Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.

No ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Tyhmiä ihmisiä on toki ollut aina, mutta kasari ei ollut mitään verrattuna nykypäivään.

Katso nyt vaan niitä väkivaltatilastoja, niin huomaat, että asia on päinvastoin. Se, että sulle ei kasarilla käynyt mitään ei tarkoita etteikö ongelmaa olisi ollut olemassa.

Tämä on totta. Väkivallan ja rikosten määrä on ollut laskusuhdanteessa pitkään. Nostalgia saa ihmiset luulemaan, että ennen oli aina paremmin.

Munkkivuori-sarja kuvasi kyllä hyvin kasaria. On muuten loistava sarja!

Olen syntynyt 81, enkä nyt tietenkään niin hyvin sitä aikaa muista, mutta sen muistan, että pukeuduttiin mustaan nahkaan ja farkut oli oikeaa farkkukangasta. Äiti kreppasi hiukset juhliin. Naiset ja punkkarimiehetkin käyttivät paksusti mustaa kajaalia. En todellakaan muista neonvärejä kasarilta, mun muistikuvien mukaan ne tuli vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Hiuslakka ja tupakka haisivat. Oli sinistä luomiväriä.

Vanhempani olivat opiskelijoita silloin. Eivät ole ikinä sanoneet mitään kovin pahaa 80-luvusta. Opiskelivat, juhlivat ja välillä jopa matkustelivat. Melko huoletonta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.

Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.

Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.

.

Mitä ihmettä, tottakai oli nuorisomuotia! Kukaan kasarilla elänyt nuori ei unohda micmaceja ja beaverseja. Pääkaupunkiseudulla kukaan nuoruuttaan Helsingin ympäristössä elänyt keski-ikäinen ei voi kulkea Vuorikatua pitkin muistamatta micmacin liikettä!

Kirppareita ei ollut. Jos joku käytti käytettyjä vaatteita, oli todella köyhä, ihan neutraalisti sanottuna. Paitsi perheen kesken kierrätettiin tietenkin, perittiin isommilta sisaruksilta, kuten nykyäänkin tehdään.

Irtoripset ja tupeeraukset kuuluvat 60-lukuun. Kasarilla ei käytetty irtoripsiä, en tiedä oliko edes saatavilla missään.

Kasareilla ei ollut rock-henkistä tyyliesimerkkiä, ja vasta nyt sitä on ja myös naisille. Madonna ehkä oli eniten rock-henkinen esikuva naisille, mutta olihan hänkin poppari. Jos ei neonhörhelötyyli miellyttänyt, oli vain farkut ja ehkä jostain esiin kaivettu nahkarotsi. Taiteellisilla tyypeillä oli erikoisempia virityksiä.

Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.

Niin mutta jokaisella vuosikymmenellä on ne omat trendinsä. Kasarilla se löysä collegepaita oli trendikäs, kuten myös olkatoppaukset jne. Trendikäs vaate on aikaverrannollinen, aina.

Micmachan oli trendien huipulla, ja sieltä sai muitakin vaatteita kuin farkkuja. Seppälä oli nolo.

Seppälä oli tosiaan vähän sellainen arkinen, ei kovin "hieno" liike. En tiedä johtuiko sitten siitä, että oli niin selvästi suomalainen nimeä myöten, tuolloin kun kaikki muualta tuleva oli hienoa ja harvinaista. Hyvin se kuitenkin pärjäsi, laajeni Saksaan ja jopa jenkkeihin, joskin se jälkimmäinen ei kai kestänyt kovin pitkään.

Kasarillahan se oli oma firmansa, mutta Dannyn vaimonakin tunnettu Liisa Seppälä, silloin jo Lipsanen myi sen Stockmannille.

Vasta 00-luvun lopussa ne alkoi panostamaan imagoonsa sistusta ja muuta myöten, eli alkoi näyttämään samalta, kun joku Veromoda tai H&M, sen entisen "Cittarin vaateosasto" tunnelman sijaan. Ihan ok ne vaatteet kai muistaakseni silti oli.

