Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
261/1055
|
22.12.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Jos lapsi toivoo ryhmähauta, niin mikä on, kun sitä ei voi ostaa? Ei ainakaan voi väittää että niitä ei kaupassa ole, ellei jostain Erätukusta niitä etsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Aika moni ostaa lahjoja oman mielensä mukaan.Ei ajatella yhtään mistä saaja pitää. On melkein kuin ihminen ostaisi lahjan itseään varten. "Näistä minä pidän, niinpä osan sellaisen Annalle/Jonille." Siis tosi älytöntä. Monta vuotta sitten kuulin erään isoäidin kertovan kuinka hän oli ostanut nuken jouluksi lapsenlapselle. Kysyin leikkiikö lapsenlapsi paljon nukeilla. "Ei ollenkaan", vastasi nainen! Jotkut palstan kertomuksista voivat tuntua ihmeellisiltä, mutta minun on helppo uskoa niitä, kun muistan tuon isoäidin. En tiedä millaisen vastaanoton ei-toivottu nukke sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Aloituksessa puhutaan mm. Ryhmä Hausta. Jos halusit tulla vain kertomaan miten anoppisi on perseestä, olisit valinnut pikkasen paremman ketjun.
Niin miten se mummo rikkoo rajoja ja päsmäröi, jos se ostaa *vääriä* lahjoja?
Mun lapsen kaveri oli Ryhmä Hau -fani. kyllä me ihan kiltisti kunnioitimme häntä ja annoimme teeman mukaista. Ihan kuten me huomioimme ko kaverin kun hän tulee yökylään, laitamme ryuokaa josta hän tykkää ja viimeksi veimme mökin lähellä olevaan kaupunkiin leffaan joka oli hänen suosikkejaan.
Samoin toimimme kaikkien muidenkin kanssa. Haluamme ilahduttaa.
Jos ei Ryhmä Hauta löydy tai halua ostaa tavarana, voi antaa esimerkiksi vaikka ihan vaan yhdessäoloa ko teeman ympäriltä. Tai jos ei siihenkään taivu, ottaa oikeasti selvää, mistä on kyse, opetella ne hahmot ja osoittaa lapselle, että hän kiinnostaa.
Olen itse samaisesta syystä mm kahlannut kaikki Harry Potterit, pelannut ostamaani Harry Potter -peliä ja viettänyt päivän Potter-studiolla - koska se oli lahjan saajlle tärkeää.
Kaikki toimivat näin, mutta tuskin sua olisi perheen ulkopuolelle jätetty, jos olisit antanut jonkin lahjan, joka sun mielestä on kiva? Miksi kasvattaa lapsi ajattelemaan että vain tämä yksi asia nyt on hyvä, kun se on mulle tärkeä? Kyllä meidän lapset lähtee mummon kanssa konserttiin vaikka se ei olisi Muumi-konsertti, koska se mummon kanssa olo on heille tärkeää itsessään.
Jos antaja antaa tietoisesti lahjan jota ei ole toivottu, se riski on silloin hänen.
Ei silloin voi vaatia että sitä lahjaa hillotaan tai sillä leikitään väkisin. Vaan silloin on itsestäänselvää että sen voi myös panna eteenpäin.
Se saattaa kehittää lapsen mielikuvitusta, kun yrittää keksiä käyttöä jollekin lahjalle, jota ei ole toivonut. Itse muistan saaneeni näitä aina välillä, ja sen sijaan että olisin ollut nyrpeänä valittamassa, miksen saa sitä mitä haluan, aina ne nuket ja vastaavat löysivät oman paikkansa leikeissäni. Älkää mammat liikaa puuttuko lapsen maailmaan älkääkä aliarvioiko lapsen luovuutta. Alapeukkuja varmasti satelee, mutta kerronpahan oman mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä jännä miten juuri lapsille on hyvä tehdä lahjojen saamisesta opetustunti. En kannata mitään töykeää kiittämättömyyttäkään, mutta nyt käsi sydämelle kaikki aikuiset. Jos vaikka teidän puolisonne tai muu läheinen antaa lahjaksi kelta-violetin raitakauluspaidan, vaikka et ikinä käytä sellaisia värejä etkä myöskään kauluspaitoja, sinäkö ihan oikeasti olet kiitollinen ja käytät paitaa ilolla, vaikkei se ole tipan vertaa omaa tyyliäsi? Entä jos lahjatoivettasi kysytään ja pyydät mustat nahkahanskat ja saatkin valkoiset lapaset? Et harrasta lainkaan matkustelua ja saatkin ison, tilaa vievän matkalaukun? Kuuntelet lähinnä 70-luvun progea ja saat Suvi Teräsniskan keikkaliput?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Aloituksessa puhutaan mm. Ryhmä Hausta. Jos halusit tulla vain kertomaan miten anoppisi on perseestä, olisit valinnut pikkasen paremman ketjun.
