Riita asumuserossa

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ja lapsi ovat sen luokan äkäpusseja aamuisin, että risut ja männynkävyt pois tieltä. Silloin annan olla ja olen ihan hiljaa. Olin jo ennen lasta aamuisin ihan hiljaa. Miksi pitää torpedoida jos tietää tasan, että toinen on mitä on? Vastavuoroisestu mies antaa mun olla kun kiukuttaa. Ja kyllä, meillä saa myös vanhemmat näyttää kiukkutunteensa ja olla omia itsejään. Ei meillä vain lapsi ole ainut, joka saa näyttää tunteensa. Kyllä minä lapselle näytän kun menee hermot ja samoin tekee mies.

Anna heidän olla rauhassa. Aamupäivä ainakin itselleni on joskus 11-14 välillä. Ja joku puoli tuntia puheluiden välissä. Miksi et voinut luottaa siihen, että mies soittaa kun soittaa ja sitten keskustelette, että koska näette ja näin? Vai elätkö oikeasti niin minuuttiaikataululla jopa sun vapaapäivät?

Aikakäsityksiä toki voi olla erilaisia. Aamupäivä on kuitenkin joka tapauksessa ennen kello 12. jolloin on keskipäivä. (Omasta mielestäni aamupäivä on klo 10. - 12. ) Aamupäivä ei yksinkertaisesti ole enää klo 12. jälkeen.

Jos on sovittu, että aamupäivällä mennään, niin odotettavaa on, että klo 10 soitetaan, kysytään ja sovitaan tarkemmin. Ei ole mitään syytä äyskiä ja pitää toista vain odottelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luistelujuttu oli siis sovittu eilen koska mies halusi tehdä jotain yhdessä, ehdotin luistelua, miehestä loistava idea. Tarkoitus olis lähteä aamupäivällä. Klo 10 soitin miehelle, (oli tarkoitus sanoa että mentäisiinkö vaikka pulkkamäkeen tai yleensä sopia mitä sitten tehtäisiin yhdessä. + olisi kiinnostanut onko mies kohta tulossa lasten kanssa hakemaan kun niin oli sovittu, että hakee, ja aamupäivällä. Klo oli 10 silloin, olivat heränneet ja syöneet jne) no, ei...

Mies vastasi puhelimeen sellaisella ihan selvästi todella pahantuulisella äänellä "No, mitä?!" (Ja käsitin puhelun aikana että johtui juuri minusta, että ei siedä. Ei lapsista tms...) no joo. Pahoitin mieleni ja sanoin siitä, että ei tarvitse olla epäkohtelias mihib mies vastasi "No mä tahdon heräillä rauhassa, anna mun olla oma itseni" ja vielä laittoi luurin korvaan.

No oottelin sitten sen puoli tuntia etten iha heti soittanut perään. Sitten soitin, ei vastannut puhelimeensa. Ekaa kertaa ikinä soitin sitten lapsen puhelimeen, jotta saisin tietää mikä meininki. (Siitäkin tulisi riita jos alkaisin vain touhuta omiani ja unohtaisin luistelun. Mielestäni ei ihan reilua että minun olisi pitänyt vain odottaa miehen mahdollista yhteydenottoa valmiina luistelemaan milloin tahansa hänelle sitten sopiikin tai ei sovi. Ja nyt pitäisi ajatella, että olen ihan kohtuuton. Ei minusta, mutta se vika ainakin minussa on, että en osaa päättää tätä.)

Nyt ei mennä luistelemaan. Onneksi sitä ei lapsille mainostettu etukäteen kauheasti, että heille tulee varmaan ihan hyvä vapaapäivä silti. Kuitenkin tilanne pitää saada vakaammaksi ja paremmaksi.

Ap

Miksi mies ei saisi loukkaantua soitostasi? Tätä minä en nyt yhtälössä ymmärrä. Koko ajan on puhe sinusta ja siitä, että sinä käsitit ja sinä loukkaannuit jne., mutta miehelle et suo samanlaista oikeutta.

Teillä oli tarkoitus lähteä aamupäivällä, mutta ei ole sovittuna aikaa. Miksi siis soittelet miehelle useaan otteeseen, jos et ole kyennyt aikatauluja sopimaan? Ja miksi sinä loukkaannut, kun mies loukkaantuu sinun teoistasi?

Erotkaa, miehesi ansaitsee parempaa.

