Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo saa ostaa mitä haluaa, ja sinun tehtäväsi on opettaa lapsille että lahjoista ollaan kiitollisia. Tai ainakin kohteliaasti kiitetään. Onko liian rankka rasti? Taitaapa olla.
Joo näitten elämä romuttuu kyllä nyt tässä. Armeija-aika tulee olemaan mielenkiintoinen jos sinne selviää nämäkin lapset.
Niin. Mutta tämän aloituksen ongelmana on se, että se mummeli pettyy kun hänen lahjansa ei olekaan se vuoden suosikki. Lapset lienevät ihan ok, kun vanhemmat ovat ostaneet jotain toivottua pakettiin.
Aloituksen ongelmana on, että ap kuvittelee että mummo (hänen oma äitinsä?) kuvittelee. Nyt kuvittelee jo etukäteen huomista
Kyllä ap äitinsä tuntee. Tuollaisen kanssa kasvaessa on oppinut tarkkailemaan ja varomaan. Lapsi ehdollistetaan tuohon jo pienenä.
Silsi pitää olla tarkkana ettei omaa lastaan enöä altista tuollaiselle.
Altiistaa siihen että muiden pitää tuoda lahjoja mittatilaustyönä. Aikuisten oikeestiko? Missä maailmassa oikein elät? Suljetulla?
Jos aikoo viedä lahjan, niin miksi ei sellaista, joka on toivottu tai tarpeellinen?
Varmaan siksi että on eri ihminen eri tahtoineen kuin sinä. Mutta mysteeriksi sinulle jäänee ikuisesti. Kaikki eivät toimi kuten sinä näet parhaaksi, ihmiset eivät ole yksitasoisia. Jos äiti ei kasvata mummu ehkä edes yrittää.
Koska on kusipää. Itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjojen ostamatta jättäminen on oikein onnellista ja mukavaa, tein sen eka kertaa nyt tänä jouluna ja aion jatkaa perinnettä.
Olen mummo ja jäin juuri eläkkeelle ja tulotasoni romahti ja jos kaikki lastenlapsien toiveet olisi täyttänyt, tässä kuussa ei olisi pystynyt maksamaan laskuja lainkaan, kun eläkkeestä jää käteen reilu 1200€/kk.
Tapanina tarjoan kyllä jouluaterian, siitä perinteestä en ole vielä luopunut.
Tämä käy hyvin myös lapseni perheille. Suuri helpotus meille mummoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja kärkästä ajatusten vaihtoa mutta harva viitsii miettiä asioita toisten näkökulmasta. Me emme voi tietää kuinka epämiellyttäviä ja epäoikeudenmukaisia lahjoja mummo tuo. On oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. Toisaalta on myös mummoja, jotka yrittävät parhaansa ja haluavat yllättää lapsenlapsensa, joskus he onnistuvat siinä ja joskus eivät. Sitten on mummoja, jotka ostavat kaiken mahdollisen, mitä lapsi pyytää. Olen silti sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä ostaa ne lahjat. Se ei ole sukulaisten tehtävä, paitsi jos he itse haluavat tuoda lahjan.
Minun äitini oli ihana äiti ja hyvä mummo. Mutta lahjojen kanssa ihan onneton. Pula-ajan lapsi kun oli, niin ei osannut ostaa juuri niitä toivottuja lahjoja. Ei ollut ollenkaan kärryillä nykyajan leluista ja muista.
Ratkaisimme äitini stressin lahjoista sillä, että pyysin ostamaan vain suklaata jouluksi. Ei tarvinnut vanhan ihmisen hiki päässä kiertää lelukauppoja ja ihmetellä, että mikä se oikea lelu oli tästä krääsämäärästä.
Lapset muistaa lämmöllä edesmennyttä mumlia, vaikka kalliita lahjoja eivät häneltä saaneetkaanSamaa mieltä. Mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan. Antaa ostaa mitä haluaa ja ostaa itse ne toivelahjat.
