Lue keskustelun säännöt.
Riita asumuserossa
10.12.2022 |
Olemme asumuserossa ja tänään meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä lasten kanssa luistelemaan. Soitin miehelle noin 10 aikaan kysyäkseni, että mennäänkö sittenkin pulkkailemaan kun lunta on niin paljon (luultavasti peittää jään). En ehtinyt tietenkään itse asiaan. Mies vastasi puhelimeen todella pahantuulisesti, mistä pahoitin mieleni ja sanoin, ettei tarvitse olla epäkohtelias. Kyllä tuli hyvin ei-toivottu olo. Mies suuttui ja sanoi, että mun täytyy antaa hänen olla oma itsensä. Mitä olette kuitenkin mieltä? Pitääkö minun hyväksyä miehen käytös? Tottakai kaikki olkoon omia itsejään, vaikkapa pysyvästi tylyjä ja sellaisia, jotka eivät pidä puolisostaan. Mutta pitääkö minun hyväksyä? Keskusteluja on käyty miljoonasti. Vikaa ja korjattavaa tuntuu olevan vain minussa, myös siten, että minun pitää kestää paremmin omien tarpeidesi huomiotta jättäminen, epäkohteliaisuus, se että mieheni ei monestikaan pidä minusta (tai ihmisistä yleensä toki). Mutta kun on tuhanteen kertaan yritetty keskustella, että minä toivon ystävällisempää käytöstä, kontaktia (esim. että minulle vastataan tai soitetaan) jne.
Nytkin siis kävi sitten siten, että mies lopetti puhelun koska hän haluaa heräillä rauhassa (tämä on kyllä jonkin verran tekosyy). Sitten hänestä ei kuulu puoleen tuntiin vaikka hänen pitäisi sovitusti lähteä hakemaan minua. Koitin soittaa, mies ei edes vastaa. Soitan sitten lapsen puhelimeen ja kysyn mitä kuuluu, onkohan isi siellä vai lähtenyt ajamaan. Taustalta kuulen, mies tokaisee vastaavansa työviesteihin ensin. Ok, sanon, että olisi voinut edes ilmoittaa (ei olisi pitänyt sanoa lapsen puhelimeen, siksi juuri mietin nyt jo pikaista eroa koska tuntuu, että emme tule toimeen ja lapset joutuvat seuraamaan sitä). No tähän mies ei suoraan vastaa vaan sanoo, että olisi soittanut sitten kun on tehnyt työhommat (mitä 1 ei ole pakko tehdä nyt, mistä 2 en tiennyt mitään ja 3 olisi ollut oikeasti kohteliasta ja arvostavaa käytöstä antaa jokin aika-arvio, mielestäni. Mielestäni en vaadi liikoja.)
Sitten mies sanoo, että hänellä oli puhelin äänettömällä niin ei siksi huomannut soittoani. Oli siis oikeasti laittanut sen äänettömälle (tai mykistänyt soittoni...) sen jälkeen kun olin kerran soittanut.
Mietin koko ajan miten tulisimme paremmin toimeen. On todella kova tahto kääntää kaikki kortit ja vieläkin yrittää. Ajatuksena, että arvostan sitoutumista ja joitain asioita suhteessamme (tosin en oikeasti ole edes varma onko osa siitäkin vain fantasiaa). Mutta. Onhan tämä ihan prseestä.
Mikä on tuomio? Neuvojakin kuuntelen.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Kaikki lapset kiukuttelee ja tiuskii äideilleen joskus. Se on niitä rajojen etsimistä. Jos lapsella ei ole kunnon uhmaikää tai edes murrosikää, niin hän kiukkuaa joskus puolisolleen kun etsii itseään.
Ahaa - kun perheessä on riitaa, kyse onkin siitä, että anoppi ei ole osannut kasvattaa poikaansa. Kyse ei koskaan ole siitä, että parisuhteessa nainen tekisi jotain väärin, vika on anopissa ja kun tämän muisto on eliminoitu, kaikki muuttuu paremmaksi?
