Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen trailerissa ainakin on 80-luvun televisiossa hämmentävän terävä kuva räjähdyksestä. Oikeasti tv:n kuva oli rakeista ("pikselimössöä") ja suttuista..
No ei se analoginen kuvaputkitöllöstä tullut TV-lähetys ainakaan pikselimössöä voinut olla! 😃 Pehmeämpää toki.
Hirveämmältä joku tän päivän SD-digilähetys näyttää, jotkuthan ihan huvikseen näitä edelleen isoilta ruuduilta katselevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä aidointa kasaria on uusi Munkkivuori-sarja. Tunnistan monet asiat omasta lapsuudesta/nuoruudesta.
Oli se kyllä hienoa aikaa olla nuori! Ja ilman kaikkea some-hömpötystä.
Kyllä moni kasarileffa/sarja kuvastaa hyvin aikakautta ja onhan Suomea sanottu pikkujenkkiläksi. Koen samoja fiiliksiä mitä aikakautta kuvaavissa ohjelmissa on luotu. Tunnelma ja yhteisöllisyys ehdottomasti. Ennen ihmiset kyläili ja lapset haki toisiaan leikkimään. Ulkona oltiin paljon ja kokoonnuttiin yhteen. Nykyaikana moni lapsi on paljon yksinäisempi mitä tuolloin. Kerrostalojen tai muidenkaan kortteleiden pihoilla ei näe enää samalla tavalla lapsia leikkimässä yhdessä.
Nykyaika on aika paskaa ja moni asia paljon huonommin mitä tuolloin varsinkin politiikan suhteen. Näyttää, ettei yhteiskunta kehity vaan menee huonompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.
No ei kylläkään löytynyt.
Sellaisesta ei edes osattu unelmoida 80-luvulla.
Tämä. Ei ollut tietokoneita kellään. Ei itsellä, ei kavereilla, ei edes niillä varakkaammilla tutuilla. 617
Itsellä oli tietokone 80-luvun alusta lähtien ja niin oli suurimmalla osalla kavereistakin. Tietokone toki oli tasoa VIC-20/C64 ym. Joidenkin vanhemmilla saattoi olla PC tai Macci. Skideillä oli noita vain paremmissa perheissä.
Omat muistot 80-luvusta ovat positiivisia.
Koulussa oli opetusta, sai kirjat omaksi joka vuosi, ja oli järjestys luokassa. Kaikki oppivat lukemaan. Nykyään 15% ei opi lukemaan.
Kouluissa oli kouluterveydenhoitaja. Terkkariin pääsi ja käynti ei maksanut mitään. Nykyään terkkariin takaisinsoittoaika 1-2 viikkoa, eikä mitään tapaa saada yhteyttä nopeammin (paitsi 112).
Yhteiskunnassa oli kuri ja järjestys. Poliisi tutki rikokset ja selvitti ne. Armeijalla oli varikoita ja varuskuntia.
Sähköverkossa oli säätövoimaa ja verkko oli vakaa. Voimaloita oli varalla, eikä sähkön hinnasta tai saatavuudesta tarvinnut murehtia. Nyt on lopetettu säätövoimaa valtavat määrät ja rakennettu tuulivoimaa tilalle, jolla on saatu sähköverkko epävakaaksi ja sähkö kalliiksi.
Valitettavasti 1980/90 luku oli Suomalaisen yhteiskunnan kaikkien aikojen huippuaika. Kaikki vielä toimi ja 1980-luvulla vielä asiat menivät parempaan suuntaan. Nykyään 2000-luvulla kaikki menee vain huonompaan suuntaan, tahallaan tai tyhmyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kerrohan nyt alustukseksi, millaista elämä kasarilla siis elokuvissa on.
Koulukirjat oli uusia ja kouluruoka oli hyvää 80-luvun lopulla. Ihmiset välitti toisistaan enemmän ja aina oltiin ulkona. Heti koulun jälkeen, kävin himassa, söin ja lähin kavereiden kans ulos. Himaan menin illalla. 80-luvun lopun Helsinki oli jännä paikka, seikkailtiin ympäri kaupunkia.
Kännyköitä ei ollut kellään. Eka kännykkä oli kaverilla vasta vuonna 96, oisko Ring-go.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Ei ollut tietokoneita kellään. Ei itsellä, ei kavereilla, ei edes niillä varakkaammilla tutuilla. 617
Aika ihmeellisissä piireissä pyöritte.
