Lue keskustelun säännöt.
Mies perii talon pikkupaikkakunnalta
Ongelma: Tällä hetkellä asumme vuokralla kaupungissa, jossa itse viihdyn todella hyvin. Mies perii lapsuudenkotinsa ja haluaa että muuttaisimme sinne. Paikkakunnalle jossa vain muutama tuhat asukasta ja jossa asuu paljon miehen sukulaisia ja kavereita. Kammoksun tätä ajatusta.
Asumismieltymyksiä lukuun ottamatta parisuhteemme on mielettömän hyvä. Mutta tuntuu mahdottomalta yhtälöltä kun toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa. Jotenkin pikkupaikkakunnalle muutossa tökkii sekin kun miehen tuttavat asuvat siellä. Asiaa helpottaisi se jos muuttaisimme puolison kanssa "tasavertaisina" jonnekin kummallekin vieraaseen paikkaan ja voisimme yhdessä kohdata haasteen uuteen yhteisöön soluttautumisessa jne.
Kompromissia on vaikea keksiä koska se tuntuu olevan juuri tuo kyseinen talo, johon miehen mielestä olisi muutettava. Onko etäsuhde ainoa vaihtoehto ja voiko sekään toimia?
Kommentit (563)
tässä taas nähtiin esimerkki naisen tasapuolisuuden vaatimuksista. ei voi muuttaa sinne, kun miehellä on siellä enemmän kavereita!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Mää taas en ottaisi kaupunki prinsessa joka ei ole totunut tekemään mitää ja olema papotavana ja elätetävänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Kaiken tuon saman osaa mieheni joka on kasvanut slummissa. Mikä pointti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kaupungissa omistusasunto, ehdottaisin, että jäätte kaupunkiin ja pidätte kotipaikan loma-asuntona. Mutta se, että AP haluaa välttämättä maksaa vuokraa kuulostaa omituiselta.
Mistä niin päättelet? Talon myyntihän olisi oiva saada kasaan sen tason säästöt, jotka tarvitsemme kaupunkiasunnon hommaamiseen. Mutta ei, taloa ei kuulema myydä vaan siellä on asuttava.
Mielestäni mies on yhtälailla joustamaton kuin minä. Kummallakin on oma jääräpäinen käsitys siitä missä pitäisi asua. En näe että miksi minulla olisi jotenkin suurempi paine taipua? Kumpikin on ihan yhtä paljon joustamaton eikä toisaalta kummankaan näkemys ole toista parempi, oikeampi. Mutta sekös ratkaisusta tekeekin vaikean.
ap
Et vastannut niihin kysymyksiin, joita tein tuon viestin alussa vaan lainasit siitä vain lopun. Ne olisivat johdattaneet vähän paremmin tämän ongelman juurille. Eli uudelleen, miten kaukana se tuppukylä sijaitsee siitä kaupungista jossa asutte? Ja toinen tärkeä pointti on elämäntilanne, oletteko töissä vai työttömiä, ja jos töissä, niin miten olette ajatelleet työssäkäynnin sieltä maalta sujuvan? Nämä vaikuttavat päätökseen aika paljon.
Syrjäkylillä ei muuten taloja niin vaan myydä. Varsinkaan tässä taloustilanteessa, kun ei ole menneet kaupaksi tähän astikaan. Niitä on siellä pilvin pimein tyhjillään ja täysin ostajan markkinat. Ja vaikka myytyä jollain aikajänteellä saisikin, niin eipä niistä kovin kummoisia rahoja saa, ainoastaan jos kaupassa tulee mukana reilusti metsää.
Sinulla on myös vähän erikoinen ajattelutapa, että jos mies myisi oman perintötalonsa, niin TE saisitte kasaan sen tason säästöt, joita TE tarvitsette kaupunkiasunnon ostamiseen. Siis miehen pitäisi käyttää perintönsä ostaakseen teille asunnon, jollaista hän ei edes halua hankkia.
About 150km kaupunkiin.
Kummallakin työt kaupungissa. Itse joutuisin etsimään töitä uudelleen jos muutetaan.
Jos yhtään olen asuntomarkkinoista perillä niin tuon talon saisi ainakin pitkällä aikajänteellä kaupaksi. Talo ei ole missään metsässä vaan myynnin kannalta otollinen sijainti.