No useimmiten riidat on joitain lapsuuden takaisia taantumia. Mitä pahaa tässä äiti teki kun ehdotti pulkkaretkeä luistelun sijaan? Miestä harmittaa ja kiukuttaa kun pitäisi aktivoitua aamulla. Valvoi tietenkin yöllä pitkään ja nyt harmittaa ja kiukuttelee kuten äidille kun äiti pyytää heräämään.
Aikuisuuteen kuuluu se, että saa elää enemmän omassa rytmissään kuin lapsena.
Kyllä, jos on vastuussa vain itsestään, eikä ole lapsia tai kumppanille sanottuja kelloaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap näköjään ei hyväksy sitä, että miehellä on oma elämä.
"No tähän mies ei suoraan vastaa vaan sanoo, että olisi soittanut sitten kun on tehnyt työhommat (mitä 1 ei ole pakko tehdä nyt, mistä 2 en tiennyt mitään ja 3 olisi ollut oikeasti kohteliasta ja arvostavaa käytöstä antaa jokin aika-arvio, mielestäni. Mielestäni en vaadi liikoja.)"
Jos ja kun asutaan erossa, ei miehen työt kuulu millään tavalla ap:lle eikä mies ole velvollinen niistä tiliä tekemään.
Mitään yhteistä aikaa ei ole edes sovittu, mutta ap sellaisen kuitenkin vaatii, koska se olisi kohteliasta ja toista arvostavaa. Jostain syystä ap:n ei tarvitse olla kohtelias ja toista arvostava ja antaa isän elää viikonloppua lastensa kanssa niin kuin haluaa.
Tämä luistelujuttu oli siis sovittu eilen koska mies halusi tehdä jotain yhdessä, ehdotin luistelua, miehestä loistava idea. Tarkoitus olis lähteä aamupäivällä. Klo 10 soitin miehelle, (oli tarkoitus sanoa että mentäisiinkö vaikka pulkkamäkeen tai yleensä sopia mitä sitten tehtäisiin yhdessä. + olisi kiinnostanut onko mies kohta tulossa lasten kanssa hakemaan kun niin oli sovittu, että hakee, ja aamupäivällä. Klo oli 10 silloin, olivat heränneet ja syöneet jne) no, ei...
Mies vastasi puhelimeen sellaisella ihan selvästi todella pahantuulisella äänellä "No, mitä?!" (Ja käsitin puhelun aikana että johtui juuri minusta, että ei siedä. Ei lapsista tms...) no joo. Pahoitin mieleni ja sanoin siitä, että ei tarvitse olla epäkohtelias mihib mies vastasi "No mä tahdon heräillä rauhassa, anna mun olla oma itseni" ja vielä laittoi luurin korvaan.
No oottelin sitten sen puoli tuntia etten iha heti soittanut perään. Sitten soitin, ei vastannut puhelimeensa. Ekaa kertaa ikinä soitin sitten lapsen puhelimeen, jotta saisin tietää mikä meininki. (Siitäkin tulisi riita jos alkaisin vain touhuta omiani ja unohtaisin luistelun. Mielestäni ei ihan reilua että minun olisi pitänyt vain odottaa miehen mahdollista yhteydenottoa valmiina luistelemaan milloin tahansa hänelle sitten sopiikin tai ei sovi. Ja nyt pitäisi ajatella, että olen ihan kohtuuton. Ei minusta, mutta se vika ainakin minussa on, että en osaa päättää tätä.)
Nyt ei mennä luistelemaan. Onneksi sitä ei lapsille mainostettu etukäteen kauheasti, että heille tulee varmaan ihan hyvä vapaapäivä silti. Kuitenkin tilanne pitää saada vakaammaksi ja paremmaksi.
Ap
Joku kysyi lasten ikiä, ovat sen ikäisiä, että viikko-viikko olisi mahdollinen. Tosin voi olla minulla enemmänkin, miehelle viikko-viikko ei toimisi eikä että lapset olisivat hänellä enemmän.
