Lue keskustelun säännöt.
Riita asumuserossa
10.12.2022 |
Olemme asumuserossa ja tänään meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä lasten kanssa luistelemaan. Soitin miehelle noin 10 aikaan kysyäkseni, että mennäänkö sittenkin pulkkailemaan kun lunta on niin paljon (luultavasti peittää jään). En ehtinyt tietenkään itse asiaan. Mies vastasi puhelimeen todella pahantuulisesti, mistä pahoitin mieleni ja sanoin, ettei tarvitse olla epäkohtelias. Kyllä tuli hyvin ei-toivottu olo. Mies suuttui ja sanoi, että mun täytyy antaa hänen olla oma itsensä. Mitä olette kuitenkin mieltä? Pitääkö minun hyväksyä miehen käytös? Tottakai kaikki olkoon omia itsejään, vaikkapa pysyvästi tylyjä ja sellaisia, jotka eivät pidä puolisostaan. Mutta pitääkö minun hyväksyä? Keskusteluja on käyty miljoonasti. Vikaa ja korjattavaa tuntuu olevan vain minussa, myös siten, että minun pitää kestää paremmin omien tarpeidesi huomiotta jättäminen, epäkohteliaisuus, se että mieheni ei monestikaan pidä minusta (tai ihmisistä yleensä toki). Mutta kun on tuhanteen kertaan yritetty keskustella, että minä toivon ystävällisempää käytöstä, kontaktia (esim. että minulle vastataan tai soitetaan) jne.
Nytkin siis kävi sitten siten, että mies lopetti puhelun koska hän haluaa heräillä rauhassa (tämä on kyllä jonkin verran tekosyy). Sitten hänestä ei kuulu puoleen tuntiin vaikka hänen pitäisi sovitusti lähteä hakemaan minua. Koitin soittaa, mies ei edes vastaa. Soitan sitten lapsen puhelimeen ja kysyn mitä kuuluu, onkohan isi siellä vai lähtenyt ajamaan. Taustalta kuulen, mies tokaisee vastaavansa työviesteihin ensin. Ok, sanon, että olisi voinut edes ilmoittaa (ei olisi pitänyt sanoa lapsen puhelimeen, siksi juuri mietin nyt jo pikaista eroa koska tuntuu, että emme tule toimeen ja lapset joutuvat seuraamaan sitä). No tähän mies ei suoraan vastaa vaan sanoo, että olisi soittanut sitten kun on tehnyt työhommat (mitä 1 ei ole pakko tehdä nyt, mistä 2 en tiennyt mitään ja 3 olisi ollut oikeasti kohteliasta ja arvostavaa käytöstä antaa jokin aika-arvio, mielestäni. Mielestäni en vaadi liikoja.)
Sitten mies sanoo, että hänellä oli puhelin äänettömällä niin ei siksi huomannut soittoani. Oli siis oikeasti laittanut sen äänettömälle (tai mykistänyt soittoni...) sen jälkeen kun olin kerran soittanut.
Mietin koko ajan miten tulisimme paremmin toimeen. On todella kova tahto kääntää kaikki kortit ja vieläkin yrittää. Ajatuksena, että arvostan sitoutumista ja joitain asioita suhteessamme (tosin en oikeasti ole edes varma onko osa siitäkin vain fantasiaa). Mutta. Onhan tämä ihan prseestä.
Mikä on tuomio? Neuvojakin kuuntelen.
Kommentit (109)
Mun mielestä tuo sun soittelu oli tuossa tilanteessa liiallista.
Olen itse kokenut esim. sen, että olen puhunut työpuhelua ja kumppani on samaan aikaan soittanut omaan puhelimeeni. Olen katkaissut puhelun, mikä normaalisti on toiselle viesti siitä, että nyt on huono hetki puhua. Mutta hänpä yritti soittaa vielä kolmesti perään (toisen kerran jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle).
