Monet ovat kestäneet vanhemmaltaan kamalaa kohtelua

Palautettu ketju :)

Joku narsku ei pidä tästä aiheesta :D

Olen syntynyt 83, vanhempani eivät ole koskaan fyysisesti kajonneet meihin lapsiin. En edes luunappia muista saaneeni ikinä. Yksityisyyttämme ja itsenäistymistämme kunnioitettiin. Ei mitään seksuaalista väkivaltaa missään muodossa. Kunnioittivat meitä heti 20-vuotiaina tasavertaisina aikuisina eivätkä yrittäneet pitää kiinni valtasuhteesta, ei mitään kontrollointia eikä marttyyriytymistä.

Heitä on helppo kunnioittaa.

Vaikka kyseessä on mt-ongelmainen ei silti pidä yrittää ymmärtää ja olla liian kiltti ja manipuloitavissa hänen seuraansa.

Järvinen uskoo, että länsimaissa viime vuosikymmeninä vahvistunut yksilöllisyyden ihanne on saanut monet kyseenalaistamaan vanhakantaisia kulttuurisia ihanteita ja niiden vaikutusta mielenterveyteen.

”Nykyään henkisen hyvinvoinnin merkityksestä ollaan tietoisempia. Ollaan vihdoinkin selvillä siitä, kuinka paljon hankalat ihmissuhteet voivat viedä voimia muusta elämästä. Erityisesti nuoremmalle sukupolvelle on nyt luontevaa pohtia, millaisia ihmisiä haluan elämässäni olevan ja millaista kohtelua olen valmis sietämään”, Järvinen sanoo.

Ennen oli yleistä ajatella, että vika on lapsessa, jos hänestä oli ylimääräistä vaivaa vanhemmalle. Lapsi oli rikki tai keskeneräinen vanhemman mielestä. Ongelmaton oli normaali. Lapsen persoonallisuus ei merkinnyt mitään eikä ymmärretty, että itse saattoi olla vääränlainen vanhempi lapselleen. Että olisi pitänyt opetella toisenlaista suhtautumista. Niin oli ristiriita kylvetty heti alusta vanhemman ja lapsen välille niin kauan kuin vanhempi eli. Lapsi oli väärä, joku mystinen hylkiö, joka pienestä pitäen vihasi vanhempaansa ihan pahuuttaan. Vaikka vanhempi olisi tarvinnut rakkautta ja hyväksymistä ja kehuja ja myös opastusta siihen, miten kuuluu elää. Lapsellahan oli helppoa, kun sai kotoa ruuan ja asunnon sekä vuodatukset vanhemman omasta kurjasta lapsuudesta. Eihän lapsi mitään tarvinnut. Kehtasi valvoa, kitistä ja sairastaa, vaikka vanhemmalla oli aina ollut niin raskasta. Myötätuntoa olisi voinut mukula osoittaa, kun hyvin tiesi vanhempansa vaikean elämän.

Narsku ei halua että tässä ketjussa keskustellaan lasten kokemasta kohtelusta, vaan että keskustellaan aloittajan mielisairaudesta 🙄

Poistaa viestit jotka liittyvät aloitukseen ja spämmää diagnoosejaan aloittajasta. On tainnut kalahtaa häneen tämä aihe.

Ei ole terveen vanhemman käytöstä ilmestyä ketjuun, jonka aihe ei kiinnosta, poistamaan sinnikkäästi muiden kommentteja päivästä toiseen, ja sitten kun hänelle tekee saman niin vauhkoontuu lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole terveen vanhemman käytöstä ilmestyä ketjuun, jonka aihe ei kiinnosta, poistamaan sinnikkäästi muiden kommentteja päivästä toiseen, ja sitten kun hänelle tekee saman niin vauhkoontuu lisää.

Persoonallisuushäiriöinen poisti monta sivua kommentteja ketjun aiheeseen liittyen ja korvasi ne omallaan jossa diagnosoi aloittajaa. 

Nekin joilla ei ole kokemusta pershäiriöisistä: tuollaista heidän kanssaan kommunikointi on. Saatiin ketjuun aito narsku riehumaan ja demonstroimaan heidän käytöstään.

Pitää ymmärtää että kyseessä on sairas ihminen, ja se sairastuttaa sinutkin jos jäät vaikutuspiiriin.

