Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

Oleellinen kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja vaimo myös töihin. Silloin kumpikin tajuaa mitä se on yhdistää työ ja perhe-elämä.

Ap ei kerro lapsen ikää, mutta koska puhuu vauvasta ja vaimon vanhempainvapaasta, oletan kyseessä olevan alle 10kk ikäinen lapsi , vauva. (Eikös vanhempainvapaa kestä max 10kk?) Ei tuon ikäistä mihinkään päivähoitoon laiteta!!

Mikäli vaimo ei jatkossakaan kykene hoitamaan lasta yksin edes 7,5h ajan per päivä (miehen työpäivän ajan), kannatan kyllä tätä ehdotusta että vanhempainvapaan loputtua lapsi laitetaan vaikka osapäivähoitoon. Jos on noin avuton kuin tuo vaimo, kielii se jostain suuremmasta ongelmasta elämän hallinnassa. Eli ehkä ois lapsen paras, että etsitte hänelle esim perhepäivähoitajan.

Ja minkäs takia vaihtoehtona ei ole, että isä hoitaisi lapsen jos äiti ei pysty? Miksi pitäisi laittaa ulkopuolelle hoitoon?

Jos äiti ei pysty yhtä lasta hoitamaan, niin pystyykö hän mihinkään sellaiseen työhön, josta saatavalla palkalla perhe pärjäisi taloudellisesti? 

Oletettavasti vaimo on kuitenkin ollut töissä ennen lapsen syntymääkin. Muutenhan tämä ongelma olisi ilmennyt jo ennen kun lasta on alettu tekemään.

Näiden viestien jälkeen ymmärrän alakoululaistani, joka ei aina ymmärrä että vaikka äiti tai isi on kotona töissä, me emme ole saatavilla. Miten voi olla niin vaikeaa aikuisten kesken. Jos olet toimistolla 8-16 niin mikset voi kotona tehdä samaa aikaa, miksi päivä hajotetaan pieniin osiin pitkin päivää, ei ihmekään että hajottaa, tai että toinen osapuoli ei ymmärrä milloin on työt ja milloin vapaa-aika.

Meillä ollaan vuorotellen kotona etätöissä ja joskus samaan aikaan. Meillä on selkeä työaika, emme venytä päivää iltaa. Kotityöt tehdään työpäivän jälkeen, tokis joskus pesukoneen voi laittaa päälle tai viikata pyykit..

Minulla on ollut toisenlainen ongelma puolison kanssa työaika-käsitteen ymmärtämisessä.

Elämänkumppanini on kuvataiteilija. Kun hänelle tulee inspis, meillä soi klassinen musiikki ja maali tuoksuu, vuookaudenajasta riippumatta. Minulla on normaali toimistotyöaika.

Kerrankin hän soitti kesken palaverin ja vaati keskusta yhdistämään puhelun muka hätäpuheluna siitä huolimatta, että olin varattuna. Hänen kysymyksensä oli: "Mikä on elämän tarkoitus ?", ikäänkuin minulla olisi kesken työpäivän ja kesken työpalverin aikaa ryhtyä pohtimaan filosofioita hänen kanssaan.

On kieltämättä haastavaa elää ihmisen kanssa joka ei ymmärrä työaikoja ja jonka käsitys työstä ylipäätäänkin on niin kovin erilainen.

AP:lle on jo hyviä neuvoja tullut alkusivuilla, nyt vain toteuttamaan ne. Eli jämptiyttä peliin,työaika selvästi näkyviin eikä omia mitä sattuu -touhuamisia kesken päivän, jotta vaimonkin on helpompi ymmärtää ne työajat, jos ei muuten siihen pysty.

Yleisesti ihmetyttää, miten tänne vastailevat ovat voineet muodostaa suhteen/avioliiton sellaisten ihmisten kanssa alun perinkään, jotka eivät lainkaan ymmärrä erilaista työtä ja työaikoja? Vaikka pari olisikin aivan erilaisilla työaloilla, miten ei edes ymmärrystä löydy toisen erilaisille töille - tai onko tätä  ymmärrystä ollut edes alussa ennen sitoutumista?

itse olen tehnyt kotona töitä vuosikymmeniä, ja aiemmin myös eri miesystävät ja avomiehet kyllä tajusivat työajat  ja erilaisen työnkuvan heti. Ei tarvinnut erikseen vääntää rautalangasta, kun suoraan asiat jo alussa kertoi. Jos jollekulle ei olisi mennyt asia perille, en olisi jatkanut sellaista suhdetta. Pitää aikuisen tajuta ne rajat vähemmälläkin selittämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TKokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen.

