Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ne äitylit täällä räyhää? Mikä teillä noin menee tunteisiin? Siis ihan vakavasti, miksi teille on henkilökohtainen loukkaus se että joku haluaa elää eri tavalla haittaamatta ketään? Mistä toi aggressio tulee? Pitäiskö käydä juttelemassa siitä jollekin?
Johtuu siitä, että ei olla henkisesti kypsiä. Silloin vasta on mahdollista seistä rauhassa omien valintojensa takana kyselemättä muilta. Jos valintoja ei tehdä muiden mielipiteistä erillisinä, ovat muiden mielipiteet uhka. Syy miksi kyseisen valinnan teit poistuu, jos muut eivät sitä arvostakaan. Koska se on se syy.
Itselläni minulle sopivien valintojen iloa ei poista se, että joku muu ei tee samoja valintoja. Koska en arvota valintojani yleisen mielipiteen, muodikkuuden, mukaan. Onnellisuuttani ei horjuta se, ettei joku muu saa onnea samoista asioista. Ihan hyvin riittää että itse saan. Enää ei olla yläasteella, jossa täytyy käyttää samoja hiertäviä vaatteita kuin suosituin tyttö. Voi ihan itse päättää ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa tarvittaessa.
Koska hyökkivillä äideillä ei ole oma identeetti muotoutunut yläasteajoista, nähdään omista poikkeavat henkilökohtaiset valinnat syyksi kiusata ja syrjiä, jotta itse saadaan tunne enemmistön tuomasta turvasta. Erilaisuus on vähintään moraalisesti arvelluttavaa, suututtaa ja pelottaa vaikka sanoja tälle ei ole.
Ja kaikki tämä harmi johtuu vain siitä, että heitä kiinnostaa niin hitosti, mitä muut ajattelevat. Loukkauksia käytetään tästä syystä. Koska itseä kiinnostaa muiden mielipiteet omista valinnoista yli kaiken, ajatellaan muidenkin tulevan yhtä epävarmoiksi kun vähän dissataan heidän elämänvalintoja erilaisin sanakääntein. Mutta velat harvoin ottavat tällaisesta itseensä, koska ovat alunperinkin tehneet enemmistöstä poikkeavan valinnan, mikä vaatii itsenäistä tunne-elämää. Oma arvo ei ole sidottu laumamentaliteettiin.
Se riippuvaisuus muiden mielipiteistä näkyy myös vanhemmuuden koetuissa paineissa. Olenhan tarpeeksi, muiden mielestä. Arvoni riippuu siitä.
Kyökkipsykologiaa. Miten olet hyödyksi tälle maalle tulevaisuudessa? Se on se olennainen kysymys, kaikki muu on turhaa jorinaa. Minulla on oikeus omiin arvoihini ilman, että sinä tulet kategorisoimaan minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kuvaavaa tälle ajalle, että keskimäärin ihmiset ovat äärimmäisen itsekkäitä. Mutta en usko, että aiemmin eläneet ihmiset olisivat tässä yhteiskunnassa ja ajassa sen kummempia.
Hyvää tässä on tietysti se, että ihmiset voivat nyt valita aidosti. Tottakai kun itsekkyys on niin vahvasti muotia nykyään, tyhmemmästä päästä jotkut tyypit voivat ihan tyhmyyttään mennä massan mukana hedonismin koukkuun, jäädä lapsettomiksi ja katua sitä sitten myöhemmin kun juna meni jo.
Luulen että pääosin näin ei käy. Koska kyllähän lapsettomuuden tueksi voi löytää järjellä ajatellen hyviäkin syitä. Huonoja puolia näen myös lapsettomuudessa, sekä kansakunnalle että yksilölle/parille, mutta eipä niitä kukaan omasta halustaan lapseton ihminen kykene tavoittamaan. Joten turhaa niitä on kertoilla.
Ja ihan hyvä niin. Miksipä minä toivoisin kenenkään kärsivän valinnoistaan.
