Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.Jep, jos on persaukinen, niin varmaan voisi olla parempi asua maaseudulla.
Olen eri mieltä. Siellä on pakko ylläpitää joka aikuiselle omia ajokelpoisia autoja ja maksaa erikseen tiemaksua tiestä, joka aurataan milloin aurataan, jos aurataan. Ja tarvitset mitä tahansa, aina on mentävä autolla hakemaan se kilometrien päästä. Mua alkoi pitemmän päälle ärsyttää jo viiden kilometrin kauppamatka. Työlästä. Kauppaan oli tuo 5 km, mutta vaateliikkeisiin ym 15 km, samoin pankkipalveluihin ja kunnallisiin. Muistan ajaneeni joinain päivinä kuuteen kertaan sitä 15 kilometrin matkaa kuntakeskustaan.
Se on hukattua aikaa, pois elämästä. Lasken sillekin tietyn hinnan. Kun asuu kaupungissa, ajankäytön voi suunnitella paljon paremmin eikä puoli päivää hukkaannu autossa.
Ainoa fakta tässä on se, että jokaisella (työssä käyvällä) aikuisella on oltava auto. Muuten näkemyksesi on vanhentunut.
Korona-aika teki sen, että täällä maallakin saa kaiken nykyään kotiinkuljetuksella, jopa ruokaostokset. Ei tarvitse ajaa edes viittä kilometriä markettiin, jollei halua. Useimmat maalla-asujat toki osaavat tehdä ostokset niin, ettei kaupassa tarvitse käydä kuin kerran viikossa, mikä vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin kolmesti päivässä lähialepassa ramppaaminen, kun unohtui se, tämä ja tuo.
Pankki- ja virastopalvelut ovat netissä. Jos jotain sellaista asiaa on, että täytyy mennä paikan päälle, siihen joutuu varaamaan ajan ihan asuinpaikasta riippumatta. Vaatteet ym. saa helpoiten netistä, kotiinkuljetuksella nekin tai sieltä marketin automaatista voi noutaa paketin kauppareissulla. Ei mene aikaa kuin korkeintaan 30 sekuntia enemmän kuin muuten kaupassa käydessä.
Palveluitakin löytyy. On partureita, kauneushoitoloita, yksityisiä hammaslääkäreitä, jopa kotikäyntejä tekeviä yksityisiä pieneläinlääkäreitä. Omalla n. 7000 asukkaan kotipaikkakunnallani on erikoisliikkeitä ja jopa tatuointistudio. Baarejakin on ja niissä on turvallista käydä. Ei ole tarvinnut rakentaa naisille omaa karsinaa siksi, että heihin piikitetään tyrmäystippoja. Löytyy ravintoloita ja kahvilaa, taidenäyttelyitä ym.
Joku muu valitti ovesta sisään tormaavista kaupustelijoista. 90-luvulla niitä poikkeili tiuhaan tahtiin, se on totta, mutta nykyään ei aja koppakauppias pihaan, vaikka miten toivoisi. Jehovatkin jättävät lippusensa ja lappusensa postilaatikkoon. Ovesta ei tule kukaan pyytämättä sisään, eivät varsinkaan naapurit.
Eli jos on viimeksi asunut maalla yli 20 vuotta sitten, ei kannata tulla jakamaan kokemuksiaan, koska nykyään täällä on ihan eri meininki. Itse olen asunut maalla siis sekä yli 20 vuotta sitten että nyt taas, joten pystyn helposti vertaamaan.
Kaikille ei maalaiselämä tietenkään sovi ja se on ihan ok. Ei sovi kaikille kaupunkielämäkään ja sekin on ok. Onneksi asuinpaikan voi vapaasti valita.
Ap:lle sanoisin, että jollet viihdy maalla, älä muuta maalle. Päästä kuitenkin miehesi muuttamaan, jos se on hänen haaveensa. Ilmeisesti hän on asunut 20 vuotta kaupungissa sinun mieliksesi tai muuten puolipakolla, koska haluaa niin innokkaasti takaisin maalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tässä taas nähtiin esimerkki naisen tasapuolisuuden vaatimuksista. ei voi muuttaa sinne, kun miehellä on siellä enemmän kavereita!!!!!!!!!!!!!!!!