Siis jumankauta saakeli käsitättekö te ollenkaan, minkälaista tämä on muille kokoukseen osallistujille?? Ensin kuunnella, miten jonkun ukko möykkää taustalla, joka jo sinällään on hyvin vastenmielistä ja sen jälkeen jäädä käsittelemään kokouksen asioita sähköpostiketjuilla?

Jos ei ole oikeasti mahdollisuutta tehdä etätöitä siten, että kakarat, koirat ja ukot ja akat mäikää taustalla niin sitten niitä etätöitä ei tehdä, vaan tullaan toimistolle. Jos toimistolle tuleminen ei ole työnantajan kannalta järkevää, niin sitten ei tarvitse töitä tehdä ollenkaan.

Juuri tämmöiset pilaavat koko etätyön maineen, eikä mikään ihme, että työnantajat alkavat olla sitä mieltä, että etätyö on tehotonta. Ja onhan siinä totuuttakin, jos käytännössä teams tarkoittaa sitä, että asioiden vääntämistä jatketaankin spostissa.

Tottakai mulla on luureista mikki mykistettynä lukuunottamatta hetkiä, jolloin itse puhun. Ei noita kukaan kuule, ja ei ole eka kerta, kun joku asia menee kokouksissa vähän ohi. On se SILTI raivostuttavaa. Paljon helpommin siedän sitä, kun meidän brysselinedustajan kissa katkaisi yhteydet pomppaamalla sen edustajan läppärin päälle. Tai kun yhden suomalaisen (suuren firman) miestoimarin koira päätti haukkua lumiauraa kesken seminaariesityksen. Muutamalla tiimiläisellä on "monityötila" eli työkaverit möykkää siellä takana omissa teams-kokouksissaan, aika harvalla on omaa työhuonetta toimistollakaan.

Ja yleensä tärkeisiin kokouksiin menen toimistolle, etänähän ne kaikki joka tapauksessa nykyään on. Mun töitä ei voi tehdä "vain toimistolla" koska tiimi on ympäri maailmaa. Nyt vaan on niin kylmää, etten viitsi ajella autolla huvin vuoksi.

Ja lopuksi: työnantaja on todennut, että etätyöskentely on niin paljon tehokkaampaa mitattavien tulosten valossa, että siirryimme kaikki käytännössä 100% etätyöhön, vain joitain kokouksia pidetään kasvokkain.

No mutta ihan kiva. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että itsekin tiedät, että sulla on siellä kotona häiriötekijä, joka toistuvasti alentaa sun työkykyä ja tehokkuutta. Sitä ei suinkaan paranna se, että sulta saattaa ihan vaan muutenkin mennä asioita ohi.

Olen näet siellä toisella puolella ja pahoillani kärkevästä äänensävystä, mutta olen kurkkua myöten täynnä näitä teamseja, joiden jälkeen ollaan kuin koskaan asioista ei olisi kuultukaan, sähköpostit viuhuu kuin uutta asiaa käsitellessä, jne.

Jos tiedät, että sinulla on selkeästi joku henk. koht. asia, joka tuota aiheuttaa, niin olisi tosi reilua tiimikavereita kuten työnantajaakin kohtaan edes pyrkiä sitä ratkomaan. Keskustella miehen kanssa vaikka, miksi hänellä huomiontarve herää nähdessään sinun olevan töissä/palaverissa ja mitä sille voisi tehdä. Miksi hänestä ei ole tärkeää, että sinä saat työrauhan, vaan pitää olennaisempana tulla hölisemään täysin turhanpäiväisyyksiä.

Tämähän tosin harvoin paranee siellä toimistollakaan, tosiaan. En minäkään sinne rehaa räntäsateessa parilla bussilla sen vuoksi, että kuuntelisin ruoka- tai kauppalistojen päivitystä ajalla, joka ollaan nimenomaan sovittu olevan aikaa käsitellä kasvokkain tärkeitä, yhteisiä työasioita.