Itse olen onnellnen, että sain elää tylsähkön kasarin ja toisaalta ihanan nykypäivän. Siihen eivät valitettavasti suuret ikäluokat ja yksinkertaiset milleniaalit kykene. :)

Vierailija kirjoitti:

Elin parhaimman biletysikäni 80-luvulla ja opiskelin, niin muistan vain että rahapula kuului siihen ikävaiheeseen ihan kaikilla. MInulla tosin oli vauraat vanhemmat ja miksi sain heiltä avustuksia säännöllisesti.

Pukeutuminen oli minulle tärkeää, mutta ompelin suurimman osan vaatteista itse. Lepakkohihaiset puserot ja hameet olivat hyvin yksinkertaisia ommella ja niistä sai näyttäviä. Korvissa piti roikkua pitkät korvikset ja jotkut tutut tekivät niitä ihan työkseen.

En löydä Jenkkilän elokuvista mitään yhtymäkohtia omaan kasariajan nuoruuteeni Helsingissä. Arvostin enemmän brittiläistä musiikkia ja muotia, niin sitä seurasin mieluummin kuin Jenkkilää.

Ei välttämättä. Tienasin kesätöillä talvien opiskelurahat ja otin lainaa vain yhtenä lukukautena, auton ostoa varten, mikä ei olisi ollut edes välttämätöntä. Tapana oli kikkailla ottamalla halpakorkoista opintolainaa ja tallettamalla se korkeampikorkoiselle tillle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani olivat opiskelijoita silloin. Eivät ole ikinä sanoneet mitään kovin pahaa 80-luvusta. Opiskelivat, juhlivat ja välillä jopa matkustelivat. Melko huoletonta aikaa.

Kasari oli kivaa. En kuullut erityisemmin kenenkään rahahuolista ja keskituloisilla meni hyvin.

Tuolloin tuli matkustelu tutuksi monelle. Kun ei ollut nettiä tuli seurattua paljon lehtiä ja tv:tä katsottua kaikki vähäänkin katsomisen arvoiset ohjelmat. En asunut Helsingissä ja esim. vaate tai kenkä ostoksille piti aina mennä Helsinkiin. Pienemmissä kaupungeissa ei ollut pahemmin muuta kun ruokakauppoja, eikä ollut jätti cittareita.

Kasarin alussa, jos ei ollut kaapelikanavia oli tosi huono tarjonta pop, rock musiikin ja musiikkivideoiden katsomiseen. Radio City kai ensimmäinen, muuten vain joku yksi radio ohjelma viikossa ja hittimittari tv:ssä kerran viikossa.

Äänittäminen radioista ja tv:tä oli tavallista.

Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa oli väkivaltaa ja aina sai pelätä miehiä ja poikia sillä koska tahansa saattoi joutua jengin hakkaamaksi oli se paikka sitten kirjasto, ruokakauppa, tavaratalo, linja-auto, juna tai koulu.

Mitä hel vettiä?! 80-luvulla pystyi Helsingissäkin mihin aikaan vuorokaudesta tahansa yksin toikkaroimaan vaikka kotibileistä tai kapakasta kotiin. Ikinä en törmännyt mihinkään "jengeihin" missään. Koskaan ei tullut vastaan mitään ryöstötilannetta, eikä kellään kaverilla ollut mitään tällaisia kokemuksia. Oletettavasti jossain päin oli rikollisporukoita ja jonkun verran huumeidenkäyttöä, mutta Suomi oli turvallinen paikka 80-luvulla. Ja, juu tiedän, että maaseudulla pojat tappeli naapurikylän poikien kanssa, mutta se jäi siihen, eikä sitäkään tarvinnut muiden sen enempää pelätä. Kuka näitä tarinoita oikein keksii? Jotkut, jotka oli 5-vuotiaita silloin ja kuunteli isojen poikien juttuja?

Ja samaa pystyy tekemään edeleen ja 30 vuoden päästä av:lla vakuutellaan, ettei mitään ongelmaa ollutkaan 2020-luvulla. Ja kuten mainitsitkin, tuo helsinkiläisyys vaikuttaa siihen, ettet koskaan kokenut sitä pikkukaupunkien väkivaltakulttuuria.