Ap
Mun mies ja lapsi ovat sen luokan äkäpusseja aamuisin, että risut ja männynkävyt pois tieltä. Silloin annan olla ja olen ihan hiljaa. Olin jo ennen lasta aamuisin ihan hiljaa. Miksi pitää torpedoida jos tietää tasan, että toinen on mitä on? Vastavuoroisestu mies antaa mun olla kun kiukuttaa. Ja kyllä, meillä saa myös vanhemmat näyttää kiukkutunteensa ja olla omia itsejään. Ei meillä vain lapsi ole ainut, joka saa näyttää tunteensa. Kyllä minä lapselle näytän kun menee hermot ja samoin tekee mies.
Anna heidän olla rauhassa. Aamupäivä ainakin itselleni on joskus 11-14 välillä. Ja joku puoli tuntia puheluiden välissä. Miksi et voinut luottaa siihen, että mies soittaa kun soittaa ja sitten keskustelette, että koska näette ja näin? Vai elätkö oikeasti niin minuuttiaikataululla jopa sun vapaapäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap,sä olet hirveä akka. Siis,mitä se mies enää sinulle kuuluu tai hänen tekemisensä. Yleensäkin mä olen naisena sitä mieltä,että todella monet naiset ohjeistaa miestään liikaa. Ne miehet on ihan aikuisia ja osaa kyllä itse hoitaa lapsiaan. En mä koskaan ole miestäni neuvonut. Hän on aikuinen ihminen ja osaa hoitaa lapsensa.
jep, moni jatkaa vielä mielellään ohjeistamista, miten sen uuden kumppanin tulisi elää jotta exä olisi tyytyväinen :D Kai se on jotakin itsensä tärkeäksi tekemistä kun ei muutakaan ole.
Huomasikohan kukaan tuota kohtaa, että ap ja mies olivat sopineet menoa tälle päivälle? Todella lapsellista jättää toinen vain odottelemaan, milloin arvon herralle sopii nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä luistelujuttu oli siis sovittu eilen koska mies halusi tehdä jotain yhdessä, ehdotin luistelua, miehestä loistava idea. Tarkoitus olis lähteä aamupäivällä. Klo 10 soitin miehelle, (oli tarkoitus sanoa että mentäisiinkö vaikka pulkkamäkeen tai yleensä sopia mitä sitten tehtäisiin yhdessä. + olisi kiinnostanut onko mies kohta tulossa lasten kanssa hakemaan kun niin oli sovittu, että hakee, ja aamupäivällä. Klo oli 10 silloin, olivat heränneet ja syöneet jne) no, ei...
Mies vastasi puhelimeen sellaisella ihan selvästi todella pahantuulisella äänellä "No, mitä?!" (Ja käsitin puhelun aikana että johtui juuri minusta, että ei siedä. Ei lapsista tms...) no joo. Pahoitin mieleni ja sanoin siitä, että ei tarvitse olla epäkohtelias mihib mies vastasi "No mä tahdon heräillä rauhassa, anna mun olla oma itseni" ja vielä laittoi luurin korvaan.
No oottelin sitten sen puoli tuntia etten iha heti soittanut perään. Sitten soitin, ei vastannut puhelimeensa. Ekaa kertaa ikinä soitin sitten lapsen puhelimeen, jotta saisin tietää mikä meininki. (Siitäkin tulisi riita jos alkaisin vain touhuta omiani ja unohtaisin luistelun. Mielestäni ei ihan reilua että minun olisi pitänyt vain odottaa miehen mahdollista yhteydenottoa valmiina luistelemaan milloin tahansa hänelle sitten sopiikin tai ei sovi. Ja nyt pitäisi ajatella, että olen ihan kohtuuton. Ei minusta, mutta se vika ainakin minussa on, että en osaa päättää tätä.)
Nyt ei mennä luistelemaan. Onneksi sitä ei lapsille mainostettu etukäteen kauheasti, että heille tulee varmaan ihan hyvä vapaapäivä silti. Kuitenkin tilanne pitää saada vakaammaksi ja paremmaksi.
