Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Minäpä ostin ja olen erittäin tyytyväinen oloihin nyt. Oli hyvä ratkaisu. Minua ei oikeastaan kiinnosta, tuleeko minun jälkeeni tässä enää kukaan asumaan. Haudassa maatessa sillä ei ole minulle enää mitään merkitystä. Pääasia minulle on, millaista minun elämäni tässä talossa on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla puolestaan on se ilo, että käyn yöpaitasillani hakemassa mustikat aamupuuroon. En nyt sentään talvisin. Kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Entä jos rakastut maalaismieheen? Ja maalaismies rakastuu sinuun!
Rakkauksia tulee ja rakkauksia menee. Ei pidä sekoittaa rakastumisia ihmissuhteeseen. Rakastua voi vaikka jäteautokuskiin, mutta ei kenenkään sellaista pidä omien lapsiensa isäksi ottaa. Sen sijaan kannattaa ottaa mies joka pystyy takaamaan mahdollisimman hyvän elämän naisen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Juu mullakin.
Ja se on myös lääkäri.
Ei oikeastaan kenenkään meistä tarvitse mennä kovin montaa sukupolvea taaksepäin niin ollaan perin "maalaisia".
Ja useammin vielä niin, että se nyky-maajussi on sitä vanhimman pojan eli perijän menestyksekkäämpää sukua kun taas me kauemmin kaupungissa lisääntyneiden jälkeläiset ollaan niitten " piikomaan ym pskahommia tekemään" lähteneitten jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Älä jaksa. Ei maaseutu mitään junttilaa ole.
Kyllä se on. Paikkakunnat, joilla PS:n tai kepun ääniosuus on yli 15 %, ovat asuinkelvottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kuin alkua ja viimeisimpiä viestejä. Tuli mieleen, että kuinka kaukana se miehen kotitalo on vuokrakämpästä?
Jos ei satoja kilometrejä niin kokeilkaa niin, että mies muuttaa ja itse jäät kaupunkikotiin.
Jotenkin veikkaan, että ette ole hirveän suurituloisia joten sekin asettanee jotain rajaa elämäänne.
Aina voi valita eri vaihtoehtojen välillä.
Mä en muuttaisi, en ole ihminen joka viihtyisi pysyvästi sellaisessa ympäristössä. Haluan kävellä kauppaan ja harrastuksiin yms. Ei se tee ihmisestä huonompaa jos viihtyy kaupungissa. Voisiko tuo perintötalo olla vapaa-ajan paikkanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi,mua ei sais kirveelläkään muuttaamaan johonkin vetoiseen, kälyseen rintamamiestaloon maaseudulle, jossa jo tänään tiedetään mitä huomenna tapahtuu. Myytyä sitä taloa et saa myös ikinä. Siinäpä sit oot naimisissa talon kans. Valitettavasti mies menis vaihtoon.
Hyvä, että asia on nyt mietinnässä. Nyt ei ole kyse vain osoitteesta, vaan koko olemisesi tavasta.
On hyvin mahdollista, että et muuta omaan kotiisi, vaan jonkun muun kotiin. Miehelläsi on varmasti vahva käsitys, miten siellä kuuluu elää ja toimia, mihin mikäkin tavara kuuluu jne.
Täällä jossain puheenvuorossa viitattiin maaseudun sieniin ja marjoihin. Minäpä avaan tämän äänen lausumattoman ajatuksen: maaseudulla monella on unelma omavaraisuudesta. Siihen kuuluu kasvimaa, ne sienet ja marjat, metsästys ja kalastus jne. Omavaraisuudessa ei ole mitään vikaan, mutta oletko sinä valmis käyttämään aikasi siihen?
Sanon myös, että moni asia, johon et kiinnitä nyt huomiota, edellyttää sinulta maaseudulla aktiivisia toimenpiteitä. Asut nyt varmaan keskuslämmitystalossa, etkä joudu junailemaan halkometsällä käyntiä talon lämmittämistä iltakaudet. Tai lumityöt. Ystävän kanssa ei piipahdeta lasillisella ja tulla bussilla kotioven eteen, vaan homma edellyttää organisointia ja taksilla ajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset ovat identiteetiltään kaupunkilaisia ja jotkut maalaisia.
Jotkut ovat jotain siltä väliltä ja ehkä saattavat oppia viihtymään kummassa tahansa.
Jos on selkeästi kaupunkilainen niin tuskin se pikkupaikkakunta koskaan mukavaksi muuttuisi. Neuvoisitteko maalaismiestä kokeilemaan kaupungissa asumista, josko se siitä tottumalla iloksi muuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Eli mikä tahansa muu kylänpahanen kävisi, muttei juuri se missä miehellä on sukua? Olet aika pinnallinen.
