Lue keskustelun säännöt.
Miten toipua kun tuli vaihdetuksi toiseen?
25.12.2022 |
Viime kesänä meni elämä palasiksi kun mies ilmoitti haluavansa avioeron kuuden vuoden suhteen jälkeen, vaikka juuri oltiin katseltu uutta taloa ja puhuttu, että lapsikin saisi pian tulla. Syyksi ilmoitti monia asioita mitä minä olen suhteessamme tehnyt väärin, syyllisti minut kaikesta. Koskaan aiemmin ei ollut puhunut näistä asioista. Siirtyi eromme jälkeen saman tien heilastelemaan harrastuskaveriaan. Jonkun ajan kuluttua erosta selvisi, että olivat ilmeisesti pelanneet pelejään suhteemme aikanakin. Mitään ei itse koskaan myöntänyt vaan käänsi vihansa minuun. Eikä aikaakaan kun oli uusi valloitus jo paksuna. Itse irtisanouduin töistäni ja muutin loppusyksyllä 200km päähän aloittaakseni uuden elämän, lähemmäs omia tukiverkostoja. Tämä puolivuotinen on ollut tuskien taival. Nyt jouluna tunnen kymmenkertaisesti kaiken surun ja vihan. Olen 31-vuotias enkä tiedä ehdinkö toipua ja löytää enää uutta kumppania perheen perustamiseen. En ylipäätään tiedä uskallanko enää ikinä luottaa kehenkään. Kaikelta tuntuu menneen pohja. Olen hakenut ammattiapua, lukenut kirjallisuutta. Tuntuu silti kuin elämä olisi ohi lopullisesti. Toinen vaan vaihtoi minut toiseen ja jatkoi meidän elämän elämistä ja haaveiden toteuttamista uuden kanssa, ilman huolenhäivää. Vaikka jätti jälkeensä hirveän määrän tuhoa, sekä henkisesti että taloudellisesti. Ymmärrän, että puoli vuotta on lyhyt aika, mutta tuntuu epätoivoiselta voiko tällaisesta koskaan päästä jaloilleen. Kohtalotovereita?
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Niin paitsi että tapauksissa joissa se pettäjä krooninen valehtelija ja kyvytön ottamaan vastuuta ne samat ongelmat siirtyy kyllä seuraaviin suhteisiin. Niin kauan kun ihminen ei ole valmis oppimaan ja katsomaan peiliin niin kauan se sama kaava toistuu. Näitä on tullut nähtyä useita. Itse en ole petetyksi tullut, mutta sivusta seurattu tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?
Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.
Näin puhumatta siitä, että syyttää sitä toista osapuotla suhteen kariutumisesta, vaikka on itse pettänyt.
Mutta tuolla tavallahan narsistit käyttäytyvät. Ei ne narsistit muutu uuden kumppanin kanssa.
Taas täällä tätä moraalikukkulalta huutelua. Ei elämästä koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu vaan aina pitää elää hetkessä. Intohimoa ja kosketuksia täynnä olevaan suhteeseen ei kolmas mahdu. Petettyjen tulisi katsoa aina peiliin sekä pyytää anteeksi ja antaa pettäjälle halaus.
Exäsi ei ole vastuussa tunteistasi ja hänellä oli oikeus erota sinusta.
Kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa jossa ei halua olla.
Nyt vain radalle voimaantumaan ja jakamaan pildeä. Kyllä se elämä siitä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?
Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.
Näin puhumatta siitä, että syyttää sitä toista osapuotla suhteen kariutumisesta, vaikka on itse pettänyt.
Mutta tuolla tavallahan narsistit käyttäytyvät. Ei ne narsistit muutu uuden kumppanin kanssa.
Taas täällä tätä moraalikukkulalta huutelua. Ei elämästä koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu vaan aina pitää elää hetkessä. Intohimoa ja kosketuksia täynnä olevaan suhteeseen ei kolmas mahdu. Petettyjen tulisi katsoa aina peiliin sekä pyytää anteeksi ja antaa pettäjälle halaus.
