Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

Fiksua pohdintaa.

-Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös.-

Tämä on hyvä näkökulma, vaikka ei päde kaikkiin. Oman päätöksen julistaminen ja että siitä tehdään osa identiteettiä, voi kertoa epävarmuudesta ja piikit pystyssä oleminen sisäisestä ristiriidasta, jota sillä käytöksellä yritetään peittää ja jopa vakuutella itselleen olevansa oikealla tiellä, vaikka ei siitä ihan varma olekaan.

Tai sitten on vain kurkkuaan myöten täynnä lähipiirin uteluja ja painostusta.

Itse olin parikymppisenä hyvin ärhäkkä vela, oikein vihasin avoimesti lapsia ja sukulaisten kyselyt ja kommentit aiheeseen tylytin nopeasti hiljaiseksi. Minulla ei ollut sisäistä ristiriitaa, minua vain suunnattomasti ärsytti toistuva aiheesta kysely, joten julistin päätöstäni.

Aikuistuessani vietin aikaa ystävien lasten kanssa ja autoin hoidossa, ihan pikkuvauva-ajasta asti. Huomasin, että lapsiviha on ihan turhaa, pikkuvesselit olivat hauskoja tyyppejä, omia tutustumisen arvoisia persooniaan ja ei kakkavaippa niin kamala ollut.

Olen edelleen vela, en halua lapsia, vaikka kivoja kokemuksia heistä onkin. Neljäkymppiä jo lähestyy ja olen maltillinen, ei-lapsia tai perhe-elämää vihaava ja haukkuva, päätöstäni kysymättä julistamaton vela. Ehkä siihen vaikuttaa se, että asiasta ei minulta enää niin kysellä eli saan olla rauhassa.

Hyvä pointti. Nuoruuteen usein kyllä kuuluu tietynlainen oman aseman ja paikan etsiminen, jolloin reagointi koettuun valintojen arvosteluun on kärkkäämpää ihan luonnostaan, vaikka epävarmuus ei sinänsä liittyisi juuri kyseessä olevaan valintaan.

Itse en ole osannut loukkaantua tarkoitushakuisistakaan kyselyistä, koska ymmärrän mistä ne tulevat, eikä se ole ikäänkuin henkilökohtaista juuri minua kohtaan vaikka minuun siinä tilanteessa suunnataan. Kysyjiä ei edes niinkään kiinnosta juuri minun lastenhankintani, vaan se mitä he ajattelevat siitä että on mahdollista tehdä erilaisia valintoja ja mihin tunteisiin tämä heidät johtaa.

Minä reagoin iän myötä kärkkäämmin lapsiuteluihin. Johtuu ihan siitä että olen korviani myöten täynnä niitä, enkä jaksa enää kolmekymppisenä ihmisenä hymistellä ja olla kohtelias epäkohteliaille ihmisille. Nuorempana nuo utelut jaksoi jotenkin ohittaa, nyt en enää jaksa. Tosin olen kyllästynyt typerien ihmisten bullshittiin muillakin osa-alueilla.

Samoin, siksi en olekaan koskaan koskaan jaksanut käyttää voimavarojani provosoitumalla heidän jutuistaan. Voin ohittaa ne neutraalisti, koska ne ovat mitä ovat. En jaksa alkaa edes kärkkääksi sen vuoksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

Fiksua pohdintaa.

-Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös.-

Tämä on hyvä näkökulma, vaikka ei päde kaikkiin. Oman päätöksen julistaminen ja että siitä tehdään osa identiteettiä, voi kertoa epävarmuudesta ja piikit pystyssä oleminen sisäisestä ristiriidasta, jota sillä käytöksellä yritetään peittää ja jopa vakuutella itselleen olevansa oikealla tiellä, vaikka ei siitä ihan varma olekaan.

Tai sitten on vain kurkkuaan myöten täynnä lähipiirin uteluja ja painostusta.

Itse olin parikymppisenä hyvin ärhäkkä vela, oikein vihasin avoimesti lapsia ja sukulaisten kyselyt ja kommentit aiheeseen tylytin nopeasti hiljaiseksi. Minulla ei ollut sisäistä ristiriitaa, minua vain suunnattomasti ärsytti toistuva aiheesta kysely, joten julistin päätöstäni.

Aikuistuessani vietin aikaa ystävien lasten kanssa ja autoin hoidossa, ihan pikkuvauva-ajasta asti. Huomasin, että lapsiviha on ihan turhaa, pikkuvesselit olivat hauskoja tyyppejä, omia tutustumisen arvoisia persooniaan ja ei kakkavaippa niin kamala ollut.

Olen edelleen vela, en halua lapsia, vaikka kivoja kokemuksia heistä onkin. Neljäkymppiä jo lähestyy ja olen maltillinen, ei-lapsia tai perhe-elämää vihaava ja haukkuva, päätöstäni kysymättä julistamaton vela. Ehkä siihen vaikuttaa se, että asiasta ei minulta enää niin kysellä eli saan olla rauhassa.

Hyvä pointti. Nuoruuteen usein kyllä kuuluu tietynlainen oman aseman ja paikan etsiminen, jolloin reagointi koettuun valintojen arvosteluun on kärkkäämpää ihan luonnostaan, vaikka epävarmuus ei sinänsä liittyisi juuri kyseessä olevaan valintaan.

Itse en ole osannut loukkaantua tarkoitushakuisistakaan kyselyistä, koska ymmärrän mistä ne tulevat, eikä se ole ikäänkuin henkilökohtaista juuri minua kohtaan vaikka minuun siinä tilanteessa suunnataan. Kysyjiä ei edes niinkään kiinnosta juuri minun lastenhankintani, vaan se mitä he ajattelevat siitä että on mahdollista tehdä erilaisia valintoja ja mihin tunteisiin tämä heidät johtaa.

Minä reagoin iän myötä kärkkäämmin lapsiuteluihin. Johtuu ihan siitä että olen korviani myöten täynnä niitä, enkä jaksa enää kolmekymppisenä ihmisenä hymistellä ja olla kohtelias epäkohteliaille ihmisille. Nuorempana nuo utelut jaksoi jotenkin ohittaa, nyt en enää jaksa. Tosin olen kyllästynyt typerien ihmisten bullshittiin muillakin osa-alueilla.

Samoin, siksi en olekaan koskaan koskaan jaksanut käyttää voimavarojani provosoitumalla heidän jutuistaan. Voin ohittaa ne neutraalisti, koska ne ovat mitä ovat. En jaksa alkaa edes kärkkääksi sen vuoksi :D

Minäkään en tosiaan ennen jaksanut. Nykyään jaksan, kun huomaan että se toimii paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

Fiksua pohdintaa.

-Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös.-

Tämä on hyvä näkökulma, vaikka ei päde kaikkiin. Oman päätöksen julistaminen ja että siitä tehdään osa identiteettiä, voi kertoa epävarmuudesta ja piikit pystyssä oleminen sisäisestä ristiriidasta, jota sillä käytöksellä yritetään peittää ja jopa vakuutella itselleen olevansa oikealla tiellä, vaikka ei siitä ihan varma olekaan.

