Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Mä oon aina halunnut lapsia mutta ei ole löytynyt miestä. Siksi inhottaa kun joku saa valita tämän asian.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää tekstiä täällä. Mistä ihmeestä kumpuaa tuo ajattelu vaurioituvasta kropasta yms? Olen neljän lapsen äiti ja seitsemän isoäiti. Ainakin oma kehoni on kunnossa, ei vaurioita eikä henkisiä traumoja. Tv sarja toisenlaiset äidit lienee yksi syyllinen, toinen patologiset keskusteluketjut täällä. Ja nuorten naisten loputon itsekkyys. Tulevaisuus ei lupaa hyvää!

Ei ole itsekkyyttä,että tietää mitä haluaa.Mistä ihmeestä tuollainen ajatus kumpuaa.Lapseton ihminen voi olla mitä epäitsekkäin ja empaattisin,tunnen monia.He ovat myös ystävällisiä,eivätkä moiti lapsia hankkivia ihmisiä,vaan ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

En saanut sitä miestä jonka halusin, enkä halua lasteni isäksi toista miestä.

Sillä miehellä, jonka halusin, on nykyään lapsia. Se tuntuu oudolta, vähän samalta kuin jos joku vieras nainen olisi varastanut minulta munasoluja ja hankkinut niiden avulla itselleen lapsen.

Sama tunne ja kokemus täällä.

Mitä mieltä olisitte jos äiti saa tajunnanhämärtymisiä ja poissaoloja vauvan kanssa? Äiti saattaa tehdä ties mitä, jättää lapsen yksin tai laittaa sen vaikka pakkaseen.

Enkö olisikin unelma äiti. Syön myös 5 eri kolmiolääkettä, osaa ei suositella raskauden aikana käytettäväksi (joita ei voi lopettaa). Haluaisitko sinä olla myös 50% todennäköisyydellä kehitysvammainen?

Enkö olisi unelmaäiti ja vauva se ihana pikkupallero. :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olisitte jos äiti saa tajunnanhämärtymisiä ja poissaoloja vauvan kanssa? Äiti saattaa tehdä ties mitä, jättää lapsen yksin tai laittaa sen vaikka pakkaseen.

Enkö olisikin unelma äiti. Syön myös 5 eri kolmiolääkettä, osaa ei suositella raskauden aikana käytettäväksi (joita ei voi lopettaa). Haluaisitko sinä olla myös 50% todennäköisyydellä kehitysvammainen?

Enkö olisi unelmaäiti ja vauva se ihana pikkupallero. :)

Lääkkeet syntymävian takia käytössä. Ei itseaiheutetun vian.

Olen onnekas, sillä vanhempani eivät koskaan ole painostaneet elämään omaa elämää muiden toiveiden mukaan.

Mikäli en lapsia koskaan hanki (tai saa) niin syy siihen on varmaankin se, että muut mielenkiinnonkohteet saavat etusijan. Ei siinä mitään sen dramaattisempaa tarvitse taustalla olla. Kaikille elämän tarkoitus ei ole omien lapsien saaminen vaan joku ihan muu.

Ihan vaan totaalinen mielenkiinnon puute koko asiaa kohtaan, en ole ikinä haaveillut lapsista ja nyt  ikää kohta 50.

Ihan vaan kun käyn lapsiperheen kotona. En vihaa lapsia, ihmettelen vaan, että mikä ajaa ihmisen ehdoin tahdoin tuollaiseen helvettiin. Sotkua, säätämistä, meteliä, aikatauluja. Ei kiitos. En voi sanoa että vihaan lapsia, mutta en minä niistä erikseen kyllä pidä. Ja tämä kyllä välittyy lapsiinkin, on ne siinä mielessä fiksuja!

Toki lapsiperheisiin olen alkanut muutenkin ottaa etäisyyttä. He kun ei puhu mistään muusta kuin niistä räjänokista. Tulee mieleen nuoruuden poikaystävä joka oli armeijassa. Kun elämään ei kuulu mitään muuta kuin sitä yhtä asiaa, niin puhe pyörii myös luonnollisesti sen ympärillä.

Joku vuosi sitten vanha ystävä tuli käymään kesälomalla, olin oikein iloinen, kun viime näkemästä on jo aikaa. Mutta juu, se toi kolme alta kymmenen vuotiasta tullessaan (tämä olisi pitänyt minun ytmmärtää kysyä). Siinä tuli sitten tuhoa varmaan tonnin edestä kotona ja kaveri vaan naureskeli, että tuollaisia ne lapset on. Tämän lisäksi oletettua oli että minä lähden mukaan muumimailmaan yms. Päiväkohteisiin lapsien kanssa. Olivat neljä päivää ja lopulta tulin siihen tulokseen, että olin vaan ilmainen majoitus. Kiitos mutta, ei tuota minulle enää, ei omia lapsia eikä toisten. Tulin siihen tulokseen, että minun koti on lapsivapaavyöhyke. Ja kesälomastani en enää pilaa päivääkään lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kommentoitu että naiset ei tee lapsia sen takia kun pelkäävät pillun menevän pilalle, mitä väliä sillä pillulla on enää kun on lapset tehty? Se menee jokatapauksessa pilalle iän myötä.

No ei iän myötä pillu muutu miksikään. Kohdunlaskeumakin on erittäin harvinainen vaiva synnyttämättömillä. Kyllä ne moninaiset iän myötä tulevat alapääongelmat naisilla johtuu nimenomaan synnytyksistä.

