Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Oma kokemukseni maallemuutosta on se että ne siellä olevat tuttavat/ystävät ovat hyvin urautuneita tapoihinsa eivätkä kovinkaan paljon kyläilleet meidän pirtissä. Sen sijaan kaupunkilaisystävämme alkoivat vierailla pitkiä viikonloppuja meidän pikku mökissä. Siitä syntyi riesa varsinkin vaimolle. Omat paikalliset kaverit vain pistäytyivät silloin tällöin iltakylässä, yleensä jotain asiaa teeskennellen. Siitä on tosi vähän vaivaa, paljon enemmän on siitä viikkojen valmistelusta minkä se vaatii että Pirkko ja Sirpa tulee viikonloppukylään. Maalaisillahan ei ole sitä käsitystä että maalla kuuluu koko ajan kyläillä mutta kaupunkilaistuttavat pitävät oikeutenaan kyläillä maalla asuvan tutun luona täysin estottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Arvaapa, onko tunne molemminpuolinen! Ja vielä ihmetellään kaupunkilaisten ja maalaisten välistä juopaa. Pysy vain siellä ihmisten seassa. Kyllä me maalaiset pärjäämme täällä ERITTÄIN hyvin ilman sinua.
Kukaan ei ole ottanut huomioon että onko varaa maksaa vuokra yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣
Ei sieltä kovin pitkä matka olisi lähimpiin kaupunkeihin. Mutta elämäntyyli muuttuisi silti maaseutumaiseksi. Onhan se ihan erilaista asua talossa maaseudulla kuin kerrostalossa ison keskustan lähellä. Tykkään kaupungin elämäntyylistä. Palvelujen kirjosta ja ystävien tapaamisesta kahviloissa. Voisinko mitenkään viihtyä omakotitalossa syrjäseudulla, se tässä mietityttää. Olen aiemmin asunut pienellä paikkakunnalla ja en ole viihtynyt.
ap
No sitten ei kannata muuttaa. Anna miehen mennä ja toteuttaa unelmansa, jatka sinä kaupungissa viihtymistä yksin. Eikä tarvitse nähdä miehen sukua eikä kavereita. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ottanut huomioon että onko varaa maksaa vuokra yksin.
Jos ei ole varaa, sitten täytyy muuttaa miehen mukana tai etsiä halvempi asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on aiemmin asunut pienellä paikkakunnalla eikä viihtynyt, ja jos vielä tykkää kaupungin elämäntyylistä, se kertoo jo aika paljon. Ei kannata muuttaa, jos ei taloudellinen pakko ole.
Silläkin on merkitystä, onko talo katuvaloalueella. Jos ei ole, pimeä on todella pimeää. Ei ole kovin mukava asua alueella, joka on niin säkkipimeä, ettei kättään erota. Maaseudulla kaipaa kummasti myös naapureita. Jos on pitkät etäisyydet naapureihin, ei kiva. Naapurien jouluvalot sentään tuovat lohtua pimeyteen.
Mutta on myös paikkakuntia, joissa vieraille ja muualta tulleille jurotetaan, totta tänä päivänäkin. Vaikka paikkakunnalla olisi vilisemällä miehen tuttuja, ei niistä välttämättä vaimolle ystäviä tule. Miehellä ja kamuillahan ne yhteiset jutut on, siinä voi loppupeleissä jäädä ulkopuoliseksi.
Etäsuhde ei toimi. Eikä sellaista oikeasti ole kenelläkään.
Jos oikeasti välittää toisesta ihmisestä ja rakastuu, haluaa viettää elämänsä hänen kanssaan.
Kaikki muu on vain esittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Ihan hyvin meillä on mennyt kaupungissa 20 vuotta. Havahduin vasta nyt
että tällainen ristiriita tulossa.
ap
20 vuotta asuneet eikä teillä vieläkään ole omaa asuntoa? Ehkä kannattaisi muuttaa sinne maalle niin rahasi ei menisi jonninjoutaviin kahvitteluihin ja "palveluihin".
Ei se omistusasunnon hankinta kaikille käy tuosta vain. Elämässämme on ollut paljon vaikeuksia.
Toisaalta Lontoossa rikkaatkin asuvat vuokralla. Vuokraelämässä on omanlaistaan vapautta.
ap
Usko omistusasuntoon on Suomessa vankka. - Suomessa alkaa vapautua asuntoja lähiaikoina aivan kasoittain. N. 60 000 kuolee vuosittain 5uomessa.
Jos nyt asutte jossain suuremmassa kapungissa, niin ota huomioon niissä tapahtuva väestön muutos. Voi olla tulevaisuudessa turvatonta.
Maalla asuessasi voit kuvitella asuvasi suomalaisten kotimaassa Suomessa, kunhan et seuraa valtamediaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tilanne, paitsi minä olen se mies. Perin maatilan Siilinjärveltä, joka on hyvä paikka Hesarin mukaan:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010036708.html
Vaimo ja lapsi ei halua lähteä Helsingistä. Jäävät siis tänne. Se vain harmittaa, kun lapsen elämässä en käytännössä tule olemaan mukana. Joitain viikonloppuja pystynee 400 km etäisyydeltä hoitamaan. Kumminkin sairastun Helsingissä sekä henkisesti että fyysisesti. Lienee reilumpaa, etten yritä roikkua mukana kuviossa. Se estää niin heidän kuin minun rakentamasta uutta alusta asti. Helsingin asunto saattaa mennä myyntiin, mistä vaimo ei tykänne. Nimittäin tuo mainittu maatila on lainan vakuutena.
