Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

Pelotti.

Oma lapsuuteni oli rakkaudeton. Vanhemmat hoitivat kyllä perusasiat minun ja veljeni kohdalla, mutta lämpöä emme koskaan saaneet. En muista, että vanhempani olisivat koskaan esim. pitäneet meitä sylissä. Lapsista en ole koskaan välittänyt, enkä haluaisi tai edes osaisi olla äiti. Malli opittu kotoa. En tiedä, miksi vanhempani ylipäätään päättivät hankkia lapsia ja koen toimivani heitä viisaammin, kun jätän lapset tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Miksi ette halua ylioppilastutkintoa, kissaa, koiraa, omakotitaloa, virkattua parisängyn peittoa, kiertoilmauunia, puulämmitteistä saunaa. - Hoh hoijaa. Niin aloittaja, onhan sinulla varmasti listani asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Hoida lukutaidoton porakone teinixplussapallerosi kun kerran olet tehtaillut ja jätä vieraat ihmiset rauhaan. 

Ps. täältä luulisi löytyvän ketjuja, jotka on jopa tarkoitettu synnytyskoneille, mutta juuri tämä ei ole sellainen.

Kyllä on lapsia hankkineet taas pinna kireellä haukkumassa lapsivapaata elämää eläviä. Oletteko kateellisia ja katkeria? Vai mikä omassa elämässä harmittaa? Älkääkä edes viittikö alottaa sitä natinaa jostain bruttokansantuotteesta, ei se nyt kenellekään noin pahasti tunteisiin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

Jaa että ne harvat alipalkatut ylityöllistetyt hoitajat, jotka ovat töissä hoitavat siis vain omat vanhempansa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

No juu sovitaan kuule että saat sen kostosi sitten kun me maataan vanhainkodissa vierekkäisissä punkissa paskat housussa ja ootellaan hoitsua :D tämä on mulle täysin fine, siihen asti nautin lapsivapaasta elämästäni :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

No juu sovitaan kuule että saat sen kostosi sitten kun me maataan vanhainkodissa vierekkäisissä punkissa paskat housussa ja ootellaan hoitsua :D tämä on mulle täysin fine, siihen asti nautin lapsivapaasta elämästäni :)

Toinen vastaava sopimus. Paljastavaa kyllä että ikionnellinen synnytyskone haluaa kostaa lapsettomille. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Kyllä, pidän koirani aina poissa tieltä, koska ymmärrän että kaikki ei tykkää niistä! Ja teen kaikkea paljon ällömpääkin kuin pussailen koiria, semmosta se elämä vaan on että sun mielipide siitä on täysin merkityksetön.

Lapsen työntäminen syliin väkisin on ihan jonkun muun kuin luottamuksen osoitus, veikkaisin että joku kontrollointi- ja reviirijuttu ja äitiyskusen nouseminen päähän? Jos joku HALUAA sen lapsen syliinsä, asia on aivan eri. Jos on niin tollo lukemaan ihmisiä ettei tätä eroa tajua niin kannattaisi istua pohtimaan mihin kaikkialle sitä lastaan kannattaa työntää. Enkä todellakaan halua kenenkään lapsia lähelleni, joten teet palveluksen jos pidät asiallisen hajuraon. Tiedän että yritit loukata tuolla, mutta toi ei nyt oo se millä se onnistuu :D

Niin, ihan vain mielenkiinnosta kyselet.

Olen äiti mutta sanon nyt rehellisesti. Lapsi tuo mukanaan uudenlaista rakkautta <3 mutta myös paljon haasteita. Monesti perheelliset kaunistelevat lapsiperhe-elämää lastenhankintaa harkitseville ystäville. Ehkä laittaakseen ns.vahingon kiertämään. Itse en ole näin tehnyt. Olen sanonut suoraan, että lapsen myötä on mennyt vapaus. Ei lapsen takia, vaan vanhemmuuden myötä muutut yhteiskunnan silmissä täysin. Kaikkea tekemääsi kritisoidaan ja vanhemmuudelle on asetettu kohtuuttomat paineet. Ihmisarvosi käytännössä määrittyy vanhemmuuden kautta.