Ei tietenkään miehen PIDÄ käyttää perintöään meidän yhteiseen asuntoon. Mutta mikäli hän myisi talon, uskon että hän mielellään sijoittaisi rahaa asumiseen. Tietysti minä yrittäisin maksaa toisen puolen jos päädymme asuntokaupoille.
ap
Vierailija kirjoitti:
tässä taas nähtiin esimerkki naisen tasapuolisuuden vaatimuksista. ei voi muuttaa sinne, kun miehellä on siellä enemmän kavereita!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja mieskö muuttaisi innoissaan jonnekin korpeen naisen mukana? Luulen että sama tänka på -olisi ihan kummin perin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Huono vertaus. Neukkuturistit tulivatkin ostosreissulle ostamaan sellaista mitä eivät omasta asuinpaikastaan saaneet tai maksoi liikaa siellä. Minä asun maaseudulla mutten missään korvessa ja käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, kaikenlaisissa tapahtumissa, poliittisissa kokouksissa ja oopperassakin käyn muutaman kerran vuodessa. Ei ole ongelmia asua pienemmällä paikkakunnalla näissä jutuissa vain juntti kuvittelee olevan.
Erinomainen vertaus, koska juntit tulevat Stadiin ostamaan sitä, mitä eivät kotikylän Pirkka-marketista saa.
Mitähän mahdat tarkoittaa? Ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi netistä tilattua.
Älä muuta sano. Ollanko kaupungissa niin juntteja, ettei tiedetä, että maalla asuvalla on netti ja sen kautta voi tilata mitä vain.
Joo, voi tilata vaikka woltista meksikolaista ruokaa kun sattuu tekemään mieli. Toimitus tulee heti seuraavan kuun puolessavälissä. 😂
Me ei tilata mitään ruokia kun teen itse parempia. Opettele sinäkin kokkaamaan. Kaupungissa asutaan. Laiskuutta tilata ruokaa.
Ok, eli sieltä netistä ei voikaan tilata mitä vain? Osaan kyllä kokata, aina ei vain viitsi eikä ehdi. Ja vaikka ihan hyvä kokki olenkin, en todellakaan tee itse parempia kuin jonkun huippuravintolan tiimi, etkä tee sinäkään vaikka itse niin kuvitteletkin.
Huippuravintolastahan ne ruuat siellä tilataan 😄😄😄
Voi tilata, jos tahtoo. Maalla joutuu tilaamaan siitä ainoasta pitseriasta, jos se suostuu kuskaamaan kymmenen kilsan päähän. Minä en voinut maalla asuessa tilata viiden kilsan päästä, koska ravintoloitsija oli laskenut, että tulee liian kalliiksi kuskata. Joten hain ja ajoin 10 km mokoman lätyn takia.
Aina ei huvita syödä itse tehtyä, vaikka miten taitava olisi. Etenkään jos raaka-aineet joutuu hakemaan sen pikkuisen Pirkka-marketin valikoimasta, jossa jo puhveli-Mozzarellan tiedusteleminen aiheuttaa kengänkärkiin katselua.
Tyhjää höpötystä. Ikäänkuin joku kotiinkuljetettu pitsa olisi elintärkeää. Kasva aikuiseksi.
Ainoastaan parikymppisenä kahvilat ja pizzapaikat ja kaupunkihälinä on tärkeää. Sitäpaitsi maalla tiedetään ihan hyvin että on erilaisia mozzarelloja, lakatkaa olemasta junttikaupunkilaisia.
Höpö höpö. Monimuotoiset palvelut ovat vähintään yhtä tärkeitä 5-kymppisenäkin, ja osa niistä moninverroin tärkeämpiäkin. Parikymppisenä kun ei ollut liiemmälti rahaa niitä edes käyttää.
On sulaa hulluutta muuttaa eläkeikäisenä tai sen kynnyksellä maalle. Setäni teki sen virheen ja kun hänellä muutamaa vuotta myöhemmin todettiin nopeasti etenevä muistisairaus, elämä kävi mahdottomaksi metsämökissä. Loppuvuodet menivät sitten hoivakodissa ventovieraiden keskellä.
