Miten ihmeessä joillakin ihmisillä on yli 10 000 euroa säästössä?

Olen yksinhuoltajana tehnyt sellaisia valintoja elämäntavoissa, että olen saanut säästettyä. Kun ei voi tukea kuin itseensä hädän tullen, on säästöt järkevä tapa tuoda mielenrauhaa puskurin muodossa

Ap silleen että kuluttaa vähemmän kuin tienaa. Ei oo rakettitiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Joo tällä palstalla kaikki mahdotonkin saadaan kuullostamaan mahdolliselta. Aika harvalla tavallisella tuulipuku kansalaisella on tililla yli 10 000 euroa ja jos onkin niin se on velkaa. Tosi on ja piste. En lähipiirissäni tunne ketään jolla olisi tuollaisia säästöjä. Ollaan tavallisia duunareita, kaverit ja kaikki.

Olet väärässä. Se jos sun kaveripiiri koostuu samanlaisista persaukisista kuin sinä ei tarkoita etteikö kymppitonni tilillä ois mahdoton juttu. Jos kuluttaa enemmän kuin tienaa ei säästöjä kerry. Jos kuluttaa vähemmän kuin tienaa ja laittaa rahat töihin se kymppitonni kertyy yllättävät nopsaan. Tosin pankkitilillä sitä ei kannata pitää. Omat säästöni menevät osakemarkkinoille tasaiseen tahtiin.

Elintasoinflaatio on ihmisten suurin virhe. Peruskuluja ei kannata kasvattaa niin suureksi ettei joustovaraa pahan päivän varalle ole lainkaan.

t. huomenna asuntovelaton

No siis ne kuuluisat laskut ovat aina seurausta kulutuksesta joten niiden summaan ja määriin voi jossain määrin itse vaikuttaa,

Kymppitonnin säästää vaikka 16 kuukaudessa laittamalla erilliselle tilille joka kk 625 euroa ja leikkimällä ettei sitä rahaa ole olemassa.

Jos haluaa saada summan nopeammin niin kiristää vyötä vaikka vuodeksi ja myy ylimääräiset krääsät tai hankkii tilapäisen lisätyön.

Omasta halusta se on kiinni.

Miten joillekin säästäminen on rakettitiedettä?

Olen 34-vuotias ja säästöjä 55000 €. Pätkätöiden välissä työttömyyttä on kertynyt yhteensä noin 4 vuotta, eikä ole kumppania elättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina vähintään 100000 euroa käteistä

Mulla kans. Sen sijoitetun murto-osan arvo alenee koko ajan, enkä jaksa vaivautua niitä itse kyttäämään.

Mulla on 100 000e tilillä säästöjä ja olen vain ns. köyhä taiteilija ja olen myös perheen äiti. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja vielä lopuksi mainitsen, että syömme kotimaista ja laadukasta ruokaa.

En minäkään kyllä mitään saa varsinaisesti säästettyä, on niin pieni palkka ja asun yksin joten myös maksan kaiken yksin. Jos jotain saan säästettyä, se meneekin sitten aina johonkin, esimerkiksi viimeksi hammaslääkäriin ja sitä aiemmin meni kaikki säästöt silmälaseihin. Isäni kun kuoli niin häneltä jäi pari tonnia, no se meni pelkästään jo hautajaisiin jne. Äitinikin kuoli juuri ja häneltäkään ei jäänyt yhtään rahaa, mutta kylläkin sähkölämmitteinen todella hieno mutta täysin remppakuntoinen talo.