Tuo kuulostaa kynnysmattona suhteissaan olleen miehen puheelta joka ratkaisee omia traumojaan ja ongelmiaan pettämällä ja pakenemalla aina uuteen suhteeseen. Joskus tulee hetki jolloin pitää kohdata myös itsensä ja tekonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Niin paitsi että tapauksissa joissa se pettäjä krooninen valehtelija ja kyvytön ottamaan vastuuta ne samat ongelmat siirtyy kyllä seuraaviin suhteisiin. Niin kauan kun ihminen ei ole valmis oppimaan ja katsomaan peiliin niin kauan se sama kaava toistuu. Näitä on tullut nähtyä useita. Itse en ole petetyksi tullut, mutta sivusta seurattu tapauksia.
Niinpä. Joskus näillä tyypeillä on tätä samaa pettäniskierrettä omissa vanhenmmissaan ja isovanhemmissaan. Sen sijaan että he katsoisivat peiliin ja miettisivät miksi useassa sukupolvessa käyttäydytään tuolla tavalla he kieltävät asian sanomalla että nuo eivät kuulu minulle. Tällöin malli pettämisestä ratkaisuna ongelmiin siirtyy jälleen seuraavaan sukupolveen jollei joku sitä katkaise.
Vierailija kirjoitti:
ihan jokainen mies unohtuu, siis ihan jokainen aikanaan. vaikka puoliso kuolisi, niin sekin unohtuu. ihminen unohtaa lopulta, se on meidän aivoihin säädetty niin.
Juuri päinvastoin. Ihminen konsolidoi eli käytännössä vahvistaa neuroplastisuuden vuoksi synaptista viestintää niistä asioista, jotka olivat eniten affektiivisia tai muuten aivoilemme merkityksellisiä esimerkiksi toiston vuoksi (käytännössä nekin ovat emotionaalisen komponenetin sisältäviä loppujen lopuksi). Selkosuomella: Aivot ovat ohjelmoitu unohtamaan 90 min unisyklien aikana päivän aikana rakentuneet synapsit (eli päivän aikana opitut/koetut/nähdyt/haistetut/yms asiat) ja aivot konsolidoivat lähinnä tunnereaktioiden aikana koetun informaation. Päivän aikana vietämme suurimman osan neutraalissa mielentilassa, jossa ei ole merkittäviä siis sävähdyttäviä tai voimakkaita emootioita tai mielentiloja. Siksi et ikinä neurotieteen ja neuropsykologian mukaan unohda tai tule unohtamaan sinulle tunteita herättäviä tapahtumia, sillä ne ovat aivojen hermosolujen välisiä yhteyksiä, joita ei saa pois mitenkään. Kommenttisi oli tieteen vastainen, vaikka sillä ilmiselvä kvasiivisen lohdullinen hyötyarvo onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että tuollaiset tyypit todellakin toistavat samaa käyttäytymiskaavaa kerta toisensa jälkeen. Ikinä ei pysähdytä miettimään ja ottamaan opiksi, pohtimaan mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Hypätään uuteen suhteeseen ja sillä hetkeksi kaikki korjaantuu, ulkoistetaan kaikki vastuu muualle. Eihän tuosta voi olla seurauksena mitään hyvää siinä uudessakaan suhteessa jos mikään ei muutu. Ja suhde joka on lähtenyt petoksesta ja valheista on jo lähtökohtaisesti aika hataralla perustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.
Minusta taas tämä kuulostaa näiltä pettämisestä alkunsa saaneissa suhteissa olevien voimafantasioilta, joissa yritetään todistella että suhteen alkamistavalla ei ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on, koska ihminen on sellainen että toistaa helposti samoja kaavoja elämässään aina kun tulee hankala tilanne. Niistä on hirveän vaikea päästää irti, koska ne eivät ole useinkaan edes tiedostettuja. Kun suhde arkistuu tai siinä tulee vaikeita aikoja, aletaan etsiä jännitystä ja huomiota muualta, mikä johtaa pettämiseen ja sitten puolustellaan asiaa sillä että ei voinut mitään sille että rakastui ja entinen suhde oli epätyydyttävä.
