Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalalta painajaisia, ihan kirjaimellisesti (älä lue jos hoitajien valitus ärsyttää)
16.12.2022 |
Näin viime yönä unta, että jostain syystä olin taas hoitoalalla.
Oli aamu, ja olin juuri lähdössä tekemään taas aamutoimia liudalle asiakkaita. Se epätoivo ja ahdistus, mitä unessa koin, ja yritys psyykata itseäni kestämään edessä oleva työpäivä...
Miten mahtavaa oli herätä unesta ja tajuta, että se olikin vain unta!!
Olen siis pari vuotta sitten lähtenyt hoitoalalta, jolla olin n. 10 vuotta. Ehdin työskennellä tehostetussa palveluasumisessa (ent. vanhainkodissa), kotihoidossa, ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolella.
Ja ihan hirveää oli. Se kiire, fyysisesti raskas ja likainen työ (eritteet, haisevat ja mätivät haavat, kusi ja pska, ripuli, veri, oksennukset, limat... ja mm. ihmisten saunottaminen, itse läpimärkähikisenä kuumassa ja höyryisessä kylpyhuoneessa muovisissa suojakamppeissa, ja ei kun saunotuksen jälkeen loppupäivä muita töitä samoilla hikikamppeilla, ei ollut käytännössä mahdollista ehtiä suihkuun itse kuin vasta kotona)
Jatkuvasti ihmisiä iholla ja hokemassa nimeäsi ja tarvitsemassa kuka mitäkin, sairaiden ihmisten valitus, itkut, murheet, pahan olon purkaminen eli suoranainen pään aukominen henkilökohtaisuuksiin käyden, omaisten valitus, oma huoli yksinäisistä, pelokkaista, sairaista, urheista, kovia kokeneista ihmisistä ja mm. siitä havainnoiko kaiken oleellisen oikein lääkärille raportoidessaan ja saako vaadittua tälle apua..
Väkivalta; lyönnit, potkimiset, raapimiset, puremiset, päälle sylkemiset, ulosteella heittely, hiuksista vetäminen, henkinen väkivalta, haukkumiset, uhkailut, seksuaalinen häirintä, rivot puheet, vartalon kommentointi, tarttuminen kiinni...
Väsyneet ja kyräilevät työkaverit, esimiesten loputon vaatimus tehokkuudesta ja töiden tekemisestä nopeammin ("kyllä muiltakin onnistuu" ja "pitää vaan tehostaa tekemistään" sekä "oletko miettinyt miten ensi kerralla voisit toimia paremmin" kun todellakin antaa itsestään jo 110%, niin että mitään muuta elämässä ei enää sitten jaksanutkaan 🤦🏼)
Epäsäännöllinen vuorotyö, vapaita viikonloppuja vain 1/kk, elämä tosi epäsäännöllistä ja rytmitöntä. Iltavuoron loputtua klo 22.00 piti tulla usein aamuun takaisin jo 6.30 tai 7.00 (no tähän tullut sentäs muutos alalta lähtemiseni jälkeen, nykyään vuorojen väli tulee olla 11 h?) eräässä työpaikassa viikonloppuisin vielä 12 h vuorot, eikä hetken rauhaa, kun ruokatauotkin piti viettää näiden tarvitsevien asiakkaiden kanssa samassa tilassa...
ONNEKSI USKALSIN lähteä siltä alalta, vaikka pelotti ihan stnasti, ei ollut muuta työtä tiedossa, mutta sekä fyysinen että psyykkinen terveys alkoi jo horjua, ja itketti ja ahdisti joka päivä viimeiset työvuodet.
Ja löysin uuden työn toiselta alalta!
Palkka on huonompi, mutta miten onnellinen ja kiitollinen ihminen oikeasti voikaan olla työstä, johon mennessä ei tarvitse itkeä työmatkalla, ahdistus ei purista rintaa, syke ei ole enää pilvissä ja vapaa-ajalla jaksaa harrastaa omiaan. Tämä on aivan taivas.
Toivottavasti en enää ikinä joudu hoitoalalle takaisin.
(Kiitos ja anteeksi, tämän unen ja sen nostattamien tunteiden vuoksi oli pakko purkaa mieltä johonkin. Jollain tasolla olen varmaankin ihan oikeasti traumatisoitunut hoitoalasta.)
Kommentit (226)
Noin yksipuoleisen purkauksen jälkeen herää kysymys, oliko ap omalla alalla ensinkään?
