Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin jos haluat asua kaupungin keskustassa. Entäs jos pitäisitte sitä ok-taloa maalla kakkosasuntona? Se voisi olla sellainen talviasuttava kesämökki tai weekendhouse. Mies voi oleskella siellä ehkä välillä enemmänkin, jos viihtyy siellä paremmin. Kerroit, että sieltä talolta on 30 km kaupunkiin, mikä ei ole pitkä matka.
Kokemuksesta kuitenkin sanon, että kun miehen entinen kotitalo on vaikka vain kakkosasuntonakin, niin pidä vain puolesi ettei mies taannu siellä noudattamaan perheensä ikivanhoja sääntöjä ja perinteitä, joihin sinun pitää vain sopeutua. Sopikaa yhdessä teidän omat säännöt.
Hyvin sanottu. Ehkä tämä on juuri yksi pelkoni. Miehen lapsuuden tutut + asuminen lapsuuden talossa voisi aiheuttaa epätoivottua "taantumista". Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Pelkään sitä ristiriitaa että mies onnellisena taantuu omiin menneisyyden kuvioihinsa samalla kun minä kärsin. Tuskin mieskään suostuisi muuttamaan pohjoiseen minun synnyinsijoilleni jos tilanne olisi toisinpäin.
ap
Kuulostaa kyllä äärimmäisen hälyttävältä jos mies olisikin onnellinen, mitähän siitäkin tulisi.
30km matkaa lähikaupunkiin on väljemmillä seuduilla lähinnä kivenheitto, toisaalla tuolla matkalla ei ole vielä edes naapuria. Kyllä siellä maalla voi olla ihan yhtälailla onnellinen, tutkimukset jopa väittää että paremmin. Kyllä sinne kaupunkiin pääsee tarvittaessa ja parasta kaupungeissa on se että sinne ei oo pakko mennä.
Mielenkiintoinen olettamus kaikilla että maalaiset miehet on jotai peräkammarin poikamiesjuntteja. Aika moni mies on maalta sinne kaupunkiin työnperässä muuttanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun, kirjoittajan, ongelma on se, että asiat tehdään niinkuin sinulle sopii; miehesi tykkäämiset eivät edusta sinulle mitään järkevää pohjaa.
Yleensäkin suomalaiset naiset ovat sitä mieltä, että heidän tahdostaan poikkeaminen on rikos...tai ainakin virhe.
Perussuomalainen kirjoitti:
Sinun, kirjoittajan, ongelma on se, että asiat tehdään niinkuin sinulle sopii; miehesi tykkäämiset eivät edusta sinulle mitään järkevää pohjaa.
Yleensäkin suomalaiset naiset ovat sitä mieltä, että heidän tahdostaan poikkeaminen on rikos...tai ainakin virhe.
Ei tää oo mikään miehet vastaan naiset.
Ajattele nyt vähän. Puoliso perii talon 150 kilometrin päästä ja tekee yksipuolisen päätöksen että sinne muutetaan yhdessä, asia loppuun käsitelty.
Vaikka ap olisi itse mies ja muuttoa vaativa kumppani nainen, niin tämän ketjun asetelma olisi ihan sama.
Jos miehesi rakastaa sinua, hän peruu muuttoaikeet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?
Hups, 30km esim Turkuun.🤣 Ompa täällä nyt tosikkoja kun heti menee herne nenuun.
Onpa outoa olettamusta.
Oletko äikän tunneilla käynyt? Kirjoitat niin surkeasti. OMPA NIIMPÄ plääh. Ehkä olet fiksu, mutta nuo ämmät väärässä kohtaa tekevät sinusta tyhmän vaikutelman.
Niinpä.Sinä kyllä taidat olla väärässä kohdassa oleva ämmä.
😳😩emmäääää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?
Hups, 30km esim Turkuun.🤣 Ompa täällä nyt tosikkoja kun heti menee herne nenuun.
Onpa outoa olettamusta.
Oletko äikän tunneilla käynyt? Kirjoitat niin surkeasti. OMPA NIIMPÄ plääh. Ehkä olet fiksu, mutta nuo ämmät väärässä kohtaa tekevät sinusta tyhmän vaikutelman.
Niinpä.Sinä kyllä taidat olla väärässä kohdassa oleva ämmä.
Olenko? oMpa sinulla välkkyyttä.
En ainakaan kehtaisi kirjoittaa tosissani ompa tai olempa🤣🤣🤣🤣MMMMMM.
Olen sitten iso M tai pikku m, mutta oikein raapustettuna kuitenkin.
OMPA niimpä juhhuh.😚🤐😳🤭
Vierailija kirjoitti:
Perussuomalainen kirjoitti:
Sinun, kirjoittajan, ongelma on se, että asiat tehdään niinkuin sinulle sopii; miehesi tykkäämiset eivät edusta sinulle mitään järkevää pohjaa.
Yleensäkin suomalaiset naiset ovat sitä mieltä, että heidän tahdostaan poikkeaminen on rikos...tai ainakin virhe.
Ei tää oo mikään miehet vastaan naiset.