Monille naisille on tärkeää etäännyttää mies kavereistaan, että voi testata, onko oikeasti tärkeä ja viettää kahdenkeskistä laatuaikaa, kuten kierrellä rättikaupoissa tai mies katsoo, kun nainen roikkuu netissä tai somettaa.. . .
Mieshän tuossa aloittajan tilanteessa haluaa etäännyttää aloittajan kavereistaan. He ovat tavanneet ja päätyneet yhteen kaupungissa, missä oletettavasti molemmilla on oma elämä. Nyt pitäisi muuttaa paikkaan, jossa vain toisella on. Ei se ole reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.Jep, jos on persaukinen, niin varmaan voisi olla parempi asua maaseudulla.
Olen eri mieltä. Siellä on pakko ylläpitää joka aikuiselle omia ajokelpoisia autoja ja maksaa erikseen tiemaksua tiestä, joka aurataan milloin aurataan, jos aurataan. Ja tarvitset mitä tahansa, aina on mentävä autolla hakemaan se kilometrien päästä. Mua alkoi pitemmän päälle ärsyttää jo viiden kilometrin kauppamatka. Työlästä. Kauppaan oli tuo 5 km, mutta vaateliikkeisiin ym 15 km, samoin pankkipalveluihin ja kunnallisiin. Muistan ajaneeni joinain päivinä kuuteen kertaan sitä 15 kilometrin matkaa kuntakeskustaan.
Se on hukattua aikaa, pois elämästä. Lasken sillekin tietyn hinnan. Kun asuu kaupungissa, ajankäytön voi suunnitella paljon paremmin eikä puoli päivää hukkaannu autossa.
Ainoa fakta tässä on se, että jokaisella (työssä käyvällä) aikuisella on oltava auto. Muuten näkemyksesi on vanhentunut.
Korona-aika teki sen, että täällä maallakin saa kaiken nykyään kotiinkuljetuksella, jopa ruokaostokset. Ei tarvitse ajaa edes viittä kilometriä markettiin, jollei halua. Useimmat maalla-asujat toki osaavat tehdä ostokset niin, ettei kaupassa tarvitse käydä kuin kerran viikossa, mikä vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin kolmesti päivässä lähialepassa ramppaaminen, kun unohtui se, tämä ja tuo.
Pankki- ja virastopalvelut ovat netissä. Jos jotain sellaista asiaa on, että täytyy mennä paikan päälle, siihen joutuu varaamaan ajan ihan asuinpaikasta riippumatta. Vaatteet ym. saa helpoiten netistä, kotiinkuljetuksella nekin tai sieltä marketin automaatista voi noutaa paketin kauppareissulla. Ei mene aikaa kuin korkeintaan 30 sekuntia enemmän kuin muuten kaupassa käydessä.
Palveluitakin löytyy. On partureita, kauneushoitoloita, yksityisiä hammaslääkäreitä, jopa kotikäyntejä tekeviä yksityisiä pieneläinlääkäreitä. Omalla n. 7000 asukkaan kotipaikkakunnallani on erikoisliikkeitä ja jopa tatuointistudio. Baarejakin on ja niissä on turvallista käydä. Ei ole tarvinnut rakentaa naisille omaa karsinaa siksi, että heihin piikitetään tyrmäystippoja. Löytyy ravintoloita ja kahvilaa, taidenäyttelyitä ym.
Joku muu valitti ovesta sisään tormaavista kaupustelijoista. 90-luvulla niitä poikkeili tiuhaan tahtiin, se on totta, mutta nykyään ei aja koppakauppias pihaan, vaikka miten toivoisi. Jehovatkin jättävät lippusensa ja lappusensa postilaatikkoon. Ovesta ei tule kukaan pyytämättä sisään, eivät varsinkaan naapurit.
Eli jos on viimeksi asunut maalla yli 20 vuotta sitten, ei kannata tulla jakamaan kokemuksiaan, koska nykyään täällä on ihan eri meininki. Itse olen asunut maalla siis sekä yli 20 vuotta sitten että nyt taas, joten pystyn helposti vertaamaan.
Kaikille ei maalaiselämä tietenkään sovi ja se on ihan ok. Ei sovi kaikille kaupunkielämäkään ja sekin on ok. Onneksi asuinpaikan voi vapaasti valita.
