Miten toipua kun tuli vaihdetuksi toiseen?
Viime kesänä meni elämä palasiksi kun mies ilmoitti haluavansa avioeron kuuden vuoden suhteen jälkeen, vaikka juuri oltiin katseltu uutta taloa ja puhuttu, että lapsikin saisi pian tulla. Syyksi ilmoitti monia asioita mitä minä olen suhteessamme tehnyt väärin, syyllisti minut kaikesta. Koskaan aiemmin ei ollut puhunut näistä asioista. Siirtyi eromme jälkeen saman tien heilastelemaan harrastuskaveriaan. Jonkun ajan kuluttua erosta selvisi, että olivat ilmeisesti pelanneet pelejään suhteemme aikanakin. Mitään ei itse koskaan myöntänyt vaan käänsi vihansa minuun. Eikä aikaakaan kun oli uusi valloitus jo paksuna. Itse irtisanouduin töistäni ja muutin loppusyksyllä 200km päähän aloittaakseni uuden elämän, lähemmäs omia tukiverkostoja. Tämä puolivuotinen on ollut tuskien taival. Nyt jouluna tunnen kymmenkertaisesti kaiken surun ja vihan. Olen 31-vuotias enkä tiedä ehdinkö toipua ja löytää enää uutta kumppania perheen perustamiseen. En ylipäätään tiedä uskallanko enää ikinä luottaa kehenkään. Kaikelta tuntuu menneen pohja. Olen hakenut ammattiapua, lukenut kirjallisuutta. Tuntuu silti kuin elämä olisi ohi lopullisesti. Toinen vaan vaihtoi minut toiseen ja jatkoi meidän elämän elämistä ja haaveiden toteuttamista uuden kanssa, ilman huolenhäivää. Vaikka jätti jälkeensä hirveän määrän tuhoa, sekä henkisesti että taloudellisesti. Ymmärrän, että puoli vuotta on lyhyt aika, mutta tuntuu epätoivoiselta voiko tällaisesta koskaan päästä jaloilleen. Kohtalotovereita?
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin.
Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse
Tämä on minusta anteeksi vaan hieman lapsellinen ajattelutapa. Kyllä joskus käy noinkin. Mutta paljon on niitäkin tarinoita, joissa se uusi suhde onkin se loppuelämän rakkaus.
Tietenkin aina on kaikessa poikkeuksia. Mutta kyllä nuo pettämiselle ja valheille pohjautuneet suhteet näyttävät pääsääntöisest aina ajavan karille.
Eräs tuttu mies, jonka avioliitto ei toiminut, vaihtoi toiseen naiseen. Vaikka onkin nykyiseen vaimoonsa kiintynyt, niin vaimo epäilee häntä joka käänteessä pettämisestä. Sen siitä saa loppuelämäkseen kannettavakseen molemmat. Vaimo kun tietää miehen kykenevän pettämään. Jos mies olisi ensin eronnut toimimattomasta suhteesta ja vasta sitten sinkkuna katsellut uutta, olisi tilanne nykyisin toisenlainen.
Joo, minäkin tiedän yhden kumminkaimankaverin..
Onhan näitä tarinoita. On myös paljon niitä tarinoita, joissa uusi suhde on johtanut huomattavasti parempaan elämään. Ilkeitä ja holtittomia ihmisiä toki on, mutta oikeasti suhteen tuntee vain siinä olijat. Eivätkä hekään sen toisen ajatuksiin pääse. Yleensä se joka löytää toisesta vain mielenterveysongelmia, on itse eniten hoidon tarpeessa. Kun tunnette niin hyvin narsistit, tiedätte varmaan miten hyvin he mustamaalavat toisen ja saavat hänet lopulta menettämään kokonaan uskon itseensä.
Joo, narsisti voi kyllä yrittää mustamaalata mutta ei onnistu siinä jos itsellä on puhtaat jauhot täysin pussissa. Silloin kun tietää toimineensa oikein ja rehellisesti kaikin tavoin ei jonkun narskun puheet hetkauta lainkaan. Toisin voi toki olla jos oma toiminta ei oikeasti kestä täydellistä läpivalaisua.
Ei kantsii jäädä tuleen makaamaan. Ei ole sun syytä. Eteenpäin sanoi mummo lumessa ja näinhän se on. Tsemppiä ja jopa uutta matoa koukkuun.