Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen hetkonen, tämä aloitus on tehty työaikana. 😑

Mistäs sinä APn työaikaa tiedät? 🤭 Sinun työaikasi ei ole kaikkien muiden työaika.

Itse ainakin teen työni juuri silloin kuin itse haluan.

Harvaa duunia tehdään tänä päivänä klo 8-16, vaan joustavasti, etenkin etätyöt.. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas. Istuin palaverissa, joka oli aikataulutettu klo 15-17, kerroin siitä eilen illalla miehelle, että olen silloin varattuna, ei saa häiritä. Mies tuli omasta työstään kotiin, ja paukkasi n. klo 15.30 työhuoneen ovelle selittämään jotain aivan triviaalia. Otin luurit pois päästä ja kysyin, että oliko jotain tärkeää? No hän ajatteli huomenna mennä ostamaan äidilleen viinapullon, kun oli pyytänyt jouluksi sellaista.  - Siis oikeasti, TÄMÄ oli niin tärkeää, että piti tulla mulle selittämään kesken kokouksen. Sanoin ok, tää mun kokous jatkuu viiteen asti, laitoin luurit korville ja yritin päästä taas kärryille mistä puhuttiinkaan. Mies tulee heiluttelemaan viereen, ja otan taas luurit pois, että niin? No äitinsä oli valittanut, kun on niin paljon lunta, vaikkei sen tarvitse kulkea mihinkään. Ahaa, niinhän se on. Tää mun palaverini tosiaan jatkuu vielä puolitoista tuntia, voitko tulla sen jälkeen kertomaan? Puolalainen kollega puhuu niin vahvalla aksentilla englantia, että mulla menee kaikki voimat sen ymmärtämiseen, en pysty keskittymään nyt anopin pihaan.

15 min ja mies tulee kertomaan, että oli soittanut äidilleen, että kyllä joku ne lumityöt tekee.

Sitten kävi kertomassa, että vei kylpytakin pesuun, kun se oli kissankarvoissa, kun kissat oli nukkuneet sen päällä.

Kokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen. Ja samassa se mies jo könöttää ovella, että eikös sun työpäivän pitänyt päättyä viideltä?

Nyt ihmettelee makkarissa, että en ole tullut vielä nukkumaan ja mököttää, etten halua koskaan keskustella hänen kanssaan. Just nyt en todellakaan halua keskustella.

Mä haluaisin joskus tehdä kokonaisen työpäivän ilman idioottikeskeytyksiä. Mulle on ihan ok, jos mies tulee kertomaan, että auton rengas on puhki, menee vaihtamaan vararenkaan ja käy korjauttamassa sen rikkinäisen. Se on ok. Tai että nuorimmainen myöhästyi bussista ja mies lähtee hakemaan sitä koululta (koska muita busseja ei kulje).

Jännä juttu, ettei lapset koskaan tule keskeyttämään ilman lupaa ja IlMAN OIKEAA ASIAA. Hätätilanteessa osaavat sanoa heti, mikä on se hätä, eivätkä kiemurtele viittä minuuttia turhaan.

Miksi ihmeessä keskeytät palaverisi ja vastaat puolisollesi KUN KERTOMASI MUKAAN KOKEMUKSESTA ITSE TIEDÄT ETTEI SILLÄ OLE MITÄÄN JÄRKEVÄÄ ASIAA.

Anteeksi vaan, mutta oletko itse todella noin lapanen, kun annat häiritä työpäivääsi noin? 🤔Tajuatko, että puoliso keskeyttää, koska ihan itse annat sen tapahtua. Itse en olisi asemassasi kuulevinani, jos minulla on kokous kesken.. 🤦

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei meinaa millään tajuta ylipäätään sitä, että teen töitä, kun en tee "rankkaa tehdastyötä" (eli mies istuu/yrittää pysyä hereillä valvomossa ja pari kertaa päivässä joutuu selvittämään jotain ongelmaa linjastolla - surffaa, pelaa puhelimella tms suuren osan työajastaan). Itse teen "vaativaa asiantuntijatyötä" josta maksetaan sen mukainen palkkakin - ja se tarkoittaa myös sitä, että mun työpäiväni EI välttämättä ala klo 8 ja pääty klo 16.00, vaan mulla voi alkaa työmatka esimerkiksi klo 4.00 aamulla (tai viimeksi lähti kone kentältä klo 5.30 tms joten ainoa järkevä vaihtoehto näillä lumisateilla oli ajaa illalla auto parkkihalliin kentälle ja yöpyä se muutama tunti hotellissa firman piikkiin) ja kokous voi alkaa vaikkapa klo 18.00 kun jossainpäin maailmaa se onkin ihan hyvä hetki aloittaa kokous. Tai asiakaskohteeseen mennään keskellä yötä, koska silloin siellä ne viat/häiriöt esiintyy.

