Lue keskustelun säännöt.
Miten lakata olemasta kynnysmatto? Olen liian ymmärtäväinen ja välttelen konflikteja.
25.12.2022 |
Haluan, että kaikki on hyvin. Haluan antaa oman panostukseni ihmisille, jotka elämässäni ovat. Ne ovat sellaisia arkisia asioita eli siivoamista, ruoanlaittoa, auttamista vaikka paperiasioissa, suunnittelua sekä avustamista. Ei siis mitään isoja asioita ja teen mielelläni mutta toisaalta ei minua kai näinkään arvosteta.
Toisaalta koska koen olevani niin huono ja epäonnistunut elämässä monin tavoin, yritän sitten kompensoida tekemällä kaiken oikein ja hyvin, välttää niitä konflikteja ja otan vastaan ihan mitä vain melkein. En nyt ihan mutta siis jos minua vaikka loukataan niin en osaa puolustua tarpeeksi voimakkaasti.
Yleensä vain alan tekemään lisää ja lisää, samalla olen maassa ja pettymykset purkautuvat kun olen yksin. Silloin joko itken tai jään sängyn pohjalle makaamaan.
Tämä oma tapani elää ihmissuhteissa tai töissä on vienyt minut uupumukseen ja sairastan toistuvaa keskivaikeaa masennusta.
Hävettää olla tällainen. En osaa elää itselleni vaan elän muille, samalla olen tyytymätön ja väsynyt. Kuolema tuntuu ajatuksena vain helpotukselta.
Vaikutan varmasti säälittävältä ja uhrautujalta, sitä varmaan olenkin mutta en tiedä miten osaisin elää muuten kuin hakemalla hyväksyntää ja suorittaa, olemalla hyvä, kiltti ja mukava, empaattinen ja sitten vielä asioiden pitää olla tiptop.
En edes kehtaa kertoa ihmisille koskaan että mikä minua vaivaa vaan esitän vain että kaikki on hyvin.
Jos paljastan olevani oikeasti aivan loppu ja että henkilökohtaiset asiani ovat sekaisin, niin koen vain enemmän olevani epäonnistunut ja turha paska.
Siispä yritän vain huokaista ja olla kuten pitää. Kotona en jaksa itseäni hoitaa kunnolla, ei ole mitään syytä. Vihaan itseäni.
Kommentit (108)
Vahvuuteen sairastuminen kuvannee sinun ongelmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin samanlainen olen ollut ja sen takia erakoitunut. Tämä vuosien yksinolo on sekä raastanut, että parantanut minua. Olen alkanut ymmärtää mistä on kohdallani kyse. Terapiaakin minulle on ehdotettu työpaikan psykologin toimesta, mutta ei minulla riitä rahat siihen. Joten olen yrittänyt vain selvittää päätäni yksin.
On todella vaikeaa olla kiinni elämässä kun haluaisin vain kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika klassiselta alkoholistiperheen lapsen ongelmalta. Kannattaa lukea Virtahepo olohuoneessa ym. läheisriippuvsisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja kannattaa hakea myös apua mt-puolelta.
Istuta tänään itseesi hyvinvoinnin siemen, ja kastele sitä (muulla kuin alkoholilla)
Liikunnan harrastaminen ja eläinten kanssa touhuaminen on myös voimaannuttavaa.
Pidä huoli itsestäsi.
En ole ap, enkä ole lukenut tuota kirjaa, mutta tunnistan sen mistä ap kertoo.
Ongelma on heikossa itsetunnossa. Sinä et oikeasti "yritä auttaa", vaan sinä et ole tunnustanut itsellesi että sinulla on huono itsetunto ja että ansaisisit parempaa. Sen vuoksi, kun ihmisluonto on kuitenkin ohjelmoitu selviytymään, olet selittänyt aikoinaan itsellesi että olet hyvä ihminen, ja että autat muita ihmisiä. Mutta, todellisuudessa näin ei ole. Et halua auttaa ihmisiä pyyteettömästi, vaan taustalla on syy pelko yksinjäämisestä ja siitä että auttamalla muita toivot että heistä tulee sinun ystäviäsi jotka sitten auttavat sinua eteenpäin elämässä.
Tuo on pohjimmiltaan itsekästä, mutta kuka tunnustaisi olevansa itsekäs, varsinkin jos tuo itsekkyys johtuu pelosta? Ei kukaan halua tunnustautua olevansa heikko.