Ei minunkaan äitini osannut. Ostaa edes mulle just sitä barbia minkä olisin halunnut. Mutta ei se mitään, en ole itsekään ollut äitinä täydellinen ja tuskin olisin mummonakaan.Itse vastustan kertakäyttökulttuuria, sitä että jatkuvasti pitää saada uusi kännykkä jne. Minusta sellaisesta pitäisi pyrkiä eroon. Siksi olen sitä mieltä, että ostetaan joku oikeasti toivottu lahja, eikä mitään sellaista, mitä ei haluta. Minusta ihmiset voisivat myös miettiä, että onko jollekin tavaralle oikeasti tarve. Ymmärrän kuitenkin pointtisi ja hienosti ratkaisitte asian.
En tiedä leluista mitään. Kysyn, ovatko nuo toiveet olleet sellaisia, että ne on helppo toteuttaa, siis löytyvät esim. läheisestä marketista?
Isovanhempien ei pitäisi joutua stressaamaan lahjoista, vaan joulu saisi olla rento juhla, iloa uusista sukupolvista.
No eikö se juuri helpota isovanhempien stressiä, jos lähetetään vaikka kuva lahjatoiveesta. Silloin isovanhempien ei tarvitse stressata lahjoista, vaan riittää että marssii kauppaan ja ostaa jonkun tietyn lahjan. Lelut ostetaan pääasiassa marketeista, harvoissa kaupungeissa on enää kunnon lelukauppoja.
En ole kai koskaan saanut hittilelua vain kauppaan marssimalla. Yleensä sitä on joutunut juoksemään sen perässä ympäri maakuntaa. Ymmärrän, ettei mummot jaksa.
Nykymummot osaa käyttää nettikauppoja.
Juuri näin. Minäkin tilasin lahjat netistä, oli helpointa niin. Ikäluokkani (40-50 luvuilla syntyneet) ovat fiksuja, vaikka meitä täällä välillä parjataankin. Siksi ihmettelen, miksi joku nuorempi juoksee marketeissa jotakin lelua etsimässä, koska nettikin on keksitty. Ihan turhaa stressaamista ja hössöttämistä tuollainen. Hyvää joulua ja iloista joulumieltä kaikille. Toivottavasti jokainen lapsi saa edes jouluna sen toivomansa ja odottamansa lahjan. Joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen ostamatta jättäminen on oikein onnellista ja mukavaa, tein sen eka kertaa nyt tänä jouluna ja aion jatkaa perinnettä.
Olen mummo ja jäin juuri eläkkeelle ja tulotasoni romahti ja jos kaikki lastenlapsien toiveet olisi täyttänyt, tässä kuussa ei olisi pystynyt maksamaan laskuja lainkaan, kun eläkkeestä jää käteen reilu 1200€/kk.
Tapanina tarjoan kyllä jouluaterian, siitä perinteestä en ole vielä luopunut.
Tämä käy hyvin myös lapseni perheille. Suuri helpotus meille mummoille.
Ihan oikein. Työikäisten ei tarvitse passuuttaa itsensä ja mukulansa tavaroiden ja palveluiden perässä iäkkäillä vanhemmilla. Elinikäistä siinä lusitaan elleivät ymmärrä tai kykene itsenäistyä. Kunkin tekee minkä jaksaa ja kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen ostamatta jättäminen on oikein onnellista ja mukavaa, tein sen eka kertaa nyt tänä jouluna ja aion jatkaa perinnettä.
Olen mummo ja jäin juuri eläkkeelle ja tulotasoni romahti ja jos kaikki lastenlapsien toiveet olisi täyttänyt, tässä kuussa ei olisi pystynyt maksamaan laskuja lainkaan, kun eläkkeestä jää käteen reilu 1200€/kk.
Tapanina tarjoan kyllä jouluaterian, siitä perinteestä en ole vielä luopunut.
Tämä käy hyvin myös lapseni perheille. Suuri helpotus meille mummoille.Ihan oikein. Työikäisten ei tarvitse passuuttaa itsensä ja mukulansa tavaroiden ja palveluiden perässä iäkkäillä vanhemmilla. Elinikäistä siinä lusitaan elleivät ymmärrä tai kykene itsenäistyä. Kunkin tekee minkä jaksaa ja kykene.
