Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalta painajaisia, ihan kirjaimellisesti (älä lue jos hoitajien valitus ärsyttää)
16.12.2022 |
Näin viime yönä unta, että jostain syystä olin taas hoitoalalla.
Oli aamu, ja olin juuri lähdössä tekemään taas aamutoimia liudalle asiakkaita. Se epätoivo ja ahdistus, mitä unessa koin, ja yritys psyykata itseäni kestämään edessä oleva työpäivä...
Miten mahtavaa oli herätä unesta ja tajuta, että se olikin vain unta!!
Olen siis pari vuotta sitten lähtenyt hoitoalalta, jolla olin n. 10 vuotta. Ehdin työskennellä tehostetussa palveluasumisessa (ent. vanhainkodissa), kotihoidossa, ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolella.
Ja ihan hirveää oli. Se kiire, fyysisesti raskas ja likainen työ (eritteet, haisevat ja mätivät haavat, kusi ja pska, ripuli, veri, oksennukset, limat... ja mm. ihmisten saunottaminen, itse läpimärkähikisenä kuumassa ja höyryisessä kylpyhuoneessa muovisissa suojakamppeissa, ja ei kun saunotuksen jälkeen loppupäivä muita töitä samoilla hikikamppeilla, ei ollut käytännössä mahdollista ehtiä suihkuun itse kuin vasta kotona)
Jatkuvasti ihmisiä iholla ja hokemassa nimeäsi ja tarvitsemassa kuka mitäkin, sairaiden ihmisten valitus, itkut, murheet, pahan olon purkaminen eli suoranainen pään aukominen henkilökohtaisuuksiin käyden, omaisten valitus, oma huoli yksinäisistä, pelokkaista, sairaista, urheista, kovia kokeneista ihmisistä ja mm. siitä havainnoiko kaiken oleellisen oikein lääkärille raportoidessaan ja saako vaadittua tälle apua..
Väkivalta; lyönnit, potkimiset, raapimiset, puremiset, päälle sylkemiset, ulosteella heittely, hiuksista vetäminen, henkinen väkivalta, haukkumiset, uhkailut, seksuaalinen häirintä, rivot puheet, vartalon kommentointi, tarttuminen kiinni...
Väsyneet ja kyräilevät työkaverit, esimiesten loputon vaatimus tehokkuudesta ja töiden tekemisestä nopeammin ("kyllä muiltakin onnistuu" ja "pitää vaan tehostaa tekemistään" sekä "oletko miettinyt miten ensi kerralla voisit toimia paremmin" kun todellakin antaa itsestään jo 110%, niin että mitään muuta elämässä ei enää sitten jaksanutkaan 🤦🏼)
Epäsäännöllinen vuorotyö, vapaita viikonloppuja vain 1/kk, elämä tosi epäsäännöllistä ja rytmitöntä. Iltavuoron loputtua klo 22.00 piti tulla usein aamuun takaisin jo 6.30 tai 7.00 (no tähän tullut sentäs muutos alalta lähtemiseni jälkeen, nykyään vuorojen väli tulee olla 11 h?) eräässä työpaikassa viikonloppuisin vielä 12 h vuorot, eikä hetken rauhaa, kun ruokatauotkin piti viettää näiden tarvitsevien asiakkaiden kanssa samassa tilassa...
ONNEKSI USKALSIN lähteä siltä alalta, vaikka pelotti ihan stnasti, ei ollut muuta työtä tiedossa, mutta sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkoi jo horjua, ja itketti ja ahdisti joka päivä viimeiset työvuodet.
Ja löysin uuden työn toiselta alalta!
Palkka on huonompi, mutta miten onnellinen ja kiitollinen ihminen oikeasti voikaan olla työstä, johon mennessä ei tarvitse itkeä työmatkalla, ahdistus ei purista rintaa, syke ei ole enää pilvissä ja vapaa-ajalla jaksaa harrastaa omiaan. Tämä on aivan taivas.
Toivottavasti en enää ikinä joudu hoitoalalle takaisin.
(Kiitos ja anteeksi, tämän unen ja sen nostattamien tunteiden vuoksi oli pakko purkaa mieltä johonkin. Jollain tasolla olen varmaankin ihan oikeasti traumatisoitunut hoitoalasta.)