Siitä syystä ap sitten huomaa tuollaiset ihmiset jotka ovat yhtä heikossa asemassa ja ajattelee että hän ansaitsee vain sellaisen yhtä heikon kuin itse on ja tutustuu ja rakastuu heihin. Mutta, sitten tuleekin väkivaltaa ja muuta vastaavaa ongelmaa.
Ap, syy ei ole pohjimmiltaan sinun. Mutta sinun tulee tunnustaa se mistä läheisriippuvuus lähtee. Vasta sitten sinä pystyt itsenäistymään ja annat itsellesi luvan rakastua myös sellaisiin ihmisiin joita et tällä hetkellä usko ansaitsevasi!
Elämäntapa ja -ajattelutapamuutos on ainoa vaihtoehto. Keskityt täysin itseesi, terveyteesi ja opettelet jämäkkyyttä muiden ihmisten ja itsesi kanssa.
1. Aloitat liikuntaharrastuksen, jota harrastat joka viikko 3-4 kertaa (hyvät vaihtoehdot kuntosali ja juoksu). Näin saat hyvää oloa luonnollisesti ja kroppasi muuttuu terveellisemmäksi. Itsetuntosi alkaa kasvamaan pikkuhiljaa kun oma ulkonäkö alkaa miellyttää.
2. Alat syömään terveellisesti. Kaapeista pois herkut ja alat opettelemaan lukemaan elintarvikkeiden ravintosisältöjä ennenkuin ostat mitään kaupasta. Hyvän ja terveellisen ruoan syöminen ei loppujen lopuksi ole kallista tai vaikeaa.
3. Karsit kaiken ylimääräisen elämästäsi. Opettele minimalistisuutta tavaroiden ja ihmissuhteiden kanssa. Heitä pois tavarat, joita et ole käyttänyt etkö tule käyttämään. Heitä pois ihmissuhteet, jotka eivät tuota sinulle iloa.
4. Lue, lue, etsi tietoa, lue, katso videoita näistä teemoista. Hanki tietoutta mielenterveysongelmista, alkoholismin kulusta, läheisriippuvuudesta, minimalistisuudesta, ravintoarvoista. Kun sivistät itseäsi niin ymmärrät sekä itseäsi että muita paremmin. Kun et tiedä, niin et osaa.
Jäämällä nykyiseen elämäntilanteeseesi muutosta ei tule. Muutos täytyy tehdä.
Samaistun. Minkä ikäinen sä ap olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen etsii helposti syitä omaan pahoinvointiinsa aina ulkopuolelta. Odotetaan, että joku muu tulee korjaamaan sinut. Voin kertoa, että sellaista ei tapahdu.
Menneisyydessä on kenties tapahtunut jotain pahaa, mikä on vinouttanut omaa persoonaa. On pitänyt olla mieliksi selviytyäkseen. Vähän kuin puu, joka on kasvanut kiemuraiseksi rajoittavan kuvun alla. Ensinnä pitäisi oppia ymmärtämään itseään ja omia toimintamallejaan ja mistä ne juontuu. Sitten voisi yrittää jostain tikistää vähän reippautta. Asiat ei parane menneitä märehtimällä, koska mennyttä ei voi muuttaa. Mutta niin kauan, kuin omaksuu uhrimentaliteetin, tekee itsestään heikon. Antaa valtansa muiden käsiin.
Jos mieleen voisi päästä ajatus, että ehkä voin itse yrittää tehdä asialle jotain? Ehkä voin itse antaa myötätuntoa mielessäni sille lapselle, joka olin joskus. Ehkä voin itse yrittää parantaa rikkinäisen sieluni olemalla kiltti ensisijaisesti itselleni?
Tiedän, että sarjaoksentelijat ja muut negativistit ovat valmiina rivissä oksentamaan tekstilleni, mutta todennäköisesti he itse kuuluvat siihen porukkaan, jotka voivat huonosti ja ovat kyynistyneet. Kaikkia ei voi auttaa, mutta onneksi ei tarvitse. Lempilauseeni on, että hyväntekeväisyys alkaa kotoa ja toinen hyvä ajatus on, että laita happinaamari ensin itsellesi.