Televisioon liitettävät 1982 esitellyt Commodore 64 ja Sinclair Spectrum olivat vuosi-pari myöhemmin jo niin halpoja että sellaisen kehtasin pyytää ihan joululahjaksi vaikka vanhemmat olivat ihan teollisuuden työntekijöitä.
Kyse on enemmänkin siitä miten nörttejä lukiosta korkeakouluun pyrkiviä kavereita lähipiiriisi kuului koska amiksen kampaamo/asentajakoneistajalinjalle suuntaavat laittoivat rahansa mieluummin tupakkaan ja kaljaan.
Vaikka kyllä noita hankittiin ihan pelikoneiksi ilman aikomustakaan opetella koskaan koodaamaan riviäkään.
Oli se.
80-luvun lopulla 8-vuotiaina kierreltiin sporilla ympäri stadia ja käytiin frendien kanssa stadikalla uimassa. Perusmenoa. Siitä parin vuoden päästä jengi peesas sporilla eli roikku sporan takana kovissakin vauhdeissa, ihme et ollaan hengissä. Pyörittiin raunioissa ja hypittiin jäänmurtajilta mereen. Tehtiin notskeja rantsuun iteksemme.
Sellasta Stand by me leffameininkiä.
Kyllä ennen skidit oli hurjempia ku nää nykyiset luurintuijottajat.
Tuli ikävä poikavuosien kavereita, ne oli parhaimpia frendejä mitä mulla on ollu.
Onneks pari niistä jäljellä.
T. Skattan skidi vm.1981
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hakattiin mekin välillä Amiga 500 ja nintendo kasibittistä :)
80 -luku oli kyllä sellaistakin, jota leffoissa näkee, mutta myös samaan aikaan täynnä ahdasmielisyyttä ja konservatiivisuutta. Miesten piti olla kovasti tietynlaisia ja naisten rooli oli selvästi kapeampi kuin nykyään. Kiusattavaksi päätyi koulussa paljon vähemmästä erilaisuudesta kuin nykyään. Ei saanut liikoja poiketa normista. En kaipaa takaisin niihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nintendoa on varmasti jokainen kasarin lapsi joskus jossain määrin renkannut, oli vielä 90-luvun alussakin ihan käypä peli. PS1 syrjäytti viimeistään. Commodore kasettiasemineen tuntui jo ihan muinaisjäänteeltä ysärillä, mutta näin se kuluttajalle myytävä tekniikka kehittyi ja halpeni.
Vierailija kirjoitti:
Ja hakattiin mekin välillä Amiga 500 ja nintendo kasibittistä :)
Konesodat, Atari ST vastaan Amiga 500, ihan kuin tänä päivänä Playstation ja Xbox fanipojut taistelee koneidensa paremmuudesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tosi out olla "rillipää", "läski" (eikä siihen aikaan edes ollut juuri ketään nykyajan mittapuulla lihavaa!)
Joo, selailin joku aika sitten kassarin alkupuolen luokkakuvia ysäriltä ja lukiosta.
Ne luokan "läskit" eivät nykymittapuun mukaan ollet kuin melkoisen rotevia normaalipainoisia.
Kaksi näistä harrasti kai ihan kansallisella tasolla ringetteä (tyttö) ja jääkiekkoa (poika) joten niillä olikin lihasmassaa ihan eri tavalla kuin hentoisilla runotytöillä tai nörttipojilla sekä taatusti kova kunto.
Oikeasti läskiä ei jäljeenpäin arvioituna ollut yhdellälläkään luokalla koko kouluaikana.
Myös silmälaseja oli todella harvalla koska juostiin ulkona kaikki se aika jonka yli 4-vuotiaat tuijottavat nykyään 20cm etäisyydellä olevaa ruutua.
Kasarilla ei laitettu pipoa päähän pakkasella, mutta nilkat pysyi lämpiminä säärystimillä. Haaremi housut ja hiihtarit oli muotia jossain vaiheessa ja ylisuuret paidat lepakkohihoilla. Geelillä mörkälook hiuksiin ja siilitukka pystyyn. Tietokoneena Commodore 64 ja sillä Pac mania pelattiin silmät tapilla. Telkkari ohjelmat loppui viimeistään puoleen yöhön ja sen jälkeen jos halusi katsoa telkkaria, niin näkyi vain lumisadetta. Kasarilla tehtiin parhaat kauhuleffat.