Tai sitten on vain kurkkuaan myöten täynnä lähipiirin uteluja ja painostusta.

Itse olin parikymppisenä hyvin ärhäkkä vela, oikein vihasin avoimesti lapsia ja sukulaisten kyselyt ja kommentit aiheeseen tylytin nopeasti hiljaiseksi. Minulla ei ollut sisäistä ristiriitaa, minua vain suunnattomasti ärsytti toistuva aiheesta kysely, joten julistin päätöstäni.

Aikuistuessani vietin aikaa ystävien lasten kanssa ja autoin hoidossa, ihan pikkuvauva-ajasta asti. Huomasin, että lapsiviha on ihan turhaa, pikkuvesselit olivat hauskoja tyyppejä, omia tutustumisen arvoisia persooniaan ja ei kakkavaippa niin kamala ollut.

Olen edelleen vela, en halua lapsia, vaikka kivoja kokemuksia heistä onkin. Neljäkymppiä jo lähestyy ja olen maltillinen, ei-lapsia tai perhe-elämää vihaava ja haukkuva, päätöstäni kysymättä julistamaton vela. Ehkä siihen vaikuttaa se, että asiasta ei minulta enää niin kysellä eli saan olla rauhassa.

Hyvä pointti. Nuoruuteen usein kyllä kuuluu tietynlainen oman aseman ja paikan etsiminen, jolloin reagointi koettuun valintojen arvosteluun on kärkkäämpää ihan luonnostaan, vaikka epävarmuus ei sinänsä liittyisi juuri kyseessä olevaan valintaan.

Itse en ole osannut loukkaantua tarkoitushakuisistakaan kyselyistä, koska ymmärrän mistä ne tulevat, eikä se ole ikäänkuin henkilökohtaista juuri minua kohtaan vaikka minuun siinä tilanteessa suunnataan. Kysyjiä ei edes niinkään kiinnosta juuri minun lastenhankintani, vaan se mitä he ajattelevat siitä että on mahdollista tehdä erilaisia valintoja ja mihin tunteisiin tämä heidät johtaa.

Samaa mieltä kanssasi. Ikää kun on tullut lisää, on myös nahka paksuuntunut. Nuorempana tuli noista kyselyistä oltua loukkaantunut ja ns. nyrkit pystyssä puolustuskannalla. Vähän jopa naurattaa, kuinka silloin otti monen muunkin asian itseensä. Nyt voi niille harvoille kyselijöille hirnahtaa että jaa, eipä kiinnosta. Se on eri asia, jos kyselijät ovat läheisiä, vaikka omia vanhempia, mutta randomien kyselyt eivät pehvaa enää kutita.

- En erityisemmin pidä lapsista

- En halua auttaa osaltani liikakansoittamaan maapalloa

- Ei ole mitään tarvetta monistaa omia geenejä

- En halua olla huolissani jostakusta koko loppuikäni

- En siedä kovia ääniä ja rakastan omaa rauhaa.

En vain ole koskaan halunnut lapsia. En leikkinyt äitiä edes penskana, intiaanisoturia mieluummin ja naapurin poika oli cowboy, sitten tuli batmanit jne. Tytöille on ollut onneksi sallitumpaa ottaa roolimalleja niin nais- kuin mieshahmoista. En muista kenenkään ihmetelleen minua. Toki minulla oli myös nukkeja ja nukketalo, mutta en juuri niillä leikkinyt. 

Jos olisin jostain sovinnaissyystä tehnyt lapsia (siis että kun niitä nyt vain kuuluu tehdä) olisin kyllä ollut melko etäinen äiti. Kun katsoin Crown -sarjaa ja siinä kuningatar Elisabetin roolihahmoa, niin tunsin myötätuntoa hahmoa kohtaan. Tämä roolihahmohan on tehty sellaiseksi, jollaisia uraa tekevät miehet ovat olleet kautta aikain - perhe jätetään sen toisen puoliskon hoidettavaksi ja itse jää /jättäytyy melko ulkopuoliseksikin useimmiten omasta tahdosta. Sarjassahan tämä jako - Philipille perheasiat, Elisabetille työ ja toimeentulo - on tiukahko, Elisabet varsinkin varoo astumassa Philipin reviirille, eikä ole tainnut kauheasti halutakaan sotkeutua niihin ihmissuhdesotkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

Fiksua pohdintaa.

-Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös.-

Tämä on hyvä näkökulma, vaikka ei päde kaikkiin. Oman päätöksen julistaminen ja että siitä tehdään osa identiteettiä, voi kertoa epävarmuudesta ja piikit pystyssä oleminen sisäisestä ristiriidasta, jota sillä käytöksellä yritetään peittää ja jopa vakuutella itselleen olevansa oikealla tiellä, vaikka ei siitä ihan varma olekaan.

Tai sitten on vain kurkkuaan myöten täynnä lähipiirin uteluja ja painostusta.

Itse olin parikymppisenä hyvin ärhäkkä vela, oikein vihasin avoimesti lapsia ja sukulaisten kyselyt ja kommentit aiheeseen tylytin nopeasti hiljaiseksi. Minulla ei ollut sisäistä ristiriitaa, minua vain suunnattomasti ärsytti toistuva aiheesta kysely, joten julistin päätöstäni.

Aikuistuessani vietin aikaa ystävien lasten kanssa ja autoin hoidossa, ihan pikkuvauva-ajasta asti. Huomasin, että lapsiviha on ihan turhaa, pikkuvesselit olivat hauskoja tyyppejä, omia tutustumisen arvoisia persooniaan ja ei kakkavaippa niin kamala ollut.

Olen edelleen vela, en halua lapsia, vaikka kivoja kokemuksia heistä onkin. Neljäkymppiä jo lähestyy ja olen maltillinen, ei-lapsia tai perhe-elämää vihaava ja haukkuva, päätöstäni kysymättä julistamaton vela. Ehkä siihen vaikuttaa se, että asiasta ei minulta enää niin kysellä eli saan olla rauhassa.

Hyvä pointti. Nuoruuteen usein kyllä kuuluu tietynlainen oman aseman ja paikan etsiminen, jolloin reagointi koettuun valintojen arvosteluun on kärkkäämpää ihan luonnostaan, vaikka epävarmuus ei sinänsä liittyisi juuri kyseessä olevaan valintaan.

Itse en ole osannut loukkaantua tarkoitushakuisistakaan kyselyistä, koska ymmärrän mistä ne tulevat, eikä se ole ikäänkuin henkilökohtaista juuri minua kohtaan vaikka minuun siinä tilanteessa suunnataan. Kysyjiä ei edes niinkään kiinnosta juuri minun lastenhankintani, vaan se mitä he ajattelevat siitä että on mahdollista tehdä erilaisia valintoja ja mihin tunteisiin tämä heidät johtaa.

Minä reagoin iän myötä kärkkäämmin lapsiuteluihin. Johtuu ihan siitä että olen korviani myöten täynnä niitä, enkä jaksa enää kolmekymppisenä ihmisenä hymistellä ja olla kohtelias epäkohteliaille ihmisille. Nuorempana nuo utelut jaksoi jotenkin ohittaa, nyt en enää jaksa. Tosin olen kyllästynyt typerien ihmisten bullshittiin muillakin osa-alueilla.