Minusta näin isoäitinä on ihana ostaa lapsenlapsille lahjoja. Jokainen ostaa niitä oman tulotasonsa mukaan tai sitten jättää ne ostamassa. Minä saa ainakin omilta lapsiltani niin paljon apua, että mielelläni autan myös heitä. Onneksi meidän perheestä löytyy joulumieltä ja onnellisuutta. Toivottavasti sinäkin tulet löytämään ne joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen ostamatta jättäminen on oikein onnellista ja mukavaa, tein sen eka kertaa nyt tänä jouluna ja aion jatkaa perinnettä.
Olen mummo ja jäin juuri eläkkeelle ja tulotasoni romahti ja jos kaikki lastenlapsien toiveet olisi täyttänyt, tässä kuussa ei olisi pystynyt maksamaan laskuja lainkaan, kun eläkkeestä jää käteen reilu 1200€/kk.
Tapanina tarjoan kyllä jouluaterian, siitä perinteestä en ole vielä luopunut.
Tämä käy hyvin myös lapseni perheille. Suuri helpotus meille mummoille.
Miten olet lapsesi kasvattanut jos sillä on jo useita perheitä?
Mummo ajattelee tutustuttavansa lapsenlapsia muihinkin aiheisiin kuin mistä he ovat innostuneita, mutta mamma ei ole tyytyväinen. Mummo ostaa mitä lahjoja mummo haluaa ostaa. Piste.
Myy lahjat kirppiksellä jos lapset antavat siihen luvan, mutta älä painosta lapsia luopumaan lahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo ajattelee tutustuttavansa lapsenlapsia muihinkin aiheisiin kuin mistä he ovat innostuneita, mutta mamma ei ole tyytyväinen. Mummo ostaa mitä lahjoja mummo haluaa ostaa. Piste.
Myy lahjat kirppiksellä jos lapset antavat siihen luvan, mutta älä painosta lapsia luopumaan lahjoista.
Ei vieraat ihmiset voi päättää tutustuttaa mihinkään tai puuttua tuolla lailla kasvatukseen.
Ja kyllä lapsi itse tietää mikä häntä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mummo ajattelee tutustuttavansa lapsenlapsia muihinkin aiheisiin kuin mistä he ovat innostuneita, mutta mamma ei ole tyytyväinen. Mummo ostaa mitä lahjoja mummo haluaa ostaa. Piste.
Myy lahjat kirppiksellä jos lapset antavat siihen luvan, mutta älä painosta lapsia luopumaan lahjoista.
Perheenäideillä on kyllä muutakin tekemistä kuin toimia kierrätyskeskuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen ostamatta jättäminen on oikein onnellista ja mukavaa, tein sen eka kertaa nyt tänä jouluna ja aion jatkaa perinnettä.
Olen mummo ja jäin juuri eläkkeelle ja tulotasoni romahti ja jos kaikki lastenlapsien toiveet olisi täyttänyt, tässä kuussa ei olisi pystynyt maksamaan laskuja lainkaan, kun eläkkeestä jää käteen reilu 1200€/kk.
Tapanina tarjoan kyllä jouluaterian, siitä perinteestä en ole vielä luopunut.
Tämä käy hyvin myös lapseni perheille. Suuri helpotus meille mummoille.Miten olet lapsesi kasvattanut jos sillä on jo useita perheitä?
Anteeksi, jos pahastuit kirjoitusvirheestäni.
Avitatko vähän mummoa, miten minun olisi pitänyt kirjoittaa se oikeaoppisesti, kun kysymys on keskustelupalstasta ja kieliopin opeskelusta on jo vuosikymmeneniä.
Tarkoitin
"lapseni" = tytär ja poika
Ja "lapseni perheille" tarkoittaa tyttären ja pojan perhettä.
Kiitos jo etukäteen oikeinkirjoitus neuvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjojen ostamatta jättäminen on oikein onnellista ja mukavaa, tein sen eka kertaa nyt tänä jouluna ja aion jatkaa perinnettä.