Todella nyt ihmetteen, että mikä syy on ensimmäisestä soitosta kiukutella ja loukkaantua, jos toinen soittaa klo 10 ja koittaa sopia lähdöstä, kun on sovittu että aamupäivällä mennään? Voitko valaista asiaa? Todella en ymmärrä. Trollaatko?

Hei ja kiitos vastauksista. Meillä on kuopuksen nla-aika ihan pian ja pyydä päästä puhumaan perheneuvolassa tai mitä meidän kunnassa onkin.

Kokoan tähän aiheeseen vielä, että meille on kyllä molemmille ihan selvää, että aamupäivä on ennen keskipäivää ja aamupäivällä oli tarkoitus olla menossa.

No, ei sillä enää ole väliä.

Mies tuli kuin tulikin (ilman että soittelin) hakemaan minut hänen luokseen. Hän oli ihan että lähdetään vaikka vähän ajelulle. Ei siellä siis ollenkaan puhuttu mitään tästä, oli oikeastaan aika hiljaista. Siinä ovella sitten, ehkä olen herkkä, ehkä en, en tiedä...

Mies sanoo mulle "En tiedä miten sanoisin tän, mutta sä haiset. Ootko ottanut vaatteet pyykkikorista tai jostain". Vähän hämmennyn ja vastasin, että "en, haisenko hieltä? Kainalot ehkä?" (Siis tuntui kyllä tosi häpeälliseltä miettiä mikä musta haisisi). Mies sanoo, että eikun mun vaatteet haisee tosi pahalta. Vastasin, että mä oon kyllä käynyt ihan illalla suihkussa ja aamulla ottanut puhtaat vaatteet ja että en omasta mielestä haise. Mies sanoi, että mun takki varmaan haisee ja tuli, siis ihan oikeasti, haistamaan mun takkia. Se ei kuulemma ollut se. Sit sanoi, että hississä haisi tosi pahalta. Ja tähän vielä semmonen yksityiskohta, että tuon miehen talon hissi haisee aivan pissalta ja sen molemmat on huomanneet. Hän ei kuitenkaan kuulemma tarkoittanut sitä hissiä vaan minua. Mä aloin ihan itkeä siinä ja tuo suuttui, että en mä voi ottaa itseeni, että totta se on, että HAISEN ja hän ei tiennyt miten sen sanoa. Sitten kun mulla alkoi huuli väpättää ja itku tuli silmistä niin mies vielä, että enkö tajua mitä ihmiset ajattelee kun väliovi oli auki. Lapset tulivat halaamaan ja pidin itseni kasassa niin hyvin kuin pystyin. Mentiin autolla ja jäin mun luo, mies ja lapset lähtivät ajelulle. Pyysi turhautuneena mua mukaan. Jos olisin mennyt en usko, että olisi pyytänyt anteeksi vaan odottanut, että annan anteeksi.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa kun koitan tuonkin kääntää hyväksi päässäni. Oon nyt siis kotona ja tuntuu ihan sairaan pahalta. Tahtoisin unohtaa tuonkin vaan, joo, kaipa mä haisen ajatuksella... (mutta kun en kyllä oikeasti haise). Tahtoisin tarttua tuohon kun pyysi vielä autoon mukaan. Mut ei stana hyvä mies sano noin?

Harmittaa, että en ole päässyt siitä eroon aiemmin. Tartun niihin pieniin hyviin hetkiin, joita on kyllä todella harvassa. Muistelen ja korostan niitä ja toivon, että elämästä tulisi sellaista, että sitä olisi paljon. Mutta en tiedä voiko tuollaisen kanssa tulla kun käyttäytyy noin mua kohtaan? En ymmärrä miksi selitän satuja itselleni. Harmittaa, että olen ottanut miehen takaisin kun on sen eteen tehnyt paljon useitakin kertoja eikä toimi. Hyvät tavat ja empatia loppuu aika pian kun ollaan yhdessä ja musta alkaa löytyä vikoja, en kelpaa...

Ihan hirveetä. Etäisyys auttaisi varmasti. Nyt koitan pysyä lujana. On varmaan läheisriippuvuutta tms. Onkohan niihin jotain vertaistukiryhmiä?

Ap

Laita oikea avioero vireille ap.

On selvää, että mies ei pidä sinusta, eikä halua olla kanssasi. Hän on estellyt avioeroa vain siksi, ettei joudu jakamaan omaisuutta eikä maksamaan elareita.

