Lue keskustelun säännöt.
NAISILLE: Miten toimia, jos joku mies seuraa epäilyttävästi syrjäisellä seudulla?
10.12.2022 |
Itse jouduin eilen lähtemään illalla juoksuun kotia kohti, kun mies pimeässä kujilla seurasi selvästi, oli tyyliin 20 kohtaa missä kääntyä eri kohtaan, mutta seurasi minua ja välillä vilkuili taaksensa. Paikka oli niin syrjässä ettei siihen kellon aikaan illasta-yöstä ollut muita ihmisiä alueella.
Hyvin pelottava kokemus. Varsinkin kun lehdissä on ollut juttua siitä miehestä, joka on vuosikymmeniä naisia metsästänyt ja tehnyt hirveyksiä.
Miten te toimitte tai toimisitte, jos jossain missä ei ole muita ihmisiä, lähtee joku mies teitä seuraamaan?
Kommentit (1308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hästägmiesvihaa kiinnostanee tämä artikkeli inceleistä:
https://www.abc.net.au/news/2019-06-16/incels-plastic-surgery-for-face-…
Vika ei ole miehen naamassa vaan päässä.
Erinomaisesti kirjoitettu juttu, nauratti monessa kohtaa vaikka vakavasta aiheesta kyse.
Vaikea on noille miehille tajuta, että naisviha ei ole miehessä vetovoimainen piirre naisten mielestä. Uudelleenmuokatut leukapielet eivät tilannetta pelasta.
Kummat teettää enemmän kauneusleikkauksia, miehet vai naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No asiat on naisena huonolla tolalla jos löytää itsensä syrjäiseltä seudulta yksin ja joku mies seurailee.
Lähtökohtaisesti naiset välttelee aika tarkkaan tuollaiseen tilanteeseen joutumista alunperinkin. Juurikin sen vuoksi että jos joku mies saa päähänsä seurata pahat mielessä niin silloin naisella on yleensä vain huonoja vaihtoehtoja. Voi vaan toivoa parasta, että mies on vaan joku satunnainen kulkija eikä oikeasti seuraa, tai että haluaa vaan tehdä tuttavuutta ilman varsinaisia pahoja aikeita ja tajuamatta että naista voisi pelottaa, tai että pääsee ihmisten ilmoille ennenkuin mitään ehtii tapahtua, tai muita ihmisiä tulee vaikka vastaan ja tekee seuraajan aikeet tyhjäksi. Tai että pystyy/jaksaa tarvittaessa juosta nopeammin ja pitemmälle kuin se mies. Jos joutuu miehen kanssa käsikähmään asti niin sen useimmiten häviää ja peli on menetetty.
Ei naisen todellakaan kannata pistää itseään tieten tahtoen tuohion jamaan jos sen voi jotenkin välttääkin.
Hyvä, että tästä aiheesta vihdoin puhutaan. Näitä puskaan vetelijöitä on ollut uutisissa viime vuosina paljon. Olen miettinyt miten neuvoa omia tyttäriä, itsekkin olen meinannut uhriksi joutua, mutta tuurilla käytännössä selvisin! Hyviä neuvoja ollut ketjussa, kiitos siitä!
Vierailija kirjoitti:
No asiat on naisena huonolla tolalla jos löytää itsensä syrjäiseltä seudulta yksin ja joku mies seurailee.
Lähtökohtaisesti naiset välttelee aika tarkkaan tuollaiseen tilanteeseen joutumista alunperinkin. Juurikin sen vuoksi että jos joku mies saa päähänsä seurata pahat mielessä niin silloin naisella on yleensä vain huonoja vaihtoehtoja. Voi vaan toivoa parasta, että mies on vaan joku satunnainen kulkija eikä oikeasti seuraa, tai että haluaa vaan tehdä tuttavuutta ilman varsinaisia pahoja aikeita ja tajuamatta että naista voisi pelottaa, tai että pääsee ihmisten ilmoille ennenkuin mitään ehtii tapahtua, tai muita ihmisiä tulee vaikka vastaan ja tekee seuraajan aikeet tyhjäksi. Tai että pystyy/jaksaa tarvittaessa juosta nopeammin ja pitemmälle kuin se mies. Jos joutuu miehen kanssa käsikähmään asti niin sen useimmiten häviää ja peli on menetetty.
Ei naisen todellakaan kannata pistää itseään tieten tahtoen tuohion jamaan jos sen voi jotenkin välttääkin.
Tämä on arkea monelle naiselle, joka käy vuorotyössä. Kaikille riitä asuntoa valoisasta keskustasta.