Ajattele nyt vähän. Puoliso perii talon 150 kilometrin päästä ja tekee yksipuolisen päätöksen että sinne muutetaan yhdessä, asia loppuun käsitelty.
Vaikka ap olisi itse mies ja muuttoa vaativa kumppani nainen, niin tämän ketjun asetelma olisi ihan sama.
Minkä hemmetin yksipuolise? - onhan siinä kaksi puolta. Ihan haraa vastaan. Ei siinä mitään päätöstä Ole kumpikaan tehnyt. Kumpikin Pohtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perussuomalainen kirjoitti:
Sinun, kirjoittajan, ongelma on se, että asiat tehdään niinkuin sinulle sopii; miehesi tykkäämiset eivät edusta sinulle mitään järkevää pohjaa.
Yleensäkin suomalaiset naiset ovat sitä mieltä, että heidän tahdostaan poikkeaminen on rikos...tai ainakin virhe.
Niinhän se on.
Kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, ei edes kymppiä 😄😄😄
Niin, ajatella, eikä tuntunut missään (oli se todellinen hinta sitten 5€ tai 9,90€).
Vitsit että ois hienoa olla noin rikas 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olisin ap, muuttaisi asumaan pysyvästi tuonne ap:n kuvailemalla maaseudulle. Tärkeä perustelu myös oma, nykyinen työ, jota ei voisi tehdä muuton jälkeen. Koska mies ei halua myydä perintötaloa, voi hän muuttaa sinne itse tai pitää sitä lähinnä kesä-ja /tai viikonlopputalona? Tai sinä ap voisit käydä siellä viikonloppuisin tai vastavuoroisesti mies tulisi sinun luo?
Keskustelkaa asiallisesti keskenänne. Kysyisin vielä, onko mies kertonut syitä, miksi haluaisi sinne (pysyvästi?) Sukulaisia ja ystäviä siellä päin, entä muuta? Metsästääkö, tykkääkö liikkua paljon luonnossa, haluaisiko nikkaroida koko ajan jotain? Tai tunteeko jotenkin velvollisuudeksi muuttaa? Tai onko nämä sukulaiset ym. kenties "painostaneet" häntä. Ps. Jos kerran rakastatte toisianne, vaalikaa suhdettanne keksimällä teitä molempia tyydyttävä ratkaisu! Se löytyy.
Selfishness is not living your life as you wish to live it. Selfishness is wanting others to live their lives as you wish them to. – Oscar Wilde
Itsekkyyttä ei ole se, että elät elämäsi, kuten sinä haluat sen elää. Itsekkyyttä on se, että haluat muiden elävän elämänsä niin kuin sinä haluat heidän sen elävän. – Oscar Wilde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
451 jatkaa. Virhe: piti olla " EN muuttaisi..."
Ei ole maaseudun erakkoelämän voittanutta kirjoitti:
Muutat mukana tottakai; elämänlaatuhan nousee valtavasti kun muuttaa kaupungin pienestä kanahäkistä oikeaan omakotitaloon maalle. Se, että pitäjässä on vain muutama tuhat asukasta tekee siitä vieläkin paremman! Kunhan kasvat aikuiseksi niin tulet huomaamaan sen yhtäläisyyden että mitä enemmän ihmisiä yhdessä paikassa, sitä huonompi on elämänlaatu. Arjessa se näkyy jatkuvana ajanhukkana muiden ihmisten takia; jonottamista, sakkaavaa liikennettä, meteliä, saasteita yms. häiriöitä muista ihmisistä johtuen. Kun miettii omaa elämää taaksepäin (nuorena on asuttu suurkaupungissa, on asuttu myös vuokralla kerrostalossa jne) niin ei voi kuin todeta että omakotitalo maalla on parasta mitä ihminen elämälleen tehdä. Sitten jos siitä saa vielä mahdollisimman omavaraisen ettei ole liikaa riippuvainen muusta maailmasta niin aina vaan paranee, koska sitten ei ole pakko tehdä töitäkään koko aikaa jos saa elämisen kulut riittävän alas. Vuokraluukussahan tämä ei koskaan toteudu koska kallis vuokra on aina maksetava.
Lisäksi kannattaa ottaa huomioon ettei perintönä saatua taloa voi suomessa myydä. Tai voi, mutta siinä ottaa tosi ison riskin oikeusmurhasta myöhemmin (myyjällä täysin järjetön 5 vuoden takuuvastuu vanhasta käytetystä talosta). Ja huijariostajia riittää pilvin pimein; särkevät talon itse ja yrittävät maksattaa myyjällä kalliit remontit. Ja ainoa joka näissä voittaa ovat lakimiehet. Siksi siinä perintötalossa kannattaisi vaan asua tai sitten hankkiutua siitä eroon jollain erikoisella tavalla (pois lahjoitus tai maantasalle poltto?) koska myymään sitä ei pidä missään olosuhteissa ryhtyä.
Itse olen keksinyt tuohon talosta eroon pääsemiseen yhden ainoan ratkaisun. En tule ottamaan perintöä vastaan, kun hoivakodissa asuva isäni kuolee. Valitettavasti tämä tulee tarkoittamaan sitä, että en myöskään saa järjestää hänen hautajaisiaan, koska joissakin oikeustapauksissa jo hautajaisjärjestelyt on katsottu perintöön ryhtymiseksi. Tuntuu kauhean pahalta jo valmiiksi. Onneksi sentään olen lapseton.