Eroa hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Hei ja kiitos vastauksista. Meillä on kuopuksen nla-aika ihan pian ja pyydä päästä puhumaan perheneuvolassa tai mitä meidän kunnassa onkin.

Kokoan tähän aiheeseen vielä, että meille on kyllä molemmille ihan selvää, että aamupäivä on ennen keskipäivää ja aamupäivällä oli tarkoitus olla menossa.

No, ei sillä enää ole väliä.

Mies tuli kuin tulikin (ilman että soittelin) hakemaan minut hänen luokseen. Hän oli ihan että lähdetään vaikka vähän ajelulle. Ei siellä siis ollenkaan puhuttu mitään tästä, oli oikeastaan aika hiljaista. Siinä ovella sitten, ehkä olen herkkä, ehkä en, en tiedä...

Mies sanoo mulle "En tiedä miten sanoisin tän, mutta sä haiset. Ootko ottanut vaatteet pyykkikorista tai jostain". Vähän hämmennyn ja vastasin, että "en, haisenko hieltä? Kainalot ehkä?" (Siis tuntui kyllä tosi häpeälliseltä miettiä mikä musta haisisi). Mies sanoo, että eikun mun vaatteet haisee tosi pahalta. Vastasin, että mä oon kyllä käynyt ihan illalla suihkussa ja aamulla ottanut puhtaat vaatteet ja että en omasta mielestä haise. Mies sanoi, että mun takki varmaan haisee ja tuli, siis ihan oikeasti, haistamaan mun takkia. Se ei kuulemma ollut se. Sit sanoi, että hississä haisi tosi pahalta. Ja tähän vielä semmonen yksityiskohta, että tuon miehen talon hissi haisee aivan pissalta ja sen molemmat on huomanneet. Hän ei kuitenkaan kuulemma tarkoittanut sitä hissiä vaan minua. Mä aloin ihan itkeä siinä ja tuo suuttui, että en mä voi ottaa itseeni, että totta se on, että HAISEN ja hän ei tiennyt miten sen sanoa. Sitten kun mulla alkoi huuli väpättää ja itku tuli silmistä niin mies vielä, että enkö tajua mitä ihmiset ajattelee kun väliovi oli auki. Lapset tulivat halaamaan ja pidin itseni kasassa niin hyvin kuin pystyin. Mentiin autolla ja jäin mun luo, mies ja lapset lähtivät ajelulle. Pyysi turhautuneena mua mukaan. Jos olisin mennyt en usko, että olisi pyytänyt anteeksi vaan odottanut, että annan anteeksi.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa kun koitan tuonkin kääntää hyväksi päässäni. Oon nyt siis kotona ja tuntuu ihan sairaan pahalta. Tahtoisin unohtaa tuonkin vaan, joo, kaipa mä haisen ajatuksella... (mutta kun en kyllä oikeasti haise). Tahtoisin tarttua tuohon kun pyysi vielä autoon mukaan. Mut ei stana hyvä mies sano noin?

Harmittaa, että en ole päässyt siitä eroon aiemmin. Tartun niihin pieniin hyviin hetkiin, joita on kyllä todella harvassa. Muistelen ja korostan niitä ja toivon, että elämästä tulisi sellaista, että sitä olisi paljon. Mutta en tiedä voiko tuollaisen kanssa tulla kun käyttäytyy noin mua kohtaan? En ymmärrä miksi selitän satuja itselleni. Harmittaa, että olen ottanut miehen takaisin kun on sen eteen tehnyt paljon useitakin kertoja eikä toimi. Hyvät tavat ja empatia loppuu aika pian kun ollaan yhdessä ja musta alkaa löytyä vikoja, en kelpaa...

Ihan hirveetä. Etäisyys auttaisi varmasti. Nyt koitan pysyä lujana. On varmaan läheisriippuvuutta tms. Onkohan niihin jotain vertaistukiryhmiä?

Ap

Siis jos toinen haisee pissalta tai oksennukselta, niin sitä ei saa sanoa, pitää vain kulkea vierellä ja hävetä? Ei kai keneltäkään voi vaatia sitä, että joutuu naurunalaiseksi sen takia, että mukana on haiseva ihminen, joka ei tajua hajuaan?

