Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

Vaimoni ei ymmärrä minua ......

Hohhoijaa. 

Et ole kohtuuton, vaimosi on.

Voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa... olen jo monta kertaa miettinyt että otan eron avovaimosta, kun ei sille mene kaaliin, että etätyökin on työtä. Kovasti kelpaa kun minä maksan miltei kaiken, kun sillä itellä ei ikinä rahaa. Hoidan myös lapsen kun en ole töissä ja teen kotihommia, kun aina on jostakin motkottamista. Helpompaa olisi olla lapsen kanssa kahden.

No syynsä siihen, miksi olet moisen valinnut ja aplla sama. Mä en voi käsittää, että aikuinen ihminen ei usko, mitä toinen aikuinen asiallisesti sanoo.

Koko ongelma on ihan outo. Ollaan oltu miehen kanssa yhtä aikaa nyt kolmatta vuotta osittain yhtä aikaa korona-aika tietysti kokonaan etätöissä. Ihan helposti on osattu nähdä, koska toinen tekee töitä ja koska voi mennä kyselemään kauppalistoja. Molempiin on löytynyt tarvittava aika päivän mittaan.

Vaimolle selkeät rajat ja pidä pää kylmänä. Herää vaikka aikaisin joka aamu, jolloin aloitat klo 7-8 ja lopetat klo 15-16. Ehdota vaimollesi kodinhoitajaa 2-3 kertaa viikossa, kun sitä varten ei tarvitse nykyisin olla edes lastensuojeluasiakas. 

Vaimon on hankittava oma elämä tai ennen pitkää teille tulee ero. Mikäli itse olisin samanlainen niin oma mies lähtisi aika pian vieraisiin tai menemään. Työaika on työtä eikä rentoutumista varten.

Vierailija kirjoitti:

Minua myös huudetaan kesken työpäivän: missä on purkinavaaja, missä on sähkölasku, saako nämä pyykit pestä 40 asteessa. Kun ei viitsi itse selvittää, huutaa vaikka kesken palaverin kysymyksiä. Ei siitä pitkääkään aika ole, kun kokouksessa kaikkia alkoi naurattaa/hymyilyttää, kun yksi pölvästi huusi ovella, että jos se kauppalista ei ala olla minuutin sisällä valmis, saa jäädä hänen puolestaan koko kauppareissu. Huusin takaisin, että olen nyt töissä, ole ystävällinen äläkä häiritse kesken kokouksen. Suuttui eikä käynyt kaupassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että työaika on työaikaa, vaikka tekisi töitä kotona? Minä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla, joskus jopa 3, ja siellä saa tehdä työnsä normaalin työajan puitteissa. Toki työmatkoihin kuluu aikaa.

Kuule kyllä sulla on samanlainen ongelma kuin näillä, jotka vastailee monta kertaa päivässä puhelimeen. Kyllä varmaan alkaa naurattaa, mutta myös todella ärsyttää, kun ihmisten kotiasiat tunkevat kokouksiin tuolla lailla törkeästi. Sieppaa todella kuunnella - ja keskeyttää kokous, koska niin siinä käy - kun jonkun perheenjäsen mölisee taustalla. Lapsetkin sieppaa, mutta aikuinen mies kaksin verroin.

Kunnioita hyvä ihminen työkavereidesi työaikaa, vaikka itseäsi et kunnioitakaan, vaan tuollaista käytöstä siedät. Työkavereillasi ei ole mitään syytä tai velvollisuutta moista öykkäröintiä kokouksessa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama toisin päin. Lapsilla 12 v. ja 15 v. on koulumatkaa 4 km. Jos minulla on etätyöpäivä, mies pyytää joka kerta, voinko viedä kouluun. Tai hakea. Se hakeminen autolla kestää 15-20 min. liikenteestä riippuen, eli kahvitauon verran suunnilleen, mutta pitäähän talvella autosta lumet puhdistaa, eli oikeasti aikaa menee lähes 30 min. lumisateisena päivänä. Ja jos toinen pääsee koulusta klo 14 ja toinen klo 15, minä olen tunnin välein noilla hakureissuilla. Ja teen sitten työajan takaisin, minkä takia työpäivä, jonka piti loppua klo 16, loppuukin vasta klo 17.

