Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Pimppi menee synnytyksessä pilalle enkä kaipaa arpiakaan ihooni.

No, mä taas tykkään semmosesta että on varaa

Ja sitä paitsi, se hole on ihan eri kun nainen on saatu oikeaan olotilaan. Ja jos ei ole saatu, on ero kuin yöllä ja päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Minun kohdallani kaikista tehokkain ehkäisykeino on voimakas inho raskautta ja synnytystä kohtaan jo ihan ajatuksena. Lapsiperhe-elämä myös kuulostaa kamalalta, enkä ole koskaan ollut kovin kiinnostunut lapsista. Se on ihan se ja sama, mitä vanhempani tästä ajattelevat, lähinnä huvittaa, että joku edes kysyy tuollaista.

Tämä on surullista luettavaa. Niin nuo muutkin kommentit täällä. Kenen etua palvelee se, että nuorille naisille on "opetettu" näin negatiivista ajattelutapaa? Jotain voi mennä pieleen odotusaikana ja synnytyksessä, kyllä, mutta yleensä ei mene. Nyt alan melkein uskoa salaliittoteorioihin, joita seuraavia ihmisiä olen mielessäni pilkannut. Siis että terveet nuoret naiset näkevät lasten saamisen niin hirveänä asiana, että luopuvat koko asiasta. Voiko tämä olla totta? Miehet ovat myös syypäitä tähän, kun puhuvat rumasti naisista ja naisen ruumiista ja ehkä välttelevät omaa puolisoa, jonka alaruumis on vähän muuttunut lapsen maailmaantulon myötä.  Se, että on oma terve lapsi, ei merkitse mitään! Voi ihmiskuntaa ja voi suomalaisia.

Olen seurannut sivusta vuosia kaverien lapsiperhearkea ja odottamisen sekä synnytyksen lisäksi etenkin jatkuvat sairastelukierteet eivät houkuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kohdallani kaikista tehokkain ehkäisykeino on voimakas inho raskautta ja synnytystä kohtaan jo ihan ajatuksena. Lapsiperhe-elämä myös kuulostaa kamalalta, enkä ole koskaan ollut kovin kiinnostunut lapsista. Se on ihan se ja sama, mitä vanhempani tästä ajattelevat, lähinnä huvittaa, että joku edes kysyy tuollaista.

Tämä on surullista luettavaa. Niin nuo muutkin kommentit täällä. Kenen etua palvelee se, että nuorille naisille on "opetettu" näin negatiivista ajattelutapaa? Jotain voi mennä pieleen odotusaikana ja synnytyksessä, kyllä, mutta yleensä ei mene. Nyt alan melkein uskoa salaliittoteorioihin, joita seuraavia ihmisiä olen mielessäni pilkannut. Siis että terveet nuoret naiset näkevät lasten saamisen niin hirveänä asiana, että luopuvat koko asiasta. Voiko tämä olla totta? Miehet ovat myös syypäitä tähän, kun puhuvat rumasti naisista ja naisen ruumiista ja ehkä välttelevät omaa puolisoa, jonka alaruumis on vähän muuttunut lapsen maailmaantulon myötä.  Se, että on oma terve lapsi, ei merkitse mitään! Voi ihmiskuntaa ja voi suomalaisia.

Minusta taas tuntuu, että raskauden ja synnytyksen aikaisia ja jälkeisiä vaikeuksia piilotellaan ja vähätellään. Pidätyskyvyttömyyttä tai kipuja ei oteta terveydenhuollossakaan tosissaan, jos synnyttänyt nainen kehtaa valittaa mistään niin sheimataan "pidät kroppaasi tärkeämpänä kuin lastasi!" Ja vaikka asioista ei suoraan kerrota, niin silti viisastellaan että "no mitä oikein odotit, TOTTAKAI kroppa muuttuu ja sinäkin joudut kulkemaan vaipoissa yhtä pitkään kuin lapsesi!"

En halua olla raskaana enkä synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Tästä saa sen kuvan ettet koe että lapset tehtäisiin täydentämään omaa elämää ja lisäämään onnellisuutta, vaan sen takia että yhteiskunta saisi uusia veronmaksajia. Teet itsellesi karhunpalveluksen jos keskityt negatiivisuuteen ja kliinisiin puheisiin siitä että syntyvyys on laskussa.

