Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalta painajaisia, ihan kirjaimellisesti (älä lue jos hoitajien valitus ärsyttää)
16.12.2022 |
Näin viime yönä unta, että jostain syystä olin taas hoitoalalla.
Oli aamu, ja olin juuri lähdössä tekemään taas aamutoimia liudalle asiakkaita. Se epätoivo ja ahdistus, mitä unessa koin, ja yritys psyykata itseäni kestämään edessä oleva työpäivä...
Miten mahtavaa oli herätä unesta ja tajuta, että se olikin vain unta!!
Olen siis pari vuotta sitten lähtenyt hoitoalalta, jolla olin n. 10 vuotta. Ehdin työskennellä tehostetussa palveluasumisessa (ent. vanhainkodissa), kotihoidossa, ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolella.
Ja ihan hirveää oli. Se kiire, fyysisesti raskas ja likainen työ (eritteet, haisevat ja mätivät haavat, kusi ja pska, ripuli, veri, oksennukset, limat... ja mm. ihmisten saunottaminen, itse läpimärkähikisenä kuumassa ja höyryisessä kylpyhuoneessa muovisissa suojakamppeissa, ja ei kun saunotuksen jälkeen loppupäivä muita töitä samoilla hikikamppeilla, ei ollut käytännössä mahdollista ehtiä suihkuun itse kuin vasta kotona)
Jatkuvasti ihmisiä iholla ja hokemassa nimeäsi ja tarvitsemassa kuka mitäkin, sairaiden ihmisten valitus, itkut, murheet, pahan olon purkaminen eli suoranainen pään aukominen henkilökohtaisuuksiin käyden, omaisten valitus, oma huoli yksinäisistä, pelokkaista, sairaista, urheista, kovia kokeneista ihmisistä ja mm. siitä havainnoiko kaiken oleellisen oikein lääkärille raportoidessaan ja saako vaadittua tälle apua..
Väkivalta; lyönnit, potkimiset, raapimiset, puremiset, päälle sylkemiset, ulosteella heittely, hiuksista vetäminen, henkinen väkivalta, haukkumiset, uhkailut, seksuaalinen häirintä, rivot puheet, vartalon kommentointi, tarttuminen kiinni...
Väsyneet ja kyräilevät työkaverit, esimiesten loputon vaatimus tehokkuudesta ja töiden tekemisestä nopeammin ("kyllä muiltakin onnistuu" ja "pitää vaan tehostaa tekemistään" sekä "oletko miettinyt miten ensi kerralla voisit toimia paremmin" kun todellakin antaa itsestään jo 110%, niin että mitään muuta elämässä ei enää sitten jaksanutkaan 🤦🏼)
Epäsäännöllinen vuorotyö, vapaita viikonloppuja vain 1/kk, elämä tosi epäsäännöllistä ja rytmitöntä. Iltavuoron loputtua klo 22.00 piti tulla usein aamuun takaisin jo 6.30 tai 7.00 (no tähän tullut sentäs muutos alalta lähtemiseni jälkeen, nykyään vuorojen väli tulee olla 11 h?) eräässä työpaikassa viikonloppuisin vielä 12 h vuorot, eikä hetken rauhaa, kun ruokatauotkin piti viettää näiden tarvitsevien asiakkaiden kanssa samassa tilassa...
ONNEKSI USKALSIN lähteä siltä alalta, vaikka pelotti ihan stnasti, ei ollut muuta työtä tiedossa, mutta sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkoi jo horjua, ja itketti ja ahdisti joka päivä viimeiset työvuodet.
Ja löysin uuden työn toiselta alalta!
Palkka on huonompi, mutta miten onnellinen ja kiitollinen ihminen oikeasti voikaan olla työstä, johon mennessä ei tarvitse itkeä työmatkalla, ahdistus ei purista rintaa, syke ei ole enää pilvissä ja vapaa-ajalla jaksaa harrastaa omiaan. Tämä on aivan taivas.
Toivottavasti en enää ikinä joudu hoitoalalle takaisin.
