Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään viihtynyt maalla. Ensimmäisen kerran muutin maalle pieneen kylään 25-vuotiaana. Siihen asti olin aina asunut kaupungissa kerrostalossa. Se oli huhtikuun alku kun muutettiin. Kesä oli mielettömän hieno. Innostuin jopa hoitamaan kukkia, perunapeltoa, kasvimaata. Tuntui kuin aina olisi paistanut aurinko. Bikineissä kuljeskelin ja usein laitoin musiikit soimaan ulos. Ystäviä ja sukulaisia kävi kylässä. Syksykin oli kaunis, värikäs, tunnelmallinen.
Sitten tuli talvi. Se oli aivan kauheaa. Auraus toimi miten sattuu. Kerran kun olisi pitänyt olla töissä klo 8 ja yön aikana oli satanut 10 cm lunta, meidän tie tultiin auraamaan vasta klo 10. Jos oli kova pakkanen ja tie jäässä, se todellakin oli umpijäässä ja liukas kuin luistelukenttä. Kerran juutuin autolla auton pohjasta kiinni kylän päätielle. Lämmittäminen oli kallista, joten kovilla pakkasilla lämmitettiin leivinuunia tai takkaa yleensä useampi tunti. Se sitoi illaksi kotiin. Kylätalolla oli maksuton jumppa, jossa kävi ilkeitä naisia. En tarkoita itseäni vaan niitä muita, jotka juoruilivat. Ensimmäisen talven jälkeen tuli taas ihana kevät ja kesä, jotka saivat taas voimaan hyvin.
Kylän mummot olivat myös usein pyytämässä apua. Se oli kylän tapa. Mieheni kävi yhdelle putsaamassa räystäskourut ja jopa toinen oli oven takana pyytämässä, voiko auttaa häntäkin. Mistään avusta eivät ikinä maksaneet. Kahvipalkalla vaan. Yhdelle nostettiin perunat maasta, kun sen mies joutui sydämen takia sairaalaan. En tiedä, miksei heidän lapset voineet tulla. Perunan nostossa menee useampi tunti kuitenkin, niin ei ihan palkkaa vastaa kupillinen kahvia ja pulla.
Me asuttiin siellä 2 v. 5 kk. En jaksanut enää, kun syksy puski päälle, pian olisi taas pimeää ja kolkkoa ja mietin, että en jaksa enää kolmatta talvea. Eristyksissä lumen keskellä.
Kummallista, että kovalla pakkasella on liukasta.
En oo sama kirjoittaja, mutta kyllä tuppaa liukasta olemaan kylätiellä. Kovalla pakkasella tie kuluu jäiseksi ja siihen ei jää lunta pintaan. Hiekkaa ei maaseudulla käytetä ja suolausta ei edes tunneta. Keväällä on paha kun välillä lauhtuu ja taas pakastuu. Mun lapsuudenkoti on rinteen päällä. Ihan mahdoton paikka ajaa sinne sydäntalvella ja toisaalta kevään jäätiköllä. Isällä on nelivetoauto, jolla pääsee, mutta mun pieni nissani jää sutimaan tai ajautuu penkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Luuletko ettei maalaiset osaa koodata, soittaa soittimia ja puhua kieliä?! Siellä on sama vuosiluku ja mukavuudet kuin kaupungeissakin. Suurin osa maalla asuvista käy töissä kaupungeissa, nykyään tekee etätöitä ja on korkeasti koulutettuja.
Ihme käsitykset kaupunkilaisilla.
Ei siinä, itsekin pidän myös kaupungeista, vaikka asunkin maalla tällä hetkellä.
Itse en ottaisi puolisoksi ihmistä, jonka näkemykset muista pohjautuu ikivanhoihin stereotypioihin. Ihan sama onko maalta kaupungista. Suomessa ei edes juuri muuta ole kuin maaseutua. Helsinki, Tre ja Tku mukaan lukien.
Eri
Mä olen myös ihmetellyt ihan ihmeellisiä pinttyneitä mielikuvia maalla asumisesta. Kumma ettei joku väittänyt, että paikkakunnan Salesta ei saa edes maitoa, kun kaikilla on lehmiä kotona.
