Mies perii talon pikkupaikkakunnalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?

Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.

Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.

Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.

Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.

Huono vertaus. Neukkuturistit tulivatkin ostosreissulle ostamaan sellaista mitä eivät omasta asuinpaikastaan saaneet tai maksoi liikaa siellä. Minä asun maaseudulla mutten missään korvessa ja käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, kaikenlaisissa tapahtumissa, poliittisissa kokouksissa ja oopperassakin käyn muutaman kerran vuodessa. Ei ole ongelmia asua pienemmällä paikkakunnalla näissä jutuissa vain juntti kuvittelee olevan. 

Erinomainen vertaus, koska juntit tulevat Stadiin ostamaan sitä, mitä eivät kotikylän Pirkka-marketista saa.

Mitähän mahdat tarkoittaa? Ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi netistä tilattua. 

Älä muuta sano. Ollanko kaupungissa niin juntteja, ettei tiedetä, että maalla asuvalla on netti ja sen kautta voi tilata mitä vain. 

Joo, voi tilata vaikka woltista meksikolaista ruokaa kun sattuu tekemään mieli. Toimitus tulee heti seuraavan kuun puolessavälissä. 😂

Me ei tilata mitään ruokia kun teen itse parempia. Opettele sinäkin kokkaamaan. Kaupungissa asutaan. Laiskuutta tilata ruokaa.

Ok, eli sieltä netistä ei voikaan tilata mitä vain? Osaan kyllä kokata, aina ei vain viitsi eikä ehdi. Ja vaikka ihan hyvä kokki olenkin, en todellakaan tee itse parempia kuin jonkun huippuravintolan tiimi, etkä tee sinäkään vaikka itse niin kuvitteletkin.

Huippuravintolastahan ne ruuat siellä tilataan 😄😄😄

Voi tilata, jos tahtoo. Maalla joutuu tilaamaan siitä ainoasta pitseriasta, jos se suostuu kuskaamaan kymmenen kilsan päähän. Minä en voinut maalla asuessa tilata viiden kilsan päästä, koska ravintoloitsija oli laskenut, että tulee liian kalliiksi kuskata. Joten hain ja ajoin 10 km mokoman lätyn takia. 

Aina ei huvita syödä itse tehtyä, vaikka miten taitava olisi. Etenkään jos raaka-aineet joutuu hakemaan sen pikkuisen Pirkka-marketin valikoimasta, jossa jo puhveli-Mozzarellan tiedusteleminen aiheuttaa kengänkärkiin katselua. 

Tyhjää höpötystä. Ikäänkuin joku kotiinkuljetettu pitsa olisi elintärkeää. Kasva aikuiseksi.

Ainoastaan parikymppisenä kahvilat ja pizzapaikat ja kaupunkihälinä on tärkeää. Sitäpaitsi maalla tiedetään  ihan hyvin että on erilaisia mozzarelloja, lakatkaa olemasta junttikaupunkilaisia.

Höpö höpö. Monimuotoiset palvelut ovat vähintään yhtä tärkeitä 5-kymppisenäkin, ja osa niistä moninverroin tärkeämpiäkin. Parikymppisenä kun ei ollut liiemmälti rahaa niitä edes käyttää.

On sulaa hulluutta muuttaa eläkeikäisenä tai sen kynnyksellä maalle. Setäni teki sen virheen ja kun hänellä muutamaa vuotta myöhemmin todettiin nopeasti etenevä muistisairaus, elämä kävi mahdottomaksi metsämökissä.  Loppuvuodet menivät sitten hoivakodissa ventovieraiden keskellä.

Pelkkä nivelrikko voi tehdä mahdottomaksi asumisen omakotitalossa, kun ei selviydy kipujen ja liikuntavaikeuden takia lumitöistä tai pysty ajamaan edes normaalia autoa. Lääkäriin, apteekkiin ja fysioterapiaan hemmetin hankala matka. Kaupungissa vielä jotenkin kitkuttaa kotisairaanhoidon varassa kotonaan hissitalossa. Kotisairaanhoito käy useasti päivässä.