Samoin, siksi en olekaan koskaan koskaan jaksanut käyttää voimavarojani provosoitumalla heidän jutuistaan. Voin ohittaa ne neutraalisti, koska ne ovat mitä ovat. En jaksa alkaa edes kärkkääksi sen vuoksi :D

Minäkään en tosiaan ennen jaksanut. Nykyään jaksan, kun huomaan että se toimii paremmin.

Olen itse jo 40-kymppinen ja on käynyt vaan selvemmäksi, etten todellakaan jaksa reagoida ja se on toiminut aina itselleni hyvin. Bullshit on vakio. Oma mielenrauhani taas on vain itsestäni kiinni. Koen tämän konkreettisemmaksi omien rajojen vetämiseksi, kuin reagoimisen toisen epävarmuuksiin. Epäkohteliaisuus on tosiasia ja siksi en annakaan epäkohteliaille ihmisille mitään, edes sitä vastalausetta. He eivät tällöin pysty edes synnyttämään (pun intented) minulle tunnetta tarpeesta puolustautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin just kyselyn, jossa naisilta kysyttiin, että miten he hemmottelevat itseään. Heti tuli tämä keskustelu mieleen ja kyllä nauratti!

YKSIKÄÄN haastateltava EI maininnut, että viettää aikaansa rakkaiden lastensa kanssa =D =D=D!

Ihme kyllä, kun ne niin ihania kuitenkin on!?

KAIKKI vastaajat halusivat rauhaa, omaa aikaa, kynttilöitä, ravintolassa syömistä, omaa harrasrtista jne.

Ja sitten meitä veloja syyllistetään tästä! Kyllä on kaksinaamaista porukkaa! Ja kateellista!

Kyllähän se varmasti äityliä harmittaa, kun meidän velojen arki on sellaista, mitä äityli kutsuu hemmotteluksi!  :D :D :D 

Veteliksi teidät tiedettiin jo, ei tarvitse todistella enempää 😂

Pssst, sun kateutesi paistaa! :D 

Ihan näin sivusta, niin nuo luetellut ylellisyydet onnistuvat ihan vaikka sen vilkkaan työelämän lisäksi, kun kotona ei ole energia-ja huomiosyöppöjä lapsia odottamassa äitinsä lakkaamatonta ruokahuolto- ja viihdytyspalvelua. 

Rauha, oma aika ja kynttilöiden polttelu  hoituu, kun töiden jälkeen kotona heittää löhöasun päälle, sytyttää kynttilän ja ottaa vaikka kirjan käteensä. Voi lueskella keskeytyksettä kunnes alkaa uni painaa, mikäs sen mukavampaa! 

Ravintolaan on ihan kiva poiketa vaikka matkalla töistä kotiin, kun ei tarvitse laukata hakemaan armasta jälkeläistään päiväsäilöstä. Lukaista kaikessa rauhassa lehdet, nauttia hyvää kahvia, tai miksei viinilasillinen. Välillä se "käyn vain kahvilla" muuttuu ravintolaillalliseksi, mutta mikäpä siinä, kun ei tarvitse miettiä kasvavan mukulan seuraavia pakkohankintoja ja niihin kuluvia rahasummia. Eikä ole kiire lasta ruokkimaan. 

Harrastukset voi lapsettomalla helposti olla hieman tavoitteellisempia, kun aikaa ja motivaatiota on,  mutta tuskin esim. ihan perus 4krt/vko kuntosalilla tai hölkällä sen puoleen kenestäkään vetelämpää tekee, oli lapsia tai ei :D 

Eli toisin sanoen vetelehdit päivät pitkät. Uskotaan jo, ei tarvitse todistella enempää.

No tahtoessaan tietysti voisi tehdä niinkin! Eipä siitä kukaan muu joutuisi ulisemaan kuin kateellinen perheellinen :D 

Toisin se on sulla, kun se niskakakka ei pese itse itseään sun lapsen hiusrajasta :D :D 

Että nautitaan vain omista valinnoistamme! :)

En mä aikuisten lasteni niskakakkoja pese. Olen tehnyt voitavani tämän maan tulevaisuuden eteen, eikä se aina herkkua ollut, mutta nyt voin olla ja elää puhtain omatunnoin.

Haukutko omia lapsiasikin vetelehtijöiksi, jos he lueskelevat töistä kotiin päästyään, käyvät ravintolassa, polttavat kynttilää tai harrastavat tavoitteellisesti? Se kun on aikaa, jonka voisi käyttää sinulle lapsenlapsia tehden.

Olet kyllä harvinaisen myrkyllinen otus. 

Mahtaa lapsesi käydä sinua usein tapaamassa. 

En tietenkään hauku, mutta he tuskin tulevat käyttämään KOKO elämäänsä vetelehtien hyödyttömänä aikuistumatta ollenkaan. Pitäisin sitä outona.

En voi sille mitään, mutta naurattaa nämä sinun ulostulosi. :D Joku kommentoi että lisääntyneet vastasivat kysymykseen hemmottelusta siten, ettei toiveisiin koskaan liittyneet ne omat lapset. Siihen joku toinen sanoo että aivan, lapsellisille lapsettoman tavallinen elämä on hemmottelua. Tämän jälkeen paikalle ryntää katkeromamma paasaamaan että se mitä lapsettomat tekevät ja mistä lapselliset haaveilevat on AIKUISTUMATONTA VETELEHTIMISTÄ. :D Siis toim. huom. kaikki se toiminta missä lapset eivät ole mukana, salilla treenaamisesta lähtien.

Aivan mahtava esimerkki happamia sanoi kettu-ilmiöstä. Mitäköhän mamman lapset sanoisivat jos lukisivat äippylin avautumiset? Mutsi, nyt pois somesta. :D

Helppo viisastella, kun itse ei ole tehnyt yhtään mitään kotimaansa eteen. Olet tavallaan olemassa, mutta et kuitenkaan. Johan siitä kertoo sekin, että Vauvalla hengaat. En mäkään hengaile lapsettomille tarkoitetuilla sivustoilla. Ai niin, eihän sellaisia edes ole, kun sitäkään vähää te lapsettomat ette saa aikaiseksi.

Mitä oikein höpötät? Missä todellisuudessa liikut, oletko ihan selvinpäin?

Minä maksan veroja sinun itsekkään lisääntymisesi helpottamiseksi. Teen enemmän kuin sinä koskaan muita ihmisiä kohtaan, ellei lasketa niitä omia p e r sh ed elmiäsi jotka itsekkyyspuuskissasi päätit tehdä ylikansoittuneelle ja saastuneelle pallolle.

Ei tarvitse kiittää. Tiedän ettei hahmotuskykysi riitä ymmärtämään näitä kuvioita.

Lapset tietysti säälittävät kun äiti on tuollainen sekopää, mutta toivon että esimerkiksi koulussa he ovat saaneet vaikutteita täyspäisiltä aikuisilta.

