Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukiketju yksinäisille
Saisimmeko yksinäiset tähän toisiamme tukevan ketjun. Tähän ei kaivata yksinäisten syyllistämistä tai oman elämän hehkuttamista, vaan tarkoitus tukea toisia tämän keskellä. Jokainen joka kokee olevansa yksinäinen saa tulla mukaan, tilanteet ovat erilaisia, yksinäisyyttä voi kokea niin monissa elämäntilanteissa.
Itse keski-iän myötä olen sekä menettänyt läheisiäni ja ystäviä kuolemalle ja elämälle, lisäksi olen oppinut arvostamaan itseäni ja lopettanut kuluttavat suhteet. Tämän myötä olen yksinäinen siten, että ei ole ketään joka kysyy mitä kuuluu tai jonka kanssa turista kaikesta. Kun miettii tätä kaikkea mitä nyt on, on aika ankeaa ja raakaakin kokea yksinäisyyttä. Mulla on toki lapset, mutta ei heidän tehtävänsä ole olla mun yksinäisyyteni poistaja, vaan kannustan heitä maailmalle ja elämään. Sana on vapaa.
Kommentit (400)
En osaa tarkemmin määritellä olenko yksinäinen.
Minulla on tuore ja ihan onnellinen avioliitto.
Muutamia iäkkäitä sukulaisia joita käyn auttelemassa kerran viikossa.
Keramiikkaharrastus jossa näen samoja naamoja välillä.
Silti tuntuu että elämästä puuttuu joku jolle avata sydäntään. Ei puolisokaan kaikkea ymmärrä, tai halua kuulla.
Vanhusten auttaminen on sitten heidän tarpeidensa kuuntelua muttei kovin vastavuoroista.
Tuntuu että olen aina ollut ystävä hyötyni verran. Olisipa ihanaa joskus kokea olevansa jonkun ystävä siksi, että toinen pitää minusta Minuna ja voisin olla oma aito itseni enkä aina piiloutua auttamisen ja velvollisuuksien taakse.
Olisipa edes oma koira, ja osaisipa se koira vaikka puhua <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näissä ketjuissa usein on etteivät ne jää elämään pitkäksi aikaa. Itse voisin kirjoittaa usein, mutta moni kirjoittaa kerran ja poistuu. Se on vähän sääli.
Eipä tuo ole mikään ihme. Minäkin kirjoitin tähän ketjuun yhden kerran, numerolla 6. Tällaisella palstalla on turhaa ryhtyä puhumaan enempää, koska ilkeänuteliaita ihmisiä on aina paikalla etsimässä itselleen viihdykettä. Samoin on liikaa niitä hölmöjä, joiden mielestä on rakentavaa tulla selittämään, että esimerkiksi vapaaehtoistyöt toisivat universaalin ratkaisun yksinäisyyteen.
Ensin mieleni teki liittyä tuohon alkupuolella mainittuun sähköposti- tms. ryhmään, mutta innostus ei kestänyt pitkään. Aktiivisimmat kiusanhenget löytävät tiensä sinnekin, eikä koskaan tiedä, onko mukavalta vaikuttava kirjoittaja mukava vain pintakerrokseltaan.
Eihän sinne voi ketään väkisin pakottaa. Ei kannata kuitenkaan liikaa kyynistyä. Kyllä anonyymi ihminen voi sanoa toiselle, että nyt juttumme ei luista ja pidetään tuumaustauko.
Totta kai voi. Mutta juttukaverina voi olla myös joku kivaksi tekeytyvä kiusanhenki. Tällä palstalla se mahdollisuus on koko ajan takaraivossa, mutta jossain pienemmässä ryhmässä ei välttämättä sitä muista. Monen asuinpaikkaa ja muita yksityiskohtia on yritetty saada selville ikävissä aikeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näissä ketjuissa usein on etteivät ne jää elämään pitkäksi aikaa. Itse voisin kirjoittaa usein, mutta moni kirjoittaa kerran ja poistuu. Se on vähän sääli.
Eipä tuo ole mikään ihme. Minäkin kirjoitin tähän ketjuun yhden kerran, numerolla 6. Tällaisella palstalla on turhaa ryhtyä puhumaan enempää, koska ilkeänuteliaita ihmisiä on aina paikalla etsimässä itselleen viihdykettä. Samoin on liikaa niitä hölmöjä, joiden mielestä on rakentavaa tulla selittämään, että esimerkiksi vapaaehtoistyöt toisivat universaalin ratkaisun yksinäisyyteen.