Selvästi eri ihmisillä on erilailla sietokykyä sille, että kaikki ei aina mene just nappiin. Siis inhimillisyydelle. Ei minua haittaa toisten koirat taustalla, elämää ne vain on. No se haittaisi toki jos joku jatkuvasti olisi ihan pihalla koska tekee muuta, mutta useimmiten tilanne ei ole niin. Suurimmalla osalla keskittyminen kyllä välillä herpaantuu, myös siellä lähitöissä. Kun me ollaan vaan ihmisiä. Onneksi oma työporukka on rentoa ja nähtävästi miehen myös, kukaan ei raivostu jos joskus teams pätkii tai tulee jotain häiriötekijöitä, ja voi myös jutella muista asioista kuin töistä, välillä, kunhan ne työtkin tulee tehdyksi.

Tämä on juuri pointti, jota he, joiden puolisot soittelee kesken palaverien 3 kertaa päivässä tai huutelee kauppalistauhkauksia ja selostavat anopin pihamaita eivät ymmärrä. Kyse ei ole siitä, etteikö inhimillisiä asioita ymmärrettäisi tai menisi hermo, jos netti pätkii tai joskus koira haukahtaa.

Vaan siitä, että ihan totta tuo on teidän osalta sinne tiimin suuntaan jatkuvaa. Sitä tapahtuu koko ajan. Ja jos näitä puolison tarpeiden ymmärtäjiä sattuu parikin tiimiin, se on aidosti aika raskasta muille, jotka venailevat sen ajan, kun te hoidatte näitä asioita. Tehän ette edes sitä venailua huomaa, koska niin - teillä on siinä muuta tekemistä.

Ja kyse on siitä, että on mahdottoman vaikeaa ymmärtää, että joku aikuinen ihminen ei oikeasti ymmärrä, että hän keskeyttää paitsi puolisonsa, myös kaikkien muiden hommat silloin, kun puolison silmät alkaa harittaa, puhelin pirahtaa, kolmatta kertaa sanotaan "liisa, liisa, kuuletko" kun joku kysyy jotain sillä hetkellä, kun liisa luurit kädessä käestää aviopuolison asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TKokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen.

Siis jumankauta saakeli käsitättekö te ollenkaan, minkälaista tämä on muille kokoukseen osallistujille?? Ensin kuunnella, miten jonkun ukko möykkää taustalla, joka jo sinällään on hyvin vastenmielistä ja sen jälkeen jäädä käsittelemään kokouksen asioita sähköpostiketjuilla?

Jos ei ole oikeasti mahdollisuutta tehdä etätöitä siten, että kakarat, koirat ja ukot ja akat mäikää taustalla niin sitten niitä etätöitä ei tehdä, vaan tullaan toimistolle. Jos toimistolle tuleminen ei ole työnantajan kannalta järkevää, niin sitten ei tarvitse töitä tehdä ollenkaan.

Juuri tämmöiset pilaavat koko etätyön maineen, eikä mikään ihme, että työnantajat alkavat olla sitä mieltä, että etätyö on tehotonta. Ja onhan siinä totuuttakin, jos käytännössä teams tarkoittaa sitä, että asioiden vääntämistä jatketaankin spostissa.

Tottakai mulla on luureista mikki mykistettynä lukuunottamatta hetkiä, jolloin itse puhun. Ei noita kukaan kuule, ja ei ole eka kerta, kun joku asia menee kokouksissa vähän ohi. On se SILTI raivostuttavaa. Paljon helpommin siedän sitä, kun meidän brysselinedustajan kissa katkaisi yhteydet pomppaamalla sen edustajan läppärin päälle. Tai kun yhden suomalaisen (suuren firman) miestoimarin koira päätti haukkua lumiauraa kesken seminaariesityksen. Muutamalla tiimiläisellä on "monityötila" eli työkaverit möykkää siellä takana omissa teams-kokouksissaan, aika harvalla on omaa työhuonetta toimistollakaan.

Ja yleensä tärkeisiin kokouksiin menen toimistolle, etänähän ne kaikki joka tapauksessa nykyään on. Mun töitä ei voi tehdä "vain toimistolla" koska tiimi on ympäri maailmaa. Nyt vaan on niin kylmää, etten viitsi ajella autolla huvin vuoksi.

Ja lopuksi: työnantaja on todennut, että etätyöskentely on niin paljon tehokkaampaa mitattavien tulosten valossa, että siirryimme kaikki käytännössä 100% etätyöhön, vain joitain kokouksia pidetään kasvokkain.

No mutta ihan kiva. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että itsekin tiedät, että sulla on siellä kotona häiriötekijä, joka toistuvasti alentaa sun työkykyä ja tehokkuutta. Sitä ei suinkaan paranna se, että sulta saattaa ihan vaan muutenkin mennä asioita ohi.