Eri asumismuodoista ja -paikoista on turha tapella. Jokainen normaali ihminen arvostaa omaansa, paitsi tietenkin nuo jotka puhuvat läävistä ja luukuista, mutta itsehän he ovat kotinsa lääviksi ja luukuiksi tehneet. Sika on läävässä kaikkialla, maalla ja kaupungissa.

Kyllä sieltä maalta pääsee sitten pois, kun on tarve. Ei sinne taajamaan inva-asuntoon tarvitse kaiken varalta nelikymppisenä muuttaa.

Yleensä terveysongelmat alkavat vähitellen ja näkyvät niin, ettei edes asuintalosta pystytä pitämään huolta tai sitten tapahtuu esim. kaatumistapaturma tai aivohaveri, joka romahduttaa kunnon kerralla ja kaupunkiin pitäisi päästä heti. 

Joten ehdotan, että alat hiukan aiemmin varautua tulevaan etkä vasta sitten kun on pakko. Suomen maaseutukaupungit ja kylät ovat täynnä taloja, joita kukaan ei osta ja joissa on ne omistavien vanhusten varat kiinni.

Eiköhän nämä osaa asumisensa järjestää. Toki olisi suotavaa, ettei ratkaisu toisi tukien muodossa lisärasitetta muille.

Muuten ihan EVVK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?

Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.

Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.

Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.

Ja kaupungissa ei sitten muuta voi tehdä kuin bilettää ja istua kahviloissa?

Voi tietenkin. Vanhemmaksi tullessa voi kyylätä naapureita ja katsoa sieltä luukun ikkunasta katuelämää ja ohikulkevia. 

Minä teen samoja asioita olin maalla tai kaupungissa: lueskelen paljon, teen pieniä kotihommia, polttopuita, ulkoilen. En käy kalliissa kahviloissa, enkä tapaa ihmisiä juurikaan.

Kertoo kyllä paljon kaupunkilaisista naisista, kun miehen tulisi erota siististä toimistotyöstä, jotta nainen voisi saada sen saman siistin toimistotyön.

Tasa-arvo toimii hieman eri tavalla täällä kirkonkylällä. Sorry. :] M25

Annoin mahdollisuuden ja nyt pidän maalla asumisesta todella paljon. Sain paljon ystäviä vaikka ikäisiäni on vähän täällä. Pidämme kyläläisten kanssa tiukasti yhtä ja autamme toisiamme kaikissa asioissa.

Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.

Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.

Ei sieltä kovin pitkä matka olisi lähimpiin kaupunkeihin. Mutta elämäntyyli muuttuisi silti maaseutumaiseksi. Onhan se ihan erilaista asua talossa maaseudulla kuin kerrostalossa ison keskustan lähellä. Tykkään kaupungin elämäntyylistä. Palvelujen kirjosta ja ystävien tapaamisesta kahviloissa. Voisinko mitenkään viihtyä omakotitalossa syrjäseudulla, se tässä mietityttää. Olen aiemmin asunut pienellä paikkakunnalla ja en ole viihtynyt.

Kokeile. Muutamia kuukausia. Puoliso on tärkein,ei asuinpaikka

. Itse muutin sähköttömään taloon,remontti kesken. Saunottiin,kun hyvät naapurit kutsuivat kylpemään, vähitellen alkoi sähkötkin tulla. Nyt elämme kaupungissa,terveyden heikennyttyä miehellä,mutta muuttaisin takaisin maalle,jos olisi mahdollista.

Jos joskus onkin onnistunut miehen saalistamaan, ei siinä ole pakko koko elämää roikkua. Anna hänen toteuttaa itseään maaseudulla. Voihan se olla että naisenpuute saa palaamaan kaupunkiin - ja että sillä välin sinulla on jo parempi saalis pyydettynä.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyllä paljon kaupunkilaisista naisista, kun miehen tulisi erota siististä toimistotyöstä, jotta nainen voisi saada sen saman siistin toimistotyön.