Jos tyhmempi jää ymmärtämättömyyttään lapsettomaksi, niin mikä ihan realistisesti on tässä vahinko kansakunnalle? Ensinnäkään mikään järkevä kasvatustyö tuskin olisi onnistunut. Ja sitten älyn geneettinen periytyvyys. Siinähän väistetään luoti, jos nyt näin onnettomasti kävisi.
Veikkaan kyllä tämän seurauksen olevan olematon, koska vähemmän älykkäät eivät yleensä kykene kyseenalaistamaan, ja edelleen todennäköisemmin törmää narratiiviin lasten hankkimisen itsestäänselvyydestä. Joten menevät sen mukaan sitten. Automaationa aivan varmasti, jos tulee vauvakuume. Ei kysettäkään mistään harkinnasta.
Sitten vielä noista yleisistä hyödyistä/seurauksista kansakunnalle. Kyllä jokainen syntyvä lapsi ansaitsee tulla arvostetuksi yksilönä, ei vaan koneiston ruokana. Tällöin on tärkeämpää pohtia lapsen tosiallisia kasvuoloja yhteisön hyötyä vahvemmin ja ottaa ne tosissaan. Jännä että juuri vanhemmat perusteluinaan käyttävät, että tässä tuotetaan jotain nimetöntä karjaa kansan hyväksi.
No, mulla on lapsia. Mutta mun olisi kannattanut ymmärtää olla hankkimatta lapsia. Mulla on masennus- ja ahdistustaustaa ja nämä oireet on tässä pikkulapsivuosien kiristyksessä vaan pahentuneet. Parisihde voi huonosti ja urakehitys loppui ensimmäiseen vanhempainvapaaseen. Isovanhemmista ei ole mitään apua, ollaan tosi yksin. Rakastan lapsiani, mutta en yhtään ihmettele, miksi joku ei haluaisi lapsia. Kuten sanottu, ehkä olisi itsekin pitänyt uskaltaa vaan jättää hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia joille voi soittaa vaikkei lapsia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh. Huomaa, että sinun elämänsisältösi on television katselu. Ei kai siinä mitään, jos tykkää junttielokuvia katsella. Minä päätin elää toisin ja olla tälle yhteiskunnalle tuottava jäsen.
Voi ettekö te reppanat mitään muuta keksi :D
Mä olen muuten se joka kertoi toisessa ketjussa lukeneensa kaikki venäläiset klassikot venäjäksi, muutaman opintoihin, useimmat huvikseni. Katso keksitkö siitä jonkun vielä surkuhupaisamman yrityksen solvata, saa suorittaa :D Mä tunnen itseni ja olen tyytyväinen elämääni, joten sinun mielipiteesi on merkityksetön :)
Ei se sinusta tälle maalle tee yhtään hyödyllisempää. Minä ole kasvattanut kaksi lasta. Sinä kun et pystynyt.
Pystyminen ja haluaminen ovat kaksi ihan eri asiaa.
Haluaisin akateemikon, mutta kun anaaliseksi sattuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ne äitylit täällä räyhää? Mikä teillä noin menee tunteisiin? Siis ihan vakavasti, miksi teille on henkilökohtainen loukkaus se että joku haluaa elää eri tavalla haittaamatta ketään? Mistä toi aggressio tulee? Pitäiskö käydä juttelemassa siitä jollekin?
Johtuu siitä, että ei olla henkisesti kypsiä. Silloin vasta on mahdollista seistä rauhassa omien valintojensa takana kyselemättä muilta. Jos valintoja ei tehdä muiden mielipiteistä erillisinä, ovat muiden mielipiteet uhka. Syy miksi kyseisen valinnan teit poistuu, jos muut eivät sitä arvostakaan. Koska se on se syy.
Itselläni minulle sopivien valintojen iloa ei poista se, että joku muu ei tee samoja valintoja. Koska en arvota valintojani yleisen mielipiteen, muodikkuuden, mukaan. Onnellisuuttani ei horjuta se, ettei joku muu saa onnea samoista asioista. Ihan hyvin riittää että itse saan. Enää ei olla yläasteella, jossa täytyy käyttää samoja hiertäviä vaatteita kuin suosituin tyttö. Voi ihan itse päättää ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa tarvittaessa.