Niin miten se mummo rikkoo rajoja ja päsmäröi, jos se ostaa *vääriä* lahjoja?
Mun lapsen kaveri oli Ryhmä Hau -fani. kyllä me ihan kiltisti kunnioitimme häntä ja annoimme teeman mukaista. Ihan kuten me huomioimme ko kaverin kun hän tulee yökylään, laitamme ryuokaa josta hän tykkää ja viimeksi veimme mökin lähellä olevaan kaupunkiin leffaan joka oli hänen suosikkejaan.
Samoin toimimme kaikkien muidenkin kanssa. Haluamme ilahduttaa.
Jos ei Ryhmä Hauta löydy tai halua ostaa tavarana, voi antaa esimerkiksi vaikka ihan vaan yhdessäoloa ko teeman ympäriltä. Tai jos ei siihenkään taivu, ottaa oikeasti selvää, mistä on kyse, opetella ne hahmot ja osoittaa lapselle, että hän kiinnostaa.
Olen itse samaisesta syystä mm kahlannut kaikki Harry Potterit, pelannut ostamaani Harry Potter -peliä ja viettänyt päivän Potter-studiolla - koska se oli lahjan saajlle tärkeää.
Kaikki toimivat näin, mutta tuskin sua olisi perheen ulkopuolelle jätetty, jos olisit antanut jonkin lahjan, joka sun mielestä on kiva? Miksi kasvattaa lapsi ajattelemaan että vain tämä yksi asia nyt on hyvä, kun se on mulle tärkeä? Kyllä meidän lapset lähtee mummon kanssa konserttiin vaikka se ei olisi Muumi-konsertti, koska se mummon kanssa olo on heille tärkeää itsessään.
Ei ne kaikki toimi näin. Mun äitini kantoi vuosia meille nukkeja, nukkien vaatteita, sänkyjä, nuken keittiöitä, nukenvaunuja jne eikä kumpikaan mun tyttäristä koskaan ole leikkinyt nukeilla.
Hän toteutti jotain omaa osattomuuttaan, eikä nuo lahjat millään tavoin olleet toivottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Ja kaikille on pakko olla ne tarvikkeet? Lapsi ei voi leikkiä vaikka että tässä on nyt kouluttamaton villihevonen myös.
Saako se lapsi itse yhtään päättää, miten hän tykkää leikkiä? Saako olla tarkka, kuten aikuiset on usein? Ei tietenkään, aikuinen ohjaa ylhäältä myös kotona vapaa-ajalla, miten leikitään ja miten maitopurkin voi ottaa mukaan talliksi ja isän sukan loimeksi.
Lapsia ohjataan yllättävän paljon päiväkodeissa ja kouluissa tällaiseen. Antakaa lasten kotona tykätä siitä leikistä mistä tykkää, kaikkeen ei ole pakko ottaa mitään opetusta mukaan.
Jostain syystä kukaan ei muuten varmaan sanoisi pojan dinosaurus-leikkiin, että ota tämä siskon zu zu pets mikä lie siihen veloci raptoriksi. Että mielikuvistusta vaan kehiin! Ehei, dinosaurus on dinosaurus.
Voi kuule, meidän lapset leikkivät täysin sujuvasti esim. niin että tyttären LOLit on dinosaurusten metsästäjiä ja muuttuvat dinosauruksiksi, jos jäävät vangiksi. Heitä ei ole kasvatettu leikkimään ilman mielikuvitusta ja omaa napaa tuijottaen.
