Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalta painajaisia, ihan kirjaimellisesti (älä lue jos hoitajien valitus ärsyttää)
16.12.2022 |
Näin viime yönä unta, että jostain syystä olin taas hoitoalalla.
Oli aamu, ja olin juuri lähdössä tekemään taas aamutoimia liudalle asiakkaita. Se epätoivo ja ahdistus, mitä unessa koin, ja yritys psyykata itseäni kestämään edessä oleva työpäivä...
Miten mahtavaa oli herätä unesta ja tajuta, että se olikin vain unta!!
Olen siis pari vuotta sitten lähtenyt hoitoalalta, jolla olin n. 10 vuotta. Ehdin työskennellä tehostetussa palveluasumisessa (ent. vanhainkodissa), kotihoidossa, ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolella.
Ja ihan hirveää oli. Se kiire, fyysisesti raskas ja likainen työ (eritteet, haisevat ja mätivät haavat, kusi ja pska, ripuli, veri, oksennukset, limat... ja mm. ihmisten saunottaminen, itse läpimärkähikisenä kuumassa ja höyryisessä kylpyhuoneessa muovisissa suojakamppeissa, ja ei kun saunotuksen jälkeen loppupäivä muita töitä samoilla hikikamppeilla, ei ollut käytännössä mahdollista ehtiä suihkuun itse kuin vasta kotona)
Jatkuvasti ihmisiä iholla ja hokemassa nimeäsi ja tarvitsemassa kuka mitäkin, sairaiden ihmisten valitus, itkut, murheet, pahan olon purkaminen eli suoranainen pään aukominen henkilökohtaisuuksiin käyden, omaisten valitus, oma huoli yksinäisistä, pelokkaista, sairaista, urheista, kovia kokeneista ihmisistä ja mm. siitä havainnoiko kaiken oleellisen oikein lääkärille raportoidessaan ja saako vaadittua tälle apua..
Väkivalta; lyönnit, potkimiset, raapimiset, puremiset, päälle sylkemiset, ulosteella heittely, hiuksista vetäminen, henkinen väkivalta, haukkumiset, uhkailut, seksuaalinen häirintä, rivot puheet, vartalon kommentointi, tarttuminen kiinni...
Väsyneet ja kyräilevät työkaverit, esimiesten loputon vaatimus tehokkuudesta ja töiden tekemisestä nopeammin ("kyllä muiltakin onnistuu" ja "pitää vaan tehostaa tekemistään" sekä "oletko miettinyt miten ensi kerralla voisit toimia paremmin" kun todellakin antaa itsestään jo 110%, niin että mitään muuta elämässä ei enää sitten jaksanutkaan 🤦🏼)
Epäsäännöllinen vuorotyö, vapaita viikonloppuja vain 1/kk, elämä tosi epäsäännöllistä ja rytmitöntä. Iltavuoron loputtua klo 22.00 piti tulla usein aamuun takaisin jo 6.30 tai 7.00 (no tähän tullut sentäs muutos alalta lähtemiseni jälkeen, nykyään vuorojen väli tulee olla 11 h?) eräässä työpaikassa viikonloppuisin vielä 12 h vuorot, eikä hetken rauhaa, kun ruokatauotkin piti viettää näiden tarvitsevien asiakkaiden kanssa samassa tilassa...
ONNEKSI USKALSIN lähteä siltä alalta, vaikka pelotti ihan stnasti, ei ollut muuta työtä tiedossa, mutta sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkoi jo horjua, ja itketti ja ahdisti joka päivä viimeiset työvuodet.
Ja löysin uuden työn toiselta alalta!
Palkka on huonompi, mutta miten onnellinen ja kiitollinen ihminen oikeasti voikaan olla työstä, johon mennessä ei tarvitse itkeä työmatkalla, ahdistus ei purista rintaa, syke ei ole enää pilvissä ja vapaa-ajalla jaksaa harrastaa omiaan. Tämä on aivan taivas.
Toivottavasti en enää ikinä joudu hoitoalalle takaisin.
(Kiitos ja anteeksi, tämän unen ja sen nostattamien tunteiden vuoksi oli pakko purkaa mieltä johonkin. Jollain tasolla olen varmaankin ihan oikeasti traumatisoitunut hoitoalasta.)