Ja muutenkin voi joutua kulkemaan yöllä julkisilla, jos ei ole autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
Alkaisin väijymään sitä miestä. Paljastelisin, mölisisin ja kosisin. Lähtisi hippulat vinkuen sinne mistä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
En ole se jolle vastasit, mutta minua ei kiinnosta pätkääkään muutaman kuukauden tuomio jonkun luuserin hengestä. Olen itsekin kokenut väkivaltaa miesten taholta ja voin sanoa ettei koskaan enää. Tiedän pystyväni laittamaan ihmisen kylmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tästä aiheesta vihdoin puhutaan. Näitä puskaan vetelijöitä on ollut uutisissa viime vuosina paljon. Olen miettinyt miten neuvoa omia tyttäriä, itsekkin olen meinannut uhriksi joutua, mutta tuurilla käytännössä selvisin! Hyviä neuvoja ollut ketjussa, kiitos siitä!
Niinkö? Onko jotain tilastoa laittaa väitteiden tueksi? Siis puskaan vetelijöistä.
Ainoa mitä löydän aiheesta:
Tuntemattoman tekijän puskaraiskaus on myytti – siis erittäin harvinainen tapaus. Ylivoimainen enemmistö raiskaustapauksista tapahtuu tuttujen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
En ole se jolle vastasit, mutta minua ei kiinnosta pätkääkään muutaman kuukauden tuomio jonkun luuserin hengestä. Olen itsekin kokenut väkivaltaa miesten taholta ja voin sanoa ettei koskaan enää. Tiedän pystyväni laittamaan ihmisen kylmäksi.
Syytön ohikulkija on nyt jo luuseri jonka henki ei naista kiinnosta.
Melkoista toimintaa palstamammoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No asiat on naisena huonolla tolalla jos löytää itsensä syrjäiseltä seudulta yksin ja joku mies seurailee.
Lähtökohtaisesti naiset välttelee aika tarkkaan tuollaiseen tilanteeseen joutumista alunperinkin. Juurikin sen vuoksi että jos joku mies saa päähänsä seurata pahat mielessä niin silloin naisella on yleensä vain huonoja vaihtoehtoja. Voi vaan toivoa parasta, että mies on vaan joku satunnainen kulkija eikä oikeasti seuraa, tai että haluaa vaan tehdä tuttavuutta ilman varsinaisia pahoja aikeita ja tajuamatta että naista voisi pelottaa, tai että pääsee ihmisten ilmoille ennenkuin mitään ehtii tapahtua, tai muita ihmisiä tulee vaikka vastaan ja tekee seuraajan aikeet tyhjäksi. Tai että pystyy/jaksaa tarvittaessa juosta nopeammin ja pitemmälle kuin se mies. Jos joutuu miehen kanssa käsikähmään asti niin sen useimmiten häviää ja peli on menetetty.
Ei naisen todellakaan kannata pistää itseään tieten tahtoen tuohion jamaan jos sen voi jotenkin välttääkin.
Tämä on arkea monelle naiselle, joka käy vuorotyössä. Kaikille riitä asuntoa valoisasta keskustasta.
Ja muutenkin voi joutua kulkemaan yöllä julkisilla, jos ei ole autoa.
Ymmärrän kyllä. Silloin ei ole paljon vaihtoehtoja ja on otettava se tietty riski. Se on sitten herran huomaan miten siinä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen naattia. Joku onneton. Kiertelee. Katselee. Vetää tumppuun.
Olet ilmeisen ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
En ole se jolle vastasit, mutta minua ei kiinnosta pätkääkään muutaman kuukauden tuomio jonkun luuserin hengestä. Olen itsekin kokenut väkivaltaa miesten taholta ja voin sanoa ettei koskaan enää. Tiedän pystyväni laittamaan ihmisen kylmäksi.
Syytön ohikulkija on nyt jo luuseri jonka henki ei naista kiinnosta.
Melkoista toimintaa palstamammoilta.
Jaha. Montako palstamamman listimää syytöntä ohikulkijaa sinä tunnet? En ole ikinä kuullutkaan että joku satunnainen ohikulkija olisi päässyt naisen toimesta kadulla hengestään tuollaisessa tilanteessa. Lähimmin liippaa ehkä sen Gladiaattori-Virpin vastaantulijoiden turpaanvedot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannan mukana hälytintä joka ujeltaa todella kovaa, lisäksi puukkoa. Aion hommata sähkölamauttimen ihan sama vaikka ois kuinka laiton,suomi on täys kaheleita nykyään.
Jotkut naiset on ihan vainoharhaisia. Kerrankin olin lenkillä ja joku nainen ponkaisi melkein juoksuun kun varmaan luuli että seuraan häntä, wtf?
