Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Olen eri, mutta todellakin huomioin etteivät kaikki koirista pidä tai jopa pelkäävät niitä. En vie koiraani paikkoihin, joihin ei ole toivottu vieras. En yritä käännyttää em. ihmisiä sietämään koiraani tai varsinkaan hankkimaan sellaista itse

Vaan huomioin heidän erilaiset näkemykset luonnostaan, eikä tee edes emotionaalisesti tiukkaa.

Eli olet viisas ihminen, toisin kun nämä ketjun äitylit. Siis ihan oikeesti! 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksinäinen vanhuus on turhaa pelottelua. Sellainen ihminen, joka haluaa muissakin elämänvaiheissa asua ja elää yksin, haluaa sitä aika todennäköisesti vanhanakin. Itse ainakin olen kokenut, että elämä tavallaan hiljenee ja rauhoittuu muutenkin vuosien vieriessä ja esimerkiksi 20- vuotiaana olleet kaverit ja seuraelämä biletyksineen on hiljentynyt huomattavasti jo 30- vuoteen mennessä ja 40+ iässä kaverisuhteista sellaisia aktiivisia on murto- osa. Yksin elävät ihmiset matkustaa ja harrastaa yksin ja se on heille se paras tapa elää. Ei oma lapsi välttämättä pelasta yksinäisyydeltä ja sellaista taakkaa ei pitäisi kenenkään lapselle asettaa, että lapsen myötä pitäisi ratketa joku vanhemman ongelma kuten yksinäisyys tai jonkin asian pelko.

Justhan täällä mainostettiin, että yksinäisiä vanhuksia on sadoin tuhansin ja nyt se ei olekaan ongelma?

Ja se luetun ymmärtäminen... Yksinäisyys ja yksin viihtyminen on eri asioita, päinvastaisia itseasiassa. Yksinäisiä on ne vanhukset joilla on lapsia (ja lapsenlapsia jne) joita toivovat kylään, mutta he vain käväisevät jouluna ja äitien-/isänpäivänä. Yksinolon valinneet ja siitä nauttivat eivät tunne yksinäisyyttä, sen ei pitäisi olla ongelma, mutta näköjään se on sellainen yksin jäämistä pelkääville ekstrovereteille jotka kuvittelee/haluaa että kaikki ajattelevat, tuntevat ja elävät kuin he.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Kyllä, pidän koirani aina poissa tieltä, koska ymmärrän että kaikki ei tykkää niistä! Ja teen kaikkea paljon ällömpääkin kuin pussailen koiria, semmosta se elämä vaan on että sun mielipide siitä on täysin merkityksetön.

Lapsen työntäminen syliin väkisin on ihan jonkun muun kuin luottamuksen osoitus, veikkaisin että joku kontrollointi- ja reviirijuttu ja äitiyskusen nouseminen päähän? Jos joku HALUAA sen lapsen syliinsä, asia on aivan eri. Jos on niin tollo lukemaan ihmisiä ettei tätä eroa tajua niin kannattaisi istua pohtimaan mihin kaikkialle sitä lastaan kannattaa työntää. Enkä todellakaan halua kenenkään lapsia lähelleni, joten teet palveluksen jos pidät asiallisen hajuraon. Tiedän että yritit loukata tuolla, mutta toi ei nyt oo se millä se onnistuu :D

Ehkä mä äitinä tiedän paremmin äidin motiiveista kuin sinä. Normaalit ihmiset ottavat vauvan syliin mielellään. Mut ei siinä mitään, jatka koiriesi kanssa nuohoamista, mut pidä ne vastenmieliset elukkasi tosiaan kiinni.

Sellainen normaalin ihmisen määritelmä sieltä sitten.

Törkeän insensitiivistä pyrkiä määrittelemään muiden ajatuksetkin, varsinkin jos asia on jostain syystä arka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Olen eri, mutta todellakin huomioin etteivät kaikki koirista pidä tai jopa pelkäävät niitä. En vie koiraani paikkoihin, joihin ei ole toivottu vieras. En yritä käännyttää em. ihmisiä sietämään koiraani tai varsinkaan hankkimaan sellaista itse

Vaan huomioin heidän erilaiset näkemykset luonnostaan, eikä tee edes emotionaalisesti tiukkaa.

Eli olet viisas ihminen, toisin kun nämä ketjun äitylit. Siis ihan oikeesti! 😂

Täsmälleen. Äippyleillä olisi nyt peiliin katsomisen ja kasvun paikka, mutta helpompi toki räksyttää omaa "ylivertaisuuttaan" / "paremmuuttaan" haukkumalla kovimpaan ääneen ja pureskelemalla "huonompiaan".