Ap
Miksi mies ei saisi loukkaantua soitostasi? Tätä minä en nyt yhtälössä ymmärrä. Koko ajan on puhe sinusta ja siitä, että sinä käsitit ja sinä loukkaannuit jne., mutta miehelle et suo samanlaista oikeutta.
Teillä oli tarkoitus lähteä aamupäivällä, mutta ei ole sovittuna aikaa. Miksi siis soittelet miehelle useaan otteeseen, jos et ole kyennyt aikatauluja sopimaan? Ja miksi sinä loukkaannut, kun mies loukkaantuu sinun teoistasi?
Erotkaa, miehesi ansaitsee parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Huomasikohan kukaan tuota kohtaa, että ap ja mies olivat sopineet menoa tälle päivälle? Todella lapsellista jättää toinen vain odottelemaan, milloin arvon herralle sopii nousta ylös.
Ap oli kokenut, että oli sovittu. Perjantaina luulisi voivan sopia ihan aikataulunkin, jos oikeasti aiotaan tavata eli klo 11 luistelukentällä tms. Ja vain silloin soitellaan, jos aikataulu pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Mä taas luin niin, että on yhdessä sovittu jostain ja toinen soittaa ja haluaa muuttaa suunnitelmaa. Ja sitten soittaa onko toinen jo lähtenyt ajamaan eikä vaan rauhassa odota, että toinen tulee paikalle sovittuun aikaan. Ehkä jopa se eka puhelu on häirinnyt lähtöä.
No kyllä aika herkkänahkainen ja tympeä on se, jota häiritsee ja ärsyntyy, jos toinen soittaa ehdottaa luistelun sijaan pulkkamäkeä, kun on satanut niin paljon lunta. Eikö todella saisi soittaa ja ehdottaa, ja mahdollisesti saada sovittua myös sitä lähtöaikaa, jos ei sitä oltu vielä tarkemmin sovittu?
Kyllä sitä odotella elämässa saa yhtä jos toista, jos mitään ei voisi kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap näköjään ei hyväksy sitä, että miehellä on oma elämä.
"No tähän mies ei suoraan vastaa vaan sanoo, että olisi soittanut sitten kun on tehnyt työhommat (mitä 1 ei ole pakko tehdä nyt, mistä 2 en tiennyt mitään ja 3 olisi ollut oikeasti kohteliasta ja arvostavaa käytöstä antaa jokin aika-arvio, mielestäni. Mielestäni en vaadi liikoja.)"
Jos ja kun asutaan erossa, ei miehen työt kuulu millään tavalla ap:lle eikä mies ole velvollinen niistä tiliä tekemään.
Mitään yhteistä aikaa ei ole edes sovittu, mutta ap sellaisen kuitenkin vaatii, koska se olisi kohteliasta ja toista arvostavaa. Jostain syystä ap:n ei tarvitse olla kohtelias ja toista arvostava ja antaa isän elää viikonloppua lastensa kanssa niin kuin haluaa.
Niin että minun pitäisi ymmärtää miestä, joka on pahantuulinen ja pourkaa sitä minuun, vetoaa omaan pahantuulisuuteensa syynä olla pitämättä sovituista aikatauluista kiinni ja olla ilmoittamatta kun alkaa tehdä sen sijaan ei-ollenkaan-kireellisiä työasioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Kuinka ap oli?
Mä taas luin niin, että on yhdessä sovittu jostain ja toinen soittaa ja haluaa muuttaa suunnitelmaa. Ja sitten soittaa onko toinen jo lähtenyt ajamaan eikä vaan rauhassa odota, että toinen tulee paikalle sovittuun aikaan. Ehkä jopa se eka puhelu on häirinnyt lähtöä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä luistelujuttu oli siis sovittu eilen koska mies halusi tehdä jotain yhdessä, ehdotin luistelua, miehestä loistava idea. Tarkoitus olis lähteä aamupäivällä. Klo 10 soitin miehelle, (oli tarkoitus sanoa että mentäisiinkö vaikka pulkkamäkeen tai yleensä sopia mitä sitten tehtäisiin yhdessä. + olisi kiinnostanut onko mies kohta tulossa lasten kanssa hakemaan kun niin oli sovittu, että hakee, ja aamupäivällä. Klo oli 10 silloin, olivat heränneet ja syöneet jne) no, ei...