Ylikiltti ihminen on sairastunut kiltteyteen. Kuten edellä oleva kirjoitti, kiltteyden harjoittaminen ei ole oikeaa kiltteyttä, vaan lähtee omista epävatmuuden tunteista ja peloista. Siksi myös muut ihmiset reagoivat sellaiseen ei toivotulla tavalla. Ylikiltteys on liikaa, se on vääränlaista kiltteyttä. Se tapahtuu omalla kustannuksellasi ja saa sinut voimaan huonosti, kun oikea kiltteys saa kaikki voimaan hyvin, myös sen, joka osoittaa kiltteyttä muita kohtaan. Kiltteys ei silloin kuormita, koska asetetaan rajat jonka yli ei mennä. Ei ihmisten eteen tarvitse tehdä mitä hyvänsä. Voi myös sanoa ei. Aina löytyy myös ihmisiä, jotka käyttävät hyväksensä ylikilttejä. Pitää oppia ja uskaltaa laittaa rajat, mutta sellainen pitää oppia, jos ei osaa. Itse pitää pikkuhiljaa oppia ymmärtämään oma arvonsa ja se, ettei sinun tarvitse olla täällä kenenkään kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 14
-AP
Trolli olet.
Käytät siis aikaa muiden asioiden hoitoon ja oma elämäsi on retuperällä. Käytösmallisi johtui siitä että pakenet omaa elämääsi muiden ongelmiin. Hoidat muiden ongelmia että voit jättää omasi huomiotta koska ne on sinulle liian ylitsepääsemättömiä. Tiedät kyllä mikä ongelman ratkaisee. Lopetat muiden elämän hoitamisen ja laitat omasi kuntoon. Se onnistuu kyllä kun vaan osoitat voimasi siihen etkä jaa mihinkään muuhun energiaasi. Olin aikoinaan kuten sinä kunnes tajusin että hyysään aikuisia ihmisiä jotka aivan hyvin voi tehdä elämänsä eteen ne asiat mitä minä teen tai olla tekemättä eikä se ole millään tavalla minun ongelmani. On hyvin itsekästä luulla että voi tuottaa muille paremman olon ja hyvän elämän. Jos eivät itse viitsi yrittää järjestää elämäänsä niin se on heidän ongelmansa. Tärkeintä on sinulle että sinun elämäsi on hyvin ja et ole ongelmana muille. Muut kantakoon oman elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika klassiselta alkoholistiperheen lapsen ongelmalta. Kannattaa lukea Virtahepo olohuoneessa ym. läheisriippuvsisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja kannattaa hakea myös apua mt-puolelta.
Istuta tänään itseesi hyvinvoinnin siemen, ja kastele sitä (muulla kuin alkoholilla)
Liikunnan harrastaminen ja eläinten kanssa touhuaminen on myös voimaannuttavaa.
Pidä huoli itsestäsi.
kohti itsenäistä elämää-sinun sanelusi mukaan toimien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika klassiselta alkoholistiperheen lapsen ongelmalta. Kannattaa lukea Virtahepo olohuoneessa ym. läheisriippuvsisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja kannattaa hakea myös apua mt-puolelta.
Istuta tänään itseesi hyvinvoinnin siemen, ja kastele sitä (muulla kuin alkoholilla)
Liikunnan harrastaminen ja eläinten kanssa touhuaminen on myös voimaannuttavaa.
Pidä huoli itsestäsi.
En ole ap, enkä ole lukenut tuota kirjaa, mutta tunnistan sen mistä ap kertoo.
Ongelma on heikossa itsetunnossa. Sinä et oikeasti "yritä auttaa", vaan sinä et ole tunnustanut itsellesi että sinulla on huono itsetunto ja että ansaisisit parempaa. Sen vuoksi, kun ihmisluonto on kuitenkin ohjelmoitu selviytymään, olet selittänyt aikoinaan itsellesi että olet hyvä ihminen, ja että autat muita ihmisiä. Mutta, todellisuudessa näin ei ole. Et halua auttaa ihmisiä pyyteettömästi, vaan taustalla on syy pelko yksinjäämisestä ja siitä että auttamalla muita toivot että heistä tulee sinun ystäviäsi jotka sitten auttavat sinua eteenpäin elämässä.
Tuo on pohjimmiltaan itsekästä, mutta kuka tunnustaisi olevansa itsekäs, varsinkin jos tuo itsekkyys johtuu pelosta? Ei kukaan halua tunnustautua olevansa heikko.
Siitä syystä ap sitten huomaa tuollaiset ihmiset jotka ovat yhtä heikossa asemassa ja ajattelee että hän ansaitsee vain sellaisen yhtä heikon kuin itse on ja tutustuu ja rakastuu heihin. Mutta, sitten tuleekin väkivaltaa ja muuta vastaavaa ongelmaa.
Ap, syy ei ole pohjimmiltaan sinun. Mutta sinun tulee tunnustaa se mistä läheisriippuvuus lähtee. Vasta sitten sinä pystyt itsenäistymään ja annat itsellesi luvan rakastua myös sellaisiin ihmisiin joita et tällä hetkellä usko ansaitsevasi!