Mä asun maalla, kaupungissa olen kasvanut. Mieheni perässä olen tänne muuttanut. On tässä ongelmiakin, mutta esim tällaista kotia ei olisi mahdollisuutta hankkia kaupungista. Ei täällä ole pelkkiä pystyyn lahoavia hometaloja, kuten moni näyttää luulevan. Toki niitäkin on, hometaloja on myös kaupungissa. Löytyy uimahalli, kirjasto, kuntosali, laadukas ruokakauppa. Internetistä ostin jo kaupungissa asuessa vaatteet, sama jatkuu nyt. Työt teen etänä, ja konttoripäivinä saa ihan ajaa töihin, ei istua kököttämässä autossa ja odottaa risteyksessä vihreää valoa tai omaa vuoroa.
Mulle maalle muutto on yllätyksiä täynnä. Ikävin yllätys oli miltei naapurissa asuva "hankala" anoppi. Kivempi yllätys on ollut innostuminen omasta kasvimaasta, pari ystävääkin on löytynyt paikkakunnalta. Ja huomata, että kyllänirä teatteri- ja konserttikäyntejäkin saa elämäänsä, vaativat vain vähän enemmän järjestelyjä kuin kaupungissa asuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
No eihän teille kukaan ilmoittamatta pelmahda, jos sinä teet selväksi, että jos sinä sinne muutat, niin se on ehdoton ehto, ettei näin tule tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Luuletko ettei maalaiset osaa koodata, soittaa soittimia ja puhua kieliä?! Siellä on sama vuosiluku ja mukavuudet kuin kaupungeissakin. Suurin osa maalla asuvista käy töissä kaupungeissa, nykyään tekee etätöitä ja on korkeasti koulutettuja.
Ihme käsitykset kaupunkilaisilla.
Ei siinä, itsekin pidän myös kaupungeista, vaikka asunkin maalla tällä hetkellä.
Itse en ottaisi puolisoksi ihmistä, jonka näkemykset muista pohjautuu ikivanhoihin stereotypioihin. Ihan sama onko maalta kaupungista. Suomessa ei edes juuri muuta ole kuin maaseutua. Helsinki, Tre ja Tku mukaan lukien.
Eri
Mä olen myös ihmetellyt ihan ihmeellisiä pinttyneitä mielikuvia maalla asumisesta. Kumma ettei joku väittänyt, että paikkakunnan Salesta ei saa edes maitoa, kun kaikilla on lehmiä kotona.
Mä asun maalla, kaupungissa olen kasvanut. Mieheni perässä olen tänne muuttanut. On tässä ongelmiakin, mutta esim tällaista kotia ei olisi mahdollisuutta hankkia kaupungista. Ei täällä ole pelkkiä pystyyn lahoavia hometaloja, kuten moni näyttää luulevan. Toki niitäkin on, hometaloja on myös kaupungissa. Löytyy uimahalli, kirjasto, kuntosali, laadukas ruokakauppa. Internetistä ostin jo kaupungissa asuessa vaatteet, sama jatkuu nyt. Työt teen etänä, ja konttoripäivinä saa ihan ajaa töihin, ei istua kököttämässä autossa ja odottaa risteyksessä vihreää valoa tai omaa vuoroa.
Mulle maalle muutto on yllätyksiä täynnä. Ikävin yllätys oli miltei naapurissa asuva "hankala" anoppi. Kivempi yllätys on ollut innostuminen omasta kasvimaasta, pari ystävääkin on löytynyt paikkakunnalta. Ja huomata, että kyllänirä teatteri- ja konserttikäyntejäkin saa elämäänsä, vaativat vain vähän enemmän järjestelyjä kuin kaupungissa asuessa.
No et sinä kyllä missään maalla asu vaan pikkukaupungissa tai kunnan taajamassa, jos kerran uimahalli ja kirjastokin löytyy. Maalla asuminen on sellaista, että ympärillä metsää ja tai peltoa ja lähin naapurikaan ei ihan kivenheiton päässä ole.