Mies vastasi puhelimeen sellaisella ihan selvästi todella pahantuulisella äänellä "No, mitä?!" (Ja käsitin puhelun aikana että johtui juuri minusta, että ei siedä. Ei lapsista tms...) no joo. Pahoitin mieleni ja sanoin siitä, että ei tarvitse olla epäkohtelias mihib mies vastasi "No mä tahdon heräillä rauhassa, anna mun olla oma itseni" ja vielä laittoi luurin korvaan.
No oottelin sitten sen puoli tuntia etten iha heti soittanut perään. Sitten soitin, ei vastannut puhelimeensa. Ekaa kertaa ikinä soitin sitten lapsen puhelimeen, jotta saisin tietää mikä meininki. (Siitäkin tulisi riita jos alkaisin vain touhuta omiani ja unohtaisin luistelun. Mielestäni ei ihan reilua että minun olisi pitänyt vain odottaa miehen mahdollista yhteydenottoa valmiina luistelemaan milloin tahansa hänelle sitten sopiikin tai ei sovi. Ja nyt pitäisi ajatella, että olen ihan kohtuuton. Ei minusta, mutta se vika ainakin minussa on, että en osaa päättää tätä.)
Nyt ei mennä luistelemaan. Onneksi sitä ei lapsille mainostettu etukäteen kauheasti, että heille tulee varmaan ihan hyvä vapaapäivä silti. Kuitenkin tilanne pitää saada vakaammaksi ja paremmaksi.
Ap
Kiva marttyyrikappale tuossa lopussa.
Jos aamupäivä oli liian epämääräinen aika etkä halunnut odotella, olisi kannattanut sopia tarkka aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä.
Unohda se mitä olet tähän astisen yhteiselonne aikana oppinut (esim. äänensävyn tulkinta puhelun aikana - et voi tietää mitä on tapahtunut tai on tapahtumassa ennen puhelua).
Ole tukena lapsillesi, osoita että mitä tahansa tapahtuukin vanhemmat rakastavat heitä.
Niin kurjalta kuin se tuntuukin, älkää tehkö asioita perheenä nyt kun on kriisi päällä. Sen aika ei ole vielä.
Muutama tukea antava keskustelukerta esim perheneuvonnassa voisi auttaa eteenpäin. Siellä saa avautua, spekuloida, suunnitella tavalla joka niiden läheisten kanssa voi rasittaa suhdetta.
Jos siltä tuntuu, muutama keskustelukerta yhdessä miehenkin kanssa, rehellinen näkemys siitä missä ollaan ja mitä halutaan tulevaisuudessa.
Tärkeintä on se että luovutaan riippuvuuksista jotka ylläpitävät parisuhdetta, niissä voi olla se ongelman ydin. Niistä voi puhua perheneuvonnassa ja kertoa oman näkemyksensä.
Lapsien vuoksi teillä on ikuinen side, mutta lapsiin, heidän kasvatukseensa, käytännön järjestelyihin jne liittyvät mahdolliset epätasapainot, ääneen sanomattomat kivet kengässä olisi hyvä sanoa ääneen vaikka siellä perheneuvonnassa.
Kärsivällisyyttä, hitaasti mutta määrätietoisesti ne muutokset tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Jos ei ole sovittu aikataulua, niin ei ole sovittu, että aamulla varhain.
Onko lapsiperheessä "aamulla varhain" jos kymmenetä kyselee? Oletko ap aamuvirkku ja mies aamunukkuja ja hitaasti käynnistyvä? Jos on tästä kyse, niin voisi suosiolla kysellä pikkaisen myöhemmin tällaisia vapaapäivän menoja.
Vierailija kirjoitti:
Koittaisin sinuna hieman alkaa itsenäistymään ja pääsemään läheisriippuvuudesta eroon ja lopettaa toisen painostamisen. Pääsee sinne harrastuksiin omin voiminkin antaen puolisolle omaa rauhaa. Senhän tarkoitus asumusero on. Olet liian vaativa, takertuva ja riippuvainen. Onko puoliso kurkkua myöten täynnä vaatimuksista ja pakottamisesta tullen sellaisesta kova vastareaktio niin ettei enää jaksa sitä.
