Lue keskustelun säännöt.
Miten lakata olemasta kynnysmatto? Olen liian ymmärtäväinen ja välttelen konflikteja.
25.12.2022 |
Haluan, että kaikki on hyvin. Haluan antaa oman panostukseni ihmisille, jotka elämässäni ovat. Ne ovat sellaisia arkisia asioita eli siivoamista, ruoanlaittoa, auttamista vaikka paperiasioissa, suunnittelua sekä avustamista. Ei siis mitään isoja asioita ja teen mielelläni mutta toisaalta ei minua kai näinkään arvosteta.
Toisaalta koska koen olevani niin huono ja epäonnistunut elämässä monin tavoin, yritän sitten kompensoida tekemällä kaiken oikein ja hyvin, välttää niitä konflikteja ja otan vastaan ihan mitä vain melkein. En nyt ihan mutta siis jos minua vaikka loukataan niin en osaa puolustua tarpeeksi voimakkaasti.
Yleensä vain alan tekemään lisää ja lisää, samalla olen maassa ja pettymykset purkautuvat kun olen yksin. Silloin joko itken tai jään sängyn pohjalle makaamaan.
Tämä oma tapani elää ihmissuhteissa tai töissä on vienyt minut uupumukseen ja sairastan toistuvaa keskivaikeaa masennusta.
Hävettää olla tällainen. En osaa elää itselleni vaan elän muille, samalla olen tyytymätön ja väsynyt. Kuolema tuntuu ajatuksena vain helpotukselta.
Vaikutan varmasti säälittävältä ja uhrautujalta, sitä varmaan olenkin mutta en tiedä miten osaisin elää muuten kuin hakemalla hyväksyntää ja suorittaa, olemalla hyvä, kiltti ja mukava, empaattinen ja sitten vielä asioiden pitää olla tiptop.
En edes kehtaa kertoa ihmisille koskaan että mikä minua vaivaa vaan esitän vain että kaikki on hyvin.
Jos paljastan olevani oikeasti aivan loppu ja että henkilökohtaiset asiani ovat sekaisin, niin koen vain enemmän olevani epäonnistunut ja turha paska.
Siispä yritän vain huokaista ja olla kuten pitää. Kotona en jaksa itseäni hoitaa kunnolla, ei ole mitään syytä. Vihaan itseäni.
Kommentit (108)
Mene terapiaan tai tee itse töitä asian kanssa. Materiaalia aiheesta löytyy valtavasti. Ala ajattelemaan itseäsi ensisijaisesti, tee se tietoisesti. Mitä MINÄ haluan, mikä MINULLE on parhaaksi.
Kynnysmatot ovat ärsyttäviä, jäävät kaiken maailman huonoihin ihmissuhteisiin roikkumaan ja saavat kohtuuttoman paljon p*skaa niskaansa - mutta sehän on tavallaan kuitenkin oma valinta. Saisivat niin paljon parempaa elämässä, jos lakkaisivat olemasta toisten poljettavana. Sinä itse valitset, millaisia ihmisiä ympärillesi keräät. Lakkaa olemasta hyväksikäytettävä. Kukaan muu ei voi sitä puolestasi tehdä. Vedä rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, ei sitä välttämättä saa parempaa elämäänsä. Mutta olen kasvanut siihen, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
On tämä hyvien ihmisten ja tasapainon löytäminen ihan sairaan vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ei sitä välttämättä saa parempaa elämäänsä. Mutta olen kasvanut siihen, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
On tämä hyvien ihmisten ja tasapainon löytäminen ihan sairaan vaikeaa.
Näin minäkin totesin lopulta, mutta en olisi kyllä pystynyt olemaan yksin koko nuoruuttani. Ymmärrän siis täysin miksi niitä huonoja ihmisiä roikotetaan mukana. Ei se ole läheisriippuvuutta ettei halua olla kokonaan yksin. Ei nekään joilla on hyviä ihmisiä ympärillään halua olla kokonaan yksin, joten ovatko hekin läheisriippuvaisia sitten.
Tuskinpa.
Jotkut eivät vain saa ystäviä elämäänsä mistään, vaikka miten yrittävät ja ovat hyviä tyypejä. Mm minä, ja monta kaveriani ollaan sellaisia joita ei vain ystäväpiiriin huolita, vaikka ei meissä ole mitään vikaa.
Hyvästä itsetunnosta haaveilun sijaan olisi opittava itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan. Taitaa mennä elämän mittainen matka että oppii edes alkeet..... https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/psykologinen-joustavuus-tarkem…
Kieltäytyy vaan, alkaa käyttäytymään yhtä lapsellisesti ja itsekkäästi kuin muutkin. Jos joku kauhistelee käytöstäsi niin tokaiset, että sulla on nyt vähän vaikeaa, pitää ymmärtää.
