Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona ei ole erillistä työhuonetta, jonne pääset töihin ja perhettä pakoon, niin etsi läheltä jokin tila, jossa teet töitä. Näin säästäisit edelleen työaikaa, mutta saisit myös työrauhan. Tai sitten se toimistolle paluu.

Kirjastoilla on tiloja hiljaiseen työskentelyyn, kannattaa kysyä!

Saa olla aika melkoiset äänieristykset kun ajattelee sitä älämölöä mikä kirjastoissa nykyään on käynnissä kun ne toimivat lähinnä lukutaidottomien päiväkoteina

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas. Istuin palaverissa, joka oli aikataulutettu klo 15-17, kerroin siitä eilen illalla miehelle, että olen silloin varattuna, ei saa häiritä. Mies tuli omasta työstään kotiin, ja paukkasi n. klo 15.30 työhuoneen ovelle selittämään jotain aivan triviaalia. Otin luurit pois päästä ja kysyin, että oliko jotain tärkeää? No hän ajatteli huomenna mennä ostamaan äidilleen viinapullon, kun oli pyytänyt jouluksi sellaista.  - Siis oikeasti, TÄMÄ oli niin tärkeää, että piti tulla mulle selittämään kesken kokouksen. Sanoin ok, tää mun kokous jatkuu viiteen asti, laitoin luurit korville ja yritin päästä taas kärryille mistä puhuttiinkaan. Mies tulee heiluttelemaan viereen, ja otan taas luurit pois, että niin? No äitinsä oli valittanut, kun on niin paljon lunta, vaikkei sen tarvitse kulkea mihinkään. Ahaa, niinhän se on. Tää mun palaverini tosiaan jatkuu vielä puolitoista tuntia, voitko tulla sen jälkeen kertomaan? Puolalainen kollega puhuu niin vahvalla aksentilla englantia, että mulla menee kaikki voimat sen ymmärtämiseen, en pysty keskittymään nyt anopin pihaan.

15 min ja mies tulee kertomaan, että oli soittanut äidilleen, että kyllä joku ne lumityöt tekee.

Sitten kävi kertomassa, että vei kylpytakin pesuun, kun se oli kissankarvoissa, kun kissat oli nukkuneet sen päällä.

Kokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen. Ja samassa se mies jo könöttää ovella, että eikös sun työpäivän pitänyt päättyä viideltä?

Nyt ihmettelee makkarissa, että en ole tullut vielä nukkumaan ja mököttää, etten halua koskaan keskustella hänen kanssaan. Just nyt en todellakaan halua keskustella.

Mä haluaisin joskus tehdä kokonaisen työpäivän ilman idioottikeskeytyksiä. Mulle on ihan ok, jos mies tulee kertomaan, että auton rengas on puhki, menee vaihtamaan vararenkaan ja käy korjauttamassa sen rikkinäisen. Se on ok. Tai että nuorimmainen myöhästyi bussista ja mies lähtee hakemaan sitä koululta (koska muita busseja ei kulje).

Jännä juttu, ettei lapset koskaan tule keskeyttämään ilman lupaa ja IlMAN OIKEAA ASIAA. Hätätilanteessa osaavat sanoa heti, mikä on se hätä, eivätkä kiemurtele viittä minuuttia turhaan.

Jännä juttu, että näitä aikuisia ihmisiä vaan piisaa, jotka eivät kunnioita toisen työaikaa (mölisevät taustalla kysymyksiään ja soittelevat turhanpäiväisyyksiään), eivät kunnioita puolisoaan (pilaavat tämän maineen työkavereiden silmissä ja tekevät tästä naurunalaisen), eivät kunnioita itseään (kun suostuvat tuollaista käytöstä katselemaan), eivät kunnioita muiden ihmisten työaikaa (kun varastavat sitä törkeyksillään koko tiimiltä, pahimmassa tapauksessa myös asiakkailta).

