Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Aloituksessa puhutaan mm. Ryhmä Hausta. Jos halusit tulla vain kertomaan miten anoppisi on perseestä, olisit valinnut pikkasen paremman ketjun.
Niin miten se mummo rikkoo rajoja ja päsmäröi, jos se ostaa *vääriä* lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Ja kaikille on pakko olla ne tarvikkeet? Lapsi ei voi leikkiä vaikka että tässä on nyt kouluttamaton villihevonen myös.
Saako se lapsi itse yhtään päättää, miten hän tykkää leikkiä? Saako olla tarkka, kuten aikuiset on usein? Ei tietenkään, aikuinen ohjaa ylhäältä myös kotona vapaa-ajalla, miten leikitään ja miten maitopurkin voi ottaa mukaan talliksi ja isän sukan loimeksi.
Lapsia ohjataan yllättävän paljon päiväkodeissa ja kouluissa tällaiseen. Antakaa lasten kotona tykätä siitä leikistä mistä tykkää, kaikkeen ei ole pakko ottaa mitään opetusta mukaan.
Jostain syystä kukaan ei muuten varmaan sanoisi pojan dinosaurus-leikkiin, että ota tämä siskon zu zu pets mikä lie siihen veloci raptoriksi. Että mielikuvistusta vaan kehiin! Ehei, dinosaurus on dinosaurus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Mitä kukkaa pitää kastella joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Myös, ei pelkästään. Meille syydetään jatkuvalla syötöllä käsitöitä, joille ei ole mitään käyttöä.
Koska se lahjan antaja on mielestään vaatesuunnittelija ja häntä pitää arvostaa.
Pakkasin nyt taas kaksi ikea-kassillista ukrainalaisille niitä lahjoja, joita kukaan ei käytä. olisi paljon järkevämpää että hän purkaisi sen luovuutensa suoraan noihin keräysiin, olisi muutakin tekemistä kuin kuumeessa kiikutella näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Aloituksessa puhutaan mm. Ryhmä Hausta. Jos halusit tulla vain kertomaan miten anoppisi on perseestä, olisit valinnut pikkasen paremman ketjun.
Niin miten se mummo rikkoo rajoja ja päsmäröi, jos se ostaa *vääriä* lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Joka päiväistä kastelua vaativa kukka ihmiselle, joka on säännöllisesti monta päivää peräkkäin pois kotoa?
Oikeasti?
Ihana lahja ja ihana ajatus?
Oikeasti??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kakarat opetettu nirsoiksi. Ostakaa itse ne tärkeät lahjat vaan.
Just. Minäpä ostan tänä vuonna sitten suvun vanhuksille lahjaksi H&M:stä napapaitoja, XS-koon stringeja ja glitteriä. Syytä on olla kiitollinen, kun olen ostanut lahjan!
Tämä!
Vie vielä lisäksi Juhla Mokan sijasta ruotsalaista luomukahvia. Mummolla on oikeus ilmoittaa ettei hän tällaista juo, mutta toisinpäin: olet kiittämätön cacca.
Tai jos mummo juo teetä, vie väärää tee laatua. Ei kelpaa.
Ja juurikin stringejä sloggien sijaan. Aivan varmasti mummo nauraa kovaan ääneen että ei hän tällaisia pidä. Saattaa vielä sohaista että lutkahtavat hepineet sopii miniälle paremmin.
Niin tietysti se räkättävä mummon ANOPPI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Myös, ei pelkästään. Meille syydetään jatkuvalla syötöllä käsitöitä, joille ei ole mitään käyttöä.
Koska se lahjan antaja on mielestään vaatesuunnittelija ja häntä pitää arvostaa.
Pakkasin nyt taas kaksi ikea-kassillista ukrainalaisille niitä lahjoja, joita kukaan ei käytä. olisi paljon järkevämpää että hän purkaisi sen luovuutensa suoraan noihin keräysiin, olisi muutakin tekemistä kuin kuumeessa kiikutella näitä.
Ja tietääkö hän, että ette arvosta yhtään?
Hitto mitä lellipentuja lapsista kasvatetaan. Ei kelpaa kuin just tietyn merkkiset lahjat, pitää olla kallista ja muodikasta. Lahjoja tulee ovista ja ikkunoista, mistään ei ole puutetta. Silti ollaan tyytymättömiä (ja vanhempansa myös).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Aloituksessa puhutaan mm. Ryhmä Hausta. Jos halusit tulla vain kertomaan miten anoppisi on perseestä, olisit valinnut pikkasen paremman ketjun.