Juu, juu, varmasti olet tehnyt vaikka ja mitä. Miten se nyt taas olikaan... Velat voivat vaikka töiden jälkeen lukea kirjaa, tai käydä ravintolassa syömässä, salilla tai vaikka poltella kynttilöitä. Kyllähän ne tietysti vetelykselle työstä käyvät. Ja tämä oli nimenomaan arkea, että milloin te sitten teette jotain oikeasti hyödyllistä?

Miksi työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pitäisi käydä työstä? Sehän juuri ei ole se tarkoitus. Miehetkin tämän ymmärtävät ja sanovat puolisoilleen, etteivät jaksa toista työpäivää kotona tehdä. Koska lapselliset naiset ovat katkeria miehilleen ja yhteiskunnalle tästä massiivisesta vedätyksestä, täytyy se toki itsekritiikittömästi purkaa ympärille, ihan kuin täysin vieraat olisivat onnettomuuteen syy.

Kun lapsia ja miestä ei kiinnosta kuin se, milloin äiti laittaa apetta pöytään, kuuntelevat velat täällä, "mutta mitä sinä muka olet" -mutinoita. Koska epäkiitollisintahan olisi raataa ilman kiitosta 24/7, eikä siltikään olisi lopulta mitään kauhean erikoista. Oma ja muiden arvo tulee suorittamisesta, mutta apua jos ketään muita ei se sinun suorittaminen kiinnostakaan. Se työn määrä ei edes varmaan kyrsi pahiten. Vaan sen merkityksettömyyden tajuaminen, tajuaminen vähän liian myöhään. Se katkeroittaa tavalla, jossa pahoinvointi pursuaa hallitsettomattomasti ympärille ja mamma ei kuin jatkuvasti juosta karkuun hiipivää epävarmuutta, "ainakin olen jotain, olen jotain, olenhan jotain, olen, olen, minä olen, muut ei ole....)

Erinomaisesti sanottu!

Yli 300 000 naista JOKA PÄIVÄ tunkee itsestään lapsen ulos, joten sille jolle se riittää elämän suurimmaksi saavutukseksi, rima ei ole kovinkaan korkealla!

Mutta sinä et pystynyt siihenkään?

Olisin pystynyt, mutta en halunnut.

Nyt ollaan jo aika syvällä; vela todistelee kyllä pystyvänsä saamaan lapsia halutessaan. Vaikka ei kuitenkaan jaksaisi tai kestäisi kakkaa (yök) tai mitään muutakaan epämukavuutta. Yleensä lapsista nimittäin on tapana huolehtia myös muutoin, kuin "tunkemalla se itsestään ulos".

Naisen ja miehen hedelmällisyys on mahdollista lääketieteellisesti testata ennen mahd. liukuhihnatuotantoa.

Voidaan testata, mutta se ei tarkoita sadan prosentin varmuutta sittenkään.

Epärelevantti lillukanvarsi ko. aiheessa: Te naiset jotka ETTE HALUA omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Tässä lyhyt vastaus kysymykseesi: Miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

"Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös."

Minusta tämä on täysin väärin vedetty johtopäätös ja peräisin vain omasta kokemuksestasi.

Itseäni on ärsyttänyt aina suunnattomasti se perusoletus, että kaikki muka haluaisivat lapsia, ennemmin tai myöhemmin. Se on ottanut ihan nuoresta asti päähän ja saanut kihisemään, koska itse en ole koskaan halunnut lapsia ja se on ollut aivan selvää aina.

Ja moni sitten tietenkin toteaa sen iän ikuisen typeryyden, että kyllä se mieli vielä muuttuu ja ootahan kun biologinen kello alkaa tikittää tai noin minäkin silloin nuorena ajattelin... näin punaista!

Nyt olen 38 ja näytän ikäistäni 10 vuotta nuoremmalta, joten vieläkin joskus tulee näitä kyselyitä ja juttuja, mutta luojan kiitos harvoin. Nykyään tokaisen vain kylmän viileästi, että ei tule, en ole koskaan halunnut lapsia. Tämä vetää useimmilla jauhot suuhun eivätkä tiedä mitä sanoisivat. Varmaan ajattelevat just, että olen hirveä lasten vihaaja vaikka sekään ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

Fiksua pohdintaa.

-Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös.-

Tämä on hyvä näkökulma, vaikka ei päde kaikkiin. Oman päätöksen julistaminen ja että siitä tehdään osa identiteettiä, voi kertoa epävarmuudesta ja piikit pystyssä oleminen sisäisestä ristiriidasta, jota sillä käytöksellä yritetään peittää ja jopa vakuutella itselleen olevansa oikealla tiellä, vaikka ei siitä ihan varma olekaan.

Tai sitten on vain kurkkuaan myöten täynnä lähipiirin uteluja ja painostusta.

Itse olin parikymppisenä hyvin ärhäkkä vela, oikein vihasin avoimesti lapsia ja sukulaisten kyselyt ja kommentit aiheeseen tylytin nopeasti hiljaiseksi. Minulla ei ollut sisäistä ristiriitaa, minua vain suunnattomasti ärsytti toistuva aiheesta kysely, joten julistin päätöstäni.

Aikuistuessani vietin aikaa ystävien lasten kanssa ja autoin hoidossa, ihan pikkuvauva-ajasta asti. Huomasin, että lapsiviha on ihan turhaa, pikkuvesselit olivat hauskoja tyyppejä, omia tutustumisen arvoisia persooniaan ja ei kakkavaippa niin kamala ollut.

Olen edelleen vela, en halua lapsia, vaikka kivoja kokemuksia heistä onkin. Neljäkymppiä jo lähestyy ja olen maltillinen, ei-lapsia tai perhe-elämää vihaava ja haukkuva, päätöstäni kysymättä julistamaton vela. Ehkä siihen vaikuttaa se, että asiasta ei minulta enää niin kysellä eli saan olla rauhassa.

Hyvä pointti. Nuoruuteen usein kyllä kuuluu tietynlainen oman aseman ja paikan etsiminen, jolloin reagointi koettuun valintojen arvosteluun on kärkkäämpää ihan luonnostaan, vaikka epävarmuus ei sinänsä liittyisi juuri kyseessä olevaan valintaan.

Itse en ole osannut loukkaantua tarkoitushakuisistakaan kyselyistä, koska ymmärrän mistä ne tulevat, eikä se ole ikäänkuin henkilökohtaista juuri minua kohtaan vaikka minuun siinä tilanteessa suunnataan. Kysyjiä ei edes niinkään kiinnosta juuri minun lastenhankintani, vaan se mitä he ajattelevat siitä että on mahdollista tehdä erilaisia valintoja ja mihin tunteisiin tämä heidät johtaa.

Minä reagoin iän myötä kärkkäämmin lapsiuteluihin. Johtuu ihan siitä että olen korviani myöten täynnä niitä, enkä jaksa enää kolmekymppisenä ihmisenä hymistellä ja olla kohtelias epäkohteliaille ihmisille. Nuorempana nuo utelut jaksoi jotenkin ohittaa, nyt en enää jaksa. Tosin olen kyllästynyt typerien ihmisten bullshittiin muillakin osa-alueilla.

