Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalta painajaisia, ihan kirjaimellisesti (älä lue jos hoitajien valitus ärsyttää)
16.12.2022 |
Näin viime yönä unta, että jostain syystä olin taas hoitoalalla.
Oli aamu, ja olin juuri lähdössä tekemään taas aamutoimia liudalle asiakkaita. Se epätoivo ja ahdistus, mitä unessa koin, ja yritys psyykata itseäni kestämään edessä oleva työpäivä...
Miten mahtavaa oli herätä unesta ja tajuta, että se olikin vain unta!!
Olen siis pari vuotta sitten lähtenyt hoitoalalta, jolla olin n. 10 vuotta. Ehdin työskennellä tehostetussa palveluasumisessa (ent. vanhainkodissa), kotihoidossa, ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolella.
Ja ihan hirveää oli. Se kiire, fyysisesti raskas ja likainen työ (eritteet, haisevat ja mätivät haavat, kusi ja pska, ripuli, veri, oksennukset, limat... ja mm. ihmisten saunottaminen, itse läpimärkähikisenä kuumassa ja höyryisessä kylpyhuoneessa muovisissa suojakamppeissa, ja ei kun saunotuksen jälkeen loppupäivä muita töitä samoilla hikikamppeilla, ei ollut käytännössä mahdollista ehtiä suihkuun itse kuin vasta kotona)
Jatkuvasti ihmisiä iholla ja hokemassa nimeäsi ja tarvitsemassa kuka mitäkin, sairaiden ihmisten valitus, itkut, murheet, pahan olon purkaminen eli suoranainen pään aukominen henkilökohtaisuuksiin käyden, omaisten valitus, oma huoli yksinäisistä, pelokkaista, sairaista, urheista, kovia kokeneista ihmisistä ja mm. siitä havainnoiko kaiken oleellisen oikein lääkärille raportoidessaan ja saako vaadittua tälle apua..
Väkivalta; lyönnit, potkimiset, raapimiset, puremiset, päälle sylkemiset, ulosteella heittely, hiuksista vetäminen, henkinen väkivalta, haukkumiset, uhkailut, seksuaalinen häirintä, rivot puheet, vartalon kommentointi, tarttuminen kiinni...
Väsyneet ja kyräilevät työkaverit, esimiesten loputon vaatimus tehokkuudesta ja töiden tekemisestä nopeammin ("kyllä muiltakin onnistuu" ja "pitää vaan tehostaa tekemistään" sekä "oletko miettinyt miten ensi kerralla voisit toimia paremmin" kun todellakin antaa itsestään jo 110%, niin että mitään muuta elämässä ei enää sitten jaksanutkaan 🤦🏼)
Epäsäännöllinen vuorotyö, vapaita viikonloppuja vain 1/kk, elämä tosi epäsäännöllistä ja rytmitöntä. Iltavuoron loputtua klo 22.00 piti tulla usein aamuun takaisin jo 6.30 tai 7.00 (no tähän tullut sentäs muutos alalta lähtemiseni jälkeen, nykyään vuorojen väli tulee olla 11 h?) eräässä työpaikassa viikonloppuisin vielä 12 h vuorot, eikä hetken rauhaa, kun ruokatauotkin piti viettää näiden tarvitsevien asiakkaiden kanssa samassa tilassa...
ONNEKSI USKALSIN lähteä siltä alalta, vaikka pelotti ihan stnasti, ei ollut muuta työtä tiedossa, mutta sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkoi jo horjua, ja itketti ja ahdisti joka päivä viimeiset työvuodet.
Ja löysin uuden työn toiselta alalta!
Palkka on huonompi, mutta miten onnellinen ja kiitollinen ihminen oikeasti voikaan olla työstä, johon mennessä ei tarvitse itkeä työmatkalla, ahdistus ei purista rintaa, syke ei ole enää pilvissä ja vapaa-ajalla jaksaa harrastaa omiaan. Tämä on aivan taivas.
Toivottavasti en enää ikinä joudu hoitoalalle takaisin.
(Kiitos ja anteeksi, tämän unen ja sen nostattamien tunteiden vuoksi oli pakko purkaa mieltä johonkin. Jollain tasolla olen varmaankin ihan oikeasti traumatisoitunut hoitoalasta.)
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
joissakin mun entisissä hoitoalan työpaikoissa esimies ei edes halunnut palkata lisää hoitajia , vaikak siellä piti tyvuoron aikana juosta niska limassa ja tauotkin pitää kiireellä.
Ne säästöt ja liukuhihna-ajattelu. Ja sit kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin se muuttuu hel.etiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Eikä siitä mitään hyvää seuraa kun molemmat rupeavat oireilemaan (vielä enemmän kuin muuten). Kyllähän se heijastuu kaikkiin, paitsi tietty siihen esimieheen joka saa tulospalkkiot tai edes kehut säästöistä.
Suurin muutos alalla tapahtui kun hoivaosastot ajettiin alas. Ennen huonokuntoiset vuodepotilaat siirtyiät hoivalle, kun eivät enää pysytyneet liikkumaan ja syömään itsenäisesti.
Nykyään nämä täysin autettavat puetaan päivävaatteisiin, nostetaan vuoteesta ylös, v iedään pyörätuolilla vessaan, nostetaan pöntölle, laitetaan Microlax, pestään takapuoli, laitetaan vaippa, hilataan pyörätuolilla pöydän ääreen, syötetään ja juotellaan, annetaan lääkkeet suuhun, ettei vain elämä loppuisi kesken.
