Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Joo, ihmettelin minäkin tuota kommenttia. Ei minussa ainakaan mitään ihailua tai vautsittelua herätä se että joku osaa ajaa traktoria (en ole 4v poika) tai kaataa puita. Varmaan ihan hyödyllisiä taitoja landella mutta ei kiinnosta. Mieluummin musiikkia osaava tai kieliä taitava mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää kyetä tekemään ainakin edes pieniä remppoja taloon ja autoon ym. vastaavia miehelle luontaisia töitä.
Koodaamiset, muotipukeutuminen ja instrumenttien soittaminen, niihin nyt pystyy naiset yhtä suurella todennäköisyydellä kuin miehetkin, jopa paremmin. Miehet ja naiset tulee kokoajan enemmän toistensa kaltaisiksi ainakin urbaanissa ympäristössä, varsinkin miehet naismaisemmiksi. Minä olen kyllä vielä niitä ihmisiä joka pitää naisellisesta naisesta, juuri sen erilaisuuden takia.
Ei sillä, jos nainen tuntee vetoa kahviloissa notkuvaan muodikkaaseen mekkomaisen pitkään takkiin pukeutuvaan ja sivistyssanoja viljelevään kasvorasvaajamieheen niin eikö sitten aito nainen olisi jo parempi kumppani?
Pikkasen on ensinnäkin ahtaat stereotypiat sulla. Väitätkö että miehestä tekee vähemmän miehen jos harrastukset tai kiinnostukset ei vastaa jotain alfa äijä ör ör ör -tyyliä. Minä olen heteronainen, siksi haluan miehen ja onneksi löysinkin herkän sellaisen joka tykkää taiteesta, musiikista ja kissoista kuten mäkin.
Maalla on aivan ihan asua! On paljon enemmän tekemistä kuin kaupungissa, ja voi seurata ja ihasrwlla luontoa. Löytyy mukavia liikuntamahdollisuuksia ja pihatöistä tulee todella hyvä mieli. Lemmikki pääsee kunnolla ulkoilemaan. Naapurit auttavat toisiaan.
Kaupungissa minusta monesti tulee jotenkin itsekeskeinen. Maalla ollessa taas olen jotenkin osa luontoa ja kyläyhteisöä, enkä maailman napa edes omissa silmissäni.
Joten sinuna miettisin, olisko mahdollista väliaikaisesti ainakin kokeilla, miltä maalla asuminen tuntuisi.
Yritän kertoa lyhyesti miten minun kävi. Lapsuuteni vietin maalaiskylässä, sitten 35 vuotta asuin kaupungissa, sitten jouduin takaisin lapsuuskylään asumaan, koska mielenterveyteni krakasi eikä enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin lapsuudenkotiin palaaminen (kaupunkiasunto oli mennyttä). Aivan eri tilanne siis kuin aloittajalla, mutta sama kaupunki/maalaisasumis-dilemma kyseessä. Olen pian 20 v asunut lapsuuden kylässäni. Siinä on 20 v liikaa. Pidän tänne joutumista suurimpana virheenäni, joskin se on vähän armoton tuomio itseäni kohtaan, olinhan silloin kykenemätön järjestämään elämääni toisin.
Se missä ihminen asuu, on yksi vaikuttavimmista tekijöistä ihmisen hyvinvointiin liittyen. Asuinpaikan mukana tulee myös asuinpaikan ihmiset. Niitä ei voi valita, maalla ne ovat niitä samoja ihmisiä, jotka ovat aina asuneet samalla kylällä. Sekä heidän jälkeläisiään, jotka eivät ole kaupunkiin koskaan muuttaneet. Heillä on oma kulttuurinsa, omat tapansa.
Olen vanhus, mutta vielä elätän kuihtuneessa mielessäni haavetta paluumuuttaa entiseen asuinkaupunkiini. Muutto on aivan käsittämättömän vaikea järjestää, ehkäpä mahdotonta. Meinaan kuitenkin yrittää. En halua enää olla onneton. Haluan uuden alun elämälleni, kyllä, minä ikivanha mökinmuori.