Itsellä lähimpään naapuriin puoli kilometriä ja ympärillä metsää suota ja peltoa. Kuitenkaan uimahalliinkaan ei ole kuin vartin matka, vaikka siellä en koskaan käykään. Saman matkan päästä löytyy kaikki muutkin palvelut. Korvessa asuminenkaan ei välttämättä tarkoita sitä, että pitää asua hemmetin kaukana kaikesta.
Mutta joo, ei tosiaan maalle muuttaminen sitä tarkoita, että pitäis luopua kaikesta vanhasta.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Entä jos rakastut maalaismieheen? Ja maalaismies rakastuu sinuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut itsellä tarvetta näille pikku kaupungin/pääkaupungin "ihanille" kulttuuripalveluille lapsuus- ja nuoruusaikaa lukuun ottamatta lainkaan. Ainoa,mikä maaseudulla/pikkukylässä asumisessa oikeastaan miinusta, ovat juoruakat ja terveyspalveluiden puutteet,mutta nykymenolla voi todeta,ettei kaupungissa asuminen ole terveyspalveluille enää yhtään mikään tae: syvät osanotot Jorvin virkarikollisten ja ammattitaidottomien vuoksi kohtuun kuolleen vauvan vanhemmille :(
Maalla saa olla rauhassa omassa tönössään jos ei ihmisistä niin välitä, mutta kaikillehan se ei tietenkään elämäntyyliksi sovi.
Ei todellakaan kannata muuttaa miehen perimään lapsuuden kotiin.
Siellähän alkaa ravaamaan miehen vanhat tutut kuin hollituvassa.
Minä kieltäydyin, kun mieheni ehdotti, että ostaisimme hänen lapsuuden talon. Arvelin, että samassa kaupungissa asuvat miehen sukulaiset käyvisivät talossa kuin kotonansa.
Ostimme talon muualta. Sain maistiaisia tännekin niistä sukulaisista. Ei mitään käytöstapoja ja yksi pari jäi sopimatta minun tai miehen kanssa kolmeksi päiväksi lomailemaan ja täyshoitoon.
Mulla olisi mennyt jo vuodessa hermot katsoessa niitä sukulaisia siellä miehen kotikaupungissa. Kannattaa siis luottaa omiin tuntemuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
No eihän teille kukaan ilmoittamatta pelmahda, jos sinä teet selväksi, että jos sinä sinne muutat, niin se on ehdoton ehto, ettei näin tule tapahtumaan.
Olen eri-
Muutin maalle, ja olen tehnyt selväksi omille sukulaisille, että tänne ei noin vain tulla oleskelemaan.
Ongelmaksi ja maanvaivaksi tuli sitten kaksi minulle entuudestaan tuntematonta naapuria, jotka tunkee itsensä meidän pihalle kutsumatta tyhjää toimittamaan.
Molemmille takiaispallolle olen tehnyt selväksi, että pysykää siellä omalla puolella. Valvontakameratkin on asennettu noiden tyhjäpäiden takia.
Niin Voihan ap sanoa suvulle/kavereille että sopimatta ei kylään tulla. Mutta ei se välttämättä tehoa mikäli mies ei tee tätä samaa linjausta. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin Voihan ap sanoa suvulle/kavereille että sopimatta ei kylään tulla. Mutta ei se välttämättä tehoa mikäli mies ei tee tätä samaa linjausta. Kokemusta on.
No tietenkin se mies saman linjauksen tekee, jos se on kynnyskysymys maallemuutolle. Kylmät teesit pöytään, että jos kerrankin tapahtuu, niin välittömästi nousee kytkin.
Ap:n mies saa perinnöksi talon. Ja ap haluaa, että mies myy perintötalon, jotta he voivat ostaa ap:n mieleisen asunnon.
Ja kaikki tämä siitäkin huolimatta, että mies ei halua myydä. Älyttömän itsekästä toimia näin. Ap:n ei ole pakko sinne taloon muuttaa, mutta tuo perintotalon myymisen vaatiminen on erittäin itsekästä.