Niin miten se mummo rikkoo rajoja ja päsmäröi, jos se ostaa *vääriä* lahjoja?
Mun lapsen kaveri oli Ryhmä Hau -fani. kyllä me ihan kiltisti kunnioitimme häntä ja annoimme teeman mukaista. Ihan kuten me huomioimme ko kaverin kun hän tulee yökylään, laitamme ryuokaa josta hän tykkää ja viimeksi veimme mökin lähellä olevaan kaupunkiin leffaan joka oli hänen suosikkejaan.
Samoin toimimme kaikkien muidenkin kanssa. Haluamme ilahduttaa.
Jos ei Ryhmä Hauta löydy tai halua ostaa tavarana, voi antaa esimerkiksi vaikka ihan vaan yhdessäoloa ko teeman ympäriltä. Tai jos ei siihenkään taivu, ottaa oikeasti selvää, mistä on kyse, opetella ne hahmot ja osoittaa lapselle, että hän kiinnostaa.
Olen itse samaisesta syystä mm kahlannut kaikki Harry Potterit, pelannut ostamaani Harry Potter -peliä ja viettänyt päivän Potter-studiolla - koska se oli lahjan saajlle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Hitto mitä lellipentuja lapsista kasvatetaan. Ei kelpaa kuin just tietyn merkkiset lahjat, pitää olla kallista ja muodikasta. Lahjoja tulee ovista ja ikkunoista, mistään ei ole puutetta. Silti ollaan tyytymättömiä (ja vanhempansa myös).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Myös, ei pelkästään. Meille syydetään jatkuvalla syötöllä käsitöitä, joille ei ole mitään käyttöä.
Koska se lahjan antaja on mielestään vaatesuunnittelija ja häntä pitää arvostaa.
Pakkasin nyt taas kaksi ikea-kassillista ukrainalaisille niitä lahjoja, joita kukaan ei käytä. olisi paljon järkevämpää että hän purkaisi sen luovuutensa suoraan noihin keräysiin, olisi muutakin tekemistä kuin kuumeessa kiikutella näitä.
Ja tietääkö hän, että ette arvosta yhtään?
Emme me yksinkertaisesti tee niillä yhtään mitään. Ei ole käyttöä. En ala kotiani kasvattamaan joksikin neulemuseoksi koska muutenkaan ei ole juuri säilytystilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Myös, ei pelkästään. Meille syydetään jatkuvalla syötöllä käsitöitä, joille ei ole mitään käyttöä.
Koska se lahjan antaja on mielestään vaatesuunnittelija ja häntä pitää arvostaa.
Pakkasin nyt taas kaksi ikea-kassillista ukrainalaisille niitä lahjoja, joita kukaan ei käytä. olisi paljon järkevämpää että hän purkaisi sen luovuutensa suoraan noihin keräysiin, olisi muutakin tekemistä kuin kuumeessa kiikutella näitä.
Ja tietääkö hän, että ette arvosta yhtään?
Emme me yksinkertaisesti tee niillä yhtään mitään. Ei ole käyttöä. En ala kotiani kasvattamaan joksikin neulemuseoksi koska muutenkaan ei ole juuri säilytystilaa.
No tietääkö hän mitä ajattelette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Ja kaikille on pakko olla ne tarvikkeet? Lapsi ei voi leikkiä vaikka että tässä on nyt kouluttamaton villihevonen myös.
Saako se lapsi itse yhtään päättää, miten hän tykkää leikkiä? Saako olla tarkka, kuten aikuiset on usein? Ei tietenkään, aikuinen ohjaa ylhäältä myös kotona vapaa-ajalla, miten leikitään ja miten maitopurkin voi ottaa mukaan talliksi ja isän sukan loimeksi.
Lapsia ohjataan yllättävän paljon päiväkodeissa ja kouluissa tällaiseen. Antakaa lasten kotona tykätä siitä leikistä mistä tykkää, kaikkeen ei ole pakko ottaa mitään opetusta mukaan.
