Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Vitsi minäkin haluaisin tuollaisen miehen, joka tekee töitä ja elättää perheensä. Eikö vaimollasi ole mitääm työtä? Jos lapsi on jo 1v niin kyllähän se voi osapäivähoitoon mennä ja vaimo kans töihin, niin sitä muuta tohotusta tulee keksittyä huomattavasti vähemmän kun ei jaksa!
Kuulostaa et vaimolla on aikaa kuitenkin keksiä kaikkia retkiä ja kerhoja, kun tärkeämpääkään tekemistä ei ole.
Tosin onhan se ihanaa, kun saa olla lapsen kans ja panostaa tuollaiseen. Kannattais olla kuitenkin kiitollinen että mies sellaisen mahdollistaa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene toimistolle töihin. Sano syyksi, että pystyt keskittymään siellä paremmin ja saat työt nopeammin tehtyä, niin ehdit ja jaksat kotonakin auttaa enemmän. (Ja nämä olivat muuten faktoja. :)
Jos olet päättänyt, että pysyt töissä - eli teet sen työajan mikä sinun kuuluu - sitten vain selvittämään vaimolle vaihtoehdot, mitä se tarkoittaa, jos sovittua työaikaa ei voi tehdä silloin kun se kuuluu tehdä.
Onhan niitä vaihtoehtoja monenlaisia, esim. se että työ ja rahantulo päättyy jos työaikaa ei saa tehdä silloin kun se kuuluu tehdä.
Saahan sossustakin toki rahaa sitten jonain päivänä, mutta siihen asti syödään varallisuutta pois, lieneekö se sitten vaimosi idea tässä.
Sekin kannattaa varmasti rakkaalle vaimolle selvittää, että etätyö ei tarkoita sitä että voi olla poissa töistä milloin huvittaa vaan työt on edelleen tehtävä.
On toki aina vaihtoehto mennä toimistollekin töihin, mutta rakkaalle vaimolle kannattaa sekin varmasti kertoa, että sitten on entistä vähemmän yhteistä aikaa ja rahaa kuluu työmatkoihin. Onko se sitten parempi vaihtoehto, ehkä rakas vaimo sen sinulle sitten selvittää.
Nettikirppiksen arkea...
https://i.kym-cdn.com/entries/icons/original/000/003/105/fonm.jpg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kotitoimisto on ollut ensisijainen työpaikka 20 vuotta. Kotona teen työtä täsmälleen samassa rytmissä kuin toimistollakin. Alkaa kasilta, kahvitauko 9.00-9:12, ruokatauko 30 tai 60 minuuttia 11.00-12.00, kahvitauko 14.00-14.12. Työt loppuu 16.00 tai 16.30 ja jos työt vielä jatkuu niin ne on ylitöitä. Kun päivä on täynnä, niin läppäri kiinni, työpuhelin äänettömäksi ja työhuoneen ovi kiinni. Selkeämpää näin.
Miten se luonais, jos vaimosi hakisi esimieheksesi samaiseen työpaikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole neuvoja, mutta paljolti samanlainen tilanne
Meillä on molemmat etätöissä. Siinä välillä ehtii töiden lomassa hyvin hoitaa pyykit ja rakastelut. Välillä taas ei ehdi toista näkemään, kun ei pääse työpöydän äärestä pois. Välillä ehtii päikkäreille, välillä on aktiivisesti palaveroimassa palaverien katkeamattomassa ketjussa kymmenen tuntia. Tasapainoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmat etätöissä. Siinä välillä ehtii töiden lomassa hyvin hoitaa pyykit ja rakastelut. Välillä taas ei ehdi toista näkemään, kun ei pääse työpöydän äärestä pois. Välillä ehtii päikkäreille, välillä on aktiivisesti palaveroimassa palaverien katkeamattomassa ketjussa kymmenen tuntia. Tasapainoilua.