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
No ajan säästämiseksi, jotta kaikki tulisivat hoidetuksi. Jos lähdet etsimään henkilönostinta, kävelet 100 m nostimen luo ja sata metriä takaisin. Sitten alat raivata ahtaaseen potilashuoneeseen nosturille tilaa. Poistat rollaattoreita, kävelytelineitä, tuoleja, psoastyynyjä, roskiksia, yöpöytiä ja muuta roinaa, siirrät sänkyjä. Sitten vasta pääset nosturin kanssa potilaan luo. On kulunut jo jumalattomasti aikaa verrattuna siihen, että avusta potilaan sängyn reunalle istumaan ja heivaa sänkyyn. Utopiassa vsin olisi nostureita ja hoitajia enemmän.
Minkä takia muuten hoivakodin "asunnot" on niin onnettoman pieniä koppeja, ettei niissä mahdu edes rollaattorilla kääntymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidossa 30 asiakasta iltavuorossa. Ei paljoa pissataukoja saati ruokataukoja pidetty.
Huhheijaa. Varmaan joku 10-15 olisi vielä kohtuullinen määrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ajan säästämiseksi, jotta kaikki tulisivat hoidetuksi. Jos lähdet etsimään henkilönostinta, kävelet 100 m nostimen luo ja sata metriä takaisin. Sitten alat raivata ahtaaseen potilashuoneeseen nosturille tilaa. Poistat rollaattoreita, kävelytelineitä, tuoleja, psoastyynyjä, roskiksia, yöpöytiä ja muuta roinaa, siirrät sänkyjä. Sitten vasta pääset nosturin kanssa potilaan luo. On kulunut jo jumalattomasti aikaa verrattuna siihen, että avusta potilaan sängyn reunalle istumaan ja heivaa sänkyyn. Utopiassa vsin olisi nostureita ja hoitajia enemmän.
Minkä takia muuten hoivakodin "asunnot" on niin onnettoman pieniä koppeja, ettei niissä mahdu edes rollaattorilla kääntymään?
Ei ne olekaan. Niitä nostureita ei vaan viitsitä hakea kun on nopeampi repäistä käsin. T. Hoitaja, joka ei nosta ilman nostinta ja saa kuulla tästä vittuilua.
Kaikki arvostukseni hoitajille! Uskon, että on rankkaa työtä. Itse olen saanut monesti lohtua ja ystävällistä kohtaamista hoitajilta, kun lääkäri on melkeinpä haistattanut vtut tai ollut täysin välinpitämätön.
Vierailija kirjoitti:
Viha ja kiukku nosti päätään kun luin aloituksen. Miten paljon olenkaan suostunut rikkomaan itseäni ja rajojani vanhustyössä vuosien ajan! Kaikki kaadetaan hoitajien niskaan syyttelyineen päivineen jos ei pysytä esim. aikatauluissa. Puhumattakaan kaikesta muusta kaltoinkohtelusta ja nöyryyttämisestä mitä ala on täynnä!
Juuri tälläkin hetkellä kun suostuin pakon edestä menemään tekemään lyhyen sijaisuuden vanhainkotiin, omaiset valittaa kun omaa omaista ei nosteta joka päivä kolme kertaa ylös. Pomot lupailee asioita mitä ei pystytä toteuttamaan, ja kun ei pystytä, niin meitä rivihoitajia kovistellaan asioista. Työkaverit koostuu pääosin kouluttamattomasta, kielitaidottomasta porukasta jolla ei ole käryäkään hoitotyöstä, esim. nostolaitteiden käytöstä. Tämmöiseen vuoroon kun joutuu, en lähde nostamaan yhtäkään ihmistä sängystä ihan turvallisuusriskin vuoksi. Sen sijaan että omaisille kerrottaisiin totuus, luvataankin heille järjettömiä asioita. Oikea osoite kovisteluun olisi päättäjät jotka haluavat selvitä kustannuksista mahdollisimman vähällä. Koulutetut hoitajat pakenevat alalta tai saikuttavat, tilalle otetaan porukkaa pystymetsästä.
En ole nöyrtynyt enää tähän paskaan, vaan olen vastannut pomojen kovisteluihin juuri niin kuin asia on. Onneksi tämä sijaisuus kestää enää kuukauden, sitten alkaa ihan muut hommat. Vanhustyö on ollut kuralla jo vuosikymmeniä eikä se tule muuttumaan niin kauan kuin hoitajat antavat hyväksikäyttää itseään.