Mutta subjektiiviset kokemukset sikseen: Väkivaltarikosten tilastot oli kasarilla huomattavasti korkeammat, kuin nykyään ja siinä ei ole yksittäisen ihmisen kokemuksilla ja muistoilla oikein mitään väliä. Näin ne tilastot näyttää siitäkin huolimatta, että tuohon aikaan asioista ei kerrottu läheskään yhtä herkästi viranomaisille, kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa oli väkivaltaa ja aina sai pelätä miehiä ja poikia sillä koska tahansa saattoi joutua jengin hakkaamaksi oli se paikka sitten kirjasto, ruokakauppa, tavaratalo, linja-auto, juna tai koulu.

Mitä hel vettiä?! 80-luvulla pystyi Helsingissäkin mihin aikaan vuorokaudesta tahansa yksin toikkaroimaan vaikka kotibileistä tai kapakasta kotiin. Ikinä en törmännyt mihinkään "jengeihin" missään. Koskaan ei tullut vastaan mitään ryöstötilannetta, eikä kellään kaverilla ollut mitään tällaisia kokemuksia. Oletettavasti jossain päin oli rikollisporukoita ja jonkun verran huumeidenkäyttöä, mutta Suomi oli turvallinen paikka 80-luvulla. Ja, juu tiedän, että maaseudulla pojat tappeli naapurikylän poikien kanssa, mutta se jäi siihen, eikä sitäkään tarvinnut muiden sen enempää pelätä. Kuka näitä tarinoita oikein keksii? Jotkut, jotka oli 5-vuotiaita silloin ja kuunteli isojen poikien juttuja?

Ja samaa pystyy tekemään edeleen ja 30 vuoden päästä av:lla vakuutellaan, ettei mitään ongelmaa ollutkaan 2020-luvulla. Ja kuten mainitsitkin, tuo helsinkiläisyys vaikuttaa siihen, ettet koskaan kokenut sitä pikkukaupunkien väkivaltakulttuuria.

Mutta subjektiiviset kokemukset sikseen: Väkivaltarikosten tilastot oli kasarilla huomattavasti korkeammat, kuin nykyään ja siinä ei ole yksittäisen ihmisen kokemuksilla ja muistoilla oikein mitään väliä. Näin ne tilastot näyttää siitäkin huolimatta, että tuohon aikaan asioista ei kerrottu läheskään yhtä herkästi viranomaisille, kuin nykyään.

Ihan tilastotkin kertovat, että nuorisoväkivalta oli yleisempää 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.

Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 1974 ja mulle kasari oli vaan ankeaa, johtuen siitä että me oltiin aika köyhiä. Äidillä oli vain osa-aikatöitä ja välillä ei mitään töitä, ja isälläkin pieni palkka. Asuttiin pienessä (n. 40 neliötä) punaisessa puutalossa, jossa ei ollut muuta lämmitystä kuin takka. 4 ihmistä. Autona oli vihreä Lada, jossa oli aina jotain vikaa, ja joka oli talvella sisältä jääkylmä ja kesällä sen nahkapenkeihin jäi hiellä iho kiinni. Ruokana oli aina melkein perunaa ja ruskeaa soossia. Aina isä ja äiti oli hermostuneita ja puhui rahasta huolestuneesti. Äiti myös katkera siitä millaiseksi elämä oli hänellä vakiintunut, köyhäksi, raskaaksi ja kurjaksi. Hän kun oli haaveillut jostain ihan muusta. Hän purki pettymyksensä isään, joka yritti vaan sietää ja tehdä työtään.

Yläasteelle mennessä alettiin sitten kiusatakin, kun ei ollut Levi's farkkuja, Kappa-verkkareita eikä muita juttuja, joita kaikilla cooleilla tyypeillä piti olla. Värjäsin sitten hiukset mustaksi ja aloin meikata rajusti, haistattaakseni koko maailmalle. Vähän pääsin mukaan porukkaan sitten, kun ehkä 15-vuotiaana aloin mennä bileisiin ja dokata. Silti aina olin se köyhän mukula ja vähän syrjässä, vaikka hyväksyttiinkin sinne roikkumaan. (Myöhemmin kun menin yliopistoon oli melkoinen kulttuurishokki, miten rajoittuneesssa maailmassa meillä oli eletty. Esim. en tiennyt yhtään, miten käyttäydytään ruokaravintolassa, meillä kotona kun ei oltu ikinä sellaisessa käyty. En myöskään ollut koskaan lentänyt, käynyt ulkomailla, käynyt kampaajalla kun äiti leikkasi tukan kotitrimmerillä jne)