Mies tekee itse pitkiä työvuoroja. Ymmärrän, ettei hän voi silloin osallistua kuljetuksiin, mutta onhan hänellä myös paljon vapaapäiviä. Nukkuu mieluummin vapaapäivänä pitkään kuin lähtee klo 7.45 viemään koululaista koululle. Onneksi lapset kuitenkin kulkee pyörällä syksyllä ja keväällä, paitsi ei kaatosateessa eikä tietysti liukkaalla kelillä.

Minua myös huudetaan kesken työpäivän: missä on purkinavaaja, missä on sähkölasku, saako nämä pyykit pestä 40 asteessa. Kun ei viitsi itse selvittää, huutaa vaikka kesken palaverin kysymyksiä. Ei siitä pitkääkään aika ole, kun kokouksessa kaikkia alkoi naurattaa/hymyilyttää, kun yksi pölvästi huusi ovella, että jos se kauppalista ei ala olla minuutin sisällä valmis, saa jäädä hänen puolestaan koko kauppareissu. Huusin takaisin, että olen nyt töissä, ole ystävällinen äläkä häiritse kesken kokouksen. Suuttui eikä käynyt kaupassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että työaika on työaikaa, vaikka tekisi töitä kotona? Minä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla, joskus jopa 3, ja siellä saa tehdä työnsä normaalin työajan puitteissa. Toki työmatkoihin kuluu aikaa.

Sun päivää helpottaa jo sekin, että teinit alkaa itse kulkea koulumatkansa. Miksi niitä teinejä ei haeta yhtäaikaa, kun toiselta on loppunut koulu? Se ensimmäisenä koulusta päässyt voi sen tunnin aikana tehdä läksyt koululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.

Tämä aidosti ihmetyttää, sillä olen ollut tiimissä, jolla kahdellakin miehellä näin. MIten hitossa te ette ymmärrä, miten ärsyttävää se on, että kesken työasioidenne alatte vääntää jotain kauppalistaa rouvan kanssa?

Kiinnostaa siis, miten asiat on päässeet tuohon malliin, teettekö siis mitä vain, että rouva ei mykkäkouluttaisi? Onko teillä suhteessa jotain pettämisepäilyjä tms. miksi ne vaimot soittelee koko ajan, vai osoittavatko vain valtaansa, jonka te heille mieluusti suotte, kun että osaa sanoa, että nyt se soittelu loppuu.

Sori negatiivinen sävy, mutta tänäänkin palaverit keskeytyvät taas, kun nämä kaksi hyppäsivät vuorotellen puhelimessa. Antakaa niille soittoajat aamulla.

Kyllähän tuollainen kaikkien työaikaa vie. Miten teillä on töissä tuollaisia ihmisiä. Meitä olisi työttömänä ahkeria ihmisiä joilla on korkea työmoraali= töissä tehdään töitä. En kyllä pomona tuollaisia katselisi. Kyllä monilla työpaikoilla on omat kännykät jopa kielletty työaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.

Olen tätä töissä havainnut ja tullut tulokseen, että arvostatte kovin vähän työtiiminne aikaa ja toisaalta yliarvostatte sen, paljonko vaimoa tulee viihdyttää. OLen siis tulkinnut, että näillä naisilla on tylsää itsellään kotona/töissä ja ovat sitten ottaneet tämmöisen tavan saada päivä kulumaan. Vähän niin kuin itsellä, kun joskus reissussa katselen kissan kuvia, kun on koti-ikävä (lapsia ei ole).

Kivahan se teille on, mutta oikeasti töissä ollaan töissä eikä vastailemassa tyhjänpäiväisiin. Tänään jo ajattelin, että otan tämän pomon kanssa puheeksi, että voitaisko me tehdä täällä näitä töitä, kun kukaan ei ole kotoaan kuin muutaman tunnin poissa eikä ollaan missään pelastustehtävissä henkeämme kaupalla.