Ruokailun jälkee viedään pyörätuolilla sänkyyn, nostetaan sänkyyn, tarkistetaan ja tarittaissa vaihdetaan vaippa,estään taas ulosteet, vaihdetaan puhdas vaippa. Tuetaan tyynyillä makuuasentoon. Pari tunin päästä taas sama nostelu ja hilataan pöytään ruokittaaksi....ja tätä rataa....Kuka tästä hyötyy??
Kun asukkaan voisi aivan hyvin hoitaa vuoteessa, syöttää pääty kohotettuna. Asukas saisi olla pyjamassa, ilman että jäykkiä raajoja taivutellaa ja päälle kiskotaan omaisten tuomia, usein liia pieniä vaatteita.
Omaiset eivät neuvoista huolimatta osta isompaa kokoa koska" äitihän on aina ollut kokoa 36". Ei ymmärretä miten hankalaa on pukea kittanoita jäykän ja kangistuneen vanhuksen ylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
joissakin mun entisissä hoitoalan työpaikoissa esimies ei edes halunnut palkata lisää hoitajia , vaikak siellä piti tyvuoron aikana juosta niska limassa ja tauotkin pitää kiireellä.
Ne säästöt ja liukuhihna-ajattelu. Ja sit kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin se muuttuu hel.etiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Eikä siitä mitään hyvää seuraa kun molemmat rupeavat oireilemaan (vielä enemmän kuin muuten). Kyllähän se heijastuu kaikkiin, paitsi tietty siihen esimieheen joka saa tulospalkkiot tai edes kehut säästöistä.
Suurin muutos alalla tapahtui kun hoivaosastot ajettiin alas. Ennen huonokuntoiset vuodepotilaat siirtyiät hoivalle, kun eivät enää pysytyneet liikkumaan ja syömään itsenäisesti.
Nykyään nämä täysin autettavat puetaan päivävaatteisiin, nostetaan vuoteesta ylös, v iedään pyörätuolilla vessaan, nostetaan pöntölle, laitetaan Microlax, pestään takapuoli, laitetaan vaippa, hilataan pyörätuolilla pöydän ääreen, syötetään ja juotellaan, annetaan lääkkeet suuhun, ettei vain elämä loppuisi kesken.
Ruokailun jälkee viedään pyörätuolilla sänkyyn, nostetaan sänkyyn, tarkistetaan ja tarittaissa vaihdetaan vaippa,estään taas ulosteet, vaihdetaan puhdas vaippa. Tuetaan tyynyillä makuuasentoon. Pari tunin päästä taas sama nostelu ja hilataan pöytään ruokittaaksi....ja tätä rataa....Kuka tästä hyötyy??
Kun asukkaan voisi aivan hyvin hoitaa vuoteessa, syöttää pääty kohotettuna. Asukas saisi olla pyjamassa, ilman että jäykkiä raajoja taivutellaa ja päälle kiskotaan omaisten tuomia, usein liia pieniä vaatteita.
Omaiset eivät neuvoista huolimatta osta isompaa kokoa koska" äitihän on aina ollut kokoa 36". Ei ymmärretä miten hankalaa on pukea kittanoita jäykän ja kangistuneen vanhuksen ylle.
Hoivaosastojen lakkautus on johtanut siihen, että työ palveluataloissa on käynyt aiva liian raskaaksi, kun asukasaines hoidetaan loppuun asti asumisyksiköissä. Kukaan ei enää jaksa todella raskaassa työssä, näiden elävien kuolleiden kanssa, jos asia sanotaan niinkuin se on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Etityäin ikävää että sait turpaan. Ikävää myös niille normaaleille ja mukaville potilaille, ettet viitsi edes heille puhua, vaan teet vain pakollisen minimin rahan takia ja lopun aikaa juoruat kahvihuoneessa. Eipä oo hyvä juttu kenellekään.
Missä sanoin, että teen vain "pakollisen minimin"? Ehei, teen kaiken pakollisen ja vielä vähän päälle. On kaikenlaista kyselyä, mittaria, VALTAVASTI kIrjaamista, lisäksi vielä kursseja ja koulutuksia, joita pitäisi ehtiä tehdä. Lisäksi on kaikenlaista lisähommaa, jota yritetään vierittää hoitajien tehtäväksi (pyykki- ja ruokahuoltoon sekä siisteyteen liittyvää sekä jotain virike.pas.kaa).
Mitään hommaa ei voi tehdä rauhassa eikä kunnolla, kun koko ajan joku ää.liömuumio rimputtaa kelloa ja vaatii palvelua ja huomiota. Tehostetussa palveluasumisessa EI ole olemassa "mukavia" eikä "normaaleja" potilaita. Dementikot ovat väkivaltaisia tai muuten käytöshäiriöisiä, ja ne päästään terävämmät (?) ovat lähes poikkeuksetta vaativia, ilkeitä ja huomiohakuisia. Nämä, jotka osaavat vaatia, ovat siis liikuntakyvyttömiä ja tätä nykyä lähes poikkeuksetta erittäin ylipainoisia, joten hoito on todella raskasta.
Aikaa kahvihuoneessa juoruamiseen ei yksinkertaisesti ole, enkä harrastaisi sellaista muutenkaan.
Minä teen huolellisesti kaiken, mihin ryhedyn. Mutta tunnetasolla en välitä asiakkaistani. Ei vain kiinnosta.
