Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

En ole ikinä halunnut äidiksi. Lapset on ihan kivoja, kunhan eivät ole omia. Olen haluttu lapsenvahti ja rakastan kummilastani. Toisekseen en koe ekologisesti kestävänä hankkia maapallolle lisää ihmisiä. Kolmantena sairauteni tekisi raskaudesta aikamoisen riskin, joten senkin takia lapset jäisi hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Kyllä, pidän koirani aina poissa tieltä, koska ymmärrän että kaikki ei tykkää niistä! Ja teen kaikkea paljon ällömpääkin kuin pussailen koiria, semmosta se elämä vaan on että sun mielipide siitä on täysin merkityksetön.

Lapsen työntäminen syliin väkisin on ihan jonkun muun kuin luottamuksen osoitus, veikkaisin että joku kontrollointi- ja reviirijuttu ja äitiyskusen nouseminen päähän? Jos joku HALUAA sen lapsen syliinsä, asia on aivan eri. Jos on niin tollo lukemaan ihmisiä ettei tätä eroa tajua niin kannattaisi istua pohtimaan mihin kaikkialle sitä lastaan kannattaa työntää. Enkä todellakaan halua kenenkään lapsia lähelleni, joten teet palveluksen jos pidät asiallisen hajuraon. Tiedän että yritit loukata tuolla, mutta toi ei nyt oo se millä se onnistuu :D

Ehkä mä äitinä tiedän paremmin äidin motiiveista kuin sinä. Normaalit ihmiset ottavat vauvan syliin mielellään. Mut ei siinä mitään, jatka koiriesi kanssa nuohoamista, mut pidä ne vastenmieliset elukkasi tosiaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostaa-sanaa hän käytti itse. Se oli vain toteamus.

Mitä muuta kuin ajatus kostosta on tuo "hähhähhää, ainakin te sitten kuolette yksin!" mikä aina näissä keskusteluissa on se hitlerkortti joka vedetään esiin kun argumentit loppuu.

Ihminen kuolee yksin, ei siinä sen kummallisempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksinäinen vanhuus on turhaa pelottelua. Sellainen ihminen, joka haluaa muissakin elämänvaiheissa asua ja elää yksin, haluaa sitä aika todennäköisesti vanhanakin. Itse ainakin olen kokenut, että elämä tavallaan hiljenee ja rauhoittuu muutenkin vuosien vieriessä ja esimerkiksi 20- vuotiaana olleet kaverit ja seuraelämä biletyksineen on hiljentynyt huomattavasti jo 30- vuoteen mennessä ja 40+ iässä kaverisuhteista sellaisia aktiivisia on murto- osa. Yksin elävät ihmiset matkustaa ja harrastaa yksin ja se on heille se paras tapa elää. Ei oma lapsi välttämättä pelasta yksinäisyydeltä ja sellaista taakkaa ei pitäisi kenenkään lapselle asettaa, että lapsen myötä pitäisi ratketa joku vanhemman ongelma kuten yksinäisyys tai jonkin asian pelko.

Justhan täällä mainostettiin, että yksinäisiä vanhuksia on sadoin tuhansin ja nyt se ei olekaan ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tarkoittaako tämä ettei uskalleta "heittäytyä" raskaaksi? Jos, niin elämässä on monta muutakin asiaa johon heittäytyä. Minulle ne heittäytymiset ovat maailman näkeminen ja tuntemattomien asioiden/paikkojen kokeminen, uuden oppiminen ja itsensä fyysisesti äärirajoille haastaminen. Avoimin mielin täällä kuljen, uteliaasti, iloisena ja onnellisena. Samalla tietäen sen että raskaus ja lapsi eivät olleet minua varten.

Laimeaa heittäytymistä. Niitä on kiva sitten vanhana muistella YKSIN.

Jotkut pärjää yksin ja jotkut ei. Huolestuttavaa jos jälkimmäiset ovat vanhempia, eikä puhuta ala-asteikäisistä, joille tämä on ihan luonnollista.

Muista sitten pärjätä yksin, kun pskat on housuissa, eikä kukaan hoida, kun hoitajia ei ole.