Tasa-arvo toimii hieman eri tavalla täällä kirkonkylällä. Sorry. :] M25

Ei ne kaupunkilaistytöt muuta sinne pieneen kirkonkylään, jos siellä ei ole sopivia työpaikkoja. Vai leipomoon tai kauppaan pitäisi mennä töihin olipa koulutus mikä tahansa, kiinnostaa yhtä paljon kuin sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi maalaismiestä alun perinkään

Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.

Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.

Meinaatko, että maaseudulla ei ole kouluja ja nettiyhteyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Just kuuntelin taas Helsingin keskustassa asuvan kaverini prkeleenmoista valitusta. Asuvat 62 m2 kolmiossa, 4 henkeä, muuhun ei ole varaa. Kaikki raha menee asumiseen ja liikkumiseen. Ja ahtaus ja naapurimeteli kiusana koko ajan ja helkkarinmoinen kyttäys.

Me asumme pikkukaupungissa toukokuussa valmistuneessa toisessa talossamme, myimme entisen ja rakensimme tämän. Meillä keittiö, ruokailu ja olkkari on yhteensä 64 m2, siihen neljä makkaria ja muut tilat, ja tämä on jo maksettu, koska saamme entisestä niin hyvän hinnan. Ollaan n. 40 v kaikki ja kaikki lukion opeja. Meillä on rahaa, mökin tilasimme juuri, tontin perimme isovanhemmiltani. Kaverit kituu helvetin kalliin asunnon loukussa. Me matkustamme jouluksi Lappiin, heidänkin piti tulla mutta rahat on kuulema loppu.

Kukin tavallaan. Mutta kuinka paljon aikaa ja rahaa teillä menee päivässä työmatkoihin?

Tuohan on tosi mukava tilanne. Itse kaipaan paljon omaa rauhaa, joten olisi ihana olla viikot yksikseen, käydä töissä, tehdä rästihommat kotona rauhassa, katsoa omia ohjelmia, siivota vain omia jälkiä. Viikonlopuiksi sitten maaseudun rauhaan, vähän kuin irtiotto arjesta joka viikko. Itse siis päätyisin etä/viikonloppusuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus onkin onnistunut miehen saalistamaan, ei siinä ole pakko koko elämää roikkua. Anna hänen toteuttaa itseään maaseudulla. Voihan se olla että naisenpuute saa palaamaan kaupunkiin - ja että sillä välin sinulla on jo parempi saalis pyydettynä.

Kyllä siellä maaseudullakin naisseuraa saa, ei tartte olla puutteessa.

Näitä tilanteita varten on Tinder.

Anna rehu-puntin hautautua pikkupaikkakunnalle ja lataa Tinder.

Onko se talo kiva, kiva piha/tilukset. Viihdytkö siellä talossa. Jos hankitte lapsia niin kotona tulee oltua paljon, kodilla on merkitystä.

Itse en asuisi missään neukkukuutiossa vuokralla päivääkään mutta onneksi riittää niihinkin ihmisiä.

Ymmärrän aloittajaa täysin. En minäkään haluaisi muuttaa maalle vaikeiden kulkuyhteyksien taakse

juu jää sin'ä kaupunkiin, miehesi nosta a  asumisen tasoa ja voi jättää vaaimet autoonsa yöksi kuten minäkin

joskus lopakkokin on siellä yön yli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi kaupungissa omistusasunto, ehdottaisin, että jäätte kaupunkiin ja pidätte kotipaikan loma-asuntona. Mutta se, että AP haluaa välttämättä maksaa vuokraa kuulostaa omituiselta.

Mistä niin päättelet? Talon myyntihän olisi oiva saada kasaan sen tason säästöt, jotka tarvitsemme kaupunkiasunnon hommaamiseen. Mutta ei, taloa ei kuulema myydä vaan siellä on asuttava.