(Kiitos ja anteeksi, tämän unen ja sen nostattamien tunteiden vuoksi oli pakko purkaa mieltä johonkin. Jollain tasolla olen varmaankin ihan oikeasti traumatisoitunut hoitoalasta.)
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle, millaista työtä olet siirtynyt nykyisin tekemään?
Pääsin toimistotyöntekijäksi. Minulla on oma työhuone, ja tietokone jota näpytän 8 h päivässä. Teen avustavaa kirjanpitoa ja hoidan laskutusta.
Tauoilla näen paria työkaveria, mutta muuten saan tehdä työni yksin ja rauhassa, enkä ole vastuussa kenenkään terveydentilasta.
Ihan uskomatonta luksusta hoitoalan jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on jatkuva väkivalta, henkinen ja fyysinen. Tänäänkin minua potkittiin. Luulin jo tottuneeni siihen jossain määrin, mutta nyt jostain syystä tuntuu hirveän pahalta. Olen alkanut miettiä irtisanoutumista.
En ymmärrä miten kukaan voi selvitä tuosta ilta- ja aamuvuorossa peräkkäin. En selviäisi vajailla unilla. Tuo muu kuormittavuus sitten vielä. Meinasin lähteä hoitoalalle. Onneksi en lähtenyt.
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hoitajana en käsitä tuota asukkaiden saunotusta. Vaikka olisi miten kulttuuriin kuuluvaa niin ensimmäisenä tuo saunotus pois, jos hoitajia ei ole. Suihkun pitää tässä tilanteessa riittää.
Asukkaiden saunotuspäivät on tuskaa. Yksi ihminen saunottaa viisi ihmistä. Märkänä ja hikisenä nuo työt ja sen lisäksi kaikki muu työ.
Olet ikävä ihminen. Sauna on suuri nautinto monelle. Toki jos ihminen on jo sänkypotilas eli ei pysty itse kävelemään niin ei tarvitse enää saunottaa.
Saunottamiseen tarvitaan tietääkseni lääkärin lausunto eli lupa. Sydän- ja verisuonisairauksista ja epilepsiasta kärsiville saunominen on melkoinen rasite. Lisäksi monet dementikot eivät edes nauti saunomisesta enää, vaikka olisivatkin siitä aiemmin tykänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Etityäin ikävää että sait turpaan. Ikävää myös niille normaaleille ja mukaville potilaille, ettet viitsi edes heille puhua, vaan teet vain pakollisen minimin rahan takia ja lopun aikaa juoruat kahvihuoneessa. Eipä oo hyvä juttu kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo nuorena ettei hoitajan työ ole minua varten. Hatunnosto kaikille jotka sitä jaksaa. Mutta, mitä pitäisi tehdä että useampi jaksaisi? Varmaan tuo kiire pitäisi ainakin saada pois, eli esimiestyö kuntoon ja riittävästi henkilökuntaa (helpommin sanottu kuin tehty). Eihän tuollaista työtahtia jaksa millään palkalla.
Ei jaksakaan. Siksi itse ihmettelin miksi hoitajakollegat vaativat taannoin lisää PALKKAA eivätkä lisää työkavereita. Itse ajattelin jo alalla ollessani, että voisin nipistää omasta palkastani, jos siten kaikilta nipistämällä saataisiin vuoroihin vaikkapa 2 henkilöä lisää, jolloin työtahti olisi heti paljon leppoisampi ja työtä JAKSAISI.
Ei se isokaan palkka todellakaan pitkälle motivoi, jos työ imee kaikki mehut ja ahdistaa. Itseäni houkuteltiin alalta lähdön jälkeen vielä heittämään keikkaa, olisin saanut normipalkan lisäksi vielä 100 € (joskus korvaus oli parempikin) hälytyskorvausta per työvuoro, mutta siitäkään huolimatta EN ottanut tarjousta vastaan. Olisin sen sijaan voinut lähteä tavallisella palkalla, jos mulle olisi sanottu, että päivän työmäärä olisi puolet normaalista. Tällä hälytyssatasella olisi voitu sitten palkata joku muu tekemään se toinen puoli.
