Vertaistukiketju yksinäisille

Puhutaan aina miesten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä, mutta kyllä sitä on naisillakin. En sano, että miesten yksinäisyyttä tulisi ohittaa, mutta ei sitä ole helppoa naisena löytää ystäviä. Varsinkin, jos olet hieman "poikkeava". Jos et ole luonteeltasi laumasielu, se on vielä vaikeampaa. Ulkopuolistuvia syödään helposti ja kuvitellaan, että heissä on jotain vikaa. Media varsinkin antaa usein kertomuksia, kuinka joku pahantekijä on hiljainen ja vetäytyvä. Minua on syytetty, että haudon muita kohtaan pahaa, vaikka olen vain ujo ja väsynyt!!

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tähän ketjuun nyt tuli näitä kiusaajia. Fakta on se, että yksinäisyyteen voi ajautua, näin esim. mulle kävi, eikä niin että aina on joku mulcu ja siksi yksin.

Sitä paitsi tämä koskettaa niin monia, että vikaa on pikemminkin meidän yhteiskunnassa kuin yksilössä. Suomessa on vaikea saada ystäviä enää aikuisena. Silti sitä tässä elättelee edelleen toivoa, että joskus vielä ystävän saisi. Tärkeää kai se onkin, että toiveikkuus pysyisi. Jotenkin vaan kaikki tuntuu välillä niin kovin turhalta.

Ap

Kyllä aikuisenakin ystäviä voi saada, mutta ei niitä saa olemalla kotona ja kirjoittelemalla kaiket päivät vauva-palstalla.

Internetti ja sen liikakäyttö on yksi suurin syy, miksi ihmiset on yksinäisiä eikä ystäviä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tähän ketjuun nyt tuli näitä kiusaajia. Fakta on se, että yksinäisyyteen voi ajautua, näin esim. mulle kävi, eikä niin että aina on joku mulcu ja siksi yksin.

Sitä paitsi tämä koskettaa niin monia, että vikaa on pikemminkin meidän yhteiskunnassa kuin yksilössä. Suomessa on vaikea saada ystäviä enää aikuisena. Silti sitä tässä elättelee edelleen toivoa, että joskus vielä ystävän saisi. Tärkeää kai se onkin, että toiveikkuus pysyisi. Jotenkin vaan kaikki tuntuu välillä niin kovin turhalta.

Ap

Kyllä aikuisenakin ystäviä voi saada, mutta ei niitä saa olemalla kotona ja kirjoittelemalla kaiket päivät vauva-palstalla.

Internetti ja sen liikakäyttö on yksi suurin syy, miksi ihmiset on yksinäisiä eikä ystäviä ole. 

Vähävaraisuus ja huono terveys ovat minun syyni miksi en pääse ulos kodistani. Miksi en saa kirjoitella palstalle??

Suomalaisia yhdistää alkoholi. Jos et juo, jäät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tähän ketjuun nyt tuli näitä kiusaajia. Fakta on se, että yksinäisyyteen voi ajautua, näin esim. mulle kävi, eikä niin että aina on joku mulcu ja siksi yksin.

Sitä paitsi tämä koskettaa niin monia, että vikaa on pikemminkin meidän yhteiskunnassa kuin yksilössä. Suomessa on vaikea saada ystäviä enää aikuisena. Silti sitä tässä elättelee edelleen toivoa, että joskus vielä ystävän saisi. Tärkeää kai se onkin, että toiveikkuus pysyisi. Jotenkin vaan kaikki tuntuu välillä niin kovin turhalta.

Ap

Kyllä aikuisenakin ystäviä voi saada, mutta ei niitä saa olemalla kotona ja kirjoittelemalla kaiket päivät vauva-palstalla.

Internetti ja sen liikakäyttö on yksi suurin syy, miksi ihmiset on yksinäisiä eikä ystäviä ole. 

Vähävaraisuus ja huono terveys ovat minun syyni miksi en pääse ulos kodistani. Miksi en saa kirjoitella palstalle??

Kuka sanoi ettet saa kirjoitella palstalle?

Pointti on se, että kirjoittelemalla ja olemalla netissä ensinnäkin sosiaaliset taitosi heikkenevät. Toiseksi et tule tapaamaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa sinulle voi oikeasti syntyä jonkinlainen ystävyyssuhde. 

Pitäisi päästä ulos tekemään asioita ja liittymään erilaisiin ryhmiin. Jokaisessa kunnassa ja kaupungissa on ilmaisia ryhmiä, joissa voi tutustua ihmisiin. 

Kävellään, ollaan hiljaa,

metsään, lintutorniin.

Kalliot, sammalet, puut.

Askelet lumessa.

Jotta jaksaisi puhua.

