Miten toipua kun tuli vaihdetuksi toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta. 

Höpöhöpö. En tiedä mihin viittaat, mutta ap ei ainakaan sanonut narsismista yhtään mitään. Toisekseen, narsismi ei todellakaan ole kovinkaan harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

AP menetti juuri elämänkumppaninsa, mutta häntä kiinnostaa vain löytääkö hän vierelleen jonkun, ennen kuin munasolut happanee. Tosirakkautta 💕

Katkerat incelit ovat kasvavissa määrin löytäneet vauva.fin. Ällöttävää kitinää joka ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Vierailija kirjoitti:

AP, älä kerro tänne mitä miehesi mielestä olet tehnyt väärin koska niillä ei ole yhtään mitään väliä.

Ymmärrä se, ettet oikeasti menettänyt mitään. Tai menetit todella huonon ja paskan miehen. Miksi? Koska hyvä mies ei petä. Kunnollinen mies ei petä. Luotettava mies ei petä. Pettäjät eivät koskaan muutu. Sen uuden kumppanin kanssa voi olla nyt tosi kivaa ja jee jee kaikki on uutta, mutta odota noin kaksi vuotta niin se helvetti alkaa ja kun pääsevät oikein vauva-arkeen niin todennäköisesti pettää uudelleen. 

Jatka itsesi korjaamista, kirjoita esim päiväkirjaa tuntemuksistasi, kirjoita kirjeitä exällesi missä puret niitä tunteitasi häneen mutta älä ikinä lähetä niitä. Käy salilla, tapaa uusia ihmisiä, aloita uusi harrastus.

Mulle tapahtui yli vuosi melkein sama juttu, mutta olen jo aikalailla päässyt ylitse. Joskus se tulee mieleen ja se kirpaisee, mutta menee usein useampia kuukausia ennen kuin tuntuu pahalta.

Nää on vähän tällaisia Regina-juttuja. Oikeasti jokainen pettämisestä alkanut suhde jonka tiedän jatkuu yhä onnellisena vuosien jälkeen. Ihmissuhdedraamat ei sillä poistu, että typistetään keskustelu ihmisten selvästi yleisestä taipumuksesta keski-iän korvilla erota ja vaihtaa uuteen suhteeseen jättäjän solvaamiseen ja huonon onnen manaamiseen hänelle. Eikö olisi hedelmällisempää miettiä miksi ne toiset kierrokset on niin yleisiä? Meneekö nuoruuden parinvalinnassa jotain yleisesti pieleen, tapahtuuko ihmisen henkisessä kasvussa jotain erilleen johdattavaa parin kympin jälkeen, vai mitä tapahtuu? Vai onko ihmisen takoituskaan elää loppuun saakka saman ihmisen rinnalla (?)

Eli jäikö sinulle yhteiset velat maksettavaksi? Vai miten aiheutti ongemia taloudellisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Jollei jättäjä jää vahtimaan exäänsä ja pitämään tätä varalla.

Minä yritän ajatella omassa tilanteessani, että olen nyt vapaa päättämään asioistani kun taas ex (kriisissä) kiemurtelee siinä koukussa mihin vapaaehtoisesti pujotti itsensä.

Aikuisen, yhteisen lapsemme takia olen kuitenkin valmiina auttamaan, tiettyyn rajaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies nyt löysi sinua sopivamman. Niin käy joskus, harva suhde kestää hautaan asti. Sinäkin löydät vielä itsellesi sopivamman. Kun ikää tulee, valitsemme kumppanimme paremmin. 