Käy katsomassa Napoleon elokuva niin ymmärrät mitä parisuhde rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣
Ei sieltä kovin pitkä matka olisi lähimpiin kaupunkeihin. Mutta elämäntyyli muuttuisi silti maaseutumaiseksi. Onhan se ihan erilaista asua talossa maaseudulla kuin kerrostalossa ison keskustan lähellä. Tykkään kaupungin elämäntyylistä. Palvelujen kirjosta ja ystävien tapaamisesta kahviloissa. Voisinko mitenkään viihtyä omakotitalossa syrjäseudulla, se tässä mietityttää. Olen aiemmin asunut pienellä paikkakunnalla ja en ole viihtynyt.
ap
On se tosiaan erilaista. Minä asuin kaupungissa kerrostaloissa 25 ensimmäistä vuotta. Sitten sain työpaikan pienestä kaupungista ja miehen (silloinen kihlattu) kanssa muutettiin sinne. Hetki asuttiin vuokralla, mutta ostettiin oma talo. Herranjestas mikä kulttuurishokki. Keskustaan oli matkaa 15 km. Meidän talon vieressä oli ollut kauppa ja posti ja huoltoasema/autokorjaamo. Ne kaikki oli lopetettu. Kesäisin oli kesäkahvila. Talvella oli pimeää puolet vuodesta. Kun on tottunut katuvaloihin koko ikänsä, on se iso muutos kaupunkilaiselle. Kun lähdet lenkille illalla, pitää olla taskulamppu tai otsalamppu ja kävelykin on huteraa pimeässä. Naapurit vasta ihmeellisiä oli. Kylän juorumummo oli hävytön, kertoi valheita ihmisistä. Toiselle naapurille oli sanonut minusta, että olen pieniin päin. En siis ollut raskaana silloin. Kun ambulanssi ajoi hälytykset päällä meidän talon ohi, se juoruakka juoksi meille kysymään, nähtiinkö minne meni ambulanssi. Vaikka olisin nähnyt, en olisi kertonut. Ainoat kylän tapahtumat oli eläkeläisten kerhot päivisin, seurakunnan kerhot lapsille ja jumppa iltaisin kerran viikossa. Kesällä oli kesäteatteri. Ei mitään 25-30-vuotiasta kiinnostavaa tapahtunut ikinä. Kirjastoautokin kävi arkisin siihen aikaan kun olin töissä.
Kyllä maalla on mukavaa! Relaa vähän ja nauti elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mihin ratkaisuun päädyitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Voi kuule. Sinulla on mutta minäpä en tuollaista halua. Onko sinun vaikea tajuta, etten ole sinä? Taidat olla sangen rajaton ja katkera ihminen.
No älä sitten halua. Miehelläni on kaksi yliopistotutkintoa ja palkka yli 7000e kuussa.
Minulla ei ole todellakaan mitään syytä olla katkera, päin vastoin 😄
Sinulleko hän ne rahansa antaa?
Mualaismies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Arvaapa, onko tunne molemminpuolinen! Ja vielä ihmetellään kaupunkilaisten ja maalaisten välistä juopaa. Pysy vain siellä ihmisten seassa. Kyllä me maalaiset pärjäämme täällä ERITTÄIN hyvin ilman sinua.
Kuten Impivaaralaiset seitsemän veljestä : )
just joo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Jep, pikkukylän ja "rempseän maaseudun" ihanuuksia. Ei ikinä.
Asuin jossain hulluuden puuskassa 12 vuotta maalla. Harva se päiv
Jehovantodistajat piinasivat ainakin minua niin monta vuotta, että lähtivät vasta kun naapuri heitti niiden päälle kylmää vettä.
Enpä ole lapsellisempaa ja itse aiheesta kauemmas ajautunutta keskustelua aikoihin lukenut. Jäinkin selaamaan silkan viihdemomentin vuoksi.
Kun elämä on hallinnassa ja sinulla on kaikki tarpeellinen, elä yksin. Mihin ihmeeseen tarvitsette puolisoa? Mistään palavasta rakkaudesta kun siinä harvalla on kysymys. Eikö aikuinen ihminen pärjää millään yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Nuo käytännön taidot ovat niitä, mitkä maalaislapset oppivat siinä sivussa lapsuuden aikana kotona asuessaan. Sitten mennään lukioon ja lähdetään opiskelemaan ja opitaan kielet, koodaukset ja monet muut taidot. Soittimien soitto on voinut olla harrastuksena pienestä pitäen, sehän riippuu ihan siitä, onko musikaalista lahjakkuutta eikä sillä ole väliä asuuko kaupungissa vai maalla.
Zen ja liioittelun taito.
Ilmakuvaajat ei pyöri enää missään, eikä ole pyörineet vuosikausiin, koska dronet on deletoineet koko ammattikunnan helikoptereineen.
Uskontoporukat ramppaa ovella vain, jos ite vaikuttaa siltä, että ei ole itestään oikein selvyydessä.
Käskee ne menemään niin ei tule toistamiseen. Kerran käynyt, eikä toiste ole näkynyt.
Ja noi muut on täyttä tuubaa.