Näiden hoito-, varhaiskasvatus- ym. naisvaltaisten alojen ongelma on siinä, että se valitus ja uhriutuminen vedetään niin överiksi, että uskottavuus jo kärsii.
Yritetään valittamalla saada lisää palkkaa, ei niinkään osaamisella ja ammattitaidolla. Ja rahahan on näillä ainoa syy käydä töissä. Tosiasiassa, jos työntekijän ainoa ajatus työstä on se, mitä hän itse siitä saa, hän on lähtökohtaisesti uupumisvaarassa. Tätä eivät monet ymmärrä. Puuttuu ammattiylpeyttä, osaamista ja omanarvontuntoa, kutsumustietoisuudesta puhumattakaan.
Itse ainakin saan työstäni paljon muutakin, kuin sen määrätyn palkan - juuri näiltä aloilta, joista kirjoitankin.
Miksi ap ei nostanut kytkintä jo vuosia aiemmin, jos hänen kokemuksensa hoitotyöstä oli noin kauhea? Onko uhriutuminen ja valitus joillakin naisilla geeneissä, saavatko he sillä kirkkaamman kruunun kanssasisarten silmissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se rankkaa. En väheksy. Hoitotyössä pitää olla napakka tyyppi ? ja varmaan hyvä kunto olisi myös suotavaa. Liian kiltti uupuu nopeammin?
Vierailija kirjoitti:
Noin yksipuoleisen purkauksen jälkeen herää kysymys, oliko ap omalla alalla ensinkään?
Näiden hoito-, varhaiskasvatus- ym. naisvaltaisten alojen ongelma on siinä, että se valitus ja uhriutuminen vedetään niin överiksi, että uskottavuus jo kärsii.
Yritetään valittamalla saada lisää palkkaa, ei niinkään osaamisella ja ammattitaidolla. Ja rahahan on näillä ainoa syy käydä töissä. Tosiasiassa, jos työntekijän ainoa ajatus työstä on se, mitä hän itse siitä saa, hän on lähtökohtaisesti uupumisvaarassa. Tätä eivät monet ymmärrä. Puuttuu ammattiylpeyttä, osaamista ja omanarvontuntoa, kutsumustietoisuudesta puhumattakaan.
Itse ainakin saan työstäni paljon muutakin, kuin sen määrätyn palkan - juuri näiltä aloilta, joista kirjoitankin.
Miksi ap ei nostanut kytkintä jo vuosia aiemmin, jos hänen kokemuksensa hoitotyöstä oli noin kauhea? Onko uhriutuminen ja valitus joillakin naisilla geeneissä, saavatko he sillä kirkkaamman kruunun kanssasisarten silmissä?
Ap:n tilanteeseen en ota kantaa, mutta mä en tehnyt sairaanhoitajan hommia kuin muutaman vuoden. Niin kauaun, kun työnsä sai tehdä hyvin ja potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon, viihdyin sairaanhoitajan työssä erittäin hyvin. Mutta 1980- ja 1990-luvun taitteessa otettiin Hyksissä käyttöön liike-elämästä peräisin oleva tehokkuus- ja tuottavuusajattelu. Hoitotyössä se tarkoitti käytännössä sitä, että potilaita oli ryhdyttävä hoitamaan liukuhihnalta. Jos potilas pelkäsi huomenna olevaa leikkaustaan, potilaalle piti antaa vain rauhoittava lääke sen sijaan, että olisi voinut jutella potilaan kanssa ja rauhoitella häntä. Sellaiseen hoitajan ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen, joka oli yksi suurimmista syistäni lähteä edes opiskelemaan alalle, ei enää ollut aikaa. Ylemmältä taholta sanottiin, että sellaista ei tarvitse tehdä eikä tarvitse olla hyvä hoitaja vaan riittää, että on tehokas ja tuottava. Mainitsemasi ammattiylpeys - ainakin mulle - syntyi juuri siitä, että tiesin tehneeni työni hyvin. Kun työtään ei enää saanut tehdä hyvin, katosi myös ammattiylpeyskin.
Meillä oli eräässä pienen paikkakunnan palvelutalossa saunotusvuorot, kun työskentelin siellä vuosina 2010-2011 lähihoitaja ja sairaanhoitaja opintojen välissä. Ne oli ihan mukavia vuoroja, kun oli aikaa ja perustyössä olevat hoitajat laittoi kaiken valmiiksi sanotusta varten aamutoimien yhteydessä, piti vain hakea asukas saunaan ja ottaa valmiiksi valitut vaatteet mukaan. Ja eikun saunaan. Sillä välin yksikössä perustyössä olevat hoitajat vaihtoi sänkyyn puhtaat petivaatteet ja tuuletti huoneen. Saunotusvuoro osui muutaman kerran kuukaudessa omalle kohdalle.
