Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Haha. Meillä oli toisinpäin koronan aikaan. Minä (N) tein töitä kotona, puoliso hoiti vajaan vuoden vanhaa kotona. Oli niin rankkaa, että minua tarvittiin aamulla hoitaman about koko aamutoimet, tulla lounaalla avustamaan syöttämisessä ja välillä päivälläkin. Olipa ehtinyt silloin tulla tänne valittamaan miten rankkaa on ja mies ei tajua että mun ykkösduuni on mun duuni eikä lapsen hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ap. Juuri jäitä asioita varten on harjoiteltava hyvät keskustelu taidot. Keskustelkaa niin kauan, kunnes kumpikin teistä tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Itsekseen näin ei tapahdu, vaikka kuinka uikuttaisi.
Keskustelutaidoista on hyötyä ihan kaikkialla. Keskustelun pitää olla rakentavaa, siihen on varattava aikaa. Myös perhe terapeutti auttaa ja antaa säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Ap. Juuri jäitä asioita varten on harjoiteltava hyvät keskustelu taidot. Keskustelkaa niin kauan, kunnes kumpikin teistä tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Itsekseen näin ei tapahdu, vaikka kuinka uikuttaisi.
Keskustelutaidoista on hyötyä ihan kaikkialla. Keskustelun pitää olla rakentavaa, siihen on varattava aikaa. Myös perhe terapeutti auttaa ja antaa säännöt.
Keskustelu on aika turhaa, jos toisella ei ole vastaanotto päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Meillä samankaltainen tilanne, paitsi yrittäjämies ei ole edes hyvätuloinen ja minun palkallani maksetaan suunnilleen koko perheen elämä.
Jos en ole teamspalaverissa niin mies kuvittelee että ehdin jutella, viedä lapset harrastuksiin tai laittaa vaikka ruokaa sille tuntuu olevan käsittämätön ajatus että teen töissä muutakin kuin palaveeraan. Minäkin teen töitä toimistolla 3-4 kertaa viikossa tästä syystä, vaikka päivät venyvät sitten yli kymmentuntisiksi.
Lasten harrastukset keskellä.päivää?
Mene toimistolle töihin tai rytmitä päiväsi uusiksi. Ei tuo nyt vaikeaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano naiselle, että hoitaa lapsen ja kodin itse, muuten ei enää heru rahaa. Jos tämä ei riitä, laitat asunnostasi ulos. Ei tuollaista loista kukaan jaksa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Me tehdään molemmat etänä kotona. Kumpikin elää ihan omaa työpäiväänsä, syö omia aikojaan jne. Ongelmat tulevat työpäivän jälkeen. Lapsi pitäisi hoitaa, koti pitäisi hoitaa, parisuhde pitäisi hoitaa. Mutta mies ei halua lopettaa työpäiväänsä johonkin kahdeksaan tuntiin. Tai kymmeneen. Käy välillä lenkillä ja sitten taas koodaamaan. Hiton ärsyttävää. Jos kerran halusi perheen, niin kannattaisi myös viettää aikaa sen kanssa (eikä elää kuin hotellissa palveltavana!), kun se perhe vielä on olemassa. Ei nimittäin välttämättä ole enää kauaa.
Olisit tyytyväinen, että on kunnollinen mies, joka elättää perheensä. Tiedän kyllä, että pikkarit kostuvat enemmän hakkaajajänniksistä, mutta mieti, onko oikeasti parempi päätyä mattonyyttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin muutkin. Mene toimistolle. Kotona on vaikea hoitaa työt kunnolla tuossa tilanteessa.
Toisaalta tuo vaihe 1-vuotiaan kanssa on rankka aina vaikka tilanne olisi mikä.
Lapsi uuvuttaa. Ja pian se ehkä menee päiväkotiin jos paikka löytyy. Ja sitten uuvuttaa sen pakkotahtisuus.
Pakko viedä lapsi kiireessä aamulla ja ihan hirveä kiire hakemaan lapsi ennen klo 17.
Jos riitely menee ihan avioerotasolle, kannattaisi ensin yrittää keventää taakkaa muuten.
Voisiko molemmat tai toinen tehdä vuoden vähän lyhyempää työpäivää tai työviikkoa ?
Voisitteko laittaa puolen vuoden sisällä lapsen hoitoon, molemmat tehdä töitä ja palkata sitten vähän kotiapua helpottamaan näitä lapsen ensimmäisiä vuosia ?
Siivooja kerran viikossa tai hoitoapu lapselle silloin tällöin tulee taatusti halvemmaksi kuin avioero.
Vierailija kirjoitti:
Sano naiselle, että hoitaa lapsen ja kodin itse, muuten ei enää heru rahaa. Jos tämä ei riitä, laitat asunnostasi ulos. Ei tuollaista loista kukaan jaksa katsoa.
Sinustako oman alle yksivuotiaan lapsesi äiti olisi loinen? Häpeäisit.
Kannatan ehdotusta, että ap siirtyy toimistolle töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että myös siellä kotona olisi kamala olla lapsen kanssa jos mies on etänä samassa kämpässä. Eikö lapsi ole jatkuvasti oven takana vinkumassa isäänsä?
Akka lähtee juomalla ja appiukon kaljusta takaraivosta saa kätevän ilmakiväärin maalitaulun. t. Tietäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista työtä teet? Ehkä olisi helpompi, että teet hybridiä, eli ainakin osa viikosta toimistolla.