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen. Äippyleillä olisi nyt peiliin katsomisen ja kasvun paikka, mutta helpompi toki räksyttää omaa "ylivertaisuuttaan" / "paremmuuttaan" haukkumalla kovimpaan ääneen ja pureskelemalla "huonompiaan".

Hyökkäys on paras puolustus. Äitylit käyvät kimppuun, koska tuntevat itsensä uhatuiksi. Miksi?

- Omatunto kolkuttaa. Ei olekaan niin loistava äiti ja parempi kuin miksi luuli muuttuvansa.

- Miettivät, oliko oma valinta sittenkään oikea. Toisten erilainen valinta kyseenalaistaa koko oman maailmankuvan - oliko tämä kuitenkaan ainoa oikea valinta? Mitä jos olisin valinnut toisin? Tästä seuraa ahdistus.

- Kadehtivat lapsivapaata elämää kuitenkin, vaikkeivät ikinä myöntäisi sitä kenellekään. Tämä ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan ja pitäisi niistä huolta.

Lapsettomat eivät tunge lapsiketjuihin huutamaan ja syyttämään väärin elämisestä. Ei tarvitse.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/289772e1-4c64-4c61-afc7-fb8afa401390

Esimerkiksi tällaisia herttaisia elämää rikastuttavia miniminätylleröitä voi hyvin tulla kun siitokseen (r)yhtyy.

En juuri välitä varsinkaan vauvoista. Ainoa syy miksi olen joskus haaveillut vauvasta on, että vauvan huutaessa voisin laittaa kuulosuojaimet korville ja lähteä partsille, kunnes hiljenee itse ja oppii olemaan.

Mitä nyt olen deittipalstoilla ollut niin eronneet jopa kolmen lapsen 40-vuotiaat yksinhuoltajaisät! haluavat meikäläisen 63 v. naisen kanssa kontaktiin. Onkohan siinä taustalla joku varamummin etsiminen vai mikäköhän lienee. En ole lähtenyt suhteisiin.

Se tässä on kun itselläni ei ole omia lapsia ja sitten aina "lapsellisten" ihmisten kanssa pitää teeskennellä tekopirteetä lapsia rakastavaa ihmistä, vaikka en todellakaan ole sellainen. Jos näen kissan, se kiinnostaa enemmän kuin mikään lapsi vaikka olisi kuinka suloinen.

Vierailija kirjoitti:

Se tässä on kun itselläni ei ole omia lapsia ja sitten aina "lapsellisten" ihmisten kanssa pitää teeskennellä tekopirteetä lapsia rakastavaa ihmistä, vaikka en todellakaan ole sellainen. Jos näen kissan, se kiinnostaa enemmän kuin mikään lapsi vaikka olisi kuinka suloinen.

Miksi pitäisi kun luet täältäkin mitä myrkkyä lapselliset kylvävät lapsettomille? Juokoot itse vaan myrkkynsä.

En halua lapsia tai parisuhdetta koska rakastan vapautta ja spontaaniutta enemmän. Hyvin yksinkertaista.

Tiesitkö, että ihmisaivojen kuolema kestää puoli tuntia? Haluatko todellakin synnyttää jonkun, joka joutuu takiasi pitkän kuoleman kärsimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

No sinä et ainakaan ole hyvässä avioliitossa, kun noin katkera olet. Pitäisikö sinun ottaa vähän Buranaa ja mennä sänkyyn vähän lepäilemään? Kyllä huomenna kaikki on taas paremmin, jookos?

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/289772e1-4c64-4c61-afc7-fb8afa401390

Esimerkiksi tällaisia herttaisia elämää rikastuttavia miniminätylleröitä voi hyvin tulla kun siitokseen (r)yhtyy.

Juu, ja kaikki ne teinitappajat, jotka toisia teinejä listivät. Aina jonkun äidinkultuja nekin ovat. Saavat olla äitylit ylpeitä kasvatustaidoistaan, kun tyttö osaa toista tyttöä puukolla pistää monenmonta kertaa, kun poitsu tykkäskin paremmin siitä toisesta. Ihanaa kasvatustaitoa se sellainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen. Äippyleillä olisi nyt peiliin katsomisen ja kasvun paikka, mutta helpompi toki räksyttää omaa "ylivertaisuuttaan" / "paremmuuttaan" haukkumalla kovimpaan ääneen ja pureskelemalla "huonompiaan".

Hyökkäys on paras puolustus. Äitylit käyvät kimppuun, koska tuntevat itsensä uhatuiksi. Miksi?

- Omatunto kolkuttaa. Ei olekaan niin loistava äiti ja parempi kuin miksi luuli muuttuvansa.