Pelkkä nivelrikko voi tehdä mahdottomaksi asumisen omakotitalossa, kun ei selviydy kipujen ja liikuntavaikeuden takia lumitöistä tai pysty ajamaan edes normaalia autoa. Lääkäriin, apteekkiin ja fysioterapiaan hemmetin hankala matka. Kaupungissa vielä jotenkin kitkuttaa kotisairaanhoidon varassa kotonaan hissitalossa. Kotisairaanhoito käy useasti päivässä.
Eri asumismuodoista ja -paikoista on turha tapella. Jokainen normaali ihminen arvostaa omaansa, paitsi tietenkin nuo jotka puhuvat läävistä ja luukuista, mutta itsehän he ovat kotinsa lääviksi ja luukuiksi tehneet. Sika on läävässä kaikkialla, maalla ja kaupungissa.
Kyllä sieltä maalta pääsee sitten pois, kun on tarve. Ei sinne taajamaan inva-asuntoon tarvitse kaiken varalta nelikymppisenä muuttaa.
Yleensä terveysongelmat alkavat vähitellen ja näkyvät niin, ettei edes asuintalosta pystytä pitämään huolta tai sitten tapahtuu esim. kaatumistapaturma tai aivohaveri, joka romahduttaa kunnon kerralla ja kaupunkiin pitäisi päästä heti.
Joten ehdotan, että alat hiukan aiemmin varautua tulevaan etkä vasta sitten kun on pakko. Suomen maaseutukaupungit ja kylät ovat täynnä taloja, joita kukaan ei osta ja joissa on ne omistavien vanhusten varat kiinni.
Haveri tapahtuu ainoastaan vesialuksille vedessä, ei ihmisille maalla olevassa talossa.
-ohis
Joku Joutseno voi olla mukava paikkakunta asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ap:lle kelpaa meille mieheni kanssa kelpais, etsitään vastaavaa taloa rauhallisemmalta paikkakunnalta. Muutettaan pois Hesasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Säntää markettiin! Voi ihana! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olette vain kasvaneet erillenne. Mieshän on samassa tilanteessa kuin sinä.hänen pitäisi jäädä vuoksesi asumaan kaupunkiin, johon ei halua jäädä. Sinun pitäisi muuttaa maalle, johon et halua muuttaa.
Ymmärrän miestäsi hyvin. Olen kotoisin uuresta kaupungista, mutta myös asunut maalla. Viime vuodet olen asunut taas täällä kaupungissa, missä ei ole minulle mitään. Lasten vuoksi olen tänne jäänyt,itse en kaipaa kulttuuria, kahviloita tai baareja ja shoppailua.
Kaipaan maalle, siellä olen onnellisimmillani.
Muuta maalle. Elämä on lyhyt kuin lapsen paita.
Lasten vuoksi en voi vielä muuttaa. Minulla on yhteishuoltajuus lasten isän kanssa, ja lapsilla on täällä koulu, kaverit, harrastukset...
Lähinnä siis nuo kaverit on tärkeät teini-ikäisille. Lasten isä voi huoltajana vaikuttaa lasten muuttoon, enkä jaksa enää yhtään riitaa, meillä on huonot välit. Ja kyllä minusta olisi myös väärin viedä lapset kauas toisesta vanhemmasta, vaikka toinen onkin vain joka toinen viikonloppu-vanhempi. Pidempään matkaan käytetty aika on kuitenkin pois lasten kanssa vietettävästä ajasta.
Ette puhunut asioista ennen pariutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Huono vertaus. Neukkuturistit tulivatkin ostosreissulle ostamaan sellaista mitä eivät omasta asuinpaikastaan saaneet tai maksoi liikaa siellä. Minä asun maaseudulla mutten missään korvessa ja käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, kaikenlaisissa tapahtumissa, poliittisissa kokouksissa ja oopperassakin käyn muutaman kerran vuodessa. Ei ole ongelmia asua pienemmällä paikkakunnalla näissä jutuissa vain juntti kuvittelee olevan.
Erinomainen vertaus, koska juntit tulevat Stadiin ostamaan sitä, mitä eivät kotikylän Pirkka-marketista saa.
Mitähän mahdat tarkoittaa? Ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi netistä tilattua.
Älä muuta sano. Ollanko kaupungissa niin juntteja, ettei tiedetä, että maalla asuvalla on netti ja sen kautta voi tilata mitä vain.