Kyllä palveluita on saatavilla kun niistä maksaa. Mikä on muutenkin eettisempää kuin velvoittaa tähän jälkikasvua ilmaiseksi. Lisäksi en suoraansanottuna tiedä yhtään vanhempaa omani mukaanlukien, jotka olisivat itse vaihtaneet vanhempiensa vaippoja. Kyllä nämä palvelut ostettiin tai tarjottiin kunnan puolesta. Ps. Ei haittaa vaikka hoitajan olisi ulkomaalaistaustainen, tämä osaltaan tulee paikkaamaan huoltovajetta, jota syntyvyydellä ei saada enää tilkittyä vaikka niin kuvittelisit.

Lisäksi kun miettii, millaisissa oloissa jotkut lapset joutuvat elämään (kukaan ei vaihda vaippoja), luulen että selviän tai sitten en. Mutta tuskin se heille helpompaa, ihmiset joutuvat kohtaamaan kaikenlaista, ei pelota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

Toi on nyt niin jo niin surkuhupaisasti epäonnistunut yritys purkaa raivoasi lapsivapaata elämää kohtaan että ei voi kuin nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Olen eri, mutta todellakin huomioin etteivät kaikki koirista pidä tai jopa pelkäävät niitä. En vie koiraani paikkoihin, joihin ei ole toivottu vieras. En yritä käännyttää em. ihmisiä sietämään koiraani tai varsinkaan hankkimaan sellaista itse

Vaan huomioin heidän erilaiset näkemykset luonnostaan, eikä tee edes emotionaalisesti tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

Se lasten teko on sitä itsekkyyttä. Minä haluan, minulle lapsi, minun lapseni... Olette kuvottavia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mä äitinä tiedän paremmin äidin motiiveista kuin sinä. Normaalit ihmiset ottavat vauvan syliin mielellään. Mut ei siinä mitään, jatka koiriesi kanssa nuohoamista, mut pidä ne vastenmieliset elukkasi tosiaan kiinni.

No mikä on motiivi tunkea lapsesi väkipakolla sellaisen ihmisen syliin, joka ei siihen halua koskea? Valta pakottaa koskemaan siihen, koska voidaan nähdä huonona käytöksenä olla suostumatta? Miksi edes haluat väkisin lapsesi jonkun syliin, joka ei sitä halua? Huomaa, että nyt EI ole kyse ihmisistä, jotka ottavat lapsen syliin mielellään, vaan niistä jotka eivät halua. Kuka hyötyy siitä, että se tungetaan sinne väkisin? Ei ainakaan se lapsi. Sen tunkijaäidin tarpeita se kahden osapuolen pakottaminen ilmeisesti tyydyttää jollain tavalla.

Kyllä, olen mielestäni epänormaali kun lapset ovat minulle niin vastenmielisiä. En vaan pidä sitä minään ongelmana. Eikä yksikään lapsi ole siitä ikinä joutunut kärsimään kun en ole niiden kanssa tekemisissä. Muut lapsettomat naiset ymmärtävät ja miehiä nyt ei vähääkään kiinnosta. Ainoa jolla on ongelma, olette te äitylit joilla repeää joku hormonisuoni välittömästi kun joku ei lankea ihastuksesta polvilleen pershedelmänne edessä. Jos se on niin ihana, miksi tunnette olonne niin valtavan uhatuiksi heti kun joku kiljukaan ihastuksesta? Kuulostaa ihan epävarmuudelta tekemästänne valinnasta.

Kyllä, jatkan ihan varmasti aktiivista koiraharrastajan elämää niin kauan kuin pystyn, enkä päästä rakkejani kiusaamaan ketään, saati tunge niitä väkisin kenenkään syliin.