Ei löytänyt. Tämä on nähty jo monet kerrat. Uuden kanssa on muutama vuosi ihanaa ja sitten pettämiskierre alkaa uudelleen ja todennäköisesti matelee vielä AP:n luokse 

Ei tulisi mieleenikään palata lapsen isän kanssa yhteen. Ero "uudesta" suhteesta ei muuttaisi asiaa mitenkään. En rakastanut lapsen isää enää kuten kumppania rakastetaan, siksi rakastuin toiseen. Parasta koko tapahtumasarjassa oli, että sain itseni irrotettua sisarelliseksi vuosien saatossa muuttuneesta suhteesta. Mieluummin yksinkin kuin huonossa suhteessa, vaikkei exässä ihmisenä mitään vikaa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Tässä pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan. Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka eroavat puolisostaan reilusti ja rehellisesti, ottavat vastuun ja tuntevat empatiaa toista kohtaan. Sitten on ne toisenlaiset tapaukset joille on luonteenomaista valehdella, manipuloida, pettää ja aitoa empatiaa toista kohtaan ei löydy, halutaan ainoastaan pelastaa oma nahka. Ja nämä tapaukset eivät kyllä halua sen petetyn löytävän uutta, koska heidän itsetuntoaan hivelee se jos tietävät toisen itkevän heidän peräänsä. Se tuo vallan tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Tässä pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan. Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka eroavat puolisostaan reilusti ja rehellisesti, ottavat vastuun ja tuntevat empatiaa toista kohtaan. Sitten on ne toisenlaiset tapaukset joille on luonteenomaista valehdella, manipuloida, pettää ja aitoa empatiaa toista kohtaan ei löydy, halutaan ainoastaan pelastaa oma nahka. Ja nämä tapaukset eivät kyllä halua sen petetyn löytävän uutta, koska heidän itsetuntoaan hivelee se jos tietävät toisen itkevän heidän peräänsä. Se tuo vallan tunnetta.

Ehkä sellaisiakin ihmisiä on. Mutta eikö näistä tule se ruma ero jo melko lyhyen suhteen jälkeen? Vai onko tuon kieroutuneen luonteen ainoa oire ruma käytös eron aikaan ja jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Tässä pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan. Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka eroavat puolisostaan reilusti ja rehellisesti, ottavat vastuun ja tuntevat empatiaa toista kohtaan. Sitten on ne toisenlaiset tapaukset joille on luonteenomaista valehdella, manipuloida, pettää ja aitoa empatiaa toista kohtaan ei löydy, halutaan ainoastaan pelastaa oma nahka. Ja nämä tapaukset eivät kyllä halua sen petetyn löytävän uutta, koska heidän itsetuntoaan hivelee se jos tietävät toisen itkevän heidän peräänsä. Se tuo vallan tunnetta.

Ehkä sellaisiakin ihmisiä on. Mutta eikö näistä tule se ruma ero jo melko lyhyen suhteen jälkeen? Vai onko tuon kieroutuneen luonteen ainoa oire ruma käytös eron aikaan ja jälkeen?

Sellaisia ihmisiä nimenomaan on paljon. Tuntuu, että useimmiten heidän luonteestaan on ollut nähtävissä jotain hälyttävää jo suhteen aikana, mutta siltä on haluttu ummistaa silmät ja nämä henkilöt osaavat myös sumuttaa niin taitavasti, että totuus kaikesta valkenee vasta aikojen päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta. 

Höpöhöpö. En tiedä mihin viittaat, mutta ap ei ainakaan sanonut narsismista yhtään mitään. Toisekseen, narsismi ei todellakaan ole kovinkaan harvinaista.

Noin 7-9 prosenttia väestöstä on narsisteja. 

Näet tuon suhteen varmasti eri valossa parin vuoden päästä kun pahin tuska on laantunut. On ihan normaalia että puolen vuoden perästä tunteet ovat vielä pinnassa sillä onhan pitkästä suhteesta eroaminen ja etenkin yllätyksellisesti samanlainen trauma kuin läheisen kuolema.

