Mies perii talon pikkupaikkakunnalta

Onko oikea mies sitten sellainen, että asuu kaupungibn kerrostalohelvetissä narkkareidren ja juoppojen kanssa?

Älä viitsi.Maallakin on ihmisillä ihan hyvät elämät. On rauhallisempaa lastenkin kanssa. Tietty, jos ei ole työpaikkoja niin sittenhän se on heikkoa.

Etäsuhde paras.

Jos se miehesi perimä talo on sukutila, niin sitten ymmärrän häntä. Jos ei, niin aika outoa että haluaa takaisin ellei taloudellinen tilanteenne ole muuten huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi maalaismiestä alun perinkään

 

Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.

Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.

Joo, ihmettelin minäkin tuota kommenttia. Ei minussa ainakaan mitään ihailua tai vautsittelua herätä se että joku osaa ajaa traktoria (en ole 4v poika) tai kaataa puita. Varmaan ihan hyödyllisiä taitoja landella mut

         Sulkeeko puunkaatotaito ja traktorinajo kielitaidon ja  musiikin harrastamisen pois ? EI TODELLAKAAN SULJE

        Kyllä maallakin opiskellaan Moni maalla käy ylioppilaaksi ja siitä agrologiksi, tai agronomiksi, insinööriksi tai  jotain         muuta ammattia 

Vierailija kirjoitti:

 

Kun elämä on hallinnassa ja sinulla on kaikki tarpeellinen, elä yksin. Mihin ihmeeseen tarvitsette puolisoa? Mistään palavasta rakkaudesta kun siinä harvalla on kysymys. Eikö aikuinen ihminen pärjää millään yksin?

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta en sanoisi noin jyrkästi. Onhan parinmuodostus kuitenkin ihmislajille hyvin tärkeä perusasia, ja inhimillisesti ottaen läheisyydenkaipuu asuu jokaisessa ihmisessä. Ei ole mielestäni heikkoutta, että haluaa elää parisuhteessa. Siinä vain on sitten otettava toinen huomioon ja sovittava säännöt millä mennään. Kompromisseihin saa luvan tottua.

Mutta itsenäistä elämää voi myös elää, se on kokemukseni mukaan hyvä valinta. Olen ollut parisuhteissa aiemmissa elämäni vaiheissa, ja silloin olen saanut läheisyyskiintiöni täyteen. Olen elänyt yksin jo pari vuosikymmentä ja nautin elämästäni vapaana. Ja nyt sanon tästäkin sen kääntöpuolen: jotkut käytännön asiat hoituisivat paljon sujuvammin, jos olisi kahden ihmisen resurssit käytössä, niin henkisesti kuin konkreettisestikin. Olen pitkään jo halunnut muuttaa elämäni toisenlaiseksi, mutta kokenut omat voimavarani riittämättömiksi. Tyydyn tähän asioitten tilaan, en valita.

Asioilla ja olosuhteilla on aina vähintään kaksi puolta, kaksi näkökulmaa: joskus positiivisuus auttaa ratkaisemaan ongelmat, joskus kielteinen puoli voittaa, eivätkä asiat voi muuttua.

Kyllä sellaisen voi pitää vapaa-ajan asuntona, vaikka ei järven rannassa olisikaan. On se aina terveellistä vaihtelua lähteä kaupungin betonilähiöstä rauhalliseen maalaismaisemaan.

Mitä täällä valitat? ratkaisuhan on helppo, alat itse maksamaan sitä vuokraa ja annat sen ukkos mennä sinne omaan taloonsa. Yksinkertaista. Lakiosuutta sinulla siihen mökkiin ei taida olla, avioehto kannattaa olla ukon puolelta tehtynä niin et pääse tasingoilla rahoille.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin maalta Suomesta, mutta työelämäni "jouduin" asumaan keski-Euroopan pirun isossa kaupungissa. Eläkkeelle päästyäni kipin kapin takaisin maaseudun rauhaan, muttei korpeen vaan pienelle paikkakunnalle. Parempaa ei voi ollakaan. Tiedätkö ap, että elämässä muuttuvat asiat. Jossain vaiheessa ei kiinnostakaan enää kahviloissa ja baareissa ystävien kanssa tapaaminen. Oma talo on aivan ihana asia sekin. Mistä tietää, vaikka saisit niistä miehen sukulaisista ja tuttavista vaikka ystäviä itsellesi. 

Mikä on sulle ollut hyvä ei välttämättä ole sitä toiselle. Ihmiset kun on erilaisia. Ap:n elämä ja kaverit on siellä kaupungissa, se on hänen kotinsa ja hän viihtyy hyvin. SInä olet taas aina viihtynyt paremin maalla ja se kaupunkivaihe oli sulle enemmän "vättämätön paha". Olette hyvin eilaisia. Ihmettelen aina näitä ihmisiä jotka neuvoo kovin kapeasti vain omasta, hyvin erilaisesta lähtökohdstaan ja kokemuksestaan katsottuna.