Täytyy sanoa, että jos lapsi haluaa olla tarkka leikissään, se ei vielä tarkoita hemmoteltua kakaraa tai nepsy-lasta.
Lapset on ihmisiä ja ihmiset erilaisia.
Omilla lapsilla ei-niin-mieluisat vaatteet menee nekin marisematta päälle, samoin yhdessä luetaan ei-niin-mielenkiintoiset kirjat ja väritetään värityskirjat. Ostetaan paljon käytettynä, myös teinipoika, ja kierrätetään pieneksi ja leikkimättä jääneet eteenpäin.
Joihinkin leikkeihin en puutu. Jos lasta häiritsee että Barbien pöytä on liian pieni ruokapöydäksi, hän tuunaa sen sopivaksi tai keksii jonkun muun. En pakota häntä kaikessa ihan sama-mentaliteettiin vaan annan toteuttaa itseään myös siinä, että jokin juttu on tarkka juttu.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä jännä miten juuri lapsille on hyvä tehdä lahjojen saamisesta opetustunti. En kannata mitään töykeää kiittämättömyyttäkään, mutta nyt käsi sydämelle kaikki aikuiset. Jos vaikka teidän puolisonne tai muu läheinen antaa lahjaksi kelta-violetin raitakauluspaidan, vaikka et ikinä käytä sellaisia värejä etkä myöskään kauluspaitoja, sinäkö ihan oikeasti olet kiitollinen ja käytät paitaa ilolla, vaikkei se ole tipan vertaa omaa tyyliäsi? Entä jos lahjatoivettasi kysytään ja pyydät mustat nahkahanskat ja saatkin valkoiset lapaset? Et harrasta lainkaan matkustelua ja saatkin ison, tilaa vievän matkalaukun? Kuuntelet lähinnä 70-luvun progea ja saat Suvi Teräsniskan keikkaliput?
Ihanko oikeasti suhtaudut joululahjoihin noin vakavasti? Ehkä olisi parempi, ettei teidän perheessänne osteta enää joululahjoja aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää osta lahjoja lapsenlapsille. Isommat jotka eivät enää usko pukkiin eivät osaa edes kiittää. Eikä minua koskaan kutsuta edes joulupäivän kahveille. Ilmeisemmin kannattaa siirtyä takavasemmalle.
Lisäksi jos 18-vuotias ei löydä kesätöitä niin tuskin tarvii eläkeläismuorin lahjojakaan. Osaan minäkin maata päivät sängyssä😁
Ei ole ihan normaalin ihmisen käytöstä, että kysellään ensiksi mitä toivotaan ja lopulta ostaa jotain ihan muuta. Aivan typerää ihan jo senkin takia, että on rahan haaskausta ja turhaa kulutusta! Tulee mieleen, että kyse on jostain sairaasta vallanhalusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Ihana vain henkilölle, joka pitää kukkien hoitamisesta.
Miettikää omalta kannalta: olisko kiva, jos ootte toivonut kynsihoitosettiä, mutta saattekin käsityökirjan, josta tässä tapauksessa ette välitä yhtään.
Ja vielä kun mummo on tietoinen, että Eevi haluaa Ryhmä hau-penaalin eikä Peppi Pitkätossu-pyjamaa, niin miksi mummo kuitenkin ostaa sen pyjaman? No mulla on tähänkin taas kerran teoria: rahatilanne. Koska laivakirja saattaa olla halvempi kuin dinolelu. Tai jotain. Sitten mummo saattaa myös ajatella, että kirja kestää pidempään ja siitä on enemmän iloa siten. Koska dinovaihe voi mennä ohi milloin vaan. Tässä minä yritän teorioida. Ugh, olen puhunut.
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää osta lahjoja lapsenlapsille. Isommat jotka eivät enää usko pukkiin eivät osaa edes kiittää. Eikä minua koskaan kutsuta edes joulupäivän kahveille. Ilmeisemmin kannattaa siirtyä takavasemmalle.
Lisäksi jos 18-vuotias ei löydä kesätöitä niin tuskin tarvii eläkeläismuorin lahjojakaan. Osaan minäkin maata päivät sängyssä😁
Nykyään lukio on niin rankka, että moni lukee ne kesätkin, varsinkin ennen kirjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Minä en lapsena koskaan saanut lahjaksi mitään mitä olin toivonut. En koskaan. Mulle jäi ainakin hirveät traumat asiasta, joulut ja synttärit oli aina niin valtaisa pettymys, että aikuisiällä en ole juhlinut niitä ollenkaan.