Uskon kuitenkin vakaasti että tulee vielä päivä kun kiität että pääsit eroon exästä ja onnistut vielä löytämään uuden kumppanin. Oma siskoni tuli jätetyksi samanlaiseen tapaan taannoin ja käy läpi samoja tuntemuksia. Ulkopuolisena on kuitenkin selvää että siskon ex-mies jurotti sukujuhlissa nurkassa jos vaivautui paikalle. Ei osoittanut hellyyttä ja joskus kun sisko kysyi häneltä mikä on siskon paras puoli, pitkällisen mietinnän perästä mies totesi sen olevan siskon siisti ja säästäväinen luonne. :D Puhumattakaan siitä että kaikki kodin remontit ja kotityöt oli siskon heiniä sillä mies oli kiireinen töissään kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Tässä pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan. Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka eroavat puolisostaan reilusti ja rehellisesti, ottavat vastuun ja tuntevat empatiaa toista kohtaan. Sitten on ne toisenlaiset tapaukset joille on luonteenomaista valehdella, manipuloida, pettää ja aitoa empatiaa toista kohtaan ei löydy, halutaan ainoastaan pelastaa oma nahka. Ja nämä tapaukset eivät kyllä halua sen petetyn löytävän uutta, koska heidän itsetuntoaan hivelee se jos tietävät toisen itkevän heidän peräänsä. Se tuo vallan tunnetta.

Ehkä sellaisiakin ihmisiä on. Mutta eikö näistä tule se ruma ero jo melko lyhyen suhteen jälkeen? Vai onko tuon kieroutuneen luonteen ainoa oire ruma käytös eron aikaan ja jälkeen?

Sellaisia ihmisiä nimenomaan on paljon. Tuntuu, että useimmiten heidän luonteestaan on ollut nähtävissä jotain hälyttävää jo suhteen aikana, mutta siltä on haluttu ummistaa silmät ja nämä henkilöt osaavat myös sumuttaa niin taitavasti, että totuus kaikesta valkenee vasta aikojen päästä.

Mmmkei. Minä en tunne sellaista, tunnen tosin yhden päivänselvän narsistin, joka haluaa hallita entistä vaimoaan kaikin keinoin tultuaan jätetyksi. Lasten kautta yleensä. Mustasukkaisuutta en siinäkään havaitse, inho ja halveksunta on niin kaiken peittävää, mutta eihän äijä toki sitä suvaitse, että exällä on asiat hyvin.

Tiedän myös pari suhdetta joiden päättymisen jälkeen maailman ihanimmasta miehestä tuli narsisti ja kauhea heknisesti väkivaltainen hullu. Oikeasti päivien ajanjaksossa tämä transformaatio tapahtui. Viime viikolla vielä käytiin terapiassa vetoamassa viimeisen kerran, että vielä pitää yrittää eikä särkeä kaikkea kaunista, seuraavalla viikolla rakas olikin jo halveksuttava, valehteleva narsisti. Välissä tapahtunutta vain fyysinen eropäätös eli pois muutto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta. 

Höpöhöpö. En tiedä mihin viittaat, mutta ap ei ainakaan sanonut narsismista yhtään mitään. Toisekseen, narsismi ei todellakaan ole kovinkaan harvinaista.

Noin 7-9 prosenttia väestöstä on narsisteja. 

Narsismi on eri asia kuin narsisti tai narsistinen persoonallisuushäiriö. Ja tuo että varsinaisia täysnarsisteja on vaikkapa se 7% niin se on kyllä todella paljon, koska yksi narsisti pystyy elämänsä aikana vahingoittaa useita ihmisiä. Eikä narsistit hakeudu tutkittaviksi koska heissä ei ole mitään vikaa joten luotettavia prosenttejakaan ei ole. Joka tapauksessa, narsismi on eri asia kuin narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, älä kerro tänne mitä miehesi mielestä olet tehnyt väärin koska niillä ei ole yhtään mitään väliä.

Ymmärrä se, ettet oikeasti menettänyt mitään. Tai menetit todella huonon ja paskan miehen. Miksi? Koska hyvä mies ei petä. Kunnollinen mies ei petä. Luotettava mies ei petä. Pettäjät eivät koskaan muutu. Sen uuden kumppanin kanssa voi olla nyt tosi kivaa ja jee jee kaikki on uutta, mutta odota noin kaksi vuotta niin se helvetti alkaa ja kun pääsevät oikein vauva-arkeen niin todennäköisesti pettää uudelleen. 