Ensin mieleni teki liittyä tuohon alkupuolella mainittuun sähköposti- tms. ryhmään, mutta innostus ei kestänyt pitkään. Aktiivisimmat kiusanhenget löytävät tiensä sinnekin, eikä koskaan tiedä, onko mukavalta vaikuttava kirjoittaja mukava vain pintakerrokseltaan.
Olen tuo jolle vastasit ja joku suri, kun ketjuun ei kirjoiteta. Itsekään en tarkoittanut, että tänne täytyy koko elämän tarinansa kirjoittaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että ihmiset palaisivat ketjuun kertomaan esim päivästään tai jonkun mieleen tulleen ajatuksen. Näin saataisiin ketju pidettyä elossa pidempään ja olisi paikka minne kirjoittaa. Itse olen ainakin kirjoittanut palstalle vuosien aikana todella paljon ja en enää välitä kovinkaan paljon ikävistä viesteistä.
Ajattelen itsekin samoin, että on raskasta arpoa että viitsinkö liittyä vai en. Jännitän liikaa miten muut minuun suhtautuisivat tai kiinnostaisiko ketään kirjoittaa. Jostain oikeasta tapaamisesta puhumattakaan. Toisaalta siinä sitten sulkee itsensä yksinäisyyteen samalla jos ei vaan pysty tai mitenkään uskalla edetä ja tutustua ihmisiin. Sekin asia liiankin tuttua. En itse ole ap, mutta tälläiset ketjut tarpeellisia.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän koko av-palsta ole yhtä suurta vertaistukea yksinäisille, vaikka harva sitä suostuu tunnustamaan. Mielellään esitetään ylevämpiä motiiveja kuin yksinäisyys täällä roikkumiselle.
Olen samaa mieltä. Toisaalta jos lukee jotain ketjuja niin niiden ihmisten elämä jotka siihen kirjoittavat tuntuu olevan ihan erilaista jos itseeni vertaa. Kuin esitettäisiin jokin vastakkainen kuva elämästä. Toisessa päässä minä ja toisessa päässä jokin todella aktiivista ja sosiaalista elämää viettävä. Uskon, että moni on siinä välissä.
Yksinäisyys saa kyllä tekemään monia juttuja vaan sen vuoksi, että saa hetken seuraa. Tämän olen itsekin huomannut esim nettiin liittyen. Erilaiset sivustot keräävät väkeä. Monella tarve saada hetken aikaa olla osa jotain.
Huomenna työhaastattelu, kaveri kuka mulle soitti vaikutti todella mukavalta ja asialliselta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saan paikan ja loppuis tää perkeleen työttömyys.
Ulkona oli pirun kylmä, 9 astet vaan pakkasta mut kova tuuli.
M36 - Kirjotin aiemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan nyt likasangon niskaani, mutta kerron silti erään kokemukseni. Minulla on vanha ystävä, joka on sairastanut masennusta 17 vuotta. Olen yrittänyt olla hyvä ystävä, mutta yhteydenpito on ollut koko ajan yksipuolista. Omassa elämässäni sattui paha vastoinkäyminen jokin aika sitten, ja nyt olenkin itse väsynyt ja surullinen. En ole jaksanut hetkeen soittaa tuolle masentuneelle. No, hän soitti minulle poikkeuksellisesti muutama päivä sitten - ja haukkui minut, kun en ole pitänyt yhteyttä. Yritin kertoa, mitä minulle on sattunut, mutta hän vain käänsi puheen takaisin itseensä. Nyt olen sitä mieltä, että tuon ihmisen yksinäisyys, josta hän aina jaksaa valittaa, on osittain hänen omaa syytään.
Eikä ole ainoa laatuaan. Ei se ole kiusaamista vaan yritys auttaa, kun kehotetaan TEKEMÄÄN asialle jotakin jos kerran kärsii. Ensiksi analyysi, miksi muut eivät viihdy seurassasi. Vika ei aina ole niissä kaikissa muissa.
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastattelu meni todella hyvin, haastattelija oli livenä vielä mukavampi. Jäi tosi hyvä fiilis. 😊😊😊
M36
Toivottavasti sinua onnistaa👍
Kiva jos kerrankin tapaa mukavan ihmisen myös noissa haastattelukuviossa. Itselläkin on liikaakin ikävää kokemusta.