Minua hävettää nuo soitot, mutta ei ne lopu. Syynä on mustasukkaisuus, vaikkei vaimo sitä tunnusta, vaan verhoilee ikäväksi. Kovan riidan päätteeksi olen onnistunut saamaan viikon olla rauhassa, mutta siitä se pikkuhiljaa lipeää. Tätä tietenkin marttyroidaan niin, että jos on oikeasti jotain tärkeää, niin ei soiteta ja selitetään, "että kun olet kieltänyt soittamasta". Ahdistavaa suorastaan, kun työyhteisö pitää ihan lapasena, mutta ei tuo nyt oikein riitä syyksi jättää perhettä.

Et vastaa rouvalle työaikana. Jos ihmettelee niin sanot että teit töitä. Voi juma mitä vässyköitä. Miten edes kehtaat nostaa palkkaa vaimosi kanssa juttelusta. Itse en kehtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KUKA NE LASKUT MAKSAA

KUULE VARMAAN SE JOKA EKANA EHTII NETTIPANKKIN

VOI PYHÄ JEESUS JA KIESUS VIELÄ VIIMEISEN KERRAN SE KOTONA OLEVA LASTENHOITOTYÖTÄ TEKEVÄ MAHDOLLISTAA SEN TYÖSSÄKÄYVÄN PUOLISON TYÖNTEON ELI ELINTASON ELI MOLEMMAT OSALLISTUVAT KYLLÄ LASKUJEN MAKSUUN OMALLA TAVALLAAN ÄLÄ SIIS HUOLEHDI

En ole tiennytkään että laskuja voi maksaa muillakin tavoilla kuin rahalla. Ja ihan rehellisesti voin sanoa että tuolla tavalla en ole koskaan kuullut kenenkään muun puhuvan kun kotona laiskottelevan lompakkoloisen joka ei aio mitenkään auttaa rahan tienaamisessa mutta valittaa kyllä heti jos toinen ei ole rahapussi auki valmiina odottamassa mitä loinen päättää tälläkertaa haluta mutta ei itse sitä suostu maksamaan.

Iikävä kyllä laskuja ei pysty maksamaan kuin rahalla ja jos vain toinen tuo rahaa talouteen niin laskuja ei maksa kuin yksi henkilö kotona oleva ei millään tavalla osallistu laskujen maksamiseen, ei edes omalla tavallaan saa maksettua edes omia kuluja

No itepähän olet akkas valinnut

Et todellakaan ole kohtuuton. Tosi monella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, omaa aikaa tai parisuhdeaikaa kun lapsi on vauva/taapero. Olipa sitten työssä käyvä tai kotivanhempi. Kaikki välttämätön puurretaan (täysi työpäivä kuuluu tähän), ja mikäli vapaata jää, sitä nauttii molemmat tasapuolisesti.

Sun työsuhteelle tuo voi olla kohtalokasta. Onko vaimolla hyvä työ mihin palata?

t ainoan lapsensa vauvavuoden yksin hoitanut äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama toisin päin. Lapsilla 12 v. ja 15 v. on koulumatkaa 4 km. Jos minulla on etätyöpäivä, mies pyytää joka kerta, voinko viedä kouluun. Tai hakea. Se hakeminen autolla kestää 15-20 min. liikenteestä riippuen, eli kahvitauon verran suunnilleen, mutta pitäähän talvella autosta lumet puhdistaa, eli oikeasti aikaa menee lähes 30 min. lumisateisena päivänä. Ja jos toinen pääsee koulusta klo 14 ja toinen klo 15, minä olen tunnin välein noilla hakureissuilla. Ja teen sitten työajan takaisin, minkä takia työpäivä, jonka piti loppua klo 16, loppuukin vasta klo 17.

Mies tekee itse pitkiä työvuoroja. Ymmärrän, ettei hän voi silloin osallistua kuljetuksiin, mutta onhan hänellä myös paljon vapaapäiviä. Nukkuu mieluummin vapaapäivänä pitkään kuin lähtee klo 7.45 viemään koululaista koululle. Onneksi lapset kuitenkin kulkee pyörällä syksyllä ja keväällä, paitsi ei kaatosateessa eikä tietysti liukkaalla kelillä.