Mitäpä jos sinäkin vain kertoisit näille valittaville (eli omaisensa voinnista välittäville) omaisille totuuden? Jos et kerro, miksi et kerro? Jos omaiset eivät saa totuudellista tietoa siitä, mikä on tilanne hoitoyksikössä, miten he voisivat esim. päättää siirtää vanhuksen sopivampaan paikkaan tai tehdä reklamaatioita? Ongelma on myös teissä, työntekijät: te vaikenette, peittelette pomojenne ja työtovereidenne aikaansaamia ongelmia, ette kerro suoraan läheisille, että tilanne on nyt tämä. Eikös liitolla ole lakimies ajamaan asiaanne? Missä on teidän halunne puolustaa niitä ihmisiä, jotka eivät enää voi itsestään huolehtia, jos kerran näette jokapäiväisessä työssänne paljon epäkohtia? Sinä työikäisenä kykenet vaihtamaan alaa, mutta minne se allensa pas..kova vanhus joutuu, jos kukaan ei kerro, mitä sotessa ruohonjuuritasolla todella tapahtuu? Todella, todella surullisessa tilassa on tämä maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Etityäin ikävää että sait turpaan. Ikävää myös niille normaaleille ja mukaville potilaille, ettet viitsi edes heille puhua, vaan teet vain pakollisen minimin rahan takia ja lopun aikaa juoruat kahvihuoneessa. Eipä oo hyvä juttu kenellekään.
Missä sanoin, että teen vain "pakollisen minimin"? Ehei, teen kaiken pakollisen ja vielä vähän päälle. On kaikenlaista kyselyä, mittaria, VALTAVASTI kIrjaamista, lisäksi vielä kursseja ja koulutuksia, joita pitäisi ehtiä tehdä. Lisäksi on kaikenlaista lisähommaa, jota yritetään vierittää hoitajien tehtäväksi (pyykki- ja ruokahuoltoon sekä siisteyteen liittyvää sekä jotain virike.pas.kaa).
Mitään hommaa ei voi tehdä rauhassa eikä kunnolla, kun koko ajan joku ää.liömuumio rimputtaa kelloa ja vaatii palvelua ja huomiota. Tehostetussa palveluasumisessa EI ole olemassa "mukavia" eikä "normaaleja" potilaita. Dementikot ovat väkivaltaisia tai muuten käytöshäiriöisiä, ja ne päästään terävämmät (?) ovat lähes poikkeuksetta vaativia, ilkeitä ja huomiohakuisia. Nämä, jotka osaavat vaatia, ovat siis liikuntakyvyttömiä ja tätä nykyä lähes poikkeuksetta erittäin ylipainoisia, joten hoito on todella raskasta.
Aikaa kahvihuoneessa juoruamiseen ei yksinkertaisesti ole, enkä harrastaisi sellaista muutenkaan.
Minä teen huolellisesti kaiken, mihin ryhedyn. Mutta tunnetasolla en välitä asiakkaistani. Ei vain kiinnosta.
Tähän on pakko sanoa, että on käsittämätöntä, ettet jo tajua irtisanoa itseäsi tai etsiä toisenlaista työtä. Olet täysin väärässä paikassa ja tajuat sen itsekin. Se ettet välitä, ei oikeuta sinua missään tapauksessa laiminlyömään, haukkumaan tai vahingoittamaan hoidettavia, kuten väistämättä tuolla asenteella tapahtuu. Ole nyt edes sen verran vastuullinen aikuinen, että ymmärrät lähteä jonnekin muualle-sinulle ei ole toisten elämillä väliä, eikä asiakkaitaan tarvitse rakastaa, mutta ihmisoikeuksia ja potilaslakia sinun tulee noudattaa olit sitten psykopaatti, sosiopaatti, narsisti tai mikä lie. Ehkä pieni traumaterapia ja sairasloma tekisi sinulle hyvää? Olisit itse välillä hoidettavan ja avuttoman ihmisen asemassa-siitä ei sinulla tunnu olevan mitään kokemusta. Säälin niitä ihmisiä, joita työssäsi kohtaat.
En ole vahingoittanut ketään. Kirjoitin vain, mitä oikeasti heistä ajattelen - en pidä heistä enkä edes välitä.