Iän myötä, kun se lisääntymisen aikaikkuna alkaa sulkeutua, voi tulla enemmän utelua lapsenhankinnasta. Kysytään että onko sinulla lapsia. Ei ole. Sitten aletaan ihmettelemään että miksi ei ole, sinähän olet jo vanha, nyt pitäisi äkkiä ruveta hommiin, aika kuluu, kohta et ehdi saada lapsia. Jos sanot ettet halua lapsia, päivitellään kuinka kyllä kaikki niitä haluavat ja jäät paitsi kaikesta kivasta ja nyt olisi parasta ruveta niitä hommaamaan ja äkkiä. Jotkut ehdottavat sinkulle jonkun vaan miehen hommaamista, että lapsia tulisi. Odotan innolla vaihdevuosia.

Nykyajan vanhemmuus ei kiinnosta. Itse en pysty antamaan päätösvaltaa lapselle, enkä toimimaan hänen orjanaan. Lisäksi, mihin tämä näivettyvä maa tarvitsee lapsia? Mitä lapsella olisi edesdä? Suurpäiväkodit-ja koulut täynnä mielenterveysongelmaista häirikköporukkaa. Kun pysyy ilman jälkikasvua, on parempi taloudellinen tilanne ja vapaus tehdä asioita. Prisma-elämä ei vaan kiinnosta. Eikä musta vaan olisi tähän tän päivän kasvatukseen. Yök.

Ei kiinnosta lasten tekeminen.

Olen 46-vuotias vela ja tiennyt oikeastaan aina etten halua lapsia. Pidän lapsista ja minulla on rakkaita lapsia lähipiirissä.

Olen aina antanut itselleni vilpittömän mahdollisuuden haluta lapsia, minulla olisi periaatteessa hyvät lähtökohdat vanhemmuudelle. On ollut jo vuosia ja vuosia. Taloudellinen vakaus, hyvä kumppani (jolle lapset olisivat olleet tosi ok), kokemusta lastenhoidosta, ei mt- tai alkoholiongelmaa sekä turvaverkostot.

Silti en ole koskaan halunnut omaa lasta ja tämä toive on vain vahvistunut vuosien myötä. Olen onnellinen ja hyvin kiitollinen vela-elämästäni. Suurin osa lähipiiristäni ja ystävistäni ovat lapsellisia ja meillä on hyvät ja lämpimät välit.

Sivusta olen seurannut lapsellisten elämänkulkua ja myötätuntoa tuntenut niissä heidän haasteissaan.

Ja ihan joka ikinen päivä ollut pohjattoman kiitollinen omasta valinnastani. Aivan paras valinta minulle.

Minulla ei ole lapsia, koska rakastan vela-elämää! On harmillista, että ei ole oikein suotavaa, että vela-elämää hehkuttaisi, vaan monesti pitää olla ns. kaapissa. Toivottavasti tämä muuttuu ja kyllähän se muuttuukin.

Tunnustan myös usein sääliväni lapsellisia. Ei ole helppoa lasten kanssa. Kuitenkin ajattelen, että omasta vapaasta tahdosta hekin ovat valintansa tehneet ja toivottavasti ovat valintaansa tyytyväisiä.

Jos raskauden, synnytyksen ja imetyksen voisi ulkoistaa miehelle, ja mun osuudeksi jäisi orgasmin saaminen, voisin harkita.

Terveysongelmat. Ei musta ole äidiksi. Raskaus menis aivan varmasti sairaslomalla vuodelevossa, en voi touhuta lapsen kanssa vaan olisin se äiti, joka istuu jossain penkillä kun lapsi luistelee. Ei voida matkustellakaan. Jossain kohtaa päädyn varmaan pyörätuoliin ja sitten lapsi joutui auttamaan mua. Mulla on siis EDS ja sitä lajia, että mulla menee esim. polvet ja lonkat helposti pois paikaltaan. Vielä se hoituu lihaskunnolla, mutta kyllä tässä jossain kohtaa se pyörätuoli kutsuu yhtään pitemmille kävelymatkoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin just kyselyn, jossa naisilta kysyttiin, että miten he hemmottelevat itseään. Heti tuli tämä keskustelu mieleen ja kyllä nauratti!

YKSIKÄÄN haastateltava EI maininnut, että viettää aikaansa rakkaiden lastensa kanssa =D =D=D!

Ihme kyllä, kun ne niin ihania kuitenkin on!?

KAIKKI vastaajat halusivat rauhaa, omaa aikaa, kynttilöitä, ravintolassa syömistä, omaa harrasrtista jne.

Ja sitten meitä veloja syyllistetään tästä! Kyllä on kaksinaamaista porukkaa! Ja kateellista!

Kyllähän se varmasti äityliä harmittaa, kun meidän velojen arki on sellaista, mitä äityli kutsuu hemmotteluksi!  :D :D :D 

Veteliksi teidät tiedettiin jo, ei tarvitse todistella enempää 😂

Pssst, sun kateutesi paistaa! :D 

Ihan näin sivusta, niin nuo luetellut ylellisyydet onnistuvat ihan vaikka sen vilkkaan työelämän lisäksi, kun kotona ei ole energia-ja huomiosyöppöjä lapsia odottamassa äitinsä lakkaamatonta ruokahuolto- ja viihdytyspalvelua. 

Rauha, oma aika ja kynttilöiden polttelu  hoituu, kun töiden jälkeen kotona heittää löhöasun päälle, sytyttää kynttilän ja ottaa vaikka kirjan käteensä. Voi lueskella keskeytyksettä kunnes alkaa uni painaa, mikäs sen mukavampaa! 

Ravintolaan on ihan kiva poiketa vaikka matkalla töistä kotiin, kun ei tarvitse laukata hakemaan armasta jälkeläistään päiväsäilöstä. Lukaista kaikessa rauhassa lehdet, nauttia hyvää kahvia, tai miksei viinilasillinen. Välillä se "käyn vain kahvilla" muuttuu ravintolaillalliseksi, mutta mikäpä siinä, kun ei tarvitse miettiä kasvavan mukulan seuraavia pakkohankintoja ja niihin kuluvia rahasummia. Eikä ole kiire lasta ruokkimaan. 

Harrastukset voi lapsettomalla helposti olla hieman tavoitteellisempia, kun aikaa ja motivaatiota on,  mutta tuskin esim. ihan perus 4krt/vko kuntosalilla tai hölkällä sen puoleen kenestäkään vetelämpää tekee, oli lapsia tai ei :D 

Eli toisin sanoen vetelehdit päivät pitkät. Uskotaan jo, ei tarvitse todistella enempää.

No tahtoessaan tietysti voisi tehdä niinkin! Eipä siitä kukaan muu joutuisi ulisemaan kuin kateellinen perheellinen :D 

Toisin se on sulla, kun se niskakakka ei pese itse itseään sun lapsen hiusrajasta :D :D 

Että nautitaan vain omista valinnoistamme! :)

En mä aikuisten lasteni niskakakkoja pese. Olen tehnyt voitavani tämän maan tulevaisuuden eteen, eikä se aina herkkua ollut, mutta nyt voin olla ja elää puhtain omatunnoin.