Arvostelu alkaa jo synnärillä. Siitä siirrytään sitten pikkuvauvan kanssa bussiin kuuntelemaan kun vanha haahka antaa sinulle vauvanhoito-ohjeita. Ruokakaupassa ei saa lahjoa lasta, mutta ei siellä saa itkeäkkään. Ravintolaan tai muuallekkaan ihmisten ilmoille on turha kuvitella enää menevänsä koska Suomi on lapsivihamielinen maa ja lasten odotetaan käyttäytyvän kuin pikkuaikuisten jo 2-vuotiaana. Tuhmuuksista ei saa laittaa jäähylle, koska se on hylkäämiskokemus. Kesäiltanakin pitää mennä sisälle jo pikkukakkkosen jälkeen ettei vaan lapsen kanssa puistoilla iltamyöhään. Neuvolan lomakkeessa jos erehdyt mainitsemaan saunakaljasta, niin sen äärelle pysähdytään. Päiväkotiin pitää aina mennä tiptop vaatteissa ja itsekkin huoliteltuna, vaikka kuinka väsyttäisi ettei vaan lapsi ole resuinen ja äiti voimattoman oloinen. Sitten voit vaan loppuajan murehtia sitä, että joku aikuinen ottaa lapsen satuilut tosissaan ja alkaa huolipuhe

Siis nykyajan täydellinen vanhempi on 18-vuotta raittiina, aina hyväntuulinen ja palvelualtis, sopivan jämäkkä mutta silti alituisesti lapsen tunteet huomioiva, ei liian helikopterivanhempi mutta kuitenkin vähän, aina pirteänä viemään treeneihin ja järjestämään vuosisadan synttäreitä. Tämä kaikki tehdään töissäkäynnin, urheilun ja sosiaalisen elämän sekä parisuhteen lomassa.

Näinhän ei ollut muinoin ja jos eläisimme niitä aikoja suosittelisin vahvasti lastenhankintaa.

Että hei sinä lapseton. Houkuttaisko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

No juu sovitaan kuule että saat sen kostosi sitten kun me maataan vanhainkodissa vierekkäisissä punkissa paskat housussa ja ootellaan hoitsua :D tämä on mulle täysin fine, siihen asti nautin lapsivapaasta elämästäni :)

Toinen vastaava sopimus. Paljastavaa kyllä että ikionnellinen synnytyskone haluaa kostaa lapsettomille. :)

Kostaa-sanaa hän käytti itse. Se oli vain toteamus.

En pidä lapsista. En ole koskaan pitänyt ja näin ollen koskaan halunnut lisääntyä. Veljenpoika riittää minulle vallan mainiosti. N34

Vierailija kirjoitti:

Siis nykyajan täydellinen vanhempi on 18-vuotta raittiina, aina hyväntuulinen ja palvelualtis, sopivan jämäkkä mutta silti alituisesti lapsen tunteet huomioiva, ei liian helikopterivanhempi mutta kuitenkin vähän, aina pirteänä viemään treeneihin ja järjestämään vuosisadan synttäreitä. Tämä kaikki tehdään töissäkäynnin, urheilun ja sosiaalisen elämän sekä parisuhteen lomassa.

Näinhän ei ollut muinoin ja jos eläisimme niitä aikoja suosittelisin vahvasti lastenhankintaa.

Että hei sinä lapseton. Houkuttaisko?

No juurikin tämän takia kiitos ei. En pystyisi tuohon, joten olisin ihan paska vanhempi.

Jos saisi pyöräytellä muksun per vuosi jossain savimajassa, keräillä päivätyökseen marjoja ja juuria, ja lapsia hoitamassa ja kokkaamassa metsältä tuleville miehille olisi ympärillä kymmenen siskoa, tätiä ja serkkua niin totta hitossa niitä putkauttelisin. Siihen ihminen on kehittynyt, ei tähän, painamaan viittä vuoroa kun pitää hoitaa lapset kasvatusoppaiden mukaan, tuunata koti sisustuslehden mukaan, treenata itsensä fitness-kisoihin, sivistyä ja kehittyä ihmisenä koko ajan, matkailla ympäri maailmaa ja samalla pelastaa maapallo ja ympäristö jne. jne. jne. Mä en jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kostaa-sanaa hän käytti itse. Se oli vain toteamus.

Mitä muuta kuin ajatus kostosta on tuo "hähhähhää, ainakin te sitten kuolette yksin!" mikä aina näissä keskusteluissa on se hitlerkortti joka vedetään esiin kun argumentit loppuu.

Tuo yksinäinen vanhuus on turhaa pelottelua. Sellainen ihminen, joka haluaa muissakin elämänvaiheissa asua ja elää yksin, haluaa sitä aika todennäköisesti vanhanakin. Itse ainakin olen kokenut, että elämä tavallaan hiljenee ja rauhoittuu muutenkin vuosien vieriessä ja esimerkiksi 20- vuotiaana olleet kaverit ja seuraelämä biletyksineen on hiljentynyt huomattavasti jo 30- vuoteen mennessä ja 40+ iässä kaverisuhteista sellaisia aktiivisia on murto- osa. Yksin elävät ihmiset matkustaa ja harrastaa yksin ja se on heille se paras tapa elää. Ei oma lapsi välttämättä pelasta yksinäisyydeltä ja sellaista taakkaa ei pitäisi kenenkään lapselle asettaa, että lapsen myötä pitäisi ratketa joku vanhemman ongelma kuten yksinäisyys tai jonkin asian pelko.