Mistä nää olettamukset ap:n vaativuudesta oikein tulee? Itse en nähnyt aloituksessa sellaista. Ihan normaalia soitella kysyä ja sopia päivän menoista, kun kerran on ollut puhe viettää yhdessä päivää. Miten on niin takertuva ja vaativa ja riipuvainen, en ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä luistelujuttu oli siis sovittu eilen koska mies halusi tehdä jotain yhdessä, ehdotin luistelua, miehestä loistava idea. Tarkoitus olis lähteä aamupäivällä. Klo 10 soitin miehelle, (oli tarkoitus sanoa että mentäisiinkö vaikka pulkkamäkeen tai yleensä sopia mitä sitten tehtäisiin yhdessä. + olisi kiinnostanut onko mies kohta tulossa lasten kanssa hakemaan kun niin oli sovittu, että hakee, ja aamupäivällä. Klo oli 10 silloin, olivat heränneet ja syöneet jne) no, ei...
Mies vastasi puhelimeen sellaisella ihan selvästi todella pahantuulisella äänellä "No, mitä?!" (Ja käsitin puhelun aikana että johtui juuri minusta, että ei siedä. Ei lapsista tms...) no joo. Pahoitin mieleni ja sanoin siitä, että ei tarvitse olla epäkohtelias mihib mies vastasi "No mä tahdon heräillä rauhassa, anna mun olla oma itseni" ja vielä laittoi luurin korvaan.
No oottelin sitten sen puoli tuntia etten iha heti soittanut perään. Sitten soitin, ei vastannut puhelimeensa. Ekaa kertaa ikinä soitin sitten lapsen puhelimeen, jotta saisin tietää mikä meininki. (Siitäkin tulisi riita jos alkaisin vain touhuta omiani ja unohtaisin luistelun. Mielestäni ei ihan reilua että minun olisi pitänyt vain odottaa miehen mahdollista yhteydenottoa valmiina luistelemaan milloin tahansa hänelle sitten sopiikin tai ei sovi. Ja nyt pitäisi ajatella, että olen ihan kohtuuton. Ei minusta, mutta se vika ainakin minussa on, että en osaa päättää tätä.)
Nyt ei mennä luistelemaan. Onneksi sitä ei lapsille mainostettu etukäteen kauheasti, että heille tulee varmaan ihan hyvä vapaapäivä silti. Kuitenkin tilanne pitää saada vakaammaksi ja paremmaksi.
Ap
Ei mainostettu, paitsi soittelin lapselle.
Mene sinne luistelemaan, kun lapsi on sinulla. Nyt on isäviikonloppu. Anna heidän elää rauhassa.
Ap, et taida olla mikään helppo (ex)kumppani?
Ja kun asumusero on sinun ideasi, niin miten luulet toisen osapuolen vastaavan puhelinhäiriköintiin: "Hei rakkaani!"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua loppuun. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä, miksi pitäisi hyväksyä huono käytös? Miksi roikut miehessä, miksi käytät vapaapäivääsi luistelemassa hänen kanssaan? Juurikin lasten takia tuollainen pelleily kannattaa lopettaa. Keskity omaan elämääsi ja varaa lastenvalvojan aika asioista sopimista varten. Asumuserosta on mahdotonta palata normaaliin (hyvään) yhdessäoloon jos toinen osapuoli on tuollainen kiukutteleva itsekäs äkämuna.