Tulee mieleen, että jos mies hermostui suunnitelmien muutoksesta ja sitten hajusta, voisiko kyseessä olla diagnosoimaton autismin kirjon häiriö? Olen itse sellainen että saatan kesken arjen saada hermoromahduksen kun suunnitelmat muuttuu ilman hyvää syytä, koska elän henkisesti vähän sellaisessa putkessa että no niin, tänään lähdetään luistelemaan ja olen katsonut sään ja kamppeet valmiiksi. Jos joku soittaakin lähdön aikaan että mennäänkin pulkkamäkeen, alkaa vähintään ahdistaa ja pahimmillaan menen siitä ihan tilttiin. Samoin tietyt äänet, hajut ja maut tai lämpötila saattaa jotenkin oudosti täyttää kaikki ajatikset ja on vaikea olla kysymättä toiselta huomaako hän saman.

On ikävää että miehesi kiukuttelee, mutta on myös ikävää, ettet mieti mitä hänelle kuuluu, vaan odotat että hän muuttuu sun vuoksi. Sinun pitää joko erota tai tulla miestä vastaan tässä eikä marttyroitua.

Vierailija kirjoitti:

Ap, et taida olla mikään helppo (ex)kumppani?

Ja kun asumusero on sinun ideasi, niin miten luulet toisen osapuolen vastaavan puhelinhäiriköintiin: "Hei rakkaani!"?

Se mieshän tuossa ei halua olla qp:n kanssa tekemisissä, muttei halua avioeroakaan. Hän roikottaa ap:ta, jottei menettäisi avioerossa rahaa, kun pitäisi omaisuys puolittaa ja sopia lastenvalvojalla elatusmaksut. Hän vedättää qp:ta antamalla ymmärtää, että jotain yhteistä muka voisi vielä olla, vaikka silminnöhden halveksuu ja inhoaa ap:ta. Ap:n tåytyisi vetää selkeät rajat ja päästää irti miehestä ja erota.

En tiedä ap, miksi olet saanut täältä aika pajonkin tylyjä kritisoivia komentteja. Mun mielestä on selvää, että miehesi kohtelee sua huonosti ja alentavasti. Hän taitaa vain olla sellainen, eikä mahda asialle mitään. Olet varmasti aika väsynyt tilanteeseen ja olet yrittänyt kovasti. Ei toista kuitenkaan voi muuttaa. Kuulostaa siltä, että ero varmastikin voisi olla oikea ratkaisu, keskity omaan elämääsi ja lapsiin, äläkä odota enää mieheltäsi sellaista, mitä hän ei voi antaa, kuten vaikkapa perushuomioiva käytös.

Minusta kutsuja päättää ajan ja tekemisen, etenkin kun hän valmistelee lapset mukaan. Eli kun apn mies on sanonut että aamupäivällä mennään luistelemaan, ap odottaa miehen suunnitelmat eikä ala rönsyilemään muuta. Tai jos ap ei halua lähteä mukaan, voi sanoa ettei lähde. Jos lasten kanssa on sovittu luistelu, on ihmeellistä sekoilua muuttaa suunnitelmat juuri siihen aikaan kun on tarkoitus alkaa tekemään lähtöä. Jos ap harrastaa paljonkin tällaista, ei ihme että miehellä tulee raja vastaan. Ja nyt kun tulee, ap ei yritä selvittää miehen tunteita vaan vastaa suuttumalla takaisin ja yrittää kääntää tilanteen niin että itse asiassa häntä on loukattu. Hyi. Olen ollut apn kaltaisten kanssa, ei ikinä enää. On ihan kamalaa kun toinen kääntää kaiken itseensä, eikä siinä suhteessa saa muut näkyä eikä kuulua ja lapsetkin vedetään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Laita oikea avioero vireille ap.

On selvää, että mies ei pidä sinusta, eikä halua olla kanssasi. Hän on estellyt avioeroa vain siksi, ettei joudu jakamaan omaisuutta eikä maksamaan elareita.

Eroa hyvä ihminen.

Tässä en vain ymmärrä miksi mies eilen soitti ja tahtoi olla kanssani tänään ja että mietitään yhteistä tekemistä? Miksi pyysi minua olemaan tänään kanssaan? En ymmärrä.

Lisäksi aikataulujen muuttamisestani. Siksi siis soitin klo 10, että olisin ehdottanut esim. pulkkamäkeä koska lunta on niin paljon ja kysynyt milloin oltaisiin lähdössä, varmistanut mikä meno. En ehtinyt mitään sanoa kun mies suuttui puhelimessa. Ehkä oletti minun soittavan jotain muuta asiaa tai tahtoi vain olla tyly. On itsellään stressiä ja minun päälleni tottunut kaatamaan.

