Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapselliset saitte just tuplalapsilisät joten ostakaa itse lahjat ja jättäkää isovanhemmat rauhaan.
Miten joku jaksaa olla näin naurettava?
Tässä ketjussa puhutaan siitä, että ei oteta lasten toiveita tai mieltymyksiä huomioon, eli pohjimmiltaan ei kunnioiteta lasta ajattelevana ja tuntevana ihmisenä.
Ja puhutaan myös siitä, kuinka toiset kysyy toivelahjoja ja sitten kuitenkaan ei toteuta toiveita.
Yleensä vanhemmat ostaa ne toivelahjat ihan itse, pyytämättä, edes ajattelematta että joku voisi lahjatoiveissa auttaa. Moni myös toivoo, että kotiin ei kertyisi lasten myötä leluja, joilla ei leikitä tai isoa määrää väärän kokoisia vaatteita.
Minusta on kohtuutonta ajatella, että olisi jokin oikeus viedä lapsiperheen kenties pieneenkin kotiin ihan mitä sattuu sillä ajatuksella, että lahjanantajalle pitää olla kiitollinen ihan mistä vain. Se on henkistä vallankäyttöä ja inhottavaa, eikä se mitenkään edistä diplomatiaa sukupolvien välillä, jos ei yhtään suostu kuuntelemaan/lukemaan sitä perhettä ja sen omia tapoja.
Miten se että ei osta juuri sitä merkkiä kuin lapsi (eli vanhemmat) haluavat, on muka merkki siitä ettei lasta kunnioita? Jos lasta ei kunnioita, ei osta mitään eikä ole lainkaan kiinnostunut hänestä.
Kun ostat jotain mitä lapsi toivoo, kunnioitat lasta. Suhtaudut lapseen terveesti, tajuat lapsen rajat, kuuntelet vanhempia ja haluat aidosti ilahduttaa.
Jos ostat jotain sinnepäin, et kunnioita, vaan pädet. Sinä olet päätähti.
Jos lähdet siitä että lapsella ei edes voi olla toiveita, vaan sinua vain hyväksikäytetään ,olet rajaton narsisti , joka ei pysty edes kirpparilta ostamaan parilla eurolla toivelahjaa, vaan jonka on pakko olla päätähti aina. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää. Esim. meillä lapsi rakastaa sylvanian family juttuja, mutta ehei kukaan ei koskaan vahingossakaan osta niitä "kun sulla on jo niitä". Eli sen sijaan että kerättäisiin tytölle mieluista sarjaa, ostetaan mitä sattuu juttuja. Milloinkohan ihmiset herää tähän, että maailma hukkuu jaskaan ja jos esim. lapsi saisi pelkästään lahjaksi sellaista mitä hän itse pitää niin eikö se olisi kaikille valtavan hieno juttu?
Samaa paskaa se on vaikka siinä lukisi Sylvian family. Lapsesi on aikakin oppia muilta että tavara ei ole tärkeintä, kun sä et sitä hänelle opeta. Toivottavasti hän saa sukat tänä jouluna mummoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.
No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapselliset saitte just tuplalapsilisät joten ostakaa itse lahjat ja jättäkää isovanhemmat rauhaan.
Miten joku jaksaa olla näin naurettava?
Tässä ketjussa puhutaan siitä, että ei oteta lasten toiveita tai mieltymyksiä huomioon, eli pohjimmiltaan ei kunnioiteta lasta ajattelevana ja tuntevana ihmisenä.
Ja puhutaan myös siitä, kuinka toiset kysyy toivelahjoja ja sitten kuitenkaan ei toteuta toiveita.
Yleensä vanhemmat ostaa ne toivelahjat ihan itse, pyytämättä, edes ajattelematta että joku voisi lahjatoiveissa auttaa. Moni myös toivoo, että kotiin ei kertyisi lasten myötä leluja, joilla ei leikitä tai isoa määrää väärän kokoisia vaatteita.
Minusta on kohtuutonta ajatella, että olisi jokin oikeus viedä lapsiperheen kenties pieneenkin kotiin ihan mitä sattuu sillä ajatuksella, että lahjanantajalle pitää olla kiitollinen ihan mistä vain. Se on henkistä vallankäyttöä ja inhottavaa, eikä se mitenkään edistä diplomatiaa sukupolvien välillä, jos ei yhtään suostu kuuntelemaan/lukemaan sitä perhettä ja sen omia tapoja.