Jatka itsesi korjaamista, kirjoita esim päiväkirjaa tuntemuksistasi, kirjoita kirjeitä exällesi missä puret niitä tunteitasi häneen mutta älä ikinä lähetä niitä. Käy salilla, tapaa uusia ihmisiä, aloita uusi harrastus.

Mulle tapahtui yli vuosi melkein sama juttu, mutta olen jo aikalailla päässyt ylitse. Joskus se tulee mieleen ja se kirpaisee, mutta menee usein useampia kuukausia ennen kuin tuntuu pahalta.

Nää on vähän tällaisia Regina-juttuja. Oikeasti jokainen pettämisestä alkanut suhde jonka tiedän jatkuu yhä onnellisena vuosien jälkeen. Ihmissuhdedraamat ei sillä poistu, että typistetään keskustelu ihmisten selvästi yleisestä taipumuksesta keski-iän korvilla erota ja vaihtaa uuteen suhteeseen jättäjän solvaamiseen ja huonon onnen manaamiseen hänelle. Eikö olisi hedelmällisempää miettiä miksi ne toiset kierrokset on niin yleisiä? Meneekö nuoruuden parinvalinnassa jotain yleisesti pieleen, tapahtuuko ihmisen henkisessä kasvussa jotain erilleen johdattavaa parin kympin jälkeen, vai mitä tapahtuu? Vai onko ihmisen takoituskaan elää loppuun saakka saman ihmisen rinnalla (?)

Kiitos järjen äänestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta. 

Höpöhöpö. En tiedä mihin viittaat, mutta ap ei ainakaan sanonut narsismista yhtään mitään. Toisekseen, narsismi ei todellakaan ole kovinkaan harvinaista.

Noin 7-9 prosenttia väestöstä on narsisteja. 

Narsismi on eri asia kuin narsisti tai narsistinen persoonallisuushäiriö. Ja tuo että varsinaisia täysnarsisteja on vaikkapa se 7% niin se on kyllä todella paljon, koska yksi narsisti pystyy elämänsä aikana vahingoittaa useita ihmisiä. Eikä narsistit hakeudu tutkittaviksi koska heissä ei ole mitään vikaa joten luotettavia prosenttejakaan ei ole. Joka tapauksessa, narsismi on eri asia kuin narsisti.

Blaa blaa. Mikä AP on, kun itsekkäästi vonkuu itselleen miestä, joka ei häntä rakasta? Rakkautta on antaa toisen mennä. Ymmärtää, ettei ole itse maailman napa, jonka täytyy kaikki saada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäs haluaa ettet mene eteenpäin. Haluatko tosiaan antaa tälle tällaisen ilon?

Miksi haluaisi? Kyllä jättäjä yleensä painii sellaisten syyllisyydentunteiden kanssa, ettei mitään niin hartaasti toivoisi kuin sitä, että ex pääsee elämässään eteenpäin ja löytää paremman suhteen. Tämä ihan omakohtaisesta kokemuksesta, vaikkei puoleltani kolmatta osapuolta tilanteeseen liittynytkään.

Näin on. Ja se joka toisen vuoksi jättää vasta toivookin exälle uutta suhdetta. Aika harva ylpeä on siitä, että lemppasi yhden ja otti toisen tilalle. Se kun exäkin löytää uuden suhteen vain validoi, että se vanha suhde oli huono ja joutikin mennä. Vaikuttaa, että usein jätetyksi tulleen on vaikea hyväksyä, ettei jättäjällä ole enää [mustasukkaisuuden tai oikein muitakaan] tunteita ja siksi kehitellään tällaisia legendoja kuten "paras kosto jättäjälle on tulla onnelliseksi uudessa suhteessa". Ei ole, pahin kosto on hieroa naamaan kuinka kipeästi ero loukkasi, uusi suhde on päin vastoin jättäjälle vain helpotus!