Aikaa oli leikata kynnet, puunata ja rasvata, laittaa paplarit päähän ja ajaa miesasukkaiden parrat. Jos oli vuodepotilas, tuli joku työkaveri auttamaan käännöissä pesutilanteessa. Ja asukkaat tykkäsivät. Ne saunotettiin, jotka halusivat ja joille saunotus oli sallittua. Joidenkin kohdalla ei löylyyn asti voinut mennä, mutta kylvetettiin saunan lämmittämässä suihkutilassa. Mehua tarjottiin ja turistiin mukavia. Joku tykkäsi juoda (alkoholittoman) saunakaljan.
Saunotusvuoron jälkeen sai käydä henkilökunnan tiloissa suihkussa työajalla, koska hikistä hommaahan se oli.
Enpä ole työurani aikana muualla vastaavaan käytäntöön ole törmännyt sen jälkeen. Enkä kyllä ole enää alallakaan ollut enää neljään vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä asia oli kunnossa entisessä Neuvostoliitossa. Sairaanhoitaja ei koskaan tehnyt perushoitajan työtä. Sairaanhoitaja oli vain sairaanhoitaja. Vain lääkkeet jne.
Miksi meillä on eri tavalla? Se olisi huomattavasti hygieenisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikka paikoin kuulostaa siltä kuin hoitajat toimisivat sotatilanteessa jalkaväkenä rintamalla, suurhyökkäyksen aikana ja nimen omaan sinä puolustavana osapuolena. Sopii kysyä onko tuossa yhtään mitään mieltä. Eihän työelämä voi tuollaista olla vaikka muutamia viikkoja vuodessa lomaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten kumma, että juuri vanhustenhoitoon ei saada ketään töihin. Samaan aikaan kun humalainen kaatuu skuutilla kaupungilla, niin paikalla on minuutissa neljä ambulanssia, ensihoidon erikoistilanneyksikkö, ensijohdon kenttäjohtaja ja poliisiauto. Mistä ne saa rahat tähän?
En ole ikinä havainnut tuollaista.
Satun itse liikkumaan paljon kaupungilla. Todellakaan ei kärsitä resurssipulasta kaikilla terveydenhoidon sektoreilla. Ja pahinta on, että sitten ne 10 sote-henkilöä heittelee sitä skuuttipotilasta niin kun jotain perunasäkkiä.
En ole havainnut, että olisi tullut minuutissa paikalle neljää ambulanssia, poliisiautossa yms.
Liioittelu vie pohjan väitteiltä. Pyydän kertomaan asioista realistisesti, jotta niihin voisi uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisenä lähihoitajana ja nyt laitoksessa asuvan vanhuksen tyttärenä sanon tuosta viriketoiminnasta, että kyllä se minusta kuuluu omaisille tai sitten jollekin viriketoiminnan ohjaajalle. Hoitotyötä tekevien pitäisi saada keskittyä omaan työhönsä. Ei pyykkihuoltoa, puuronkeittoa eikä piipunrassien vääntelyä. Ulkoilukin on (oman äitini ja edesmenneen mummoni mukaan) mukavaa tutussa seurassa, rauhassa jutellen eikä puolikielisen kanssa kortteli ympäri.
Tietysti pitäisi olla viriketoiminnan ohjaajat erikseen, ja moni omainen varmaan luulee, että sellaiset onkin joka hoivapaikassa. Joissain paikoissa on hoivakoiriakin tai -kissoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä lähihoitajana ja nyt laitoksessa asuvan vanhuksen tyttärenä sanon tuosta viriketoiminnasta, että kyllä se minusta kuuluu omaisille tai sitten jollekin viriketoiminnan ohjaajalle. Hoitotyötä tekevien pitäisi saada keskittyä omaan työhönsä. Ei pyykkihuoltoa, puuronkeittoa eikä piipunrassien vääntelyä. Ulkoilukin on (oman äitini ja edesmenneen mummoni mukaan) mukavaa tutussa seurassa, rauhassa jutellen eikä puolikielisen kanssa kortteli ympäri.
Tietysti pitäisi olla viriketoiminnan ohjaajat erikseen, ja moni omainen varmaan luulee, että sellaiset onkin joka hoivapaikassa. Joissain paikoissa on hoivakoiriakin tai -kissoja.