Minua myös huudetaan kesken työpäivän: missä on purkinavaaja, missä on sähkölasku, saako nämä pyykit pestä 40 asteessa. Kun ei viitsi itse selvittää, huutaa vaikka kesken palaverin kysymyksiä. Ei siitä pitkääkään aika ole, kun kokouksessa kaikkia alkoi naurattaa/hymyilyttää, kun yksi pölvästi huusi ovella, että jos se kauppalista ei ala olla minuutin sisällä valmis, saa jäädä hänen puolestaan koko kauppareissu. Huusin takaisin, että olen nyt töissä, ole ystävällinen äläkä häiritse kesken kokouksen. Suuttui eikä käynyt kaupassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että työaika on työaikaa, vaikka tekisi töitä kotona? Minä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla, joskus jopa 3, ja siellä saa tehdä työnsä normaalin työajan puitteissa. Toki työmatkoihin kuluu aikaa.

Miksi noin isot lapset pitää kuskata kouluun ja pois autolla noin lyhyt matka? Pistä ne kävelemään ainakin kotiin päin, se tekee vaan hyvää.

arva van mitä näistäkin tulee 4km kulkee pyörällä myös talvella.. Näin itse tein läpi vuoden yläkoulussa 5km.

Juu tämä oli kyllä sarjassamme täysin itseaiheutettuja ongelmia. Ja hakea vielä tunnin välein ne lapset, aivan järjenköyhää. Minä joko odotin äidin töistä pääsyä (ja kävelin pari km työpaikalle neljäksi) tai kävelin eka bussille ja siitä vajaat 3km kotiin...

Vierailija kirjoitti:

Ai noinkin voi tehdä? Minä hiippailen hiljaa kotona etten häiritse kun miehellä ei ole työaikaa ja tekee kaikki illat töitä.

Törkee ja tyhmä voi tehdä

Etätyön tehokkuus taitaa olla vaan silmänlumetta. Tänäänkin työajalla, etäkokouksessa ollut vanhempi ilmoitti lähtevänsä kesken kokouksen viemään taaperoaan jonnekin ja kello oli jo lähelle puolen päivän. Eli käytännössä päivä menee lapsen ja omien asioiden hoitamiseen työnantajan rahoilla ja työtoverit sitten paikkaa sen oman saamattomuuden. Olen myös pitänyt arkipäivinä lomaa omien asioiden hoitamiseen ja sen verran on "etätyöläisiä" kaupoilla ja kylillä, että veikkaan, että työnantajan tehtävät jäävät toiselle sijalle niiden kauppalistojen kanssa. Veikkaan, että kunhan tästä kriisiajasta taas meno toipuu, niin työnantajat kyllä etsivät hiljaisuudessa niitä tyyppejä joita työnteko kiinnostaa ja nämä vaimon palvelijat ja muut omien asioiden hoitajat saavat ennen pitkää siirtyä hoitamaan omia asioitaan ihan 100%:sti.

Ongelmahan on siinä, että vaimosi selvästi kaipaa aikuista seuraa ja kokee haasteelliseksi sen että olet paikalla, mutta et olekaan käytettävissä ja kokee jäävänsä yksin. Ymmärrän vaimon fiiliksiä. Noin pieni lapsi ei vielä varsinaisesti tee mitään, jotta hänen kanssaan päivät kuluisi jotain tehden ja se voi olla todella ahdistavaa tylsyyttä. Se mitä en ymmärrä on tuosta työajasta kiinni pitäminen, jos saat työt tehtyä, niin pakkoko siinä koneella on olla täsmälleen se 7,5h? Itse laitan perheeni työpaikan edelle, en todellakaan koe huonoa omaatuntoa siitä, että en tee työajalla oikeasti kokoaikaa töitä. Teen tulosta, en tunteja. Siihen en kuitenkaan lähtisi, että lähdetään viikottain kesken työpäivää "hoitamaan asioita", mielummin perheaikaa kotona. Ehdottaisin vaimolle, että lähtee muutamana päivänä viikossa ulos talosta kaverin kanssa jonnekkin tai vaikka vaan kävelylle, kummasti jaksaa paremmin olla kotona lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Etätyön tehokkuus taitaa olla vaan silmänlumetta. Tänäänkin työajalla, etäkokouksessa ollut vanhempi ilmoitti lähtevänsä kesken kokouksen viemään taaperoaan jonnekin ja kello oli jo lähelle puolen päivän. Eli käytännössä päivä menee lapsen ja omien asioiden hoitamiseen työnantajan rahoilla ja työtoverit sitten paikkaa sen oman saamattomuuden. Olen myös pitänyt arkipäivinä lomaa omien asioiden hoitamiseen ja sen verran on "etätyöläisiä" kaupoilla ja kylillä, että veikkaan, että työnantajan tehtävät jäävät toiselle sijalle niiden kauppalistojen kanssa. Veikkaan, että kunhan tästä kriisiajasta taas meno toipuu, niin työnantajat kyllä etsivät hiljaisuudessa niitä tyyppejä joita työnteko kiinnostaa ja nämä vaimon palvelijat ja muut omien asioiden hoitajat saavat ennen pitkää siirtyä hoitamaan omia asioitaan ihan 100%:sti.