Joskus oli kavereita paljonkin, parisuhteet alkoivat ja osa jäi käyttämään alkoa enemmän ja osa vain kuoli kun oli eroa ja kolaria ja huonoa tuuria. Muutama hyvä kaveri jäänyt mutta välimatkaa on paljon. Siihen vielä tosi paljon sattunut vastoinkäymisiä, työtapaturma, kipu, kipulääkkeet, masennus, talous huolet, ero, lapsen menetys, auton palo, oma jaksaminen ja terveys. Ykinäisyys tuntuu tappavan hitaasti, ei ole ketään kelle puhua, sanoa, ei ole löytynyt sitä oikeaa. Eikä kaikille voi näistä sanoa kun vaistoat että ei niitä kiinnosta, eivät jaksa kuunnella, liian vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päin olet ap? Vaikutat fiksulta ja kivalta.
Terv. turkulainen nainen
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli kavereita paljonkin, parisuhteet alkoivat ja osa jäi käyttämään alkoa enemmän ja osa vain kuoli kun oli eroa ja kolaria ja huonoa tuuria. Muutama hyvä kaveri jäänyt mutta välimatkaa on paljon. Siihen vielä tosi paljon sattunut vastoinkäymisiä, työtapaturma, kipu, kipulääkkeet, masennus, talous huolet, ero, lapsen menetys, auton palo, oma jaksaminen ja terveys. Ykinäisyys tuntuu tappavan hitaasti, ei ole ketään kelle puhua, sanoa, ei ole löytynyt sitä oikeaa. Eikä kaikille voi näistä sanoa kun vaistoat että ei niitä kiinnosta, eivät jaksa kuunnella, liian vaikeaa.
Kuulostaa rankalta, paljon tapahtunut sulle kaikkea raskasta. Mä menetin mun työpaikan 2009 masennuksen vuoksi ja työttömänä ollaan oltu siitä saakka. En ole saanut osakseni mitään muuta kuin syyllistämistä, ihan kuin oisin muka tahallani lopettanut työt. Ja tuo viimeinen lause minkä kirjoitit, niin siihen vastaus on se et ei ihmisiä kiinnosta muu kuin oma napa, maailmasta on empatia kadonnut johonkin. Olen aina tykännyt koirista enemmän kuin ihmisistä juuri tästä syystä, koska koirat osaa tuntea empatiaa paremmin ja koirat antaa sulle aina ehdotonta rakkautta.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä päin olet ap? Vaikutat fiksulta ja kivalta.
Terv. turkulainen nainen
Mä oon myös turusta.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näissä ketjuissa usein on etteivät ne jää elämään pitkäksi aikaa. Itse voisin kirjoittaa usein, mutta moni kirjoittaa kerran ja poistuu. Se on vähän sääli.
Eipä tuo ole mikään ihme. Minäkin kirjoitin tähän ketjuun yhden kerran, numerolla 6. Tällaisella palstalla on turhaa ryhtyä puhumaan enempää, koska ilkeänuteliaita ihmisiä on aina paikalla etsimässä itselleen viihdykettä. Samoin on liikaa niitä hölmöjä, joiden mielestä on rakentavaa tulla selittämään, että esimerkiksi vapaaehtoistyöt toisivat universaalin ratkaisun yksinäisyyteen.
Ensin mieleni teki liittyä tuohon alkupuolella mainittuun sähköposti- tms. ryhmään, mutta innostus ei kestänyt pitkään. Aktiivisimmat kiusanhenget löytävät tiensä sinnekin, eikä koskaan tiedä, onko mukavalta vaikuttava kirjoittaja mukava vain pintakerrokseltaan.
Jos saadaan kasaan tarpeeksi iso porukka niin aivan varmasti sieltä löytyy samanhenkistä seuraa ennemmin tai myöhemmin. Se on puhdasta matematiikkaa. Mitä enemmän pelkää ja ei edes kokeile niin silloin ei tietenkään tutustu uusiin ihmisiin. Yksinäisyydestä kärsivien pitäisikin perustaa Suomen kattava verkosto.
On ymmärrettävää, ettei ihmisillä ole varaa perustaa nettisivustoja keskustelujaan varten. Siksi kannattaa ottaa ilo irti ilmaisesta sähköpostista ja anonymiteetista. Kuten monesti sanotaan niin ketään ei tulla kotoa hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän koko av-palsta ole yhtä suurta vertaistukea yksinäisille, vaikka harva sitä suostuu tunnustamaan. Mielellään esitetään ylevämpiä motiiveja kuin yksinäisyys täällä roikkumiselle.
Tämä ketju on pysynyt palstan tasoon nähden siistinä. Toki tänne on räyhähenki ollut pyrkimässä. Muuten olen kyllä tämän keskustelufoorumin hengestä sitä mieltä, että huononee koko ajan. Itse käyn täällä katsomassa, että onko tullut uusia postauksia harrastustani koskevaan keskusteluketjuun. Sielläkin nokitellaan aivan tyhjänpäiväisten asioiden vuoksi.