(Satu Haapala)

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että perhekeskeisyys estää kavereiden löytämisen.  Suomessa ei tueta muita ihmisiä kuin perheellisiä, tästä yritetään väen vänkäämällä tehdä "lapsiystävällistä maata". Täällä on kuitenkin paljon perheettömiä, eikä heitä auteta missään. Nimenomaan vähävaraisia ja yksinäisiä. Olen yksi niistä. Minulla ei ole edes lapsia ja ikää alkaa olla. Ei ole edes kumppania, edes omaa asuntoa. Että niin.. Olen yrittänyt parantaa asemaani, mutta en voi tässä paljastaa miksi se ei niin vaan onnistu. Olen vaan niin jumissa. En tiedä onko minulla paikkaa missään tässä maailmassa. Nainen olen.

Tietenkin sinullakin on paikkasi tässä maailmassa. Voi olla jopa paljon annettavaa maailmalle. Tule rohkeasti mukaan yksinäisten sähköpostiryhmään ja parannetaan maailmaa yhdessä.

You are the sun in my sky

Even when the stars all die

You are gonna make me shine

You make me shine 'cause

I'm born forever your guide

For all of my life

I will be by your side

And I'll be there when you fall, yeah

And there'll be no pain at all

And I'll be your shelter

Your shelter from the storm

Yeah, always be your shelter

I'll be there if you fall

And if you walk a lonely road

Know that you're not alone, yeah

'Cause I'll be your shelter

Your shelter from the storm

So when the rain's coming down

Feel you can't stand your ground

I won't let you drown

And I'll be there when you fall, yeah

And there'll be no pain at all

And I'll be your shelter

Your shelter from the storm

Yeah, always be your shelter

I'll be there if you fall

And if you walk a lonely road

Know that you're not alone, yeah

'Cause I'll be your shelter

Your shelter from the storm

Your shelter from the storm

https://visualfinland.com/downloads/tag/talvikuvia-suomesta-talvi-kuvia/

Talvikuvia Suomesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tähän ketjuun nyt tuli näitä kiusaajia. Fakta on se, että yksinäisyyteen voi ajautua, näin esim. mulle kävi, eikä niin että aina on joku mulcu ja siksi yksin.

Sitä paitsi tämä koskettaa niin monia, että vikaa on pikemminkin meidän yhteiskunnassa kuin yksilössä. Suomessa on vaikea saada ystäviä enää aikuisena. Silti sitä tässä elättelee edelleen toivoa, että joskus vielä ystävän saisi. Tärkeää kai se onkin, että toiveikkuus pysyisi. Jotenkin vaan kaikki tuntuu välillä niin kovin turhalta.

Ap

Juuri tämän takia en uskalla tätä kautta tutustua, kun täälläkin on näitä kiusaajia ja pervoja. On se kumma kun yksinäisyydestä ei saa edes keskustella rauhassa.

Heille ei kannata antaa yhtään huomiotaan. Miksi hukata sekuntiakaan elämästään heihin? Kyllä meitä tavallisiakin maan hiljaisia on olemassa. Emme ole esillä kun emme noki, kiusaa tai räyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tähän ketjuun nyt tuli näitä kiusaajia. Fakta on se, että yksinäisyyteen voi ajautua, näin esim. mulle kävi, eikä niin että aina on joku mulcu ja siksi yksin.

Sitä paitsi tämä koskettaa niin monia, että vikaa on pikemminkin meidän yhteiskunnassa kuin yksilössä. Suomessa on vaikea saada ystäviä enää aikuisena. Silti sitä tässä elättelee edelleen toivoa, että joskus vielä ystävän saisi. Tärkeää kai se onkin, että toiveikkuus pysyisi. Jotenkin vaan kaikki tuntuu välillä niin kovin turhalta.

Ap

Juuri tämän takia en uskalla tätä kautta tutustua, kun täälläkin on näitä kiusaajia ja pervoja. On se kumma kun yksinäisyydestä ei saa edes keskustella rauhassa.

Sama. 🐾🐾.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tähän ketjuun nyt tuli näitä kiusaajia. Fakta on se, että yksinäisyyteen voi ajautua, näin esim. mulle kävi, eikä niin että aina on joku mulcu ja siksi yksin.

Sitä paitsi tämä koskettaa niin monia, että vikaa on pikemminkin meidän yhteiskunnassa kuin yksilössä. Suomessa on vaikea saada ystäviä enää aikuisena. Silti sitä tässä elättelee edelleen toivoa, että joskus vielä ystävän saisi. Tärkeää kai se onkin, että toiveikkuus pysyisi. Jotenkin vaan kaikki tuntuu välillä niin kovin turhalta.

Ap

Kyllä aikuisenakin ystäviä voi saada, mutta ei niitä saa olemalla kotona ja kirjoittelemalla kaiket päivät vauva-palstalla.

Internetti ja sen liikakäyttö on yksi suurin syy, miksi ihmiset on yksinäisiä eikä ystäviä ole. 

Nykyaikana ei ole mitään kansantaloja, joissa pidettäisiin talkoita ja tutustuttiin talkoissa omien kulmien ihmisiin. Siihenkin aikaan oli luultavasti yksinäisiä siksi, ettei ollut samanhenkisiä ihmisiä.

Yksinäisyys on niin erityinen kokemus, ettei sitä ulkopuolinen ymmärrä. Minulla heräsi kysymys, että miksi sinä olet täällä AV:lla kirjoittelemassa ja vielä yksinäisten ketjussa kun olet yksinäisiä antamasi mielikuvan mukaan jotenkin parempi?