Koska hyökkivillä äideillä ei ole oma identeetti muotoutunut yläasteajoista, nähdään omista poikkeavat henkilökohtaiset valinnat syyksi kiusata ja syrjiä, jotta itse saadaan tunne enemmistön tuomasta turvasta. Erilaisuus on vähintään moraalisesti arvelluttavaa, suututtaa ja pelottaa vaikka sanoja tälle ei ole.
Ja kaikki tämä harmi johtuu vain siitä, että heitä kiinnostaa niin hitosti, mitä muut ajattelevat. Loukkauksia käytetään tästä syystä. Koska itseä kiinnostaa muiden mielipiteet omista valinnoista yli kaiken, ajatellaan muidenkin tulevan yhtä epävarmoiksi kun vähän dissataan heidän elämänvalintoja erilaisin sanakääntein. Mutta velat harvoin ottavat tällaisesta itseensä, koska ovat alunperinkin tehneet enemmistöstä poikkeavan valinnan, mikä vaatii itsenäistä tunne-elämää. Oma arvo ei ole sidottu laumamentaliteettiin.
Se riippuvaisuus muiden mielipiteistä näkyy myös vanhemmuuden koetuissa paineissa. Olenhan tarpeeksi, muiden mielestä. Arvoni riippuu siitä.
Kyökkipsykologiaa. Miten olet hyödyksi tälle maalle tulevaisuudessa? Se on se olennainen kysymys, kaikki muu on turhaa jorinaa. Minulla on oikeus omiin arvoihini ilman, että sinä tulet kategorisoimaan minua.
Ihan perus kehityspsykologisia ilmiöitä, on todettu nuoruuden herkistävän muiden arvioille itsestä. Se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, kuten oman identiteetin etsiminen muiden mielipiteisiin peilaten. Tämän tärkeän vaiheen merkitys usein vähenee, kun kasvetaan aikuisuuteen ja oma identiteetti vahvistuu. Se ei ole enää niin riippuvainen muista. Opitaan näkemään itsensä ja muut erillinen yksilöinä. Se on prosessi. Joillakin hitaampi ja joillakin se jää kesken.
En arvota ihmisiä hyödyn kautta, koska minun ei tarvitse hyötyä muista. Kuitenkin ymmärrän, että hyödyttävyyskin on kiinni katsantokannasta, eikä ole aina ilmiselvä syy-seurauksiltaan. Ihmisyyden arvoa on myös vaikea mitata määrällisesti. Kai ymmärrät, mittaillessasi noin voisit aina olla hyödyllisempi? Teetkö varmasti tarpeeksi? Tai kysypäs joltakin muulta, oma arviosi on yhtä kuin minunkin.
Ei kai kukaan täällä oo synnyttänyt vauvaa siksi, että ois ees joku jolle soittaa??!
Vanhana voi soittaa aamukorvaan ( vapaaehtoisten ylläpitämä puhelin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee olemaan yksinäistä porukkaa suomi täynnä 20-30v sisään. Ei perhettä, ei sukua, ei mitään.
Kyllä siinä merkkilaukku ja hieno asunto sitten kovasti lohduttaa kun elämässä ei ole muuta.
Kyllä se on perhe mikä onnelliseksi oikeasti tekee. Ei materia, raha tai muu turhuus.
Kyllä on ihmiset ja varsinkin naiset hienosti aivopesty uskomaan että ura olisi ihmisen ilon ja onnen lähde.
Sääliksi käy...
on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä, myös niitä lapsettomia. Merkityksellinen työ, mukavia harrastuksia ja elämällä tarkoitus, joka ei ole lisääntyminen. Mitä säälimistä siinä muka on, sääli vaikka sotien uhreja tai jotain, mitä on aihetta sääliä.