Niin vanhempana henkilönä täytyy todeta että ennen nettiaikaa oltiin yksinäisiä. Nyt jokainen joka tännekin kirjoittaa, kirjoittaa jollekin ja joku lukee.
Ennen ei ollut mitään, ei edes kännyköitä. Ei tiennyt minne mennä. Nyt netistä löytyy kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän koko av-palsta ole yhtä suurta vertaistukea yksinäisille, vaikka harva sitä suostuu tunnustamaan. Mielellään esitetään ylevämpiä motiiveja kuin yksinäisyys täällä roikkumiselle.
Tämä ketju on pysynyt palstan tasoon nähden siistinä. Toki tänne on räyhähenki ollut pyrkimässä. Muuten olen kyllä tämän keskustelufoorumin hengestä sitä mieltä, että huononee koko ajan. Itse käyn täällä katsomassa, että onko tullut uusia postauksia harrastustani koskevaan keskusteluketjuun. Sielläkin nokitellaan aivan tyhjänpäiväisten asioiden vuoksi.
Kyllä tosielämässäkin kinastellaan. Silti tämä on tasapuolistavaa tämä netti.
Ennen jotkut ei lukenut/ajatellut mitään, nyt kaikki lukee jotain edes vähän.
Moikka kaikille!
Etsin aloittamani ketjun, olihan sinne kommentteja taas tullut. Monilla on riipaisevia kokemuksia ja kohtaloita. Tunnistan niin hyvin tuon, että ei enää edes uskalla luottaa ihmisiin ja tutustua, koska pelkää. Järjellä tajuan, että pakko olisi, jos ei halua tässä yksinäisyydessä olla.
Inhoan sitä, että yksinäisyys laitetaan yksilön syyksi. Tottakai meissä kaikissa on vikamme ja toisilla on paremmat taidot hankkia kavereita. Silti paljon on kiinni myös sattumasta, millaiseen sukuun ja perheeseen synnyt, millaisella luokalla olet koulussa jne.
Kiitos sinulle turkulainen, joka kehuit minua, tuntui hyvältä! Minusta kaikki tässä ketjussa olevat yksinäiset vaikuttavat herkillä ja ihanilta ihmisiltä. Tsemppiä teille!
Lähestyvä joulu ahdistaa, eikä ole fiilistä. Ehkäpä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulkvistit joutuu olemaan yksin. Kivat saa kavereita.
Tuota nuo mulkvistit eivät koskaan myönnä.
Sinä et ole vielä kohdannut elämässäsi vastoinkäymisiä. Kyllä elämä ehtii vielä sinuakin opettamaan ja antaa sinulle enemmän nöyryyttä.
Ihan taatusti olen kokenut vastoinkäymisiä, enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Miten se liittyy siihen faktaan, että ellei ihmiset viihdy seurassasi, vika on sinun ja vain sinä itse voit asian muuttaa.
Tämän kun tajuaisi, olisi jo pitkällä. Tosin joskus mietin haluaako nämä ystäviä, vai syyn kurjana valittaa. Tai sitten tukihenkilö ja kuuntelija pitäisi saada, itse mitään panostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulkvistit joutuu olemaan yksin. Kivat saa kavereita.
Tuota nuo mulkvistit eivät koskaan myönnä.
Sinä et ole vielä kohdannut elämässäsi vastoinkäymisiä. Kyllä elämä ehtii vielä sinuakin opettamaan ja antaa sinulle enemmän nöyryyttä.
Ihan taatusti olen kokenut vastoinkäymisiä, enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Miten se liittyy siihen faktaan, että ellei ihmiset viihdy seurassasi, vika on sinun ja vain sinä itse voit asian muuttaa.
Tämän kun tajuaisi, olisi jo pitkällä. Tosin joskus mietin haluaako nämä ystäviä, vai syyn kurjana valittaa. Tai sitten tukihenkilö ja kuuntelija pitäisi saada, itse mitään panostamatta.
Nämä on sukua palstamiehille, joiden mielestä kaikki on muiden vika ja koko muun maailman pitäisi muuttua heidän tahtonsa mukaiseksi. Ei tule tapahtumaan, kumpikaan.
Eiköhän koko av-palsta ole yhtä suurta vertaistukea yksinäisille, vaikka harva sitä suostuu tunnustamaan. Mielellään esitetään ylevämpiä motiiveja kuin yksinäisyys täällä roikkumiselle.