Ap
Ps. Ei nyt sitten pliis aleta jankkaamaan tätä palkkausasiaa, se ei ole aloituksen pointti.
Ilman muuta vaaditaan lisää henkilökuntaa ja on kokoajan vaadittukin. Hoitajamitoitus oli ollut pitkään esillä ja tavoitteena kun se viimeinen hyväksyttiin.
Nyt sitä kokoajan lykätään kun ei ole mistä ottaa hoitajia. Taas lykättiin viisi vuotta eteenpäin ja todennäköisesti se lopulta perutaan.
Rahoitus henkilökuntamitoitukseen tulee poliitikoilta ja asiasta tarvitaan lainsäädäntö. Työnantaja ja hoitajat eivät voi omin päin sopia enemmästä jos rahaa ei tule päättäjiltä. Poliitikkojen pitää sitoutua siihen että se rahoitus annetaan ja valtionosuutta maksetaan laajentuvaan toimintaan.
Nyt ei ole realistista vaatia taas lisää kun tähänastisetkin sopimukset uhkaa kaatua eikä niiden kanssa voi tai haluta edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle, millaista työtä olet siirtynyt nykyisin tekemään?
Pääsin toimistotyöntekijäksi. Minulla on oma työhuone, ja tietokone jota näpytän 8 h päivässä. Teen avustavaa kirjanpitoa ja hoidan laskutusta.
Tauoilla näen paria työkaveria, mutta muuten saan tehdä työni yksin ja rauhassa, enkä ole vastuussa kenenkään terveydentilasta.Ihan uskomatonta luksusta hoitoalan jälkeen.
Ap
En välttämättä jaksaisi. Se on todella raskasta istua jossain koneen ääressä kahdeksan tuntia. En jaksa hoitoalan raskauttakaan. Pitäisi sopivasti olla tekemistä ja kevyttä työtä välillä, mutta on tuo parempi vaihtoehto mitä hoitoala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ikävä totuus on, että tuolla alalla kyynistyy. Alussa jaksoin jutella hoidettavien kanssa, enää en. Suoraan sanottuna ei kiinnosta pas.gaa.kaan. Kaikki välittäminen on kaikonnut minusta. Väkivaltaiset, vaativat, pahoinpitelevät, huomiohakuiset ja epämiellyttävät "asiakkaat" ovat minulle yhdentekeviä. En jäisi kaipaamaan, vaikka koka ikinen heistä kuolisi huomenna. En vain välitä.
Teen työni huolella ainoastaan turvatakseni oman selustani (että saisin jatkossakin pitää työpaikkani ja etten joutuisi vaikeuksiin).
Ainoa motivaation lähde on palkka, eikä sekään ole erityisen hyvä.
Nimim. Turpaan tuli tänäänkin
Oman selustan suhteessa työnantajaan voi turvata parilla eri tavalla ja samalla vähentää työtaakkaa. Ne potilaat joilla itsellä tai omaisilla on kykyä valittaa hoidetaan paremmin kuin ne dementikot joilla sitä kykyä ei ole.