Usko pois, meitä tällä tavalla ajattelevia hoitajia on PALJON.
Tiedän erittäin ikävien ja omakohtaisten karvaiden elämääni pysyvästi vaurioittaneiden kokemusteni kautta kyllä oikein hyvin, että alalle täysin sopimattomia, puutteellisesti koulutettuja, välinpitämättömiä, kyynisiä ja väärässä työssä ja työssään täysin vääristä syistä olevia olevia on TODELLA paljon. Juuri siksi sanon: älä ole kuten muut, vaan ole viisaampi ja välitä potilaiden ihmisoikeuksista edes sen verran, ettet osaltasi jää myrkyttämään yksikkösi ilmapiiriä, hankaloittamaan potilaiden elämää tai tunnekylmän sekä välinpitämättömän asenteesi kautta vahingoittamaan hoidettaviasi-mitä he ovat sinulle tehneet ansaitakseen sellaista?
Ammattitaitoasi voit hyödyntää varmasti vaikka oman yrityksen perustamalla paremmin tai kouluttautumalla johonkin vähemmän kyynistävään ammattiin.
En käsitä, miksi olla alalla, jolle ei sovellu, josta ei pidä, joka vain kuluttaa loppuun ja ennen kaikkea on lopulta vahingoksi hoidettaville, juuri heille, joita varten sinunkin tulisi työtäsi tehdä. Ei ainoastaan rahan vuoksi, vaan ihmisten vuoksi. Rahaa voi tosiaan tehdä muillakin tavoilla, jos mikään muu ei työhön enää motivoi.
Noudatan kyllä työssäni kaikkia lakeja. Mikä se minun rikokseni nyt tarkalleen ottaen on? Sekö, että raskaan työpäivän jälkeen (väkivallan kohteeksi jouduttuani) käytin asukkaista muutamaa rumaa sanaa anonyymisti ja kirjallisessa muodossa? Syyllistyinkö vääriin ajatuksiin eli ajatusrikokseen?
Hoitajakin on vain ihminen. Lyömisen kohteeksi joutunut hoitaja voi ihan oikeasti ajatella, että onpas epämiellyttävä asukas. Hoitajalla on oikeus ajatella niin.
Kuten sanoinkin, kaltaisiani hoitajia on paljon.
Eli sinulle ei ole tullut koskaan mieleenkään lähteä alalta, joka ei selvästikään enää ole sinua varten? Melko erikoista. Mikä "rikoksesi" on? Kuka puhui rikoksesta sinua lukuun ottamatta? Vastauksesi kertoo, että sellaiseen olet mahdollisesti syyllistynyt. Miksi? Koska et välitä. Sinulta on oman kertomasi mukaan kadonnut kaikki empatiakyky ja välittäminen hoidettaviasi kohtaan. Ei tarvitse olla korkeakoulutettu ymmärtääkseen, että ihmisläheisellä alella ei tule työskennellä, jos et kykene ihmisistä välittämään. Etsi jokin muu työ, jossa voit hyödyntää paremmin tietotaitoasi, jopa näiden ikävien hoidettavien eduksi. Tämä kansa ei kaipaa robotteja hoitotyöhön, vaan ammattiylpeyttä tuntevia ihmisiä, jotka kykenevät antamaan hoidettavilleen edes aidon hymyn silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Hoivatyö helpottuu merkittävästi kun jätetään saunottelut, parran ajot ja papiljotit, kynsien laittamiset, vaatettaminen, hinkkaaminen, rasvaaminen ja nukuttaminen pois.
Hoitaja jakaa ja antaa lääkkeet, käyttää pikasuihkussa, nostaa tarvittaessa tuoliin tai istuma-asentoon sängyssä. Ruoan tuo lähettipalvelu asiakkaan naaman eteen, jos ei maistu niin hoitaja vippaa eväät roskiin. Päivätoiminta on omaisten vastuulla, jos heitä ei huvita niin voivat palkata jonkun trubaduurin laulattamaan vanhusta.
Kaikki turhuus pois ja hoitajien palkkoja muutamalla satasella ylöspäin. Ja eutanasia lailliseksi.
Sauna on luksusta. Sen voisi järjestää tilaustyönä ja omakustanteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On alkanut tuntua, että tuolla ei ole enää turvallista olla töissä."