Onhan ne eläimet juu kivoja ja ihania, mutta oma hommansa niidenkin hoidossa. Ja kukahan ne hoitokodissa hoitaa... Entisessä työpaikassa oli kaneja, kissoja ja kesäisin kanoja. Vierailemaan toki on kaikki eläimet tervetulleita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä asia oli kunnossa entisessä Neuvostoliitossa. Sairaanhoitaja ei koskaan tehnyt perushoitajan työtä. Sairaanhoitaja oli vain sairaanhoitaja. Vain lääkkeet jne.
Miksi meillä on eri tavalla? Se olisi huomattavasti hygieenisempää.
Meillä oli silloin ihan samalla tavalla. Apuhoitajat hoitivat hygienian, sairaanhoitajat lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä asia oli kunnossa entisessä Neuvostoliitossa. Sairaanhoitaja ei koskaan tehnyt perushoitajan työtä. Sairaanhoitaja oli vain sairaanhoitaja. Vain lääkkeet jne.
Miksi meillä on eri tavalla? Se olisi huomattavasti hygieenisempää.
Meillä oli silloin ihan samalla tavalla. Apuhoitajat hoitivat hygienian, sairaanhoitajat lääkkeet.
Miten niin? Nykyään kaikkien sairaaloissa työskentelevien sairaanhoitajien on tehtävä lisäksi myös perushoitajan työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin monia nuoria kiinnosta vanhuspuoli lainkaan, liian vähän hlökuntaa, pieni palkka ja vaikuttamismahdollisuudet olemattomat, hoidat ihmisiä jotka ovat sekaisin ja osa vielä hyvinkin aggressiivisia, huori tellaan, syljetään, raavitaan, nyrkistä tulee...
Nuorilla lähihoitajilla taitaa palkka olla brutto sen 2000 ja jokunen rapia päälle, siitä verot, tellit ja lellit pois, niin noilla rahoilla ei pääkaupunkiseudulla paljon muuta saa kuin vuokran maksettua ja ruokaa, mistään säästämisestä on turha haaveilla, tai omasta asunnosta.
Ei tarvitse ihmetellä että on jatkuva pula hoitajista, tilanne vaan pahenee.
Venäjällä sairaanhoitajan eläkeikä on 55 vuotta. Mutta meillä 65 vuotta ja enemmän, ei taida tulla lasta eikä pas.haa...
Taitaa hoitotyö jäädä bulkkiammatiksi. Jonkin aikaa tehdään, kulutetaan hoitajat loppuun ja otetaan uudet tilalle. Mutta kuinka kauan tulijoita riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin tälle kesälle kuukauden sijaisuuteen hoitokotiin. Asukkaat ovat 90% ihan ok hoidettavia, ei siis aggressiivisia tms. Mutta tietysti työ on justiinsa kuvatun kaltaista raskasta raatamista pienellä porukalla.
Noh, enää en ihmettele miksi porukkaa on aina niin vähän koska tuntipalkka oli 14e/h ! Käsittämätöntä.
En aivan varmasti jatka keikkailua tuolla liksalla.
Farmaseuttina saan parempaa palkkaa ja työ on tarrojen pyörittelyä pakkauksiin, hyväkuntoisten asiakkaiden kanssa keskustelua ja välillä jaloittelua itsehoidon puolella. 3 vuoden opinnot, kivat työajat ja rauhallinen työympäristö. Kukaan ei takuulla potki tai lyö ilman että on vartijat ja poliisit paikalla. Miksi joku vielä opiskelee hoitajaksi, en voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä asia oli kunnossa entisessä Neuvostoliitossa. Sairaanhoitaja ei koskaan tehnyt perushoitajan työtä. Sairaanhoitaja oli vain sairaanhoitaja. Vain lääkkeet jne.
Miksi meillä on eri tavalla? Se olisi huomattavasti hygieenisempää.
Meillä oli silloin ihan samalla tavalla. Apuhoitajat hoitivat hygienian, sairaanhoitajat lääkkeet.
Minä olen sairaanhoitaja erään pienen kunnan palvelutalossa ja meillä on sama käytäntö. Minä hoidan lääkkeitä ja lähihoitajat pyyhkii perseet. Myönnän kyllä, että saan ne lääkkeet jaettua parissa tunnissa, lopun 6 tuntia olen lukkojen takana tekemässä "sairaanhoitajan" töitä, eli siis kirjaamista rauhalliseen tahtiin ja ehkä muutamia soittoja. Oikeasti en todellakaan jaksaisi perushoitaa niitä mummeleita, enkä mene koskaan avuksi vaikka ajan puolesta pystyisin. Olen ihan tarkoituksella itsekäs, koska jos tästä antaa periksi, loppua ei tule.