Näin minä toimin kun menee aivan totaalisesti hermot siihen, että minä olen se joustaja ja ymmärtäjä ja koko maailman terapiatoimisto sekä roskaämpäri. Alkaa vaan perseilemään itsekin ja vähät välittää mistään, niin ne muutkin ihmiset toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon vastauksista. Niitä on tullut paljon enkä ole vielä ehtinyt kaikkia lukemaan. Luen kyllä ja varmasti useampaan kertaan.
Halusin vaan väliin kirjoittaa vielä, kun olen tässä pohtinut tätä omaa asemaani elämässä tai tapaani olla. En aina ymmärrä miksi haluan olla hyvä ja mukava mutta toisaalta se antaa minulle paljon ja kuitenkin se jää päälle. Sitten yritän pyytää ihmisiltä apua tai kertoa, että tehdäänkö yhdessä jne. Joskus se on kuin seinille puhuisi ja toisaalta koska häpeän itseäni niin haluan myös tehdä paljon yksin (ettei toinen pääse arvostelemaan tekemisiäni).
Olen niin häpeään sidottu persoona ja toisaalta myös oikeasti hyvä tyyppi. Joskus pidän rajani ja olen vahva mielipiteiltäni mutta sitten kuitenkin tulee helposti huono omatunto ja alan taas ymmärtäjäksi.
On varmasti sekavaa tekstiä, koska olen vähän sellainen tyyppi joka aina sulautuu ympäristöön ja lukee koko ajan tilannetta. Voin olla vähän kaikkea, sitä mitä ympäristö "vaatii."Tässä olen paljon ollut viime aikoina yksin. Jätin työtkin hetkeksi, olen meditoinut. Olen levännyt ja itkenyt. Olen yrittänyt ratkaista asioita päässäni.
Nyt on pidemmän masentuneisuus jakson päätteeksi tullut sellainen olo, että haluan muutosta. Nyt haluan muutosta ja tehdä elämästäni minun näköistä.
En tiedä mitä radikaalia teen mutta en vaan voi elää enää näinkään. Olen usein kyllä elämässäni paennut esimerkiksi eri kaupunkeihin ja töihin mutta kuitenkin tämä sama ongelma toistuu vaikka välillä jo luulin kehittyneeni.Eilen olin miesystäväni luona joka välillä kohtelee minua ala-arvoisesti. Aamulla hän alkoi vähättelemään minua ja miettimään mitä hän on saanut elämässään aikaiseksi mutta minä en, suorastaan halveksui ja olin auttanut häntä paljon juuri viime päivät sekä ostanut lahjoja. Se tuntui todella pahalta ja koska loukkaannuin, hän suuttui siitäkin ja kertoi minun olevan dramaattinen. Sitten vain nielin pahan oloni ja menin hetkeksi vessaan hengittämään syvään ja itkemään.
Siinä samalla ajattelin, että voisinpa huutaa ja suuttua, mielessä kirosin mitä sanon. En kuitenkaan pystynyt.Jospa vain osaisin nyt tehdä muutoksia ja olla pelkäämättä. Läheisriippuvainen olen, sehän on selvää. Suomeksi kanssasairastaja, sellainen mukautuja. Terapiaan menen jos on varaa ensi vuonna.
No joo, luen näitä myöhemmin.
Joku taisi kysyä ikää, olen alle 30-vuotias.
Ap
Olet mielestäni hyvin perillä asioissa kun kerrot mitä olet oivaltanut. Käytännön toteutus ei tapahdu yhdessä yössä kun on kaltaisesi kiltti ja hyväntahtoinen ihminen. Minun mielestäni olet harvinainen aarre. Ja uskon että vastaasi tulee sellainen kypsä vastuuntuntoinen ihminen(tai useampiakin) jotka arvostavat sinua omana itsenäsi. Olet kasvun ja muutoksen tiellä.
Entäs jos näkisit luonteesi vahvuutena? Että haluat luoda hyvää ympärillesi ja olla kohtelias joustava jne?
Psykologinen joustavuus on huippujuttu, kunhan se ei tarkoita kohdallasi aina vaan sitä että laitat omat toiveesi ja tarpeesi sivuun. Mutta pikkuhiljaa näitä oppii... askel kerrallaan.
Olen. Minulla tämä ei ole koskaan kohdistunut seurustelusuhteisiini, vaan niissä olen jopa korostuneen herkkä poistumaan jos koen että suhde ahdistaa minua, tai mitään viitteitä on siitä että minua huijataan, tai että toinen valehtelee. Siksipä olen tapaillut paljon, mutta seurustellut vain lyhyitä pätkiä. Nykyinen suhteeni tosin on jo 8v pituinen, ja kyllä siitä iso kiitos kuuluu miehelleni. Tosin tässäkin suhteessa haluan olla tavallaan yksin, enkä ikinä "antaudu" kenellekään 100%. Tämä on miehelleni ok, taitaa olla samanlainen :D