Tätäpä juuri. Olo on sekava, asumme kahdessa asunnossa, mutta vietämme aikaa myös yhdessä. Mies tahtoo olla aviossa, puhuu usein kauniisti, haaveilee.. todellisuus on kuitenkin sitten ihan muuta. Epähuomioivaa ja epäkohteliasta käytöstä. Kiva, että mieheni vaikuttaa tekevän moneen vaikutuksen kuitenkin... tämä luisteluhommakin oli etukäteen sovittu, ei mikään minun pakkosuunnittelemani juttu. Oli sovittu eilen ihan normaalimukavasti. Mies halusi tehdä jotain yhdessä, pyysi minua siis olemaan kanssaan tämän päivän ja mennää jonnekin. Niin ehdotin luistelua mitä oli ok. Aamulla mies onkin vihainen minulle... ja lapset ovat kyllä minun luonani useimpina päivinä ja olen aina hoitanut lapsia tietysti enemmän yhdessäkin ollessa. Jos joku sai sen käsityksen, että en hoida edes lapsia vaan vastuu on miehellä, minä vain roikkuisin vaatimassa erityishuomiota sen lisäksi... niin ei todellakaan ole niin.
Ap
Mitä tapahtuu, jos antaisit miehen ilmoittaa, koska on aika lähteä luistelemaan? Jos eilen on sovittu asiasta, niin normihenkilöt kykenevät edellisenä päivänä sopimaan myös kellonajan.
Mies ei vaan jaksa sitä, että sinä haluat päättää kaiken etkä anna hänelle edes viikonloppuaamuna lupaa elää omassa aikataulussa. Jos ei ole sovittu aikaa, niin sitten elät omaa elämääsi siihen asti, kun mies ottaa yhteyttä ja sovitte tapaamisen. Nyt tulee tunne siitä, että mies ei oikeasti halua olla kanssasi, mutta sinä koet kaiken hänen tekemisensä pyyntönä jatkaa yhdessä.
Jos on sovittu asumisesta erillään, niin silloin asutaan erillään ja opetellaan viettämään viikonloppukin omaa elämää.
Nyt en ihan ymmärrä. Että nainen ei saa olla se, joka ottaa yhteyttä. Oletan, että lapsiperheen aikataulussa ollaan kymmeneltä oltu jo kauan hereillä.
Mies voi ihan ilman kiukutteluakin (äkäily ja puheiln kiinni) vastata, että sopiiko että lähdetään vasta esim. puolenpäivän aikoisin, kun ollaan ensin syöty tms. ja voisin tehdä ensin vähän töitä. Mies itse oli kysynyt ap:taä viettämään PÄIVÄN kanssaan.
Naisen pitäisi odotella miehen aloitetta päivän kulkuunn, ei saisi edes soittaa ja ehdottaa itse mitään? ..tosi outoa.
Jos nainen haluaa kontrolloida miehen elämää, on ihan OK soitella pitkin aamua. Jos nainen sen sijaan ajattelee rationaalisesti, että lapset ovat miehellä ja luistelemaan lähdetään, kun he ovat heränneet, syöneet jne., niin hän malttaa odottaa, että suurin osa luisteluporukasta (eli mies ja lapset) on valmiina lähtöön.
Jos aikataulu on naiselle tärkeä, hän kysyy jo yhteisestä päivästä sovittaessa, että mihin aikaan nähdään ja missä. Voi olla, että mies ei oikeastaan edes ehdottanut yhteistä päivää, nainen vain kyseli, mitä teette ja kun mies kertoi, että menevät luistelemaan, niin nainen ilmoitti, että tulen mukaan.
Meillä on vain ap;n oma kokemus siitä, että mies halusi yhteistä päivää. Ehkä hän ei vain selkeästi kieltäytynyt, ,kun ap sitä vaati.
Ööö, mistä ihmeestä päättelet, ettei pidä paikkaansa jos ap kertoo, että mies ehdotti yhteistä päivää? Ja vedät hatusta ihan toisenlaisen tapahtumien kulun?
Kontrollointi on mun mielestä enemmän siinä, ettei suostu vastamaan ja vaikka itse ehdottamaan edes summittaista aikaa lähdölle, vaikka on sovittu että vietetään yhteistä päivää - jota itse on ehdottanut - ja pitää toisen odottamassa. Perustan vastaukseni näihin tietoihin, että pitää paikkansa, mitä ap on kertonut.
No niin, siinäpä teitä on kaksi.