Toinen on sit toimia ja kirjata asiat siten, että potilas ei voi kohtelusta valittaa. Kikkoja on monia, tässä yksi. Jos on vaikka vessaan avustettava pidätyskykyinen petipotilas, niin suostutellaan käyttämään yövaippaa "varmuuden vuoksi". Ekana aamuna tän jälkeen hoidetaan kaikki muut potilaat ensin. Sitten kun olis tämän potilaan vessavuoro, niin pissahätä on varmasti ehtinyt mennä ohi. Tässä kohtaa kirjataan sit tapahtunut (+vaippatarve) ja vain kuivitetaan potilas nopeasti ja aikaa säästyy 10 minuuttia. Jos pt tänkin jälkeen rimputtelee kelloa, niin odotetaan jollain verukkeella taas että hätä ohi kunnes ehditään jne. Kirjaukset on sinällään oikein, eikä potilas voi valittaa kuin korkeintaan henkilökuntapulasta. Sit on lisäks toki ulottumattomilla olevat mehut ja soittokellot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin näen paljon painajaisia, joissa olen vaihtanut nykyisestä työstäni takaisin hoitoalalle. Monesti tässä unessa soitan itkien nykyiselle työnantajalle ja anelen, että ottaisi minut takaisin. Allekirjoitan kaikki ap:n tässä ketjussa kirjoittamat tekstit. En palaisi hoitoalalle, vaikka peruspalkka olisi 5000e. Olen tyytyväinen nykyiseen hoitoalaa reilusti pienempipalkkaiseen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin näen paljon painajaisia, joissa olen vaihtanut nykyisestä työstäni takaisin hoitoalalle. Monesti tässä unessa soitan itkien nykyiselle työnantajalle ja anelen, että ottaisi minut takaisin. Allekirjoitan kaikki ap:n tässä ketjussa kirjoittamat tekstit. En palaisi hoitoalalle, vaikka peruspalkka olisi 5000e. Olen tyytyväinen nykyiseen hoitoalaa reilusti pienempipalkkaiseen työhön.
Mihin vaihdoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle, millaista työtä olet siirtynyt nykyisin tekemään?
Pääsin toimistotyöntekijäksi. Minulla on oma työhuone, ja tietokone jota näpytän 8 h päivässä. Teen avustavaa kirjanpitoa ja hoidan laskutusta.
Tauoilla näen paria työkaveria, mutta muuten saan tehdä työni yksin ja rauhassa, enkä ole vastuussa kenenkään terveydentilasta.Ihan uskomatonta luksusta hoitoalan jälkeen.
Ap
En välttämättä jaksaisi. Se on todella raskasta istua jossain koneen ääressä kahdeksan tuntia. En jaksa hoitoalan raskauttakaan. Pitäisi sopivasti olla tekemistä ja kevyttä työtä välillä, mutta on tuo parempi vaihtoehto mitä hoitoala.
Minä nukahdan, jos istun yksinäni pitkiä aikoja omassa huoneessa. Koitin opiskella avoimessa yliopistossa, nukahtelin diaprojektorin huminaan. Olen miettinyt hoitoalaa. Tykkään myös kevyestä fyysisestä työstä. Kroppa pysyy kunnossa, kun on liikkeessä.
Tuo saunotus kuulostaa pahalta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin näen paljon painajaisia, joissa olen vaihtanut nykyisestä työstäni takaisin hoitoalalle. Monesti tässä unessa soitan itkien nykyiselle työnantajalle ja anelen, että ottaisi minut takaisin. Allekirjoitan kaikki ap:n tässä ketjussa kirjoittamat tekstit. En palaisi hoitoalalle, vaikka peruspalkka olisi 5000e. Olen tyytyväinen nykyiseen hoitoalaa reilusti pienempipalkkaiseen työhön.
Mihin vaihdoit?
Olen nykyään kaupan myyjä. Eli en vaihtanut mihinkään "cooliin" työhön, mutta olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikään palkanlisä ei korvaa sitä, että tulisi (= johtajat palkkaisivat) LISÄÄ TYÖNTEKIJÖITÄ.
Itse kun työskentelin hoiva-alalla (kotihoidossa), oli raastavaa, kun asiakas ja tämän omaiset saattoivat olla tehneet mulle voileivät ja kahvit valmiiksi, tai leiponeet pullaa ja minua odotti pullapussi, tai tälleen ennen joulua saattoivat antaa vaikka lahjakortin lahjaksi. Paljon kyselivät jaksamisestani. Nämä vähävaraiset ja itsekin huonokuntoiset ihmiset. Välittivät minusta.
Totuushan on, että siitä minun jaksamisestani olisi pitänyt olla huolissaan minun TYÖNANTAJANI. Vaikka olisi miten hyvät välit asiakkaisiin, se ei anna minulle supervoimia tehdä yksinäni useamman työntekijän töitä.