Juuri näin.Ihmettelen miksi jotkut ihmiset ovat niin suunnattoman katkeria niitä kohtaan ,joilla ei ole lapsia.Vastaavaa käytöstä en ole koskaan kuullut ihmisiltä ,joilla ei ole lapsia.He tuntuvat tasapainoisilta ja suvaitsevaisilta.
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on lapsia. Mutta mun olisi kannattanut ymmärtää olla hankkimatta lapsia. Mulla on masennus- ja ahdistustaustaa ja nämä oireet on tässä pikkulapsivuosien kiristyksessä vaan pahentuneet. Parisihde voi huonosti ja urakehitys loppui ensimmäiseen vanhempainvapaaseen. Isovanhemmista ei ole mitään apua, ollaan tosi yksin. Rakastan lapsiani, mutta en yhtään ihmettele, miksi joku ei haluaisi lapsia. Kuten sanottu, ehkä olisi itsekin pitänyt uskaltaa vaan jättää hankkimatta.
Paras aina tehdä kuten oma <3 sanoo. Kiitos myötätunnosta ja ymmärryksestä! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia joille voi soittaa vaikkei lapsia olisikaan.
Kansallista rivikarjaa puhelinpäivystykseen? Synnytyssiitoskoneiston itsekkyydellä ei ole rajaa eikä pohjaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudutte kaikki helvetin tuleen.
No tuohan on rakentava asenne😆. Petyt raskaasti kun tajuat ettet pääsekään paratiisiin.
Mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies_47v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Olet oikeassa ainakin minun suhteen, en ole koskaan halunnut lapsia tai puolisoa tai pidempää suhdetta koska naiset ovat olleet epärehellisiä minua kohtaan lukuunottamatta maksullisia joita siirryin käyttämään 100% noin 28vuotiaana, nyt 47v olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni.
Oikeuttaa sinut sitten maksua vastaan hyväksikäyttämään huono(mma)ssa asemassa olevia *unkkupatjanasi.
Tietäisin varmaan, jos haluaisin lapsia. Mutta koskaan ei ole sellaista tunnetta tullut.
Päin vastoin, välillä näen painajaisia raskaudesta. Näissä unissa usein itken menetettyä elämääni.
Näin se asia nimittäin on: lapsen saaminen näyttää silmiini vankilalta, kauhistuttavalta loukolta.
En ole koskaan, koskaan haaveillut vanhemmuudesta. Se ei inspiroi minua, enkä näe sitä omalla kohdallani mitenkään relevanttina. Minua motivoivat aivan toiset asiat, ja niihin mielelläni laitankin energiaa ja aikaa.
Usein tulee myös sivusta seurattua lapsiperheiden elämää, ja se näyttää aivan järkyttävän uuvuttavalta. Varmasti myös todella palkitsevaa, mutta kovan hinnan saa moni palkinnostaan maksaa. Nautin elämästäni hurjan paljon ilman lapsia, joten en näe syytä riskeerata tätä täysin hyvää ja onnellista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia joille voi soittaa vaikkei lapsia olisikaan.
Kansallista rivikarjaa puhelinpäivystykseen? Synnytyssiitoskoneiston itsekkyydellä ei ole rajaa eikä pohjaa?