Toki tiedän että tällaisesta alkunsa saaneessa suhteessa olevalla on koko ajan pelko perseessä että milloin sama kaava toistuu hänen kohdallaan. Se on aivan ymmärrettävää, ja siksi mielellään varmasti yrittää kertoa itselleen että suhteen alkamistavalla ei ole väliä. Mutta kyllä sillä on.
Näitä tapauksia on paljon ihan julkisuutta myöten. Ensin lähdetään fanfaarit soiden uuteen suhteeseen lennosta ja hehkutetaan uuden suhteen ihanuutta ja seksiä jatkuvalla syötöllä hieroen tahallaan tätä vanhan kumppanin naamaan.
Sitten mennään isosti naimisiin hyvin nopeasti haukkuen kaikki epäilijät jopa perheenjäseniä myöten.
Sitten käykin aika nopeasti alkuhuuman ja naimisiinmenon jälkeen niin että arki koittaa. Arkea ei kestetekään kun se uusi suhde ei ollutkaan jatkuvaa huumaa. Eron tullessa ollaankin sitten hyvin vaitonaisia kun se uusi ihana kaiken tajunnan räjäyttänyt suhde olikin vain illuusio.
Jotkut eivät opi koskaan eivätkä haluakaan oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?
Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.
Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa.
Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.
Minua kiinnostaa, miten ero hoidetaan täysin oikein? Tämä kiinnostaisi varmasti hyvin montaa ihmistä.
1. Ei juttele ja flirttaile toisten ihmisten kanssa ollessaan seurustelusuhteessa
2. Keskustelee jos on ongelmia ja puhuu avoimesti ongelmista
3. Jos ongelmat yhä pysyvät niin ottaa eropuheet esille ja valmistelee yhdessä eroa
4. Antaa toiselle aikaa käydä eroa läpi myös yksin (ei julkisesti lähde deittailemaan uusia ihmisiä vähintään muutamaan kuukauteen)
Musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä mitä tarkoittaa rakastaa toista ihmistä. Monille muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä. Minä jos jotain ihmistä rakastan niin rakastan myös senkin jälkeen kun ollaan erottu enkä ikinä tahtoisi toista satuttaa.
"Valmistelee yhdessä eroa". Kuulostaa kyllä todella suloiselta. Mutta käytännössä mahdotonta toteuttaa, kun toinen saa itkupotkuraivarit välittömästi ero-sanan kuullessaan. Lisäksi toisille ihmisille saa puhua, vaikka onkin suhteessa.
Ketjussa on joukko itsesäälissä rämpiviä ihmisiä, jotka eivät edes halua päästä eteenpäin, vaan takertuvat mieluummin menneisiin ja jäävät syyttelemään omasta onnettomuudesta muita.
Tiedoksi, että maailma on täynnä keskeneräisiä ihmisiä. Aina jotain loukataan. Jos yhdestä loukkauksesta menee usko koko ihmiskuntaan, niin itsetunto on aika heikoissa kantimissa. Jättäjän tulee aina arvostaa exää, mutta miksei jätetyn tarvitse? Yleensä jokaisesta suhteesta kuitenkin löytyy myös niitä hyviä asioita, joita yhdessä rakennettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?
Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.
Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa.
Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.
Minua kiinnostaa, miten ero hoidetaan täysin oikein? Tämä kiinnostaisi varmasti hyvin montaa ihmistä.
1. Ei juttele ja flirttaile toisten ihmisten kanssa ollessaan seurustelusuhteessa
2. Keskustelee jos on ongelmia ja puhuu avoimesti ongelmista
3. Jos ongelmat yhä pysyvät niin ottaa eropuheet esille ja valmistelee yhdessä eroa
4. Antaa toiselle aikaa käydä eroa läpi myös yksin (ei julkisesti lähde deittailemaan uusia ihmisiä vähintään muutamaan kuukauteen)
Musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä mitä tarkoittaa rakastaa toista ihmistä. Monille muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä. Minä jos jotain ihmistä rakastan niin rakastan myös senkin jälkeen kun ollaan erottu enkä ikinä tahtoisi toista satuttaa.