Joo, voi tilata vaikka woltista meksikolaista ruokaa kun sattuu tekemään mieli. Toimitus tulee heti seuraavan kuun puolessavälissä. 😂
Me ei tilata mitään ruokia kun teen itse parempia. Opettele sinäkin kokkaamaan. Kaupungissa asutaan. Laiskuutta tilata ruokaa.
Ok, eli sieltä netistä ei voikaan tilata mitä vain? Osaan kyllä kokata, aina ei vain viitsi eikä ehdi. Ja vaikka ihan hyvä kokki olenkin, en todellakaan tee itse parempia kuin jonkun huippuravintolan tiimi, etkä tee sinäkään vaikka itse niin kuvitteletkin.
Huippuravintolastahan ne ruuat siellä tilataan 😄😄😄
Voi tilata, jos tahtoo. Maalla joutuu tilaamaan siitä ainoasta pitseriasta, jos se suostuu kuskaamaan kymmenen kilsan päähän. Minä en voinut maalla asuessa tilata viiden kilsan päästä, koska ravintoloitsija oli laskenut, että tulee liian kalliiksi kuskata. Joten hain ja ajoin 10 km mokoman lätyn takia.
Aina ei huvita syödä itse tehtyä, vaikka miten taitava olisi. Etenkään jos raaka-aineet joutuu hakemaan sen pikkuisen Pirkka-marketin valikoimasta, jossa jo puhveli-Mozzarellan tiedusteleminen aiheuttaa kengänkärkiin katselua.
Tyhjää höpötystä. Ikäänkuin joku kotiinkuljetettu pitsa olisi elintärkeää. Kasva aikuiseksi.
Ainoastaan parikymppisenä kahvilat ja pizzapaikat ja kaupunkihälinä on tärkeää. Sitäpaitsi maalla tiedetään ihan hyvin että on erilaisia mozzarelloja, lakatkaa olemasta junttikaupunkilaisia.
Höpö höpö. Monimuotoiset palvelut ovat vähintään yhtä tärkeitä 5-kymppisenäkin, ja osa niistä moninverroin tärkeämpiäkin. Parikymppisenä kun ei ollut liiemmälti rahaa niitä edes käyttää.
Voi kuule. Mulla on mahdollisuus tilata pitsaa, mutta siitä on nyt yli 10 vuotta kun niin olen tehnyt. Olen 56.
En minäkään tilaa koskaan pizzaa (muita ruokia kyllä kohtuullisen useinkin). Jos haluan pizzaa, käyn esim. pizzeria Forzassa paikan päällä syömässä puu-uunissa paistettua napolilaista pizzaa.
Sehän on selvä, oikein napalenialaista pitsaa?
Vierailija kirjoitti:
tässä taas nähtiin esimerkki naisen tasapuolisuuden vaatimuksista. ei voi muuttaa sinne, kun miehellä on siellä enemmän kavereita!!!!!!!!!!!!!!!!
Monille naisille on tärkeää etäännyttää mies kavereistaan, että voi testata, onko oikeasti tärkeä ja viettää kahdenkeskistä laatuaikaa, kuten kierrellä rättikaupoissa tai mies katsoo, kun nainen roikkuu netissä tai somettaa.. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kaupungissa omistusasunto, ehdottaisin, että jäätte kaupunkiin ja pidätte kotipaikan loma-asuntona. Mutta se, että AP haluaa välttämättä maksaa vuokraa kuulostaa omituiselta.
Mistä niin päättelet? Talon myyntihän olisi oiva saada kasaan sen tason säästöt, jotka tarvitsemme kaupunkiasunnon hommaamiseen. Mutta ei, taloa ei kuulema myydä vaan siellä on asuttava.
Mielestäni mies on yhtälailla joustamaton kuin minä. Kummallakin on oma jääräpäinen käsitys siitä missä pitäisi asua. En näe että miksi minulla olisi jotenkin suurempi paine taipua? Kumpikin on ihan yhtä paljon joustamaton eikä toisaalta kummankaan näkemys ole toista parempi, oikeampi. Mutta sekös ratkaisusta tekeekin vaikean.
ap
Et vastannut niihin kysymyksiin, joita tein tuon viestin alussa vaan lainasit siitä vain lopun. Ne olisivat johdattaneet vähän paremmin tämän ongelman juurille. Eli uudelleen, miten kaukana se tuppukylä sijaitsee siitä kaupungista jossa asutte? Ja toinen tärkeä pointti on elämäntilanne, oletteko töissä vai työttömiä, ja jos töissä, niin miten olette ajatelleet työssäkäynnin sieltä maalta sujuvan? Nämä vaikuttavat päätökseen aika paljon.