Olen mummo ja jäin juuri eläkkeelle ja tulotasoni romahti ja jos kaikki lastenlapsien toiveet olisi täyttänyt, tässä kuussa ei olisi pystynyt maksamaan laskuja lainkaan, kun eläkkeestä jää käteen reilu 1200€/kk.
Tapanina tarjoan kyllä jouluaterian, siitä perinteestä en ole vielä luopunut.
Tämä käy hyvin myös lapseni perheille. Suuri helpotus meille mummoille.Miten olet lapsesi kasvattanut jos sillä on jo useita perheitä?
Anteeksi, jos pahastuit kirjoitusvirheestäni.
Avitatko vähän mummoa, miten minun olisi pitänyt kirjoittaa se oikeaoppisesti, kun kysymys on keskustelupalstasta ja kieliopin opeskelusta on jo vuosikymmeneniä.
Tarkoitin
"lapseni" = tytär ja poika
Ja "lapseni perheille" tarkoittaa tyttären ja pojan perhettä.
Kiitos jo etukäteen oikeinkirjoitus neuvosta.
Lapseni on yksikkö, lasteni on monikko.
Oikeinkirjoitusneuvo on yhdyssana.
Provohan sinä olet, ei kukaan noin tyhmä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ymmärrä miten on omalla kasvatuksellaan tuomassa lapsilleen pettymyksen joka ei jää ainoaksi varmaan mummunsa kanssa.
Ei kai ap sitä mummua kasvata?
Ap. kuitenkin siirtää asenteen ja esimerkin lapselle, miten lahja otetaan vastaan, iloitaanko siitä ja ollaanko siitä kiitollisia vai ei, oli lahja sitten mieluinen tai ei. Lahjanantajan oikeus on odottaa antaessaan lahjan edes alkeelleempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, annetaanhan lahja rakkaudesta, johon kätkeytyy kauniita ajatuksia ja se tunneside lahjan saajan ja antajan välillä.
Ja nämä "mummot" ovat lasten isoäitejä, päiväkodin henkilökuntaa, koulun opettajia jne. ja yhtälailla lapsi muistaa heitä lahjoin jouluna ja muulloin.
Ei varmaan ap. lapsesta tai kenenkään muun lapsesta kivalta tuntuisi, jos lapsi saisi saman pask.vyöryn päiväkodin henkilökunnalta tai opettajilta, mitä mummot ovat täällä saaneet, kun lapsi antaa sen sadannenviidennen tuikkulasin, suklaalevyn tai piirustuksen, joka harvoin on tarpeen ja toiveiden mukainen lahja opettajille ja hoitajille.Mitähän vanhemmat tuumaisivat, jos isoäidit, opettajat ja hoitajat pyytäisivät lasten töherrykset tai lapsen antamat muut lahjat viemään lapsia suoraan roskikseen tai kotiinsa, kun se lahja ei ollut toiveiden mukainen, eikä oikea merkkituote mitä "mummot" olisivat halunneet.
Ei vanhemmalla ole mitään oikeutta kasvattaa lastaan vaalimaan aikuisen ihmisen tunteita, feikkaamaan tunteita ja tanssimaan sen vieraan ihmisen tunteiden vaalimisen näytelmässä.
Se on vahingollista lapselle ja kaikki tuollaiset yli-sukupuoliset draamaleikit pitää pysäyttää. Jos mummo ei ymmärrä olevansa vahingollinen, on parempi katkaista välit kokonaan.
Lapsuudesta kuitenkin saadaan eväät ja kasvatus ja malli aikuisuuteen ja myöhemmin työelämään ja ihmissuhteisiin.
Suomessa ei juuri lahjoja anneta toisillemme, toisin kuin muualla maailmassa. Jos työskentee kansainvälisissä työtehtävissä lahjat kuuluvat hyvin olennaisena osana ja niiden avulla luodaan sosiaalisiasuhteita. Esim. Japanissa, Kiinassa jne. lahjat ovat arkipäivää ja niitä vaihdetaan paljon, mutta ne ovat pieniä. Eikä lahjasta tarkoituskaan ole saada mitään hyötyä tai taloudellista etua.