Lopuksi tuli omia aikojaan haluamaan ajella kanssani, ovella lähtiessä haukkui, että haisen.

Ap

Miksi alun perinkään menit hänen kanssa yhteen kun on noin karsea tyyppi? Oliko pitkä etkä vaan pystynyt vastustamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita oikea avioero vireille ap.

On selvää, että mies ei pidä sinusta, eikä halua olla kanssasi. Hän on estellyt avioeroa vain siksi, ettei joudu jakamaan omaisuutta eikä maksamaan elareita.

Eroa hyvä ihminen.

Tässä en vain ymmärrä miksi mies eilen soitti ja tahtoi olla kanssani tänään ja että mietitään yhteistä tekemistä? Miksi pyysi minua olemaan tänään kanssaan? En ymmärrä.

Lisäksi aikataulujen muuttamisestani. Siksi siis soitin klo 10, että olisin ehdottanut esim. pulkkamäkeä koska lunta on niin paljon ja kysynyt milloin oltaisiin lähdössä, varmistanut mikä meno. En ehtinyt mitään sanoa kun mies suuttui puhelimessa. Ehkä oletti minun soittavan jotain muuta asiaa tai tahtoi vain olla tyly. On itsellään stressiä ja minun päälleni tottunut kaatamaan.

Lopuksi tuli omia aikojaan haluamaan ajella kanssani, ovella lähtiessä haukkui, että haisen.

Ap

Mies oli lasten kanssa ja työhommaakin halusi hoitaa. Koska hän kutsui sinut, olisi suunnitelmien pitänyt mennä hänen ehdotuksen mukaan. Kun mies hermostui, olisit voinut suhtautua myötätuntoisesti ja pahoitella että häiritsit. Niin normaali ihminen tekee, jos välittää toisesta. Vastasuuttuminen ja lasten vetäminen omaan draamaan mukaan oli sulta ihan kamalaa käytöstä. Luuletko että tuo auttoi jos sun miehellä on stressiä? Jos minä olisin sinä, pyytäisin nyt anteeksi, ottaisin etäisyyttä ja lähtisin työstämään omia ajatus- ja käytösmalleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita oikea avioero vireille ap.

On selvää, että mies ei pidä sinusta, eikä halua olla kanssasi. Hän on estellyt avioeroa vain siksi, ettei joudu jakamaan omaisuutta eikä maksamaan elareita.

Eroa hyvä ihminen.

Tässä en vain ymmärrä miksi mies eilen soitti ja tahtoi olla kanssani tänään ja että mietitään yhteistä tekemistä? Miksi pyysi minua olemaan tänään kanssaan? En ymmärrä.

Lisäksi aikataulujen muuttamisestani. Siksi siis soitin klo 10, että olisin ehdottanut esim. pulkkamäkeä koska lunta on niin paljon ja kysynyt milloin oltaisiin lähdössä, varmistanut mikä meno. En ehtinyt mitään sanoa kun mies suuttui puhelimessa. Ehkä oletti minun soittavan jotain muuta asiaa tai tahtoi vain olla tyly. On itsellään stressiä ja minun päälleni tottunut kaatamaan.

Lopuksi tuli omia aikojaan haluamaan ajella kanssani, ovella lähtiessä haukkui, että haisen.

Ap

Naisena sinun kuuluu tehdä päätös suhteen lopettamisesta koska olet se heikompi osapuoli, mies tarjoaa siihen koko ajan eväitä, eikä sittenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita oikea avioero vireille ap.

On selvää, että mies ei pidä sinusta, eikä halua olla kanssasi. Hän on estellyt avioeroa vain siksi, ettei joudu jakamaan omaisuutta eikä maksamaan elareita.

Eroa hyvä ihminen.

Tässä en vain ymmärrä miksi mies eilen soitti ja tahtoi olla kanssani tänään ja että mietitään yhteistä tekemistä? Miksi pyysi minua olemaan tänään kanssaan? En ymmärrä.

Lisäksi aikataulujen muuttamisestani. Siksi siis soitin klo 10, että olisin ehdottanut esim. pulkkamäkeä koska lunta on niin paljon ja kysynyt milloin oltaisiin lähdössä, varmistanut mikä meno. En ehtinyt mitään sanoa kun mies suuttui puhelimessa. Ehkä oletti minun soittavan jotain muuta asiaa tai tahtoi vain olla tyly. On itsellään stressiä ja minun päälleni tottunut kaatamaan.