Miten se että ei osta juuri sitä merkkiä kuin lapsi (eli vanhemmat) haluavat, on muka merkki siitä ettei lasta kunnioita? Jos lasta ei kunnioita, ei osta mitään eikä ole lainkaan kiinnostunut hänestä.
Kun ostat jotain mitä lapsi toivoo, kunnioitat lasta. Suhtaudut lapseen terveesti, tajuat lapsen rajat, kuuntelet vanhempia ja haluat aidosti ilahduttaa.
Jos ostat jotain sinnepäin, et kunnioita, vaan pädet. Sinä olet päätähti.
Jos lähdet siitä että lapsella ei edes voi olla toiveita, vaan sinua vain hyväksikäytetään ,olet rajaton narsisti , joka ei pysty edes kirpparilta ostamaan parilla eurolla toivelahjaa, vaan jonka on pakko olla päätähti aina. Aina.
Hölöhölö. Kun ostat lapselle lahjan, kunnioitat häntä. Merkillä tai sillä onko se just se mitä halusit, ei ole mitään väliä muille kuin itsekkäille ja narsistisille ihmisille. Lahja annetaan antamisen halusta, ei huomionhalusta. Ehkä opit vielä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa olla kiitollinen on kasvatuksessakin jotain vikaa.
Itse muistan lapsena olleeni ilahtunut ja kiitollinen jokaisesta saamastani joululahjasta. Myös siitä yöpaidasta, sukista ja kirjasta jonka olin jo lukenut.
Samoin, jokaisesta lahjasta olin iloinen jopa jokavuotisista villasukista ja yöpaidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kakarat opetettu nirsoiksi. Ostakaa itse ne tärkeät lahjat vaan.
Just. Minäpä ostan tänä vuonna sitten suvun vanhuksille lahjaksi H&M:stä napapaitoja, XS-koon stringeja ja glitteriä. Syytä on olla kiitollinen, kun olen ostanut lahjan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Minä en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Ja kaikille on pakko olla ne tarvikkeet? Lapsi ei voi leikkiä vaikka että tässä on nyt kouluttamaton villihevonen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapselliset saitte just tuplalapsilisät joten ostakaa itse lahjat ja jättäkää isovanhemmat rauhaan.
Miten joku jaksaa olla näin naurettava?
Tässä ketjussa puhutaan siitä, että ei oteta lasten toiveita tai mieltymyksiä huomioon, eli pohjimmiltaan ei kunnioiteta lasta ajattelevana ja tuntevana ihmisenä.
Ja puhutaan myös siitä, kuinka toiset kysyy toivelahjoja ja sitten kuitenkaan ei toteuta toiveita.
Yleensä vanhemmat ostaa ne toivelahjat ihan itse, pyytämättä, edes ajattelematta että joku voisi lahjatoiveissa auttaa. Moni myös toivoo, että kotiin ei kertyisi lasten myötä leluja, joilla ei leikitä tai isoa määrää väärän kokoisia vaatteita.
Minusta on kohtuutonta ajatella, että olisi jokin oikeus viedä lapsiperheen kenties pieneenkin kotiin ihan mitä sattuu sillä ajatuksella, että lahjanantajalle pitää olla kiitollinen ihan mistä vain. Se on henkistä vallankäyttöä ja inhottavaa, eikä se mitenkään edistä diplomatiaa sukupolvien välillä, jos ei yhtään suostu kuuntelemaan/lukemaan sitä perhettä ja sen omia tapoja.
Miten se että ei osta juuri sitä merkkiä kuin lapsi (eli vanhemmat) haluavat, on muka merkki siitä ettei lasta kunnioita? Jos lasta ei kunnioita, ei osta mitään eikä ole lainkaan kiinnostunut hänestä.
Kun ostat jotain mitä lapsi toivoo, kunnioitat lasta. Suhtaudut lapseen terveesti, tajuat lapsen rajat, kuuntelet vanhempia ja haluat aidosti ilahduttaa.
Jos ostat jotain sinnepäin, et kunnioita, vaan pädet. Sinä olet päätähti.
