Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Ymmärrän hyvin naisia, jotka eivät koe äitiyttä elämäntehtäväkseen. Minä olen äiti, molemmat lapseni ovat vahingossa alkunsa saaneet, sillä ehkäisy on ollut mulle aina haastava juttu.

Synnytyksiä en pelännyt, eikä niissä mitään ongelmia esiintynytkään. Molemmat lapseni ovat terveitä, söivät ja nukkuivat, en tiedä koliikeista, allergioista, nepsyistä. Silti äitiyslomat ovat olleet raskaimpia jaksoja elämässäni. Kaipasin hirveästi työelämää aikuiskontakteineen, hormonimyrsky kävi rajusti psyykeni päälle, olin kertakaikkisen onneton ja kärsin syyllisyydestä, kun en osannut nauttia lasteni vauva-ajasta. Pienokaisten riippuvuus minusta ahdisti suuresti. Äitiydestä olen osannut nauttia vasta kun lapseni ovat varttuneet tiedostaviksi omiksi persoonikseen, alkaneet keskustella ja kyseenalaistaa. Olemme läheisiä.

Lapsistani en luopuisi, mutta uskoisin hyvin eläväni täysipainoista elämää ilman äitiyttäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tää vouhkaaja on joku reppana, toivottavasti saisi apua jostain.

Tuskin saa mistään minkäänlaista apua, koska se vaatisi että hän käsittelisi ensin rehdisti omassa päässään projisoimatta omat kipukohtansa ja hyväksyisi omat valintansa (tehtyä ei tekemättömäksi saa) sekä muiden.

Olen päässyt näkemään lapsiperhearkea niin paljon ettei tulisi mieleenkään hankkia omaa lasta. MIKSI ihmeessä vaihtaisin matkustelun, hyvät yöunet, jne. täyden vapauden tehdä mitä huvittaa siihen vankilaan?!

Haloo mitä läppää! Avoimesti lapsivihamielistä avautumista ja ollaan kumminkin Vauva.fi -sivustolla.

Velaton kirjoitti:

Haloo mitä läppää! Avoimesti lapsivihamielistä avautumista ja ollaan kumminkin Vauva.fi -sivustolla.

Sivuston *nimi voisi yhtä hyvin olla vaikka Vaari, Vaasi, Vaapukka, tms. ja "vihamielisyyttä" lietsoisi joku silti. Lukutaitoisena aapinen apunasi voisit lukea tavuttaen ketjun otsikon ja tulkita palsta-alueen: "AIHE VAPAA".

*katso sanakirjasta tai kysy joltain viisaammalta tai edes lukutaitoiselta.

Mä en tahdo kestää nykymaailman menoa edes itse, niin miksi ihmeessä haluaisin pakottaa jonkun syyttömän syntymään tänne? Ei ikinä! Edes koulusta ei kukaan nykyään selviä ilman traumoja, entäpä loppuelämästä? Mitenkään en voisi mennä etukäteen takuuseen siitä, että lapsi olisi henkisesti ja fyysisesti terve. Miten jaksaisin erityislasta, jos sellainen tulisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten alapeukkuja täällä saa "entiset" velat, jotka on olleen ensimmäiset 40v veloja ja nauttineet lapsettoman elämän eduista ja itsekin ajateleet, että ei ikinä lasta, se valvottaa , pilaa pyllyn ja tissit, ei saa nukkua jne jne , mutta syystä tai toisesta ovatkin tulleet raskaaksi ja saaneet lapsen ja huomanneet, että se lapsellinen elämä onkin parempaa :D

Sitä ei suvaita tässä keskustelussa! lapseton elämä on parempaa, tietää ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä siinä auta yhtään se, että jollakin toisella on aika hyvä kokemus molemmista elämistä. Sekä elämä ilman lasta, että lapsen kanssa.

Voi kultapieni. Ihminen jolla on lapsia ei ole vapaaehtoisesti lapseton.

Itkettäisi ellei naurattaisi. :D

Ihminen voi elämänsä aikana olla montaa eri asiaa. Ihminen voi olla vaikka ensimmäiset 40 vuottaa intohimoinen vela ja ilmoittaa kaikkialla, miten ihnoaa lapsia, eikä niitä ikinä tee.  

Ja sitten hän tuleekin raskaaksi, ja hänestä tulee äiti.