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni yrittää hallita liikaa elämäänsä ja kehoaan. Ei uskalleta heittäytyä vaikka heittäytyminen toisi sen todellisen onnen ja täyttymyksen. Elämässä ei voi hallita kaikkea, pitää vain hyväksyä se ja uskaltaa elää, mennä ja tehdä.

Niinkö miehetkin tekevät lasten suhteen?

Tavallaan toki tekevätkin, kun ei ehkäisyä eikä huolta huomisesta.

Lapsen kasvatus on kallista hommaa. Ei yksinkertaisesti ole varaa hommata lapsia.

Lapset on kamalia, enkä myöskään todellakaan halua synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsista, mutta en halua niitä itselleni. Ei helvetti. Että ränsistyisin, olisin imetys - ja tiskikone. Ehe-hei.

Tässä on tulos; miehet ovat ottaneet aivan liian vähän vastuuta lapsistaan, siis isämme, isiemme isät. Ei kukaan täysjärkinen nainen siihen nykyisin halua. Ehkäpä tulevat sukupolvet lisääntyvät enemmän, jos tuo miehen malli hieman muuttuisi.

Mutta että lapsia. Hahhah, ei kiitos! Rakastan omaa elämääni ihan liikaa. Minulla on kunnianhimoa, tavoitteita, aion matkustaa, nauttia elämästä, tehdä uraa. Ja tätä kaikkea teenkin. Siihen sitten kotonanysväämis - ja vaipparuljanssi? Ei helvetissä.

Ja varsinkin se vähättely miesten puolelta, että naiset ovat huolehtineet kodin ja lapset, mutta miesten mielestä se ei ole mitään. Vain rahan tienaaminen on, joten tienataan mekin sitä rahaa nyt sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen aina ihmetellyt tota joidenkin lisääntymisvimmaa,ja ihan kuin se olisi jonkinlainen "uroteko" kun synnyttää lapsia,ikäänkuin me lapsettomat oltaisiin joitain kummajaisia joidenkin mielestä.itse olen jo yli 6-kymppinen,enkä ikinä ole halunnut lapsia,enkä minkäänlaista perhettä,en edes aviomiestä,enkä koskaan katunut päätöstä siitä.ehkä olen nähnyt liikaa tämän elämän nurjaa puolta,etten ylipäätään mitenkään ihannoi "perhe-elämää", oikeastaan aika harvoin olen törmännyt perheeseen,missä on jonkinlainen hyvä,toimiva porukka.useimmiten siellä on juopottelua,riitelyä,väkivaltaa,levottomuutta,kurittomuutta,välinpitämättömyyttä,jne...lapsista en ole koskaan erityisemmin edes pitänyt,en inhokkaan,mutta ei ne vedä mua mitenkään puoleensa,eikä herää hoivavietti.joskus ulkomailla olen nähnyt symppiksiä lapsia,varsinkin köyhissä oloissa olevia,jotka eivät kiukuttele,rääy,tai pyydä kokoajan jotain,vaan usein ovat jossain vanhempien liepeissä,käyttäytyvät hyvin,ja tyytyväisiä jos saavat jonkun käntyn suuhunsa.suurin ongelmahan ainakin täällä suomessa on lasten vanhemmat,jotka kääntävät päänsä pois kun kiukuttelu,ja mekastaminen alkaa,sitten nämä vanhemmat "neuvottelevat"kun pitäisi ohjata ja pitää kuria,yritetään lahjoa,kun pitäisi kieltää..on välillä käsittämätöntä kuinka aikuiset ovat ihan kun sätkynukkeja joita lapset ohjailee..ei ihme sitten että lapsilla onkin pallo hukassa myöhemmällä iällä,kun tuleekin joku muu joka sanoo EI.usein se on opettaja tai poliisi,mutta sitten ollaan jo myöhässä. toinen mikä ihmetyttää,on kuinka ihmisiä kehotetaan lisääntymään,kun jo nyt maa on ylikuormitettu ihmisistä,täällä on vaan liikaa ihmsiä nyt jo...ollut jo kauan. 