Tähän on pakko sanoa, että on käsittämätöntä, ettet jo tajua irtisanoa itseäsi tai etsiä toisenlaista työtä. Olet täysin väärässä paikassa ja tajuat sen itsekin. Se ettet välitä, ei oikeuta sinua missään tapauksessa laiminlyömään, haukkumaan tai vahingoittamaan hoidettavia, kuten väistämättä tuolla asenteella tapahtuu. Ole nyt edes sen verran vastuullinen aikuinen, että ymmärrät lähteä jonnekin muualle-sinulle ei ole toisten elämillä väliä, eikä asiakkaitaan tarvitse rakastaa, mutta ihmisoikeuksia ja potilaslakia sinun tulee noudattaa olit sitten psykopaatti, sosiopaatti, narsisti tai mikä lie. Ehkä pieni traumaterapia ja sairasloma tekisi sinulle hyvää? Olisit itse välillä hoidettavan ja avuttoman ihmisen asemassa-siitä ei sinulla tunnu olevan mitään kokemusta. Säälin niitä ihmisiä, joita työssäsi kohtaat.
En ole vahingoittanut ketään. Kirjoitin vain, mitä oikeasti heistä ajattelen - en pidä heistä enkä edes välitä.
Usko pois, meitä tällä tavalla ajattelevia hoitajia on PALJON.
Tiedän erittäin ikävien ja omakohtaisten karvaiden elämääni pysyvästi vaurioittaneiden kokemusteni kautta kyllä oikein hyvin, että alalle täysin sopimattomia, puutteellisesti koulutettuja, välinpitämättömiä, kyynisiä ja väärässä työssä ja työssään täysin vääristä syistä olevia olevia on TODELLA paljon. Juuri siksi sanon: älä ole kuten muut, vaan ole viisaampi ja välitä potilaiden ihmisoikeuksista edes sen verran, ettet osaltasi jää myrkyttämään yksikkösi ilmapiiriä, hankaloittamaan potilaiden elämää tai tunnekylmän sekä välinpitämättömän asenteesi kautta vahingoittamaan hoidettaviasi-mitä he ovat sinulle tehneet ansaitakseen sellaista?
Ammattitaitoasi voit hyödyntää varmasti vaikka oman yrityksen perustamalla paremmin tai kouluttautumalla johonkin vähemmän kyynistävään ammattiin.
En käsitä, miksi olla alalla, jolle ei sovellu, josta ei pidä, joka vain kuluttaa loppuun ja ennen kaikkea on lopulta vahingoksi hoidettaville, juuri heille, joita varten sinunkin tulisi työtäsi tehdä. Ei ainoastaan rahan vuoksi, vaan ihmisten vuoksi. Rahaa voi tosiaan tehdä muillakin tavoilla, jos mikään muu ei työhön enää motivoi.
Noudatan kyllä työssäni kaikkia lakeja. Mikä se minun rikokseni nyt tarkalleen ottaen on? Sekö, että raskaan työpäivän jälkeen (väkivallan kohteeksi jouduttuani) käytin asukkaista muutamaa rumaa sanaa anonyymisti ja kirjallisessa muodossa? Syyllistyinkö vääriin ajatuksiin eli ajatusrikokseen?
Hoitajakin on vain ihminen. Lyömisen kohteeksi joutunut hoitaja voi ihan oikeasti ajatella, että onpas epämiellyttävä asukas. Hoitajalla on oikeus ajatella niin.
Kuten sanoinkin, kaltaisiani hoitajia on paljon.
Viha ja kiukku nosti päätään kun luin aloituksen. Miten paljon olenkaan suostunut rikkomaan itseäni ja rajojani vanhustyössä vuosien ajan! Kaikki kaadetaan hoitajien niskaan syyttelyineen päivineen jos ei pysytä esim. aikatauluissa. Puhumattakaan kaikesta muusta kaltoinkohtelusta ja nöyryyttämisestä mitä ala on täynnä!
Juuri tälläkin hetkellä kun suostuin pakon edestä menemään tekemään lyhyen sijaisuuden vanhainkotiin, omaiset valittaa kun omaa omaista ei nosteta joka päivä kolme kertaa ylös. Pomot lupailee asioita mitä ei pystytä toteuttamaan, ja kun ei pystytä, niin meitä rivihoitajia kovistellaan asioista. Työkaverit koostuu pääosin kouluttamattomasta, kielitaidottomasta porukasta jolla ei ole käryäkään hoitotyöstä, esim. nostolaitteiden käytöstä. Tämmöiseen vuoroon kun joutuu, en lähde nostamaan yhtäkään ihmistä sängystä ihan turvallisuusriskin vuoksi. Sen sijaan että omaisille kerrottaisiin totuus, luvataankin heille järjettömiä asioita. Oikea osoite kovisteluun olisi päättäjät jotka haluavat selvitä kustannuksista mahdollisimman vähällä. Koulutetut hoitajat pakenevat alalta tai saikuttavat, tilalle otetaan porukkaa pystymetsästä.
En ole nöyrtynyt enää tähän paskaan, vaan olen vastannut pomojen kovisteluihin juuri niin kuin asia on. Onneksi tämä sijaisuus kestää enää kuukauden, sitten alkaa ihan muut hommat. Vanhustyö on ollut kuralla jo vuosikymmeniä eikä se tule muuttumaan niin kauan kuin hoitajat antavat hyväksikäyttää itseään.