Syrjäkylillä ei muuten taloja niin vaan myydä. Varsinkaan tässä taloustilanteessa, kun ei ole menneet kaupaksi tähän astikaan. Niitä on siellä pilvin pimein tyhjillään ja täysin ostajan markkinat. Ja vaikka myytyä jollain aikajänteellä saisikin, niin eipä niistä kovin kummoisia rahoja saa, ainoastaan jos kaupassa tulee mukana reilusti metsää.
Sinulla on myös vähän erikoinen ajattelutapa, että jos mies myisi oman perintötalonsa, niin TE saisitte kasaan sen tason säästöt, joita TE tarvitsette kaupunkiasunnon ostamiseen. Siis miehen pitäisi käyttää perintönsä ostaakseen teille asunnon, jollaista hän ei edes halua hankkia.About 150km kaupunkiin.
Kummallakin työt kaupungissa. Itse joutuisin etsimään töitä uudelleen jos muutetaan.
Jos yhtään olen asuntomarkkinoista perillä niin tuon talon saisi ainakin pitkällä aikajänteellä kaupaksi. Talo ei ole missään metsässä vaan myynnin kannalta otollinen sijainti.
Ei tietenkään miehen PIDÄ käyttää perintöään meidän yhteiseen asuntoon. Mutta mikäli hän myisi talon, uskon että hän mielellään sijoittaisi rahaa asumiseen. Tietysti minä yrittäisin maksaa toisen puolen jos päädymme asuntokaupoille.
ap
Aika syrjässä on, jos on 150 km kaupunkiin. Tuollaisia etäisyyksiä on vain Lapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies perii talon ja asuisitte siellä omistusasunnossa nykyisen vuokraluukun sijaan, ja luultavasti paljon halvemmalla, mutta se ei sulle kelpaa, koska miehellä on siellä tuttuja?
Ap haluaa kävellä kaduilla ja hengata kauppakeskuksissa ja kahviloissa.
Ehkä tämä on se juttu, joka testaa että miten tärkeä suhteenne onkaan.
Itse lähtisin miehen mukana maalle, sillä vanhemmiten sitä alkaa arvostamaan luontoa ja rauhallisuutta bileiden ja ostareiden sijaan.
Juntin mielestä kaupungissa ei voi muka muuta tehdä kuin hengata ostarilla ja kahvilassa? Hohhoijaa. Mä käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, oopperassa, tapahtumissa, viskimessuilla jne. Mutta ymmärrän kyllä, että kun junttilauma tilausbussillaan pelmahtaa Helsingin keskustaan, se säntää ekaksi markettiin. Niin tekivät Neuvostoliittolaisetkin turistit aikoinaan ja rahtasivat Anttilasta silityslautoja kotiin Leningradiin.
Huono vertaus. Neukkuturistit tulivatkin ostosreissulle ostamaan sellaista mitä eivät omasta asuinpaikastaan saaneet tai maksoi liikaa siellä. Minä asun maaseudulla mutten missään korvessa ja käyn museoissa, näyttelyissä, konserteissa, kaikenlaisissa tapahtumissa, poliittisissa kokouksissa ja oopperassakin käyn muutaman kerran vuodessa. Ei ole ongelmia asua pienemmällä paikkakunnalla näissä jutuissa vain juntti kuvittelee olevan.
Erinomainen vertaus, koska juntit tulevat Stadiin ostamaan sitä, mitä eivät kotikylän Pirkka-marketista saa.
Mitähän mahdat tarkoittaa? Ei siellä ole mitään sellaista, mitä ei saisi netistä tilattua.
Älä muuta sano. Ollanko kaupungissa niin juntteja, ettei tiedetä, että maalla asuvalla on netti ja sen kautta voi tilata mitä vain.