Lisätäänpä tähän vielä 95% etätyö. Joo ei mene miehen kalloon, että minä teen töitä kotona ollessanikin. Jotenkin aivan mahdoton hänen ymmärtää se, että mun työssäni naputellaan läppäriä tuntitolkulla ("Sähän surffaat koneella koko päivän, niin sähän voit hyvin katsoa sieltä sen ja sen ja sen ja sen...." sori, palomuuri estää). Tai soittelen kymmeneen eri paikkaan, tai vien autot katsastukseen, huoltoon, pesuun, kouluun ja anopille. Tai jotain. Ok, jos anoppia ei saa puhelimella kiinni, niin tottakai käyn katsomassa ysikymppisen mummelin voinnin ruokatunnillani (15km matkaa suuntaansa, onnistuu - jos mulla ylipäätään on sinä päivänä ruokatuntia, onneksi puhelimella pystyy osallistumaan kokouksiin) - mutta en todellakaan käy kesken päivän ostamassa Gigantista herralle pelituolia, kun se sattuu olemaan siellä tarjouksessa. Itse ajaa siitä ohi iltapäivällä töiden jälkeen, mutta on kuulemma niin rasittavaa käydä siellä... Kas kummaa kun mua sen ei pitäisi rasittaa ollenkaan, että ajan huvinvuoksi 50km keskellä päivää...

Jotenkin ei mene kalloon se, että Teams- tai Zoom-kokous on kokous, ja siihen on osallistuttava ihan yhtä lailla kuin jos istuisin muiden kanssa samassa kokoushuoneessa. Tai jos mulla on työpuhelu kesken, niin mä en vaan voi lopettaa sitä ja kuunnella miehen työkuulumisia (kuinka Jaska oli joutunut valvomaan yöllä kun vaimo on masentunut ja lapsi valvotti).

Joo, olisi pitänyt silloin teininä tajuta valita akateemisesti suuntautunut puoliso eikä atleettista supermallia.

Poimin ketjun alkupäästä vielä tällaisen viestin, koska tämä on jäänyt mulle mieleen. Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että jos ei mies ymmärrä vaimonsa työn luonnetta tai osaa kunnioittaa hänen työtään, niin eipä vaimokaan kovin ymmärtävästi tai arvostaen puhu miehensä työstä. Toki on olemassa sellaisia tehdastöitä, joissa valvomossa istuminen on isossa roolissa, mutta hyvin on myös mahdollista ja jopa todennäköistä, että työhön sisältyy sellaisia asioita ja rankkuuksia, joita ulkopuolinen ei tiedä tai ymmärrä.

Älä suostu kesken työpäivän mihinkään ei-pakollisiin menoihin. Työaikana ollaan töissä.

Meillä on myös kotona 1-vuotias ja mies tekee etätyötä. Välillä on ollut vähän haastavaa löytää rajat mutta, kun päiviin sai kaikille sopivan rytmin, niin menee aika kivuttomasti.

Yksi haaste on ollut miehen työskentelytyyli. Jos töissä joutuu odottamaan, että joku toinen tekee asian x ennenkuin pääsee jatkamaan itse, niin saattaa pyöriä kotona ihan kuin olisi viikonloppu. Leikkii lapsen kanssa keskellä päivää, käy nukuttamassa, päiväunilla jne. On ollut välillä vaikea käsittää milloin toinen on töissä ja milloin vapaalla.

Meillä on toiminut parhaiten se, että lähdetään lapsen kanssa ulos aamupalan jälkeen ja tullaan lounaaksi takaisin. Sitten lapsi meneekin jo päiväunille ja välipalan jälkeen mies lopetteleekin työt. Itse saan aamupäivällä seuraa muista äideistä, lapsella on kavereita ja miehellä on pari tuntia aikaa tehdä rauhassa keskittymistä vaativia töitä. Lapsen nukkuessa päiväunet on sitten äidin omaa aikaa (ja joskus parisuhdeaikaa). Kotityöt tehdään yhdessä illalla.