Väitätkö, että nuo 40 vuotta hänen elämästään ei olleetkaan todellisia/oikeita. ? Että hän ei ollut vela, vaikka luuli olevansa? 

Jos ihminen on vaikka elämänsä ensimmäiset 20 työvuotta maalari, mutta alkaakin sitten kirjailijaksi, väitätkö, ettei hän ole voinut  olla samassa elämässä sekä maalari, että kirkailija?

Ei se, että ihminen  elää nyt jotakin tietynlaista elämää, poista sitä, että hän on voinut elää sitä ennen erilaista elämää. 

Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D

Mutta ei siinä mitään, ihminen voi muutuua ja se on hyvä, jos siihen pystyy, ettei ruttaa elämäänsä läpi samalla kaavalla, jonka on joskus teininä hyväksi havainnut.

Minun puolestani saatte ihan vapaasti olla koko elämänne veloja,  ei ole ainakaan minulta pois .

"Uskallan epäillä, että monikin nykyinen äiti on ex vela, joka on vannonut lapsettomuuden nimiin ja vihannut ja halveksinut äiti-ihmisiä :D"

Tämä itseasiassa hieman selittää, miksi niin moni perheellinen kuvittelee (vapaaehtoisesti) lapsettomat tietynlaisiksi negatiivisessa valossa. Koska he vertaavat täysin ja perinpohjainen erilaisia ihmisiä itseensä ennen lasten hankkimista.

Vaikka olen lapseton vapaaehtoisesti, ei se ole itselleni mikään julistettava identiteettikysymys. Ei ole siis koskaan ollut. Jos joku kysyy lapsitilanteestani, vastaan ettei ole ja se siitä. Ei ole mitään agendaa, ei mitään kiinnostusta asiaa kohtaan sen enempää itsellä. Muut eivät siis välttämättä tiedä että olen "vela", minulla ei vaan ole lapsia ja jos minusta riippuu, ei tule olemaankaan. Ei se ole sen suurempi juttu elämässä itselleni. Lapsia kohtaan ei ole mitään erityisen negatiivisia tunteita, aika neutraaleja. En jaksa ärsyyntyä erilaisuudesta, joten omaan joustavan asennoitumisen myös lapsiin ja heidän olemiseensa. Ei riso. Pyrin olemaan huomioonottava heitä kohdatessani, koska se on ystävällistä.

Kaikenlainen vastakkainasettelu ja oman näkemyksen korostaminen jää pois siksi, ettei asiassa ole mitään tunneristiriitaa itselläni. Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös. Vapauttaa samalla asiaa pohtimasta, jos se vaivaa niin paljon että täytyy olla vahvasti puolesta tai vastaan.

Fiksua pohdintaa.

-Ehkäpä siis innokkaimmat velat ovat ihmisiä, jotka asian kanssa kipuilevat enemmän ja päätyvät sitten hankkimaan lapsia, mikä on heille varmasti hyvä päätös.-

Tämä on hyvä näkökulma, vaikka ei päde kaikkiin. Oman päätöksen julistaminen ja että siitä tehdään osa identiteettiä, voi kertoa epävarmuudesta ja piikit pystyssä oleminen sisäisestä ristiriidasta, jota sillä käytöksellä yritetään peittää ja jopa vakuutella itselleen olevansa oikealla tiellä, vaikka ei siitä ihan varma olekaan.

Tai sitten on vain kurkkuaan myöten täynnä lähipiirin uteluja ja painostusta.

Itse olin parikymppisenä hyvin ärhäkkä vela, oikein vihasin avoimesti lapsia ja sukulaisten kyselyt ja kommentit aiheeseen tylytin nopeasti hiljaiseksi. Minulla ei ollut sisäistä ristiriitaa, minua vain suunnattomasti ärsytti toistuva aiheesta kysely, joten julistin päätöstäni.

Aikuistuessani vietin aikaa ystävien lasten kanssa ja autoin hoidossa, ihan pikkuvauva-ajasta asti. Huomasin, että lapsiviha on ihan turhaa, pikkuvesselit olivat hauskoja tyyppejä, omia tutustumisen arvoisia persooniaan ja ei kakkavaippa niin kamala ollut.

Olen edelleen vela, en halua lapsia, vaikka kivoja kokemuksia heistä onkin. Neljäkymppiä jo lähestyy ja olen maltillinen, ei-lapsia tai perhe-elämää vihaava ja haukkuva, päätöstäni kysymättä julistamaton vela. Ehkä siihen vaikuttaa se, että asiasta ei minulta enää niin kysellä eli saan olla rauhassa.