Kyynistyneillä työhönsä kyllästyneillä on agendana vain palkka, viisas olisi jo vaihtanut alaa taikka työpaikka toisenlaisiin tehtäviin. Samassa paikassa kauan olleet tulevat aamuisin sinne palkan ja työkaverin vuoksi, haukkumaan muita ja puhumaan muista tekijöistä sitä sun tätä huonoa yleensä, se sanoi sitä ja tätä aattele ny. Varmaan heistäkin puhutaan paljon vaikka eivät sitä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole nöyrtynyt enää tähän paskaan, vaan olen vastannut pomojen kovisteluihin juuri niin kuin asia on."
Selkärangallista toimintaa! Mut jotain tarttis tehrä...
Yksi hoitoalan ongelma on työntekijöiden kesken tapahtuva kiusaaminen. Olen todistanut ihan hirveitä kiusaamistilanteita (huutamista, raivoamista ja uhkailua) ja joutunut sellaisen kohteeksi itsekin. Tällä hetkellä työpaikkani pahin kiusaaja on iäkäs ja erittäin vaikea ihminen. Epäilemme hänellä alkavaa muistisairautta.
Esimiehille on kerrottu, mutta he eivät puutu. Hoitajapula on näemmä niin paha, että jopa lähestulkoon työkyvytöntä ihmistä halutaan pitää väkisin töissä.
Pomojenkin käytöksessä on kiusaamisen piirteitä, mm. suhtautuvat alaisiin vähätellen ja ivallisesti. Toinen pomo suosii törkeästi muutamia työntekijöitä.
On alkanut tuntua, että tuolla ei ole enää turvallista olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On alkanut tuntua, että tuolla ei ole enää turvallista olla töissä."
Jos hoitajat ovat toisilleen noin vaarallisia, niin missähän jamassa on potilasturvallisuus?!?
Vierailija kirjoitti:
"On alkanut tuntua, että tuolla ei ole enää turvallista olla töissä."
Jos hoitajat ovat toisilleen noin vaarallisia, niin missähän jamassa on potilasturvallisuus?!?
Se on meitä mietityttänyt myös. Itse en jää enää mihinkään kahden tuon raivoajan kanssa.
Kun pohdin työpaikan turvallisuutta, tarkoitin myös sitä, että pomoihin ei voi luottaa eikä heiltä saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin näen painajaisia vaikka olen ollut jo vuosia eläkkeellä kotihoidosta.
Unessa en tiedä kenelle pitäisi mennä
ja mitä tehdä, avaimet ja osoitteet hukassa ja asiakkaat odottaa.
Viimeiset vuodet töissä oli stressaavia,
aina pari työkaveria saikulla. Aamulla kun työkännykkä soi niin jo arvasi kuka on sairaana.
Siinäpä jaettiin hänen työnsä muitten jo täysiin listoihin kun sijaisia ei saanut.
Hattua nostan kaikille hoitajille!
Sijaispula ja kiire on jo niin paha, että edellisen jäljiltä on joutunut siivoamaan ulostetta asiakkaan ruokapöydältä (kun hoitaja sen siis sotkenut, ei asiakas). Työolot ja resurssit kuntoon, kiitos!
En nyt tiedä missä pitäis asiasta huudella 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
joissakin mun entisissä hoitoalan työpaikoissa esimies ei edes halunnut palkata lisää hoitajia , vaikak siellä piti tyvuoron aikana juosta niska limassa ja tauotkin pitää kiireellä.
Ne säästöt ja liukuhihna-ajattelu. Ja sit kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin se muuttuu hel.etiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Eikä siitä mitään hyvää seuraa kun molemmat rupeavat oireilemaan (vielä enemmän kuin muuten). Kyllähän se heijastuu kaikkiin, paitsi tietty siihen esimieheen joka saa tulospalkkiot tai edes kehut säästöistä.
Suurin muutos alalla tapahtui kun hoivaosastot ajettiin alas. Ennen huonokuntoiset vuodepotilaat siirtyiät hoivalle, kun eivät enää pysytyneet liikkumaan ja syömään itsenäisesti.
Nykyään nämä täysin autettavat puetaan päivävaatteisiin, nostetaan vuoteesta ylös, v iedään pyörätuolilla vessaan, nostetaan pöntölle, laitetaan Microlax, pestään takapuoli, laitetaan vaippa, hilataan pyörätuolilla pöydän ääreen, syötetään ja juotellaan, annetaan lääkkeet suuhun, ettei vain elämä loppuisi kesken.
Ruokailun jälkee viedään pyörätuolilla sänkyyn, nostetaan sänkyyn, tarkistetaan ja tarittaissa vaihdetaan vaippa,estään taas ulosteet, vaihdetaan puhdas vaippa. Tuetaan tyynyillä makuuasentoon. Pari tunin päästä taas sama nostelu ja hilataan pöytään ruokittaaksi....ja tätä rataa....Kuka tästä hyötyy??
Kun asukkaan voisi aivan hyvin hoitaa vuoteessa, syöttää pääty kohotettuna. Asukas saisi olla pyjamassa, ilman että jäykkiä raajoja taivutellaa ja päälle kiskotaan omaisten tuomia, usein liia pieniä vaatteita.
Omaiset eivät neuvoista huolimatta osta isompaa kokoa koska" äitihän on aina ollut kokoa 36". Ei ymmärretä miten hankalaa on pukea kittanoita jäykän ja kangistuneen vanhuksen ylle.
Se vanhus hyötyy siitä pystyyn nostosta ja liikuttelusta sänkyyn ja tuoliin.