Olen näet siellä toisella puolella ja pahoillani kärkevästä äänensävystä, mutta olen kurkkua myöten täynnä näitä teamseja, joiden jälkeen ollaan kuin koskaan asioista ei olisi kuultukaan, sähköpostit viuhuu kuin uutta asiaa käsitellessä, jne.

Jos tiedät, että sinulla on selkeästi joku henk. koht. asia, joka tuota aiheuttaa, niin olisi tosi reilua tiimikavereita kuten työnantajaakin kohtaan edes pyrkiä sitä ratkomaan. Keskustella miehen kanssa vaikka, miksi hänellä huomiontarve herää nähdessään sinun olevan töissä/palaverissa ja mitä sille voisi tehdä. Miksi hänestä ei ole tärkeää, että sinä saat työrauhan, vaan pitää olennaisempana tulla hölisemään täysin turhanpäiväisyyksiä.

Tämähän tosin harvoin paranee siellä toimistollakaan, tosiaan. En minäkään sinne rehaa räntäsateessa parilla bussilla sen vuoksi, että kuuntelisin ruoka- tai kauppalistojen päivitystä ajalla, joka ollaan nimenomaan sovittu olevan aikaa käsitellä kasvokkain tärkeitä, yhteisiä työasioita.

Selvästi eri ihmisillä on erilailla sietokykyä sille, että kaikki ei aina mene just nappiin. Siis inhimillisyydelle. Ei minua haittaa toisten koirat taustalla, elämää ne vain on. No se haittaisi toki jos joku jatkuvasti olisi ihan pihalla koska tekee muuta, mutta useimmiten tilanne ei ole niin. Suurimmalla osalla keskittyminen kyllä välillä herpaantuu, myös siellä lähitöissä. Kun me ollaan vaan ihmisiä. Onneksi oma työporukka on rentoa ja nähtävästi miehen myös, kukaan ei raivostu jos joskus teams pätkii tai tulee jotain häiriötekijöitä, ja voi myös jutella muista asioista kuin töistä, välillä, kunhan ne työtkin tulee tehdyksi.

No harva tosiaankaan raivostuu. Suurin osa töissä käyvistä ihmisistä on aikuisia, jotka hillitsevät tunteensa ja itsensä, eivätkä raivoa noissakaan tilanteissa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se ärsyttäisi ja etteikö muulla tiimillä silmät pyörähtäisi, kun huomataan, että jassos, palaveri on taas tauolla, kun tämän yhden miehellä on asiaa.

Todellakin teet ne tunnit alta pois. Miten hän ei tuota ymmärrä? Ehkä olisi parempi vaihtaa toimistoon, vai pimahtaako hän lopullisesti jos et olekaan kotona?

Vierailija kirjoitti:

Miten sen yhden lapsen kanssa voi olla niin raskasta? Minä lähdin siitä, että mies on aina pitkän päivän töissä tai työmatkoilla, ja hoidin monta lasta käytännössä yksin ja tein välillä töitä. Mammalla ei nyt ole oikein homma hanskassa.

Tuore äiti kun lapsi vasta vuoden ja ensimmäinen. Kaikki lapset ei myöskään ole yhtä helppoja :) syitä on monia ja ihmiset on erilaisia. Mutta hyvä että pääsit tähän nyt vähän sädekehääsi kiillottamaan ja ylpeilemään :D

outoa vain, että ihmiset jotka sanovat välittävänsä toisistaan, eivät selvästikään välitä toistensa jaksamisesta ja viihtymisestä- kaikki teho pitää kupata toisesta itselleen hyödyksi. epäilyttää.

Palaa toimistolle tai onhan niitä sellaisia yhteis etätyöpaikkoja. Älä jää kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

AP:lle on jo hyviä neuvoja tullut alkusivuilla, nyt vain toteuttamaan ne. Eli jämptiyttä peliin,työaika selvästi näkyviin eikä omia mitä sattuu -touhuamisia kesken päivän, jotta vaimonkin on helpompi ymmärtää ne työajat, jos ei muuten siihen pysty.