Syy siihen etten halua omia lapsia on se etten halua omia lapsia. Ei kiinnosta mitä vanhempani ajattelevat. Heillä on jo lapsenlapsia sisarusteni kautta ja vaikkei olisikaan niin ei silti kiinnostaisi koska teen omat päätökseni sillä olen aikuinen ihminen enkä elä omaa elämääni muiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti mutta sanon nyt rehellisesti. Lapsi tuo mukanaan uudenlaista rakkautta <3 mutta myös paljon haasteita. Monesti perheelliset kaunistelevat lapsiperhe-elämää lastenhankintaa harkitseville ystäville. Ehkä laittaakseen ns.vahingon kiertämään. Itse en ole näin tehnyt. Olen sanonut suoraan, että lapsen myötä on mennyt vapaus. Ei lapsen takia, vaan vanhemmuuden myötä muutut yhteiskunnan silmissä täysin. Kaikkea tekemääsi kritisoidaan ja vanhemmuudelle on asetettu kohtuuttomat paineet. Ihmisarvosi käytännössä määrittyy vanhemmuuden kautta.

Arvostelu alkaa jo synnärillä. Siitä siirrytään sitten pikkuvauvan kanssa bussiin kuuntelemaan kun vanha haahka antaa sinulle vauvanhoito-ohjeita. Ruokakaupassa ei saa lahjoa lasta, mutta ei siellä saa itkeäkkään. Ravintolaan tai muuallekkaan ihmisten ilmoille on turha kuvitella enää menevänsä koska Suomi on lapsivihamielinen maa ja lasten odotetaan käyttäytyvän kuin pikkuaikuisten jo 2-vuotiaana. Tuhmuuksista ei saa laittaa jäähylle, koska se on hylkäämiskokemus. Kesäiltanakin pitää mennä sisälle jo pikkukakkkosen jälkeen ettei vaan lapsen kanssa puistoilla iltamyöhään. Neuvolan lomakkeessa jos erehdyt mainitsemaan saunakaljasta, niin sen äärelle pysähdytään. Päiväkotiin pitää aina mennä tiptop vaatteissa ja itsekkin huoliteltuna, vaikka kuinka väsyttäisi ettei vaan lapsi ole resuinen ja äiti voimattoman oloinen. Sitten voit vaan loppuajan murehtia sitä, että joku aikuinen ottaa lapsen satuilut tosissaan ja alkaa huolipuhe

Siis nykyajan täydellinen vanhempi on 18-vuotta raittiina, aina hyväntuulinen ja palvelualtis, sopivan jämäkkä mutta silti alituisesti lapsen tunteet huomioiva, ei liian helikopterivanhempi mutta kuitenkin vähän, aina pirteänä viemään treeneihin ja järjestämään vuosisadan synttäreitä. Tämä kaikki tehdään töissäkäynnin, urheilun ja sosiaalisen elämän sekä parisuhteen lomassa.

Näinhän ei ollut muinoin ja jos eläisimme niitä aikoja suosittelisin vahvasti lastenhankintaa.

Että hei sinä lapseton. Houkuttaisko?

Tuohan on vain sosiaalisen kontrollin muoto, kuin tämänkin keskustelun aloitus. Olen pystynyt päättelemään ennalta tuon kaiken ja tietenkin se on osasyy tässä valinnassa. Myös tuo kaunistelu (jopa itselle) on syy, miksi en aina tee kuten muut suosittelevat. Vaikka verhotaan muka-minun-ajattelemiseeni, ei muita oikeasti kiinnosta pätkääkään minun kohtaloni, vaan se mitä valintani muka kertovat heistä.

Ihmiset ovat keskimäärin melko yksinkertaisia ja siksi ei oikeastaan menetä mitään jos nämä kontaktit jäävät vähemmälle. Minkä lapsettomuus mahdollistaa.

Lapsiarki vaikuttaa raskaalta, enkä koe perussairauden vuoksi, että pystyisin tarjoamaan parasta mahdollista lapselle. Koen myös, että taloudellinen tilanteeni pitäisi olla parempi. Lisäksi ajatus raskaudesta. synnytyksestä ja mahdollisista synnytysvauroista hirvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksinäinen vanhuus on turhaa pelottelua. Sellainen ihminen, joka haluaa muissakin elämänvaiheissa asua ja elää yksin, haluaa sitä aika todennäköisesti vanhanakin. Itse ainakin olen kokenut, että elämä tavallaan hiljenee ja rauhoittuu muutenkin vuosien vieriessä ja esimerkiksi 20- vuotiaana olleet kaverit ja seuraelämä biletyksineen on hiljentynyt huomattavasti jo 30- vuoteen mennessä ja 40+ iässä kaverisuhteista sellaisia aktiivisia on murto- osa. Yksin elävät ihmiset matkustaa ja harrastaa yksin ja se on heille se paras tapa elää. Ei oma lapsi välttämättä pelasta yksinäisyydeltä ja sellaista taakkaa ei pitäisi kenenkään lapselle asettaa, että lapsen myötä pitäisi ratketa joku vanhemman ongelma kuten yksinäisyys tai jonkin asian pelko.