- Miettivät, oliko oma valinta sittenkään oikea. Toisten erilainen valinta kyseenalaistaa koko oman maailmankuvan - oliko tämä kuitenkaan ainoa oikea valinta? Mitä jos olisin valinnut toisin? Tästä seuraa ahdistus.

- Kadehtivat lapsivapaata elämää kuitenkin, vaikkeivät ikinä myöntäisi sitä kenellekään. Tämä ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan ja pitäisi niistä huolta.

Lapsettomat eivät tunge lapsiketjuihin huutamaan ja syyttämään väärin elämisestä. Ei tarvitse.

Kyllä muuten tunkevat, olen ollut todistamassa monta kertaa. Ymmärrettävää tietysti, kun muuta elämänsisältöä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

Toi on nyt niin jo niin surkuhupaisasti epäonnistunut yritys purkaa raivoasi lapsivapaata elämää kohtaan että ei voi kuin nauraa.

Miestäsikin varmasti naurattaa, kun kerrot haaveilevasi elämästä omassa rauhassa koirien kanssa. Mutta varmaankaan et kerro sitä, ilmeisesti hyödyt miehestä vielä jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

No sinä et ainakaan ole hyvässä avioliitossa, kun noin katkera olet. Pitäisikö sinun ottaa vähän Buranaa ja mennä sänkyyn vähän lepäilemään? Kyllä huomenna kaikki on taas paremmin, jookos?

Sinun liittosi tässä ei kestä päivänvaloa, taisi osua arkaan paikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Se tässä on kun itselläni ei ole omia lapsia ja sitten aina "lapsellisten" ihmisten kanssa pitää teeskennellä tekopirteetä lapsia rakastavaa ihmistä, vaikka en todellakaan ole sellainen. Jos näen kissan, se kiinnostaa enemmän kuin mikään lapsi vaikka olisi kuinka suloinen.

Täsmälleen samat ajatukset! Lapset ei herätä pätkääkään mitään voii kun söpö lässytyspuuskia toisin kuin vaikkapa ne kissat ja koirat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen. Äippyleillä olisi nyt peiliin katsomisen ja kasvun paikka, mutta helpompi toki räksyttää omaa "ylivertaisuuttaan" / "paremmuuttaan" haukkumalla kovimpaan ääneen ja pureskelemalla "huonompiaan".

Hyökkäys on paras puolustus. Äitylit käyvät kimppuun, koska tuntevat itsensä uhatuiksi. Miksi?

- Omatunto kolkuttaa. Ei olekaan niin loistava äiti ja parempi kuin miksi luuli muuttuvansa.

- Miettivät, oliko oma valinta sittenkään oikea. Toisten erilainen valinta kyseenalaistaa koko oman maailmankuvan - oliko tämä kuitenkaan ainoa oikea valinta? Mitä jos olisin valinnut toisin? Tästä seuraa ahdistus.

- Kadehtivat lapsivapaata elämää kuitenkin, vaikkeivät ikinä myöntäisi sitä kenellekään. Tämä ei tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan ja pitäisi niistä huolta.

Lapsettomat eivät tunge lapsiketjuihin huutamaan ja syyttämään väärin elämisestä. Ei tarvitse.

Kyllä muuten tunkevat, olen ollut todistamassa monta kertaa. Ymmärrettävää tietysti, kun muuta elämänsisältöä ei ole.

Näet vaivaa muiden yksityisasioista etkä tajua tai hyväksy muuta elämänsisältöä = ei poista sitä muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

Kyllä palveluita on saatavilla kun niistä maksaa. Mikä on muutenkin eettisempää kuin velvoittaa tähän jälkikasvua ilmaiseksi. Lisäksi en suoraansanottuna tiedä yhtään vanhempaa omani mukaanlukien, jotka olisivat itse vaihtaneet vanhempiensa vaippoja. Kyllä nämä palvelut ostettiin tai tarjottiin kunnan puolesta. Ps. Ei haittaa vaikka hoitajan olisi ulkomaalaistaustainen, tämä osaltaan tulee paikkaamaan huoltovajetta, jota syntyvyydellä ei saada enää tilkittyä vaikka niin kuvittelisit.

Lisäksi kun miettii, millaisissa oloissa jotkut lapset joutuvat elämään (kukaan ei vaihda vaippoja), luulen että selviän tai sitten en. Mutta tuskin se heille helpompaa, ihmiset joutuvat kohtaamaan kaikenlaista, ei pelota.

Hoitajia ei riitä mm. siksi, että moni jää lapsettomaksi. Ihan turha yrittää kääntää mustaa valkoiseksi, koska sanoohan sen järkikin. Harmittaa vain, että viette hoitajia myös meiltä, jotka olemme kortemme kekoon kantaneet.