Muistat varmaankin perheesi olot väärin ja sotket varmaan 90-luvun lamaan silla kasarilla ei ollut köyhyyttä. Silloin elettiin nousukautta, kulutus kasvoi ja elintaso nousi roimasti.

Keskimäärin joo, mutta kyllä kaikkina aikoina on köyhiä ihmisiä aina. Eikä me edes oltu sillä lailla ääriköyhiä, oli kuitenkin se talo ja autokin vaikka vaatimattomia. Mutta kun faija oli pienipalkkainen duunari ja äidillä myyjän duuneja pätkissä ja osa-aikaisena ja sekin palkka meni päivähoitoon lähes kokonaan, niin ei kyllä kulutusjuhlaa meillä näkynyt. Ainainen rahasta stressaaminen vaan.

1990-luvulla meidän perheessä sitten alkoikin mennä paremmin. Isä pääsi töissä esimiesasemaan ja palkka nousi. Äitikin sai vakituisen työpaikan jossa ihan täydet työtunnit. Ostivat jopa ihan kunnon tiilitalon silloin ja autokin vaihtui Ladasta Renaultiin ja vastaaviin keskiluokan autoihin. Lama ei meidän perheessä vaikuttanut käytännössä mitenkään, koska ei tullut työttömyyttä kohdalle.

Mutsi- ja faijafarkut, korkokengät, pikkulaukku, collegetakki, pilottinahkatakkipusakka, permanentti, paljon hiuslakkaa.. Tällee pukeutu mun vanhemmat.

Elämä oli yksinkertaista. My little ponyt tuli ja niillä leikittiin. Barbiet samoin. Pojilla he-manit. Ei se silti sellaista värien kakofoniaa ollut kuten noissa tv-sarjoissa. Narkkeja ja hämyjä oli joka nurkassa, huumeet löysi tiensä katukuvaan silloin.. ja järjestäytynyttä rikollisuutta alkoi kasaantua. 90-luvulla alkoi sitten posti-/pankkiryöstöjen kulta-aika. Oli helppoa aikaa myös rikollisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.

Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.

Joo sama, enkä edes tuntenut kasarilla montaa, jotka olisi ulkomailla käyneet matkoilla. Koulussa joku oli käynyt, mutta ne olikin niitä harvoja rikkaita, toinen paikkakunnan Citymarketin kauppiaan lapsi ja toisen molemmat vanhemmat oli lääkäreitä. Me tavikset ei juuri matkoilla käyty, ja esim. omat vanhempani vähän paheksuivatkin semmoista ympäri maailmaa luusuamista, rahan käyttämistä johonkin niin turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa oli väkivaltaa ja aina sai pelätä miehiä ja poikia sillä koska tahansa saattoi joutua jengin hakkaamaksi oli se paikka sitten kirjasto, ruokakauppa, tavaratalo, linja-auto, juna tai koulu.

Mitä hel vettiä?! 80-luvulla pystyi Helsingissäkin mihin aikaan vuorokaudesta tahansa yksin toikkaroimaan vaikka kotibileistä tai kapakasta kotiin. Ikinä en törmännyt mihinkään "jengeihin" missään. Koskaan ei tullut vastaan mitään ryöstötilannetta, eikä kellään kaverilla ollut mitään tällaisia kokemuksia. Oletettavasti jossain päin oli rikollisporukoita ja jonkun verran huumeidenkäyttöä, mutta Suomi oli turvallinen paikka 80-luvulla. Ja, juu tiedän, että maaseudulla pojat tappeli naapurikylän poikien kanssa, mutta se jäi siihen, eikä sitäkään tarvinnut muiden sen enempää pelätä. Kuka näitä tarinoita oikein keksii? Jotkut, jotka oli 5-vuotiaita silloin ja kuunteli isojen poikien juttuja?