On piste ja tekstin jaksottaminen tullut sinulle tutuksi 60:n elinvuoden aikana?

ja sulle ilmeisesti pilkun nussiminen...

Menin eilen väsyneenä nukkumaan heti töiden jälkeen klo. 17. Tällainen ei olisi mahdollista lapsen kanssa.

Ei ole kyllä rahaakaan ja lapsessa on liikaa vastuuta. Synnyttäminen on pelottavaa. En halua että kukaan ihminen on riippuvainen minusta. Teen aivan kaikki päätökseni yksin, enkä ole kiinnostunut myöskään parisuhteista.

En halua tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Tästä saa sen kuvan ettet koe että lapset tehtäisiin täydentämään omaa elämää ja lisäämään onnellisuutta, vaan sen takia että yhteiskunta saisi uusia veronmaksajia. Teet itsellesi karhunpalveluksen jos keskityt negatiivisuuteen ja kliinisiin puheisiin siitä että syntyvyys on laskussa.

Mutta kun lapset ei lisäis mun onnellisuutta koska en pidä niistä.

Ymmärrän että uhraukset sen eteen mistä saa niin paljon että se korvaa sen mitä menettää. Rajoittaahan parisuhde ja lemmikitkin elämää mutta niistä saatava ilo korvaa sen.

Lapsille nainen sen sijaan uhraa koko elämänsä, ja mä en saisi siitä vastineeksi mitään, koska lapset on musta täysin epäkiinnostavia ja vaan... yök. Ihan suorastaan vastenmielisiä kun niitä näkee, mille tunteelle en voi mitään enkä koskaan sano sitä ääneen kenellekään, koska en halua loukata. Irvistävät kuolaiset vauvanaamat ovat musta ällöttäviä, peitän ne välittömästi jos on kuvia, en vaan voi sille mitään.

Lienee ihan loogista että ei halua uhrata koko elämäänsä asialle joka ei anna mitään?

Niin, suurin syy lapsettomuuteen on se, että olen henkisesti liian sairas, ja pelkään että siirtäisin painolastini siihen syyttömälle.

Vaimoni on jo synnyttänyt kaksi lasta enkä näe mitenkään merkityksellisenä että minunkin pitäisi synnyttää. 

Järkyttävää tekstiä täällä. Mistä ihmeestä kumpuaa tuo ajattelu vaurioituvasta kropasta yms? Olen neljän lapsen äiti ja seitsemän isoäiti. Ainakin oma kehoni on kunnossa, ei vaurioita eikä henkisiä traumoja. Tv sarja toisenlaiset äidit lienee yksi syyllinen, toinen patologiset keskusteluketjut täällä. Ja nuorten naisten loputon itsekkyys. Tulevaisuus ei lupaa hyvää!

Olen yrittäjä. Työllistän 5 ihmistä, saan elannon, mutta tuntipalkkani on alle tessin, tienaan vähiten omassa yrityksessäni. Jos pamahtaisin paksuksi, mistä saisin rahaa palkata sijainen itselleni? Ja millä rahalla eläisin? 

En voi hankkia jälkikasvua koska ei ole varaa, ja yrittäjyys loppuisi siihen, ja vailla parempaa koulutusta salen kassa kutsuisi. Yrittäjä on aika lainsuojaton.

Se on vähän nurinkurista, että naisena lapset pitäisi tehdä juuri siinä iässä kun ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Eli pitäisi luottaa vaan sokeasti että mies tai yhteiskunta tukee. On ehkä opiskelut kesken tai ei vakityötä, pitää maksaa opintolainoja pois jne. Sitten kun lopulta rahatilanne alkaa olla vakaa, tuleekin jo ikä vastaan. Eli naisena pitäisi tavallaan tehdä lapsia vailla huolta huomisesta, mutta se on niin järjenvastaista. Tuntuu ettei tilanne ole koskaan sopiva. Paitsi joskus keski-ikäisenä, mutta silloin munasolut huutaa jo hoosiannaa😆.