Niin pitkä ja kuoppainen on tieni tällä kylällä ollut, että kirjoitan siitä joskus vielä kirjan. Siellä kaupunkiasuntoni sohvalla lojuen, läppäri mahan päällä. Kun kaikki tämä nyt kokemani on taakse jäänyttä.
Onnea ratkaisuusi. Hienoa että haluat keskustella asiasta myös meidän kanssamme. Saat näkökulmia, kokemuksia.
Yhden neuvon annan: älä tee sellaista ratkaisua, joka ei ole suht helposti peruttavissa. Koska jos jäät maalle nalkkiin eikä sinulla ole takaovea kaupunkiin auki - mietipä mitä elämäsi siinä tapauksessa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää kyetä tekemään ainakin edes pieniä remppoja taloon ja autoon ym. vastaavia miehelle luontaisia töitä.
Koodaamiset, muotipukeutuminen ja instrumenttien soittaminen, niihin nyt pystyy naiset yhtä suurella todennäköisyydellä kuin miehetkin, jopa paremmin. Miehet ja naiset tulee kokoajan enemmän toistensa kaltaisiksi ainakin urbaanissa ympäristössä, varsinkin miehet naismaisemmiksi. Minä olen kyllä vielä niitä ihmisiä joka pitää naisellisesta naisesta, juuri sen erilaisuuden takia.
Ei sillä, jos nainen tuntee vetoa kahviloissa notkuvaan muodikkaaseen mekkomaisen pitkään takkiin pukeutuvaan ja sivistyssanoja viljelevään kasvorasvaajamieheen niin eikö sitten aito nainen olisi jo parempi kumppani?
Mikä hemmetin pakko miehen on osata mitään remppahommia? Jos jotain haluan tehtäväksi teen itse. Laita sinä mies se kasvorasva minkä ostin pintakuivalle ihollesi. Ei ole asiaa mitä minä en fiksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta lohduksi ap: Et ole ainoa. Meillä ehkä sama tilanne edessä tulevaisuudessa.
Kaikilla kylillä eivät ihmiset ole auttavaisia.
Kaikki ihmiset eivät ole kaikille kylille tervetulleita asumaan.
Kaikista maalle muuttajista ei tule kyläyhteisön jäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole pakko taapertaa minnekään sen äijän perässä. Tee omat ratkaisusi ja katso, kumpi äijälle on tärkeämpää: paluu poikavuosien juopporemmiin ja lapsuudenmökkiin vai aikuisen elämä ja parisuhde.
Tsemppiä, ei se tietenkään helppoa ole jos toiveet noin paljon eroavat toisistaan, mutta älä ala taipua sen äijän haaveisiin, siitä ei loppua tule ja hukkaat itsesi.
Onpas taas melkoisen mustavalkoista ajattelua. "Poikavuosien juopporemmi"... 😆
Mitenköhän aloittajan tilanne päätyi? Aloitus tehty vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣
Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?
Hups, 30km esim Turkuun.🤣 Ompa täällä nyt tosikkoja kun heti menee herne nenuun.
Tuohan ei ole matka eikä mikään. Toisaalta jos tykkää asua kaupungissa niin sille ei voi mitään. Mun työmatka on 90 km Tampereelle yhteen suuntaan. Menee omalla autolla vähemmän aikaa kuin pikkukaupunkiin kouluun aikanaan.
Täällä tuntuu olevan molemmat osapuolet (kaupunkilaiset ja maalaiset) samanlaista kapeakatseista junttiporukkaa, joilla tuntuu olevan haastetta asettua toisten ihmisen asemaan. Kummatkin kokee omaksi oikeudekseen sanella oman elämäntyylinsä paremmuutta.