Lopuksi tuli omia aikojaan haluamaan ajella kanssani, ovella lähtiessä haukkui, että haisen.

Ap

Hän ehdottaa yhteistä tekemistä sinulle siksi, että jatkaisit roikkumista, etkä tajuaisi hakea eroa. Hän ei halua puolittaa omqisuutta ja maksaa elatusmaksuja. Onko teillä avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita oikea avioero vireille ap.

On selvää, että mies ei pidä sinusta, eikä halua olla kanssasi. Hän on estellyt avioeroa vain siksi, ettei joudu jakamaan omaisuutta eikä maksamaan elareita.

Eroa hyvä ihminen.

Tässä en vain ymmärrä miksi mies eilen soitti ja tahtoi olla kanssani tänään ja että mietitään yhteistä tekemistä? Miksi pyysi minua olemaan tänään kanssaan? En ymmärrä.

Lisäksi aikataulujen muuttamisestani. Siksi siis soitin klo 10, että olisin ehdottanut esim. pulkkamäkeä koska lunta on niin paljon ja kysynyt milloin oltaisiin lähdössä, varmistanut mikä meno. En ehtinyt mitään sanoa kun mies suuttui puhelimessa. Ehkä oletti minun soittavan jotain muuta asiaa tai tahtoi vain olla tyly. On itsellään stressiä ja minun päälleni tottunut kaatamaan.

Lopuksi tuli omia aikojaan haluamaan ajella kanssani, ovella lähtiessä haukkui, että haisen.

Ap

Sun kaltaisen ihmisen kanssa stressi ei ainakaan helpotu. Jos tiedät että miehellä on vaikeaa, miksi kehittelet draamaa ja sekoilua koko perheelle? Mitä olet tehnyt viime aikoina sillä tiedolla että miehesi voi huonosti?

Parempi vaan että muutatte eri puolille suomea kumpikin niin ei tule riitaa koska ette tule  toimeen ja mies on vittumainen koko ajan. Miksi naiset aina tekee lapsia tuollaisten vittumaisten miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hei ja kiitos vastauksista. Meillä on kuopuksen nla-aika ihan pian ja pyydä päästä puhumaan perheneuvolassa tai mitä meidän kunnassa onkin.

Kokoan tähän aiheeseen vielä, että meille on kyllä molemmille ihan selvää, että aamupäivä on ennen keskipäivää ja aamupäivällä oli tarkoitus olla menossa.

No, ei sillä enää ole väliä.

Mies tuli kuin tulikin (ilman että soittelin) hakemaan minut hänen luokseen. Hän oli ihan että lähdetään vaikka vähän ajelulle. Ei siellä siis ollenkaan puhuttu mitään tästä, oli oikeastaan aika hiljaista. Siinä ovella sitten, ehkä olen herkkä, ehkä en, en tiedä...

Mies sanoo mulle "En tiedä miten sanoisin tän, mutta sä haiset. Ootko ottanut vaatteet pyykkikorista tai jostain". Vähän hämmennyn ja vastasin, että "en, haisenko hieltä? Kainalot ehkä?" (Siis tuntui kyllä tosi häpeälliseltä miettiä mikä musta haisisi). Mies sanoo, että eikun mun vaatteet haisee tosi pahalta. Vastasin, että mä oon kyllä käynyt ihan illalla suihkussa ja aamulla ottanut puhtaat vaatteet ja että en omasta mielestä haise. Mies sanoi, että mun takki varmaan haisee ja tuli, siis ihan oikeasti, haistamaan mun takkia. Se ei kuulemma ollut se. Sit sanoi, että hississä haisi tosi pahalta. Ja tähän vielä semmonen yksityiskohta, että tuon miehen talon hissi haisee aivan pissalta ja sen molemmat on huomanneet. Hän ei kuitenkaan kuulemma tarkoittanut sitä hissiä vaan minua. Mä aloin ihan itkeä siinä ja tuo suuttui, että en mä voi ottaa itseeni, että totta se on, että HAISEN ja hän ei tiennyt miten sen sanoa. Sitten kun mulla alkoi huuli väpättää ja itku tuli silmistä niin mies vielä, että enkö tajua mitä ihmiset ajattelee kun väliovi oli auki. Lapset tulivat halaamaan ja pidin itseni kasassa niin hyvin kuin pystyin. Mentiin autolla ja jäin mun luo, mies ja lapset lähtivät ajelulle. Pyysi turhautuneena mua mukaan. Jos olisin mennyt en usko, että olisi pyytänyt anteeksi vaan odottanut, että annan anteeksi.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa kun koitan tuonkin kääntää hyväksi päässäni. Oon nyt siis kotona ja tuntuu ihan sairaan pahalta. Tahtoisin unohtaa tuonkin vaan, joo, kaipa mä haisen ajatuksella... (mutta kun en kyllä oikeasti haise). Tahtoisin tarttua tuohon kun pyysi vielä autoon mukaan. Mut ei stana hyvä mies sano noin?