Hyvä pointti. Nuoruuteen usein kyllä kuuluu tietynlainen oman aseman ja paikan etsiminen, jolloin reagointi koettuun valintojen arvosteluun on kärkkäämpää ihan luonnostaan, vaikka epävarmuus ei sinänsä liittyisi juuri kyseessä olevaan valintaan.

Itse en ole osannut loukkaantua tarkoitushakuisistakaan kyselyistä, koska ymmärrän mistä ne tulevat, eikä se ole ikäänkuin henkilökohtaista juuri minua kohtaan vaikka minuun siinä tilanteessa suunnataan. Kysyjiä ei edes niinkään kiinnosta juuri minun lastenhankintani, vaan se mitä he ajattelevat siitä että on mahdollista tehdä erilaisia valintoja ja mihin tunteisiin tämä heidät johtaa.

Minä reagoin iän myötä kärkkäämmin lapsiuteluihin. Johtuu ihan siitä että olen korviani myöten täynnä niitä, enkä jaksa enää kolmekymppisenä ihmisenä hymistellä ja olla kohtelias epäkohteliaille ihmisille. Nuorempana nuo utelut jaksoi jotenkin ohittaa, nyt en enää jaksa. Tosin olen kyllästynyt typerien ihmisten bullshittiin muillakin osa-alueilla.

Samoin, siksi en olekaan koskaan koskaan jaksanut käyttää voimavarojani provosoitumalla heidän jutuistaan. Voin ohittaa ne neutraalisti, koska ne ovat mitä ovat. En jaksa alkaa edes kärkkääksi sen vuoksi :D

Minäkään en tosiaan ennen jaksanut. Nykyään jaksan, kun huomaan että se toimii paremmin.

Oikea suunta. Se oma sikiäminenkään ei oikeuta huonoa käytöstä (toisin valinneita) kanssaihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vouhkaaja on joku reppana, toivottavasti saisi apua jostain.

Isompi kauhuskenaario: näitä aivottomia, lapsellisia, lukutaidottomia, myrkyllisiä synnytyskonemeuhkaajia on enemmänkin.

Äitisi taitaa arvostaa sinua, kun kutsut häntä synnytyskoneeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vouhkaaja on joku reppana, toivottavasti saisi apua jostain.

Isompi kauhuskenaario: näitä aivottomia, lapsellisia, lukutaidottomia, myrkyllisiä synnytyskonemeuhkaajia on enemmänkin.

Äitisi taitaa arvostaa sinua, kun kutsut häntä synnytyskoneeksi?

Roikut epätoivoisena epätoivottuna irrelevanteissa lillukanvarsissa ja hyökkäilet umpimähkään henkilöihin.

Lapsen pitäisi syntyä toivottuna rakastavaan kotiin. Minä en ole koskaan halunnut lapsia, joten en synnytä tänne viattomia ihmisiä epätoivottuina, vaikka kuinka syyllistettäisi. Ihminen joka painostaa muita hankkimaan lapsia, ei ajattele lapsen parasta vaan omia tunteitaan.

Miksi en halua lapsia? En tiedä, en osaa kuvitella miltä tuntuu haluta lapsia. Minulta puuttuu lisääntymisvietti. Lastenvihaaja en ole koskaan ollut, vaan haluan kaikille lapsille hyvää ja turvallista elämää ja rakastavia ihmisiä ympärille.

Vanhempani eivät ole haaveilleet lapsenlapsista, mutta sisarukseni tuore vauva on kyllä tuonut iloa meidän kaikkien elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vouhkaaja on joku reppana, toivottavasti saisi apua jostain.

Isompi kauhuskenaario: näitä aivottomia, lapsellisia, lukutaidottomia, myrkyllisiä synnytyskonemeuhkaajia on enemmänkin.

Äitisi taitaa arvostaa sinua, kun kutsut häntä synnytyskoneeksi?

Roikut epätoivoisena epätoivottuna irrelevanteissa lillukanvarsissa ja hyökkäilet umpimähkään henkilöihin.

Mitä maho lehmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vouhkaaja on joku reppana, toivottavasti saisi apua jostain.

Isompi kauhuskenaario: näitä aivottomia, lapsellisia, lukutaidottomia, myrkyllisiä synnytyskonemeuhkaajia on enemmänkin.