Todennäköisyys, että saat keuhkokuumeen kun makoilet koko ajan sängyssä keuhkot kasassa on aika iso, keuhkokuume koittaa myös kun sängyssä syötetään puoli-istuvassa asennossa ja vedät ruuan henkeen.
Makuuhaavojen todennäköisyys myös lisääntyy, siellä sängyssä maaten
Lihaskunto ei ihan niin paljon romahda kun joudut pitämään edes pään pystyssä.
Jos vielä pääset vessaan vatsakin toimii paljon paremmin kuin sängyssä maaten.
Lisäksi näet elämää ympärilläsi kun sinut nostetaan sängystä toisten pariin.
Ainoa mistä olen samaa mieltä, vaatteet monella saisi olla joustavampaa materiaalia, mutta kun vaatteet vaihdetaan, onhan se ihan ihmisarvon ylläpitoa ja ylläpitää se niiden jäykkien nivelten liikkuvuuttakin, kunhan muistetaan tehdä pukeminen hitaasti ja varovasti.
Amen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
joissakin mun entisissä hoitoalan työpaikoissa esimies ei edes halunnut palkata lisää hoitajia , vaikak siellä piti tyvuoron aikana juosta niska limassa ja tauotkin pitää kiireellä.
Ne säästöt ja liukuhihna-ajattelu. Ja sit kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin se muuttuu hel.etiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Eikä siitä mitään hyvää seuraa kun molemmat rupeavat oireilemaan (vielä enemmän kuin muuten). Kyllähän se heijastuu kaikkiin, paitsi tietty siihen esimieheen joka saa tulospalkkiot tai edes kehut säästöistä.
Suurin muutos alalla tapahtui kun hoivaosastot ajettiin alas. Ennen huonokuntoiset vuodepotilaat siirtyiät hoivalle, kun eivät enää pysytyneet liikkumaan ja syömään itsenäisesti.
Nykyään nämä täysin autettavat puetaan päivävaatteisiin, nostetaan vuoteesta ylös, v iedään pyörätuolilla vessaan, nostetaan pöntölle, laitetaan Microlax, pestään takapuoli, laitetaan vaippa, hilataan pyörätuolilla pöydän ääreen, syötetään ja juotellaan, annetaan lääkkeet suuhun, ettei vain elämä loppuisi kesken.
Ruokailun jälkee viedään pyörätuolilla sänkyyn, nostetaan sänkyyn, tarkistetaan ja tarittaissa vaihdetaan vaippa,estään taas ulosteet, vaihdetaan puhdas vaippa. Tuetaan tyynyillä makuuasentoon. Pari tunin päästä taas sama nostelu ja hilataan pöytään ruokittaaksi....ja tätä rataa....Kuka tästä hyötyy??
Kun asukkaan voisi aivan hyvin hoitaa vuoteessa, syöttää pääty kohotettuna. Asukas saisi olla pyjamassa, ilman että jäykkiä raajoja taivutellaa ja päälle kiskotaan omaisten tuomia, usein liia pieniä vaatteita.
Omaiset eivät neuvoista huolimatta osta isompaa kokoa koska" äitihän on aina ollut kokoa 36". Ei ymmärretä miten hankalaa on pukea kittanoita jäykän ja kangistuneen vanhuksen ylle.
Ja näihin yhden asukkaan siirtoihin ja nostoihin tarivtaan tietenkin kahden hoitajan apu. Missä muussa työssä nostellaan näin paljon, painavia 80-120 kiloisia käsivoimin!??? Lisänä raskaat, tukalat saunotukset ym toimet.
Sitten vielä ihmetellään, miksi hoitajat vaihtavat alaa, eikä uusia tule tilalle. Miksei hoitoalan, varsinkin vanhuspuolen asioista/ongelmista saisi puhua?? Hymistellään ja silotellaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paikka paikoin kuulostaa siltä kuin hoitajat toimisivat sotatilanteessa jalkaväkenä rintamalla, suurhyökkäyksen aikana ja nimen omaan sinä puolustavana osapuolena. Sopii kysyä onko tuossa yhtään mitään mieltä. Eihän työelämä voi tuollaista olla vaikka muutamia viikkoja vuodessa lomaa onkin.
Tuohan oli tilanne koronan aikaan, poikkeusolot. Eikä niitä koronan aiheuttamia potilasjonoja ole saatu purettua. HUS isoissa ongelmissa kun ei hoitajia eikä autopaikkoja eikä hoitajien palkka riitä lähellä asumiseen.
Lisäks hoitajapula vaikuttaa jo hoidon laatuun. Itse olen viimeisiä Töölön sairaalassa leikattuja. Leikkaukseen mennessä ohjattiin "väärään paikkaan", allergiat jäi kysymättä ja kotiutettiin vaikken ollut vielä kotikuntoinen. Kipulääkkeitä ei meinattu antaa. Vanhusten kohdalla tilanne vielä huonompi laitoksissa kuten töstä langasta näkyy, mutta enää ei työikäisetkään aina saa sellaista normaalia kohtelua kuin ennen koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
joissakin mun entisissä hoitoalan työpaikoissa esimies ei edes halunnut palkata lisää hoitajia , vaikak siellä piti tyvuoron aikana juosta niska limassa ja tauotkin pitää kiireellä.