Joo, voi tilata vaikka woltista meksikolaista ruokaa kun sattuu tekemään mieli. Toimitus tulee heti seuraavan kuun puolessavälissä. 😂
Me ei tilata mitään ruokia kun teen itse parempia. Opettele sinäkin kokkaamaan. Kaupungissa asutaan. Laiskuutta tilata ruokaa.
Ok, eli sieltä netistä ei voikaan tilata mitä vain? Osaan kyllä kokata, aina ei vain viitsi eikä ehdi. Ja vaikka ihan hyvä kokki olenkin, en todellakaan tee itse parempia kuin jonkun huippuravintolan tiimi, etkä tee sinäkään vaikka itse niin kuvitteletkin.
Huippuravintolastahan ne ruuat siellä tilataan 😄😄😄
Voi tilata, jos tahtoo. Maalla joutuu tilaamaan siitä ainoasta pitseriasta, jos se suostuu kuskaamaan kymmenen kilsan päähän. Minä en voinut maalla asuessa tilata viiden kilsan päästä, koska ravintoloitsija oli laskenut, että tulee liian kalliiksi kuskata. Joten hain ja ajoin 10 km mokoman lätyn takia.
Aina ei huvita syödä itse tehtyä, vaikka miten taitava olisi. Etenkään jos raaka-aineet joutuu hakemaan sen pikkuisen Pirkka-marketin valikoimasta, jossa jo puhveli-Mozzarellan tiedusteleminen aiheuttaa kengänkärkiin katselua.
Elän osan vuodesta pienessä taajamakylässä, kiitos etätöiden. Taajamassa on yksi pitseria, jota pyörittää yksi henkilö. Kotiinkuljetusta ei ole, koska yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan. Eli ihan itse sinne pitää talsia, vaikka asuisi 500m päässä. Myöskään ruokakaupassa ei ole kotiinkuljetusta edes 2km kokoisen taajaman sisällä.
Kotona isossa kaupungissa voin tilata kaikkea maan ja taivaan väliltä kotiin, vaikka käsintehtyjä suklaakonvehteja suklaakaupasta. Se on näin autottomana todella hyvä.
Miksi sitten änget sinne pikkutaajamaan?
Vai onko tämäkin asunto joku perintöpökäle, mikä on puolipakolla tipahtanut syliin?
Vierailija kirjoitti:
Pidä sinä teidän nykyinen asunto ja ukko muuttakoon sinne hiton kuuseen työttömänä lorvimaan. Problem solved.
Mitä hyötyä aloittajalle on tällaisesta kolkosta suoraviivaisesta kommentista? Tällaisia heittoja ei pidä koskaan ottaa vakavasti. Ei ap tietysti otakaan, mutta haluan kiinnittää huomion siihen, että ihmiset ottavat hanakasti kantaa toisten ongelmiin ajattelematta asiaa oikeastaan ollenkaan. Tällainen pinnallinen neuvominen ei liity yksinomaan nettifoorumeille, vaan kaikkeen kanssakäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi maalaismiestä alun perinkään
Voi kuule. Minulla on miehenä maatalon poika. Osaa monenmoista eikä pelkää tarttua mihinkään hommaan. Osaa käyttää vaikka mitä koneita, ajaa traktoria ja peruuttaa peräkärryä. Osaa kaataa puita ja pätkiä ne, osaa korjata katon ja rakentaa talon.
Osaa kuule ne kaupunkilaisetkin miehet monenlaista hommaa, mutta ymmärtävät olla diivailematta asialla. Osaatko sinä esimerkiksi koodata, soittaa jotain soitinta tai puhua useita kieliä? Noita taitoja minä arvostan.
Luuletko ettei maalaiset osaa koodata, soittaa soittimia ja puhua kieliä?! Siellä on sama vuosiluku ja mukavuudet kuin kaupungeissakin. Suurin osa maalla asuvista käy töissä kaupungeissa, nykyään tekee etätöitä ja on korkeasti koulutettuja.
Ihme käsitykset kaupunkilaisilla.
Ei siinä, itsekin pidän myös kaupungeista, vaikka asunkin maalla tällä hetkellä.