Sitten kun olin saanut työpuhelin päätökseen ja oman kiukkuni tasaantumaan, soitin takaisin. Kyse oli vain siitä, että lähdetäänkö työpäiväni jälkeen kauppaan x etsimään asiaa y. Ja tämän pikkuasian takia hän piti asiallisena häiritä työntekoani.
Itse olisin ymmärtänyt jo ekasta luurista, että nyt on huono hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävälle kuulostaa tilanne. Kenellekään ei pitäisi turhaan kiukutella ja puhua rumasti.
Ymmärrän siis, että pahoitit ap mielesi miehen toiminnasta. Omani on joskus samanlainen urpo vaikka omasta mielestäni olen vain ajatellut järkeviä asioita, kuten sinä pulkkailusta luistelun sijaan.
Mutta joskus omaa toimintaa on vaikea arvioida oikealla tavalla ja ulkopuolisen silmin se näyttää vallan erilaiselta. Nyt näyttää siltä, että sinä roikut ja olet riippuvainen miehestä liikaa. Tietenkin jos yhdessä on jotain sovittu, niin sellaisista jutuista on hyvä pitää kiinni. Mutta jos mies käyttäytyy noin, niin vaikuttaa siltä, että sinun olisi hyvä irrottaa otetta. Hankkia jotain muuta ajateltavaa ja antaa itselle huomiota ja hellyyttä miehen ajattelemisen sijaan. Tee jotain mistä sinä pidät. Kai te sinne luistelemaan tai pulkkamäkeen menette sitten joskus, kun mies on rauhassa saanut tehtyä toimensa. Nyt vain relax.
Ap tuo mieleen äidin, jonka kohtasin perhekerhossa. Juteltiin niitä näitä, sellaista tavallista ei erityisen syvällistä. Kerroin, että minulla on kesällä tapana miehen työviikonloppuina käydä lasten kanssa tietyssä vähän kauempana olevassa leikkipuistossa ja lausuin taikasanat "sunkin lapset varmasti tykkäisi käydä siellä joskus".
Seuraavana lauantaina ovikello soi klo 9 ja siellä oli tämä äiti lapsineen, että joko lähdetään sinne leikkipuistoon, heidän lapset niin odottaa sinne menemistä.
En kokenut sopineeni mitään, en kertonut aikatauluista tms., en pyytänyt mukaan ja silti tämä äiti oli vahvasti sitä mieltä, että tiistaina me sovittiin, että mennään yhdessä. Hänellä oli ollut iso työ selvittää meidän osoite, kun numeronikin oli salainen. Minusta tuo oli karmivaa!
Te olette (asumus)eronneet. Ei silloin tarvitse tai kannata yhdessä harrastaa. Ero on ero. Enkä sano tätä ilkeyksissäni vaan kokemuksen äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo sun soittelu oli tuossa tilanteessa liiallista.
Olen itse kokenut esim. sen, että olen puhunut työpuhelua ja kumppani on samaan aikaan soittanut omaan puhelimeeni. Olen katkaissut puhelun, mikä normaalisti on toiselle viesti siitä, että nyt on huono hetki puhua. Mutta hänpä yritti soittaa vielä kolmesti perään (toisen kerran jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle).
Sitten kun olin saanut työpuhelin päätökseen ja oman kiukkuni tasaantumaan, soitin takaisin. Kyse oli vain siitä, että lähdetäänkö työpäiväni jälkeen kauppaan x etsimään asiaa y. Ja tämän pikkuasian takia hän piti asiallisena häiritä työntekoani.
Itse olisin ymmärtänyt jo ekasta luurista, että nyt on huono hetki.
Ja tuosta vielä, että mun mielestä ei oo ok mieheltä vastata puhelimeen tylysti. Mutta jos on sovittu lähdöstä ja että mies tulee hakemaan, ei sitä ennakoivasti toisen perään soitella. Vaan odotetaan rauhassa. Jos miehellä vielä oli työviestien lähettäminen kesken, ap itse soittelullaan häiritsi ja viivästytti sitä lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?
Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Miksi mies ei saisi näyttää tunteitaan? Palstalla itketään, kun perheissä ei tunteet ole esillä ja nyt kun ap:n mies osoittaa turhautumistaan, niin se on väärin.
Myös ikävät tunteet tulee sallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo sun soittelu oli tuossa tilanteessa liiallista.
Olen itse kokenut esim. sen, että olen puhunut työpuhelua ja kumppani on samaan aikaan soittanut omaan puhelimeeni. Olen katkaissut puhelun, mikä normaalisti on toiselle viesti siitä, että nyt on huono hetki puhua. Mutta hänpä yritti soittaa vielä kolmesti perään (toisen kerran jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle).
Sitten kun olin saanut työpuhelin päätökseen ja oman kiukkuni tasaantumaan, soitin takaisin. Kyse oli vain siitä, että lähdetäänkö työpäiväni jälkeen kauppaan x etsimään asiaa y. Ja tämän pikkuasian takia hän piti asiallisena häiritä työntekoani.
Itse olisin ymmärtänyt jo ekasta luurista, että nyt on huono hetki.
Mun mies voisi tehdä samanlaista. Itse olen ajatellut, että minä olen todella herkkä vaistoamaan, tuntemaan, ennakoimaan ja ottamaan toisen huomioon ja saman verran mieheltä puuttuu näitä ominaisuuksia. Hän on puusilmä ja putkiaivoinen. Välillä ärsyttää ihan älyttömästi elää tuollaisen kanssa ja niin usein mietin, että miksi tuo toinen ei tajua. Mutta silti häntä rakastan. Ihmettelen vain, että miksi sitä tällainen herkkis ylipäänsä vattuuntuu tuollaisen kanssa suhteeseen? Eikö sitä näe alussa niitä puutoksia mitä toisessa on? Onko tullut herkäksi kun joku lapsuusoloissa on vaatinut tuntosarvien kasvamista ja sitten ihastuu sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa näitä tuntosarvia tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Kaikki lapset kiukuttelee ja tiuskii äideilleen joskus. Se on niitä rajojen etsimistä. Jos lapsella ei ole kunnon uhmaikää tai edes murrosikää, niin hän kiukkuaa joskus puolisolleen kun etsii itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua loppuun. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä, miksi pitäisi hyväksyä huono käytös? Miksi roikut miehessä, miksi käytät vapaapäivääsi luistelemassa hänen kanssaan? Juurikin lasten takia tuollainen pelleily kannattaa lopettaa. Keskity omaan elämääsi ja varaa lastenvalvojan aika asioista sopimista varten. Asumuserosta on mahdotonta palata normaaliin (hyvään) yhdessäoloon jos toinen osapuoli on tuollainen kiukutteleva itsekäs äkämuna.
Tätäpä juuri. Olo on sekava, asumme kahdessa asunnossa, mutta vietämme aikaa myös yhdessä. Mies tahtoo olla aviossa, puhuu usein kauniisti, haaveilee.. todellisuus on kuitenkin sitten ihan muuta. Epähuomioivaa ja epäkohteliasta käytöstä. Kiva, että mieheni vaikuttaa tekevän moneen vaikutuksen kuitenkin... tämä luisteluhommakin oli etukäteen sovittu, ei mikään minun pakkosuunnittelemani juttu. Oli sovittu eilen ihan normaalimukavasti. Mies halusi tehdä jotain yhdessä, pyysi minua siis olemaan kanssaan tämän päivän ja mennää jonnekin. Niin ehdotin luistelua mitä oli ok. Aamulla mies onkin vihainen minulle... ja lapset ovat kyllä minun luonani useimpina päivinä ja olen aina hoitanut lapsia tietysti enemmän yhdessäkin ollessa. Jos joku sai sen käsityksen, että en hoida edes lapsia vaan vastuu on miehellä, minä vain roikkuisin vaatimassa erityishuomiota sen lisäksi... niin ei todellakaan ole niin.