Jostain syystä kukaan ei muuten varmaan sanoisi pojan dinosaurus-leikkiin, että ota tämä siskon zu zu pets mikä lie siihen veloci raptoriksi. Että mielikuvistusta vaan kehiin! Ehei, dinosaurus on dinosaurus.
Voi kuule, meidän lapset leikkivät täysin sujuvasti esim. niin että tyttären LOLit on dinosaurusten metsästäjiä ja muuttuvat dinosauruksiksi, jos jäävät vangiksi. Heitä ei ole kasvatettu leikkimään ilman mielikuvitusta ja omaa napaa tuijottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää. Esim. meillä lapsi rakastaa sylvanian family juttuja, mutta ehei kukaan ei koskaan vahingossakaan osta niitä "kun sulla on jo niitä". Eli sen sijaan että kerättäisiin tytölle mieluista sarjaa, ostetaan mitä sattuu juttuja. Milloinkohan ihmiset herää tähän, että maailma hukkuu jaskaan ja jos esim. lapsi saisi pelkästään lahjaksi sellaista mitä hän itse pitää niin eikö se olisi kaikille valtavan hieno juttu?
Samaa paskaa se on vaikka siinä lukisi Sylvian family. Lapsesi on aikakin oppia muilta että tavara ei ole tärkeintä, kun sä et sitä hänelle opeta. Toivottavasti hän saa sukat tänä jouluna mummoltaan.
Mitä lapsi siinä oppii, että hänen huoneessa on leluja, jotka eivät innosta leikkimään? Keräävät pölyä pari kuukautta tai pari vuotta, minkä jälkeen ne lähtevät kirpparille tai roskiin.
Lelut on eri asia kuin vaikka ei niin mieluisat sukat tai tylsempi kirja. Sukkia voi käyttää ainakin muutaman kerran ja kirjan lukea, mutta jos lelu ei ole mieleinen, sillä ei tee yhtään mitään.
Onko ap se sama sepustaja, joka edellisessä aloituksessa valitti, ettei halua matkustaa anopin luokse 50 km päähän joulukylään?
Kaikki mummot lakkoon: ei mitään joululahjoja lastenlapsille, silloin miniäkin on tyytyväinen. Vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Myös, ei pelkästään. Meille syydetään jatkuvalla syötöllä käsitöitä, joille ei ole mitään käyttöä.
Koska se lahjan antaja on mielestään vaatesuunnittelija ja häntä pitää arvostaa.
Pakkasin nyt taas kaksi ikea-kassillista ukrainalaisille niitä lahjoja, joita kukaan ei käytä. olisi paljon järkevämpää että hän purkaisi sen luovuutensa suoraan noihin keräysiin, olisi muutakin tekemistä kuin kuumeessa kiikutella näitä.
Ja tietääkö hän, että ette arvosta yhtään?
Emme me yksinkertaisesti tee niillä yhtään mitään. Ei ole käyttöä. En ala kotiani kasvattamaan joksikin neulemuseoksi koska muutenkaan ei ole juuri säilytystilaa.
No tietääkö hän mitä ajattelette?
Ei häntä kiinnosta. Häntä kiinnostaa vain se mitä hän haluaa, tarvitsee ja ajattelee. Hänellä on tarpeet ja muiden tehtävä on tyydyttää niitä tarpeita.
Hän kiukuttelee mm siitä että veljeni myi veljenpojalle neulotun villatakin veljenpojan luokan myyjäisissä (rahat meni veljenpojalle) kun tämä veljenpoika oli 7. Nyt on 32 ja ne kaikki neulokset pitäisi kuulemma säilyttää.
Kumma juttu, ettei tuohon kommentoida enää mitään, kun ehdotetaan että viedään mummolle:
- stringejä
- ei mieluisaa kahvia tai teetä
- Kevyet herkut - leivontakirja
- lihansyöjäkasvi
- vegaaninen piiras joulupöytään
Ja lisäksi vielä Appiukolle tyttökalenteri autotalliin.
Muistakaa isovanhemmat: kaikista lahjoista tulee olla kiitollinen.
Suurimman osan lasten leluista sun muista kamoista ostavat kyllä vanhemmat ihan itse.
Villasukat ja yöpaita ovat tarpeellisia. Yöpaitaa käytän joka yö, villasukkiakin usein. Jos joku toisi mulle miesten saapassukat kokoa 48, en ilahtuisi. Ei mulla olisi niille käyttöä.