Ja samaa pystyy tekemään edeleen ja 30 vuoden päästä av:lla vakuutellaan, ettei mitään ongelmaa ollutkaan 2020-luvulla. Ja kuten mainitsitkin, tuo helsinkiläisyys vaikuttaa siihen, ettet koskaan kokenut sitä pikkukaupunkien väkivaltakulttuuria.

Mutta subjektiiviset kokemukset sikseen: Väkivaltarikosten tilastot oli kasarilla huomattavasti korkeammat, kuin nykyään ja siinä ei ole yksittäisen ihmisen kokemuksilla ja muistoilla oikein mitään väliä. Näin ne tilastot näyttää siitäkin huolimatta, että tuohon aikaan asioista ei kerrottu läheskään yhtä herkästi viranomaisille, kuin nykyään.

Pikemmin niissä Suomen muissa kaupungeissa on ollut turvallisempaa kuin Helsingissä. Ei minun ystävä- ja tuttavapiireissä tarvinnut pelätä joutuvansa tappeluihin. Tyypilliset suomalaiset väkivaltarikokset ovat olleet niitä että vanhoja kaunoja on ruvettu selvittelemään humalassa ja joku on saanut nyrkistä tai puukosta. Harvemmin ulkopuoliset ovat joutuneet edes näkemään niitä tapauksia ja poliisi on käynyt korjaamassa asianosaiset talteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.

Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.

Joo sama, enkä edes tuntenut kasarilla montaa, jotka olisi ulkomailla käyneet matkoilla. Koulussa joku oli käynyt, mutta ne olikin niitä harvoja rikkaita, toinen paikkakunnan Citymarketin kauppiaan lapsi ja toisen molemmat vanhemmat oli lääkäreitä. Me tavikset ei juuri matkoilla käyty, ja esim. omat vanhempani vähän paheksuivatkin semmoista ympäri maailmaa luusuamista, rahan käyttämistä johonkin niin turhaan. 

Minun vanhempani olivat opettajia ja kävimme nelihenkisenä perheenä 1970-luvulla Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa omalla kuplavolkkarilla harrastaen telttamatkailua ja retkeilymajoja. Joskus 1980-luvulla kävimme Pohjois-Italiassa ja Etelä-Espanjassa lentämällä ja lukiossa ollessa teimme bussilla luokkaretken Leningradiin Karjalan Kannaksen kautta. Tuskinpa opettajia voi pitää erityisen rikkaina, mutta yllättävän monella äidit eivät käyneet kokopäiväisesti töissä, mikä tietysti vaikutti elintasoon.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hasssua kuinka esim. juppikulttuuri tuli se(kin) Suomeen sen viisi vuotta myöhässä, 80-luvun loppupuolella vasta.

Ja räikeimmät neonvärit löytyivät Suomessa lasketteluvaatteista ja oikeasti vasta 90-luvun alussa - tuulipuvuista.

80-luvun alku oli oikeastaan 70-lukua. Juppeja ja neonvärejä oli kyllä jo 80-luvun puolivälistä eteenpäin

Otsikon kysymykseen palatakseni "oliko kasari jne." Onko 2010- ja 2020-luku juuri sellainen kuin se esitetään elokuvissa ja tv-sarjoissa? Naiivi kysymys, joka osoittaa todellisuudentajun köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymykseen palatakseni "oliko kasari jne." Onko 2010- ja 2020-luku juuri sellainen kuin se esitetään elokuvissa ja tv-sarjoissa? Naiivi kysymys, joka osoittaa todellisuudentajun köyhyyttä.

Millaisena 2010- ja 2020-luku sinusta sitten esitetään tv-sarjoissa? Ainakin joissain tv-sarjoissa on jo huomioitu koronavirusepidemian esiintyminen kuten Kova Laki: Erikoisosaston jaksoissa roolihenkilöt ovat käyttäneet kasvomaskeja.

Tosin on parempi lukea vaikkapa toisesta maailmansodasta varsinaisista historiankirjoista kuin katsoa loputtoman monta kertaa Edwin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas.