Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin 20 000 asukkaan pikkupaikkakunnalla silloin. Oli vielä aika takapajuista. Ruokana syötiin lihaa ja perunaa ja välillä kalaa ja perunaa. Ravintolat tarjosi perunaa ja pihvejä. Pizzoja tai kebabejakaan ei ollut vielä tullut ainakaan meidän paikkakunnalle. Perinteisiä nakkikioskeja joista sai makkaraperunoita, lihapiirakkaa yms. oli.
Ihmiset oli lähinnä kotosalla ja katseli telkkarista niitä kahta kanavaa mitä sieltä näkyi. Lapset olivat paljon ulkona toki myös, kun ei älylaitteitakaan vielä ollut millä viihdyttää itseään. Tietokoneetkin oli niin alkeellisia, että niillä touhusivat vain kovimmat nörtti-harrastajat - ainoa mitä saatoit melkein tehdä, oli ohjelmoida jollain tekstipohjaisella Sinclair ZX-81:llä. Loppu-kasarilla oli jo pelikoneitakin, mutta ei ne mitään joka kodin juttuja ollut.
Nuoret roikkui viikonloppuisin "kartsalla", jengeinä siellä pyörittiin, juotiin ja tupakoitiin. Jotkut ajoi pillurallia autoillaan ja välillä joku tytöistä meni pillurallimiehen kyytiin. Kukaan ei kauheasti välittänyt, jos 13-15-vuotiaana alkoi dokaamaan jo. Muodon vuoksi voitiin vähän jäkättää, mutta todettiin lähinnä että tuollaisia nuo nuoret on. Meilläkin vaan varoiteltiin, että raskaaksi ei pidä itseään niin nuorena hankkia, mutta muu oli aika sama.
Kyllä Sinclairillakin olisi voinut pelata pelejä. Näin jälkeenpäin on aina helppo sanoa kaikkia menneitä aikoja "takapajuisiksi", mutta ne oli silloin nykyhetkeä.
Ei tänä päivänäkään varmasti lähellekään kaikilla ole uusimpia trendilaitteita, trendiharrastuksia tai trendivaatteita, ovatko he sitten "takapajuisia" vai voisiko vaan olla niin, että kullakin on omannäköisensä elämä, olipa ajat mitkä tahansa?
80-luvulla varsinkin tuntui siltä että kunkin elämä sai olla enemmän omannäköistä, elämän monimuotoisuus oli laveampi kuin nykyään. Nykyisin on paljon enemmän sitä yhteen muottiin pakottamista, globalisaatiota sun muuta paskaa.Olin teini 80-luvulla pikkukaupungissa, ja siitä oli omannäköisyys kaukana. Hyvin kapealla sektorilla olit normaali, kaikesta poikkeamisesta kiusattiin tai leimattiin kylähulluksi
Tietysti ulkonäköpaineet ei olleet niin suuret, mutta tavallisella nuorella ei olisi tullut kuuloonkaan tatuoinnit tai kauhea määrä lävistyksiä.
Isossa kuvassa kumminkin kun ei ollut näitä nykyajan tiedotusvälineitä, nettiä, niin enemmän varmasti oli paikallista väriä ja tyyliä porukoissa Suomenkin sisällä. Nythän tyylit leviää maailmanlaajuisesti sekunnin murto-osassa kaikkien nähtäville ja kopioitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun lapsena eläneenä olen ajatellut, että sen jälkeen syntyneillä on varmaan ihan erilainen mitta-asteikko sille mikä on hyvää elämää ja mikä huonoa, milloin tuntuu menevän hyvin ja milloin huonosti. Entä milloin yhteiskunnassa tuntuu heidän mielestään olevan optimismia ja tulevaisuudenuskoa, minä en ole sellaista havainnut 80-luvun jälkeen, aina on pelkkiä uhkia ja huononnuksia tavallisen ihmisen kannalta, lama on näköjään nyt joka vuosikymmenellä eikä entisestä keretä toipua kun jo uusi iskee.
Silloin oli vielä yleisesti emaloituja kasareita. Nyt teflon pinnotteiset kasarit yleisimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.
Mikä helvetin otsatukkapermis? En ole koskaan kuullutkaan, oli kyllä ihan koko pään permikset, tai "pehmennys" jonka saattoi ottaa miehetkin.
Otsatukkapermis oli sen ajan karmea muoti, eli pelkkä otsatukka oli kiharrettu permanettisäkkäräksi. Olin jo autuaasti unohtanut tuonkin. En ollut trendikäs nuori, inhosin kasarimuotia jo silloin 80-luvulla - olkatoppauksia, räikeitä värejä, pastelleja, neonvärejä, permanenttikiharoita ja pillifarkkuja. Jokainen hullutus tuntui olevan entistä pahempi! Kun 90-luvun puolessavälissä tulivat pellavat, vakosametit ja luonnon värimaailma muotiin, tuntui että viimein olen muodikas sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku oli juomisen kulta-aikaa. Juice ym.ryyppäsivät kuin viimeistä päivää, samoin muutkin bändit ja artistit. Keskikaljan tilalla juotiin neloskaljaa ja tuoppi oli, huom!, aina 0.5 l.
Joo, muistan nuo "karmeat" jengitappelut! Silloin jokapojan piti osata tapella.
Keräännyttiin johonkin sovittuun paikkaan ja tytöt katseli ihaillen. Jengitappelu syntyi esim. siitä, että joku vieraan jengin tyyppi nappasi tytön jota meidän kaveri oli kuljettanut jonkun aikaa. Tytöille ei tietty kukaan tehnyt mitään vaikka nekin saattoi osallistua kähinöihin. No, tytöt myös kähinöi sitten keskenään.
En kyllä muista että ketään oli sairaalaan asti viety. Ei ollut tälläistä kun nykyään että hyökätään yhden viattoman sivullisen kimppuun joukolla ja ryöstetään. Ei kuulunut meidän koodistoon 80-luvulla! Jos joku mun mukuloista tai lapsenlapsista tekisi tuollaista niin hyi helv..
Nuo jengitappelut oli kakaroiden juttuja. Se oli "huvia" siihen asti kun tuli ikää ja pääsi aikuisten yökerhoihin ja joutui työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin jälkipuolisko opiskelua, uutta, nostetta, työpaikkoja oli, tanssiravintolat täynnä porukkaa, taivaskanavat, tsernobyl, nokia aloitteli puhelimilla, olkatoppaukset ja kirkkaat värit. Kyllä se oli sellaista mitä puhutaan, autot savuttavia vanhoja yleensä. Talvet 85 ja 86 aivan järkyttävän kylmiä. Pari kuukautta -20 ja paljon enemmän
Tammikuussa -87 etelän sisämaassa käväisi lämmöt alle -40 lukemissa.
Talvi 1986-87 oli ns. vuosisadan pakkastalvi. Vielä elokuussa löytyi jäässä olevia vesiputkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.
Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.
Luulen, että neonväreillä tarkoitetaan vain kirkkaita värejä. Vihreä ja mintunvihreä, liila, syklaamin punainen. Jossain vaiheessa Tukholmassa oli vain pastellivärejä, ihan vaaleaa pinkkiä, sinistä ja keltaista tarjolla.
Näitä kirkkaita värejä Suomessa näki tuulipukujen ja toppa-asujen lisäksi ehkä neuleissa, tai pienissä yksityiskohdissa vain.
No ei. NEONvärit ovat NEONvärit. Pastellivärit ihan muuta. Ihan siitä syystä näillä on eri nimetkin.
Kun alettiin enemmän valmistaa keinokuituvaatteita ja muista uudemmista materiaaleista ja sekoitteista valmistettuja asuja, ne pystyttiin silloin värjämään neonvärisiksi. Itse neonväritkin keksittiin vasta 1900-luvulla. Siksi neonväriset vaatteetkin tulivat muotiin juuri kasarilla. Nehän tavallaan kuvasivat aikakauden valoisuutta, leikkisyyttä, sekä nykyaikaisuutta.
Tässä sitä kasarin väritulitusta.
https://www.shinesty.com/products/womens-ski-suit-black-80s-mogul-master
https://www.shinesty.com/products/mens-ski-suit-black-80s-mogul-master
https://www.google.com/search?q=retro%20ski%20suit&tbm=isch&client=ms-a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gfdgd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.