Kannattaa myös muistaa, että asiantuntijatyössä tulos on tärkeämpää kuin määrä. Eli turhaa kökkiä koneella 8h, jos samat tuloksen voi saada aikaan vähemmällä. Tosiasia on, että KUKAAN ei voi tehdä noin pitkää päivää, vaan iso osa siitä on kaikenmaailman kahvinjuontia ja netin selaamista. Tai ehkä joku voi, mutta edes tuntemani huippuälykkäät ihmiset eivät todellakaan voi tehdä tehokkaasti noin pitkää päivää. Järkevät työnantajat eivät edes kysele tuntien, vaan tulosten perään. Asiassa ei ole ongelmaa, jos saat työsi hoidettua.
No, sanoisin että kannattaa nyt alkaa käydä 2-3 päivää viikossa toimistolla tai jossain muualla töissä (kirjasto, kahvila, työhuone, kaverin asunto). Ja sit etäpäivinä sun ei ole pakko laskea ihan minuutilleen sitä työaikaa. Jos saat työsi tehtyä, niin se yleensä riittää.
Minkälaista työtä teet? Asiantuntijatyötä on vähän vaikea mitata tuolla manuaalisesti työn mittarilla. Onko se olennaista että istuu sen 7,5h koneella? Vai voisiko aivot valjastaa työstämään teemaa ja tehdä välissä jotain muuta vaikka sen lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Mun on vaikea ymmärtää tätä, et ei voi laittaa pyykkiä pyörimään tms. Eihän siihen mene kuin minuutti tai pari, homman hoitaa samalla kun käy vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Mun on vaikea ymmärtää tätä, et ei voi laittaa pyykkiä pyörimään tms. Eihän siihen mene kuin minuutti tai pari, homman hoitaa samalla kun käy vessassa.
Ihmiset ovat erilaisia. Olen töissä hoivakodissa. Meillä hoitajalla on vastuullaan aina yksi talon siipi. Yksi hoitaja on kiltti, mukava ja tekee koko ajan töitä, mutta tarvitsee päivittäin apua siivessään. Jos hän laittaa ruokaa, hän voi ehkä kattaa pöydän, mutta ei huolehtia pyykeistä. Tai jos hän huolehtii yhden aamu/iltatoimista, toinen ei voi istua sillä aikana pytyllä. On ihmisiä, jotka eivät kykene tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, heille esim. toisesta huoneesta kuuluvat äänet ovat liikaa.
Jos ei ole hoitanut lapsia eikä osaa suunnitella päivää yhdenkin lapsen hoitaminen on hankalaa. Meillä esikoinen oli erityisen haastava, hyvin allerginen ja kärsi koliikista lähes puoli vuotiaaksi, häntä kanniskeltiin 19-3 välinen aika.
Ovi kiinni ja säppiin työpäivän ajaksi.
Lähipiirini ihminen (nainen) tekee niin.
Toki hän moikkaa muita kotona olevia, kun pitää lounastauon tai hakee kahvia. - Muttei passaa eikä palvele. Kaikki sujuu, koululaiset löytävät välipalansa ja osaavat olla kavereineen tai ilman. Tarhaikäinen on tarhassa.
Ap asentakoon työhuoneensa oveen lukon tai sitten toimistolle.
Parisuhdeaika on toki tärkeää, mutta fakta nyt on se, että pikkulapsiaikana se nyt vaan jää vähän vähemmälle ja se pitää hyväksyä. Vaimosi vaikuttaa raskaalta tyypiltä, juuri sellaiselta jonka pitää täyttää joka ikinen minuutti päivästä ettei vaan joutuisi hetkeäkään olemaan yksin omien ajatustensa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Monilla on se harha, että lapsen kanssa kotona oleminen on jotenkin raskaampaa kuin töissäkäynti. Minun hoitovapaalla oleva tuttuni huokaili aina, kun puhuin töistäni, että sitten kun hän pääsee töihin, niin se tuntuu varmaan ihan lomalta. No, sitten kun hoitovapaa loppui ja työt alkoi, niin eihän jaksanutkaan. Piti tehdä järjestelyjä työnantajan kanssa lyhennetystä viikosta ja sen jälkeen, kun sekään ei riittänyt, niin jäi töistä pois kokonaan ja nyt tekee osa-aikaista työtä, muutaman tunnin viikossa. Pitkät hoitovapaat kroonistavat kotiin ja omatahtisuuteen ja ehtoihin. Työelämä on vaativaa. Kotona olevilta unohtuu se pakkotahtisuus ja nopeatempoisuus, sosiaalisuus ja jatkuvaa kognitiota vaativat haasteet (kieli ja päättely, ongelmanratkaisut, päätöksenteko) ja se, miten kuluttavia ne ovat, kun jatkuvat kiireellisinä ja kasautuivat päivästä toiseen. Kotona vauvan kanssa oleminen on ihan erilaista. Ei helppoa sekään, mutta ei läheskään yhtä vaativaa. Hienosti ajattelet vaimoasi, mutta olisiko nyt rajaamisen paikka, kun ei toisesta suunnasta ymmärrystä sinun tilanteelle tule?
Minä taas koen, että vuodet lasten kanssa kotona tekivät minusta tehokkaamman töissä. Teen nopeammin päätöksiä ja käytän aikani tehokkaammin. Ja töissä on helpompaa se, että ei koko ajan keskeytetä.
Laita työhuoneen oveen lappu 'Ei saa häiritä' tai sano napakasti asia, että uskoo. Tai mene toimistolle töihin.
Vaimo on nyt vaan omassa maailmassaan niin kiinni, ettei huomaa muiden tarpeita. Aika monelle käy niin pikkulapsiarjessa, koska lapsi vie niin paljon huomiota.
Alue: Aihe vapaa
Jotenkin tulee mieleen että perus vaimo ajattelua: hyvinhän kerkeät hoidella asioita kun "vain" olet töissä sen 8 tuntia päivässä ja kun itselläni on niin kiire tässä vapaalla.
Jostakin se leipä on perheeseen tuotava. Työ vapauttaa.