Ap:lle sanoisin, että jollet viihdy maalla, älä muuta maalle. Päästä kuitenkin miehesi muuttamaan, jos se on hänen haaveensa. Ilmeisesti hän on asunut 20 vuotta kaupungissa sinun mieliksesi tai muuten puolipakolla, koska haluaa niin innokkaasti takaisin maalle?
Itse asiassa maalla kyläkauppias toi ruoat iltaisin ihmisille koteihin ja kun kauppa lopetti, kauppa- auto ajoi ihan portaiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Voi kuule. Sinulla on mutta minäpä en tuollaista halua. Onko sinun vaikea tajuta, etten ole sinä? Taidat olla sangen rajaton ja katkera ihminen.
Kuka on ylipäätään kysynyt sinulta, minkälaisen miehen haluat? Perusta oma ketju aiheesta, jos noin kovasti kiinnostaa saada vastauksia ja arveluita siihen, minkälaisista miehistä sinä tykkäät.
AP kyselee neuvoa omaan asumis- ja parisuhdetilanteeseensa ja sä tulet kertomaan, minkälaista miestä sinä et halua. Kuka tässä on rajaton?!
Vierailija kirjoitti:
Anna rehupuntin painua sinne kotiseuduilleen aikamiespojaksi ja hanki oikea mies.
Siis joku, joka ei ole sellainen kuin sinä itse, sitähän tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kiireessäni vain eka sivun, mutta rohkenen kirjoittaa kommenttini.
Meillä on kerrostalokolmio ison kaupungin keskustassa.(oma) ja vuokra-asunto 150km päässä maalla. Pikitietä pihaan asti. Mies pääsi ensin eläkkeelle, alkoi olla aina enemmän maalla. Kunnosteli venettä yms nikkarointia. Jäin itse varhaiseläkkeelle tämän vuoden alusta. Olen itse maalla aina. No, lääkäriasiat, rokotukset yms kaupungissa. Mieskin on maalla n 90%.
Ollaan molemmat maalta kotoisin, tänne meidät otettiin hyvin vastaan. Kyläkaupalla toimintaa, samoin kyläyhdistyksessä. Viime kesän olin töissäkin täällä.
Vähän naurattaa välillä se tyhjä asunto kaupungissa... tarttis varmaan tehdä jotain.
Kiitos kun/jos jaksoitte lukea
Myy mökin pois, ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sinulle on kuitenkin mahdollista muuttaa taloon, kun sanot ainoaksi ongelmaksi ettet halua muuttaa pois kaupungista? Miksi et muuta sinne kokeeksi? Voit muuttaa takaisin kaupunkiin omaan vuokra-asuntoon, jos et viihdy talossa. Aina löydät uuden itsellesi sopivan vuokra-asunnon, mikäli vihaat tilavaa taloa, omaa rauhaa ja pikkukaupungin idylliä. Miehesi ystävät varmasti suhtautuvat sinuun hyvin ja ottavat sinut mukaan kaveripiiriin, ellet ole täysin mahdoton prinsessa.
Meillä sama, paitsi että mies käyttää paikkaa miesluolanaan ja se on minulle täysin fine. Kumpikin tarvitsee omaa rauhaa. Mies on väläytellyt ajatusta siitä, että ehkä joskus muutettaisiin sinne, mutta olen sillä kannalla, että ei j*malauta missään tapauksessa. Mutta mistä sitä tietää mitä vaikka myöhemmin elämässä haluaa? Miksi miehesi ei voi pitää taloa paikkana jossa voisitte käydä vaikkapa välillä - tai mies yksin? Eivät kai pariskunnat mitään siamilaisia ole ja ero silloin tällöin tekee vain hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Käsitit väärin. Ei ne tutut ole syy miksi en muuttaisi vaan se maaseutu itsessään. Mutta miehen kaverit voisi kieltämättä olla yksi lisäsyy, miksi paikkakunnalle olisi vaikea sopeutua. En kestäisi sitä että kylään pelmahdetaan etukäteen sopimatta. Tiedän että kyseisellä paikkakunnalla sellaista harrastetaan ja varsinkin miehen tuttavat toimivat näin.
ap
Tämä on muuten käsittämättömän juntti tapa. Minulle oikein ehdotettiin talon rakennuttamista kävelymatkan päähän, jotta "kyläily onnistuu helposti". Toki tuo isän talo tulee perittyä ennemmin tai myöhemmin. Noh, eipä sitä puolisoa vielä olekaan.