Itse asuin osan lapsuuttani kaupungissa ja osan maalla. Nuorena aikuisena (18v) veri veti kaupunkiin ja elämä hymyili. Kun suurin osa riennoista ja muusta kaupungin sykkeestä oli koettuna (26v) alkoi kiinnostaa oma tila ja rauha. Kokeilin muutamaa asuntoa kaupungin laitamilta, mutta se ei ollut riittävää. Silloisessa rahatilanteessa haluamani kaltainen omakotitalo ei tullut vielä kyseeseen, joten ostin rivitaloasunnon pienemmältä paikalta työssäkäyntietäisyydeltä kaupungista. Omassa asunnossa on se positiivinen puoli vuokra-asuntoon nähden, että siitä saat omalla luvalla tehdä ihan täysin sen näköisen kuin haluat. Laitettiin kunnolla lekaa heilumaan rivitaloasunnossa ja muutettiin siitä täysin meidän tilanteeseemme sopiva. Ja myöhemmin teimme myös lapset tuossa asuessamme. Olen nyt 31v, asiantuntijatyössä manageriasemassa, palkka on ~6500€/kk ja nyt etsimme omakotitaloa.
Täällä taistellaan työssäkäynnistä 30km matkan päässä ja tuohan ei ole mitään. Oman kokemukseni perusteella huomattavasti lyhyempi matka julkisilla on ajallisesti pidempi. Toki oikeassa asiantuntijatyössä on mahdollisuus tehdä etätöitä vaikka joka ikinen päivä ja itse ainakin hyödynnän tuota täysin rinnoin. Työmatka on 0 ja siihen kulutettu aika on 0.
Jokainen tekee omat valintansa, jos käytätte aikanne taistellaksenne oman elämänne paremmuudesta ja koette sen hyödylliseksi, so be it. Itse ymmärrän molemmat pointit, mutta itselleni sopii paremmin maalla asuminen. Pidän omasta tilasta ja rauhasta. Tykkään siitä, että minulla on asiantuntijatyön vastapainoksi tehdä asioita käsillä, kuten remontoida, tehdä huonekaluja itse jne. ja on tilaa pitää näihin tarvittavia työvälineitä erillisessä tilassa. En koe olevani juntti, mutta myönnettäköön, että "korkeakulttuurin" kulutus ei kiinnosta.
Mitä AP tulee, aikuiset ihmiset tekevät päätökset itsenäisesti vaikka olisivatkin parisuhteessa. Jos suhteenne on hyvä, aikuiset ihmiset voivat asua eri asunnoissa ja olla silti yhdessä. Aikuiset ihmiset kykenevät olemaan osan aikaa yksin, ja itseasiassa se tekee myös suhteelle hyvää.
Muille: älkää jaksako kinastella asuinpaikkanne paremmuudesta. Jokaisella on varmasti parempaakin tekemistä, kuin väittää luteisen kerrostaloläävän olevan hienoa asumista tai homeisen omakotitalon olevan unelma.
PS. Ei ole sivistynyttä taistella asuinpaikasta. Kukin asuu missä asuu, mitä helvetin väliä sillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies on maajussi ja, yllätys, osaa soittaa melkein mitä vaan soitinta !! kotimaankielen lisäksi osaa 4 muuta..Haloo!! tuulettakaa noita tunkkasia ajatuksianne maaseudusta ja sen ihmisistä! Emme ole täällä ajasta jälkeen jääneitä kuten jotkut niin luulevat.
Kettuilet eka vuoden niille sukulaisille, ja ne ei enää häiritse.
Näin aikuisena vois asua missä vaan. Ystäviä kuitenkin tapaa nykyään kodeissa. Harrastukset on muuttunut sellaisiksi, että ne on enemmän tapahtumia. Ei enää käväisyjä. Voisin muuttaa maalle ehkä pariksi kymmeneksi vuodeksi. Sitten lonkkaleikkausten lähestyessä taas kaupunkiin tai lähelle... siis lähelle sairaalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mun mies on maajussi ja, yllätys, osaa soittaa melkein mitä vaan soitinta !! kotimaankielen lisäksi osaa 4 muuta..Haloo!! tuulettakaa noita tunkkasia ajatuksianne maaseudusta ja sen ihmisistä! Emme ole täällä ajasta jälkeen jääneitä kuten jotkut niin luulevat.