Haukutko omia lapsiasikin vetelehtijöiksi, jos he lueskelevat töistä kotiin päästyään, käyvät ravintolassa, polttavat kynttilää tai harrastavat tavoitteellisesti? Se kun on aikaa, jonka voisi käyttää sinulle lapsenlapsia tehden.

Olet kyllä harvinaisen myrkyllinen otus. 

Mahtaa lapsesi käydä sinua usein tapaamassa. 

En tietenkään hauku, mutta he tuskin tulevat käyttämään KOKO elämäänsä vetelehtien hyödyttömänä aikuistumatta ollenkaan. Pitäisin sitä outona.

Voisitko vastata - pidätkö siis myös niitä, jotka yrityksistään huolimatta eivät saa lapsia tai joiden lapsi kuolee hyvin pienenä "hyödyttöminä vetelehtijöinä jotka eivät aikuistu ollenkaan"?

Ovatko omat lapsesi hyödyttömiä vetelehtijöitä, jos eivät saa/hanki lapsia? Entä omat vanhempasi, jos eivät olisi lisääntyneet? Hyödyttömiä kaikki.

Tietysti ovat hyödyttömiä vetelehtijöitä, jos eivät tee mitään tämän maan eteen. Harmittaisi, että olisin epäonnistunut kasvatuksessa. Mitä tulee omiin vanhempiini, niin aika hyödyttömäksi heidänkin elämänsä olisi jäänyt.

Vanhempasi olisivat voineet sen verran ajatella kotimaan parasta, että olisivat jättäneet sinut tekemättä. Olisi säästynyt pitkä penni mielenterveyspalveluissa, joita nyt olet kuormittamassa (ainakin toivottavasti!), ja epäilemättä seuraavakin sukupolvi jonka mielen vammautat jutuillasi. 

Toivottavasti jälkeläisesi ymmärtävät, ettei heillä ole velvollisuutta sietää sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

Vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoittaa mm. sitä, että henkilö tietää, ettei missään olosuhteissa ikinä halua lisääntyä. 

EI vaikka löytäisi "täydellisen" unelmiensa kumppanin.

EI vaikka työelämä ja muut olosuhteet takaisivat itselle ja mahdolliselle lapselle taloudellisesti turvallisen elämän.

EI vaikka voittaisi lotossa miljoonia ja olisi varaa palkata hoitaja jotta ei tarvitsisi koko lasta koskaan edes nähdä.

EI vaikka aivan kaikki elämän olosuhteet olisivat suotuisia lasten hankintaan.

Vapaaehtoisesti lapseton ei halua lapsia missään olosuhteissa, joten hänelle on kunnia-asia huolehtia ehkäisystään, jotta vahinkoraskauksia ei tule. Vapaaehtoisesti lapseton myös todennäköisesti pyrkii ottamaan kumppanikseen toisen vapaaehtoisesti lapsettoman, jolloin vahinkoraskaus olisi suhteen molemmille osapuolille painajainen, joka sitten hoidettaisiin ensitilassa parhain päin.

Fence-sitteri eli tulevaisuutensa suhteen päättämätön EI OLE vapaaehtoisesti lapseton. 

Elämänhallinnan menettänyt vahinkoraskaudesta äitiytynyt EI OLE "entinen vela".

Mitä tarkoittaa -vela-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin just kyselyn, jossa naisilta kysyttiin, että miten he hemmottelevat itseään. Heti tuli tämä keskustelu mieleen ja kyllä nauratti!

YKSIKÄÄN haastateltava EI maininnut, että viettää aikaansa rakkaiden lastensa kanssa =D =D=D!

Ihme kyllä, kun ne niin ihania kuitenkin on!?

KAIKKI vastaajat halusivat rauhaa, omaa aikaa, kynttilöitä, ravintolassa syömistä, omaa harrasrtista jne.

Ja sitten meitä veloja syyllistetään tästä! Kyllä on kaksinaamaista porukkaa! Ja kateellista!

Kyllähän se varmasti äityliä harmittaa, kun meidän velojen arki on sellaista, mitä äityli kutsuu hemmotteluksi!  :D :D :D 

Veteliksi teidät tiedettiin jo, ei tarvitse todistella enempää 😂

Pssst, sun kateutesi paistaa! :D 

Ihan näin sivusta, niin nuo luetellut ylellisyydet onnistuvat ihan vaikka sen vilkkaan työelämän lisäksi, kun kotona ei ole energia-ja huomiosyöppöjä lapsia odottamassa äitinsä lakkaamatonta ruokahuolto- ja viihdytyspalvelua. 

Rauha, oma aika ja kynttilöiden polttelu  hoituu, kun töiden jälkeen kotona heittää löhöasun päälle, sytyttää kynttilän ja ottaa vaikka kirjan käteensä. Voi lueskella keskeytyksettä kunnes alkaa uni painaa, mikäs sen mukavampaa! 

Ravintolaan on ihan kiva poiketa vaikka matkalla töistä kotiin, kun ei tarvitse laukata hakemaan armasta jälkeläistään päiväsäilöstä. Lukaista kaikessa rauhassa lehdet, nauttia hyvää kahvia, tai miksei viinilasillinen. Välillä se "käyn vain kahvilla" muuttuu ravintolaillalliseksi, mutta mikäpä siinä, kun ei tarvitse miettiä kasvavan mukulan seuraavia pakkohankintoja ja niihin kuluvia rahasummia. Eikä ole kiire lasta ruokkimaan. 

Harrastukset voi lapsettomalla helposti olla hieman tavoitteellisempia, kun aikaa ja motivaatiota on,  mutta tuskin esim. ihan perus 4krt/vko kuntosalilla tai hölkällä sen puoleen kenestäkään vetelämpää tekee, oli lapsia tai ei :D 

Eli toisin sanoen vetelehdit päivät pitkät. Uskotaan jo, ei tarvitse todistella enempää.

No tahtoessaan tietysti voisi tehdä niinkin! Eipä siitä kukaan muu joutuisi ulisemaan kuin kateellinen perheellinen :D 

Toisin se on sulla, kun se niskakakka ei pese itse itseään sun lapsen hiusrajasta :D :D 

Että nautitaan vain omista valinnoistamme! :)

En mä aikuisten lasteni niskakakkoja pese. Olen tehnyt voitavani tämän maan tulevaisuuden eteen, eikä se aina herkkua ollut, mutta nyt voin olla ja elää puhtain omatunnoin.

Haukutko omia lapsiasikin vetelehtijöiksi, jos he lueskelevat töistä kotiin päästyään, käyvät ravintolassa, polttavat kynttilää tai harrastavat tavoitteellisesti? Se kun on aikaa, jonka voisi käyttää sinulle lapsenlapsia tehden.

Olet kyllä harvinaisen myrkyllinen otus. 

Mahtaa lapsesi käydä sinua usein tapaamassa. 