Kommentit (226)
Itse jäin hoitotyöstä pois kymmenen vuotta sitten ja edelleen se palaa painajaisina uniini. En pysty palaamaan hoitotyöhön enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kurkkuani kuristaa, kun luin tämän. Olen hoitaja ja vihaan työtäni, en hoidettavia, vaan työtä. Työkavereita, omaisia. Vihaan pelkoa siitä että joku kaatuu vuorossani ja joudun soittamaan raivoavalle omaiaelle puhelun. Nyt yksikössä on koronaa, muistamattomien karanteenit onkin silkkaa hupia. Vajaamiehityksellä juokset eristyskampeita vaihtamassa ja rukoilet ettei kenenkään vointi heikkene ettei muut jää lähes vaille hoitoa. Ka-ma-laa. Kunpa pääsisin pois.
Tässä varmaan on iso syy miksi homma on aivan perseellään. Miksi ihmiset käyttäytyvät näin? Ne kiikkerät gubet nyt voi mennä nurin ja vanhoilla saattaa mennä luitakin rikki. Miksi ihmeessä aikuiset ihmiset raivoavat asiasta? En myöskään ymmärrä miksi saunotetaan ihmisiä, jotka eivät siihen enää edes itse kykene. Kuullostaa siltä, että odotukset vanhustenhuollossa ovat täysin kestämättömiä eikä ole mikään ihme, että siellä ei kukaan halua olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Oman selustan suhteessa työnantajaan voi turvata parilla eri tavalla ja samalla vähentää työtaakkaa. Ne potilaat joilla itsellä tai omaisilla on kykyä valittaa hoidetaan paremmin kuin ne dementikot joilla sitä kykyä ei ole.
Toinen on sit toimia ja kirjata asiat siten, että potilas ei voi kohtelusta valittaa. Kikkoja on monia, tässä yksi. Jos on vaikka vessaan avustettava pidätyskykyinen petipotilas, niin suostutellaan käyttämään yövaippaa "varmuuden vuoksi". Ekana aamuna tän jälkeen hoidetaan kaikki muut potilaat ensin. Sitten kun olis tämän potilaan vessavuoro, niin pissahätä on varmasti ehtinyt mennä ohi. Tässä kohtaa kirjataan sit tapahtunut (+vaippatarve) ja vain kuivitetaan potilas nopeasti ja aikaa säästyy 10 minuuttia. Jos pt tänkin jälkeen rimputtelee kelloa, niin odotetaan jollain verukkeella taas että hätä ohi kunnes ehditään jne. Kirjaukset on sinällään oikein, eikä potilas voi valittaa kuin korkeintaan henkilökuntapulasta. Sit on lisäks toki ulottumattomilla olevat mehut ja soittokellot jne.
Niistä sun kirjauksista kun käy ilmi, että ennen kontinentti potilas on alkanut tehdä kaiken alleen, ja kas kummaa aina sun työvuorossa ja sun kirjaamina, saattaa joku kiinnostua. Ja kyllä ne mehumukit ja soittokellot päätyvät potilaan ulottuville, miten kuuluukin. Harvemmin yhdelle osastolle etsiytyy useampi kuin yksi psykopaattihoitaja korkeintaan joku sulle alistuva lakeija, joka on lopulta sellainen paskahousu, että kääntää sulle selkänsä, että aika yksin siellä huseeraat. Älä jää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olin yhden kesän sijaisena yksityisessä palvelutalossa. Siellä oli päivittäin sairaslomia, joskus jopa useampia samana päivänä. Lähes joka päivä teimme töitä ns. alimitoituksella sairaslomien vuoksi. Johtaja sanoi ettei sijaista saatu. Välillä kyllä tuntui että ei edes yrittänyt täyttää puuttuvia vuoroja. Hoitajat teki tuplavuoroja lähes päivittäin vielä lisäksi.
Kunnallisellakin ihan suoraan sanottiin, että säästöjen vuoksi ei oteta ulkopuolelta sijaista, vaan soitellaan vapaalta töihin tai tehdään tuplavuoroa. Ei kukaan tällaista paskaa jaksa loputtomiin, vaikka olisi iso palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoivatyö helpottuu merkittävästi kun jätetään saunottelut, parran ajot ja papiljotit, kynsien laittamiset, vaatettaminen, hinkkaaminen, rasvaaminen ja nukuttaminen pois.
Hoitaja jakaa ja antaa lääkkeet, käyttää pikasuihkussa, nostaa tarvittaessa tuoliin tai istuma-asentoon sängyssä. Ruoan tuo lähettipalvelu asiakkaan naaman eteen, jos ei maistu niin hoitaja vippaa eväät roskiin. Päivätoiminta on omaisten vastuulla, jos heitä ei huvita niin voivat palkata jonkun trubaduurin laulattamaan vanhusta.