Yleisesti ihmetyttää, miten tänne vastailevat ovat voineet muodostaa suhteen/avioliiton sellaisten ihmisten kanssa alun perinkään, jotka eivät lainkaan ymmärrä erilaista työtä ja työaikoja? Vaikka pari olisikin aivan erilaisilla työaloilla, miten ei edes ymmärrystä löydy toisen erilaisille töille - tai onko tätä  ymmärrystä ollut edes alussa ennen sitoutumista?

itse olen tehnyt kotona töitä vuosikymmeniä, ja aiemmin myös eri miesystävät ja avomiehet kyllä tajusivat työajat  ja erilaisen työnkuvan heti. Ei tarvinnut erikseen vääntää rautalangasta, kun suoraan asiat jo alussa kertoi. Jos jollekulle ei olisi mennyt asia perille, en olisi jatkanut sellaista suhdetta. Pitää aikuisen tajuta ne rajat vähemmälläkin selittämisellä.

Aika monen parisuhde on alkanut jo ENNEN nykyisten töiden alkua, jo opiskeluaikoina tai jopa ennen sitä. Itse jossain viestissä sanoinkin, ettei silloin teininä tajunnut, että olisikin pitänyt valita akateemisesti suuntautunut puoliso, eikä sitä atleettisesti suuntautunutta.

Ja aika monessa parisuhteessa nää etätyöt ovat suhteellisen uusi juttu, maksimissaan kolme vuotta. Ei perheenperustamisvaiheessa välttämättä ollut vielä ongelmana se, että toisen työaika on toimistolla 8-16 ja toisen sähkösennustyömailla 7-15. Ja sit kun se sähkäasentajavaimo jääkin äitiyslomalle ja se toimistojantteri etätöihin, niin voi olla yllätyksiä edessä.

Jos tilanne on noin, kuin ap kuvaa, en kyllä ymmärrä vaimon suhtautumista. Onko hänellä omaa kokemusta suomalaisesta työelämästä vai mistä mahtaa ymmärtämättömyytensä johtua?

Meilläkin etätyö hiertää, mutta se johtuu siitä, että mies tuntuu viettävän siinä paljon enemmän aikaa kuin toimistoaikoina. Hän aloittaa hommat 7.30-8 ja usein lopettaa vasta kuuden maissa. En oikein tiedä, yrittääkö kerätä saldoa vai tekeekö myös kaikenlaisia muita hommia siinä päivän aikana, mikä venyttää pakollisten työtuntien kasaan saamista (en ole saanut tähän selkeää vastausta) vai onko niin uppoutunut töihinsä, ettei tajua ajankulua. On oikeasti tosi kypsää, kun perheen toinen aikuinen on aamuvarhaisesta iltaan saakka sulkeutuneena työhuoneeseensa. Nyt olen yrittänyt sanoa, että jos lapset olisivat päiväkodissa, heidät pitäisi sieltäkin hakea 16-17 maissa, joten olisiko joskus mahdollista sulkea se tietokone ja työhuoneen ovi jo noihin aikoihin ja olla sitten läsnä perheelle. Meillä on monta lasta, joista nuorin vauva, joten vapaita käsiä todella tarvittaisiin. Ja sitä, että joskus voitaisiin ns. olla vaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut toisenlainen ongelma puolison kanssa työaika-käsitteen ymmärtämisessä.

Elämänkumppanini on kuvataiteilija. Kun hänelle tulee inspis, meillä soi klassinen musiikki ja maali tuoksuu, vuookaudenajasta riippumatta. Minulla on normaali toimistotyöaika.

Kerrankin hän soitti kesken palaverin ja vaati keskusta yhdistämään puhelun muka hätäpuheluna siitä huolimatta, että olin varattuna. Hänen kysymyksensä oli: "Mikä on elämän tarkoitus ?", ikäänkuin minulla olisi kesken työpäivän ja kesken työpalverin aikaa ryhtyä pohtimaan filosofioita hänen kanssaan.

On kieltämättä haastavaa elää ihmisen kanssa joka ei ymmärrä työaikoja ja jonka käsitys työstä ylipäätäänkin on niin kovin erilainen.

Itse olen ammattitaiteilija, elätän itseni taiteella. Tunnen monta muutakin, sekä ammattikirjailijoita, ammattipuvustajia, säveltäjiä jne. jotka tekevät töitä kotona. Ei meillä kenelläkään kyllä ole noin eksentristä persoonaa, ettemme osaisi tehdä töitä muita häiritsemättä, eikä puolisoakaan häiritä hänen työpäivänsä aikana tyhjänpäiväisillä asioilla. Samalla tavalla me teemme töitä omassa työhuoneessa tai olohuoneen/keittiön nurkassa kaikessa rauhassa. Musiikkia kuunnellaan kuulokkeilla, jos se häiritsee kumppania, ja ainakin kirjailijat ja pukusuunnittelijat lähtevät välillä myös kahviloihin työskentelemään omasta halustaan.