Ja niin, mistäpä sitä tosiaan tietää saako uudella paikkakunnalla ystäviä vaiko ei. Jos muutto ei yhtään houkuttele, niin voi olla iso virhe mullistaa perustavanlaatuisesti miehen toiveen (ja itsekkyyden) takia koko oma toimiva elämä, josta pitää. On aika eri lähtökohta sinun tapauksessasi, kun olet sinne maalle ihan itse halunnut ja kaivannut, vaikutatkin olevan lähtökohdiltasi enemmän kuin ap:n mies kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi maalaismiestä alun perinkään

 

Ihan hyvin meillä on mennyt kaupungissa 20 vuotta. Havahduin vasta nyt että tällainen ristiriita tulossa.

ap

 

20 vuotta asuneet eikä teillä vieläkään ole omaa asuntoa? Ehkä kannattaisi muuttaa sinne maalle niin rahasi ei menisi jonninjoutaviin kahvitteluihin ja "palveluihin".

Vai jonninjoutaviin.Eiköhän kukakin itse elämässään saa päättä, mihin rahansa käyttää, eriaiset ihmiset priorisoi eri asioita. Miikä sitä olet toiselle sanomaan, että vaikkapa hänen harrastuksensa tai sosiaaliset kuvioinsa ja menonsa ovat jonninjoutavia. 

Sori, en nyt pullanpaiston välillä ehdi lukea koko ketjua, ehkä tämäkin on jo käsitelty: onko talo kiva, viihtyisä, terve? Hyvä tie perille? Voisiko olla ainakin loma-asunto, ellei kokonaan muuttoa?

Itse oon maalta kotosin, työt kaupungissa. Lähellä eläkeikää hommattiin 150km päästä loma-asunto. Nyt eläkkeellä ollaan maalla 95%, kaksio kaupungissa kumisee tyhjyyttään, pitäis myydä pois 

En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että koko kylä on sukua toisilleen. Olen maalla kasvanut ja kaikki sukulaiset asui kaukana, paitsi äidin mummo ja vaari sekä isovaari jotka asuivat samassa pihapiirissä. Kaikki sedät ja tädit, serkut, pikkuserkut ja sitä vähän kaukaisemmatkin sukulaiset oli ihan muualta, ei edes viereiseltä kylältä tms. 

No mutta asiaan, tehkää kompromissi ja olkaa vähän aikaa etäsuhteessa. Kokeilkaa miltä tuntuu. Viikot erossa oleminen ei ole välttämättä maata kaatava juttu. Itsekin asun viikot Helsingissä töiden takia ja mieheni pitää tilaa ja hoitaa eläinlääkäritointaan. Ei siksi ettenkö haluaisi asua maalla, vaan siksi että työt on tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan molemmat osapuolet (kaupunkilaiset ja maalaiset) samanlaista kapeakatseista junttiporukkaa, joilla tuntuu olevan haastetta asettua toisten ihmisen asemaan. Kummatkin kokee omaksi oikeudekseen sanella oman elämäntyylinsä paremmuutta.

Itse asuin osan lapsuuttani kaupungissa ja osan maalla. Nuorena aikuisena (18v) veri veti kaupunkiin ja elämä hymyili. Kun suurin osa riennoista ja muusta kaupungin sykkeestä oli koettuna (26v) alkoi kiinnostaa oma tila ja rauha. Kokeilin muutamaa asuntoa kaupungin laitamilta, mutta se ei ollut riittävää. Silloisessa rahatilanteessa haluamani kaltainen omakotitalo ei tullut vielä kyseeseen, joten ostin rivitaloasunnon pienemmältä paikalta työssäkäyntietäisyydeltä kaupungista. Omassa asunnossa on se positiivinen puoli vuokra-asuntoon nähden, että siitä saat omalla luvalla tehdä ihan täysin sen näköisen kuin haluat. Laitettiin kunnolla lekaa heilumaan rivitaloasunnossa ja muutettiin siitä täysin m

Ajatella, että joku arvostaa itsensä näin ylös - keskusteluun osallistumisen sijaan puuduttava monologi omista vaiheista ja kokemuksista random-höysteineen. Loppukaneettina kerrotaan muun keskustelun olevan tyhjänpäiväistä ja typerää. Nyt päähenkilö on kertonut miten maailma makaa, hajaantukaa! :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.

Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣

 

Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?

Se on tätä nykyaikaa tämä tällainen, että kirjoituksilla ei niin väliä, kunhan tuon tyhmän pallopään saa jonnekin mahtumaan.

