Miten toipua kun tuli vaihdetuksi toiseen?

Mun entinen lähti 5 vuotta sitten toisen matkaan. Ympäri kyliä ja nettiä jakeli miten löysi elämänsä naisen, jakeli kuvia ihan innoissaan. Sattui ihan helvetisti katsoa sitä menoa alussa. Itkin vuoden hänen peräänsä. Nainen tuli raskaaksi puolen vuoden jälkeen ja heille tuli lapsi ja uudelleen tuli raskaaksi.

Jossain siinä ennen toista raskautta itse aloin vihdoin ja viimein päästä asiasta ylitse, en enää seurannut heitä ja aloin elämään omaa elämää. Sitten yhtäkkiä mun entinen ottaa yhteyttä. Pyysi ensiksi kauniisti anteeksi käytöstään ja sitten se alkoi... itki puhelimessa miten on tehnyt hirveän virheen, ei päässyt musta ikinä ylitse.. Ja että nykyinen nainen on ihan hirveä psykopaatti ja suoraansanoen hullu ja blah blah ei muka koskaan lopettanut ajattelemasta mua. Yritti siis saada meidän välejä lämpenemään samalla, kun yhä asui tämän toisen naisen luona. En ottanut takaisin. Tajusin siinä ja silloin, että varmaan entinen oli kertonut ihan saman tarinan sille nykyiselle että minä olen psykopaatti ja hullu ja nyt yrittää samaa minuun päästäkseen takaisin.

Löysin lopulta ihanan miehen kun olin keskittynyt ensimmäiset kaksi vuotta itseeni ja ymmärtämään millaisen miehen ja parisuhteen haluan. Olihan siinä alussa hirveää deittailla kun tuli muutama huono mies vastaan ja ihan kauhistuin, että voi ei tätäkö se nyt on mutta kyllä se ihana mies sieltä lopulta tuli. 

En tiedä miten mun entisellä menee muuten kuin ettei ainakaan enää ole yhdessä sen naisen kanssa. 

Olen käynyt läpi saman, ap. Oli todella vaikeaa päästä yli. Eka vuosi meni sumussa ja vasta noin kolmen vuoden päästä aloin olla kunnolla toipunut. Mutta kyllä sekin päivä vielä tulee, aivan varmasti.

Voin melkein luvata, että vuosia myöhemmin kiität elämää siitä, ettet tullut sitoneesi itseäsi eksääsi enemmän esim. lapsen välityksellä. Sinulla on mahdollisuus aloittaa alusta, löytää sinulle paremmin sopiva ihminen. Löydät vielä varmasti rakkautta.

Itse olen myös tavallaan jälkikäteen kiitollinen kokemuksesta. Siitä, että sain uskoa siihen, että jatkossa selviän mistä tahansa, mitä elämä eteen heittää. Aiemmin suurin pelkoni oli se, että minut hylätään ja jään yksin. Nyt kun olen sen pahimman pelon kokenut, niin tiedän, että siitäkin joskus selviää, vaikkei se mitään herkkua ole. Minun ei tarvitse enää pelätä mitään, vaan voi olla elämässäni vapaammin.

Kaikkea hyvää sinulle ap. :) T. Kohtalotoveri

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Näin puhumatta siitä, että syyttää sitä toista osapuotla suhteen kariutumisesta, vaikka on itse pettänyt.

Mutta tuolla tavallahan narsistit käyttäytyvät. Ei ne narsistit muutu uuden kumppanin kanssa. 

ihan jokainen mies unohtuu, siis ihan jokainen aikanaan. vaikka puoliso kuolisi, niin sekin unohtuu. ihminen unohtaa lopulta, se on meidän aivoihin säädetty niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa. 

Mies rakastui toiseen, joten hän erosi. Mielestäni hän toimi tässä tilanteessa täysin oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa. 

Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa. 

Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.

Minua kiinnostaa, miten ero hoidetaan täysin oikein? Tämä kiinnostaisi varmasti hyvin montaa ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies rakastui toiseen, joten hän erosi. Mielestäni hän toimi tässä tilanteessa täysin oikein. 

Pettäminen ja valehtelu on oikein? Ja rohkenen kyllä epäillä tuota rakastumista ap:n kertoman perusteella. Jotkut ihmiset kaipaavat vain jatkuvaa huomiota ja jännitystä, heille ihmissuhteet ovat lähinnä hyötysuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa. 

Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.

Tämä. Siksi(kin) on erittäin itsekästä vielä lisääntyäkin ja pakottaa viaton seuraansa.

Moni ei myöskään kestä kuulla itsestään mitään kritiikkiä ja ottaa sen syyllistämiseni. Exäni oli tällainen. Ja hän oli narsisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa. 

Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.

Minua kiinnostaa, miten ero hoidetaan täysin oikein? Tämä kiinnostaisi varmasti hyvin montaa ihmistä. 

1. Ei juttele ja flirttaile toisten ihmisten kanssa ollessaan seurustelusuhteessa

2. Keskustelee jos on ongelmia ja puhuu avoimesti ongelmista

3. Jos ongelmat yhä pysyvät niin ottaa eropuheet esille ja valmistelee yhdessä eroa

4. Antaa toiselle aikaa käydä eroa läpi myös yksin (ei julkisesti lähde deittailemaan uusia ihmisiä vähintään muutamaan kuukauteen)

Musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä mitä tarkoittaa rakastaa toista ihmistä. Monille muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä. Minä jos jotain ihmistä rakastan niin rakastan myös senkin jälkeen kun ollaan erottu enkä ikinä tahtoisi toista satuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies rakastui toiseen, joten hän erosi. Mielestäni hän toimi tässä tilanteessa täysin oikein. 