Nahistelu ei ollut sellaista että olisi ollut tarkoitus vahingoittaa toista ja maassa makaavaa tai puolustuskyvytöntä ei lyöty tai kiusattu ikinä. Se oli raukkamaista. Toisin kuin nykyisein kingejä on 10 yhtä vastaan ja potkitaan tajutonta
Joo, oli se erilaista. Sellaista ei ollut, että olisi vainottu tai kiusattu yhtä ihmistä. Jengitappelut oli jengitappeluita. Ei niissä ketään nimettyä uhria ollut. Vaikka veitsiä ja nyrkkirautoja käytettiin, niin jossain meni raja, haavoittuneet päästettiin aina jonnekin turvaan nuolemaan haavojaan, koska nehän oli sillä tavalla jo vastustajan puolelta pois pelistä, eikä tajuttomia enää lyöty. En tiedä oltiinko silloin välttämättä sen inhimillisempiä, mutta jengitappelun näkökulmasta tajuttoman pahoinpiteleminen olisi ollut resurssien tuhlaamista. Voitto tuli siitä, että toinen jengi menetti niin paljon tappelukykyään, että perääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarin jälkipuolisko opiskelua, uutta, nostetta, työpaikkoja oli, tanssiravintolat täynnä porukkaa, taivaskanavat, tsernobyl, nokia aloitteli puhelimilla, olkatoppaukset ja kirkkaat värit. Kyllä se oli sellaista mitä puhutaan, autot savuttavia vanhoja yleensä. Talvet 85 ja 86 aivan järkyttävän kylmiä. Pari kuukautta -20 ja paljon enemmän
Tammikuussa -87 etelän sisämaassa käväisi lämmöt alle -40 lukemissa.
Talvi 1986-87 oli ns. vuosisadan pakkastalvi. Vielä elokuussa löytyi jäässä olevia vesiputkia.
Talvella 1988-89 ei ollut Helsingissä lunta. Siihen aikaan oli vielä aika harvinaista, että oli lumeton talvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Tässä aikalaiskuvaa tuolta ajalta ja jos kuuntelette mitä nuoret puhuu, niin huomaatte kyllä sen väkivaltaisen pohjavireen joka siellä puheissa vallitsee. Jopa tytöillä. Kannattaa katsoa, ei kovin pitkä mutta sitäkin kuvaavampi hieno pieni uutispätkä.
Ihan hirveä uusitpätkä :/ Nuo nuoret on kaikki umpijuntteja känniörvelöitä ja tuo m u s t a l a i n e n meinaa seota jo tuossa haastattelussa ja käydä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tosiaan puhutaanko 80-l alku- vai loppupuolesta. Alkupuolella Suomi oli villapaita, toppatakki farkut. Mustavalko-TV:t sai kyytiä viimeistään Los Angelesin olympialaisten kohdalla, pl opiskelijaboksit. Viimeisetkin torpat saivat lankapuhelimen. Ei ollut yöradiota eli labroja kirjoituskoneella takoessa piti kuunnella Luxemburg 1440 kHz. Loppupuolella vaatteet olivat enemmän kauluspaita, farkut ja nahkatakki. Kakkospuhelimeksi joku ARP-150, NMT-450 tai luokkaa -89 NMT-900. Pitsat tehtiin kotona itse, mutta vasta puolivälistä eteenpäin. Tietokone oli pettymys -83 kun Texasin hankin, mutta jo 85 C-64 oli tehopeli. Loppupuolella 88/89 286-tason AT-koneet ja pistematriisiprintterit.
Rahoituspuolta kuvaa kun autolainaa piti ottaa kymppitonnin rattaisiin 40 000 mk. Velkaa piti olla n. 86 jälkeen. Velka alkoi nousemaan kun USA:n dollari putosi 85 huippuarvostaan. Autokanta muuttui siinä vuosikymmenen puolivälissä täysin, näkyy vanhoista lehtikuvista. Teknologiausko oli rajatonta, kaverin kanssa muisteltiin Nokian ajatusta Hki-Tre nauhakaupungista, jossa etätyöt tehdään junissa langattomasti. Kauppakeskuksia nousi, yliopistoja maakunnallistettiin. Nokia halusi koulutustason nostoa, AMK-suunnitelmat käynnistettiin insinöörikoulutuksen lisäämiseksi.
Holkeri joi TV-lähetyksessä kahvia, Buntta hörppäsi työajalla käyden maksullisissa naisissa ja Wärtsilä Marine Oy kippasi siinä sivussa. MTV ja olikohan Eurochannel vuosikymmenen loppupuolella ainoat nuorisohumpan taivaskanavat ja edellisellä Club MTV:n Camillea kuolattiin. Hesarin sunnuntainen työpaikkaliite paisui niin, että keskiviikkona oli erillinen lisäliite.