Mä taas viihdyn yksin, mulla ei oo koskaan viel ollu ensimmäistäkään kaveria, ja vaikka olisikin en pidemmän päälle jaksaisi pitää yhdestäkään kaveri suhteesta kiinni ja sitten kaikki kuivuisi kasaan. Viihdyn liian hyvin omissa oloissani omine ajatuksineni. Olen ikisinkku, en ole koskaan seurustellut. Olen erittäin epäsosiaalinen, mulla ei oo pienintäkään hajua mistä ihmisille pitäisi jutella. Olen tarhasta saakka tykänny olla yksin, ei kiinnosta muut ihmiset. Työttömyytta takana 14 vuotta, töihin haluaisin mutta kun mihinkään en ole kelvannut. Vanhemmat kuolleet.

Kai se huonomminkin vois mennä.

M36

Vierailija kirjoitti:

https://visualfinland.com/downloads/tag/talvikuvia-suomesta-talvi-kuvia/

Talvikuvia Suomesta

Kiitos! Kauniita ja todellinen talven ihmemaa. Eikä edes tarvi palella!

Kun tarpeeksi usein tulee petetyksi ja pettyneeksi ystävyyssuhteissa, niin ei enää jaksa tai halua yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka sisimmässään haluaisi kokea, että on edes jollekin ihmiselle tärkeä. Pelko kuitenkin estää tekemästä asialle mitään.

siis onko tämä vertaistukiketju yksinäisyydestä _kärsiville_

vai yksinäisille?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sopii minullekin. Olen ollut yksinäinen varmaan yläkoulusta lähtien. Muutettiin ja uudessa koulussa aluksi kaikki hyvin. Sitten myöhemmin kiusaamista. Pieni paikkakunta ja jäin täysin yksin. Kadotin jotenkin itseni täysin niiden vuoden aikana. Ikävä kohtelu jatkui myös lukioon. Samoja tyyppejä ja kukaan ei halunnut kanssani olla. Muutamat samassa tilanteessa olevat seurana välillä. Lukio vaikeaa aikaa ja sain todeta etteivät ihmiset muutu. Voin huonosti niinä vuosina. Toisaalta menetin itsekin rohkeuden tutustua muihin. Luovutin tavallaan. Uskoin liian hyvää ja että elämä muuttuu.

Myöhemmin kaikkea ikävää sattunut. En viitsi tänne kirjoittaa niistä. Kuitenki luotto ihmisiin on mennyt vuosien aikana. Paljon mitään hyvää ei ole ollut. En itsekään ole mikään paras tyyppi, mutta en kohtele muita huonosti kuitenkaan. Muihin tutustuminen on hyvin vaikeaa. En luota ja jännitän kaikkea nykyisin. Olen ollut niin kauan yksin. Lukiostakin jo kohta vuosikymmen. Silti en ole paljon tässä asiassa edistynyt. Yksinäinen olen edelleen. Ei ole ketään ystävää. Läheisiä myös todella vähän. Ei oikeastaan ketään perheen ulkopuolelta. Vaikeaa kirjoittaa tätä.

On aivan normaali reaktio, että koulukiusattu on aina ainakin vähän varuillaan aikuisiässäkin. Ja onhan sitä kiusaamista töissä ja harrastuksissakin, joissa nyt ei pitäisi olla ainakaan alaikäisiä ymmärtämättömiä touhuamassa.

Osa terapeuteista vertaa vuosia jatkuvaa koulu- tai työpaikkakiusaamista jopa keskitysleirikokemukseen. Noissa jokaisessahan rääkättävä dehumanisoidaan juuri siksi, että oma psyyke kestäisi paremmin rääkätä ja kiusata.

Vierailija kirjoitti:

siis onko tämä vertaistukiketju yksinäisyydestä _kärsiville_

vai yksinäisille?

 

Kaikki mukaan vaan jos mieli tekee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis onko tämä vertaistukiketju yksinäisyydestä _kärsiville_

vai yksinäisille?

 

Kaikki mukaan vaan jos mieli tekee!

Mihin yksinäinen vertaistukea tarvitsee? Yksinäisyydestä kärsivä kylläkin.

Koitetaan nyt pitää tämä asiallisena ja hyvää mieltä tuottavana ketjuna, jos et koe kuuluvasi tänne tai muuta antia ei ole kuin negatiivisuuden tuottaminen, niin etsi joku muu ketju. Löydät varmasti sopivan! Toki voit lukea tätä ja kokea paremmuutta, mutta ole hiljaa, tämä on monille tosi kipeä asia.

Nyt voisimme alkaa kerätä vinkkejä, mikä auttanut sietämään yksinäisyyttä ja miten saisi ylläpidettyä toivoa ja elämäniloa? Itseä auttaa luonto, lapset, meditointi ja työ. Vaikka usein onkin ulkopuolisuuden tunne työpaikalla, kun kuuntelee muiden seuraelämää, eikä ole itsellä mitään kerrottavaa.

Ap