Kaikki turhuus pois ja hoitajien palkkoja muutamalla satasella ylöspäin. Ja eutanasia lailliseksi.
Tämä on kyllä totta. Tarvitaan huomattavasti enemmän hoiva-avustajia, onko heillä nyt puolen vuoden vai vuoden koulutus aiheeseen. Kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka osaavat ihan maalaisjärjelläkin toimia ja hoitaa avustamisen, hygieniapuolen sekä ruokailut.
Sairaanhoitajat ja lähihoitajat voisivat keskittyä enemmän koulutuksiaan vastaavaan työhön eikä aika mene kylvettämiseen saati siivoamiseen.
Kaksi sukulaistani ovat hoitajia vanhuspuolella. Ovat tehneet kymmeniä vuosia töitä. Nyt ovat olleet yötöissä ja verrattain tyytyväisiä ovat - paitsi palkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No syödään ensin kunnolla kaikki
Maksettu takaisin.
Onko yksi osa ongelmaa se, että nykyään vanhuspuolella on vain sairaanhoitajia ja lähihoitajia sekä mahdollisesti jotain keittiöhenkilökuntaa? Sairaanhoitajia on lähtökohtaisesti niin vähän, ettei heillä aika riitä muuta kuin esim. lääkehoitoon tai haavanhoitoon. Näin lähihoitajien odotetaan hoitavan kaikki loput työt työn laadusta riippumatta ja sen takia työnkuorma on mahdoton.
Pitäisikö palata askelia taaksepäin, kun oli erikseen keittiöhenkilökunta, siivoojat, kylvettäjät ja mitä näitä eri ammattiryhmiä olikaan? Palkka on tietysti yksi ongelma, mutta jos työnkuorma jakautuisi tasaisemmin niin työstä itsestään tulisi siedettävämpää.
Joskus 80-luvulla sukulaiseni oli kosmetologin koulutuksella lappilaisen kunnan vanhainkodissa töissä. Teki jalka- ja käsihoitoja, leikkasi kynsiä ja hiuksia, pesi saunotti, ajoi partoja ja pyöritteli paplareita mummoille. Siis ihan täysipäiväisesti! Kuulostaa luksukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin tykännyt työstä, jos sitä olisi saanut rauhassa tehdä. Mutta se jatkuva kiire ja hullut vuorot. Laitosapulaisen puuttuminen pitkän aikaa eli muun kiireen keskellä myös ne avustajan työt. Järki meinasi lähteä. Eritteet ja muut tällaiset ei häiritse, mutta hoitaja tapetaan työtaakan alle.
Vierailija kirjoitti:
Onko yksi osa ongelmaa se, että nykyään vanhuspuolella on vain sairaanhoitajia ja lähihoitajia sekä mahdollisesti jotain keittiöhenkilökuntaa? Sairaanhoitajia on lähtökohtaisesti niin vähän, ettei heillä aika riitä muuta kuin esim. lääkehoitoon tai haavanhoitoon. Näin lähihoitajien odotetaan hoitavan kaikki loput työt työn laadusta riippumatta ja sen takia työnkuorma on mahdoton.
Pitäisikö palata askelia taaksepäin, kun oli erikseen keittiöhenkilökunta, siivoojat, kylvettäjät ja mitä näitä eri ammattiryhmiä olikaan? Palkka on tietysti yksi ongelma, mutta jos työnkuorma jakautuisi tasaisemmin niin työstä itsestään tulisi siedettävämpää.
Joskus 80-luvulla sukulaiseni oli kosmetologin koulutuksella lappilaisen kunnan vanhainkodissa töissä. Teki jalka- ja käsihoitoja, leikkasi kynsiä ja hiuksia, pesi saunotti, ajoi partoja ja pyöritteli paplareita mummoille. Siis ihan täysipäiväisesti! Kuulostaa luksukselta.
Tuo mitä esität olisikin ihannetilanne. Meillä on oma jalkahoitaja joka ei ehdi tehdä jalkahoitoja koska hänen on oltava vahvuudessa kesä- ja sairaslomien vuoksi. Useampikin mummo ja pappa on pahasti jalkahoidon tarpeessa. Ei tuokaan ole millään lailla oikein. Tämä ketju antoi minulle hyvää tsemppiä alanvaihtoon. Terveisin: Yksi hoitaja monista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei palvelukodeissa nykyään asu enää niin hyväkuntoisia vanhuksia, että siellä olisi tarvetta millekään papiljottien pyörittelijöille. Pääosin siellä asuvat ovat jo hyvin pitkälle dementoituneita tai muuten täysin avustettavia kaikessa. Usein palvelukodit ovat vain terveyskeskussairaaloiden jatkeita, kun kaikkia ei voi sinne kotiinkaan lopulta enää hylätä.