Ohiksena mutta saako hoitaja ottaa lahjakorttia vastaan? Minua aikoinaan ohjeistettiin ettei saa ottaa rahaa eikä muitakaan lahjoja poislukien juuri tuollaiset pullat, suklaat yms. Eräs pappa tarjosi minulle kotihoidossa itsetehtyä puista korurasiaa mutta kiittelin kauniista ajatuksesta ja kieltäydyin.
Vierailija kirjoitti:
No, eipä se ole kivaa potilaillakaan jos hoitajilla ei ole aikaa hoitaa. Aika epäinhimillisiä kommentteja täällä saanu yläpeukkuja kun idea muutamassa on ollut että robotit hoitakoon vailla mitään inhimillistä kohtaamista ja nirri pois vaan jos potilaalle ei kelpaa. Ja jos omaiset kuolleet tai potilas sairauden takia lapseton, niin ei senkään arvoinen.
Ei ole potilaillakaan kivaa ja yhtä syyttömiä potilaat tilanteeseen on kuin hoitajatkin. Suomessa on jo vuosia oletettu, että filippiiniläiset hoitajat tulevat ratkaisemaan koko ongelman. Nyt kuitenkin Filippiineilläkin on jo yli 300 000 sairaanhoitajan vajaus ja alkaa olla epäeettistä rekrytoida sieltä. Vielä, kun sieltä on rekrytoimassa muutkin länsimaat kuin Suomi. Jos meille ei saada lisää hoitajia ja varsinkaan sellaisia, jotka myös pysyvät alalla/Suomessa, niin joko potilaat jäävät hoitamatta, omaiset hoitavat tai robotiikkaa kehitetään tekemään osa hoitajien työstä.
Miksihän vanhat kunnon kylvettäjät lakkautettiin?
t: sellainen evp.
Olin yhden kesän sijaisena yksityisessä palvelutalossa. Siellä oli päivittäin sairaslomia, joskus jopa useampia samana päivänä. Lähes joka päivä teimme töitä ns. alimitoituksella sairaslomien vuoksi. Johtaja sanoi ettei sijaista saatu. Välillä kyllä tuntui että ei edes yrittänyt täyttää puuttuvia vuoroja. Hoitajat teki tuplavuoroja lähes päivittäin vielä lisäksi.
Kuulostaa niin kovin tutulta. Mä olin edellisessä hommassani sairaalahuoltaja, 24-32 paikan vuodesosastolla vastuussa osastokeittiöstä tarjoiluineen, osaston siivouksesta että potilassänkyjen pesuista ja petaamisista, yksin (kollega toisessa vuorossa, usein poissa, joten 14 tunnin vuoro tai työnantajan vihat niskassa). Hajautetun ruoanjakelun (ruoka lautasille osastolla, kaikki tiskit tiskataan osastolla) ja 10-15 päivittäisen lähtevän kanssa se oli ihan puhdasta helvettiä jo ennen koronaakin, mikä räjäytti potin lopullisesti. Mitään ei ollut aikaa tehdä kunnolla on normaali, mutta lopussa ei ollut aikaa enää lainkaan. Sairaalahygienia on muisto vain, kun esimieskin käski vain jättää tekemättä. Ystävällinen neuvo kaikille hoitolaitokseen joutuville, ei kannata kauheasti koskea mihinkään.
Minä pääsin pois vajaassa 17 vuodessa, asuntolaina on maksettu. Viimeiset vuodet menivät särkylääkkeiden voimalla ja yksittäiset vapaat sohvalla maaten, jos kotitöiltä ehti (alle nelikymppisenä!). Ei siinä mitään elämää ole, ja palkka tuosta raadannasta oli kaikilla ikälisillä 2300 brutto, jos oli viikonloppu listalla. TAYS saa mun puolestani kaatua.
Yksi asia on jäänyt mieleen; kun iltapalaa jakaessa puolijuosten kiisselien kanssa toivoin joka potilaan luona, etteivät nämä kysy mitään tai sano mitään, koska aikaa jokaiselle on viisi sekuntia. Kippo eteen ja menoksi, ei vaihtoehtoja. Ammattilaista lähinnä hävetti, kuinka nopeasti kiva työ pilattiin vuoden 2008 jälkeen loputtomilla säästöillä.