Kyse on siis ainoastaan ja vain kunniotuksen puutteesta ja välinpitämättömyydestä. Ja te, jotka näitä katselette: ei, tämä ei ole hellyyttävä osoitus siitä, että puoliso on teistä noin riippuvainen ja olette hänelle noin tärkeitä, että 8 t ei voi erossa olla. MItä se on, miettikääpä hartaudella hetki.

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas. Istuin palaverissa, joka oli aikataulutettu klo 15-17, kerroin siitä eilen illalla miehelle, että olen silloin varattuna, ei saa häiritä. Mies tuli omasta työstään kotiin, ja paukkasi n. klo 15.30 työhuoneen ovelle selittämään jotain aivan triviaalia. Otin luurit pois päästä ja kysyin, että oliko jotain tärkeää? No hän ajatteli huomenna mennä ostamaan äidilleen viinapullon, kun oli pyytänyt jouluksi sellaista.  - Siis oikeasti, TÄMÄ oli niin tärkeää, että piti tulla mulle selittämään kesken kokouksen. Sanoin ok, tää mun kokous jatkuu viiteen asti, laitoin luurit korville ja yritin päästä taas kärryille mistä puhuttiinkaan. Mies tulee heiluttelemaan viereen, ja otan taas luurit pois, että niin? No äitinsä oli valittanut, kun on niin paljon lunta, vaikkei sen tarvitse kulkea mihinkään. Ahaa, niinhän se on. Tää mun palaverini tosiaan jatkuu vielä puolitoista tuntia, voitko tulla sen jälkeen kertomaan? Puolalainen kollega puhuu niin vahvalla aksentilla englantia, että mulla menee kaikki voimat sen ymmärtämiseen, en pysty keskittymään nyt anopin pihaan.

15 min ja mies tulee kertomaan, että oli soittanut äidilleen, että kyllä joku ne lumityöt tekee.

Sitten kävi kertomassa, että vei kylpytakin pesuun, kun se oli kissankarvoissa, kun kissat oli nukkuneet sen päällä.

Kokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen. Ja samassa se mies jo könöttää ovella, että eikös sun työpäivän pitänyt päättyä viideltä?

Nyt ihmettelee makkarissa, että en ole tullut vielä nukkumaan ja mököttää, etten halua koskaan keskustella hänen kanssaan. Just nyt en todellakaan halua keskustella.

Mä haluaisin joskus tehdä kokonaisen työpäivän ilman idioottikeskeytyksiä. Mulle on ihan ok, jos mies tulee kertomaan, että auton rengas on puhki, menee vaihtamaan vararenkaan ja käy korjauttamassa sen rikkinäisen. Se on ok. Tai että nuorimmainen myöhästyi bussista ja mies lähtee hakemaan sitä koululta (koska muita busseja ei kulje).

Jännä juttu, ettei lapset koskaan tule keskeyttämään ilman lupaa ja IlMAN OIKEAA ASIAA. Hätätilanteessa osaavat sanoa heti, mikä on se hätä, eivätkä kiemurtele viittä minuuttia turhaan.

Tuohan on ihan sietämätöntä. Meillä on sellainen sääntö, että jos työhuoneeni ovi on raollaan, saa käydä kysymässä, jos on jotain tärkeää asiaa. Jos se on kiinni, siitä ei tulla ellei talo ole tulessa. Ja täytyy antaa täydet pisteet miehelleni siitä, että hän kyllä antaa minulle työrauhan.

(Tänään aloitan työt vasta klo 12, nyt kuuntelen ei-työhöni-liittyvää avoimen yliopiston luentoa.)

Aikuisilla ihmisillä, jotka koko ajan tarvitsee kontaktia puolisoonsa, saattaa olla pelokas kiintymyssuhdemalli. H**tin rasittavaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja vaimo myös töihin. Silloin kumpikin tajuaa mitä se on yhdistää työ ja perhe-elämä.

Ei noin pientä päivähoitoon. Ap kotiin ja vaimo töihin.