Hoitotyö on kyllä vihoviimeinen ala. Esimiehillä ei mitenkään ole käsitystä työmäärän paljoudesta koska koko ajan vaaditaan enemmän työpanosta kaikkeen. Omaiset saattavat sinua alkaa vainoamaan, käyvät päälle, valehtelevat ympäriinsä sinusta, puhkovat autonrenkaat tai yrittävät tuhota elämäsi.
Työkaverit voivat myös kiusata armotta, levittävät sinusta liioiteltua tai perätöntä tietoa, arvostelevat persoonaasi, ammattitaitoasi ja kaikkea mitä sinussa on.
Hoidettavat kusevat, paskovat päällesi joskus tahalteen. Syljetään naamalle, revitään hiuksista, lyödään raskaanakin olevia. Pahinta on henkinen väkivalta, haukutaan ulkonäkö ja kaikki muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on tosiaan se jatkuva väkivalta, joka on laadultaan sekä henkistä että fyysistä. Itse olen saanut pitkät naarmut käsivarteen. Kokeneempi työkaveri sai kerran potkun rintakehään.
Liikuntakyvyttömät mutta päästään "terävämmät" asiakkaat pitävät hoitajia palvelijoinaan. Yövuorossa tällainen tapaus saattaa soittaa hälytyskelloa 10-20 kertaa. Hae tuo, tuo se, anna vettä, avaa ikkuna, sulje ikkuna, blabla. Tuollainen juoksuttaminen tuntuu alentavalta.
Henkistä väkivaltaa tulee myös kollegoilta ja omaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Onko yksi osa ongelmaa se, että nykyään vanhuspuolella on vain sairaanhoitajia ja lähihoitajia sekä mahdollisesti jotain keittiöhenkilökuntaa? Sairaanhoitajia on lähtökohtaisesti niin vähän, ettei heillä aika riitä muuta kuin esim. lääkehoitoon tai haavanhoitoon. Näin lähihoitajien odotetaan hoitavan kaikki loput työt työn laadusta riippumatta ja sen takia työnkuorma on mahdoton.
Pitäisikö palata askelia taaksepäin, kun oli erikseen keittiöhenkilökunta, siivoojat, kylvettäjät ja mitä näitä eri ammattiryhmiä olikaan? Palkka on tietysti yksi ongelma, mutta jos työnkuorma jakautuisi tasaisemmin niin työstä itsestään tulisi siedettävämpää.
Joskus 80-luvulla sukulaiseni oli kosmetologin koulutuksella lappilaisen kunnan vanhainkodissa töissä. Teki jalka- ja käsihoitoja, leikkasi kynsiä ja hiuksia, pesi saunotti, ajoi partoja ja pyöritteli paplareita mummoille. Siis ihan täysipäiväisesti! Kuulostaa luksukselta.
Näin entisenä hoitokodin sairaanhoitajana olen sitä mieltä, että hoitokodeissa pitäisi olla enemmän avustavaa henkilökuntaa ja sairaanhoitajia. On hemmetin raskasta vastata yksin usean kymmenen asukkaan sairaanhoidollisista töistä. Minäkin, kuten moni muu siellä työskennellyt sh, vaihdoin lopulta sairaalaan töihin, koska kollegat siellä ovat pääosin sairaanhoitajia, joten asiat eivät jää roikkumaan.
Muutenkin hoitokodeissa pitäisi olla enemmän sairaanhoidollisia resursseja. Todella turhauttavaa lähettää asiakkaita päivystykseen, kun ei ole esimerkiksi iv-valmiutta. Mutta kun hoitokodin pitää olla kodinomainen, niin parempi ilmeisesti lähettää asukkaita eestaas sairaalan ja hoitokodin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Oman selustan suhteessa työnantajaan voi turvata parilla eri tavalla ja samalla vähentää työtaakkaa. Ne potilaat joilla itsellä tai omaisilla on kykyä valittaa hoidetaan paremmin kuin ne dementikot joilla sitä kykyä ei ole.