T:n45v
Olivatko vanhempasi vähävaraisia tai liian ankaria? Oma äitini kysyi minulta joskus pidänkö jostakin pikku esineestä. Jos vastasin myöntävästi, hän osti sen sen jonkun tuttavan lapselle. Muistan erityisesti vihon, jossa oli kaunis kiiltävä punainen kansi, jonka kanssa kävi niin.
Minulla oli n. 10 vuotiaana hienot meripihkahelmet, jotka olin saanut sukulaisilta. Tuli eräs toinen (isoäidin sukulaisperhe) kylään, ja toi minulle isot, värikkäät, mauttomat lasihelmet. Mitä teki isoäiti, antoi perheen 5 vuotiaalle ne minun meripihkahelmet. Ei kuulema iso tyttö niillä mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
En enää osta lahjoja lapsenlapsille. Isommat jotka eivät enää usko pukkiin eivät osaa edes kiittää. Eikä minua koskaan kutsuta edes joulupäivän kahveille. Ilmeisemmin kannattaa siirtyä takavasemmalle.
Lisäksi jos 18-vuotias ei löydä kesätöitä niin tuskin tarvii eläkeläismuorin lahjojakaan. Osaan minäkin maata päivät sängyssä😁
Joulupäivän kahveille? Kutsuuko lapsesi perhe muita sitten sinne kahveille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihanko oikeasti kuvittelet kaikkien tietävän jostakin Schleich-hevosista?
Jos lapsi on kiinnostunut Schleich-hevosista, niin lapsettomana 35v kuvittelisin tykkäävän hevosista, eikä suinkaan merkistä, merkki luulisi olevan toisarvoinen.
Ei ihme jos mummot eivät osaa ostaa lahjoja, kun niitä ei osaa ostaa nuoremmatkaan, kun vanhemmat palvovat vain merkkiä.
Luulisi Schleich-hevosien sekaan mahtuvan muitakin hevosia ja tarvikkeita, joka innostaa lasta luovuuteen ja mielikuvitukseen, joka on leikin tarkoitus.No siis se ongelman ydin taisi nyt kadota. Ne muun merkkiset hevoset ja tarvikkeet eivät ole yhteensopivia. Satula ei sovi jne. Ymmärrän kyllä, jos se euron poni jää leikeistä pois.
Ja kaikille on pakko olla ne tarvikkeet? Lapsi ei voi leikkiä vaikka että tässä on nyt kouluttamaton villihevonen myös.
Saako se lapsi itse yhtään päättää, miten hän tykkää leikkiä? Saako olla tarkka, kuten aikuiset on usein? Ei tietenkään, aikuinen ohjaa ylhäältä myös kotona vapaa-ajalla, miten leikitään ja miten maitopurkin voi ottaa mukaan talliksi ja isän sukan loimeksi.
Lapsia ohjataan yllättävän paljon päiväkodeissa ja kouluissa tällaiseen. Antakaa lasten kotona tykätä siitä leikistä mistä tykkää, kaikkeen ei ole pakko ottaa mitään opetusta mukaan.
Jostain syystä kukaan ei muuten varmaan sanoisi pojan dinosaurus-leikkiin, että ota tämä siskon zu zu pets mikä lie siihen veloci raptoriksi. Että mielikuvistusta vaan kehiin! Ehei, dinosaurus on dinosaurus.
Harmi, että lapsilla ei ole enää mielikuvitusta, jos kaikki lahjat eivät oli ihan justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä ne mieluisat lahjat ja mummo ostaa mitä ostaa.
Miksi sen mummon pitää saada ostaa jotain jota ei haluta?
Sem takia, että sulla ei ole oikeutta puuttua mummon ja lasten välisiin lahja-asioihin. Hoida vain omat lahjasi.
Ei sillä mummolla ole mitään oikeutta olla tekemisissä koko lapsen kanssa jos niin päätän. Saati kantaa kotiini turhaa tavaraa.