Miehesi ei siis ole taiteilija, vaan hänellä on jotain muuta persoonan piirrettä tai neuroepätyypillisyyttä varmasti. Tai sitten on vain puhtaasti itsekäs, että kun minun täytyy JUST NYT päästä tekemään JUST tällä tavalla ja saada mielipide JUST NYT tähän asiaan.

Ihan kaikkea ei tarvitse sietää keneltäkään sen takia, että on "taitelija".

Suomessa on liian pitkät työpäivät. Oletko miettinyt että pärjäisitkö jos tekisit 6:n tunnin työpäivää (palkka toki pienenee silloin). Itsellä ei ole enää samoja huolia kuin sinulla mutta mielestäni työpäivä vie aivan liikaa aikaa arjesta. Illasta ei jää tosiaan kuin muutama hassu tunti vapaa-aikaa ja näin talvella sekin aika aina pimeää.  Teen itsekin etätöitä joten työmatkoihin ei tuhlaannu kallisarvoista vapaa-aikaa mutta tästäkin huolimatta tuo 7,5 tuntia + 0,5 ruokis on vaan aivan liikaa! Tuntuu kuin möisi koko elämänsä pois. Eikä tuota 7,5 tuntia jaksa tehdä koko aikaa tehdä täysillä, tehokas työaika jää alle kuuden tunnin eli työajan lyhennys ei oikeastaan edes näkyisi tuloksissa. Tälläkin hetkellä päivystän tässä vielä vajaan tunnin verran ilman varsinaisia työtehtäviä mutta niitä voi tulla koska tahansa eli pitää olla chatin päässä heti tavoitettavissa ym.

Omalla kohdalla kun on jo täysin maksettu talo ja tosi pienet elinkustannukset niin lyhentäminen 6:een tuntiin ja vastaavasti pienempi palkka ei haittaisi yhtään. Joka palkasta jää joka tapauksessa tuhansia ylimääräistä törsyyrahaa josta ei ole juurikaan iloa koska ei ole riittävästi vapaa-aikaa käyttää niitä rahoja. Tässä tilanteessa työajan lyhentäminen on mielestäni paras vaihtoehto.

Keskustele asiasta työnantajasi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päiväkotiin.

Ja vaimo päiväaikaan mielenterveyshoitoon.

Minä heittäisin sen itseään täynnä olevan naisen pihalle ja ulos elämästäni.

Halvemmaksi sinulle tulee nyt se heivata ja maksaa lapsen elatusmaksuja kuin joskus myöhemmin ja mahdollisesti useammasta ja sitten ei tarvisisi maksaa naisen menoja lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Näiden viestien jälkeen ymmärrän alakoululaistani, joka ei aina ymmärrä että vaikka äiti tai isi on kotona töissä, me emme ole saatavilla. Miten voi olla niin vaikeaa aikuisten kesken. Jos olet toimistolla 8-16 niin mikset voi kotona tehdä samaa aikaa, miksi päivä hajotetaan pieniin osiin pitkin päivää, ei ihmekään että hajottaa, tai että toinen osapuoli ei ymmärrä milloin on työt ja milloin vapaa-aika.

Meillä ollaan vuorotellen kotona etätöissä ja joskus samaan aikaan. Meillä on selkeä työaika, emme venytä päivää iltaa. Kotityöt tehdään työpäivän jälkeen, tokis joskus pesukoneen voi laittaa päälle tai viikata pyykit..

Mun lapset on oppinut jo taaperoina että vanhemmat tekee töitä kotona, eikä saa häiritä jos on palaveri. Muistan kun kuopus oli 2v ja kauhean innostunut kaikista laitteista, hän hän vapaapäivinäkin osoitteli konetta "äiti, tee töitä". Luultavasti työnteko näyttäytyi hänelle hauskimpana puuhana ikinä, saa näpyttää tietokonetta koko päivän 😅 nykyäänkin pystyy hyvin tekemään etänä töitä ainakin jonkin verran, vaikka lapset olisi esim kipeänä kotona, kun vaan tauottaa tarpeeksi ja keksii lapsille puuhaa.

Hetkinen hetkonen, tämä aloitus on tehty työaikana. 😑

Tämä akka on kyllä niin syvästi neuroottinen ettei tuosta hyvä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen hetkonen, tämä aloitus on tehty työaikana. 😑

Tuore isukki viettää työaikaa vauvapalstalla, ei ihme, ettei vaimo tiedä missä mennään :D