Omakotitalo jossain jumalan selän takana on todellakin iso taakka ihmiselle, joka haluaa itse asua, elää ja tehdä työtä kaupungissa. Jokin turvallinen tapa pitäisi ihmisille taata, että niistä pääsisi eroon ilman tällaisia repiviä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Toisaalta kaikki kaupunkilaismiehet on semmoisia vanukkaansyöjiä.
Pahempaa - ne ovat Hyydekakun Rääpijöitä 😱
Mites kun itse haluaisin ostaa vanhoilla päivillä keskustasta huoneiston mutta frouva taitaa halua pitää anoppilan ja jopa muuttaa sinne?
Lisäksi haluaisin ostaa kämpän jostain lämpimästä maasta ja asua siellä talvet.
Neiti impi umpilampi taas ei.
Heiänkö pihalle?
Vierailija kirjoitti:
Minäpä ostin ja olen erittäin tyytyväinen oloihin nyt. Oli hyvä ratkaisu. Minua ei oikeastaan kiinnosta, tuleeko minun jälkeeni tässä enää kukaan asumaan. Haudassa maatessa sillä ei ole minulle enää mitään merkitystä. Pääasia minulle on, millaista minun elämäni tässä talossa on nyt.
Meinaat sitten kuolla ns. seisovilta jaloiltasi? Entä jos sairastut vanhana ja joudut tehostettuun palveluasumiseen? Siinä olet sitten lirissä sen maalaistalosi kanssa, kun kulut juoksevat sekä siitä että jostain pikku huoneesta vanhainkodissa, jossa jo vuokra on samaa luokkaa kuin oikeasta kerrostaloyksiöstä. Tiedoksi vain, että vanhan talon kuluja et myöskään saa vähentää, kun hoivan kuluja lasketaan.
Täysi painajainen on tuollainen maalaistaajaman omakotitalo tai rintamamiestalo, josta ei meinaa päästä sitten millään eroon edes silloin, kun todellakin olisi tarve päästä. Omistusasumisen välttämättömyys maaseudulla on niitä pahimpia sudenkuoppia ja esteitä, mitä sinne muuttamiseen liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?
Hups, 30km esim Turkuun.🤣 Ompa täällä nyt tosikkoja kun heti menee herne nenuun.
Onpa outoa olettamusta.
Oletko äikän tunneilla käynyt? Kirjoitat niin surkeasti. OMPA NIIMPÄ plääh. Ehkä olet fiksu, mutta nuo ämmät väärässä kohtaa tekevät sinusta tyhmän vaikutelman.
Niinpä.Sinä kyllä taidat olla väärässä kohdassa oleva ämmä.
Olenko? oMpa sinulla välkkyyttä.
En ainakaan kehtaisi kirjoittaa tosissani ompa tai olempa🤣🤣🤣🤣MMMMMM.
Olen sitten iso M tai pikku m, mutta oikein raapustettuna kuitenkin.
OMPA niimpä juhhuh.😚🤐😳🤭
Niin no, en ollut tuo alkuperäinen kirjoittaja, kenelle sinä vastasit. Totesin vain, että taidat olla väärässä kohdassa oleva ämmä. Tsemppiä elämän emojisirkukseen!
Perussuomalainen kirjoitti:
Sinun, kirjoittajan, ongelma on se, että asiat tehdään niinkuin sinulle sopii; miehesi tykkäämiset eivät edusta sinulle mitään järkevää pohjaa.
Yleensäkin suomalaiset naiset ovat sitä mieltä, että heidän tahdostaan poikkeaminen on rikos...tai ainakin virhe.
Onkohan aloittajan mies halukas elättämään työttömän puolisonsa siellä pikkupaikkakunnalla? Miten hyvän elintason mies pystyy tarjoamaan puolisolleen? Kiinnostaisiko sinua vastaavassa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Lotto voitto on todennäköisempi että nainen tuossa tilanteessa suostuisi luopumaan asioista mitä itse haluaa vain sen takia että mies viihtyisi. Hyvin paljon yleisempää on se että mies luopuu ajatuksesta rauhasta ja hiljaisuudesta siinä vaiheessa kun nainen vaatii palveluja, vilskettä ja vilinää
Nainenhan tuossa joutuisi luopumaan työstä ja jäämään miehen elätettäväksi. Mites sinä, haluaisitko sinä elättää vaimosi, kun hän irtisanoutuisi vakityöstään?
En muuttaisi. Tein sen virheen, ja kaikki talon työt kaatuivat minulle, vaativan päivätyön päälle.
Nyt jälkeenpäin ajatellen tuon pitäisi olla kynnyskysymys suhteelle. Todellakaan ei ole pieni asia sitoutua asumaan maalle omakotitaloon, kun oma elämäntapa on kaupungissa kerrostalo. Vähän kuin pitäisi hankkia lapsia vaikka itse ei halua. Se on niin suuri elämäntapakysymys.