Ja jos matkaa lähimpään kaupunkiin on 150 km silloin asuu lapissa. Suomessa kun on alle 10000 asukkaan kaupunkeja. Ja ovat ihan virallisesti kaupunkeja, toki pieniä sellaisia mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Luuletko ettei maalaiset osaa koodata, soittaa soittimia ja puhua kieliä?! Siellä on sama vuosiluku ja mukavuudet kuin kaupungeissakin. Suurin osa maalla asuvista käy töissä kaupungeissa, nykyään tekee etätöitä ja on korkeasti koulutettuja.
Ihme käsitykset kaupunkilaisilla.
Ei siinä, itsekin pidän myös kaupungeista, vaikka asunkin maalla tällä hetkellä.
Itse en ottaisi puolisoksi ihmistä, jonka näkemykset muista pohjautuu ikivanhoihin stereotypioihin. Ihan sama onko maalta kaupungista. Suomessa ei edes juuri muuta ole kuin maaseutua. Helsinki, Tre ja Tku mukaan lukien.
Eri
Mä olen myös ihmetellyt ihan ihmeellisiä pinttyneitä mielikuvia maalla asumisesta. Kumma ettei joku väittänyt, että paikkakunnan Salesta ei saa edes maitoa, kun kaikilla on lehmiä kotona.
Mä asun maalla, kaupungissa olen kasvanut. Mieheni perässä olen tänne muuttanut. On tässä ongelmiakin, mutta esim tällaista kotia ei olisi mahdollisuutta hankkia kaupungista. Ei täällä ole pelkkiä pystyyn lahoavia hometaloja, kuten moni näyttää luulevan. Toki niitäkin on, hometaloja on myös kaupungissa. Löytyy uimahalli, kirjasto, kuntosali, laadukas ruokakauppa. Internetistä ostin jo kaupungissa asuessa vaatteet, sama jatkuu nyt. Työt teen etänä, ja konttoripäivinä saa ihan ajaa töihin, ei istua kököttämässä autossa ja odottaa risteyksessä vihreää valoa tai omaa vuoroa.
Mulle maalle muutto on yllätyksiä täynnä. Ikävin yllätys oli miltei naapurissa asuva "hankala" anoppi. Kivempi yllätys on ollut innostuminen omasta kasvimaasta, pari ystävääkin on löytynyt paikkakunnalta. Ja huomata, että kyllänirä teatteri- ja konserttikäyntejäkin saa elämäänsä, vaativat vain vähän enemmän järjestelyjä kuin kaupungissa asuessa.
No et sinä kyllä missään maalla asu vaan pikkukaupungissa tai kunnan taajamassa, jos kerran uimahalli ja kirjastokin löytyy. Maalla asuminen on sellaista, että ympärillä metsää ja tai peltoa ja lähin naapurikaan ei ihan kivenheiton päässä ole.
Itsellä lähimpään naapuriin puoli kilometriä ja ympärillä metsää suota ja peltoa. Kuitenkaan uimahalliinkaan ei ole kuin vartin matka, vaikka siellä en koskaan käykään. Saman matkan päästä löytyy kaikki muutkin palvelut. Korvessa asuminenkaan ei välttämättä tarkoita sitä, että pitää asua hemmetin kaukana kaikesta.
Mutta joo, ei tosiaan maalle muuttaminen sitä tarkoita, että pitäis luopua kaikesta vanhasta.
Aika tasan 3500 asukkaan kylä tämä on. Peltoa ja metsää löytyy yllin kyllin. Kyllä tämän läpi ajaessa maaseuduksi tunnistaa. Taajamaan tästä jokunen kilometri. Yhtäkään katuvaloa ei tänne näy, naapuritaloja on kokonaista kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi etäsuhde. Ehkä innostut muutosta myös.
Itse olen etäsuhteessa ollut vuosia. Yhdessä emme ole asuneet emmekä tule asumaan. Minä haluan asua kerrostalossa. Mies on ostanut lapsuudenkotinsa ja haluaa asua siellä. Välimatkaa meillä on 100 km.
itse en suostuisi muuttamana maalle, mutta en myöskään etäsuhteeseen.