"Valmistelee yhdessä eroa". Kuulostaa kyllä todella suloiselta. Mutta käytännössä mahdotonta toteuttaa, kun toinen saa itkupotkuraivarit välittömästi ero-sanan kuullessaan. Lisäksi toisille ihmisille saa puhua, vaikka onkin suhteessa.
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta eiköhän tuossa puhumisella tarkoitettu nyt jotain muuta kuin kuulumisten vaihtoa. Ja toki ero voi aiheuttaa vaikeita reaktioita silloinkin kun se on rehellisesti hoidettu, ihan luonnollista. Mutta se ei oikeuta valehtelemaan, manipuloimaan tai pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on joukko itsesäälissä rämpiviä ihmisiä, jotka eivät edes halua päästä eteenpäin, vaan takertuvat mieluummin menneisiin ja jäävät syyttelemään omasta onnettomuudesta muita.
Tiedoksi, että maailma on täynnä keskeneräisiä ihmisiä. Aina jotain loukataan. Jos yhdestä loukkauksesta menee usko koko ihmiskuntaan, niin itsetunto on aika heikoissa kantimissa. Jättäjän tulee aina arvostaa exää, mutta miksei jätetyn tarvitse? Yleensä jokaisesta suhteesta kuitenkin löytyy myös niitä hyviä asioita, joita yhdessä rakennettiin.
Miksi jätetyn pitäisi arvostaa toista silloin jos on tullut petetyksi ja rikotuksi? Arvostus menee aikalailla siinä, kun rakas ihminen loukkaa tuolla tavalla. Etenkin ensimmäiset vuodet tuollaisen kriisin jälkeen voivat olla hyvin vaikeita ja tunteet pääasiassa negatiivisia toista kohtaan, kuuluu asiaan. Monella se ajattelu kuitenkin voi ajan myötä muuttua kun kokemuksia saa käsiteltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on joukko itsesäälissä rämpiviä ihmisiä, jotka eivät edes halua päästä eteenpäin, vaan takertuvat mieluummin menneisiin ja jäävät syyttelemään omasta onnettomuudesta muita.
Tiedoksi, että maailma on täynnä keskeneräisiä ihmisiä. Aina jotain loukataan. Jos yhdestä loukkauksesta menee usko koko ihmiskuntaan, niin itsetunto on aika heikoissa kantimissa. Jättäjän tulee aina arvostaa exää, mutta miksei jätetyn tarvitse? Yleensä jokaisesta suhteesta kuitenkin löytyy myös niitä hyviä asioita, joita yhdessä rakennettiin.
Ketjussa on ihmisiä jotka ymmärtävät oikean ja väärän. Mä kysyn tulisiko sellaista ihmistä joka antaa suhteessa ollessaan itsestään täysin valheellisen kuvan ja sitten vielä pettää ja pakenee seuraavaan suhteeseen arvostaa millään tavalla. Mun mielipide on että sellaiset ihmiset ovat halveksuttavia yksilöitä kaikilla normaalien ihmisten käyttämillä mittareilla mitattuita. He eivät ansaitse kunnioitusta keneltäkään elleivät itse täysin avoimesti myönnä virheitään.
Pettämisen puolustelijat vetävät lähes aina, kun heillä on huono omatunto, väkivalta-kortin esiin.
On aivan eri asia jos on aidosti väkivaltaisessa suhteessa ja pakenee kuin että suhteessa ei ole väkivaltaa millään tavalla vaan pettäjä on heikolla itsetunnolla varustettu kommunikaatiokyvytön ylimiellyttäjä joka pettää siksi että hakee jotakin mitä oikeasti ei ole edes olemassa. Tälllaiset ihmiset ovat kelpaamattomia kumppaniksi tai lasten vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen puolustelijat vetävät lähes aina, kun heillä on huono omatunto, väkivalta-kortin esiin.