Ap. kaltainen aloitus esim. Ranskassa katsottaisiin moukkamaiseksi ja edustaisi erittäin huonoa käytöstä, samoin lapsi saisi kuulla kunniansa, jos esittäisi isoäidille lahja vaatimuksiaan, jostakin merkkihevosesta.
Japanin lahjakulttuuri se vasta haastava onkin, sekä arkielämässä että bisnesmaailmassa! Ei voi antaa ihan mitä tahansa, ettei saata lahjan vastaanottajaa häpeään ja nöyryytykseen, koska lahja oli liian vaatimaton tai liian kallis tai liian hieno tai tilanteeseen sopimaton. Ei saa saattaa lahjan saajaa koskaan vastalahjakierteeseen, että toisen on PAKKO nyt hankkia lahja vastalahjaksi. Lahjat pitää paketoida, ne pienetkin, mahdollisimman kauniisti ja virheettömästi, koska huonosti paketoitu lahja häpäisee sekä lahjan antajan, että sen saajan. Kuka antaa lahoja kenelle ja mitä lahjoja voi antaa vaihtelee yhteiskunnallisen ja sosiaalisen aseman mukaan; sukupuoli, asema, kauanko on ollut samassa firmassa/harrasteporukassa/ryhmässä mukana, ikä, naimaton/naimisissa, ammatti, miten tunnemme toisemme jne.
Kukkien pitää olla tietyn värisiä tietyissä tilanteissa ja niillä on tarkka koodisto. Jotkut asiat ovat kokonaan kiellettyjen lahjojen listalla, esimerkiksi rahaa saa antaa vain uutena vuotena ja häissä, ja häissäkin sen summan tulee olla tasan 30 000 jeniä, ei enempää eikä vähempää. Sekin pitää antaa mahdollisimman vähäeleisesti, paitsi uutena vuotena laitetaan raha kauniiseen erikoiskuoreen. Ystävänpäivänä vain naiset saavat antaa suklaata miespuolisille henkilöille, myös yrityksissä, ja kuukausi siitä White Dayn aikaan miehet saavat antaa vain naisille jonkin pienen vastalahjan, esim. korun.
Lahjoista kiitetään ja ollaan kiitollisia päällisin puolin, oltiinpa siitä aidosti mitä mieltä tahansa, koska Japanissa valehteleminen on hyve, jotta yhteinen rauha säilyy. Jos ei valehtele, häpäisee itsensä ja erityisesti lahjan antajan, joka on kardinaalimunaus. Sama koskee tietysti ruokia, juomia, tuliaisia jne. Kaikki on aina ihanaa, hyvää, kiitos paljon, todella kaunis jne.
Lahjoja ei saa toivoa suuresti, koska se on yksilön korostamista ja Japanissa korostetaan ryhmiä ja yhteisöä. Siellä on samanlainen sisun ja vaatimattomuuden kulttuuri - eihän Suomessakaan katsota hyvällä, että vanhemmat/lapset mankuvat sukulaisilta tietyn merkin kalliita lahjoja ihan vaan moukkamaisuuttaan.
Kyllä Suomen lahjakulttuuri on erittäin vapautunut ja rento tuohon verrattuna.
Hei. Japanin-suomalaisesta perheestä päivää. Korjaan sen verran että rahaa saa Japanissa antaa lahjaksi lähimmän perheen kesken muulloinkin kuin näissä erityistilanteissa. On jopa tavallista että varakkaiden sukupolvi eli vanhukset tukee lapsiaan ja lastenlapsiaan. Hyvin avokätisesti, esim. oma anoppini antoi 10 000€ tyttären tyttärensä kielikylpyyn. Monissa Aasian maissa raha symboloi onnea, joten se on arvostettu lahja.
Uudenvuodenraha eli otoshidama on lapsille. Uusivuosihan on japanilaisille joulun kaltainen juhla, ja otoshidaman idea on se että lapsi saa käyttää summan miten haluaa pitkin vuotta, ja tämä opettaa rahan käyttöä/säästäväisyyttä.