Haaahhahahhahhahhaa, on tämä elämä kyllä yks pelkkä vitsi. En kyllä yhtään ihmettele että porukka vetää ittensä kiikkuun. Raadat koko elämäsi ja mitään ei jää käteen kuin tuulen huuhtoma perse. Kai se jotenkin meni läpi ennen vanhaan uskonnon voimalla, mutta kun sekään ei enää ole voimissaan niin jännältä näyttää seurata tätä nuorisoa, minkä voimin ne jaksaa olla uutteria lampaita.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltajana tehnyt sellaisia valintoja elämäntavoissa, että olen saanut säästettyä. Kun ei voi tukea kuin itseensä hädän tullen, on säästöt järkevä tapa tuoda mielenrauhaa puskurin muodossa

Minulla sama. Säästössä on 50 000€, eikä sitä kukaan tiedä eikä oikein uskoisi, eikä minulla ole mitään syytä kertoa.

Olen säästänyt sen noin 10 vuoden aikana keskimäärin 2500 € bruttopalkasta. Säästän noin 500 kk, kesällä ja joulukuussa elän leveämmin.

Budjettini on 500 € asuminen, 300 € ruoka, 50 € puhelimet ja netti, 50 € koira, 200 € auto (bensa, vakuutukset, verot) ja yleensä max 100-200 € muut kulut. Tarvittaessa tulen toimeen tonnilla kuukaudessa, jos menee tiukaksi.

En koe että jäisin mistään paitsi. On ollut huojentavaa kun kotiin ei kerry enää ylimääräistä tavaraa. Vähät vaatteet yleensä kierrätyksestä tai alesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 100 000e tilillä säästöjä ja olen vain ns. köyhä taiteilija ja olen myös perheen äiti. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja vielä lopuksi mainitsen, että syömme kotimaista ja laadukasta ruokaa.

Mihin ja milloin käytät tuon 100 000E?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme pieni/keskituloinen pariskunta, lapset kohta aikuisia. Säästöjä on kertynyt, kun vanhemmat ovat tukeneet meitä taloudellisesti, esim. ostamalla kodinkoneita, lastenvaatteita, etelänmatkan, autolainasta osan...plus pieni perintö tuli. Lisäksi olemme ostaneet ja myyneet asuntomme sopivassa suhdenteessa eli niistä myös tullut voittoa. Emme ole asuneet kovin hulppeasti, vaan järkevästi.

Ekaan asuntoon saatiin takaus vanhemmilta. Eli tuuria ja tukea ollut matkan varrella. Myös oma rahankäyttö ollut kohtuullista

Toi on hyvä. En tajua miten keski-ikäiset/vanhat nykyvanhemmat ovat yleensä niin nihkeitä rahan jakamisessa.

Olemme kasvattaneet 4 upeaa lasta tienaaviksi aikuisiksi. Yhteiset nettotulomme mieheni kanssa ovat olleet vaihtelevasti 3-6000€/kk. 

Nyt kun lapset tienaavat enemmän kuin me, niin mielestäni saamme laittaa omat tulomme ihan vain omiin menoihimme. Toki autamme jos joku tarvitsee rahallista apua, mutta silloin myös haluamme tietää, että mihin rahaa tarvitaan. Jos joku tarvitsee 500€ niin haluan muistuttaa, että se maksaa meille 2000€, koska annamme myös muille lapsille sen 500€.

Asumme vielä vanhassa, isossa talossamme, jonka olemme itse maksaneet. Viihdymme täällä vaikka voisimme asua pienemmässäkin (=halvemmassa), mutta mielestäni voimme käyttää omaa rahaa omaan asumismukavuuteemme. Toivottavasti lapsemme ei ajattele, että meidän pitäisi muuttaa kerrostalokaksioon, jotta voisimme antaa heille asumisessa säästettyä rahaa.

Meillä on myös säästöjä, mutta emme halua niitä vielä jakaa poiskaan, koska ei ole mitään takeita töiden jatkumisesta, terveydestä tai millaiset eläkkeet tulevat aikanaan olemaan. Olemme vielä alle 6-kymppisiä, joten työikää on vielä jäljellä. Jos nyt eläisimme vain kädestä suuhun niin mitäs jos itse tarvitsisimme rahaa johonkin? Alkaisimmeko sitten kerjäämään rahaa lapsiltamme esim. johonkin hoitoihin johon esim. mahdollinen sairaseläke ei riittäisi?