Jos hoitajat ovat toisilleen noin vaarallisia, niin missähän jamassa on potilasturvallisuus?!?
Se on meitä mietityttänyt myös. Itse en jää enää mihinkään kahden tuon raivoajan kanssa.
Kun pohdin työpaikan turvallisuutta, tarkoitin myös sitä, että pomoihin ei voi luottaa eikä heiltä saa apua.
Onko Kalervo (nimi keksitty) Hermoherkkä Huutaja tullut teille töihin? Olin jonkin aikaa samassa työpaikassa juuri tällaisen huutajan kanssa. Ukko huusi asukkaille , pomoille ja hoitajille tasapuolisesti mutta häntä piti vaan ymmärtää. Vaihdoin itse toiseen työpaikkaan osaltaan juuri tuon tyypin vuoksi. Ehkä tyyppi älyää lähteä itse?
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä kaikki hoitotyössä kyynistyneet ja alalle soveltumattomat lähtevät, kuinka potilaat sitten hoidetaan. Alalle tulijoita ei ole.
Kannattaisi paremminkin miettiä, miten nämä kyynistyneet ja soveltumattomat saadaan pidettyä alalla. Heillä on kuitenkin tarvittavat tiedot ja taidot ja kaikilla meillä on omat vahvuudet ja heikkoudet.
Haluat pitää hoiva-alalla kyynistyneitä, tunnekylmiä, mahdollisesti psykopaattisia ja narsistisia työntekijöitä? Ymmärrätköhän lainkaan, mitä hoitotyö pitää sisällään henkisellä puolella? Siis sieltä potilaan näkökulmasta käsin? Todennäköisesti et-muutoin olisit jättänyt tuon ajatuksen sikseen. Alalla työskentelee täysin alikoulutettuja ja ei-tiedostavia ihmisiä, jotka tuottavat hoidettavilleen sekä heidän omaisilleen mittavaa kärsimystä ihan silkkaa ymmärtämättömyyttään. Koulutuksellahan tätäkin voitaisiin parantaa, mutta koska poliittista tahtoa siihen ei ole, kaikki jää yksittäisten sattumien varaan sen suhteen, saako vanhus/muu potilas missä yksikössä tahansa välittävän, ammattitaitoisen ja ymmärtävän työntekijän. Heitetään siis arpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta kun osa töissä käyvistä ihmisistä löytää itsensä ylipitkien hoitojonojen jälkeen itsensä tipassa ja vaipoissa(!) sairaaloissa vuodeosastoilla kuntoutumassa, jos ei oo siis kotiin heräämöstä lähetetty, niin alkanee muuttua ääni kellossa. Vielä nuoremmat ensikertalaiset hoidetaan yleensä vähän vanhuksia paremmin, mutta jo nyt on osastoja joissa meno on kuin täällä kuvatussa vanhustenhoidossa. Tosin enää ei ortopedisillä osastoilla (HUS) lakanoitakaan vaihdeta joka aamu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ajan säästämiseksi, jotta kaikki tulisivat hoidetuksi. Jos lähdet etsimään henkilönostinta, kävelet 100 m nostimen luo ja sata metriä takaisin. Sitten alat raivata ahtaaseen potilashuoneeseen nosturille tilaa. Poistat rollaattoreita, kävelytelineitä, tuoleja, psoastyynyjä, roskiksia, yöpöytiä ja muuta roinaa, siirrät sänkyjä. Sitten vasta pääset nosturin kanssa potilaan luo. On kulunut jo jumalattomasti aikaa verrattuna siihen, että avusta potilaan sängyn reunalle istumaan ja heivaa sänkyyn. Utopiassa vsin olisi nostureita ja hoitajia enemmän.
Minkä takia muuten hoivakodin "asunnot" on niin onnettoman pieniä koppeja, ettei niissä mahdu edes rollaattorilla kääntymään?
Ei ne olekaan. Niitä nostureita ei vaan viitsitä hakea kun on nopeampi repäistä käsin. T. Hoitaja, joka ei nosta ilman nostinta ja saa kuulla tästä vittuilua.
Olen vaihtanut alaa 40v hoitajaksi, nyt 20v alalla ja aina jaksan ihmetellä hoitajia, joille on joku kunniamerkin paikka kun kiskoo, vääntää, kääntää ja hosuu, saati että rikkoo itsensä omaa tyhmyyttään. Jos vuorossa ei ehdi töitään hoitamaan, seuraava vuoro jatkaa, jos menee ihan mahdottomaksi, heippa, haen paikan, jossa työt voi tehdä itseään rikkomatta.