Itse en ottaisi puolisoksi ihmistä, jonka näkemykset muista pohjautuu ikivanhoihin stereotypioihin. Ihan sama onko maalta kaupungista. Suomessa ei edes juuri muuta ole kuin maaseutua. Helsinki, Tre ja Tku mukaan lukien.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kaupungissa omistusasunto, ehdottaisin, että jäätte kaupunkiin ja pidätte kotipaikan loma-asuntona. Mutta se, että AP haluaa välttämättä maksaa vuokraa kuulostaa omituiselta.
Mistä niin päättelet? Talon myyntihän olisi oiva saada kasaan sen tason säästöt, jotka tarvitsemme kaupunkiasunnon hommaamiseen. Mutta ei, taloa ei kuulema myydä vaan siellä on asuttava.
Mielestäni mies on yhtälailla joustamaton kuin minä. Kummallakin on oma jääräpäinen käsitys siitä missä pitäisi asua. En näe että miksi minulla olisi jotenkin suurempi paine taipua? Kumpikin on ihan yhtä paljon joustamaton eikä toisaalta kummankaan näkemys ole toista parempi, oikeampi. Mutta sekös ratkaisusta tekeekin vaikean.
ap
Et vastannut niihin kysymyksiin, joita tein tuon viestin alussa vaan lainasit siitä vain lopun. Ne olisivat johdattaneet vähän paremmin tämän ongelman juurille. Eli uudelleen, miten kaukana se tuppukylä sijaitsee siitä kaupungista jossa asutte? Ja toinen tärkeä pointti on elämäntilanne, oletteko töissä vai työttömiä, ja jos töissä, niin miten olette ajatelleet työssäkäynnin sieltä maalta sujuvan? Nämä vaikuttavat päätökseen aika paljon.
Syrjäkylillä ei muuten taloja niin vaan myydä. Varsinkaan tässä taloustilanteessa, kun ei ole menneet kaupaksi tähän astikaan. Niitä on siellä pilvin pimein tyhjillään ja täysin ostajan markkinat. Ja vaikka myytyä jollain aikajänteellä saisikin, niin eipä niistä kovin kummoisia rahoja saa, ainoastaan jos kaupassa tulee mukana reilusti metsää.
Sinulla on myös vähän erikoinen ajattelutapa, että jos mies myisi oman perintötalonsa, niin TE saisitte kasaan sen tason säästöt, joita TE tarvitsette kaupunkiasunnon ostamiseen. Siis miehen pitäisi käyttää perintönsä ostaakseen teille asunnon, jollaista hän ei edes halua hankkia.About 150km kaupunkiin.
Kummallakin työt kaupungissa. Itse joutuisin etsimään töitä uudelleen jos muutetaan.
Jos yhtään olen asuntomarkkinoista perillä niin tuon talon saisi ainakin pitkällä aikajänteellä kaupaksi. Talo ei ole missään metsässä vaan myynnin kannalta otollinen sijainti.
Ei tietenkään miehen PIDÄ käyttää perintöään meidän yhteiseen asuntoon. Mutta mikäli hän myisi talon, uskon että hän mielellään sijoittaisi rahaa asumiseen. Tietysti minä yrittäisin maksaa toisen puolen jos päädymme asuntokaupoille.
ap
Aika syrjässä on, jos on 150 km kaupunkiin. Tuollaisia etäisyyksiä on vain Lapissa.
Tuo matkahan on siihen kaupunkiin, missä he nyt asuvat. Pitkä työmatka tulee, jos päivittäin tuota pitäisi ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Ette puhunut asioista ennen pariutumista.
Aloittaja taisi mainita, että he ovat olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Itse en osannut aikoinaan sopia ihan jokaisesta kuvitteellisesta asiasta seurustelun alkuvaiheessa, mutta sinä ilmeisesti osasit.
Elän osan vuodesta pienessä taajamakylässä, kiitos etätöiden. Taajamassa on yksi pitseria, jota pyörittää yksi henkilö. Kotiinkuljetusta ei ole, koska yksi ihminen ei voi revetä kahteen paikkaan. Eli ihan itse sinne pitää talsia, vaikka asuisi 500m päässä. Myöskään ruokakaupassa ei ole kotiinkuljetusta edes 2km kokoisen taajaman sisällä.
Kotona isossa kaupungissa voin tilata kaikkea maan ja taivaan väliltä kotiin, vaikka käsintehtyjä suklaakonvehteja suklaakaupasta. Se on näin autottomana todella hyvä.