Harmittaa, että en ole päässyt siitä eroon aiemmin. Tartun niihin pieniin hyviin hetkiin, joita on kyllä todella harvassa. Muistelen ja korostan niitä ja toivon, että elämästä tulisi sellaista, että sitä olisi paljon. Mutta en tiedä voiko tuollaisen kanssa tulla kun käyttäytyy noin mua kohtaan? En ymmärrä miksi selitän satuja itselleni. Harmittaa, että olen ottanut miehen takaisin kun on sen eteen tehnyt paljon useitakin kertoja eikä toimi. Hyvät tavat ja empatia loppuu aika pian kun ollaan yhdessä ja musta alkaa löytyä vikoja, en kelpaa...

Ihan hirveetä. Etäisyys auttaisi varmasti. Nyt koitan pysyä lujana. On varmaan läheisriippuvuutta tms. Onkohan niihin jotain vertaistukiryhmiä?

Ap

Tämä on tavallista ajatuskulkua väkivaltaisissa hyväksikäyttösuhteissa. Odotat niitä onnen muruja, koska et voi hyväksyä kohtaamaasi kaltoinkohtelua. Sitä ei vain pysty uskomaan, että se oma rakas olisikin se vihollinen!

Itse ollut samassa ja voin vakuuttaa, että kunnollisessa suhteessa edes erotessa ei tarvitse arpoa omia ja toisen tunteita, eikä satuilla asioita.

Ap käyttäytyy kuin rajaton ihminen. Miehen kutsu luistelemaan muotoutuu ap:n mielessä siihen, että hänellä on avoin päätösvalta miehen päivään aamusta asti ja jos ap haluaa, viime hetkellä suunnittelmat muutetaan vaikka miehellä olisi jo luistimet pakattu ja lapset valmiina lähtöön. Sitten kun asiat ei mene kuten ap haluaa, alkaa lasten mukaan vetäminen ja sen kyseenalaistaminen, saako mies tehdä työhön liittyviä juttuja, tai jos saisi, niin ne pitäisi perustella ap:lle. Ja nyt ap:n mielestä mies on paha ja hänen pitäisi alkaa hyvittelemään ap:lle. Ikäänkuin mies olisi jotenkin ap:n alapuolella ja hänen pitäisi alkaa ansaitsemaan paluu yhteen asettamalla elämänsä ap:n arvioitavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap käyttäytyy kuin rajaton ihminen. Miehen kutsu luistelemaan muotoutuu ap:n mielessä siihen, että hänellä on avoin päätösvalta miehen päivään aamusta asti ja jos ap haluaa, viime hetkellä suunnittelmat muutetaan vaikka miehellä olisi jo luistimet pakattu ja lapset valmiina lähtöön. Sitten kun asiat ei mene kuten ap haluaa, alkaa lasten mukaan vetäminen ja sen kyseenalaistaminen, saako mies tehdä työhön liittyviä juttuja, tai jos saisi, niin ne pitäisi perustella ap:lle. Ja nyt ap:n mielestä mies on paha ja hänen pitäisi alkaa hyvittelemään ap:lle. Ikäänkuin mies olisi jotenkin ap:n alapuolella ja hänen pitäisi alkaa ansaitsemaan paluu yhteen asettamalla elämänsä ap:n arvioitavaksi.

Sinä et näköjään tunnistaisi parisuhdeväkivaltaa, vaikka se potkaisisi sinua polveen.

Rautalangasta väännettynä: Ap:n mies on se väkivaltainen, kontrolloiva ja alistava osapuoli.

Ap, onko teillä avioehtoa?