Johtopäätös on, että TV-sarjojen kuva Suomen 80-luvusta ei ole realistinen tai on hyvin valikoitu otanta.
Hyvin pitkälle noin se meni. Tosin muistan, että olen tehnyt kotona ensimmäistä kertaa pizzaa jo vuonna 1979. Se oli siihen aikaan tosi trendikästä, ja 1980-luvun alkuvuosina oli jo pizzerioita, muistan että ainakin Kruunuhaassa oli silloin jo Kirkkokadulla pizzeria Rodolfo, jossa kävin useammankin kerran. Myös Tampereella oli 1980-luvulla pizzeria Napoli ja toinenkin, Aleksanterin kirkon takana, jossa oli mm. sammakkopizzaa.
1980-luvun puolivälin jälkeen nousukausi kiihtyi ja se tosiaan näkyi pukeutumisessa. Miesten lisäksi myös naiset käytti kasarin loppupuolella juppiaikaan housupukuja, joissa oli isot olkatoppaukset, ja kankaat oli usein sellaisia kiiltäviä, säihkyviä suorastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin musa oli parempaa kun nykyinen meloditon auto-tune-kone-paska.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näistä sarjoista saa aika hyvin otteen sen ajan ihanteisiin ja haaveisiin.
Flashdance, monikaan ei tajunnut, että loppukohtauksen tanssija ei ollut oikeasti se roolin näyttelijä. Puhuttiin, kuinka upea se näyttelijä oli, kunnes jostain tuli tieto, että stuntti siinäkin...plääh.
Kasarilla oli kivempaa, kun kaikissa sarjoissa ei tarvinut julistaa ideologiaa.
En muista mitään flashdancea kasarilta vaikka elin koko nuoruuteni kasarilla. Olin kasarilla 15-25-vuotias.
Ihan kasarin alussa oli vielä niitä jengitappeluita, joita oli ollut jo 70-luvun lopulla. Permanentit oli muotia, alkupuolella oli enemmän kollegepuseroita ja porkkanamallisia farkkuja, vaalean sininen, beige, persikka ja aprikoosi oli tyylikästä, John Lennon kuoli kasarin alussa niin sen jälkeen pyöreitä rillejä oli monilla, sellaisia Lennon-laseja, 1983 vappu oli superlämmin ja silloin muoti oli ihan babypastellia ja syksyllä harmaasta tuli hetkeksi muotiväri, Velipuolikuu oli suosittu ja Pahkasikaa luettiin.
Sitten siinä kasarin puolivälissä alkoi tulla räväköitä värejä, esimerkiksi joku vaalean liila, turkoosi ja keltainen yhdistelmänä oli silloin hieno ja oranssikin oli muodikas. MTV:ltä katsottiin Madonnaa. Tsernobyli pasahti ja vappuna -86 tuli ylioppilaslakkiin ruskeita pisteitä sateesta vai mistä lie, eikä jengitappelut enää kiinnostaneet. En tiedä loppuiko ne kokonaan, vai vain meidän sukupolven osalta siinä kun tultiin täysi-ikäisiksi ja alettiin pääsemään baareihin.
Kasarin lopulla nousukausi vaikutti enemmän, syötiin ulkona, käytiin hampurilaisella Carrolsilla tai Mäkkärillä tai pizzalla tai ihan hyvissäkin ravintoloissa. Paitapusero, jakku ja farkut tai jakkupuku oli aika tyypillinen vaatetus kasarin lopulla, tosin 1988 syksyllä tuli muotiin myös villaneulemekko, joka oli mukavampi. Lacosten pikeepaita oli statusvaate, joka yhdistyi mielikuvissa ainakin tennikseen, purkkarit jalassa yhdistyi purjehtimiseen. Värit oli hyvin murrettuja, maustevärejä, ja erilaisia liilaan vivahtavia harmaan sävyjä, mutta myös ihan liila oli suosittu, ja kesällä 1989 Benettonin limen vihreät, kanariankeltaiset ja kirkkaan oranssit kesävaatteet on jääneet mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Tässä aikalaiskuvaa tuolta ajalta ja jos kuuntelette mitä nuoret puhuu, niin huomaatte kyllä sen väkivaltaisen pohjavireen joka siellä puheissa vallitsee. Jopa tytöillä. Kannattaa katsoa, ei kovin pitkä mutta sitäkin kuvaavampi hieno pieni uutispätkä.