Itse näen että Japanin lahjakulttuuri on tavallaan terveempi kuin lännessä. Siellä yleisin tuliainen tai lahja on jotain syötävää, kuten paketti riisikeksejä, hyvin säilyviä leivonnaisia tai luksushedelmiä. Kaikki tietysti kauniisti paketoitu. Ja lahjan saaja voi viedä niitä naapureille ja tutuille jos ei itse jaksa syödä, siinä ei ole mitään hävettävää. Ainoa ongelma on työpaikoilla kun kaikki tulee kotiprefektuurista uudenvuoden jälkeen ja toimisto hukkuu tuliaisiin joita kukaan ei jaksa syödä. Ja ystävänpäivä jolloin työpaikan naiset joutuu ostamaan kaikille mieskollegoille suklaata, ja white daynä hukkuvat vastalahjoihin. Monet firmat ovat sittemmin keksineet kieltää nämä traditiot.
Suomessa ja muualla taas yleisin lahja on jokin käyttö- tai koriste-esine. Ne ovat ongelmallisia siinä mielessä että niiden funktio on käyttö, mutta mitä jos se ei toteudukaan, ja toisaalta hävittäminenkin voi tuntua pahalta. Tällaiset lahjat tuppaa kasaantumaan. Siinä mielessä raha tai syötävä lahja on turvallisempi valinta.
Kyllä ois mummon elämä mennyt hukkaan ellei saisi nyt ostaa mitä ikinä hupittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjakulttuuri on rikki. Tämäkin ketju on täynnä hyvin tunteella latautuneita kommentteja ja olkinukkeja kiittämättömistä lapsista, vaativista hirviöminiöistä, sekä köyhistä ja sairaista hyväksikäytetyistä mummeleista. Kun argumentista riisutaan kiivastuneisuus ja olkinuket pois, niin huomaa että nämä tunteet kumpuavat yleensä sieltä omasta häpeästä, kun on tullut elämän aikana ostettua ns. kohteliaisuuslahjoja ihmisille joita ei oikeastaan kovin hyvin tunne, jotka sitten jälkeenpäin ajateltuna olivat tosi huonoja ideoita ja kummittelevat mielessä vielä vuosienkin jälkeen. Ei se mitään, kaikki meistä on varmasti tehnyt sen virheen! Mutta ongelma on se, ettei virheistä opita toimimaan ajattelevammin, vaan päinvastoin isketään defenssit tulille, että senkin kiittämättömät materialistit, lahjahevosta ei suuhun katsominen, kun minä olin pieni niin minä sain vain risuje jne. jne. jne..
Lahjakulttuuri on rikki, koska se on kehittynyt aikoina jolloin ensin oli pulaa ja sitten yhtäkkiä yltäkylläisyyttä. Ja nyt taas olemme uudessa maailman tilanteessa jossa globaalissa pohjoisessa monilla on ihan tarpeeksi, jos ei jopa liikaa, ja silti ilmastoa ja ympäristöä pilataan valmistaen ja myyden lisää. Joulun jälkeen jätteen määrässä on piikki, eikä kyse ole vain ruoasta tai lahjapapereista.
Lahjakulttuuri on rikki, mutta sen voi korjata. Tarvitaan asennemuutos. Luopumista kohteliaisuuslahjoista eli sellaisista lahjoista jotka on ostettu vain koska niin ns. kuuluu tehdä. Sen hyväksymistä että ei ole moukkamaista kysyä mitä joku toivoo tai tarvitsee, eikä ole moukkamaista ehdottaa jotain mitä toivoo tai tarvitsee kun joku on ilmoittanut haluavansa antaa jotain lahjaksi. Sen hyväksymistä ettei lahjan tarvitse välttämättä olla yllätys, jos ei tiedä tarkalleen mikä olisi sellainen iloinen yllätys. Että raha, lahjakortit tai tietyt arjen tavarat voivat olla ihan yhtä ajattelevaisia lahjoja. Että on ok olla ostamatta yhtään mitään, jos toinen ei tarvitse tai itse ei pysty mitään hankkimaan. Meillä ei ole enää varaa ajatteluun että lahja on aina lahja, ja tärkein on ajatus -ei niinkään ajatus mikä se lahja on, vaan se että haluaa vain antaa jotain periaatteesta.