Nuo tuossa rankaiset vaan sitä lastasi.
Miten niin? Vanhempi päättää aina lastensa asioista, eikä epäterveet suhteet ole toivottavia. Tuo on kaikin puolin häiriökäytöstä, joka vain kuormittaa perhettä turhaan. Kaikkien etu, ennen kaikkea lapsen, jos tuo karsitaan pois.
Sä vaikutat erittäin häiriintyneeltä. Toivottavasti sä olet vain päätäsi paukuttava lapseton lehmä, eikä sulla ole oikeasti lapsia.
Turhaan solvaat. Tuossa on pähkinänkuoressa se totuus. Jos mummo ei kykene rakentavasti toimimaan lapsensa perheen kanssa, vaan rikkoo rajoja, lyttää ja päsmäröi, hän ei ole hyvä ihmissuhde perheelle.
Eikkoo rajoja ja päsmäröi, jos ei osta Ryhmä Hau-lelua?
Opettele lukemaan.
Aloituksessa puhutaan mm. Ryhmä Hausta. Jos halusit tulla vain kertomaan miten anoppisi on perseestä, olisit valinnut pikkasen paremman ketjun.
Niin miten se mummo rikkoo rajoja ja päsmäröi, jos se ostaa *vääriä* lahjoja?
Mun lapsen kaveri oli Ryhmä Hau -fani. kyllä me ihan kiltisti kunnioitimme häntä ja annoimme teeman mukaista. Ihan kuten me huomioimme ko kaverin kun hän tulee yökylään, laitamme ryuokaa josta hän tykkää ja viimeksi veimme mökin lähellä olevaan kaupunkiin leffaan joka oli hänen suosikkejaan.
Samoin toimimme kaikkien muidenkin kanssa. Haluamme ilahduttaa.
Jos ei Ryhmä Hauta löydy tai halua ostaa tavarana, voi antaa esimerkiksi vaikka ihan vaan yhdessäoloa ko teeman ympäriltä. Tai jos ei siihenkään taivu, ottaa oikeasti selvää, mistä on kyse, opetella ne hahmot ja osoittaa lapselle, että hän kiinnostaa.
Olen itse samaisesta syystä mm kahlannut kaikki Harry Potterit, pelannut ostamaani Harry Potter -peliä ja viettänyt päivän Potter-studiolla - koska se oli lahjan saajlle tärkeää.
Kaikki toimivat näin, mutta tuskin sua olisi perheen ulkopuolelle jätetty, jos olisit antanut jonkin lahjan, joka sun mielestä on kiva? Miksi kasvattaa lapsi ajattelemaan että vain tämä yksi asia nyt on hyvä, kun se on mulle tärkeä? Kyllä meidän lapset lähtee mummon kanssa konserttiin vaikka se ei olisi Muumi-konsertti, koska se mummon kanssa olo on heille tärkeää itsessään.
Konsertit yms tekemiset on eri asia. Ne turhat tavaralahjat on mänttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä jännä miten juuri lapsille on hyvä tehdä lahjojen saamisesta opetustunti. En kannata mitään töykeää kiittämättömyyttäkään, mutta nyt käsi sydämelle kaikki aikuiset. Jos vaikka teidän puolisonne tai muu läheinen antaa lahjaksi kelta-violetin raitakauluspaidan, vaikka et ikinä käytä sellaisia värejä etkä myöskään kauluspaitoja, sinäkö ihan oikeasti olet kiitollinen ja käytät paitaa ilolla, vaikkei se ole tipan vertaa omaa tyyliäsi? Entä jos lahjatoivettasi kysytään ja pyydät mustat nahkahanskat ja saatkin valkoiset lapaset? Et harrasta lainkaan matkustelua ja saatkin ison, tilaa vievän matkalaukun? Kuuntelet lähinnä 70-luvun progea ja saat Suvi Teräsniskan keikkaliput?
Ihanko oikeasti suhtaudut joululahjoihin noin vakavasti? Ehkä olisi parempi, ettei teidän perheessänne osteta enää joululahjoja aikuisille.
Et vastannut alkuperäiseen kysymykseen. Käytätkö sinä esim. lahjaksi saamaasi vaatetta, joka ei ole yhtään tyyliäsi?