Äitisi taitaa arvostaa sinua, kun kutsut häntä synnytyskoneeksi?

Roikut epätoivoisena epätoivottuna irrelevanteissa lillukanvarsissa ja hyökkäilet umpimähkään henkilöihin.

Mitä maho lehmä?

Ja tämmöset ne sitten lisääntyy ja oikein kasvattaa.

Ei ole ollut halua, motivaatiota tehdä lasta.

En ole myöskään halunnut tehdä lasta tähän kovaan maailmaan ja tänne entistä eriarvoisempaan Suomeen.

Elämä on rankka lahja.

Koen, että on itsekkäämpää tehdä lapsia, kuin olla tekemättä niitä.

Ajattelen, että fiksut naiset eivät tee lapsia.

En tavannut koskaan myöskään sopivaa miestä (vain pukkeja ja pettäjiä) ja mitä enemmän ikää on tullut niin sitä suuremmaksi riskiksi naiselle koen miehet.

Kun seuraa medioita, niin niistä käy selville, että nainen ei ole koskaan liian vanha hakattavaksi, raiskattavaksi tai tapettavaksi.

Aivan liian suuri osa miehistä on väkivaltaisia ja/tai pervoja.

Mies on pahin uhka naisen elämälle.

Minulle on ollut parasta ja itselleni sopivinta elää elämääni ilman miestä ja myös ilman lapsia.

Pidän lapsista ja nuorista. Minulla on useita kummilapsia ja siskoni lapset olivat läsnä elämässäni, kun he olivat pieniä ja teinejä.

Ajattelen myös, että fiksut naiset eivät mene naimisiin, vaan pysyvät sinkkuina koko elämänsä.

Mies on suuri riski ja rasite naisen elämässä.

Vapaus ei ole vankila naiselle.

En ole halunnut lasta, koska koen, että elämä on tarpeeksi vaativaa ja raskasta ilman lastakin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää vouhkaaja on joku reppana, toivottavasti saisi apua jostain.

Isompi kauhuskenaario: näitä aivottomia, lapsellisia, lukutaidottomia, myrkyllisiä synnytyskonemeuhkaajia on enemmänkin.

Äitisi taitaa arvostaa sinua, kun kutsut häntä synnytyskoneeksi?

Roikut epätoivoisena epätoivottuna irrelevanteissa lillukanvarsissa ja hyökkäilet umpimähkään henkilöihin.

Mitä maho lehmä?

Ja tämmöset ne sitten lisääntyy ja oikein kasvattaa.

Mitä aivottomalle, lapselliselle, lukutaidottomalle ja myrkylliselle äidillesi kuuluu?

Ei voi kakarat vähempää kiinnostaa. 

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009304848.html

Joka toinen avioliitto päätyy eroon, yksinhuoltajan elämä kakaran kanssa ei paljon kiinnosta.

Koska pelkään. Olen hitaastilämpiävä ja pelokas luonne, ja lapsessa ja sen hankkimisessa pelottaa lähes kaikki. 

ahdistuva

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kakarat vähempää kiinnostaa. 

Täysin sallittu selkeä omakohtainen mielipide (ketään muuta lyttäämättä. Ei usein onnistu marttyyrikoneilta).

Tää on naisten alaa enemmän mutta moni seukkaa ja on seukannut jo niin monen kaa, että samalla ku vaatimustaso nousee ja ite rapustuvat on yhtälö huono.

Vanha sanonta et ei järvi soutamalla kulu on ok , mut saastua voi.

Moni ei sitten enää voi saadakaan lasta.

Nuorena ne pitäs tehdä, miks lisääntyminen on muuten mahdollista niin nuorena et kai sillä o joku tarkoitus?

18vee >>>>

Sit se ura voi mennä

Jotkut pelkää kroppansa pettävän; toki näitäkin on ollut

Mut jos tykkää toisesta ni ei sekään haittaa.

Plop10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Kyllä monella nykynaistutulla on ollu helppo synnytys, lapsi tehdään 30-40 vuotiaana ja paikat on jo sopivammat synnytykseen. Moni synnyttänyt ilman repeilyä ja ihan ekoja ponnistuksia ja plop.

Tutut (ja hutsit) tekevät omat ratkaisunsa, mutta heillekin paras sijoitus tulevaisuuteen = LUKUTAITO.