Mieluummin siis niin, että itsellämme on puskuria eikä tarvitse enää vanhana joka pennin perään miettiä. Nyt meillä on mahdollisuus, ja aikaa, kiertää Suomea sekä reissata ulkomailla, käydä hieronnoissa ja kylpylöissä eli käyttää rahaa itseemme.

Emme ole saaneet itse mitään taloudellista tukea vanhemmiltamme emmekä tule saamaan mitään perintöjäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ite tienaan lähemmäs 2000 e kk mutta vuokra on jotain 690 € ja lainoihin menee 450 € kk.. niin ei paljo laiteta sivuun jos miettii vielä muita kuluja päälle.

Mitä lainojen lyhennyksiä vuokralla asuen on noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Sain vaivalla säästettyä muutaman tonnin. Sitten tuli pienehkö taloudellinen kriisi ja kaikki säästöt hupeni. Onneksi oli tuo hätävara, vaikkakin pieni.

Lasten auttaminen on vienyt myös aika paljon varoja.

Ja olen ollut koko elämäni työssä, ikää reippaasti yli 50. Ei kaikilla ole säästöjä, vaikka kuinka yrittäisi.

Onneksi on töitä.

Niin, onneksi sinulla oli tuo hätävara ja selvisit tilanteesta eteenpäin ilman päätymistä johonkin pahaan ahdinkoon, josta nouseminen olisi ollut paljon hankalampaa ja todennäköisesti johtanut vielä haasteellisempiin tilanteisiin. Sinulle kävi siis hyvin. Mikään ei nyt sinua ilmeisesti estä aloittamasta säästämistä uudelleen? Parempi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä kuin esim. korvia myöten pikavippilainoissa. 

Sain pienestä palkasta säästettyä n. 30 000, mutta vasta sen jälkeen, kun kuopusta lukuun ottamatta muut lapset olivat jo muuttaneet omilleen. Säästin eläkettä varten. Koska olin jokaisesta viidestä lapsesta pitkään kotona, niin eläke jäi pieneksi.

Aika monella on ollut sellainen lähtökohta, että on esimerkiksi vanhemmat säästäneet lapsilisät, tai on saatu taktisesti oikeassa vaiheessa joku mummon perintö, myyty sukumetsää vähän, tmv. Ei tarvitse olla edes kyse isoista summista, mutta vaikutus kumuloituu siinä vaiheessa, kun pääsee vaikkapa kätevästi omistusasuntoon kiinni, kun käsirahaa löytyy, ja/tai ei joudu ottamaan opintolainaa tmv. Tai ehkäpä on voitu asua edullisesti vaikka opiskeluaikana perheen tai suvun omistamassa asunnossa, tai vanhemmat ovat voineet tukea muuten. Yksi merkittävä tekijä säästöjen kertymisessä on myös se, asuuko yksin. Yksin asuvien on huomattavasti vaikeampaa saada mitään jäämään säästöön

Tosi moni ei huomaa ollenkaa tällaisia lähtökohtia, koska ne tuntuvat pieniltä ja mitättömiltä jutuilta jossain menneisyydessä. Totuus on kuitenkin se, että jos ei koskaan saa sitä säästöjen siementä alulle, ei niitä sitten oikein kerrykään. Siihen siemenen saamiseen ei välttämättä voi aina itse vaikuttaa. Tietenkin myös suurituloisuus ja edullsen asumisen alueilla asuminen auttaa, mutta aika monella siinä on taustalla jotain sellaista, mistä ei ole tapana puhua. Eli alkuun on päästy jonkun toisen avustuksella.