Tosin olen tuon 20v ollut samassa paikassa, ihan ollaan hiljaa nykyisin millainen lintukoto meillä on kun kuulee hoitajien kauhu tarinoita.
Kiitos hyvien pomojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös vaihtaa pois hoitoalalta, jos se ei tunnu mieleiseltä. Turha kärsiä itselleen epämukavassa työssä. Itse olen myös hoitoalalla ja koen, että tämä on "kutsumukseni" työ josta aidosti nautin, mutta ei tämä todellakaan kaikille sovi. Omassa työssäni ei onneksi noita saunotuksia ja vastaavia tarvitse tehdä, olisi aika turhauttavaa.
Isoin epäkohta hoitoalalla ei kuitenkaan mielestäni ole palkkaus, vaan työntekijäpula. Aiemmassa työpaikassani kiire ja tunne siitä, ettei pysty kunnolla auttamaan asiakkaita, oli syy vaihtaa parempaan paikkaan. Ehdottomasti tarvittaisiin enemmän työntekijöitä.
Kuka päättää viimekädessä hoitajamitoituksesta? Eduskunta ja hallitus. Oletteko te siellä sotessa käytännöntyössä olevat millä tavalla tehneet työtä sen eteen, että tilanne muuttuisi? Ainoat, jotka tästä todellisuudessa kärsivät, ovat juurikin hoidettavat- myös sinä sitten aikanasi, sotelainen. Enpä enää ihmettele, että läheiseni, joka on hoiva-alalla työskennellyt, ei suostunut mihinkään "hoitoon" lähtemään, vaan kuoli mieluummin yksin kotonaan omilla ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä seuraisi, jos vanhuksia hoitavat hoitaisivat potilaitaan kuten toivoisivat omia vanhempiaan tai iäkästä itseään hoidettavan?
Puolet vanhuksista tulisi hoidettua erittäin hyvin ja puolet jäisivät kokonaan ilman hoitoa.
No mitäpä jos ryhtyisitte siellä työyhteisöissänne tekemään jotain konkreettista tämän asiain tilan muuttamiseksi? Ongelma on teidän oma vaikenemisenne työyhteisön ja johdon aikaansaamista ongelmista ja osallisuutenne esim. tietosuojarikoksiin, hoitovirheisiin sekä räikeisiin laiminlyönteihin, eikä suinkaan se, että vanhukset ja omaiset ovat "vaikeita" tai liian "haastavia".
Jos ei kestä kakkuu, ei pidä tehdä jekkuu, eli jos ammattitaito, koulutustaso ja jaksaminen eivät riitä kohtaamaan niitä ihmisiä joita hoidatte, riittävällä inhimillisyydellä, on todellakin aika etsiä muuta työtä. Hyvä hoito = kiitollinen ihminen. Huono hoito =sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ajan säästämiseksi, jotta kaikki tulisivat hoidetuksi. Jos lähdet etsimään henkilönostinta, kävelet 100 m nostimen luo ja sata metriä takaisin. Sitten alat raivata ahtaaseen potilashuoneeseen nosturille tilaa. Poistat rollaattoreita, kävelytelineitä, tuoleja, psoastyynyjä, roskiksia, yöpöytiä ja muuta roinaa, siirrät sänkyjä. Sitten vasta pääset nosturin kanssa potilaan luo. On kulunut jo jumalattomasti aikaa verrattuna siihen, että avusta potilaan sängyn reunalle istumaan ja heivaa sänkyyn. Utopiassa vsin olisi nostureita ja hoitajia enemmän.
Minkä takia muuten hoivakodin "asunnot" on niin onnettoman pieniä koppeja, ettei niissä mahdu edes rollaattorilla kääntymään?
Ne on koppeja säästösyistä
Vierailija kirjoitti:
Itse hoitajana en käsitä tuota asukkaiden saunotusta. Vaikka olisi miten kulttuuriin kuuluvaa niin ensimmäisenä tuo saunotus pois, jos hoitajia ei ole. Suihkun pitää tässä tilanteessa riittää.