Vierailija kirjoitti:

Sanot kylmän viileästi että sinulla on työaika ja sen jälkeen muut menot ja sillä sipuli. Jos ei sen vertaa ymmärrä niin soronoo.

Mitä nämä muut menot oikein ovat? Naisia hermostuttaa erityisesti se, jos he kokevat olevansa yksin kiinni lapsessa, joka kuitenkin on yhdessä saatettu maailmaan. Tottakai äiti hoitaa pientä lasta enemmän alussa, mutta onhan se aika yksinäistä. Nainen ei voi jutella lapselle kuten aikuiselle. Pieni lapsi on myös vaativa.  Jos mies katsoo lapsen syntymän jälkeen olevansa vapaa tulemaan ja menemään oman mielen mukaan, se ei lupaa hyvää parisuhteelle.  Monen avioeron siemen saa alkunsa tästä tilanteesta. Sitä selvitettiin yhdessä eurooppalaisessa maassa, tosin vuosia sitten. Itse avioero saattoi tapahtua muutaman vuoden kuluttua, mutta hyvin usein nainen kertoi haastattelussa, että tässä on syy: mies jätti hänet yksin lapsen kanssa ja niinsanotusti pesi kätensä todellisesta vastuusta. Huom! En nyt ajattele tilannetta, jossa  epäsäännöllinen työaika vie miehen pois kotoa. Kyllä työssä pitää voida käydä.  Mutta muuten osallistutaan lastenhoitoon ja tehdään välillä kotitöitäkin.

Mene viikoksi työpaikalle, palaa sen jälkeen etätöihin. Jos alkaa taas sama homma uudelleen, sano vaimolle, että pärjäsithän viime viikonkin ilman minua, pärjää nytkin; minä olen töissä, vaikka olenkin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on juuri tuommoisia. Siksi en *ikimaailmassa* ottaisi niin minkäänlaista etätyötä, jos nainen olisi samaan aikaan kotona hääräämässä.

Palkaksi siitä, että autat *omien töidesi ohessa* saat vain vinkunat siitä, kun et koskaan tee mitään ja kuinka on niin ***vetin raskasta olla kotona töissä hoitamassa omaa lastaan.

Vietäpä joskus 3-4 päivää koko aika lasten kanssa ilman vaimon läsnäoloa. Huolehdit kaikesta, mitä kotona pitää tehdä ja samalla lapsesta. Käsityksesi helposta lastenhoidosta voi muuttua. Joku radikaalimpi mies jäi koti-isäksi ja asiasta kirjoitettiin lehdessä. Siitä on jotain 30 vuotta tai enemmän. Muistan etenkin sen, että tyyppi oli aikaisemmin  moitiskellut vaimoaan, joka ei aina ollut siivonnut paikkoja ennen miehen kotiintuloa. Oltuaan koti-isänä jonkun aikaa hän myönsi, että se on rankempaa kuin hän oli luullut ja lapsi vaatii koko ajan huomiota ja silmälläpitoa.

Miten ihmeessä voi olla noin ymmärtämätön? Mitä muuta hän ei ymmärrä?

Ymmärrätkö että, ellei hän ymmärrä, niin sinun on toimistolle mentävä?

Asia ei täällä ratkea, sillä me muut ymmärrämme kaikki mikä on työaika.

Ymmärtämätön vaimo ja mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa. 

Ehkä hän ei tajunnut, että se toimistotyö on vähän erilaista kuin suorittava työ. Toimistotyössä voi kuitenkin joka päivä helposti sluibailla sen pari-kolme tuntia ihan vain selailemalla nettiä tai jutustelemalla työkavereiden kanssa ja hoitaa omia asioitaan. Sitä kun ei valvota samalla tavalla kuin esim. linjastotyötä tehtaassa. Se on vain tehtävä se tietty määrä vaikkei jaksaisi ja tauotkin ovat vain lakisääteiset.

Tämä siis kokemuksen syvällä rintaäänellä firmasta jossa on molempia töissä.

Hetkinen, päätteen ääressä istuvia valvotaan todella tarkasti, ei voi laistaa töistä.