Ne säästöt ja liukuhihna-ajattelu. Ja sit kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin se muuttuu hel.etiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Eikä siitä mitään hyvää seuraa kun molemmat rupeavat oireilemaan (vielä enemmän kuin muuten). Kyllähän se heijastuu kaikkiin, paitsi tietty siihen esimieheen joka saa tulospalkkiot tai edes kehut säästöistä.
Suurin muutos alalla tapahtui kun hoivaosastot ajettiin alas. Ennen huonokuntoiset vuodepotilaat siirtyiät hoivalle, kun eivät enää pysytyneet liikkumaan ja syömään itsenäisesti.
Nykyään nämä täysin autettavat puetaan päivävaatteisiin, nostetaan vuoteesta ylös, v iedään pyörätuolilla vessaan, nostetaan pöntölle, laitetaan Microlax, pestään takapuoli, laitetaan vaippa, hilataan pyörätuolilla pöydän ääreen, syötetään ja juotellaan, annetaan lääkkeet suuhun, ettei vain elämä loppuisi kesken.
Ruokailun jälkee viedään pyörätuolilla sänkyyn, nostetaan sänkyyn, tarkistetaan ja tarittaissa vaihdetaan vaippa,estään taas ulosteet, vaihdetaan puhdas vaippa. Tuetaan tyynyillä makuuasentoon. Pari tunin päästä taas sama nostelu ja hilataan pöytään ruokittaaksi....ja tätä rataa....Kuka tästä hyötyy??
Kun asukkaan voisi aivan hyvin hoitaa vuoteessa, syöttää pääty kohotettuna. Asukas saisi olla pyjamassa, ilman että jäykkiä raajoja taivutellaa ja päälle kiskotaan omaisten tuomia, usein liia pieniä vaatteita.
Omaiset eivät neuvoista huolimatta osta isompaa kokoa koska" äitihän on aina ollut kokoa 36". Ei ymmärretä miten hankalaa on pukea kittanoita jäykän ja kangistuneen vanhuksen ylle.
Se vanhus hyötyy siitä pystyyn nostosta ja liikuttelusta sänkyyn ja tuoliin.
Todennäköisyys, että saat keuhkokuumeen kun makoilet koko ajan sängyssä keuhkot kasassa on aika iso, keuhkokuume koittaa myös kun sängyssä syötetään puoli-istuvassa asennossa ja vedät ruuan henkeen.
Makuuhaavojen todennäköisyys myös lisääntyy, siellä sängyssä maaten
Lihaskunto ei ihan niin paljon romahda kun joudut pitämään edes pään pystyssä.
Jos vielä pääset vessaan vatsakin toimii paljon paremmin kuin sängyssä maaten.
Lisäksi näet elämää ympärilläsi kun sinut nostetaan sängystä toisten pariin.
Ainoa mistä olen samaa mieltä, vaatteet monella saisi olla joustavampaa materiaalia, mutta kun vaatteet vaihdetaan, onhan se ihan ihmisarvon ylläpitoa ja ylläpitää se niiden jäykkien nivelten liikkuvuuttakin, kunhan muistetaan tehdä pukeminen hitaasti ja varovasti.
Amen
Nämä ovat ihan tosiasioita ja näiden vuoksihan sitä nostelua tehdään. Mutta jossain vaiheessa vanhusten kohdalla tulee kyllä mieleen että onko se monta kertaa päivässä nostelu jo enemmän kidutusta kuin hoitoa. Tämä nyt vähän ohi aiheen, enemmän hoitajia tarvittaisiin vuoroihin, se on myös tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoitajana en käsitä tuota asukkaiden saunotusta. Vaikka olisi miten kulttuuriin kuuluvaa niin ensimmäisenä tuo saunotus pois, jos hoitajia ei ole. Suihkun pitää tässä tilanteessa riittää.
Asukkaiden saunotuspäivät on tuskaa. Yksi ihminen saunottaa viisi ihmistä. Märkänä ja hikisenä nuo työt ja sen lisäksi kaikki muu työ.
Kyllä, ihan tuskaa. Huonostiliikkuvan, kankean aikuisen ihmisen ensin riisut, avustat (nostat) suihkutuoliin, kärräät suihkuun, huuhtelet (kirjaimellisesti pskavesi valuu hanskojen raoista käsivarsillesi), työnnät saunaan, asettelet hyvään asentoon ja pumppaat tuolin oikeaan korkeuteen (itselläsi päällä hoitajankamppeet, saappaat, muoviesiliina, maski) käyt heittämässä välillä löylyä, kyttäät vieressä että asiakkaalla säilyy taju (osa kestää kuumuutta huonosti, mutta alkavat sättiä ja huitoa löylykauhalla, jos yrität vetää pois saunasta ajoissa, kun haluaisivat istua siellä rauhassa. Eivät ymmärrä enää itse etteivät kestä kovia löylyjä)
Sitten vedät pois saunasta, peset uudestaan, hankala pestä kun asiakas ei välttämättä jaksa pitää itse esim kättään ylhäällä kainslon pesua varten, yhdellä kädellä pidät sitten hänen kättä ylhäällä, yrität samalla suihkua pitää toisella kädellä ja hinkatakin pitäisi vielä jotenkin... Pahimmat asiakkaat huitovat ärtyneenä ja estelevät pesua.