Ihan sellaisia perussääntöjä on, että normielämistä ei pidä missään nimessä kustantaa lainarahalla (pois lukien mahdollinen asuntolaina), pikavippejä ei oteta missään tilanteessa ja kenenkään lainoja ei mennä takaamaan, vaikka kuinka olisi läheinen ihminen. Omaa talouttaan ei myöskään pidä rakentaa toisen varaan, ei edes sen aviokumppanin, koska elämässä voi tapahtua mitä vain. Toinen kuolee, jättää, itse haluat suhteesta lähteä, jne. Lapsia pitäisi hankkia vain sen verran, mitä omalla palkkatulollaan voi elättää. Ja kouluttautuminen kannattaa aina. Jokin ammatti pitää olla, jotta työllistyy. 

Näistä lähtökohdista säästäminen ja vaihtuviin tilanteisiin turvallisesti reagoiminen on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on ollut sellainen lähtökohta, että on esimerkiksi vanhemmat säästäneet lapsilisät, tai on saatu taktisesti oikeassa vaiheessa joku mummon perintö, myyty sukumetsää vähän, tmv. Ei tarvitse olla edes kyse isoista summista, mutta vaikutus kumuloituu siinä vaiheessa, kun pääsee vaikkapa kätevästi omistusasuntoon kiinni, kun käsirahaa löytyy, ja/tai ei joudu ottamaan opintolainaa tmv. Tai ehkäpä on voitu asua edullisesti vaikka opiskeluaikana perheen tai suvun omistamassa asunnossa, tai vanhemmat ovat voineet tukea muuten. Yksi merkittävä tekijä säästöjen kertymisessä on myös se, asuuko yksin. Yksin asuvien on huomattavasti vaikeampaa saada mitään jäämään säästöön

Tosi moni ei huomaa ollenkaa tällaisia lähtökohtia, koska ne tuntuvat pieniltä ja mitättömiltä jutuilta jossain menneisyydessä. Totuus on kuitenkin se, että jos ei koskaan saa sitä säästöjen siementä alulle, ei niitä sitten oikein kerrykään. Siihen siemenen saamiseen ei välttämättä voi aina itse vaikuttaa. Tietenkin myös suurituloisuus ja edullsen asumisen alueilla asuminen auttaa, mutta aika monella siinä on taustalla jotain sellaista, mistä ei ole tapana puhua. Eli alkuun on päästy jonkun toisen avustuksella.

No tämä on just se lähtökohta, jolla selitellään, että miksi itse ei voi säästää. On totta, että taloudellinen apu jeesii ja aina hyvistä taloudellisista lähtökohdista tulevat eivät hahmota omia lähtökohtiaan. 

Mutta käytännössä säästäminen ei vaadi niitä hyviä taloudellisia lähtökohtia, vaan on asioita, jotka kantavat taloudellisesti. Yksi niistä on hyvä talouden suunnittelu ja se vaatii ymmärrystä asiasta. Jos tätä oppia ei ole saanut kotoa, niin sen voi opetella itse. Koulutus on toinen asia, joka auttaa myös heitä, joilla ei ole perintöjä niskassa tms. Ja sitten tämä yksin asuminen. Ei se ole monestikaan kalliimpaa, vaan halvempaa. Kaksi tai useampi ihminen tarvitsee enemmän tilaa ja neliöitä, sitten tarvitaan auto ja kaikkea muuta. Yksin elävällä voi olla paljon enemmän taloudellista joustoa.  Lapset vievät paljon rahaa, jos heille haluaa tarjota esim. kunnon harrastukset. Ihan keskituloinen on pulmissa, jossa esim. on kaksi lasta, joiden harrastukset vievät satoja euroja kuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on ollut sellainen lähtökohta, että on esimerkiksi vanhemmat säästäneet lapsilisät, tai on saatu taktisesti oikeassa vaiheessa joku mummon perintö, myyty sukumetsää vähän, tmv. Ei tarvitse olla edes kyse isoista summista, mutta vaikutus kumuloituu siinä vaiheessa, kun pääsee vaikkapa kätevästi omistusasuntoon kiinni, kun käsirahaa löytyy, ja/tai ei joudu ottamaan opintolainaa tmv. Tai ehkäpä on voitu asua edullisesti vaikka opiskeluaikana perheen tai suvun omistamassa asunnossa, tai vanhemmat ovat voineet tukea muuten. Yksi merkittävä tekijä säästöjen kertymisessä on myös se, asuuko yksin. Yksin asuvien on huomattavasti vaikeampaa saada mitään jäämään säästöön