Vähän off topic, mutta te jotka olette jatkuvasti palavereissa, niin millä prosentilla ne ovat mielestänne hyödyllisiä, eli onko suurin osa esim. konkreettisten ratkaisujen hakua ja palaveri päättyy, kun ongelma on ratkaistu tai päätös tehty, vai onko niissä paljon höttöä eli pidetään se 60 min tai mitä nyt on sovittu? Yksityisellä ja julkisella sektorilla lienee eroja myös.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmat etätöissä. Siinä välillä ehtii töiden lomassa hyvin hoitaa pyykit ja rakastelut. Välillä taas ei ehdi toista näkemään, kun ei pääse työpöydän äärestä pois. Välillä ehtii päikkäreille, välillä on aktiivisesti palaveroimassa palaverien katkeamattomassa ketjussa kymmenen tuntia. Tasapainoilua.
Onko teillä kotona hoidettavia pieniä lapsia? Kahdestaanhan on helpompi sopia aikatauluista ja pelisäännöistä, jos ei ole kotona vanhemmista riippuvaisia lapsia, joihin liittyykin sitten jo paljon ennalta-arvaamattomia tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vitsi minäkin haluaisin tuollaisen miehen, joka tekee töitä ja elättää perheensä. Eikö vaimollasi ole mitääm työtä? Jos lapsi on jo 1v niin kyllähän se voi osapäivähoitoon mennä ja vaimo kans töihin, niin sitä muuta tohotusta tulee keksittyä huomattavasti vähemmän kun ei jaksa!
Kuulostaa et vaimolla on aikaa kuitenkin keksiä kaikkia retkiä ja kerhoja, kun tärkeämpääkään tekemistä ei ole.
Tosin onhan se ihanaa, kun saa olla lapsen kans ja panostaa tuollaiseen. Kannattais olla kuitenkin kiitollinen että mies sellaisen mahdollistaa.
N40
Ihanko tosiaan et ymmärrä että lastenhoito maksaa, ja jonkun on se homma hoidettava? Se kotona oleva osapuoli mahdollistaa työssäkäyvän partnerin töissäkäynnin. Jos lapset olisivat päivähoidossa kodin ulkopuolella, maksettaisiin sille päivähoitajalle.
Osa työssäkäyvän palkkaa kuuluu kotona yhteisiä lapsia hoitavalle, ja itse asiassa mielestäni pitäisi olla laki että rahaa todella siirretään tililtä tilille niin kirkastuisi tämä koko kuvio. Jotkut eivät vaan selvästi halua ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Sano naiselle, että hoitaa lapsen ja kodin itse, muuten ei enää heru rahaa. Jos tämä ei riitä, laitat asunnostasi ulos. Ei tuollaista loista kukaan jaksa katsoa.
Etkö nyt ihan oikeasti ymmärrä? Ei sitä rahaa mistään almuina heru, vaan se kuuluu kotona lastenhoitoTYÖTÄ tekevälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehdään molemmat etänä kotona. Kumpikin elää ihan omaa työpäiväänsä, syö omia aikojaan jne. Ongelmat tulevat työpäivän jälkeen. Lapsi pitäisi hoitaa, koti pitäisi hoitaa, parisuhde pitäisi hoitaa. Mutta mies ei halua lopettaa työpäiväänsä johonkin kahdeksaan tuntiin. Tai kymmeneen. Käy välillä lenkillä ja sitten taas koodaamaan. Hiton ärsyttävää. Jos kerran halusi perheen, niin kannattaisi myös viettää aikaa sen kanssa (eikä elää kuin hotellissa palveltavana!), kun se perhe vielä on olemassa. Ei nimittäin välttämättä ole enää kauaa.
Olisit tyytyväinen, että on kunnollinen mies, joka elättää perheensä. Tiedän kyllä, että pikkarit kostuvat enemmän hakkaajajänniksistä, mutta mieti, onko oikeasti parempi päätyä mattonyyttiin?