Toinen on sit toimia ja kirjata asiat siten, että potilas ei voi kohtelusta valittaa. Kikkoja on monia, tässä yksi. Jos on vaikka vessaan avustettava pidätyskykyinen petipotilas, niin suostutellaan käyttämään yövaippaa "varmuuden vuoksi". Ekana aamuna tän jälkeen hoidetaan kaikki muut potilaat ensin. Sitten kun olis tämän potilaan vessavuoro, niin pissahätä on varmasti ehtinyt mennä ohi. Tässä kohtaa kirjataan sit tapahtunut (+vaippatarve) ja vain kuivitetaan potilas nopeasti ja aikaa säästyy 10 minuuttia. Jos pt tänkin jälkeen rimputtelee kelloa, niin odotetaan jollain verukkeella taas että hätä ohi kunnes ehditään jne. Kirjaukset on sinällään oikein, eikä potilas voi valittaa kuin korkeintaan henkilökuntapulasta. Sit on lisäks toki ulottumattomilla olevat mehut ja soittokellot jne.
Moraalitonta...
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on tosiaan se jatkuva väkivalta, joka on laadultaan sekä henkistä että fyysistä. Itse olen saanut pitkät naarmut käsivarteen. Kokeneempi työkaveri sai kerran potkun rintakehään.
Liikuntakyvyttömät mutta päästään "terävämmät" asiakkaat pitävät hoitajia palvelijoinaan. Yövuorossa tällainen tapaus saattaa soittaa hälytyskelloa 10-20 kertaa. Hae tuo, tuo se, anna vettä, avaa ikkuna, sulje ikkuna, blabla. Tuollainen juoksuttaminen tuntuu alentavalta.
Henkistä väkivaltaa tulee myös kollegoilta ja omaisilta.
Omaiset eivät usein varmaan tiedä, millaista hoivatyön todellisuus on.
Meillä muilla, joilla ei ole käytännön kokemusta siitä, on usein se käsitys, että hoivakoti on paras ja turvallisin paikka huonokuntoiselle vanhukselle.
Tosin jotkut epäilevät, että hoivakodeissa varastetaan vanhuksilta rahaa ja muuta omaisuutta, esim. vaatteita.
Mutta kuulostaahan tuo nyt aika ikävältä paikalta sille vanhuksellekin.
Se on muuten kumma, että juuri vanhustenhoitoon ei saada ketään töihin. Samaan aikaan kun humalainen kaatuu skuutilla kaupungilla, niin paikalla on minuutissa neljä ambulanssia, ensihoidon erikoistilanneyksikkö, ensijohdon kenttäjohtaja ja poliisiauto. Mistä ne saa rahat tähän?
Menin tälle kesälle kuukauden sijaisuuteen hoitokotiin. Asukkaat ovat 90% ihan ok hoidettavia, ei siis aggressiivisia tms. Mutta tietysti työ on justiinsa kuvatun kaltaista raskasta raatamista pienellä porukalla.
Noh, enää en ihmettele miksi porukkaa on aina niin vähän koska tuntipalkka oli 14e/h ! Käsittämätöntä.
En aivan varmasti jatka keikkailua tuolla liksalla.
Missä sanoin, että teen vain "pakollisen minimin"? Ehei, teen kaiken pakollisen ja vielä vähän päälle. On kaikenlaista kyselyä, mittaria, VALTAVASTI kIrjaamista, lisäksi vielä kursseja ja koulutuksia, joita pitäisi ehtiä tehdä. Lisäksi on kaikenlaista lisähommaa, jota yritetään vierittää hoitajien tehtäväksi (pyykki- ja ruokahuoltoon sekä siisteyteen liittyvää sekä jotain virike.pas.kaa).
Mitään hommaa ei voi tehdä rauhassa eikä kunnolla, kun koko ajan joku ää.liömuumio rimputtaa kelloa ja vaatii palvelua ja huomiota. Tehostetussa palveluasumisessa EI ole olemassa "mukavia" eikä "normaaleja" potilaita. Dementikot ovat väkivaltaisia tai muuten käytöshäiriöisiä, ja ne päästään terävämmät (?) ovat lähes poikkeuksetta vaativia, ilkeitä ja huomiohakuisia. Nämä, jotka osaavat vaatia, ovat siis liikuntakyvyttömiä ja tätä nykyä lähes poikkeuksetta erittäin ylipainoisia, joten hoito on todella raskasta.
Aikaa kahvihuoneessa juoruamiseen ei yksinkertaisesti ole, enkä harrastaisi sellaista muutenkaan.
Minä teen huolellisesti kaiken, mihin ryhedyn. Mutta tunnetasolla en välitä asiakkaistani. Ei vain kiinnosta.