Kauhean tutulta kuulostaa. Minä olen tehnyt etätöitä jo n.10v, mutta exän työnantaja ei siihen suostunut ja sehän exää harmitti. Joka aamu käytiin sama keskustelu; kun olet tänään kerta VAPAALLA (sic.) imuroi ja tee sitä plus tätä. Ei auttanut vaikka kerroin että olen kyllä töissä, mutta kotikonttorilla. Itse kyllä jäi töitten jälkeen helposti baariin tyttöjen kanssa ilman mitään ongelmaa. Onneksi on ollut jo 5v exä ja nykyään teen edelleen hommia kotona, missä kissani ovat kovin tyytyväisiä seuraani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei meinaa millään tajuta ylipäätään sitä, että teen töitä, kun en tee "rankkaa tehdastyötä" (eli mies istuu/yrittää pysyä hereillä valvomossa ja pari kertaa päivässä joutuu selvittämään jotain ongelmaa linjastolla - surffaa, pelaa puhelimella tms suuren osan työajastaan). Itse teen "vaativaa asiantuntijatyötä" josta maksetaan sen mukainen palkkakin - ja se tarkoittaa myös sitä, että mun työpäiväni EI välttämättä ala klo 8 ja pääty klo 16.00, vaan mulla voi alkaa työmatka esimerkiksi klo 4.00 aamulla (tai viimeksi lähti kone kentältä klo 5.30 tms joten ainoa järkevä vaihtoehto näillä lumisateilla oli ajaa illalla auto parkkihalliin kentälle ja yöpyä se muutama tunti hotellissa firman piikkiin) ja kokous voi alkaa vaikkapa klo 18.00 kun jossainpäin maailmaa se onkin ihan hyvä hetki aloittaa kokous. Tai asiakaskohteeseen mennään keskellä yötä, koska silloin siellä ne viat/häiriöt esiintyy.

Lisätäänpä tähän vielä 95% etätyö. Joo ei mene miehen kalloon, että minä teen töitä kotona ollessanikin. Jotenkin aivan mahdoton hänen ymmärtää se, että mun työssäni naputellaan läppäriä tuntitolkulla ("Sähän surffaat koneella koko päivän, niin sähän voit hyvin katsoa sieltä sen ja sen ja sen ja sen...." sori, palomuuri estää). Tai soittelen kymmeneen eri paikkaan, tai vien autot katsastukseen, huoltoon, pesuun, kouluun ja anopille. Tai jotain. Ok, jos anoppia ei saa puhelimella kiinni, niin tottakai käyn katsomassa ysikymppisen mummelin voinnin ruokatunnillani (15km matkaa suuntaansa, onnistuu - jos mulla ylipäätään on sinä päivänä ruokatuntia, onneksi puhelimella pystyy osallistumaan kokouksiin) - mutta en todellakaan käy kesken päivän ostamassa Gigantista herralle pelituolia, kun se sattuu olemaan siellä tarjouksessa. Itse ajaa siitä ohi iltapäivällä töiden jälkeen, mutta on kuulemma niin rasittavaa käydä siellä... Kas kummaa kun mua sen ei pitäisi rasittaa ollenkaan, että ajan huvinvuoksi 50km keskellä päivää...

Jotenkin ei mene kalloon se, että Teams- tai Zoom-kokous on kokous, ja siihen on osallistuttava ihan yhtä lailla kuin jos istuisin muiden kanssa samassa kokoushuoneessa. Tai jos mulla on työpuhelu kesken, niin mä en vaan voi lopettaa sitä ja kuunnella miehen työkuulumisia (kuinka Jaska oli joutunut valvomaan yöllä kun vaimo on masentunut ja lapsi valvotti).

Joo, olisi pitänyt silloin teininä tajuta valita akateemisesti suuntautunut puoliso eikä atleettista supermallia.

Poimin ketjun alkupäästä vielä tällaisen viestin, koska tämä on jäänyt mulle mieleen. Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että jos ei mies ymmärrä vaimonsa työn luonnetta tai osaa kunnioittaa hänen työtään, niin eipä vaimokaan kovin ymmärtävästi tai arvostaen puhu miehensä työstä. Toki on olemassa sellaisia tehdastöitä, joissa valvomossa istuminen on isossa roolissa, mutta hyvin on myös mahdollista ja jopa todennäköistä, että työhön sisältyy sellaisia asioita ja rankkuuksia, joita ulkopuolinen ei tiedä tai ymmärrä.