Mies siis tahtoi olla kanssani tämän päivän. Hän ehdotti, että viettäisimme päivän yhdessä. Ehdotin että mentäisiin lasten kanssa luistelemaan aamupäivällä ja sovimme menevämme, mies ainakin vaikutti siltä, että se oli hänestä hieno ajatus ja läjetti vielä illalla sydän-viestejä yms (ja ihan selvinpäin toki, ei juo)... Eli klo 10-11 aikaan miehen oli tarkoitus tulla hakemaan minut mukaan, että mennään luistelemaan. Oli ihan sovittu juttu ja mies halusi tätä.

Aamulla kävin itse kävelyllä eikä miehestä ollut kuulunut. Klo 10 soitin varmistaakseni tottakai että miten heillä on aamu mennyt ja (vai mentäisiinkö vaikka pulkkamäkeen tai tehtäisiin jotain muuta kun sää on aika mahdoton). En ehtinyt sanoa yhtään mitään, mies ei suuttunut mistään ehdotuksistani vaan siitä että soitin klo 10, mikä oli kuitenkin niihin aikoihin kun oli sopinut viettävänsä aikaa kanssani, joten mahdollisesti tiesi tulevansa olemaan jossain tekemisissä kanssani. En olisi saanut soittaa silloinkaan kun odotan sovittua yhdessä oloa?

Sen jälkeen miehestä ei kuulunut ja sovittu luistelu vaikutti jäävän luistelematta. Se oli minulle vähän epäselvää, joten koitin sitten jonkin ajan kuluttua varmistua asiasta. Mies ei vastannut, mutta ajattelin jotenkin, että ehkä hän kuitenkin on tulossa sovitusti ja soitin vielä lapsen puhelimeen. Puhelu meni huonommin kuin haaveilin, en oikein selvää vastausta saanut, mutta mies oli pahalla tuulella ja vastaili sitten sillä momentumilla työviesteihin, sain odottaa. Ei tahtonut siis vastata minulle.

Ok. Mutta mies tahtoisin kuitenkin myöhemmin lähteä ajelemaan kun hänelle sopi. Toki kun olen kynnysmatto niin lähdin mukisematta mukaan välttääkseni enemmän pahaa mieltä. Toivoin että päivä paranisi.

Kipaisimme miehen luona hakemassa lasten leluja. Mies oli vielä vähän pahalla päällä eikä puhuttu, oli kuin mitään ei olisi ollut. Ovella tokaisi, ei sentään sarkastisesti mutta ei hyväntahtoisestikaan, että vaatteeni haisevat pahalta. Niin hyväntahtoisesti ei tosiaan sanonut, että olisi huomioinut tai välttänyt nolostumistani tai siitä, että aloin lopulta ihan vähän itkeäkin koska eipä tämä enää hyvältä tunnu... Ei ole ennen sanonut noin "pinnallisesta asiasta", joten en osannut kyllä suhtautua. Yleensä arvostelu liittyy luonteeseeni, miten teen tai hoidan asioita jne. No tämä haisemis-juttu jäi kyllä isosti kummittelemaan mieleen. Tosiaan tuntuu, että kun sitä luottamusta, kunnioitusta ja rakkautta koittaa rakentaa ja niin... niin onko noin pakko sanoa? Miksi noin sanoo? Hullua mutta oon täällä ihan haistellut nyt takkini ja kainaloni eikä mikään edes pistä nenään. Toki, ehkä tahdon kieltää asian... Joka tapauksessa. Ei tehnyt kyllä mieli ajelulle, kyllä toivoin toisenlaista yhdessäololta.

Sekin, että mies jarruttelisi eroa omaisuuden jaon takia tuntuu epätodennäköiseltä koska koko ajanhan sitä omaisuutta kertyy enemmän jaettavaksi. Tässä vaiheessa viimeistään olisi taloudellisesti loistava aika erota niin ei tulisi niinkään paljon takkiin, minä saisin vain omani. Ero ei vaikuttaisi miehen talouteen kovin paljon koska meillä on avioehto, hän ei joutuisi pulaan ollenkaan. Tietenkään ei voi olla varma, etten tahtoisi elatusmaksuja, mutta en itsekään tahdo riidellä niistä. Lasten elatukseen mies joka tapauksessa osallistuu hyvin vaikkei raha siirtyisi minun tililleni ja se kelpaa täydellisen hyvin.

Ap