Asukkaiden saunotuspäivät on tuskaa. Yksi ihminen saunottaa viisi ihmistä. Märkänä ja hikisenä nuo työt ja sen lisäksi kaikki muu työ.
Ymmärrän oikein hyvin, että hoitajien kannalta saunotus on kamalaa. Silti pitäisin sitä ehdottoman tärkeänä varsinkin sellaisille ihmisille, joille sauna on se pieni ylellisyys, josta ovat voimiensa päivinä nauttineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös vaihtaa pois hoitoalalta, jos se ei tunnu mieleiseltä. Turha kärsiä itselleen epämukavassa työssä. Itse olen myös hoitoalalla ja koen, että tämä on "kutsumukseni" työ josta aidosti nautin, mutta ei tämä todellakaan kaikille sovi. Omassa työssäni ei onneksi noita saunotuksia ja vastaavia tarvitse tehdä, olisi aika turhauttavaa.
Isoin epäkohta hoitoalalla ei kuitenkaan mielestäni ole palkkaus, vaan työntekijäpula. Aiemmassa työpaikassani kiire ja tunne siitä, ettei pysty kunnolla auttamaan asiakkaita, oli syy vaihtaa parempaan paikkaan. Ehdottomasti tarvittaisiin enemmän työntekijöitä.
Kuka päättää viimekädessä hoitajamitoituksesta? Eduskunta ja hallitus. Oletteko te siellä sotessa käytännöntyössä olevat millä tavalla tehneet työtä sen eteen, että tilanne muuttuisi? Ainoat, jotka tästä todellisuudessa kärsivät, ovat juurikin hoidettavat- myös sinä sitten aikanasi, sotelainen. Enpä enää ihmettele, että läheiseni, joka on hoiva-alalla työskennellyt, ei suostunut mihinkään "hoitoon" lähtemään, vaan kuoli mieluummin yksin kotonaan omilla ehdoillaan.
Hoitajamitoitus on täysin huuhaata, jos hoitajat istuvat enimmäkseen kansliassa ja tekevät vain välttämättömät työt. Olen itse mennyt osastolle, jolla oli samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa ja 12 asukasta. Yksi istui sen asukkaan vieressä, jonka kiinni sitominen oli kielletty laillisen edesvastuun uhalla, mutta oli harjoittelija, joka ei saanut muuta tehdä kuin istua. Laskettiin kuitenkin henkilökuntamitoitukseen? Toinen oli ilmeisesti keittiöhenkilökuntaa, koska oli keräilemässä jotain ruokatarvikkeita päiväsalissa. Muut 5 istuivat kansliassa lukitun oven takana raportilla, joka kesti vähimmilläänkin puoli tuntia joka päivä, 12 asukkaan osastolla, jossa asukkaista vaihtui ehkä yksi intervallijaksolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös vaihtaa pois hoitoalalta, jos se ei tunnu mieleiseltä. Turha kärsiä itselleen epämukavassa työssä. Itse olen myös hoitoalalla ja koen, että tämä on "kutsumukseni" työ josta aidosti nautin, mutta ei tämä todellakaan kaikille sovi. Omassa työssäni ei onneksi noita saunotuksia ja vastaavia tarvitse tehdä, olisi aika turhauttavaa.
Isoin epäkohta hoitoalalla ei kuitenkaan mielestäni ole palkkaus, vaan työntekijäpula. Aiemmassa työpaikassani kiire ja tunne siitä, ettei pysty kunnolla auttamaan asiakkaita, oli syy vaihtaa parempaan paikkaan. Ehdottomasti tarvittaisiin enemmän työntekijöitä.
Kuka päättää viimekädessä hoitajamitoituksesta? Eduskunta ja hallitus. Oletteko te siellä sotessa käytännöntyössä olevat millä tavalla tehneet työtä sen eteen, että tilanne muuttuisi? Ainoat, jotka tästä todellisuudessa kärsivät, ovat juurikin hoidettavat- myös sinä sitten aikanasi, sotelainen. Enpä enää ihmettele, että läheiseni, joka on hoiva-alalla työskennellyt, ei suostunut mihinkään "hoitoon" lähtemään, vaan kuoli mieluummin yksin kotonaan omilla ehdoillaan.