Sitten kun olet hiki päässä hinkannut kainalot ja selän ja hiukset ja per seen ja värkit ja varpaanvälit, leikkaat vielä kynnet sormista ja kontillasi maassa varpaista (tosi ergonomista) ja varot niitä keltaisia paksuuntuneita sieni-infektion vaurioittamia kynsiä, ettet leikkaa liikaa mutta että saat ne lyhyeksi, ettei esimies tule taas valittamaan "liian pitkiksi jätetyistä kynsistä"
Sitten kuivaat tämän ihmisen, rasvaat kehon, puet, laitat naisille papiljotit päähän, miehiltä ajat parran, puhdistat korvat, avustat huoneeseen huilaamaan ja haet juotavaa...
Ja sitten 4 muuta samalla lailla. Aikaa jokaista kohti on varattu noin 25 min. Jos menee yli puoli tuntia, tullaan jo kyselemään että no mikä oikein kestää.
Ap
No sitä minä vain mietin, että eikö tuo kaikki ole juuri sitä, mitä hoitajan työnkuvaan kuuluu kyseisenlaisessa työpaikassa? Että mistä oikeastaan valitat? Vähän sama kuin lastenhoitaja valittaisi kun joutuu kaiket päivät leikittämään lapsia, pukemaan, riisumaan, niistämään nenää, pyyhkinään pyllyä, selvittämään riitoja jne. Tai kiinteistöhuoltaja valittaisi kun joutui avaamaan tukkeutuneet viemärit, vaihtamaan palaneet lamput, puhdistamaan ilmanvaihtokoneen suodattimet, lapioimaan lunta ja hiekoittamaan pihaa jne. Ja eipä kai missään suorittavassa työssä ole ylettömästi aikaa tuhlattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Etityäin ikävää että sait turpaan. Ikävää myös niille normaaleille ja mukaville potilaille, ettet viitsi edes heille puhua, vaan teet vain pakollisen minimin rahan takia ja lopun aikaa juoruat kahvihuoneessa. Eipä oo hyvä juttu kenellekään.
Missä sanoin, että teen vain "pakollisen minimin"? Ehei, teen kaiken pakollisen ja vielä vähän päälle. On kaikenlaista kyselyä, mittaria, VALTAVASTI kIrjaamista, lisäksi vielä kursseja ja koulutuksia, joita pitäisi ehtiä tehdä. Lisäksi on kaikenlaista lisähommaa, jota yritetään vierittää hoitajien tehtäväksi (pyykki- ja ruokahuoltoon sekä siisteyteen liittyvää sekä jotain virike.pas.kaa).
Mitään hommaa ei voi tehdä rauhassa eikä kunnolla, kun koko ajan joku ää.liömuumio rimputtaa kelloa ja vaatii palvelua ja huomiota. Tehostetussa palveluasumisessa EI ole olemassa "mukavia" eikä "normaaleja" potilaita. Dementikot ovat väkivaltaisia tai muuten käytöshäiriöisiä, ja ne päästään terävämmät (?) ovat lähes poikkeuksetta vaativia, ilkeitä ja huomiohakuisia. Nämä, jotka osaavat vaatia, ovat siis liikuntakyvyttömiä ja tätä nykyä lähes poikkeuksetta erittäin ylipainoisia, joten hoito on todella raskasta.
Aikaa kahvihuoneessa juoruamiseen ei yksinkertaisesti ole, enkä harrastaisi sellaista muutenkaan.
Minä teen huolellisesti kaiken, mihin ryhedyn. Mutta tunnetasolla en välitä asiakkaistani. Ei vain kiinnosta.
Tähän on pakko sanoa, että on käsittämätöntä, ettet jo tajua irtisanoa itseäsi tai etsiä toisenlaista työtä. Olet täysin väärässä paikassa ja tajuat sen itsekin. Se ettet välitä, ei oikeuta sinua missään tapauksessa laiminlyömään, haukkumaan tai vahingoittamaan hoidettavia, kuten väistämättä tuolla asenteella tapahtuu. Ole nyt edes sen verran vastuullinen aikuinen, että ymmärrät lähteä jonnekin muualle-sinulle ei ole toisten elämillä väliä, eikä asiakkaitaan tarvitse rakastaa, mutta ihmisoikeuksia ja potilaslakia sinun tulee noudattaa olit sitten psykopaatti, sosiopaatti, narsisti tai mikä lie. Ehkä pieni traumaterapia ja sairasloma tekisi sinulle hyvää? Olisit itse välillä hoidettavan ja avuttoman ihmisen asemassa-siitä ei sinulla tunnu olevan mitään kokemusta. Säälin niitä ihmisiä, joita työssäsi kohtaat.
En ole vahingoittanut ketään. Kirjoitin vain, mitä oikeasti heistä ajattelen - en pidä heistä enkä edes välitä.
Usko pois, meitä tällä tavalla ajattelevia hoitajia on PALJON.
Se on helppo uskoa. Se näkyy ja kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
joissakin mun entisissä hoitoalan työpaikoissa esimies ei edes halunnut palkata lisää hoitajia , vaikak siellä piti tyvuoron aikana juosta niska limassa ja tauotkin pitää kiireellä.
Ne säästöt ja liukuhihna-ajattelu. Ja sit kun ei ole riittävästi henkilökuntaa, niin se muuttuu hel.etiksi sekä henkilökunnalle että potilaille. Eikä siitä mitään hyvää seuraa kun molemmat rupeavat oireilemaan (vielä enemmän kuin muuten). Kyllähän se heijastuu kaikkiin, paitsi tietty siihen esimieheen joka saa tulospalkkiot tai edes kehut säästöistä.