T: Maaseudun kasvatti
Mikä on rahatilanne?Voiko molemmat asunnot pitää?Olette arkisin kaupungissa ja viikonloput maalla (mies voi olla enemmän kin) tai millä jaolla vaan...Tuo kuulostaa ainoalta reilulta kompromissiltä,jos molemmat on ihan eri linjoilla asuinpaikasta.Ehkä ap joskus alkaa viihtyäkin maalla?Tai sitten mies ei viihdy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rahatilanne?Voiko molemmat asunnot pitää?Olette arkisin kaupungissa ja viikonloput maalla (mies voi olla enemmän kin) tai millä jaolla vaan...Tuo kuulostaa ainoalta reilulta kompromissiltä,jos molemmat on ihan eri linjoilla asuinpaikasta.Ehkä ap joskus alkaa viihtyäkin maalla?Tai sitten mies ei viihdy...
Tämä. Ainakin vähän aikaa vois kokeilla näin. Tehkää sitten sen pohjalta päätöksiä vaikka vuoden päästä... tai loma-asuntona edes peritty tälo?
Toki muutto maalle taloon. Yhdessä.
Vuokranmaksu on täysin järjetöntä yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.
Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣Ei sieltä kovin pitkä matka olisi lähimpiin kaupunkeihin. Mutta elämäntyyli muuttuisi silti maaseutumaiseksi. Onhan se ihan erilaista asua talossa maaseudulla kuin kerrostalossa ison keskustan lähellä. Tykkään kaupungin elämäntyylistä. Palvelujen kirjosta ja ystävien tapaamisesta kahviloissa. Voisinko mitenkään viihtyä omakotitalossa syrjäseudulla, se tässä mietityttää. Olen aiemmin asunut pienellä paikkakunnalla ja en ole viihtynyt.
ap
Minä en ainakaan sinuna muuttaisi minnekään pikkupaikkakunnalle, jossa et viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Vanhemmiten alkaa arvostaa kattavia terveydenhuoltopalveluita lähellä. Niitä ei maalla ole. Ambulanssin jos joutuu kutsumaan, niin menee vähintäänkin tunti. Lääkäri jos on terkkarissa epäpätevä tai kielitaidoton, niin siellä ei löydy vaihtoehtoja. Yksityisiä terveysasemia ei välttämättä ole lainkaan.
Kun olen omien vanhempieni kohdalla näitä hommia katsellut ja nähnyt, miten ikäviin lopputuloksiin ne johtavat, niin olen todennut: Varsinkaan ikääntyessään ei kannata muuttaa maalle. Sieltä ne paremmin toimeentulevat maalaisvanhuksetkin muuttavat pikemminkin kaupunkeihin lastensa lähellä, mutta myös nimenomaan siksi, että saisivat terveydenhuoltopalveluita niitä tarvitessaan.
Hyvinvointialueet tulevat todennäköisesti entisestään keskittämään ja karsimaan maaseudun palveluita.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläispoliitikko Facebookissa: Ainoa syy muuttaa maaseudulle on insesti
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005436946.html
Ja vaimon hakkaaminen.
Hyvänä puolena toki se että pikkupaikkakunnalla kaikki tietäisivät teidän asianne.
Isossa kaupungissa tuskin kukaan tuntee perheenne asioita, ei kai se ole mukavaa?
Vierailija kirjoitti:
Toki muutto maalle taloon. Yhdessä.
Vuokranmaksu on täysin järjetöntä yleisesti.
Miten siinä kaksi työtöntä pärjää edes velattomassa omakotitalossa? Ite en luopuisi mieleisestä työpaikasta ja muuttaisi jonnekin, minne en halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.
Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.Jep, jos on persaukinen, niin varmaan voisi olla parempi asua maaseudulla.