Vaimo ei ymmärrä että minulla on työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisilla ihmisillä, jotka koko ajan tarvitsee kontaktia puolisoonsa, saattaa olla pelokas kiintymyssuhdemalli. H**tin rasittavaa kuitenkin.

Jotain tälläistä, läheisriippuvuutta, pettämisen jälkeistä mustasukkaisuutta, epäilyä pettämisestä vaikka ei olisikaan petetty, jne jne - ihan sama.

Sen, johon tämä kohdistuu, on vaan löydettävä tavat käsitellä asiaa ilman, että siitä tulee koko työyhteisön taakka.

Kun koronasulut alkoi niin lapset pistettiin etäkouluun, minut etätöihin ja rouva lomautettiin. Kaikki siis yhtäaikaa kotona. Alakoululaisten koulunkäynnistä ei tullut yhtään mitään ja minun työnteosta ei tullut yhtään mitään kun koko ajan oli akka keskeyttämässä tai piti auttaa lapsia. Pari kuukautta sitä sirkusta jaksoin ja sitten lähdin toimistolle tekemään työt siellä, suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja vaimo myös töihin. Silloin kumpikin tajuaa mitä se on yhdistää työ ja perhe-elämä.

Ap ei kerro lapsen ikää, mutta koska puhuu vauvasta ja vaimon vanhempainvapaasta, oletan kyseessä olevan alle 10kk ikäinen lapsi , vauva. (Eikös vanhempainvapaa kestä max 10kk?) Ei tuon ikäistä mihinkään päivähoitoon laiteta!!

Mikäli vaimo ei jatkossakaan kykene hoitamaan lasta yksin edes 7,5h ajan per päivä (miehen työpäivän ajan), kannatan kyllä tätä ehdotusta että vanhempainvapaan loputtua lapsi laitetaan vaikka osapäivähoitoon. Jos on noin avuton kuin tuo vaimo, kielii se jostain suuremmasta ongelmasta elämän hallinnassa. Eli ehkä ois lapsen paras, että etsitte hänelle esim perhepäivähoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun mies ei ole enää perheen pää, kuin jossain lessupiireissä, niin meno on karua. Naisen paikka on keittiössä ja luudan varressa. Vässykkämiehet eivät saa ämmiään kuriin, vaan ne hyppivät silmille, kuin teinikakarat.

Olet harvinaisen oikeassa. Nykypäivän naisesta on tullut nalkuttava ja miestä jyräävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähes samanlaista täällä. Kyllä mä sen ymmärrän, että lapsen kanssa on välillä raskasta. Varsinkin, kun lapsi on todella vilkasta sorttia. Ja jos on kiukuttelua tai vaikeuksia päiväunien kanssa, niin kyllähän se väsyttää. Mutta kun meillä tämä on mennyt välillä jopa niin, että minä hoidan aamulla ennen töitäni koiran ulkoilutuksen ja lapsen aamutoimet. Sitten työpäivän aikana vaihtelen vaippoja ja ruokin lasta tai hoidan muita asioita. Työpäivän jälkeen taas katson lasta nukkumaanmenoon asti ja hoidan iltatoimet imetystä lukuunottamatta. Viikonloppuisin taas päävastuu on minulla. Silti saan jatkuvaa kiukuttelua miten hänellä on raskasta ja hän ei ikinä pääse mihinkään. Sitten jos ehdotan jotain, niin aina tulee syitä miksi ei kuitenkaan onnistu ja lisää kiukuttelua.

Asiaa ei paranna yhtään se, että ei jostain syystä uskalla enää ajaa autolla itse ja julkiset ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Kaikki liikkuminen on täysin minun takanani, mutta en minä nyt oikeasti veny ihan kaikkeen. Alkaa rasittaa kun sekin on jotenkin minun syyni, jos ei olla käyty vaimon vanhemmilla, vaikka auto on tuossa pihassa käyttämättömänä ja vanhempansa eläkkeellä.