Suurin muutos alalla tapahtui kun hoivaosastot ajettiin alas. Ennen huonokuntoiset vuodepotilaat siirtyiät hoivalle, kun eivät enää pysytyneet liikkumaan ja syömään itsenäisesti.
Nykyään nämä täysin autettavat puetaan päivävaatteisiin, nostetaan vuoteesta ylös, v iedään pyörätuolilla vessaan, nostetaan pöntölle, laitetaan Microlax, pestään takapuoli, laitetaan vaippa, hilataan pyörätuolilla pöydän ääreen, syötetään ja juotellaan, annetaan lääkkeet suuhun, ettei vain elämä loppuisi kesken.
Ruokailun jälkee viedään pyörätuolilla sänkyyn, nostetaan sänkyyn, tarkistetaan ja tarittaissa vaihdetaan vaippa,estään taas ulosteet, vaihdetaan puhdas vaippa. Tuetaan tyynyillä makuuasentoon. Pari tunin päästä taas sama nostelu ja hilataan pöytään ruokittaaksi....ja tätä rataa....Kuka tästä hyötyy??
Kun asukkaan voisi aivan hyvin hoitaa vuoteessa, syöttää pääty kohotettuna. Asukas saisi olla pyjamassa, ilman että jäykkiä raajoja taivutellaa ja päälle kiskotaan omaisten tuomia, usein liia pieniä vaatteita.
Omaiset eivät neuvoista huolimatta osta isompaa kokoa koska" äitihän on aina ollut kokoa 36". Ei ymmärretä miten hankalaa on pukea kittanoita jäykän ja kangistuneen vanhuksen ylle.
Se vanhus hyötyy siitä pystyyn nostosta ja liikuttelusta sänkyyn ja tuoliin.
Todennäköisyys, että saat keuhkokuumeen kun makoilet koko ajan sängyssä keuhkot kasassa on aika iso, keuhkokuume koittaa myös kun sängyssä syötetään puoli-istuvassa asennossa ja vedät ruuan henkeen.
Makuuhaavojen todennäköisyys myös lisääntyy, siellä sängyssä maaten
Lihaskunto ei ihan niin paljon romahda kun joudut pitämään edes pään pystyssä.
Jos vielä pääset vessaan vatsakin toimii paljon paremmin kuin sängyssä maaten.
Lisäksi näet elämää ympärilläsi kun sinut nostetaan sängystä toisten pariin.
Ainoa mistä olen samaa mieltä, vaatteet monella saisi olla joustavampaa materiaalia, mutta kun vaatteet vaihdetaan, onhan se ihan ihmisarvon ylläpitoa ja ylläpitää se niiden jäykkien nivelten liikkuvuuttakin, kunhan muistetaan tehdä pukeminen hitaasti ja varovasti.
Amen
Kylläpä onki mistään tietämätön huuhaaneuvoja jakelemassa " viisauksiaan"::::)))
Oletko kuullut asentohoidosta? Yhtäkään makuuhaavaa en ole vuodepotilaillakaan tavannut urani aikana.
Lihaskuntoa ei enää tuossa vuodevaiheessa ole. Passiivinen (hoitajan suorittama) liikuttelu ei edistä millään lailla lihaskuntoa . Kohenemista ei vaan iäkkään, monisairaan vuodepotilaan kohdalla ole loputtomiin odottetavissa, vaikka häntä kuinka yritettäisiin hoitajien toimesta "kuntouttaa" nostelemalla ja pukemalla ym. keinoin,
Suoli on jo hidastunut, ellei suorastaan lamaantunut useimilla tuossa vaiheessa. Ilman pehmikkeitä ja microlaxeja ei vatsa enää toimi, vaikka päivän istuttaisit pöntöllä.
Myös pyjamia ja asuja laitoskäyttöön on nykyään todella kauniita. Niitä vaihdetaan aivan samoin kuin "omia kittanoita" ja yhtä usein . Laitoskäyttöön suunnitellut asut ovat sitä paitsi helposti puettavia.
Myös vuoteella voidaan viedä asukas katsomaan sitä "elämää" oleskelutiloihin ym. viriketuokioihin, mikäli niitä joku ehtii järjestämään.
TOsin vuodepotilas on usein jo niin poissa tästä maailmasta, ettei juuri reagoi seurusteluun tai muuhunkaan, vaan lepäilee suurimman osan ajasta silmät ummessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoitajana en käsitä tuota asukkaiden saunotusta. Vaikka olisi miten kulttuuriin kuuluvaa niin ensimmäisenä tuo saunotus pois, jos hoitajia ei ole. Suihkun pitää tässä tilanteessa riittää.
Asukkaiden saunotuspäivät on tuskaa. Yksi ihminen saunottaa viisi ihmistä. Märkänä ja hikisenä nuo työt ja sen lisäksi kaikki muu työ.
Olet ikävä ihminen. Sauna on suuri nautinto monelle. Toki jos ihminen on jo sänkypotilas eli ei pysty itse kävelemään niin ei tarvitse enää saunottaa.
Tervemenoa vapaaehtoiseksi saunottajaksi😘
Jos vielä kaikki hoitotyössä kyynistyneet ja alalle soveltumattomat lähtevät, kuinka potilaat sitten hoidetaan. Alalle tulijoita ei ole.
Kannattaisi paremminkin miettiä, miten nämä kyynistyneet ja soveltumattomat saadaan pidettyä alalla. Heillä on kuitenkin tarvittavat tiedot ja taidot ja kaikilla meillä on omat vahvuudet ja heikkoudet.