Kasarin lopussa meilläkin oli tietokone ja atk ta koulussa valinnaisaineena, mutta kasarin alussa noista ei vielä tiedetty mitään. Hyvin harvoin tein tietokoneella yhtään mitään. Ms dos, oli käyttöjärjestelmä.
Eiköhän se ihmisen elämä ollut aika lailla samanlaista kasarilla mitä nyt. Samat ilot ja murheet. Mitä nyt ihmisyyteen ylipäätään kuuluu.
Olennaista on myös se, että jokaisella vuosikymmenellä muistellaan jotakin muuta vuosikymmentä ns. nostalgisen hyvänä aikana. 80 -luvulla eläneenä muistan kysyneeni samanlaisia ihannoivia kysymyksiä 50 -luvulla eläneiltä.
Tai ehkä yksi asia oli lapsilla ja nuorilla eri lailla. He olivat paljon vapaampia tekemään kaikkea ja näin ollen myös toimeliaampia. Tosin vastapuolena oli, että lapsia ja nuoria myös kuoli paljon enemmän vuosittain mitä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.
No ei kylläkään löytynyt.
Sellaisesta ei edes osattu unelmoida 80-luvulla.
Tämä. Ei ollut tietokoneita kellään. Ei itsellä, ei kavereilla, ei edes niillä varakkaammilla tutuilla. 617
No kyllä niitä melko lailla oli, koskapa Suomessa on myyty 80-luvun aikana väkilukuun nähden maailman eniten Commodoren kotitietokoneita. Tilanne 90-luvun alussa: täällä oli myyty yksi Commodoren kotitietokone kymmentä (10) Suomalaista kohden.
Että ei ollut "ei kellään" ei ole sinnepäinkään totta, vaan päinvastoin aika h3lkkarin monella oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaisen kuvan 80-luvusta nuo sarjat antavat, mutta itse sen ajan eläneenä voin sanoa, että oli suomessa upein vuosikymmen ikinä(ja aivan ihmeellinen ajanjakso ihmiskunnan historiassa yleisesti.) Maailma oli värikäs, yllätyksellinen, jokainen sai olla oma itsensä, osattiin juhlia täysillä miettimättä huomista, elettiin hetkessä. Rajoituksia oli hyvin vähän, mopoilla ajettiin ilman kypäriä, ruotsin laivalle pääsi risteilemään ilman vanhempia kun oli 15v(mekin teimme kaveriporukassa alaikäisinä useamman reissun autolautoilla ruotsiin, laivalla osteltiin olutta ja tupakkaa, päivät rällättiin tukholmassa) jne... Ruoka ja tavarat olivat halpoja suomalaisten tulotasoon nähden. Jokainen sai töitä jos halusi (viimeistään talonrakennustyömailta, jossa tienattiin "mukavasti" hanttihommissa). Suurin ero tähän päivään oli yksilön valtava vapaus ja se, että ihmiset olivat perhekeskeisiä, perheen asioita ei ulkopuolisille isolti juteltu. Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty.Tätä ajanjaksoa on lähes mahdoton 2000-luvulla syntyneen ihmisen ymmärtää.
Ihanasti kiteytetty! Melkein tuli kyyneleet silmiin. Tätä vapautta kaipaan niin suunnattomasti ja ahdistaa, että sitä nykyään asteittain koko ajan kavennetaan.
Eli tässä siis kaivataan vapautta kiertää sääntöjä ja lakeja ja lapsille ja nuorille lisää vapautta olla käyttämättä kypärää ajaessa mopoa ja kulkea vahtimatta vaikka ristelyillä JA sitä että kukaan ulkopuolinen ei puuttuisi perheen asioihin ihan sama miten huonosti siellä voitaisiin..? Ettei esim kukaan turhaan naputa tai tule hakemaan lapsia vaikka vanhemmat dokaisivat ja lapset olisivat hunningolla?
Ehkä itse kaipaat ennen kaikkea kuitenkin nuoruuden vuosiasi?
Ei ois. Nykyaika on varsinainen lintukoto. Rikollispiireissä väkivalta on ehkä nykyään raaempaa, vaan olihan noita kiduttaja-Pullisia aikoinaankin.