Minä rakastan lahjojen antamista. Siis ihan oikeasti rakastan. Ja juuri siksi annan vain lahjoja jotka tiedän ilahduttavan saajan. Koska lahja on viesti siitä että välitän. Jos toinen ei tarvitse mitään niin sitten en osta mitään, vien max. hyvää pullaa kun on kutsuttu kahvittelemaan.
Hirvittävintä olisi antaa tahallaan tai edes omaa ajattelemattomuuttaan jotain mikä loukkaa tai mistä tulisi saajalle taakka, esim. henkinen kamppailu siitä voiko sen pistää eteenpäin tai heittää roskiin jos antaja vaikka pahastuu, kaikki se vaiva ja pahimmillaan hinta eteenpäin myymisestä tai kierrättämisestä, lahjan päätyminen tiellä olevaksi pölynkerääksi, lahjan päätyminen ikäväksi kiertopalkinnoksi jota kukaan ei halua. Ja tuomitsen jyrkästi täällä esiintyneen ajatuksen että joka vuosi juuri joulu on se aika jolloin lapsia kuuluu näpäyttää opetusmielessä etteivät vaan ylpisty, vaikka sen vastakohta ei edes ole se että lapsi saisi kaiken haluamansa ja kasvatus olisi jotenkin kierossa. Mielipahan antaminen ei tulisi koskaan olla lahjan tarkoitus.
Kärsi kärsi siitä kirkkaimman kruunun saat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ois mummon elämä mennyt hukkaan ellei saisi nyt ostaa mitä ikinä hupittaa.
Tottakai saa ostaa. Mutta mitään oikeutta täyttää jonkun muun kotia näillä ostoksilla ei ole, vaikka ne lahjoiksi annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudet lahjat voivat avartaa ja parhaassa tapauksessa avata lapsen koko maailmaa. Esimerkiksi, jos vanhemmat eivät lue ja joku ostaa kiinnostavan kirjan. Tai vanhemmat eivät ole taiteellisia, ja joku tuo vesivärit. Tai urheile, ja jonkun välineen. Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista.
Kirjat on muuten vaikeita lahjoja, paitsi jos kyseessä on pieni lapsi. Heille kelpaa yleensä kaikki luukulliset kirjat, mutta muuten ei voi tietää, kiinnostaako juuri kyseinen kirja lahjan saajaa.
Mun lapsen kummi kysyi suoraan, millaisia kirjoja lapseni tykkää lukea. Kerroin pari esimerkkiä, ja lapselle valikoitui Supermarsu. Tämä valinta oli paketin avausta seurannesta tanssista päätellen varsin onnistunut.
Meilläkään mummo ei koskaan kysy toiveita, lopputuloksena tänäkin vuonna kolmasosa lahjavuoresta sellaisia leluja, jotka lapsilla jo oli. Eli hukkaan meni rahaa ja vaivaa, kaiken olisi voinut välttää pienellä suunnittelulla mutta kun ei.
Vierailija kirjoitti:
Mummo ajattelee tutustuttavansa lapsenlapsia muihinkin aiheisiin kuin mistä he ovat innostuneita, mutta mamma ei ole tyytyväinen. Mummo ostaa mitä lahjoja mummo haluaa ostaa. Piste.
Myy lahjat kirppiksellä jos lapset antavat siihen luvan, mutta älä painosta lapsia luopumaan lahjoista.
Eli ei ajattele kui itseään, kyllä lapsenlapsen pitää tykätä Rintintinistä kuten mikäkin aikoinaan.
Tai sitten voi olla laiska. Otaasen ensimmäisen pehmolelun mikä käteen sattuu. Lelu mikä lelu. Meille mummu toi juuri näillä sanoilla lemmikkiosastolta löytyneen lelun. Lapseni ei ole koira.
Varmaan siksi että on eri ihminen eri tahtoineen kuin sinä. Mutta mysteeriksi sinulle jäänee ikuisesti. Kaikki eivät toimi kuten sinä näet parhaaksi, ihmiset eivät ole yksitasoisia. Jos äiti ei kasvata mummu ehkä edes yrittää.