Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalta painajaisia, ihan kirjaimellisesti (älä lue jos hoitajien valitus ärsyttää)
16.12.2022 |
Näin viime yönä unta, että jostain syystä olin taas hoitoalalla.
Oli aamu, ja olin juuri lähdössä tekemään taas aamutoimia liudalle asiakkaita. Se epätoivo ja ahdistus, mitä unessa koin, ja yritys psyykata itseäni kestämään edessä oleva työpäivä...
Miten mahtavaa oli herätä unesta ja tajuta, että se olikin vain unta!!
Olen siis pari vuotta sitten lähtenyt hoitoalalta, jolla olin n. 10 vuotta. Ehdin työskennellä tehostetussa palveluasumisessa (ent. vanhainkodissa), kotihoidossa, ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolella.
Ja ihan hirveää oli. Se kiire, fyysisesti raskas ja likainen työ (eritteet, haisevat ja mätivät haavat, kusi ja pska, ripuli, veri, oksennukset, limat... ja mm. ihmisten saunottaminen, itse läpimärkähikisenä kuumassa ja höyryisessä kylpyhuoneessa muovisissa suojakamppeissa, ja ei kun saunotuksen jälkeen loppupäivä muita töitä samoilla hikikamppeilla, ei ollut käytännössä mahdollista ehtiä suihkuun itse kuin vasta kotona)
Jatkuvasti ihmisiä iholla ja hokemassa nimeäsi ja tarvitsemassa kuka mitäkin, sairaiden ihmisten valitus, itkut, murheet, pahan olon purkaminen eli suoranainen pään aukominen henkilökohtaisuuksiin käyden, omaisten valitus, oma huoli yksinäisistä, pelokkaista, sairaista, urheista, kovia kokeneista ihmisistä ja mm. siitä havainnoiko kaiken oleellisen oikein lääkärille raportoidessaan ja saako vaadittua tälle apua..
Väkivalta; lyönnit, potkimiset, raapimiset, puremiset, päälle sylkemiset, ulosteella heittely, hiuksista vetäminen, henkinen väkivalta, haukkumiset, uhkailut, seksuaalinen häirintä, rivot puheet, vartalon kommentointi, tarttuminen kiinni...
Väsyneet ja kyräilevät työkaverit, esimiesten loputon vaatimus tehokkuudesta ja töiden tekemisestä nopeammin ("kyllä muiltakin onnistuu" ja "pitää vaan tehostaa tekemistään" sekä "oletko miettinyt miten ensi kerralla voisit toimia paremmin" kun todellakin antaa itsestään jo 110%, niin että mitään muuta elämässä ei enää sitten jaksanutkaan 🤦🏼)
Epäsäännöllinen vuorotyö, vapaita viikonloppuja vain 1/kk, elämä tosi epäsäännöllistä ja rytmitöntä. Iltavuoron loputtua klo 22.00 piti tulla usein aamuun takaisin jo 6.30 tai 7.00 (no tähän tullut sentäs muutos alalta lähtemiseni jälkeen, nykyään vuorojen väli tulee olla 11 h?) eräässä työpaikassa viikonloppuisin vielä 12 h vuorot, eikä hetken rauhaa, kun ruokatauotkin piti viettää näiden tarvitsevien asiakkaiden kanssa samassa tilassa...
ONNEKSI USKALSIN lähteä siltä alalta, vaikka pelotti ihan stnasti, ei ollut muuta työtä tiedossa, mutta sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkoi jo horjua, ja itketti ja ahdisti joka päivä viimeiset työvuodet.
Ja löysin uuden työn toiselta alalta!
Palkka on huonompi, mutta miten onnellinen ja kiitollinen ihminen oikeasti voikaan olla työstä, johon mennessä ei tarvitse itkeä työmatkalla, ahdistus ei purista rintaa, syke ei ole enää pilvissä ja vapaa-ajalla jaksaa harrastaa omiaan. Tämä on aivan taivas.
Toivottavasti en enää ikinä joudu hoitoalalle takaisin.
(Kiitos ja anteeksi, tämän unen ja sen nostattamien tunteiden vuoksi oli pakko purkaa mieltä johonkin. Jollain tasolla olen varmaankin ihan oikeasti traumatisoitunut hoitoalasta.)