En tietenkään hauku, mutta he tuskin tulevat käyttämään KOKO elämäänsä vetelehtien hyödyttömänä aikuistumatta ollenkaan. Pitäisin sitä outona.

En voi sille mitään, mutta naurattaa nämä sinun ulostulosi. :D Joku kommentoi että lisääntyneet vastasivat kysymykseen hemmottelusta siten, ettei toiveisiin koskaan liittyneet ne omat lapset. Siihen joku toinen sanoo että aivan, lapsellisille lapsettoman tavallinen elämä on hemmottelua. Tämän jälkeen paikalle ryntää katkeromamma paasaamaan että se mitä lapsettomat tekevät ja mistä lapselliset haaveilevat on AIKUISTUMATONTA VETELEHTIMISTÄ. :D Siis toim. huom. kaikki se toiminta missä lapset eivät ole mukana, salilla treenaamisesta lähtien.

Aivan mahtava esimerkki happamia sanoi kettu-ilmiöstä. Mitäköhän mamman lapset sanoisivat jos lukisivat äippylin avautumiset? Mutsi, nyt pois somesta. :D

Helppo viisastella, kun itse ei ole tehnyt yhtään mitään kotimaansa eteen. Olet tavallaan olemassa, mutta et kuitenkaan. Johan siitä kertoo sekin, että Vauvalla hengaat. En mäkään hengaile lapsettomille tarkoitetuilla sivustoilla. Ai niin, eihän sellaisia edes ole, kun sitäkään vähää te lapsettomat ette saa aikaiseksi.

Mitä oikein höpötät? Missä todellisuudessa liikut, oletko ihan selvinpäin?

Minä maksan veroja sinun itsekkään lisääntymisesi helpottamiseksi. Teen enemmän kuin sinä koskaan muita ihmisiä kohtaan, ellei lasketa niitä omia p e r sh ed elmiäsi jotka itsekkyyspuuskissasi päätit tehdä ylikansoittuneelle ja saastuneelle pallolle.

Ei tarvitse kiittää. Tiedän ettei hahmotuskykysi riitä ymmärtämään näitä kuvioita.

Lapset tietysti säälittävät kun äiti on tuollainen sekopää, mutta toivon että esimerkiksi koulussa he ovat saaneet vaikutteita täyspäisiltä aikuisilta.

Juu, juu, varmasti olet tehnyt vaikka ja mitä. Miten se nyt taas olikaan... Velat voivat vaikka töiden jälkeen lukea kirjaa, tai käydä ravintolassa syömässä, salilla tai vaikka poltella kynttilöitä. Kyllähän ne tietysti vetelykselle työstä käyvät. Ja tämä oli nimenomaan arkea, että milloin te sitten teette jotain oikeasti hyödyllistä?

Miksi työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pitäisi käydä työstä? Sehän juuri ei ole se tarkoitus. Miehetkin tämän ymmärtävät ja sanovat puolisoilleen, etteivät jaksa toista työpäivää kotona tehdä. Koska lapselliset naiset ovat katkeria miehilleen ja yhteiskunnalle tästä massiivisesta vedätyksestä, täytyy se toki itsekritiikittömästi purkaa ympärille, ihan kuin täysin vieraat olisivat onnettomuuteen syy.

Kun lapsia ja miestä ei kiinnosta kuin se, milloin äiti laittaa apetta pöytään, kuuntelevat velat täällä, "mutta mitä sinä muka olet" -mutinoita. Koska epäkiitollisintahan olisi raataa ilman kiitosta 24/7, eikä siltikään olisi lopulta mitään kauhean erikoista. Oma ja muiden arvo tulee suorittamisesta, mutta apua jos ketään muita ei se sinun suorittaminen kiinnostakaan. Se työn määrä ei edes varmaan kyrsi pahiten. Vaan sen merkityksettömyyden tajuaminen, tajuaminen vähän liian myöhään. Se katkeroittaa tavalla, jossa pahoinvointi pursuaa hallitsettomattomasti ympärille ja mamma ei kuin jatkuvasti juosta karkuun hiipivää epävarmuutta, "ainakin olen jotain, olen jotain, olenhan jotain, olen, olen, minä olen, muut ei ole....)

Erinomaisesti sanottu!

Yli 300 000 naista JOKA PÄIVÄ tunkee itsestään lapsen ulos, joten sille jolle se riittää elämän suurimmaksi saavutukseksi, rima ei ole kovinkaan korkealla!

Mutta sinä et pystynyt siihenkään?

Olisin pystynyt, mutta en halunnut.

Nyt ollaan jo aika syvällä; vela todistelee kyllä pystyvänsä saamaan lapsia halutessaan. Vaikka ei kuitenkaan jaksaisi tai kestäisi kakkaa (yök) tai mitään muutakaan epämukavuutta. Yleensä lapsista nimittäin on tapana huolehtia myös muutoin, kuin "tunkemalla se itsestään ulos".

Mutta tässä puhuttiin juurikin lapsen tunkemisesta ulos, johon sinä vastasit että sinä et pystynyt siihenkään.

Jos ei onnistu edes se, niin tuskin muukaan.

Eihän sitä voi tietää onnistuuko muu, jos estää sen ensimmäisen onnistumisen omalla aktiivisella toiminnallaan.

Siinä tapauksessa ei voi väittää pystyvänsä.

Kaikesta päätellen täällä on ihmisiä, joilla kyllä ns. alapää toimii mutta ei ollenkaan yläpää. Ja sitten syntyy niitä sairaita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin just kyselyn, jossa naisilta kysyttiin, että miten he hemmottelevat itseään. Heti tuli tämä keskustelu mieleen ja kyllä nauratti!

YKSIKÄÄN haastateltava EI maininnut, että viettää aikaansa rakkaiden lastensa kanssa =D =D=D!

Ihme kyllä, kun ne niin ihania kuitenkin on!?

KAIKKI vastaajat halusivat rauhaa, omaa aikaa, kynttilöitä, ravintolassa syömistä, omaa harrasrtista jne.

Ja sitten meitä veloja syyllistetään tästä! Kyllä on kaksinaamaista porukkaa! Ja kateellista!

Kyllähän se varmasti äityliä harmittaa, kun meidän velojen arki on sellaista, mitä äityli kutsuu hemmotteluksi!  :D :D :D 

Veteliksi teidät tiedettiin jo, ei tarvitse todistella enempää 😂

Pssst, sun kateutesi paistaa! :D 

Ihan näin sivusta, niin nuo luetellut ylellisyydet onnistuvat ihan vaikka sen vilkkaan työelämän lisäksi, kun kotona ei ole energia-ja huomiosyöppöjä lapsia odottamassa äitinsä lakkaamatonta ruokahuolto- ja viihdytyspalvelua. 

Rauha, oma aika ja kynttilöiden polttelu  hoituu, kun töiden jälkeen kotona heittää löhöasun päälle, sytyttää kynttilän ja ottaa vaikka kirjan käteensä. Voi lueskella keskeytyksettä kunnes alkaa uni painaa, mikäs sen mukavampaa! 