Tämä on hyvä teksti. Ap:n kannattaa myös varautua siihen että jää täysin yksin ja kaikki hänen elämänsä ihmiset lähtevät. Se on valitettava totuus ihmissuhteista silloin kun olet ollut Kela, sosiaalitoimisto, verottaja, ruoka-apu, luottolaitos, turvakoti jne jne. Kaikki ihmiset ympärilläsi on hyväksikäyttäjiä ja reppanoita jotka on elämässäsi vain saamassa apua. Yksikään niistä ei ole ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumeet ja alkoholi helpottaa oloa.
Mulla auttoi vasta se että opettelin olemaan yksin. Taustalla itselläni oli hylkäämisen ja yksinjäämisen pelko. Nyt kun tuota pelkoa ei enää ole, niin ei ole mitään ongelmaa sanoa ei kenellekään. Toki olen edelleen hyväsydäminen, joten autan kyllä muita, mutta en enää omalla kustannuksellani.
Toinen on se että olen opetellut sietämään että joku on minulel vihainen. Siinäpä on, niin minäkin olen hänelle eikä se näytä hänen perustaan kaivelevan.
Esimerkkinä nyt esim se että autoin ja kuuntelin erästä alkoholismista kärsivää läheistäni. Kun sitten hommasta ei tullut mitään, ja hän vain valehteli minulle, niin tuli hirveä huuto kun sanoin että nyt tämä riittää minulle, enkä voi häntä auttaa kun hän vain valehtelee.
Hän myös vihoissaan esti minua tapaamasta tiettyjä minulle tärkeitä henkilöitä, että "siitäpäs sain" kun olin niin huono ihminen ja kieltäydyn hänen auttamisestaan!
Pidin silti pääni, enkä nähnyt näitä tärkeitä ihmisiä pitkään aikaan. Nyt tilanne on normalisoitunut ns itsestään, kun en vain antanut periksi vaikka sitä selkeästi minulta odotettiin.
Myös iso osa ystävistäni tai, no "ystävistäni" on kaikonnut kun eivät ole saaneet enää minulta yksipuolista huomiota. Tämä oli vaikea kestää, vielä kun omassa perheessäni oli kriisi meneillään, mutta en vain antanut periksi.
Nykyään en lähde mihinkään mitä en halua, enkä tee mitään mikä ei tunnu kivalta. Välillä omatunto kolkuttelee, mutta siinäpä kolkuttelee, periksi en sille anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika klassiselta alkoholistiperheen lapsen ongelmalta. Kannattaa lukea Virtahepo olohuoneessa ym. läheisriippuvsisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja kannattaa hakea myös apua mt-puolelta.
Istuta tänään itseesi hyvinvoinnin siemen, ja kastele sitä (muulla kuin alkoholilla)
Liikunnan harrastaminen ja eläinten kanssa touhuaminen on myös voimaannuttavaa.
Pidä huoli itsestäsi.
kohti itsenäistä elämää-sinun sanelusi mukaan toimien?
Ehkä tuossa tilanteessa kaipaa pienen potkun takamukseen? Mitä sun kommenttisi edesauttaa yhtään mitään muuta kuin negatiivisuuden leviämistä? Olet varmaan ylpeä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapa ja -ajattelutapamuutos on ainoa vaihtoehto. Keskityt täysin itseesi, terveyteesi ja opettelet jämäkkyyttä muiden ihmisten ja itsesi kanssa.
1. Aloitat liikuntaharrastuksen, jota harrastat joka viikko 3-4 kertaa (hyvät vaihtoehdot kuntosali ja juoksu). Näin saat hyvää oloa luonnollisesti ja kroppasi muuttuu terveellisemmäksi. Itsetuntosi alkaa kasvamaan pikkuhiljaa kun oma ulkonäkö alkaa miellyttää.
2. Alat syömään terveellisesti. Kaapeista pois herkut ja alat opettelemaan lukemaan elintarvikkeiden ravintosisältöjä ennenkuin ostat mitään kaupasta. Hyvän ja terveellisen ruoan syöminen ei loppujen lopuksi ole kallista tai vaikeaa.
3. Karsit kaiken ylimääräisen elämästäsi. Opettele minimalistisuutta tavaroiden ja ihmissuhteiden kanssa. Heitä pois tavarat, joita et ole käyttänyt etkö tule käyttämään. Heitä pois ihmissuhteet, jotka eivät tuota sinulle iloa.