Kommentit (226)
Ja kun tämä keskustelu aloitettiin 2022 niin pitää muistaa että Marin ex viisikko hallinto ja silloinen eduskunta ajoivat hoitajien korona-pakkorokotuksia siten että jos hoitajat eivät suostuneet niin eivät voineet jatkaa ammatissaan...
ja nyt on todettu että koronarokotteet ovat tappaneet kaiken ikäisiä, myös nuoria...
milloin saadaan vankeusrangaistukset ko. Marin ex viisikko hallinnolle ja ko. eduskunnalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua. Ihan järkyttävää. Mummoni oli vanhainkodissa töissä vuosikymmenet. Pienessä vanhainkodissa 5 yökköä 80- luvulla. Ehti pelata vähän korttiakin. Ei hän koskaan kertonut, että kukaan olisi lyönyt. Ehkä väkivaltaiset oli siirretty psykiatriselle osastolle.
Itsellä erilainen kokemus kun olin kesän töissä vanhainkodissa. Siellä aamu alkoi klo 7.00 kaikki tekivät töitä kiireellä tuon yhden tunnin, päivän työt tehtiin sen tunnin aikana. Vähän yli 8 kaikki siirtyi kahvihuoneeseen ja istui siellä kunnes lounaskärryt tuotiin ja silloin autettiin ruokailuissa. Ruokailun jälkeen taas siirtyminen kahvihuoneeseen iltapäiväkahviin asti, 10 min töitä ja loppupäivä taas kahvihuoneessa. Siellä kun joku soitti hälytyskelloa niin vastasivat mulle ettei tarvii mennä, aina se siellä soittelee. Pissavaivaiset istui käytännössä koko päivän pöntöllä. Välillä haettiin syömään. Ilta ja yövuoroista ei kokemusta mut päivät ainakin oli hoitajien juorukerhoa. Ja hoitajia oli hirveä määrä, yksi viidesosa olisi riittänyt aivan hyvin. Kiukkuiset omaiset oli arkipäivää mutta onneksi minun ei tarvinnut ottaa vastuuta. Olin tuolloin nuori ja koin todella ahdistavana vanhusten kohtelun. Aivan kamalaa välinpitämättömyyttä ja ihmisarvon laiminlyöntiä.
Miltä vuosikymmeneltä tuo ylemmän kommentin kokemus on?
Ajat on muuttuneet, esim. kirjaaminen lisääntynyt paljon, aikaa vievää.
Vierailija kirjoitti:
Voi apua. Ihan järkyttävää. Mummoni oli vanhainkodissa töissä vuosikymmenet. Pienessä vanhainkodissa 5 yökköä 80- luvulla. Ehti pelata vähän korttiakin. Ei hän koskaan kertonut, että kukaan olisi lyönyt. Ehkä väkivaltaiset oli siirretty psykiatriselle osastolle.
Ne oli ennen psykogeriatrisella. Nyt muiden mummujen ja pappojen seassa. Säännöllisesti tulee uutisia, että joku dementti pappa on tappanut toisen asukkaan, kun näille väkivaltaisille ei ole omaa paikkaa
Tästä olen samaa mieltä. Tein nuorena 80- luvulla töitä hoivassa. Tykkäsin, koska olen järjestyksen ihminen. Hoidettiin sänkyyn loppuvaiheessa olevat. Asento hoito, puhtaus, ruoka yms. Ehti jutella hoidettaessa ja silittää poskea.
Kun homma muuttui, alettiin kiskomaan "raatoja" pyörätuoliin ja syömään päiväsaliin ja nostettiin ja pantiin sänkyyn ja nostettiin jne. Vaippojen vaihto vaikeaa juuri niiden kittanoiden vaatteiden takia.
Siinä vaiheessa häivyin vanhuspuolella. Ei kestänyt selkä ja enää ei ehtinyt jutella ja silittää poskesta, kun piti nostaa keijatuoliin ja vahtia vieressä, kun vyötä ei saanut laittaa enää kiinni. Siitä pyörätuoliin, siitä sänkyyn. Kohta pyörätuoliin jne. Ja kun yksilövastuinen hoitotyön, hoisit asukasta yksin, vaikka olisi kuinka raskas ja vaikea.