Olipa lapsellinen kommentti. Miksi yhä vieläkin lapset ajatellaan aina vain naisen lapsina? Että mies ihan hyvää hyvyyttään kattelee niitä kotona kuhan käyttäytyvät! Suoraan sanottuna aivowammainen ajatus 1600-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä on klassinen esimerkki nykypäivän naisesta. Siinä missä isoäitimme ja äitimme pystyivät mukisematta hoitamaan monta lasta yhtä aikaa töiden lomassa niin näillä nykynaisilla leviää kasetti jo yhdestä lapsesta ja niin pienistä asioista.
Ratkaisu tässä on mennä konttorille tekemään duunia ja toivoa että nainen kasvaa kotona joskus aikuiseksi. Tsemppiä talveen!
Valitettavasti kommenttisi on esimerkki todella ummehtuneesta älystä, mutta tsemppiä nyt kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmat etätöissä. Siinä välillä ehtii töiden lomassa hyvin hoitaa pyykit ja rakastelut. Välillä taas ei ehdi toista näkemään, kun ei pääse työpöydän äärestä pois. Välillä ehtii päikkäreille, välillä on aktiivisesti palaveroimassa palaverien katkeamattomassa ketjussa kymmenen tuntia. Tasapainoilua.
Vähän off topic, mutta te jotka olette jatkuvasti palavereissa, niin millä prosentilla ne ovat mielestänne hyödyllisiä, eli onko suurin osa esim. konkreettisten ratkaisujen hakua ja palaveri päättyy, kun ongelma on ratkaistu tai päätös tehty, vai onko niissä paljon höttöä eli pidetään se 60 min tai mitä nyt on sovittu? Yksityisellä ja julkisella sektorilla lienee eroja myös.
No esim. huomenna:
Klo 9-10 kehitystiimin viikkopalaveri
10-11 projekti x:n viikkopalaveri
11.30~12 projekti y:n statuscheck
12-14 projekti z:n aivoriihi
14-15 myyjien kontaktointi
15-16 projekti w:n riskikartoitus, alustava palaveri
17-19 emoyhtiön (rapakon takana) tiedotustilaisuus, jossa ei kylläkään tartte puhua, mutta kannattaa seurata.
Vanha ketju, mutta ajankohtainen. Itse en ole koskaan työskennellyt avokonttorissa, mutta mietin että siinä voi olla vähän samaa kuin tässä kotona työskentelyssä se, että on joku häiriötekijä jatkuvasti. Olisi hienoa, jos vaimo menisi lapsen kanssa vaikkapa kävelylle tms. eivätkä pyörisi koko aikaa kotona. Yhdessä minun kanssani kyllä sitten lähtevät kävelylle, kauppaan, jne., mutta elämä olisi paljon vähemmän stressaavaa, jos saisin olla rauhassa ja keskittyä vain työasioihin virka-aikana.
Jos mies on kotona töitä tekemässä niin nainen ymmärtää vain sen että hänellä on orja/työläinen kotona eikä ymmärrä sitä että miehen pitäisi töitä tehdä että saa maksettua naiselle ja hänen lapselle katon pään päälle ja ruokaa kaappiin
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta ajankohtainen. Itse en ole koskaan työskennellyt avokonttorissa, mutta mietin että siinä voi olla vähän samaa kuin tässä kotona työskentelyssä se, että on joku häiriötekijä jatkuvasti. Olisi hienoa, jos vaimo menisi lapsen kanssa vaikkapa kävelylle tms. eivätkä pyörisi koko aikaa kotona. Yhdessä minun kanssani kyllä sitten lähtevät kävelylle, kauppaan, jne., mutta elämä olisi paljon vähemmän stressaavaa, jos saisin olla rauhassa ja keskittyä vain työasioihin virka-aikana.
Oma työhuone. Minä en kestäisi, ellen saisi halutessani ovea kiinni, kun robotti-imuri surisee tai keittiössä astiat kalisee.
Sellaiset maailmanlopun fantasiat sieltä. Ei kyllä ihan noin lääkärit potilaita hoida.