Soittimen soitto on yks hyvä syy muuttaa maalle! Saa soittaa silloin kuin haluaa, eikä naapurin hevari valita, vaikka itse soittaa bassot täysillä musaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Joo, ihmettelin minäkin tuota kommenttia. Ei minussa ainakaan mitään ihailua tai vautsittelua herätä se että joku osaa ajaa traktoria (en ole 4v poika) tai kaataa puita. Varmaan ihan hyödyllisiä taitoja landella mut
Miten traktorinajotaito ja sujuva 4 kielen puhuminen sulkevat toisensa pois?
Ei ongelmaa. Asut missä haluat, ei se mies pakollinen ole. Eikä sen 50-vuotiaat vanhemmat kuole vielä 45 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Maalla on aivan ihan asua! On paljon enemmän tekemistä kuin kaupungissa, ja voi seurata ja ihasrwlla luontoa. Löytyy mukavia liikuntamahdollisuuksia ja pihatöistä tulee todella hyvä mieli. Lemmikki pääsee kunnolla ulkoilemaan. Naapurit auttavat toisiaan.
Kaupungissa minusta monesti tulee jotenkin itsekeskeinen. Maalla ollessa taas olen jotenkin osa luontoa ja kyläyhteisöä, enkä maailman napa edes omissa silmissäni.
Joten sinuna miettisin, olisko mahdollista väliaikaisesti ainakin kokeilla, miltä maalla asuminen tuntuisi.
Eiköhän sun luonne ole ihan sama, asut missä tahansa, etkä edes ole asunut kaupungissa kun kuvittelet, ettei siellä voi liikkua ja harrastaa tai ettei naapurit aura toisiaan. Jos itse uskot tuon satusi, suosittelen pikaista lääkärintutkimusta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla kylillä eivät ihmiset ole auttavaisia.
Kaikki ihmiset eivät ole kaikille kylille tervetulleita asumaan.
Kaikista maalle muuttajista ei tule kyläyhteisön jäseniä.
Ja moni kyläyhteisö on suorastaan sairas, kun on naitu serkkuja 10 sukupolvea ja "AINA ENNENKIN ON NÄIN TEHTY", "MITÄ SINÄ ULKOPUOLINEN SIINÄ SEKOILET?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole pakko taapertaa minnekään sen äijän perässä. Tee omat ratkaisusi ja katso, kumpi äijälle on tärkeämpää: paluu poikavuosien juopporemmiin ja lapsuudenmökkiin vai aikuisen elämä ja parisuhde.
Tsemppiä, ei se tietenkään helppoa ole jos toiveet noin paljon eroavat toisistaan, mutta älä ala taipua sen äijän haaveisiin, siitä ei loppua tule ja hukkaat itsesi.
Onpas taas melkoisen mustavalkoista ajattelua. "Poikavuosien juopporemmi"... 😆
No vaihda tilalle mopojengi, autotallibändi tai pesisjoukkue.
Nostalgian perässä äijät kotikyliinsä haluavat, mutta mikään ei ole kuin ennen. On lihottu, vanhettu, moposta tuli savut ulos 1999 ja kaikki palvelut on loppuneet ja ne lapsuuskaverit kuolleet tai muuttaneet pois.
Miehen pitää kyetä tekemään ainakin edes pieniä remppoja taloon ja autoon ym. vastaavia miehelle luontaisia töitä.
Koodaamiset, muotipukeutuminen ja instrumenttien soittaminen, niihin nyt pystyy naiset yhtä suurella todennäköisyydellä kuin miehetkin, jopa paremmin. Miehet ja naiset tulee kokoajan enemmän toistensa kaltaisiksi ainakin urbaanissa ympäristössä, varsinkin miehet naismaisemmiksi. Minä olen kyllä vielä niitä ihmisiä joka pitää naisellisesta naisesta, juuri sen erilaisuuden takia.
Ei sillä, jos nainen tuntee vetoa kahviloissa notkuvaan muodikkaaseen mekkomaisen pitkään takkiin pukeutuvaan ja sivistyssanoja viljelevään kasvorasvaajamieheen niin eikö sitten aito nainen olisi jo parempi kumppani?