Kuitenkin on aiemmin asunut yksin ja hoitanut kaikki asiansa itse, niin en tajua miten ollaan päädytty siihen, että edes kauppaan ei voi mennä ilman minua.

Onko mahdollista, että hän käyttää alkoholia (salaa tissutellen) eikä siksi uskalla ajaa?

Ei ole. Ei ole mitään mystisiä tyhjiä pulloja tai tölkkejä missään, eikä haise ikinä alkoholille. Saa yleensä migreenin kun juo jotain edes ruuan kanssa.

Mielenkiinnosta, miksi julkiset on poissuljettu vaihtoehto? Asutteko alueella, jossa niitä ei kulje?

Julkisia menee melkein kotiovelta vähän väliä. Ei voi mennä niilläkään ilman minua, koska ei mukamas osaa. Tuntuu että ei enää mikään onnistu ilman minua.

Kehotan tarttumaan asiaan reippaasti. Jatkatte elämää yhdessä tai erikseen, teillä on yhteinen lapsi ja yhteinen vastuu hänestä myös tulevaisuudessa. Lapsesi ansaitsee toimintakykyisen äidin. Sinä haluat jakaa vanhemmuutta kykenevän aikuisen kanssa, saman katon alla tai erikseen. 

Varaa aika vaimon puolesta ja "pakota" hänet lääkäriin. Sinun vastuullasi on huolehtia lapsen toisesta vanhemmasta, kun hän ei selvästi siihen itse kykene. 

Aivan samanlaista, mutta kaksi lasta kotona. Pakko siirtää työpöytä sellaiseen huoneeseen, jota käytetään vähän ja jonka oven saa kiinni. Aamulla kaksi tuntia, päivällä kolme tuntia ja yöllä vielä 1-2 tuntia, joista se työpäivä sitten koostuu. Autan silti mielelläni kaikessa mahdollisessa, jonka lisäksi teen vielä ruuat ja siivoan - työpäivän aikana. Joskus aina sanon nätisti, että entä jos lopettaisin työt kokonaan ja muutettaisiin Hakunilaan vuokralle, sitten olisi aikaa päivät pitkät tehdä kaikkea muuta kuin töitä. Tuon jälkeen menee taas ihan hyvin joitakin päiviä, kunnes asia nostetaan taas esille, tällä kertaa vaikkapa Länsimäki.

Meillä on sama käytäntö ja toimii todella hyvin, vaikka ollaan molemmat välillä etätöissäkin yhtä aikaa.  

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas. Istuin palaverissa, joka oli aikataulutettu klo 15-17, kerroin siitä eilen illalla miehelle, että olen silloin varattuna, ei saa häiritä. Mies tuli omasta työstään kotiin, ja paukkasi n. klo 15.30 työhuoneen ovelle selittämään jotain aivan triviaalia. Otin luurit pois päästä ja kysyin, että oliko jotain tärkeää? No hän ajatteli huomenna mennä ostamaan äidilleen viinapullon, kun oli pyytänyt jouluksi sellaista.  - Siis oikeasti, TÄMÄ oli niin tärkeää, että piti tulla mulle selittämään kesken kokouksen. Sanoin ok, tää mun kokous jatkuu viiteen asti, laitoin luurit korville ja yritin päästä taas kärryille mistä puhuttiinkaan. Mies tulee heiluttelemaan viereen, ja otan taas luurit pois, että niin? No äitinsä oli valittanut, kun on niin paljon lunta, vaikkei sen tarvitse kulkea mihinkään. Ahaa, niinhän se on. Tää mun palaverini tosiaan jatkuu vielä puolitoista tuntia, voitko tulla sen jälkeen kertomaan? Puolalainen kollega puhuu niin vahvalla aksentilla englantia, että mulla menee kaikki voimat sen ymmärtämiseen, en pysty keskittymään nyt anopin pihaan.

15 min ja mies tulee kertomaan, että oli soittanut äidilleen, että kyllä joku ne lumityöt tekee.