Vinkki: pysähdy ja päästä mies ohitsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
En ole se jolle vastasit, mutta minua ei kiinnosta pätkääkään muutaman kuukauden tuomio jonkun luuserin hengestä. Olen itsekin kokenut väkivaltaa miesten taholta ja voin sanoa ettei koskaan enää. Tiedän pystyväni laittamaan ihmisen kylmäksi.
Syytön ohikulkija on nyt jo luuseri jonka henki ei naista kiinnosta.
Melkoista toimintaa palstamammoilta.
Jaha. Montako palstamamman listimää syytöntä ohikulkijaa sinä tunnet? En ole ikinä kuullutkaan että joku satunnainen ohikulkija olisi päässyt naisen toimesta kadulla hengestään tuollaisessa tilanteessa. Lähimmin liippaa ehkä sen Gladiaattori-Virpin vastaantulijoiden turpaanvedot.
Katso vain mihin siinä vastattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
Trauma ei tarkoita, että menettäisi kykynsä kommunikoida. Tarkoitan sitä, että tapahtumasta on yli 20 vuotta, enkä ole siitä toipunut vaan pysyvästi traumatisoitunut. Tarkoitan sitä, että minuun ei koske enää koskaan kukaan, en kykene intiimisuhteisiin, minua ahdistaa ihan kaikki aiheeseen viittaava - elokuvien intiimikohtauksista lähtien. Eihän nuo liity mitenkään siihen, että kirjoittaa keskustelupalstalle.
Mitä tulee tuohon perin outoon mielleyhtymään, että minä saisin paloittelusurmaajan maineen jos lyön "viatonta ohikulkijaa" joka käy minuun käsiksi. Antaa tulla vain se maine, minä en jätä puolustautumasta enää, kun tiedän mitä siitä mielenterveydelleni seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Kannan mukana hälytintä joka ujeltaa todella kovaa, lisäksi puukkoa. Aion hommata sähkölamauttimen ihan sama vaikka ois kuinka laiton,suomi on täys kaheleita nykyään.
Kaheleita naisia tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä mitään. Jos uskon päihittäväni juosten, juoksen. Jos en, säästän voimia tappeluun ja katselen jos ympärillä on jotain kättä pidempää. Ja psyykkaan itseni siihen tilaan, että mä oon se, jota hyökkääjän kannattaa pelätä. Olen myös päättänyt, että mieluummin tapan kuin tulen raiskatuksi. Oon lapsena kokenut aika rankkaa väkivaltaa, joten mun kipukynnys on myös aika korkea.
Etkai tosissasi kuvittele, että pärjäisit fyysisesti vahvempaa osapuolta (mies) vastaan? Tajuatko että tuollaisessa tilanteessa voi käydä hyvin huonosti?
Olen eri, enkä järin voimakaskaan, mutta eipä siinä miehen paremmat voimatkaan auta jos esim saa valtimohaavan. Enkä tällä nyt koita mitenkään uhota tai ninjailla, mutta jos joku minun kimppuuni käy niin miksi en taistelisi vastaan kaikin voimin? Kerran olen sen virheen tehnyt, että lamaannuin tekemättä mitään ja niistä traumoista en ole koskaan toipunut. Minuun ei kosketa enää koskaan niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Mitä tarkoitat ettet ole toipunut? Ainakin toimintakykyiseltä foorumikirjoittajalta vaikutat. Ymmärrätkö että voit joutua tuollaisesta teosta pitkälle tuomiolle ja saada Virpi Butttin maineen, jos erehdyt syytöntä ohikulkijaa tuikkaamaan?
Trauma ei tarkoita, että menettäisi kykynsä kommunikoida. Tarkoitan sitä, että tapahtumasta on yli 20 vuotta, enkä ole siitä toipunut vaan pysyvästi traumatisoitunut. Tarkoitan sitä, että minuun ei koske enää koskaan kukaan, en kykene intiimisuhteisiin, minua ahdistaa ihan kaikki aiheeseen viittaava - elokuvien intiimikohtauksista lähtien. Eihän nuo liity mitenkään siihen, että kirjoittaa keskustelupalstalle.
Mitä tulee tuohon perin outoon mielleyhtymään, että minä saisin paloittelusurmaajan maineen jos lyön "viatonta ohikulkijaa" joka käy minuun käsiksi. Antaa tulla vain se maine, minä en jätä puolustautumasta enää, kun tiedän mitä siitä mielenterveydelleni seuraa.
Siinä puhuttiin syyttömästä ohikulkijasta. Sä kerroit kuinka olet valmis vetämään sen kylmäksi eikä sinua kiinnosta tuomio tai tuleva maine.
Onko se vaikea tajuta? Luulisi että se on suunnilleen yhtä vetovoimainen piirre kuin sun miesviha :)