Mielestäni mies on yhtälailla joustamaton kuin minä. Kummallakin on oma jääräpäinen käsitys siitä missä pitäisi asua. En näe että miksi minulla olisi jotenkin suurempi paine taipua? Kumpikin on ihan yhtä paljon joustamaton eikä toisaalta kummankaan näkemys ole toista parempi, oikeampi. Mutta sekös ratkaisusta tekeekin vaikean.

ap

Et vastannut niihin kysymyksiin, joita tein tuon viestin alussa vaan lainasit siitä vain lopun. Ne olisivat johdattaneet vähän paremmin tämän ongelman juurille. Eli uudelleen, miten kaukana se tuppukylä sijaitsee siitä kaupungista jossa asutte? Ja toinen tärkeä pointti on elämäntilanne, oletteko töissä vai työttömiä, ja jos töissä, niin miten olette ajatelleet työssäkäynnin sieltä maalta sujuvan? Nämä vaikuttavat päätökseen aika paljon.

Syrjäkylillä ei muuten taloja niin vaan myydä. Varsinkaan tässä taloustilanteessa, kun ei ole menneet kaupaksi tähän astikaan. Niitä on siellä pilvin pimein tyhjillään ja täysin ostajan markkinat. Ja vaikka myytyä jollain aikajänteellä saisikin, niin eipä niistä kovin kummoisia rahoja saa, ainoastaan jos kaupassa tulee mukana reilusti metsää.

Sinulla on myös vähän erikoinen ajattelutapa, että jos mies myisi oman perintötalonsa, niin TE saisitte kasaan sen tason säästöt, joita TE tarvitsette kaupunkiasunnon ostamiseen. Siis miehen pitäisi käyttää perintönsä ostaakseen teille asunnon, jollaista hän ei edes halua hankkia.

Itse olen pikkupaikkakunnalta ja en ikinä muutaisi takas, oli niin sisäsiittoista meininkiä tiukkine kuppikuntineen. Vaikka miehelläs on siellä kavereita ja sukua, sua ei välttämättä koskaan täysin hyväksytä porukkaan mukaan, ainakin sellasta meininkiä oli mun kotikunnassa. Olisko sulle mahdollista, että kokeilette siellä asumista vaikka vuoden ajan? Ihan sovitte, että ollaan vuosi ja katsotaan, miten menee. Jos ei tunnu yhtään omalta, sitten takas kaupunkiin. Jos mies välttämättä haluaa olla siellä, kokeilette etäsuhdetta tms.

Olen asunut maalla, siis kunnolla maalla, haja-asutusalueella. Välissä asuin Helsingissä yli kymmenen vuotta. Sitten asuimme mieheni kanssa muutaman vuoden omakotitaloalueella puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta (huonot julkiset yhteydet) ja nyt asumme taas kolmatta vuotta Helsingissä (Itä-Helsingissä)

En muuta täältä enää koskaan pois. Vaikka edellinen asuinpaikka ei ollut ajallisesti kaukana, niin pelkästään kavereiden tapaaminen oli säätämistä. Esim. pari viikkoa sitten oli työpaikan pikkujoulut Helsingin keskustassa. Aikaisemmin olisi pitänyt pyytää miestä viemään ja hakemaan tai varata hotellihuone, nyt saatoin etätyöpäivän päätteeksi kävellä parin minuuttia metroasemalle, mennä keskustaan ja olla niin pitkään kuin huvitti. Olin yli puolen yön ja silti ehdin metrolla takaisin kotiin

Kaupassa voin käydä kävellen, autoa olen käyttänyt viimeksi lokakuussa, kun kävin maalla tapaamassa vanhempiani. Kavereita voi tosiaan tavata nopealla aikataululla ilman erillistä sopimista ja kulkemisien pohdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pikkupaikkakunnalla, josta minulla on esim töihin ja Turkuun.

Eli mikä sinulla nyt olisi tämän maaseudun ja kaupungin välimatka.🤣

Mikä sinulla itselläsi on, kun et osaa lausetta loppuun kirjoittaa?

Mistä teitä pilkunnussijoita oikein ... (keksi loput itse)