Sitten kävi kertomassa, että vei kylpytakin pesuun, kun se oli kissankarvoissa, kun kissat oli nukkuneet sen päällä.

Kokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen. Ja samassa se mies jo könöttää ovella, että eikös sun työpäivän pitänyt päättyä viideltä?

Nyt ihmettelee makkarissa, että en ole tullut vielä nukkumaan ja mököttää, etten halua koskaan keskustella hänen kanssaan. Just nyt en todellakaan halua keskustella.

Mä haluaisin joskus tehdä kokonaisen työpäivän ilman idioottikeskeytyksiä. Mulle on ihan ok, jos mies tulee kertomaan, että auton rengas on puhki, menee vaihtamaan vararenkaan ja käy korjauttamassa sen rikkinäisen. Se on ok. Tai että nuorimmainen myöhästyi bussista ja mies lähtee hakemaan sitä koululta (koska muita busseja ei kulje).

Jännä juttu, ettei lapset koskaan tule keskeyttämään ilman lupaa ja IlMAN OIKEAA ASIAA. Hätätilanteessa osaavat sanoa heti, mikä on se hätä, eivätkä kiemurtele viittä minuuttia turhaan.

Työhuoneen oli lukkoon palaverien ajaksi saattaisi toimia teillä.

Työaika on työaika ja silloin ei hoideta lasta tai tehdä muitakaan varsinaiseen palkkatyöhön kuulumattomia asioita.  Sinä et ole kohtuuton mutta vaimosi on kohtuuton ja ymmärtämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas. Istuin palaverissa, joka oli aikataulutettu klo 15-17, kerroin siitä eilen illalla miehelle, että olen silloin varattuna, ei saa häiritä. Mies tuli omasta työstään kotiin, ja paukkasi n. klo 15.30 työhuoneen ovelle selittämään jotain aivan triviaalia. Otin luurit pois päästä ja kysyin, että oliko jotain tärkeää? No hän ajatteli huomenna mennä ostamaan äidilleen viinapullon, kun oli pyytänyt jouluksi sellaista.  - Siis oikeasti, TÄMÄ oli niin tärkeää, että piti tulla mulle selittämään kesken kokouksen. Sanoin ok, tää mun kokous jatkuu viiteen asti, laitoin luurit korville ja yritin päästä taas kärryille mistä puhuttiinkaan. Mies tulee heiluttelemaan viereen, ja otan taas luurit pois, että niin? No äitinsä oli valittanut, kun on niin paljon lunta, vaikkei sen tarvitse kulkea mihinkään. Ahaa, niinhän se on. Tää mun palaverini tosiaan jatkuu vielä puolitoista tuntia, voitko tulla sen jälkeen kertomaan? Puolalainen kollega puhuu niin vahvalla aksentilla englantia, että mulla menee kaikki voimat sen ymmärtämiseen, en pysty keskittymään nyt anopin pihaan.

15 min ja mies tulee kertomaan, että oli soittanut äidilleen, että kyllä joku ne lumityöt tekee.

Sitten kävi kertomassa, että vei kylpytakin pesuun, kun se oli kissankarvoissa, kun kissat oli nukkuneet sen päällä.

Kokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen. Ja samassa se mies jo könöttää ovella, että eikös sun työpäivän pitänyt päättyä viideltä?

Nyt ihmettelee makkarissa, että en ole tullut vielä nukkumaan ja mököttää, etten halua koskaan keskustella hänen kanssaan. Just nyt en todellakaan halua keskustella.

Mä haluaisin joskus tehdä kokonaisen työpäivän ilman idioottikeskeytyksiä. Mulle on ihan ok, jos mies tulee kertomaan, että auton rengas on puhki, menee vaihtamaan vararenkaan ja käy korjauttamassa sen rikkinäisen. Se on ok. Tai että nuorimmainen myöhästyi bussista ja mies lähtee hakemaan sitä koululta (koska muita busseja ei kulje).