Tosi moni ei huomaa ollenkaa tällaisia lähtökohtia, koska ne tuntuvat pieniltä ja mitättömiltä jutuilta jossain menneisyydessä. Totuus on kuitenkin se, että jos ei koskaan saa sitä säästöjen siementä alulle, ei niitä sitten oikein kerrykään. Siihen siemenen saamiseen ei välttämättä voi aina itse vaikuttaa. Tietenkin myös suurituloisuus ja edullsen asumisen alueilla asuminen auttaa, mutta aika monella siinä on taustalla jotain sellaista, mistä ei ole tapana puhua. Eli alkuun on päästy jonkun toisen avustuksella.

No tämä on just se lähtökohta, jolla selitellään, että miksi itse ei voi säästää. On totta, että taloudellinen apu jeesii ja aina hyvistä taloudellisista lähtökohdista tulevat eivät hahmota omia lähtökohtiaan. 

Mutta käytännössä säästäminen ei vaadi niitä hyviä taloudellisia lähtökohtia, vaan on asioita, jotka kantavat taloudellisesti. Yksi niistä on hyvä talouden suunnittelu ja se vaatii ymmärrystä asiasta. Jos tätä oppia ei ole saanut kotoa, niin sen voi opetella itse. Koulutus on toinen asia, joka auttaa myös heitä, joilla ei ole perintöjä niskassa tms. Ja sitten tämä yksin asuminen. Ei se ole monestikaan kalliimpaa, vaan halvempaa. Kaksi tai useampi ihminen tarvitsee enemmän tilaa ja neliöitä, sitten tarvitaan auto ja kaikkea muuta. Yksin elävällä voi olla paljon enemmän taloudellista joustoa.  Lapset vievät paljon rahaa, jos heille haluaa tarjota esim. kunnon harrastukset. Ihan keskituloinen on pulmissa, jossa esim. on kaksi lasta, joiden harrastukset vievät satoja euroja kuussa. 

Huomaa hyvin, ettei asia ole koskettanut sinua henkilökohtaisesti. On kiistaton tosiasia, jonka voit tarkistaa esimerkiksi tilastokeskuksen sivuilta, että yksinasuminen on kalliimpaa, eikä kyse ole vain neliöistä (pienet asunnot ovat toki myös suhteessa kalliimpia) vaan siitä, että kaikista talouden kuluista ja hankinnoista vastataan yksillä tuloilla.

Koulutus toki auttaa paljon, ja se, että on töissä alalla, jolla on hyvä ja vakaa työtilanne, kuten itse olen. Kaikkien alojen palkat eivät kuitenkaan ole sellaisia, että vaikka kuinka tekisi töitä, jäisi normaalia puskuria enemmän säästöön, eikä kaikille sitäkään.

Ei ole mitään tekosyytä sille, jos ei osaa itse huolehtia taloudestaan. Se ei kuitenkaan aina ole tae esim. näillä asumisen hinnoilla siitä, että säästöjä kertyy. Kaikki asiat eivät ole yksilön kädessä, pitää osata ymmärtää myös rakenteiden vaikutus.

Saisin 10 000e säästöön pienistä tuloistani parissa vuodessa jos meillä ei olisi tapana elättää vanhemman pienillä tuloilla myös aikuisia lapsia. Pitää tehokkaasti tyhjätaskuna omata lapsia.

Olen kuullut että jollain on jopa 35000€ tilillä.

Uskomatonta!