Olen itse ollut tekemässä tuota miehen työtä, ja tiedän, mitä se sisältää. Ok, en enää työskentele siinä tehtävässä (en edes saman työnantajan alaisuudessa), mutta mitä miehen ja miehen työkaverien puheista voi päätellä, niin työ on vain yksinkertaistunut edelleen.

Etätöissäkin täytyy tehdä töitä ihan yhtä lailla, ja siitä se työnantaja maksaa. Ja jonkun on maksettava perheen laskut. Työn teko on rankkaa myös. On myös hyvin kohtuullista, jos työt pysyy siinä normaalin työajan rajoissa, kaikilla ei ole niin, ja silloin päivistä kotona voi tulla tosi pitkiä.

En yhtään ymmärrä vaimosi logiikkaa.

T. Nainen33v

uuvahtanut kirjoitti:

Meillä homma menee niin, että aloitan työt kahdeksan pintaan.

Eläkettä odottava aviomies pölähtää esiin yhdeksän aikaa ja pyytää keittelemään kahvia, kyselee, että muistinko viedä linnuille ruokaa jne.

Yhdentoista pinteellä laitan ruokaa, syödään, korjaan tiskit jne, heitän ehkä koneellisen pyykkiä pyörimään.

Iltapäivällä taas kahvit, jossa yhteydessä on mukava huomauttaa, että kun en leivo "koskaan"

Neljän jälkeen aletaan marista, että "eikö ne työt jo lopu".

Keväällä tein valtavat määrät ylitöitä tilinpäätösten takia, olin aivan uuvuksissa, ja mies kiukutteli, kun en koskaan tee muuta kuin makaan sohvalla. 

Ja palvelet miestäsi, joka näköjään ei edes osaa kahvia keittää, koska.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen hetkonen, tämä aloitus on tehty työaikana. 😑

Mistäs sinä APn työaikaa tiedät? 🤭 Sinun työaikasi ei ole kaikkien muiden työaika.

Itse ainakin teen työni juuri silloin kuin itse haluan.

Harvaa duunia tehdään tänä päivänä klo 8-16, vaan joustavasti, etenkin etätyöt.. 🙄

Mies kertoi tekevänsä normaalia kokopäivätyötä, aloittaa aamulla, työpäivän pituus 7,5 h sekä ruokatauko. Hän kuittasi aloituksensa ulos just ennen 14, joten jos on aloittanut työt klo 6, niin silloin työpäivä päättyy 14 ruokataukon kera. Kirjoittamiseen on kulunut x aikaa, joka on tässäkin tapauksessa ollut vielä työaikaa.

Toivottavasti työnantajalla on pääsy työntekijän näytölle, siellä näkyy mm. vauva-palstakin. :DD

Vierailija kirjoitti:

Mene viikoksi työpaikalle, palaa sen jälkeen etätöihin. Jos alkaa taas sama homma uudelleen, sano vaimolle, että pärjäsithän viime viikonkin ilman minua, pärjää nytkin; minä olen töissä, vaikka olenkin kotona.

Älykäs ehdotus`!!!

Mene toimistolle töihin.

 Oikeasti, ei ole yhtään kiva että joku käyttää kotia toimistona ja koko muu perhe sitten hiiviskelee hiljaa ettei vaan häiritä. Joutuu kuulemaan työpuheluita joita ei halua eikä kiinnosta kuulla. Ei voi imuroida, koska meteli. Ei voi käyttää yleiskonetta, koska meteli. ei voi käyttää blenderiä koska meteli. Eikä edes soittaa kaverille koska se puhelinkeskustelu voi päätyä vahingossa jonkun tuikitärkeän teamspalaverin taustalle.

 Lisäksi työajalla voi lukea iltalehden juoruja tai katsoa jotain tyhjänpäiväistä youtubevideota siitä kuin läskimopo juttuu liukuportaisiin tai käydä ostamassa ärrältä hodarin mutta roskapussi ei liiku mihinkään koska "olen töissä" :D

pilkunpiippausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen hetkonen, tämä aloitus on tehty työaikana. 😑

Mistäs sinä APn työaikaa tiedät? 🤭 Sinun työaikasi ei ole kaikkien muiden työaika.

Itse ainakin teen työni juuri silloin kuin itse haluan.