Jos ei tee lapsia seuraksi, on oikeasti oltava mukava ja muut huomioiva ihminen jotta ihmissuhteita on olemassa. Ystävillä ei ole samanlaista lojaliteettia kuunnella heidän syyllistämistä esim. seuran ja tekemisen puutteesta. Lapsilla ei ole mitään helppoja vaihtoehtoja, vaikka monet vanhempiensa valituksesta kärsivät. Nämä olisivat todella niitä, joilla ei olisi ketään ilman lapsia, kun lapsiakin kerran jaksetaan omasta yksinäisyydestä syyllistää. "Miksi et käy, ei vanha vanhempi kiinnosta" jne. Mikäänhän ei estä myös lapsellisia hankkimasta ystäviä ja muuta elämää vanhuuden päivillä, jos lapset ovat estyneitä viihdyttämään. Sinänsä heidän perustelut yksinäisyydestä ilman lapsia on varmasti ihan todellinen, heidän kohdallaan. Sosiaaliset taidot on niin huonot, että vain syyllistämisen mahdollistava valta-asetelma pelastaa. Ihan fiksua, muttei kovin ystävällistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ehkä olet nyt käsittänyt jotain väärin. Vela tulee sanoista vapaaehtoisesti lapseton. Miksi silloin kaduttaisi lapsettomuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ehkä olet nyt käsittänyt jotain väärin. Vela tulee sanoista vapaaehtoisesti lapseton. Miksi silloin kaduttaisi lapsettomuus?
On totta, että myös tietoisia valintojaan voi katua. Mutta muiden ei tulisi olla tästä hirveän huolissaan, koska he eivät sen enempää katumusta kuin mahdollista onneakaan jaa. Huoli ei synny empatiasta, vaan palvelee vertailun savuverhona. Tätä keinotekoista vertailua harrastetaan, jotta voidaan antaa omille valinnoille niitä itseään suurempi arvo. Mutta mikä nykymaailmassa tekee sen, ettei itsenään riitä. Että pitää olla nokkelampi ja sukkelampi kuin joku toinen ja vasta siitä elämänvalinnat saavat arvonsa? Muutenhan olisi IHAN SAMA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ehkä olet nyt käsittänyt jotain väärin. Vela tulee sanoista vapaaehtoisesti lapseton. Miksi silloin kaduttaisi lapsettomuus?
Vapaaehtoinen = omasta vapaasta tahdosta = (sakset auki + siemenet sisään) onnistuisi, muttei sitä haluta.
Johtuu siitä, että ei olla henkisesti kypsiä. Silloin vasta on mahdollista seistä rauhassa omien valintojensa takana kyselemättä muilta. Jos valintoja ei tehdä muiden mielipiteistä erillisinä, ovat muiden mielipiteet uhka. Syy miksi kyseisen valinnan teit poistuu, jos muut eivät sitä arvostakaan. Koska se on se syy.
Itselläni minulle sopivien valintojen iloa ei poista se, että joku muu ei tee samoja valintoja. Koska en arvota valintojani yleisen mielipiteen, muodikkuuden, mukaan. Onnellisuuttani ei horjuta se, ettei joku muu saa onnea samoista asioista. Ihan hyvin riittää että itse saan. Enää ei olla yläasteella, jossa täytyy käyttää samoja hiertäviä vaatteita kuin suosituin tyttö. Voi ihan itse päättää ja jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa tarvittaessa.
Koska hyökkivillä äideillä ei ole oma identeetti muotoutunut yläasteajoista, nähdään omista poikkeavat henkilökohtaiset valinnat syyksi kiusata ja syrjiä, jotta itse saadaan tunne enemmistön tuomasta turvasta. Erilaisuus on vähintään moraalisesti arvelluttavaa, suututtaa ja pelottaa vaikka sanoja tälle ei ole.
Ja kaikki tämä harmi johtuu vain siitä, että heitä kiinnostaa niin hitosti, mitä muut ajattelevat. Loukkauksia käytetään tästä syystä. Koska itseä kiinnostaa muiden mielipiteet omista valinnoista yli kaiken, ajatellaan muidenkin tulevan yhtä epävarmoiksi kun vähän dissataan heidän elämänvalintoja erilaisin sanakääntein. Mutta velat harvoin ottavat tällaisesta itseensä, koska ovat alunperinkin tehneet enemmistöstä poikkeavan valinnan, mikä vaatii itsenäistä tunne-elämää. Oma arvo ei ole sidottu laumamentaliteettiin.
Se riippuvaisuus muiden mielipiteistä näkyy myös vanhemmuuden koetuissa paineissa. Olenhan tarpeeksi, muiden mielestä. Arvoni riippuu siitä.