Minä olen kokenut lapsuudessani väkivaltaa, mutta vielä enemmän nähnyt sitä. Arvelin, että se olisi ollut jo silloin aika harvinaista, mutta muutama tuttu on kertonut aikuisena samanlaisista kokemuksista. Sinänsä kuritustasoinen väkivalta (mitenhän se raja on vedetty eli mikä on ollut lapsen pahoinpitelyä, asiantuntijoita paikalla?) on ollut sallittua vuoteen 1984 saakka. Olen kyllä varmana myöhemminkin kokenut väkivaltaa, mutta koska mustelmia ja punertavaa ihoa vakavampia jälkiä ei ole tullut, on se siis ollut lainsäädännön mukaan täysin ok n. 4 - 5 vuotiaaksi saakka minun osaltani. Olen syntynyt -79. Tavallaan ymmärrän, että kun fyysinen väkivalta on ollut niin pitkään hyväksyttyä kulttuurissamme, kuka olisi osannut paheksua henkistä väkivaltaakaan. Esim. omalla äidilläni tuo henkinen väkivalta on niin syvällä persoonassa, että ei osaa sitä lainkaan kyseenalaistaa. Tuollainen on ollut ilmeisesti aika yleinen tapa kasvattaa lapsia vielä muutama vuosikymmen sitten. Maailman muuttuminen käy koville noille vanhan kansan ihmisille, kun vähitellen tuota ei enää siedetäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella hyvä, että tästä on alettu puhua julkisestikin. Moni ymmärtää sen, että aikuinen lapsi ei voi tai halua olla tekemisissä päihteitä käyttävän vanhemman kanssa, mutta harva ymmärtää luonnevikaisen tai suorastaan sairaan vanhemman poistamista omasta elämästä, jotta aikuinen lapsi voisi itse paremmin. Tahallaan julmalla vanhemmalla tai isovanhemmalla ei ole mitään positiivista vaikutusta kenenkään elämään.

Niin. Omassa lapsuudenperheessäni muistutettiin: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" samalla, kun isä oli alkoholisti ja äitini juuri tuollainen persoonallisuushäiriöinen. Isäni kuoli maksakirroosiin, iäkkään äitini kanssa olen hyvin rajatusti tekemisissä. Erosin kirkosta jo parikymppisenä, koska uskontoon liittyy aina myös noita sairaita periaatteita ja paljon vallankäyttöä. Äitini on "harras" uskovainen ja luulee pääsevänsä ensimmäisten joukossa taivaaseen.

Kunnioitus toimii vain silloin kun se on molemminpuolista. Väkivaltaista ei kukaan kunnioita vaan halveksii.

Narsisti kyllä tunnistaa huonon käytöksensä koska korjaa käytöstään vieraassa seurassa. Sitten pilkkaa syntipukkia siitä että tämä poistuu hänen vaikutuspiiristään huo..ttelun ja päästä repimisen ulottumattomiin, ja diagnosoi syntipukin epävakaaksi.

Narsisti ei lepää ennen kuin löytää diagnoosin sille joka ei halua hänen seuraansa. Se saattaa muuttua moneen kertaan mutta jokin diagnoosi sille on keksittävä.

Se pullantuoksuinen mummo voi toteuttaa samaa käytösmallia niihin lapsenlapsiin ja samalla haukkua lapsen vanhempia lapselle itselleen jos tapaavat valvomatta, tällöin on suorastaan haitallista antaa heidän tavata toisiaan. isovanhemmuus ansaitaan omalla vanhemmuudella. Äiti- ja isoäitimyytti on vahva ja sitkeä, halutaan uskoa kaikkien äitien ja mummojen olevan hyviä ja lempeitä. Totuus varsinkin sotien jälkeisen sukupolven kohdalla saattaa olla hyvin erilainen. Minusta lapsen elämään ei kannata sukulaisuussiteen vuoksi tuoda haitallisia ihmisiä.

Henkilön pitää itse todella ymmärtää olevansa avun tarpeessa. Muuten oppii vaan uusia keinoja manipulointiin, kuten muiden ihmisten keskustelujen estäminen.

Aloin itse voimaan todella hyvin sen jälkeen kun olin ottanut etäisyyttä lapsuudenperheeseeni.

Tämän artikkelin perusteella ei tule ilmi se asia, jossa toinen lapsista on se "erinomainen ja toinen se hankala "tuhlaajapoika".

Tuollaisissa tapauksissa toinen lapsista saatetaan lytätä täysin ja toinen nostetaan jalustalle. Toinen saa suurinpiirtein kaiken mitä pyytää ja toiselle sanotaan tylysti ei.

Monella varmasti tuostakin kokemusta.

Kykenen ymmärtämään hyvin jos joku ei halua olla tekemisissä jomman kumman vanhempansa kanssa.

Minut hakattiin lapsena mustelmille ja toisessa jalassa on muistona pieni liikkuvuusongelma kun se hakattiin siniseksi pakaran ja sisäreiden kohdalta. Muistaakseni intin jossain asiassa vastaaan ja turpaan tuli.

Persoonallisuushäiriöisen vanhemman lapsi on altis persoonallisuushäiriölle sekä geneettisten että kasvatuksellisten syiden vuoksi. Kun häiriö ilmenee molemmissa sukupolvissa, tulee perheissä suurella todennäköisyydellä vaikeita tilanteita.