Kyllä se vain niin on, jos kylä, jossa tuntuu kaikki olevan sukua toisilleen , on kumminkaimoja ja pikkupikkuserkkuja ja ollaan niin niin virheettömiä että. Kyllä muualta tullut huomaa sen ilmapiirin ja kähmäisyyden. Ettei olisi vain jäänyt kekkosen aikaan ja sitä edelleen eletään.

Maalla yleensä tarvitsee auton, josta lypsetään,                                                                                    BZ28

Aluksi erillään ja mies hoitakoot kämppänsä itse. Tuollaiset yleensä romantisoivat sitä lapsuuden aikaa, kaikki oli helppoa kun lapsena ei tarvinnut paljon muuta tehdä kuin ilmestyä ruokapöytään kun kutsuttiin. Olettavat sitten että se on samanlaista aikuisena ja varsinkin miehet olettavat että se kumppani onkin yhtäkkiä kuin hänen äitinsä.

Sitten jos homma näyttää menevän hyvin ja tunnet paikkaa hiukan, voit harkita muuttoa, jos työkuviot sallivat.

Voisiko se perinnetalo toimittaa kesämökin virkaa? Itse ainakin tykkää asua talvella kerrostalossa mukavasti ilma lumityö ja lämmitysmurheita. Kesällä taas kaipaan maalle.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikea mies sitten sellainen, että asuu kaupungibn kerrostalohelvetissä narkkareidren ja juoppojen kanssa?

Älä viitsi.Maallakin on ihmisillä ihan hyvät elämät. On rauhallisempaa lastenkin kanssa. Tietty, jos ei ole työpaikkoja niin sittenhän se on heikkoa.

Tuo maalla on mukavaa lasten kanssa- väite on nykyisellä maaseudulla monessa paikassa soopaa. Meidän perhe muutti juuri lasten takia pois. Asuttiin kylässä, jossa oli pieni päiväkoti, kun sinne muutettiin. Meidän poika ehti olla siellä hoidossa puoli vuotta, kun se todettiin mikrobivaurioituneeksi eikä kaupunki ollut innostunut korjaamaan. Suljettiin seuraavana kesänä. Päiväkotipaikkaan olikin sitten 7 km matkaa. Väärään suuntaan minun työpaikkaani nähden. Ajoin 7 km aamulla päiväkotiin ja sieltä tavallaan takaisin päin toiseen suuntaan 43 km töihin ja iltapäivällä sama reissu, paitsi jos mies pääsi aiemmin töistä. Kun meidän lapset meni kouluun, kyläkoulu oli juuri lopetettu ja lapset joutui kävelemään bussipysäkille ison tien varteen noin 15 min. ja siitä bussilla keskustan kouluun. Pahimmillaan joutuivat lähtemään kotoa klo 7, jos koulu alkoi klo 9. Kyse ei ollut matkan pituudesta, vaan bussin aikataulusta ja siitä, että se kiersi koko kylän ja naapurikylän myös. 

 

Maalla sinänsä on lapsilla tilaa temmeltää, jos vaan olisi ne koulut ja päiväkodit vielä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Sori, en nyt pullanpaiston välillä ehdi lukea koko ketjua, ehkä tämäkin on jo käsitelty: onko talo kiva, viihtyisä, terve? Hyvä tie perille? Voisiko olla ainakin loma-asunto, ellei kokonaan muuttoa?

Itse oon maalta kotosin, työt kaupungissa. Lähellä eläkeikää hommattiin 150km päästä loma-asunto. Nyt eläkkeellä ollaan maalla 95%, kaksio kaupungissa kumisee tyhjyyttään, pitäis myydä pois 

Miksi panna rahaa johonkin, minkä voisi myydä pois ja nauttia rahoista? Meillä ei ole kesämökkiä eikä sellaista tule. Laitan kunnostus-, nuohous-, kiinteistövero-, sähkölasku- lämmitys- yms. rahat, jotka mökkiin kuluisi, matkusteluun ja mieluummin vuokraan mökin. Lapissa ollaan oltu monena kesänä 1-2 vkoa, mutta tykätään vaihdella kohteita. Tuon vertaisen mökkeilyn vuokrat ei riittäisi kaikkiin kesämökin kuluihin, jos olisi oma mökki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellaisen voi pitää vapaa-ajan asuntona, vaikka ei järven rannassa olisikaan. On se aina terveellistä vaihtelua lähteä kaupungin betonilähiöstä rauhalliseen maalaismaisemaan.

 

Niin jos riittää rahat kaikkiin vapaa-ajan asunnon kuluihin. Jos se on kaukana kotoa, ei tule käytyä usein. Kaikki talot vaativat myös kunnostusta ja remonttia.