Justhan täällä mainostettiin, että yksinäisiä vanhuksia on sadoin tuhansin ja nyt se ei olekaan ongelma?

Ei se kaikille ole ongelma. Ei se välttämättä ole ongelma esimerkiksi niille, joille yksin oleminen ei ole erityinen ongelma muissakaan elämän vaiheissa. Eikä se ainakaan ole niin suuri ongelma, että sen pelossa kannattaa tehdä oma vauva, jos ei halua. En tiedä missä "mainostettiin" ja mitä, mutta kyllä ihminen saa yksin asua vanhanakin ja olla siitä elämäntilanteestaan onnellinen. Yksin eläminen, sinkkuus ja lapsettomuus, voi olla oma valinta ja tehdä onnelliseksi ihan kaikissa ikävaiheissa. Monet seniori- ikäiset sinkut on satsanneet uraan ja heillä on taloudellisesti hyvä tilanne. Lisäksi voi olla perintöjä ym. Asumiseen tarvitsee myöskin yksin vähemmän tilaa. Jos tarvitsee vaipanvaihtajaa, yksin elävä voi sellaiset palvelut ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti mutta sanon nyt rehellisesti. Lapsi tuo mukanaan uudenlaista rakkautta <3 mutta myös paljon haasteita. Monesti perheelliset kaunistelevat lapsiperhe-elämää lastenhankintaa harkitseville ystäville. Ehkä laittaakseen ns.vahingon kiertämään. Itse en ole näin tehnyt. Olen sanonut suoraan, että lapsen myötä on mennyt vapaus. Ei lapsen takia, vaan vanhemmuuden myötä muutut yhteiskunnan silmissä täysin. Kaikkea tekemääsi kritisoidaan ja vanhemmuudelle on asetettu kohtuuttomat paineet. Ihmisarvosi käytännössä määrittyy vanhemmuuden kautta.

Arvostelu alkaa jo synnärillä. Siitä siirrytään sitten pikkuvauvan kanssa bussiin kuuntelemaan kun vanha haahka antaa sinulle vauvanhoito-ohjeita. Ruokakaupassa ei saa lahjoa lasta, mutta ei siellä saa itkeäkkään. Ravintolaan tai muuallekkaan ihmisten ilmoille on turha kuvitella enää menevänsä koska Suomi on lapsivihamielinen maa ja lasten odotetaan käyttäytyvän kuin pikkuaikuisten jo 2-vuotiaana. Tuhmuuksista ei saa laittaa jäähylle, koska se on hylkäämiskokemus. Kesäiltanakin pitää mennä sisälle jo pikkukakkkosen jälkeen ettei vaan lapsen kanssa puistoilla iltamyöhään. Neuvolan lomakkeessa jos erehdyt mainitsemaan saunakaljasta, niin sen äärelle pysähdytään. Päiväkotiin pitää aina mennä tiptop vaatteissa ja itsekkin huoliteltuna, vaikka kuinka väsyttäisi ettei vaan lapsi ole resuinen ja äiti voimattoman oloinen. Sitten voit vaan loppuajan murehtia sitä, että joku aikuinen ottaa lapsen satuilut tosissaan ja alkaa huolipuhe

Siis nykyajan täydellinen vanhempi on 18-vuotta raittiina, aina hyväntuulinen ja palvelualtis, sopivan jämäkkä mutta silti alituisesti lapsen tunteet huomioiva, ei liian helikopterivanhempi mutta kuitenkin vähän, aina pirteänä viemään treeneihin ja järjestämään vuosisadan synttäreitä. Tämä kaikki tehdään töissäkäynnin, urheilun ja sosiaalisen elämän sekä parisuhteen lomassa.