Pettäminen ja valehtelu on oikein? Ja rohkenen kyllä epäillä tuota rakastumista ap:n kertoman perusteella. Jotkut ihmiset kaipaavat vain jatkuvaa huomiota ja jännitystä, heille ihmissuhteet ovat lähinnä hyötysuhteita.

Pettikö mies? Eihän tästä ollut mitään varmuutta. Vain AP:n omia tulkintoja. Toki on harrastuskaverinsa varmasti jollain tapaa tuntenut. Tuskin tuntemattoman kanssa suhteeseen ryntäisi. Mutta varattukin saa tutustua toisiin. 

Ap jatkaa. Olen eroa käsitellessä miettinyt paljon myös sitä mikä oma osuuteni kaikessa oli ja mitä voin tehdä jatkossa toisin. Surin läheisten kuolemaa ja kärsin uupumuksesta, joten varmasti en pystynyt viimeisinä aikoina antamaan suhteelle kaikkeani, mistä olin pahoillani. Ehkä se oli hänelle liikaa. Silti olisin toivonut tukea ja avoimuutta hänen puoleltaan.

Pettämisestä on olemassa melko vedenpitäviä todisteita, mutta silti ex kielsi kaiken ja ilmoitti minun olevan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehen pitänyt sitten jäädä suhteeseen, joka ei toimi?

Ei. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa. Mutta nämä tilanteet voi hoitaa reilusti ja aikuismaisesti eikä rikkoa toista pettämällä ja valehtelemalla. Kaikista vaan ei ole kantamaan vastuuta.

Kuspäät joo. Mutta moni lähtee suhteestaan täysin asiallisesti ja silti saa kuulla olevansa maailman hirvein rikollinen. Jättäjä on aina itsekäs sika ja narsisti. Jätetty on aina pyhimys, vaikka hänkin on suhteessa olleessaan voinut olla hyvin hankala ihminen. Ihmiset tuppaa aina näkemään itsensä vain hyvässä valossa. 

Tässä tapauksessa nyt ei ollut kyse tuollaisesta tilanteesta, joten tuo on eri keskustelunsa sitten. Valitettavasti hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näitä tilanteita osaavat aikuismaisesti hoitaa.

Minua kiinnostaa, miten ero hoidetaan täysin oikein? Tämä kiinnostaisi varmasti hyvin montaa ihmistä. 

Lähdetään vaikka siitä, että ollaan rehellisiä ja avoimia, otetaan vastuu omasta osuudesta asioissa ja osataan tarvittaessa pyytää anteeksi. Ei aloiteta mitään suhteita päällekkäin edellisen suhteen kanssa, ei petetä, ei manipuloida. Kohdellaan toista kunnioittavasti. Oliko jotain muuta epäselvää?

Tuo on hirveä tilanne, tiedän itse myös petetyksi tulleena. Siitä toipuminen voi viedä pitkään. Mutta et tarvitse tuollaista ihmistä elämääsi ja säästyit paljolta, kun pääsit hänestä eroon.

Samanlainen tarina täällä myös. 9 vuoden avoliiton jälkeen mies alkoi yhtäkkiä syyllistää minua kaikenlaisesta, esim. miten kotona on vain velvollisuuksia ja pakkohommia ja minä vien häneltä kaiken energian. Siitä ei mennyt pitkään kun ilmoitti että se on tässä nyt ja lähti. Selvisi sitten melko pian että muutti nuoren naisen luo jota oli tapaillut jo hyvissä ajoin ennen eroamme. 

Tuota syyllistämistä tosiaan tarvitaan irrottautumiseen kun oikeasti puolisossa/suhteessa ei ole isompaa vikaa mutta jollain on pakko perustella (itselle ja muille) halu lähteä. Akan karmeus on helppo motiivi kun omatunto painaa. Mies lähti ja toitotti kaikkialle että nyt hän on vihdoin irti kaikesta pahasta, huh huh.

Annoin äijän mennä (meillä ei ollut lapsia), en vonkunut takaisin, toivuin pari vuotta rauhassa ja tapasin sitten nykyisen mieheni. Kolme vuotta erosta exäni, joka oli nopeasti vienyt vihille uuden nuorikkonsa, otti yhteyttä. Pyysi anteeksi, sanoi tehneensä hirveän virheen ja kertoi että suhde kanssani oli parasta aikaa hänen elämässään ja että kaipaa hirveästi sitä aikaa. Niitä velvollisuuksia ja pakkohommia (siis ihan tavallisia kotitöitä ja arkiaskareita, huom.) on hänellä julmetusti enemmän ja vaatimukset niiden hoitamiseen aiempaa tiukemmat, koska olivat muuttaneet maalaistaloon. Voi kyynel.

No mitäs tuohon muuta kuin että kiva kuulla, koeta pärjäillä, hyvää jatkoa elämään. Mitäs läksit, juna meni jo. 

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Olen eroa käsitellessä miettinyt paljon myös sitä mikä oma osuuteni kaikessa oli ja mitä voin tehdä jatkossa toisin. Surin läheisten kuolemaa ja kärsin uupumuksesta, joten varmasti en pystynyt viimeisinä aikoina antamaan suhteelle kaikkeani, mistä olin pahoillani. Ehkä se oli hänelle liikaa. Silti olisin toivonut tukea ja avoimuutta hänen puoleltaan.

Pettämisestä on olemassa melko vedenpitäviä todisteita, mutta silti ex kielsi kaiken ja ilmoitti minun olevan sekaisin.

Mites se kunnon Joulu seksi?

Kovin usein tuntuu käyvän niin, että ennemmin tai myöhemmin se pettänyt ja toisen mukaan lähtenyt tulee katumapäälle ennemmin tai myöhemmin ja yrittää takaisin.