Hoitajamitoitus on täysin huuhaata, jos hoitajat istuvat enimmäkseen kansliassa ja tekevät vain välttämättömät työt. Olen itse mennyt osastolle, jolla oli samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa ja 12 asukasta. Yksi istui sen asukkaan vieressä, jonka kiinni sitominen oli kielletty laillisen edesvastuun uhalla, mutta oli harjoittelija, joka ei saanut muuta tehdä kuin istua. Laskettiin kuitenkin henkilökuntamitoitukseen? Toinen oli ilmeisesti keittiöhenkilökuntaa, koska oli keräilemässä jotain ruokatarvikkeita päiväsalissa. Muut 5 istuivat kansliassa lukitun oven takana raportilla, joka kesti vähimmilläänkin puoli tuntia joka päivä, 12 asukkaan osastolla, jossa asukkaista vaihtui ehkä yksi intervallijaksolainen.
Arvaan, että kävit klo 13-15 välisenä aikana, jolloin paikalla on tuplamiehitys eli yhtäaikaa aamu-ja iltavuoron työntekijät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös vaihtaa pois hoitoalalta, jos se ei tunnu mieleiseltä. Turha kärsiä itselleen epämukavassa työssä. Itse olen myös hoitoalalla ja koen, että tämä on "kutsumukseni" työ josta aidosti nautin, mutta ei tämä todellakaan kaikille sovi. Omassa työssäni ei onneksi noita saunotuksia ja vastaavia tarvitse tehdä, olisi aika turhauttavaa.
Isoin epäkohta hoitoalalla ei kuitenkaan mielestäni ole palkkaus, vaan työntekijäpula. Aiemmassa työpaikassani kiire ja tunne siitä, ettei
Hoitajamitoitus on täysin huuhaata, jos hoitajat istuvat enimmäkseen kansliassa ja tekevät vain välttämättömät työt. Olen itse mennyt osastolle, jolla oli samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa ja 12 asukasta. Yksi istui sen asukkaan vieressä, jonka kiinni sitominen oli kielletty laillisen edesvastuun uhalla, mutta oli harjoittelija, joka ei saanut muuta tehdä kuin istua. Laskettiin kuitenkin henkilökuntamitoitukseen? Toinen oli ilmeisesti keittiöhenkilökuntaa, koska oli keräilemässä jotain ruokatarvikkeita päiväsalissa. Muut 5 istuivat kansliassa lukitun oven takana raportilla, joka kesti vähimmilläänkin puoli tuntia joka päivä, 12 asukkaan osastolla, jossa asukkaista vaihtui ehkä yksi intervallijaksolainen.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt näitä omaisia jotka valittaa raportin pidosta. Ei siellä kukaan istu huvikseen juoruamassa. Vaan edellinen vuoro informoi tärkeät seuraavalla vuorolle. Kyllä se edellinen vuoro haluaa lähteä kotio työpäivän päätteeksi eikä istua turhaan työpäikalla juttelemassa. Kieltämättä 30min 12 asukkaasta on aika kattava rapsa koska meillä on 16 asukasta ja rapsa aikaa 10min-15min.
On näitten "rapsojen" sisältöä kuultu oven läpikin kun ollu kuulo kunnossa ja pääsy tiloissa pyörätuolilla potilaana liikkumaan. No, saatto olla yhessäkin sairaalassa toki sellainen kahvitunti / iltavuoron ima rapsa joka kesti aina ainakin puoltoista tuntii ellei kaks ja saattohan siellä joku jotain koneelle kirjatakin. Mutta tuli kyllä enemmän kuin selväks hoitajien omat asiat. Onneks ei potilaitten.
Ja sit on niitä paikkoja, joissa hoitajia on oikeesti ihan liian vähän ja juoksevat pää kolmantena jalkana kun kaikilla potilailla on joku oikea syy painaa soittokelloa samaan aikaan. Yllä mainittu juorukerhosyytös ei sit todellakaan koske heitä. Mutta vielä ennen koronaa oli sairaaloissa "laiskan naisen" työpaikkojakin. Nyttemmin varsinkin päivystyksissä täys kaaos välillä.
Muilla aloilla ollaan niin fiksuja, että käytetään apuvälineitä taakkojen nostamiseen. Hoitajillakin on näitä apuvälineitä, mutta niitä ei käytetä ja valitetaan, että muilla aloilla ei tarvitse nostaa käsin. Ihme logiikka.