Vanhustyö on oikeasti ihan järkyttävää pas.haa. Hoidokit eivät ole mitään herttaisia mummoja ja pappoja vaan käytöshäiriöisiä ja väkivaltaisia. En suosittele kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten kumma, että juuri vanhustenhoitoon ei saada ketään töihin. Samaan aikaan kun humalainen kaatuu skuutilla kaupungilla, niin paikalla on minuutissa neljä ambulanssia, ensihoidon erikoistilanneyksikkö, ensijohdon kenttäjohtaja ja poliisiauto. Mistä ne saa rahat tähän?
En ole ikinä havainnut tuollaista.
Satun itse liikkumaan paljon kaupungilla. Todellakaan ei kärsitä resurssipulasta kaikilla terveydenhoidon sektoreilla. Ja pahinta on, että sitten ne 10 sote-henkilöä heittelee sitä skuuttipotilasta niin kun jotain perunasäkkiä.
En ole havainnut, että olisi tullut minuutissa paikalle neljää ambulanssia, poliisiautossa yms.
Liioittelu vie pohjan väitteiltä. Pyydän kertomaan asioista realistisesti, jotta niihin voisi uskoa.
Et ollut sitten paikalla. Minäpä olin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä asia oli kunnossa entisessä Neuvostoliitossa. Sairaanhoitaja ei koskaan tehnyt perushoitajan työtä. Sairaanhoitaja oli vain sairaanhoitaja. Vain lääkkeet jne.
Miksi meillä on eri tavalla? Se olisi huomattavasti hygieenisempää.
Meillä oli silloin ihan samalla tavalla. Apuhoitajat hoitivat hygienian, sairaanhoitajat lääkkeet.
Minä olen sairaanhoitaja erään pienen kunnan palvelutalossa ja meillä on sama käytäntö. Minä hoidan lääkkeitä ja lähihoitajat pyyhkii perseet. Myönnän kyllä, että saan ne lääkkeet jaettua parissa tunnissa, lopun 6 tuntia olen lukkojen takana tekemässä "sairaanhoitajan" töitä, eli siis kirjaamista rauhalliseen tahtiin ja ehkä muutamia soittoja. Oikeasti en todellakaan jaksaisi perushoitaa niitä mummeleita, enkä mene koskaan avuksi vaikka ajan puolesta pystyisin. Olen ihan tarkoituksella itsekäs, koska jos tästä antaa periksi, loppua ei tule.
Taidankin tietää kuka olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tämä asia oli kunnossa entisessä Neuvostoliitossa. Sairaanhoitaja ei koskaan tehnyt perushoitajan työtä. Sairaanhoitaja oli vain sairaanhoitaja. Vain lääkkeet jne.
Miksi meillä on eri tavalla? Se olisi huomattavasti hygieenisempää.
Meillä oli silloin ihan samalla tavalla. Apuhoitajat hoitivat hygienian, sairaanhoitajat lääkkeet.
Minä olen sairaanhoitaja erään pienen kunnan palvelutalossa ja meillä on sama käytäntö. Minä hoidan lääkkeitä ja lähihoitajat pyyhkii perseet. Myönnän kyllä, että saan ne lääkkeet jaettua parissa tunnissa, lopun 6 tuntia olen lukkojen takana tekemässä "sairaanhoitajan" töitä, eli siis kirjaamista rauhalliseen tahtiin ja ehkä muutamia soittoja. Oikeasti en todellakaan jaksaisi perushoitaa niitä mummeleita, enkä mene koskaan avuksi vaikka ajan puolesta pystyisin. Olen ihan tarkoituksella itsekäs, koska jos tästä antaa periksi, loppua ei tule.
Taidankin tietää kuka olet.
Voi olla. Tosin meitä on monia :)
Minäkin näen painajaisia vaikka olen ollut jo vuosia eläkkeellä kotihoidosta.
Unessa en tiedä kenelle pitäisi mennä
ja mitä tehdä, avaimet ja osoitteet hukassa ja asiakkaat odottaa.
Viimeiset vuodet töissä oli stressaavia,
aina pari työkaveria saikulla. Aamulla kun työkännykkä soi niin jo arvasi kuka on sairaana.
Siinäpä jaettiin hänen työnsä muitten jo täysiin listoihin kun sijaisia ei saanut.
Hattua nostan kaikille hoitajille!