Ap
Mistä vaikutuksen tekemisestä oikein puhut? Miehesi vaikuttaa ihan supertörpöltä äkäpussilta kaikin puolin. Tilanne kuulostaa kokonaisuudessaan erityisesti lasten kannalta todella stressaavalta, aikataulut ja asiat eivät ole selviä, kumpikaan vanhempi ei selitä mitä tapahtuu ja miksi kun ei itsekään tiedä. Tiedät itsekin että sillä mitä ihminen sanoo ei olet mitään merkitystä jos teot eivät mene yksiin puheiden kanssa. Alkaisin edistää eroa ihan rivakasti. Tuo tilanne kuulostaa kaoottiselta. Et tarvitse miehen lupaa ja mielipidettä mihinkään - tosin kuulostaa siltä että koet tarvitsevasi ja homma ei etene. Päätät itse omasta elämästäsi. Nytkin voisit tehdä jotain ihan muuta mutta olet päättänyt tehdä tätä mitä nyt teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette (asumus)eronneet. Ei silloin tarvitse tai kannata yhdessä harrastaa. Ero on ero. Enkä sano tätä ilkeyksissäni vaan kokemuksen äänellä.
Ja pöh. Sillä on ihan oma tarkoitus kun erossa on harkinta-aika ja ollaan asumuserossa. Silloin sitä vielä saa yrittää korjata asioita ja selvittää sitä suhdetta ja vaikka palata yhteen jos siltä tuntuu.
Me oltiin minun miehen kanssa erossa 4 vuotta ja palattiin yhteen, koska ei päästy irtikään ja toisiamme rakastetaan. Pariterapia auttoi löytämään uusia keinoja siihen, miten ongelmat selvitellään ajoissa.
Monikin suhde on korjattavissa jos halua siihen on molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Mä taas luin niin, että on yhdessä sovittu jostain ja toinen soittaa ja haluaa muuttaa suunnitelmaa. Ja sitten soittaa onko toinen jo lähtenyt ajamaan eikä vaan rauhassa odota, että toinen tulee paikalle sovittuun aikaan. Ehkä jopa se eka puhelu on häirinnyt lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hitto kun ei ole vielä kunnolla herännyt, soitellaan ja tivataan ulkoilua.
En jaksaisi tuollaista niskaan hengittämistä jostain ulkoilusta..
Huh huh..
tosi ahdistavaa käytöstä sulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Kaikki lapset kiukuttelee ja tiuskii äideilleen joskus. Se on niitä rajojen etsimistä. Jos lapsella ei ole kunnon uhmaikää tai edes murrosikää, niin hän kiukkuaa joskus puolisolleen kun etsii itseään.
Ahaa - kun perheessä on riitaa, kyse onkin siitä, että anoppi ei ole osannut kasvattaa poikaansa. Kyse ei koskaan ole siitä, että parisuhteessa nainen tekisi jotain väärin, vika on anopissa ja kun tämän muisto on eliminoitu, kaikki muuttuu paremmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Jos ei ole sovittu aikataulua, niin ei ole sovittu, että aamulla varhain.
Koittaisin sinuna hieman alkaa itsenäistymään ja pääsemään läheisriippuvuudesta eroon ja lopettaa toisen painostamisen. Pääsee sinne harrastuksiin omin voiminkin antaen puolisolle omaa rauhaa. Senhän tarkoitus asumusero on. Olet liian vaativa, takertuva ja riippuvainen. Onko puoliso kurkkua myöten täynnä vaatimuksista ja pakottamisesta tullen sellaisesta kova vastareaktio niin ettei enää jaksa sitä.
Minä ainakin olen eronnut siksi, että en enää halunnut olla exän kanssa enkä viettää aikaa. Eron jälkeen emme todellakaan ole viettäneet perhe aikaa ja nyt onneksi lapset isoja eikä minun tarvitse olla missään tekemisissä exän kanssa. Puhunut olen hänelle viimeksi jotain neljä vuotta sitten.
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?