Jännä juttu, ettei lapset koskaan tule keskeyttämään ilman lupaa ja IlMAN OIKEAA ASIAA. Hätätilanteessa osaavat sanoa heti, mikä on se hätä, eivätkä kiemurtele viittä minuuttia turhaan.

Työhuoneen oli lukkoon palaverien ajaksi saattaisi toimia teillä.

Samaa tulin ehdottamaan. Kuulostaa kyllä meininki aivan hirveältä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja vaimo myös töihin. Silloin kumpikin tajuaa mitä se on yhdistää työ ja perhe-elämä.

Ap ei kerro lapsen ikää, mutta koska puhuu vauvasta ja vaimon vanhempainvapaasta, oletan kyseessä olevan alle 10kk ikäinen lapsi , vauva. (Eikös vanhempainvapaa kestä max 10kk?) Ei tuon ikäistä mihinkään päivähoitoon laiteta!!

Mikäli vaimo ei jatkossakaan kykene hoitamaan lasta yksin edes 7,5h ajan per päivä (miehen työpäivän ajan), kannatan kyllä tätä ehdotusta että vanhempainvapaan loputtua lapsi laitetaan vaikka osapäivähoitoon. Jos on noin avuton kuin tuo vaimo, kielii se jostain suuremmasta ongelmasta elämän hallinnassa. Eli ehkä ois lapsen paras, että etsitte hänelle esim perhepäivähoitajan.

Ja minkäs takia vaihtoehtona ei ole, että isä hoitaisi lapsen jos äiti ei pysty? Miksi pitäisi laittaa ulkopuolelle hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja vaimo myös töihin. Silloin kumpikin tajuaa mitä se on yhdistää työ ja perhe-elämä.

Ap ei kerro lapsen ikää, mutta koska puhuu vauvasta ja vaimon vanhempainvapaasta, oletan kyseessä olevan alle 10kk ikäinen lapsi , vauva. (Eikös vanhempainvapaa kestä max 10kk?) Ei tuon ikäistä mihinkään päivähoitoon laiteta!!

Mikäli vaimo ei jatkossakaan kykene hoitamaan lasta yksin edes 7,5h ajan per päivä (miehen työpäivän ajan), kannatan kyllä tätä ehdotusta että vanhempainvapaan loputtua lapsi laitetaan vaikka osapäivähoitoon. Jos on noin avuton kuin tuo vaimo, kielii se jostain suuremmasta ongelmasta elämän hallinnassa. Eli ehkä ois lapsen paras, että etsitte hänelle esim perhepäivähoitajan.

Ja minkäs takia vaihtoehtona ei ole, että isä hoitaisi lapsen jos äiti ei pysty? Miksi pitäisi laittaa ulkopuolelle hoitoon?

Ehkä tuo kommentoija oletti, ettei ap:n vaimolla ole edes työpaikkaa, kun omaa selvästi jonkin elämänhallinnallisen/ mielenterveydellisen poikkeavuuden?

Muutoin ihan kelpo ehdotus. Jos vaimosta ei ole lapsen hoitoon, vaimo töihin ja mies hoitovapaalla! Pienen (alle 2v) lapsen paikka on ensisijaisesti kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päivähoitoon ja vaimo myös töihin. Silloin kumpikin tajuaa mitä se on yhdistää työ ja perhe-elämä.

Ap ei kerro lapsen ikää, mutta koska puhuu vauvasta ja vaimon vanhempainvapaasta, oletan kyseessä olevan alle 10kk ikäinen lapsi , vauva. (Eikös vanhempainvapaa kestä max 10kk?) Ei tuon ikäistä mihinkään päivähoitoon laiteta!!

Mikäli vaimo ei jatkossakaan kykene hoitamaan lasta yksin edes 7,5h ajan per päivä (miehen työpäivän ajan), kannatan kyllä tätä ehdotusta että vanhempainvapaan loputtua lapsi laitetaan vaikka osapäivähoitoon. Jos on noin avuton kuin tuo vaimo, kielii se jostain suuremmasta ongelmasta elämän hallinnassa. Eli ehkä ois lapsen paras, että etsitte hänelle esim perhepäivähoitajan.