Näinhän ei ollut muinoin ja jos eläisimme niitä aikoja suosittelisin vahvasti lastenhankintaa.

Että hei sinä lapseton. Houkuttaisko?

Lukutaito, omannäköinen, kaikin puolin mielekäs, vapaa elämä on velan valinta. Koneet eivät puhuttele.

Tässä maailmassa on jo ihmisiä ihan riittämiin ja kantokyky on koetuksella. En koe, että maailma on muuttumassa parempaan suuntaan seuraaville sukupolville, vaan pikemminkin päinvastoin. Meillä on molemmilla joitain vaivoja jotka voisivat periytyä (ei mitään vakavaa, mutta jos samat sairaudet olisivat vaikka koiralla tuomittaisiin pentujen teettäminen voimakkaasti). Olen riskiryhmää synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Raskaus aiheuttaisi pahaa dysforiaa, ja lisäksi en ole halua ottaa riskiä vammautumisesta tai traumoista (todennäköistä). Mies ei halua ottaa riskiä että minä kuolisin ja hän jäisi surussaan lapsen kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Kyllä, pidän koirani aina poissa tieltä, koska ymmärrän että kaikki ei tykkää niistä! Ja teen kaikkea paljon ällömpääkin kuin pussailen koiria, semmosta se elämä vaan on että sun mielipide siitä on täysin merkityksetön.

Lapsen työntäminen syliin väkisin on ihan jonkun muun kuin luottamuksen osoitus, veikkaisin että joku kontrollointi- ja reviirijuttu ja äitiyskusen nouseminen päähän? Jos joku HALUAA sen lapsen syliinsä, asia on aivan eri. Jos on niin tollo lukemaan ihmisiä ettei tätä eroa tajua niin kannattaisi istua pohtimaan mihin kaikkialle sitä lastaan kannattaa työntää. Enkä todellakaan halua kenenkään lapsia lähelleni, joten teet palveluksen jos pidät asiallisen hajuraon. Tiedän että yritit loukata tuolla, mutta toi ei nyt oo se millä se onnistuu :D

Ehkä mä äitinä tiedän paremmin äidin motiiveista kuin sinä. Normaalit ihmiset ottavat vauvan syliin mielellään. Mut ei siinä mitään, jatka koiriesi kanssa nuohoamista, mut pidä ne vastenmieliset elukkasi tosiaan kiinni.

Sellainen normaalin ihmisen määritelmä sieltä sitten.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin hyvästä avioliitosta niin kauan kuin se kestää mutta kyllä vähän oikeesti odotan sitä vanhuutta omassa rauhassa koiralauman kanssa...

Kun olen saanut elämästä kylläkseni, kävelen metsään ja kaadun ja maadun sinne, heippa.

Tietääkö "hyvässä avioliitossa" oleva miehesi, että haaveilet asuvasi vain koirien kanssa? Kuulostaa todella hyvältä liitolta. No, itsekäs olet jo lapsettomuuttasikin, että turha ehkä muuta odottaa.

Se lasten teko on sitä itsekkyyttä. Minä haluan, minulle lapsi, minun lapseni... Olette kuvottavia.

Jep. Maapallo tukehtuu ihmisiin mutku mä haluu-uu-uun!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Kyllä, pidän koirani aina poissa tieltä, koska ymmärrän että kaikki ei tykkää niistä! Ja teen kaikkea paljon ällömpääkin kuin pussailen koiria, semmosta se elämä vaan on että sun mielipide siitä on täysin merkityksetön.

Lapsen työntäminen syliin väkisin on ihan jonkun muun kuin luottamuksen osoitus, veikkaisin että joku kontrollointi- ja reviirijuttu ja äitiyskusen nouseminen päähän? Jos joku HALUAA sen lapsen syliinsä, asia on aivan eri. Jos on niin tollo lukemaan ihmisiä ettei tätä eroa tajua niin kannattaisi istua pohtimaan mihin kaikkialle sitä lastaan kannattaa työntää. Enkä todellakaan halua kenenkään lapsia lähelleni, joten teet palveluksen jos pidät asiallisen hajuraon. Tiedän että yritit loukata tuolla, mutta toi ei nyt oo se millä se onnistuu :D

Ehkä mä äitinä tiedän paremmin äidin motiiveista kuin sinä. Normaalit ihmiset ottavat vauvan syliin mielellään. Mut ei siinä mitään, jatka koiriesi kanssa nuohoamista, mut pidä ne vastenmieliset elukkasi tosiaan kiinni.