Olet huono ihminen kahdesta syystä ja kummankin kerroit tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies saa perinnöksi talon. Ja ap haluaa, että mies myy perintötalon, jotta he voivat ostaa ap:n mieleisen asunnon.
Ja kaikki tämä siitäkin huolimatta, että mies ei halua myydä. Älyttömän itsekästä toimia näin. Ap:n ei ole pakko sinne taloon muuttaa, mutta tuo perintotalon myymisen vaatiminen on erittäin itsekästä.Ja jos matkaa lähimpään kaupunkiin on 150 km silloin asuu lapissa. Suomessa kun on alle 10000 asukkaan kaupunkeja. Ja ovat ihan virallisesti kaupunkeja, toki pieniä sellaisia mutta kuitenkin.
En vaadi sellaista mieheltä. Keksit tuon päästäsi. Spekuloin vain vaihtoehdoilla mutta tottakai mies tekee niin kuin haluaa.
Mutta pakko todeta että onhan miehenkin toive yhtäkkisestä muutosta ihan yhtä itsekästä kuin minunkin haluat. Ei ole mitään takeita että elämä muodostuisi hyväksi uudella paikkakunnalla, jossa on paljon vähemmän mahdollisuuksia. Ainoa plussa olisi omistusasunto mutta ei se omistaminenkaan ihan halpaa ole.
150km on siis tähän nykyiseen kaupunkiin jossa työmme ovat. On siellä lähempänä pienempiä kaupunkeja mutta kyse oli nyt siitä paljonko välimatkaa muodostuisi nykyiseen asuinpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna rehupuntin painua sinne kotiseuduilleen aikamiespojaksi ja hanki oikea mies.
Niin, ja se "oikea mies" on varmaan sellainen limua litkivä tietsikkaa pelaava huppari-poju xD
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa miehen perimään lapsuuden kotiin.
Siellähän alkaa ravaamaan miehen vanhat tutut kuin hollituvassa.
Minä kieltäydyin, kun mieheni ehdotti, että ostaisimme hänen lapsuuden talon. Arvelin, että samassa kaupungissa asuvat miehen sukulaiset käyvisivät talossa kuin kotonansa.
Ostimme talon muualta. Sain maistiaisia tännekin niistä sukulaisista. Ei mitään käytöstapoja ja yksi pari jäi sopimatta minun tai miehen kanssa kolmeksi päiväksi lomailemaan ja täyshoitoon.
Mulla olisi mennyt jo vuodessa hermot katsoessa niitä sukulaisia siellä miehen kotikaupungissa. Kannattaa siis luottaa omiin tuntemuksiin.
Meillä ei alkanut ramppaamaan kuin anoppi. Muut osaavat käyttää puhelinta. Nyt ei ramppaa anoppikaan, kun tehtiin hyvin selväksi, että hän ei täällä asu, joten ei voi täällä vapaasti ravata oman aikataulun mukaan. Aikataulun sopiminen on anopille liian raskasta, joten lopetti käymisen kokonaan. No, eipä ole marttyyriä ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Luuletko ettei maalaiset osaa koodata, soittaa soittimia ja puhua kieliä?! Siellä on sama vuosiluku ja mukavuudet kuin kaupungeissakin. Suurin osa maalla asuvista käy töissä kaupungeissa, nykyään tekee etätöitä ja on korkeasti koulutettuja.
Ihme käsitykset kaupunkilaisilla.
Ei siinä, itsekin pidän myös kaupungeista, vaikka asunkin maalla tällä hetkellä.
Itse en ottaisi puolisoksi ihmistä, jonka näkemykset muista pohjautuu ikivanhoihin stereotypioihin. Ihan sama onko maalta kaupungista. Suomessa ei edes juuri muuta ole kuin maaseutua. Helsinki, Tre ja Tku mukaan lukien.
Eri
Mä olen myös ihmetellyt ihan ihmeellisiä pinttyneitä mielikuvia maalla asumisesta. Kumma ettei joku väittänyt, että paikkakunnan Salesta ei saa edes maitoa, kun kaikilla on lehmiä kotona.