Niin no kyllä meillä ainakin pitää tehdä tunnit takaisin jos käy kesken päivän viemässä lapsia jonnekin. Joskus on vaan pakko saada hoidettua lasten asiat, yhtä lailla pitäisi lähteä lähitöistäkin kesken päivän viemään neuvolaan tms, jos ei saa aikaiseen aamuun aikaa. Meillä on huomenna lapsen joulujuhla klo 9.00 (mikä älynväläys koululta), aloitan aamulla tuntia aiemmin työt ja teen illalla tarvittaessa pitempään. Sama kun pitää ensi viikolla käyttää toinen lapsi labrassa eikä aamuaikaa saanut. On minulla myös plussasaldoa reilusti, joten ei sen puoleen olisi pakko tehdä pidempää päivää. Liukuva työaika lienee aika normaali käytäntö etätyöntekijöillä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on siinä, että vaimosi selvästi kaipaa aikuista seuraa ja kokee haasteelliseksi sen että olet paikalla, mutta et olekaan käytettävissä ja kokee jäävänsä yksin. Ymmärrän vaimon fiiliksiä. Noin pieni lapsi ei vielä varsinaisesti tee mitään, jotta hänen kanssaan päivät kuluisi jotain tehden ja se voi olla todella ahdistavaa tylsyyttä. Se mitä en ymmärrä on tuosta työajasta kiinni pitäminen, jos saat työt tehtyä, niin pakkoko siinä koneella on olla täsmälleen se 7,5h? Itse laitan perheeni työpaikan edelle, en todellakaan koe huonoa omaatuntoa siitä, että en tee työajalla oikeasti kokoaikaa töitä. Teen tulosta, en tunteja. Siihen en kuitenkaan lähtisi, että lähdetään viikottain kesken työpäivää "hoitamaan asioita", mielummin perheaikaa kotona. Ehdottaisin vaimolle, että lähtee muutamana päivänä viikossa ulos talosta kaverin kanssa jonnekkin tai vaikka vaan kävelylle, kummasti jaksaa paremmin olla kotona lapsen kanssa. 

Höpö höpö. Tuohon omien asioiden hoitamiseen korruptoituu. Pikkuhiljaa se päivä luisuu enemmän ja enemmän sinne vapaa-ajan puolelle, etenkin jos niitä kontakteja sinne työpaikalle ei ylläpidetä työpäivän aikana. Toinen pahe joillakin on työajan venyminen ja palautumisajan lyheneminen, mikä johtaa ennen pitkää kuormittumiseen, vaikka alkuun saattaa tuntuakin kivalta, että työtä voi tehdä esim. klo 6-21 välillä ripotellen. Ero on siinä, että mikropalautuminen ei kuitenkaan vastaa sitä, että työn vaatima vireystaso pääsisi laskemaan riittävästi, tai sitten jos taso laskee, niin työteho on huonompi ja tulos myös.