Tässä pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan. Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka eroavat puolisostaan reilusti ja rehellisesti, ottavat vastuun ja tuntevat empatiaa toista kohtaan. Sitten on ne toisenlaiset tapaukset joille on luonteenomaista valehdella, manipuloida, pettää ja aitoa empatiaa toista kohtaan ei löydy, halutaan ainoastaan pelastaa oma nahka. Ja nämä tapaukset eivät kyllä halua sen petetyn löytävän uutta, koska heidän itsetuntoaan hivelee se jos tietävät toisen itkevän heidän peräänsä. Se tuo vallan tunnetta.

Ehkä sellaisiakin ihmisiä on. Mutta eikö näistä tule se ruma ero jo melko lyhyen suhteen jälkeen? Vai onko tuon kieroutuneen luonteen ainoa oire ruma käytös eron aikaan ja jälkeen?

Sellaisia ihmisiä nimenomaan on paljon. Tuntuu, että useimmiten heidän luonteestaan on ollut nähtävissä jotain hälyttävää jo suhteen aikana, mutta siltä on haluttu ummistaa silmät ja nämä henkilöt osaavat myös sumuttaa niin taitavasti, että totuus kaikesta valkenee vasta aikojen päästä.

Mmmkei. Minä en tunne sellaista, tunnen tosin yhden päivänselvän narsistin, joka haluaa hallita entistä vaimoaan kaikin keinoin tultuaan jätetyksi. Lasten kautta yleensä. Mustasukkaisuutta en siinäkään havaitse, inho ja halveksunta on niin kaiken peittävää, mutta eihän äijä toki sitä suvaitse, että exällä on asiat hyvin.

Tiedän myös pari suhdetta joiden päättymisen jälkeen maailman ihanimmasta miehestä tuli narsisti ja kauhea heknisesti väkivaltainen hullu. Oikeasti päivien ajanjaksossa tämä transformaatio tapahtui. Viime viikolla vielä käytiin terapiassa vetoamassa viimeisen kerran, että vielä pitää yrittää eikä särkeä kaikkea kaunista, seuraavalla viikolla rakas olikin jo halveksuttava, valehteleva narsisti. Välissä tapahtunutta vain fyysinen eropäätös eli pois muutto.

Jos nyt tuosta narsismista puhutaan niin silloinhan on hyvin tyypillistä, että suhteen aikana se kumppani halutaan nähdä vaaleanpunaisten lasien läpi ja kieltää todellisuus. Totuus valkenee usein kokonaisuudessaan vasta eron jälkeen. Tietenkin joissain tapauksissa se alun halveksunta on keino päästä eteenpäin ja irrottautua toisesta, auttaa ikään kuin käsittelemään eroa. Mutta en nyt tiedä mistä tämä narsismi tuli mukaan keskusteluun kun ap ei sellaiseen näytä tekstissään viitanneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välttelen ihmisiä, joilla on narsisti exä. Oikeasti narsismi on kuitenkin harvinaista. Yleensä nämä, jotka itkevät exänsä narsismia ovat itse hyvin hankalia ihmisiä ja kykenemättömiä luomaan tasapainoista ihmissuhdetta. 

Höpöhöpö. En tiedä mihin viittaat, mutta ap ei ainakaan sanonut narsismista yhtään mitään. Toisekseen, narsismi ei todellakaan ole kovinkaan harvinaista.

Noin 7-9 prosenttia väestöstä on narsisteja. 

Narsismi on eri asia kuin narsisti tai narsistinen persoonallisuushäiriö. Ja tuo että varsinaisia täysnarsisteja on vaikkapa se 7% niin se on kyllä todella paljon, koska yksi narsisti pystyy elämänsä aikana vahingoittaa useita ihmisiä. Eikä narsistit hakeudu tutkittaviksi koska heissä ei ole mitään vikaa joten luotettavia prosenttejakaan ei ole. Joka tapauksessa, narsismi on eri asia kuin narsisti.

Uskon nyt kuitenkin vielä tutkittuun tietoon, enkä jonkun katkeran ihmisen höpinöihin vauva-palstalla.