Mä asun maalla, kaupungissa olen kasvanut. Mieheni perässä olen tänne muuttanut. On tässä ongelmiakin, mutta esim tällaista kotia ei olisi mahdollisuutta hankkia kaupungista. Ei täällä ole pelkkiä pystyyn lahoavia hometaloja, kuten moni näyttää luulevan. Toki niitäkin on, hometaloja on myös kaupungissa. Löytyy uimahalli, kirjasto, kuntosali, laadukas ruokakauppa. Internetistä ostin jo kaupungissa asuessa vaatteet, sama jatkuu nyt. Työt teen etänä, ja konttoripäivinä saa ihan ajaa töihin, ei istua kököttämässä autossa ja odottaa risteyksessä vihreää valoa tai omaa vuoroa.
Mulle maalle muutto on yllätyksiä täynnä. Ikävin yllätys oli miltei naapurissa asuva "hankala" anoppi. Kivempi yllätys on ollut innostuminen omasta kasvimaasta, pari ystävääkin on löytynyt paikkakunnalta. Ja huomata, että kyllänirä teatteri- ja konserttikäyntejäkin saa elämäänsä, vaativat vain vähän enemmän järjestelyjä kuin kaupungissa asuessa.
No et sinä kyllä missään maalla asu vaan pikkukaupungissa tai kunnan taajamassa, jos kerran uimahalli ja kirjastokin löytyy. Maalla asuminen on sellaista, että ympärillä metsää ja tai peltoa ja lähin naapurikaan ei ihan kivenheiton päässä ole.
Itsellä lähimpään naapuriin puoli kilometriä ja ympärillä metsää suota ja peltoa. Kuitenkaan uimahalliinkaan ei ole kuin vartin matka, vaikka siellä en koskaan käykään. Saman matkan päästä löytyy kaikki muutkin palvelut. Korvessa asuminenkaan ei välttämättä tarkoita sitä, että pitää asua hemmetin kaukana kaikesta.
Mutta joo, ei tosiaan maalle muuttaminen sitä tarkoita, että pitäis luopua kaikesta vanhasta.
Mitä ihmettä höpötät. Minun kotoani on 24 km kauppaan ja siellä on uimahalli ja siellä on vaikka mitä -eikä ole kaupunki. Suomen pikkukunnissa on yllättävän laajat palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Luuletko ettei maalaiset osaa koodata, soittaa soittimia ja puhua kieliä?! Siellä on sama vuosiluku ja mukavuudet kuin kaupungeissakin. Suurin osa maalla asuvista käy töissä kaupungeissa, nykyään tekee etätöitä ja on korkeasti koulutettuja.
Ihme käsitykset kaupunkilaisilla.
Ei siinä, itsekin pidän myös kaupungeista, vaikka asunkin maalla tällä hetkellä.
Itse en ottaisi puolisoksi ihmistä, jonka näkemykset muista pohjautuu ikivanhoihin stereotypioihin. Ihan sama onko maalta kaupungista. Suomessa ei edes juuri muuta ole kuin maaseutua. Helsinki, Tre ja Tku mukaan lukien.
Eri
Mä olen myös ihmetellyt ihan ihmeellisiä pinttyneitä mielikuvia maalla asumisesta. Kumma ettei joku väittänyt, että paikkakunnan Salesta ei saa edes maitoa, kun kaikilla on lehmiä kotona.
Mä asun maalla, kaupungissa olen kasvanut. Mieheni perässä olen tänne muuttanut. On tässä ongelmiakin, mutta esim tällaista kotia ei olisi mahdollisuutta hankkia kaupungista. Ei täällä ole pelkkiä pystyyn lahoavia hometaloja, kuten moni näyttää luulevan. Toki niitäkin on, hometaloja on myös kaupungissa. Löytyy uimahalli, kirjasto, kuntosali, laadukas ruokakauppa. Internetistä ostin jo kaupungissa asuessa vaatteet, sama jatkuu nyt. Työt teen etänä, ja konttoripäivinä saa ihan ajaa töihin, ei istua kököttämässä autossa ja odottaa risteyksessä vihreää valoa tai omaa vuoroa.