Vierailija kirjoitti:

Olin toimistolla kun vaimo oli kotona lapsen kanssa. Kahden aikaa alkoi tulla marinaviestejä kun en ole kotona. Sanoin sitten kerran että voin jäädä kotiin, mee sää töihin. "Millä me sitten eletään!"

Saatanan idiootti

Sun vaimo jaksoi kauan. Oma exäni (ennen korona aikaa) jaksoi yleensä noin 15min kun olin vielä autossa matkalla töihin. Ja tämän lisäksi meillä oli sellainen järjestely että minä hoidin vauvan yösyötöt tuttipullolla kun exä tarvitsi enemmän unta.

Kypsyin kyllä totaalisesti kun exä halusi olla melkein täydet kolme vuotta kotona kun se on niin ainutlaatuista ja koko sen ajan valitti minulle miten kotona lapsen kanssa on niin tylsää ja kauheaa. Nostin kytkintä kun hän palasi töihin ja yritti nakittaa minulle kaikki päiväkotiin viemiser ja hakemiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin toimistolla kun vaimo oli kotona lapsen kanssa. Kahden aikaa alkoi tulla marinaviestejä kun en ole kotona. Sanoin sitten kerran että voin jäädä kotiin, mee sää töihin. "Millä me sitten eletään!"

Saatanan idiootti

Sun vaimo jaksoi kauan. Oma exäni (ennen korona aikaa) jaksoi yleensä noin 15min kun olin vielä autossa matkalla töihin. Ja tämän lisäksi meillä oli sellainen järjestely että minä hoidin vauvan yösyötöt tuttipullolla kun exä tarvitsi enemmän unta.

Kypsyin kyllä totaalisesti kun exä halusi olla melkein täydet kolme vuotta kotona kun se on niin ainutlaatuista ja koko sen ajan valitti minulle miten kotona lapsen kanssa on niin tylsää ja kauheaa. Nostin kytkintä kun hän palasi töihin ja yritti nakittaa minulle kaikki päiväkotiin viemiser ja hakemiset.

Tässä nähdään, ettei ne mammat/äitykät niin mukavaa porukkaa olekaan, vaikka aina mies on syyllinen kaikkeen. Mammulit mielellään juoksuttaa, käskyttää, valittaa ja vaatii oman perseen mukavuus edellä. Vapaa-aika työstä eli mammaloma kyllä otetaan mielellään vastaan, mutta silloinkin on niiiiiin rankkaa, ettei kykene.  Työelämässä saikutetaan omien ja naapurienkin lasten sairastelut ja käytännössä ansainta ja kodinhoito jätetään sille miesparalle eikä sekään kelpaa.

Siitähän oli tutkimus jokunen aikaa sitten että toimistossa työskentelevät tekevät 8 tunnin työpäivän aikana enintään neljä tuntia töitä ahkerasti, loppuaika menee sitten muunlaisiin aktiviteetteihin. Sitä en tiedä mihin mutta kun muistelen mun omia toimistoaikoja ( eri toimistoissa)  niin olihan siinä koko ajan sellaista sosiaalista kanssakäymistä muiden työntekijöiden kanssa mukana ja aika paljon aikaa siihen meni ihan huomaamatta. Tuli juteltua ja kuunneltua ja sitä myöten tiedettyä kaikkien asiat ja tavat tehdä asioita. Et ei sitä toimistossakaan jatkuvasti tehdä suoranaisia töitä . Mieheni tekee myös toimistotöitä kotona osittain ja osittain toimistossa. Hän ei muista laskea kotona tehtyjä työtunteja ollenkaan joten mun on muistutettava välillä siitä. Mä en häiritse häntä yhtään. Joskus jutellaan ja tietysti syödään ja kahvitellaan samaan aikaan. Minulla omat työjutut yksityisyrittäjänä ja lapset koulussa eli puoli kahdeksan ja puoli viiden välillä koko huusholli on lapsivapaa. Silti sitä kuulee että mun kuule täytyy tehdä se 8tuntia jos kyselen että aikooko tulla syömään kotiin. Pitää muistuttaa sitten että oot nyt tehnyt 10 tuntia jo kun aloitit puoli kuus aamulla kotona:D Pakkaa unohtumaan se.