Ja minkäs takia vaihtoehtona ei ole, että isä hoitaisi lapsen jos äiti ei pysty? Miksi pitäisi laittaa ulkopuolelle hoitoon?

Jos äiti ei pysty yhtä lasta hoitamaan, niin pystyykö hän mihinkään sellaiseen työhön, josta saatavalla palkalla perhe pärjäisi taloudellisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään taas. Istuin palaverissa, joka oli aikataulutettu klo 15-17, kerroin siitä eilen illalla miehelle, että olen silloin varattuna, ei saa häiritä. Mies tuli omasta työstään kotiin, ja paukkasi n. klo 15.30 työhuoneen ovelle selittämään jotain aivan triviaalia. Otin luurit pois päästä ja kysyin, että oliko jotain tärkeää? No hän ajatteli huomenna mennä ostamaan äidilleen viinapullon, kun oli pyytänyt jouluksi sellaista.  - Siis oikeasti, TÄMÄ oli niin tärkeää, että piti tulla mulle selittämään kesken kokouksen. Sanoin ok, tää mun kokous jatkuu viiteen asti, laitoin luurit korville ja yritin päästä taas kärryille mistä puhuttiinkaan. Mies tulee heiluttelemaan viereen, ja otan taas luurit pois, että niin? No äitinsä oli valittanut, kun on niin paljon lunta, vaikkei sen tarvitse kulkea mihinkään. Ahaa, niinhän se on. Tää mun palaverini tosiaan jatkuu vielä puolitoista tuntia, voitko tulla sen jälkeen kertomaan? Puolalainen kollega puhuu niin vahvalla aksentilla englantia, että mulla menee kaikki voimat sen ymmärtämiseen, en pysty keskittymään nyt anopin pihaan.

15 min ja mies tulee kertomaan, että oli soittanut äidilleen, että kyllä joku ne lumityöt tekee.

Sitten kävi kertomassa, että vei kylpytakin pesuun, kun se oli kissankarvoissa, kun kissat oli nukkuneet sen päällä.

Kokouksen päätyttyä tajusin, että olin kuitenkin missannut yhden kohdan miehen keskeytysten takia, ja siitä jäi käsittelemättä asioita. Eikun naputtelemaan sähköpostia vielä sen viiden jälkeen. Ja samassa se mies jo könöttää ovella, että eikös sun työpäivän pitänyt päättyä viideltä?

Nyt ihmettelee makkarissa, että en ole tullut vielä nukkumaan ja mököttää, etten halua koskaan keskustella hänen kanssaan. Just nyt en todellakaan halua keskustella.

Mä haluaisin joskus tehdä kokonaisen työpäivän ilman idioottikeskeytyksiä. Mulle on ihan ok, jos mies tulee kertomaan, että auton rengas on puhki, menee vaihtamaan vararenkaan ja käy korjauttamassa sen rikkinäisen. Se on ok. Tai että nuorimmainen myöhästyi bussista ja mies lähtee hakemaan sitä koululta (koska muita busseja ei kulje).

Jännä juttu, ettei lapset koskaan tule keskeyttämään ilman lupaa ja IlMAN OIKEAA ASIAA. Hätätilanteessa osaavat sanoa heti, mikä on se hätä, eivätkä kiemurtele viittä minuuttia turhaan.

Työhuoneen oli lukkoon palaverien ajaksi saattaisi toimia teillä.

Samaa tulin ehdottamaan. Kuulostaa kyllä meininki aivan hirveältä!

Ovi lukkoon aina kun teet töitä, ei se mies muuten opi. Voi sanoa, että sopii pistää vaikka whatsappissa viestin jos talo palaa. Silloin tällöin voit vilkaista puhelimestasi, onko tärkeitä ilmoituksia. Mihinkään anoppi-viesteihin ei reagoida.