Ai ai kun nämä äitylit ovat sitten herttaista sakkia. 😂 Lasten tekeminenkö on tehnyt siitä noin katkeran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minulle kissat ovat aina olleet omia vauvoja. Ihmislapset eivät sen sijaan kiinnosta yhtään.

Mä lässytän mun koirille kuin jotkut vauvoille. Ei ole ikinä tehnyt mieli edes koskea mihinkään vauvaan saati sanoa sille mitään. Jos joku on yrittänyt tunkea vauvaa syliin, pidän vaan kädet alhaalla, kukaan ei ole vielä tiputtanut sitä ja odottanut että ottaisin kopin.

Vaikutat tosi tasapainoiselta. Teinini voisivat huonona päivänä käyttäytyä noin, tosin kertoisin heille hieman käyttäytymisohjeita tuollaisen lapsellisen performanssin jälkeen.

Musta taas on äärimmäisen huonoa käytöstä tunkea väkisin kirkuvaa kuolaa ja räkää roiskivaa lastaan jonkun syliin joka ei siihen halua koskea.

Siksi vaan hymyilen kohteliaasti enkä sano mitä päässäni liikkuu, koska olen tasapainoinen kypsä aikuinen ja pystyn hallitsemaan haluni sanoa yök.

Mutta lapsi-ihmisillehän on täysin luonnollista työntää lapsensa kakat vaipoissa kenelle huvittaa, koska kaikkien kuuluu palvoa niitä. Musta SE on huonoa käytöstä, mutta en sano siitäkään mitään, koska olen olen aina asiallinen enkä loukkaa ketään.

Joten opetapas ne teinisi käyttäytymään paremmin kuin näin toimivat lapsi-ihmiset joihin mulla on ollut epäonni törmätä :)

Kai pidät hurttasi kuitenkin poissa ihmisten tieltä. Vihaan koiria nimittäin vähintään yhtä paljon kuin sinä lapsia. Annatko niille pusuja? Jos joku on ällöä, niin se.

Lapsen antaminen syliin on myös luottamuksen osoitus ja käytöksesi todella omituista. En päästäisi sinua enää lasteni lähelle.

Kyllä, pidän koirani aina poissa tieltä, koska ymmärrän että kaikki ei tykkää niistä! Ja teen kaikkea paljon ällömpääkin kuin pussailen koiria, semmosta se elämä vaan on että sun mielipide siitä on täysin merkityksetön.

Lapsen työntäminen syliin väkisin on ihan jonkun muun kuin luottamuksen osoitus, veikkaisin että joku kontrollointi- ja reviirijuttu ja äitiyskusen nouseminen päähän? Jos joku HALUAA sen lapsen syliinsä, asia on aivan eri. Jos on niin tollo lukemaan ihmisiä ettei tätä eroa tajua niin kannattaisi istua pohtimaan mihin kaikkialle sitä lastaan kannattaa työntää. Enkä todellakaan halua kenenkään lapsia lähelleni, joten teet palveluksen jos pidät asiallisen hajuraon. Tiedän että yritit loukata tuolla, mutta toi ei nyt oo se millä se onnistuu :D

Ehkä mä äitinä tiedän paremmin äidin motiiveista kuin sinä. Normaalit ihmiset ottavat vauvan syliin mielellään. Mut ei siinä mitään, jatka koiriesi kanssa nuohoamista, mut pidä ne vastenmieliset elukkasi tosiaan kiinni.

Varmasti ja yhtälailla _vela tietää paremmin omista velamotiiveistaan eikä tuppaa vanhemmuusketjuihin.

Hetipä paljastat myös todellisen itsekkyytesi kun dialogissa yrität hiljentää, jyrätä ja nokittaa lapsettomat.

Ps. tässä ketjussa on nyt aiheena ja puheissa: te naiset jotka ette halua omia lapsia. Mahdotontako kestää?