On aivan eri asia jos on aidosti väkivaltaisessa suhteessa ja pakenee kuin että suhteessa ei ole väkivaltaa millään tavalla vaan pettäjä on heikolla itsetunnolla varustettu kommunikaatiokyvytön ylimiellyttäjä joka pettää siksi että hakee jotakin mitä oikeasti ei ole edes olemassa. Tälllaiset ihmiset ovat kelpaamattomia kumppaniksi tai lasten vanhemmiksi.
Keskustelun maalitolppien siirtely ja asioiden tahallinen sekoittaminen on tyypillistä persoonallisuushäiriöisille sarjapettäjille.
Missä vaiheessa Ap:n kumppani petti häntä? Hän vain tunsi harrastuskaverinsa, joka on hyvin normaalia, että niihin tutustuu. Oikeasti emme tiedä mitään tuosta suhteesta. Ap itsekin on voinut olla hirveä takertuja ja käyttänyt vaikka henkistä väkivaltaa jatkuvasti kumppaniaan kohtaan. Tai sitten hänen kumppaninsa on sitten mulkivisti.
Joskus suhteesta lähdetään täysin syystä. Aina jättäjä ei ole se pahis. Yleensä molempien olisi hyvä katsoa eron jälkeen peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen puolustelijat vetävät lähes aina, kun heillä on huono omatunto, väkivalta-kortin esiin.
On aivan eri asia jos on aidosti väkivaltaisessa suhteessa ja pakenee kuin että suhteessa ei ole väkivaltaa millään tavalla vaan pettäjä on heikolla itsetunnolla varustettu kommunikaatiokyvytön ylimiellyttäjä joka pettää siksi että hakee jotakin mitä oikeasti ei ole edes olemassa. Tälllaiset ihmiset ovat kelpaamattomia kumppaniksi tai lasten vanhemmiksi.
Missä täällä pettämistä puolustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa Ap:n kumppani petti häntä? Hän vain tunsi harrastuskaverinsa, joka on hyvin normaalia, että niihin tutustuu. Oikeasti emme tiedä mitään tuosta suhteesta. Ap itsekin on voinut olla hirveä takertuja ja käyttänyt vaikka henkistä väkivaltaa jatkuvasti kumppaniaan kohtaan. Tai sitten hänen kumppaninsa on sitten mulkivisti.
Joskus suhteesta lähdetään täysin syystä. Aina jättäjä ei ole se pahis. Yleensä molempien olisi hyvä katsoa eron jälkeen peiliin.
Luepa ap:n aloitus uudestaan.
Otetaan sitten vielä kertaalleen tarkasteluun väitteesi että molempien pitäisi katsoa peiliin. Päteekö tämä myös tilanteessa jossa pettäjä on itse ylimiellyttänyt vuosikausia ja antanut itsestään täysin valheellisen kuvan? Onko tällainen ihminen mielestäsi kypsä ja itsenäinen aikuinen ihminen parisuhteessa vai lapsen tasolle jäänyt Peter Pan?
Onko silloin pettäjä mielestäsi oikeutettu tekoihinsa ja kitinään jos häntä siitä kritisoidaan?
No, tämä ei kyllä vastaa minun kokemustani aiheesta. Tietysti ne suhteet voi joskus päättyä, kuten useimmat muutkin suhteet. Mutta jos välissä on kymmenen vuotta, niin liekö sillä enää merkitystä miten sitä on alunperin päädytty yhteen, eiköhän ne eron syyt ole ihan muut.
Ja silloinkin kun suhteen kesto on lyhyt, ei se välttämättä tarkoita että vaihto kaduttaisi. Luultavasti se vanha suhde on kuitenkin ollut epätyydyttävä ja muutenkin tiensä päässä. Minusta tämä on enemmän näitä jätetyn voimafantasioita, että lohduttaudutaan sillä miten huonosti sillä exällä varmaankin menee.