Jos lähdet siitä että lapsella ei edes voi olla toiveita, vaan sinua vain hyväksikäytetään ,olet rajaton narsisti , joka ei pysty edes kirpparilta ostamaan parilla eurolla toivelahjaa, vaan jonka on pakko olla päätähti aina. Aina.
Hölöhölö. Kun ostat lapselle lahjan, kunnioitat häntä. Merkillä tai sillä onko se just se mitä halusit, ei ole mitään väliä muille kuin itsekkäille ja narsistisille ihmisille. Lahja annetaan antamisen halusta, ei huomionhalusta. Ehkä opit vielä joskus.
Et osaa lukea.
Tuossa lukee, että se lapsen kuunteleminen on kunnioittamista. Ei se että räiskit lahjoja joita ei haluta.
Lahjan idea on ilahduttaa. Aidosti. Ei kyykyttää, päteä, tuottaa turhaa työtä, kävellä yli.
t. mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa olla kiitollinen on kasvatuksessakin jotain vikaa.
Itse muistan lapsena olleeni ilahtunut ja kiitollinen jokaisesta saamastani joululahjasta. Myös siitä yöpaidasta, sukista ja kirjasta jonka olin jo lukenut.
Nyt ei eletä enää sinun lapsuudessasi.
Nykyään on syytäkin oppia, että tavaraa hankitaan mahdollisimman vähän ja sellaista, jota käytetään pitkään. Sen takia mummolla tai kenelläkään muullakaan ei ole oikeutta raahata turhaa tavaraa kenenkään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Tai sitten huolehtii lapsestaan parhaalla mahdollisella tavalla. Riippuu vähä mummosta. Toiset on sellaisia, ettei niitä koskaan kannattaisi päästää lapsensa lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää. Esim. meillä lapsi rakastaa sylvanian family juttuja, mutta ehei kukaan ei koskaan vahingossakaan osta niitä "kun sulla on jo niitä". Eli sen sijaan että kerättäisiin tytölle mieluista sarjaa, ostetaan mitä sattuu juttuja. Milloinkohan ihmiset herää tähän, että maailma hukkuu jaskaan ja jos esim. lapsi saisi pelkästään lahjaksi sellaista mitä hän itse pitää niin eikö se olisi kaikille valtavan hieno juttu?
Samaa paskaa se on vaikka siinä lukisi Sylvian family. Lapsesi on aikakin oppia muilta että tavara ei ole tärkeintä, kun sä et sitä hänelle opeta. Toivottavasti hän saa sukat tänä jouluna mummoltaan.
Mikä sukissa on vikana, jos ovat lahjan saajalle mieluisat ja sopivat?
Meillä mummo ei ymmärrä niin yksinkertaista asiaa kuin että merkillä on oikeasti iso merkitys vaatteissa.
Vuosi toisen perään saadaan mm housuja, jotka on D-mitoitusta ja suunniteltu pulleille lyhytjalkaisille lapsille. Vyötärö on sitten tuplaleveä ja lahkeen pituus capri.
Kun hän ei halua ostaa kuin Haloselta ja Tokmannilta, koska vaatteilla ei pröystäillä. Samassa kauppakeskuksessa vieressä on Zara, jonka mallistot sopii hoikille ja pitkäraajaisille, mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kakarat opetettu nirsoiksi. Ostakaa itse ne tärkeät lahjat vaan.
Just. Minäpä ostan tänä vuonna sitten suvun vanhuksille lahjaksi H&M:stä napapaitoja, XS-koon stringeja ja glitteriä. Syytä on olla kiitollinen, kun olen ostanut lahjan!
Tämä!
Vie vielä lisäksi Juhla Mokan sijasta ruotsalaista luomukahvia. Mummolla on oikeus ilmoittaa ettei hän tällaista juo, mutta toisinpäin: olet kiittämätön cacca.
Tai jos mummo juo teetä, vie väärää tee laatua. Ei kelpaa.
Ja juurikin stringejä sloggien sijaan. Aivan varmasti mummo nauraa kovaan ääneen että ei hän tällaisia pidä. Saattaa vielä sohaista että lutkahtavat hepineet sopii miniälle paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei osaa olla kiitollinen on kasvatuksessakin jotain vikaa.
Itse muistan lapsena olleeni ilahtunut ja kiitollinen jokaisesta saamastani joululahjasta. Myös siitä yöpaidasta, sukista ja kirjasta jonka olin jo lukenut.