Olen eri mieltä. Siellä on pakko ylläpitää joka aikuiselle omia ajokelpoisia autoja ja maksaa erikseen tiemaksua tiestä, joka aurataan milloin aurataan, jos aurataan. Ja tarvitset mitä tahansa, aina on mentävä autolla hakemaan se kilometrien päästä. Mua alkoi pitemmän päälle ärsyttää jo viiden kilometrin kauppamatka. Työlästä. Kauppaan oli tuo 5 km, mutta vaateliikkeisiin ym 15 km, samoin pankkipalveluihin ja kunnallisiin. Muistan ajaneeni joinain päivinä kuuteen kertaan sitä 15 kilometrin matkaa kuntakeskustaan.
Se on hukattua aikaa, pois elämästä. Lasken sillekin tietyn hinnan. Kun asuu kaupungissa, ajankäytön voi suunnitella paljon paremmin eikä puoli päivää hukkaannu autossa.
Ainoa fakta tässä on se, että jokaisella (työssä käyvällä) aikuisella on oltava auto. Muuten näkemyksesi on vanhentunut.
Korona-aika teki sen, että täällä maallakin saa kaiken nykyään kotiinkuljetuksella, jopa ruokaostokset. Ei tarvitse ajaa edes viittä kilometriä markettiin, jollei halua. Useimmat maalla-asujat toki osaavat tehdä ostokset niin, ettei kaupassa tarvitse käydä kuin kerran viikossa, mikä vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin kolmesti päivässä lähialepassa ramppaaminen, kun unohtui se, tämä ja tuo.
Pankki- ja virastopalvelut ovat netissä. Jos jotain sellaista asiaa on, että täytyy mennä paikan päälle, siihen joutuu varaamaan ajan ihan asuinpaikasta riippumatta. Vaatteet ym. saa helpoiten netistä, kotiinkuljetuksella nekin tai sieltä marketin automaatista voi noutaa paketin kauppareissulla. Ei mene aikaa kuin korkeintaan 30 sekuntia enemmän kuin muuten kaupassa käydessä.
Palveluitakin löytyy. On partureita, kauneushoitoloita, yksityisiä hammaslääkäreitä, jopa kotikäyntejä tekeviä yksityisiä pieneläinlääkäreitä. Omalla n. 7000 asukkaan kotipaikkakunnallani on erikoisliikkeitä ja jopa tatuointistudio. Baarejakin on ja niissä on turvallista käydä. Ei ole tarvinnut rakentaa naisille omaa karsinaa siksi, että heihin piikitetään tyrmäystippoja. Löytyy ravintoloita ja kahvilaa, taidenäyttelyitä ym.
Joku muu valitti ovesta sisään tormaavista kaupustelijoista. 90-luvulla niitä poikkeili tiuhaan tahtiin, se on totta, mutta nykyään ei aja koppakauppias pihaan, vaikka miten toivoisi. Jehovatkin jättävät lippusensa ja lappusensa postilaatikkoon. Ovesta ei tule kukaan pyytämättä sisään, eivät varsinkaan naapurit.
Eli jos on viimeksi asunut maalla yli 20 vuotta sitten, ei kannata tulla jakamaan kokemuksiaan, koska nykyään täällä on ihan eri meininki. Itse olen asunut maalla siis sekä yli 20 vuotta sitten että nyt taas, joten pystyn helposti vertaamaan.
Kaikille ei maalaiselämä tietenkään sovi ja se on ihan ok. Ei sovi kaikille kaupunkielämäkään ja sekin on ok. Onneksi asuinpaikan voi vapaasti valita.
Ap:lle sanoisin, että jollet viihdy maalla, älä muuta maalle. Päästä kuitenkin miehesi muuttamaan, jos se on hänen haaveensa. Ilmeisesti hän on asunut 20 vuotta kaupungissa sinun mieliksesi tai muuten puolipakolla, koska haluaa niin innokkaasti takaisin maalle?
Yhtään väitettä en keksinyt omasta päästäni ja muutin pois Uudenmaan syrjäkylällä olleesta omakotitalostani v. 2017 helmikuussa. Pihasta oli 45 km matkaa Helsingin keskustaan Tuusulanväylää pitkin.
Jos sinun nurkillasi onkin kehitystä tapahtunut, niin tuolta kylältä poistui se päivän toinen bussivuorokin.
Siksihän sieltä kirkonkylältä kaikki naiset lähtevätkin, kun kirkonkylän miesten mielestä naisille sopiva työpaikka on kauppa tai leipomo. Sullakin on 55-vuotiaan ajatusmaailma.