Niin, taisi tulla tänne vain leuhkimaan, että perintöä on saatu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alkua ja viimeisimpiä viestejä. Tuli mieleen, että kuinka kaukana se miehen kotitalo on vuokrakämpästä?
Jos ei satoja kilometrejä niin kokeilkaa niin, että mies muuttaa ja itse jäät kaupunkikotiin.
Jotenkin veikkaan, että ette ole hirveän suurituloisia joten sekin asettanee jotain rajaa elämäänne.
Aina voi valita eri vaihtoehtojen välillä.
Ap mainitsi että välimatkaa on 150 km. Ei siis ihan päivittäin viitsisi tuollaista työmatkaa ajella.
Pitäkää miehen lapsuudenkotia kesämökkinä. Käytte siellä lomilla, ja asutte kaupungissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
Mitä sä kyselet kun tiedät vastauksen jo itsekin: et tule viihtymään. Jäät kaupunkiin ja mies muuttaa. Etäsuhde saattaa kestää, sen aika näyttää.ap
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat identiteetiltään kaupunkilaisia ja jotkut maalaisia.
Jotkut ovat jotain siltä väliltä ja ehkä saattavat oppia viihtymään kummassa tahansa.
Jos on selkeästi kaupunkilainen niin tuskin se pikkupaikkakunta koskaan mukavaksi muuttuisi. Neuvoisitteko maalaismiestä kokeilemaan kaupungissa asumista, josko se siitä tottumalla iloksi muuttuisi?
Kaupungissa asuneena voin sanoa, että en enää koskaan muuttaisi sinne. Kyllä maaseudulla asuminen on mahtavaa. Pääkaupunkiseutu olisi se vihoviimeinen paikka. On nähkääs muutakin elämää kuin baareissa käyminen ja taksikyydillä ajelu.
Lotto voitto on todennäköisempi että nainen tuossa tilanteessa suostuisi luopumaan asioista mitä itse haluaa vain sen takia että mies viihtyisi. Hyvin paljon yleisempää on se että mies luopuu ajatuksesta rauhasta ja hiljaisuudesta siinä vaiheessa kun nainen vaatii palveluja, vilskettä ja vilinää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Entä jos rakastut maalaismieheen? Ja maalaismies rakastuu sinuun!
Rakkauksia tulee ja rakkauksia menee. Ei pidä sekoittaa rakastumisia ihmissuhteeseen. Rakastua voi vaikka jäteautokuskiin, mutta ei kenenkään sellaista pidä omien lapsiensa isäksi ottaa. Sen sijaan kannattaa ottaa mies joka pystyy takaamaan mahdollisimman hyvän elämän naisen lapsille.
Näin se naisten harrastama miesten taloudellinen hyväksikäyttö tapahtuu. Itse en vain ymmärrä minkä takia naisilta pitää hyväksyä puhdas hyväksikäyttö kun miehiltä ei hyväksytä minkään laista hyväksikäyttöä naisia kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Voi kuule. Sinulla on mutta minäpä en tuollaista halua. Onko sinun vaikea tajuta, etten ole sinä? Taidat olla sangen rajaton ja katkera ihminen.
Mitäs ihmettä sinä "en haluaisi maalaismiestä" tulet tähän viestiketjuun kertomaan mitä _sinä_ et halua? Ei tästä ollut kyse siitä, kenen kanssa sinä, random-henkilö, haluat olla suhteessa ja kenen kanssa et, vaan ap:n tilanteesta.
Ap:n kannattaa pitää oma asuntonsa, jos mies haluaa muuttaa lapsuudenkotiinsa, ja ap ei. Voisitte olla etäsuhteessa, mikäli välimatka teille ok. Katsotte rauhassa, kuinka lähtee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Se, että on maaseudulta, ei sulje pois kielen oppimista, koodaamista, tai soittimen soittelua. Mutta kaupunkilaisella, syntyjään kerrostaloasukkaalla voi olla rajoitetumpi skaala ja mahdollisuus oppia vaikkapa jo nuorena maaseudun käytännön töitä, kuten traktorilla ajoa, tai rakennushommia. Kyllä sinäkin sen tajuat, eikä tästä tarvitse tehdä mitään kaupunki vs. maaseutu-taistelua. Molemmissa paikoissa on pönttöjä ja fiksuja.
Minä olen saman ikäinen kuin sinä enkä missään nimessä rupeaisi ajamaan tuollaista työmatkaa päivittäin. Oma mies on maatalon poika ja osaa vaikka mitä, mutta hänkään ei ole innokas tekemään omakotitalon töitä. Ne kaikki jäisi minulle, ei kiitos. Meidän suunnitelma on muuttaa tulevaisuudessa niin keskustaan, että kauppaan pääsee kesät talvet kotitohveleissa ja kaikki muukin on siinä lähietäisyydellä.