Harvaa duunia tehdään tänä päivänä klo 8-16, vaan joustavasti, etenkin etätyöt.. 🙄

Mies kertoi tekevänsä normaalia kokopäivätyötä, aloittaa aamulla, työpäivän pituus 7,5 h sekä ruokatauko. Hän kuittasi aloituksensa ulos just ennen 14, joten jos on aloittanut työt klo 6, niin silloin työpäivä päättyy 14 ruokataukon kera. Kirjoittamiseen on kulunut x aikaa, joka on tässäkin tapauksessa ollut vielä työaikaa.

Toivottavasti työnantajalla on pääsy työntekijän näytölle, siellä näkyy mm. vauva-palstakin. :DD

Voi teitä. On aika kapea käsitys työajasta, liukuvasta työajasta, tauoista jne.

Vierailija kirjoitti:

Mene toimistolle töihin.

 Oikeasti, ei ole yhtään kiva että joku käyttää kotia toimistona ja koko muu perhe sitten hiiviskelee hiljaa ettei vaan häiritä. Joutuu kuulemaan työpuheluita joita ei halua eikä kiinnosta kuulla. Ei voi imuroida, koska meteli. Ei voi käyttää yleiskonetta, koska meteli. ei voi käyttää blenderiä koska meteli. Eikä edes soittaa kaverille koska se puhelinkeskustelu voi päätyä vahingossa jonkun tuikitärkeän teamspalaverin taustalle.

 Lisäksi työajalla voi lukea iltalehden juoruja tai katsoa jotain tyhjänpäiväistä youtubevideota siitä kuin läskimopo juttuu liukuportaisiin tai käydä ostamassa ärrältä hodarin mutta roskapussi ei liiku mihinkään koska "olen töissä" :D

Kyllähän etätyö oman tilansa vaatii. Olen nähnyt taittuvia työpöytiä, sänkykaappeja ja työhuoneessa 'ladonoven' lisä-äänieristeenä tavallisen oven päällä. Sitä en ymmärrä, että jos työtila on järjestetty, levittäydytään yhteistiloihin vielä sittenkin, kun perhe palaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

AP:lle on jo hyviä neuvoja tullut alkusivuilla, nyt vain toteuttamaan ne. Eli jämptiyttä peliin,työaika selvästi näkyviin eikä omia mitä sattuu -touhuamisia kesken päivän, jotta vaimonkin on helpompi ymmärtää ne työajat, jos ei muuten siihen pysty.

Yleisesti ihmetyttää, miten tänne vastailevat ovat voineet muodostaa suhteen/avioliiton sellaisten ihmisten kanssa alun perinkään, jotka eivät lainkaan ymmärrä erilaista työtä ja työaikoja? Vaikka pari olisikin aivan erilaisilla työaloilla, miten ei edes ymmärrystä löydy toisen erilaisille töille - tai onko tätä  ymmärrystä ollut edes alussa ennen sitoutumista?

itse olen tehnyt kotona töitä vuosikymmeniä, ja aiemmin myös eri miesystävät ja avomiehet kyllä tajusivat työajat  ja erilaisen työnkuvan heti. Ei tarvinnut erikseen vääntää rautalangasta, kun suoraan asiat jo alussa kertoi. Jos jollekulle ei olisi mennyt asia perille, en olisi jatkanut sellaista suhdetta. Pitää aikuisen tajuta ne rajat vähemmälläkin selittämisellä.

Hyviä vinkkejä, mutta oletko mielestäsi itsekään mielestäsi onnistunut parinvalinnassa ja kommunikaatiossa, jos sinulla on ollut monia - onko peräti lukuisia - eri miesystäviä ja avomiehiä vuosien mittaan?

Me tehdään molemmat etänä kotona. Kumpikin elää ihan omaa työpäiväänsä, syö omia aikojaan jne. Ongelmat tulevat työpäivän jälkeen. Lapsi pitäisi hoitaa, koti pitäisi hoitaa, parisuhde pitäisi hoitaa. Mutta mies ei halua lopettaa työpäiväänsä johonkin kahdeksaan tuntiin. Tai kymmeneen. Käy välillä lenkillä ja sitten taas koodaamaan. Hiton ärsyttävää. Jos kerran halusi perheen, niin kannattaisi myös viettää aikaa sen kanssa (eikä elää kuin hotellissa palveltavana!), kun se perhe vielä on olemassa. Ei nimittäin välttämättä ole enää kauaa.