Mulla on kaksi hevosta, jos tekisin lapsia, joutuisin luopumaan hevosistani. Hevoset ovat minulle tärkeämpiä kuin mahdolliset lapset.

Isälleni tämä asia on ihan ok, äitiäni vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.[/quote

mä ainakin olen heittäytynyt...kiertänyt maailmaa,tehnyt upeita reissuja,elänyt just niinkun on itsestä tuntunut parhaimmalta,ja kaiken olen tehnyt ilman lapsia ja perhettä!! kaikkea ei voi hallita,se on totta...varsinkin jos terveys menee,tai läheisten terveys...mutta lähes kaikki muu on itsestä kiinni.

olen todella köyhistä oloista kotoisin,joten se rahan puutekaan ei ole estänyt tekemästä haaveista totta,välillä tehtaalla liukuhihnalla kovassa metelissä,välillä siivonnut vessan pönttöjö,  ja vappuoksennuksia,välillä kaupan kassalla,milloin missäkin,ja sitten heittäytynyt maailman vietäväksi kun matkarahat olleet kasassa.

jossain rion ipanemarannalla tai vegasissa sitten ajatellut,että kyllä kannatti!! olen senkin pistänyt merkille,että kun olen nauttinut elämästä itselleni sopivalla tavalla ja "heittäytynyt" niin minuun on usein suhtauduttu vähän nuivasti,jopa kateellisesti,kun olen ollut vapaa elämään ja tekemään mitä tykkään,usein nämä "katkerat" ovat itse jumissa jossain "perhehelvetissä",ja katuvat omia valintojaan,kukin tyylillään,mutta itse se on yritettävä oma elämänsä rakentaa ja hallita!

No kai se suurin syy on että en juurikaan välitä lasten kanssa olemisesta. En myöskään halua olla raskaana ja synnyttää. Enkä halua miestäkään nurkkiin pyörimään.

Kummallisia viestejä täällä ketjussa. Ollaan vihaisia naisille jotka ei hanki lapsia. Miksi? Mitä järkeä on hankkia lapsia jos ei halua niitä? Eikö se ole lapsenkin etu että hän on toivottu?

Ei vain ole tullut vahvaa halua tai tarvetta hankkia lapsia, niin ei ole tullut hankittua. Sama tilanne puolisollani. Vanhempieni tai muidenkaan mielipiteistä asiaan en ole kiinnostunut.

Olen ehkä jäävi vastaamaan, kun olen vähän päälle viisikymppinen mies.

Kuitenkin esim. oma isäni puhui yhdestä tuttavapariskunnasta ihmetellen, että miksi eivät ole ottaneet edes adoptiolapsia, jos eivät saa omia. Tämä siis silloin, kun olin itse vähän päälle 20 ja tämä tuttavapariskunta oli sen ikäisiä, kun minä nyt.

Jostain syystä ei ole tästä sitten minulle mitään puhunut, vaikken ole lisääntynyt, enkä adoptoinut, vaikka parisuhteessa on tullut oltua saman ihmisen kanssa jo neljännesvuosisata.

Mutta itse asiaan. Lasten teko on aina itsekästä. Miksi juuri minun geenieni pitäisi jatkua tässä maailmassa, jossa on jo ihan tarpeeksi ylikansoitusta ja sen seurauksena köyhyyttä ja nälänhätää sekä eri raaka-aineiden ylikäyttöä, saastutusta ja jäteongelmia?

Tässä tullaan taas siihen että me Suomalaiset emme hyväksy erilaisuutta, tuomitsemme kaiken joka on ns. vähemmistöä/erilaista omaan elämäämme verrattuna vaikka emme tiedä asian syitä miksi asiat ovat näin. Kaiken pitäisi mennä kaavamaisesti samalla tavalla kuin suuremmalla osalla, elämme niinkuin muut meidän toivoo elävän. Rohkaisen kaikkia olemaan oma itsensä ja elämään niin kuin itselle parhaaksi näkee, kun ei tee rikoksia tai muille pahaa ja elää rehellistä elämää niin muulla ei niin väliä.

T: M42

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Tällainen kommentti kertoo hyvin selvästi sen, ettei suurempia ongelmia elämässä ole oikeasti ollut. Voi suhtautua potentiaalisiin vaikeuksiin tai sairauksiin melko kevyesti, koska niiden aiheuttamasta rasituksesta ja kärsimyksestä ei ole kokemusta. Loppukaneettina uskallus elää, mennä, tehdä. No, esim. jatkuvat kivut vähentävät tehokkaasti halua ja kykyä mennä ja tehdä, vaikka rohkeutta riittäisikin. Tyhjää idealistista touhotusta.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Ett kai anna miesten käytöksen määrätä päätöksistäsi. Yksinhuoltajuus ei ole mikään peikko. Monista avioituneistakin tulee ennen pitkää yksinhuoltajia, papin aamen ei ole mikään takuu. Mieluummin yksinhuoltaja kuin perhesurman uhri.

En pidä lapsista.

Miksi et kysy samaa asiaa miehiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Ett kai anna miesten käytöksen määrätä päätöksistäsi. Yksinhuoltajuus ei ole mikään peikko. Monista avioituneistakin tulee ennen pitkää yksinhuoltajia, papin aamen ei ole mikään takuu. Mieluummin yksinhuoltaja kuin perhesurman uhri.

Totta. Itse en ikinä olisi halunnut isätöntä lasta. Oma isäsuhteeni on niin hyvä, että tietäisin koko ajan mistä lapseni jää paitsi.