Ravintolaan on ihan kiva poiketa vaikka matkalla töistä kotiin, kun ei tarvitse laukata hakemaan armasta jälkeläistään päiväsäilöstä. Lukaista kaikessa rauhassa lehdet, nauttia hyvää kahvia, tai miksei viinilasillinen. Välillä se "käyn vain kahvilla" muuttuu ravintolaillalliseksi, mutta mikäpä siinä, kun ei tarvitse miettiä kasvavan mukulan seuraavia pakkohankintoja ja niihin kuluvia rahasummia. Eikä ole kiire lasta ruokkimaan. 

Harrastukset voi lapsettomalla helposti olla hieman tavoitteellisempia, kun aikaa ja motivaatiota on,  mutta tuskin esim. ihan perus 4krt/vko kuntosalilla tai hölkällä sen puoleen kenestäkään vetelämpää tekee, oli lapsia tai ei :D 

Eli toisin sanoen vetelehdit päivät pitkät. Uskotaan jo, ei tarvitse todistella enempää.

No tahtoessaan tietysti voisi tehdä niinkin! Eipä siitä kukaan muu joutuisi ulisemaan kuin kateellinen perheellinen :D 

Toisin se on sulla, kun se niskakakka ei pese itse itseään sun lapsen hiusrajasta :D :D 

Että nautitaan vain omista valinnoistamme! :)

En mä aikuisten lasteni niskakakkoja pese. Olen tehnyt voitavani tämän maan tulevaisuuden eteen, eikä se aina herkkua ollut, mutta nyt voin olla ja elää puhtain omatunnoin.

Haukutko omia lapsiasikin vetelehtijöiksi, jos he lueskelevat töistä kotiin päästyään, käyvät ravintolassa, polttavat kynttilää tai harrastavat tavoitteellisesti? Se kun on aikaa, jonka voisi käyttää sinulle lapsenlapsia tehden.

Olet kyllä harvinaisen myrkyllinen otus. 

Mahtaa lapsesi käydä sinua usein tapaamassa. 

En tietenkään hauku, mutta he tuskin tulevat käyttämään KOKO elämäänsä vetelehtien hyödyttömänä aikuistumatta ollenkaan. Pitäisin sitä outona.

En voi sille mitään, mutta naurattaa nämä sinun ulostulosi. :D Joku kommentoi että lisääntyneet vastasivat kysymykseen hemmottelusta siten, ettei toiveisiin koskaan liittyneet ne omat lapset. Siihen joku toinen sanoo että aivan, lapsellisille lapsettoman tavallinen elämä on hemmottelua. Tämän jälkeen paikalle ryntää katkeromamma paasaamaan että se mitä lapsettomat tekevät ja mistä lapselliset haaveilevat on AIKUISTUMATONTA VETELEHTIMISTÄ. :D Siis toim. huom. kaikki se toiminta missä lapset eivät ole mukana, salilla treenaamisesta lähtien.

Aivan mahtava esimerkki happamia sanoi kettu-ilmiöstä. Mitäköhän mamman lapset sanoisivat jos lukisivat äippylin avautumiset? Mutsi, nyt pois somesta. :D

Helppo viisastella, kun itse ei ole tehnyt yhtään mitään kotimaansa eteen. Olet tavallaan olemassa, mutta et kuitenkaan. Johan siitä kertoo sekin, että Vauvalla hengaat. En mäkään hengaile lapsettomille tarkoitetuilla sivustoilla. Ai niin, eihän sellaisia edes ole, kun sitäkään vähää te lapsettomat ette saa aikaiseksi.

Mitä oikein höpötät? Missä todellisuudessa liikut, oletko ihan selvinpäin?

Minä maksan veroja sinun itsekkään lisääntymisesi helpottamiseksi. Teen enemmän kuin sinä koskaan muita ihmisiä kohtaan, ellei lasketa niitä omia p e r sh ed elmiäsi jotka itsekkyyspuuskissasi päätit tehdä ylikansoittuneelle ja saastuneelle pallolle.

Ei tarvitse kiittää. Tiedän ettei hahmotuskykysi riitä ymmärtämään näitä kuvioita.

Lapset tietysti säälittävät kun äiti on tuollainen sekopää, mutta toivon että esimerkiksi koulussa he ovat saaneet vaikutteita täyspäisiltä aikuisilta.

Juu, juu, varmasti olet tehnyt vaikka ja mitä. Miten se nyt taas olikaan... Velat voivat vaikka töiden jälkeen lukea kirjaa, tai käydä ravintolassa syömässä, salilla tai vaikka poltella kynttilöitä. Kyllähän ne tietysti vetelykselle työstä käyvät. Ja tämä oli nimenomaan arkea, että milloin te sitten teette jotain oikeasti hyödyllistä?

Miksi työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pitäisi käydä työstä? Sehän juuri ei ole se tarkoitus. Miehetkin tämän ymmärtävät ja sanovat puolisoilleen, etteivät jaksa toista työpäivää kotona tehdä. Koska lapselliset naiset ovat katkeria miehilleen ja yhteiskunnalle tästä massiivisesta vedätyksestä, täytyy se toki itsekritiikittömästi purkaa ympärille, ihan kuin täysin vieraat olisivat onnettomuuteen syy.

Kun lapsia ja miestä ei kiinnosta kuin se, milloin äiti laittaa apetta pöytään, kuuntelevat velat täällä, "mutta mitä sinä muka olet" -mutinoita. Koska epäkiitollisintahan olisi raataa ilman kiitosta 24/7, eikä siltikään olisi lopulta mitään kauhean erikoista. Oma ja muiden arvo tulee suorittamisesta, mutta apua jos ketään muita ei se sinun suorittaminen kiinnostakaan. Se työn määrä ei edes varmaan kyrsi pahiten. Vaan sen merkityksettömyyden tajuaminen, tajuaminen vähän liian myöhään. Se katkeroittaa tavalla, jossa pahoinvointi pursuaa hallitsettomattomasti ympärille ja mamma ei kuin jatkuvasti juosta karkuun hiipivää epävarmuutta, "ainakin olen jotain, olen jotain, olenhan jotain, olen, olen, minä olen, muut ei ole....)

Erinomaisesti sanottu!

Yli 300 000 naista JOKA PÄIVÄ tunkee itsestään lapsen ulos, joten sille jolle se riittää elämän suurimmaksi saavutukseksi, rima ei ole kovinkaan korkealla!

Mutta sinä et pystynyt siihenkään?

Olisin pystynyt, mutta en halunnut.

Nyt ollaan jo aika syvällä; vela todistelee kyllä pystyvänsä saamaan lapsia halutessaan. Vaikka ei kuitenkaan jaksaisi tai kestäisi kakkaa (yök) tai mitään muutakaan epämukavuutta. Yleensä lapsista nimittäin on tapana huolehtia myös muutoin, kuin "tunkemalla se itsestään ulos".

Eikös siinä ole kaikki osapuolet voittajia, jos vela jättää mieluusti nuo hommat jollekin  enemmän p.a.skanhajuun mieltyneille? :D