4. Lue, lue, etsi tietoa, lue, katso videoita näistä teemoista. Hanki tietoutta mielenterveysongelmista, alkoholismin kulusta, läheisriippuvuudesta, minimalistisuudesta, ravintoarvoista. Kun sivistät itseäsi niin ymmärrät sekä itseäsi että muita paremmin. Kun et tiedä, niin et osaa.
Jäämällä nykyiseen elämäntilanteeseesi muutosta ei tule. Muutos täytyy tehdä.
Semmoiset neuvot siinä. Osaatko perustella miksi nuo auttavat?
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi vasta se että opettelin olemaan yksin. Taustalla itselläni oli hylkäämisen ja yksinjäämisen pelko. Nyt kun tuota pelkoa ei enää ole, niin ei ole mitään ongelmaa sanoa ei kenellekään. Toki olen edelleen hyväsydäminen, joten autan kyllä muita, mutta en enää omalla kustannuksellani.
Toinen on se että olen opetellut sietämään että joku on minulel vihainen. Siinäpä on, niin minäkin olen hänelle eikä se näytä hänen perustaan kaivelevan.
Esimerkkinä nyt esim se että autoin ja kuuntelin erästä alkoholismista kärsivää läheistäni. Kun sitten hommasta ei tullut mitään, ja hän vain valehteli minulle, niin tuli hirveä huuto kun sanoin että nyt tämä riittää minulle, enkä voi häntä auttaa kun hän vain valehtelee.
Hän myös vihoissaan esti minua tapaamasta tiettyjä minulle tärkeitä henkilöitä, että "siitäpäs sain" kun olin niin huono ihminen ja kieltäydyn hänen auttamisestaan!
Pidin silti pääni, enkä nähnyt näitä tärkeitä ihmisiä pitkään aikaan. Nyt tilanne on normalisoitunut ns itsestään, kun en vain antanut periksi vaikka sitä selkeästi minulta odotettiin.
Myös iso osa ystävistäni tai, no "ystävistäni" on kaikonnut kun eivät ole saaneet enää minulta yksipuolista huomiota. Tämä oli vaikea kestää, vielä kun omassa perheessäni oli kriisi meneillään, mutta en vain antanut periksi.
Nykyään en lähde mihinkään mitä en halua, enkä tee mitään mikä ei tunnu kivalta. Välillä omatunto kolkuttelee, mutta siinäpä kolkuttelee, periksi en sille anna.
Hyvä sulle 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa itsetunto, rajat.
Miten itsetunto hommataan? Eiköhän ap huonon itsetuntonta tiedosta. Jos lapsena on maahan runnottu, niin ei sitä itsetuntoa tuosta noin vaan "hommata" kun ei ole koskaan välttämättä perustervettä itsetuntoa edes kokenut. Minulla moinen ei ole ainakaan onnistunut monen vuoden terapian ja lääkitysten jälkeenkään. Kärsin vastaavista ongelmista kuin ap, mutta olen ns. ratkaissut pahimmat ongelmani pitämällä ihmiset etäällä.
Ihan sama täällä! Ikävä kyllä.
Siirry keskelle olohuonetta jos kynnysmattona oleminen kyllästyttää.
Amazonista Audible trialilla (peru ajoissa) alcoholic parents. Kirja saagasta löytyy aikuisille tarkoitettu versio. Codependence ja ptsd aihe kannattaa vilkaista. Ota kynä ja paperi joihin kirjaat avainsanoja. Työstä itseäsi kirjasta löytyneillä avainkohdilla. Mun terapeutti neuvoi käymään läpi päivän aikana sattuneet kohtaamiset. Iltasin elän uudelleen kyseisten hetkien tunnemaailmaan. Pidän kirjaa stressiä aiheuttaneista tilanteista. Jos vaan voin pyrin välttämään.
Kannattaa lukea kirjoja aiheesta, ne antavat eväitä käsitellä asiaa. Muista että jos jotain asiaa ei jaksa eikö halua tehdä, se on ok. Opettele kuuntelemaan itseäsi.
Kun ymmärtää mistä oma käytös johtuu, siihen on helpompaa puuttua. Minä olen opetellut vasta aikuisena puolustamaan rajojani ja olemaan rehellinen itselleni, sitä myöten myös muille silläkin uhalla että en enää kelpaa. Vasta nyt melkein 40 vuotiaana olen alkanut uskaltaa puolustaa itseäni. Enää ei ole niin iso merkitys sillä mitä muut minusta ajattelee.
Oma sairastuminen toi perspektiiviä. Olen aina auttanut muita, minua ei auttanut kukaan.