Ihan hirveä uusitpätkä :/ Nuo nuoret on kaikki umpijuntteja känniörvelöitä ja tuo m u s t a l a i n e n meinaa seota jo tuossa haastattelussa ja käydä päälle.
Joo, kyllä tuo örvellys oli ns. vanhoina hyvinä aikoina melkoista. Ja kun mitään muuta viihdettä tai sosiaalisia medioita ei ollut, niin kaikki notkuivat kaupungilla ja joka vkl piti mielellään vetää kunnon pleksit, tai ainakin piti teeskennellä känniä jos ei muuta. Itse olin kaupungillanotkumisikäinen 90-luvun alussa, joilloin sama kulttuuri oli vielä vallalla. Kaikkki pyörivät eri suuruisissa kaveriporukoissa ees taas pienen kaupungin keskustassa, ja sitten jossain aina kokoonnuttiin suuriksi lösseiksi. Tappelua ja sekoilua riitti.
Vierailija kirjoitti:
Joo, muistan nuo "karmeat" jengitappelut! Silloin jokapojan piti osata tapella.
Keräännyttiin johonkin sovittuun paikkaan ja tytöt katseli ihaillen. Jengitappelu syntyi esim. siitä, että joku vieraan jengin tyyppi nappasi tytön jota meidän kaveri oli kuljettanut jonkun aikaa. Tytöille ei tietty kukaan tehnyt mitään vaikka nekin saattoi osallistua kähinöihin. No, tytöt myös kähinöi sitten keskenään.
En kyllä muista että ketään oli sairaalaan asti viety. Ei ollut tälläistä kun nykyään että hyökätään yhden viattoman sivullisen kimppuun joukolla ja ryöstetään. Ei kuulunut meidän koodistoon 80-luvulla! Jos joku mun mukuloista tai lapsenlapsista tekisi tuollaista niin hyi helv..
Nuo jengitappelut oli kakaroiden juttuja. Se oli "huvia" siihen asti kun tuli ikää ja pääsi aikuisten yökerhoihin ja joutui työelämään.
Niin, aikuiset sitten tappelivat snagarilla, taksijonossa ja tanssipaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
gfdgd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.
Nahistelu ei ollut sellaista että olisi ollut tarkoitus vahingoittaa toista ja maassa makaavaa tai puolustuskyvytöntä ei lyöty tai kiusattu ikinä. Se oli raukkamaista. Toisin kuin nykyisein kingejä on 10 yhtä vastaan ja potkitaan tajutonta
Joo, oli se erilaista. Sellaista ei ollut, että olisi vainottu tai kiusattu yhtä ihmistä. Jengitappelut oli jengitappeluita. Ei niissä ketään nimettyä uhria ollut. Vaikka veitsiä ja nyrkkirautoja käytettiin, niin jossain meni raja, haavoittuneet päästettiin aina jonnekin turvaan nuolemaan haavojaan, koska nehän oli sillä tavalla jo vastustajan puolelta pois pelistä, eikä tajuttomia enää lyöty. En tiedä oltiinko silloin välttämättä sen inhimillisempiä, mutta jengitappelun näkökulmasta tajuttoman pahoinpiteleminen olisi ollut resurssien tuhlaamista. Voitto tuli siitä, että toinen jengi menetti niin paljon tappelukykyään, että perääntyi.
Pientä nahistelua kesäyönä 10-11.8/90.
Ei ollut Karpo käsikirjoitettu.. isäni oli yllättäin joutunut/päässyt Karpon juttuun mukaan ja kuvaus oli tehty yhdellä otolla.
80 luku oli hienoa kasvun aikaa jolloin markkinoille alkoi tulla paljon uutta ja ihmeellistä. Itse sain "tietokonepelin" joka tuntui todella hienolta.
Vaatteet oli alkupuolella näin jälkikäteen ajateltuna, todella ankeita. Loppupuolella vuosikymmentä alkoi olla jo jopa naurettavan huomiota herättäviä.
Hyvät muistot itsellä, paljon vapaammin elettiin tähän päivään verrattuna.
Mikä helvetin otsatukkapermis? En ole koskaan kuullutkaan, oli kyllä ihan koko pään permikset, tai "pehmennys" jonka saattoi ottaa miehetkin.