Mulle maalle muutto on yllätyksiä täynnä. Ikävin yllätys oli miltei naapurissa asuva "hankala" anoppi. Kivempi yllätys on ollut innostuminen omasta kasvimaasta, pari ystävääkin on löytynyt paikkakunnalta. Ja huomata, että kyllänirä teatteri- ja konserttikäyntejäkin saa elämäänsä, vaativat vain vähän enemmän järjestelyjä kuin kaupungissa asuessa.
Minä olen syntynyt maalla. Lähimpään naapuriin oli 500 metriä eli ei edes näköetäisyydellä, metsää välissä. Pimeys siellä eniten ärsytti. Meillä oli kyllä valtavat pihavalot, että pystyttiin leikkimään ulkona, mutta eipä pihasta tarvinnut mennä kuin 100 metriä, niin jo oli pilkkopimeää. Sitä pimeyttä Keski-Suomessa riittää. Aamuisin talsittiin koulubussille reilu kilometri ison tien varteen taskulampun valossa. Pahimpaan aikaan marras-helmikuussa talsittiin myös pimeydessä sieltä bussilta kotiin päin.
Kyläkauppa oli siinä vieressä, mistä koulubussi kulki ja siellä oli katuvaloja pieni pätkä. Kirkko ja hautausmaa oli aika lähellä kauppaa, ehkä puoli kilometriä matkaa. Koulua ei enää ollut, vaan vanha kansakoulu oli jo silloin asuinkäytössä. Peruskoulua käytiin kunnan keskustan koululla. Meillä oli semmoinen ihmeellisyys kuin postikonttori. Se oli kaupan seinän takana. Kesäisin oli vilkas kesäkahvila pitopalvelun pihalla. Myös kesäteatteriesityksiä siellä pidettiin. Autokorjaamokin kylältä löytyi ja 2 tai 3 perhepäivähoitajaa. Päiväkotia ei ollut. Hevostila oli syrjässä, mutta siellä sai oman kylän tytöt käydä halvalla ratsastamassa.
Viime kesänä kävin entisessä kotitalossa, koska se on sukulaisen kotina edelleen. Eipä ole kylällä enää kyläkauppaa eikä postikonttoria. Hautausmaa on ja kirkko. Ja autokorjaamo jo kolmannessa polvessa. En kyllä asuisi siellä, koska lähimpään kauppaankin on 16 km, ja sekin kauppa oli älyttömän kallis. Isompi S-market vielä kauempana. Yhdessä vanhassa navetassa on kuulemma tilausravintola, liekö samojen pitopalveluyrittäjien omistama kuin minun lapsuudessa. En ehkä omia häitä tai hautajaisia haluaisi viettää entisessä navetassa.
Eniten varmaan hirvittää, jos sattuu jotakin, ja pitää lähteä päivystykseen. Pikkupaikkakunnalta, jossa asuin, oli 120 km päivystykseen. En tiedä oliko päivystys välillä lähempänä, mutta itse jouduin tuonne 120 km päähän kahtena eri kertana sappikivikohtauksen ja umpilisäkkeen takia. Ihanaa odotella vielä kaiken matkustamisen päälle sairaalan aulassa ja lähteä sitten toipilaana taas kotiin puolentoistatunnin ajomatkan päähän.
Saatiin jännätä monet kerrat, kun ukki meinasi sairautensa takia tukehtua, että ehtiikö ambulanssi tulla pelastamaan. Ehti kuin ihmeen kaupalla joka kerta, mutta olen ihan oikeasti miettinyt, että onko olemassa jotain tilastoja syrjäseutujen korkeammista kuolinluvuista, kun lanssi ei vain ehdi paikalle.
Paikkakunnalla ei ole omaa poliisiakaan, niin onpa kaiken kaikkiaan turvallinen olo.
Näillä taidoilla ei suurin osa tee nyky-yhteiskunnassa hevon helvettiä.